Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menneisyys ja päihderikas elämä hävettää niin paljon, että joskus pohdin, etten haluaisi elää. Kuin olisin pilannut jo liikaa, niin etten voi elää itseni kanssa.
20.06.2023 |
Olen ollut äärimmäisen tyhmä ja muiden vietävissä.
En voi käsittää miten olen ollut niin pihalla ja yrittänyt kuulua ihmisten seuraan niin, että olen systemaattisesti pilannut elämääni.
Juonut aivan liikaa, vääriä miehiä, vääriä ystäviä.
Siis liikaa potentiaalia tuhoavaa elämäntyyliä.
Join 13-vuotiaasta saakka joka viikonloppu. Vanhat miehet käyttivät hyväkseen 16-27- vuotiaaksi asti. Oli seksuaalista väärinkäyttöä ja väkivaltaa.
Oma vikani ollut. Vanhempana viisastunut toki mutta en voi käsittää sitä elämää mitä olen elänyt ja miksi niin paljon tuhonnut.
Tilanne on toki sinänsä ihan hyvä, että käyn töissä ja olen hyvä tyyppi, ei ole mitään draamaa sinänsä elämässä ja lisäksi olen itsekseni.
Yksinäinen mutta parempi niin.
Usein hävettää vain niin paljon se hukkaan heitetty aika, jota en tietenkään saa takaisin eikä murehtiminen auta. Tuntuu vain siltä, että olen epäonnistunut ja elämässäni "väärässä" paikkaa. Ettei näin olisi pitänyt mennä.
Ei pitäisi elää yksiössä, olla omistamatta mitään, edes ajokorttia ei ole, ei ystäviä eikä oikein suurempaa sisältöä elämässä. Ihmisiin on hankala tutustua ja parisuhteista tai perheen perustamisesta on vaikeaa haaveilla.
Elän aikamoisessa itsekriitkin ja huonon itsetunnon keskiössä.
En tiedä pääsenkö tästä eteenpäin parempaan elämään. Yritän tietenkin kaikkeni ja yrittää löytää oman juttuni, saada elämänvoimaa ja uskallusta.
Pelkään, että kuitenkin tyrin tai olen menetetty tapaus jollain tasolla. Tämäkin vaihtelee. Joskus pidän kaikkea kokemaani vahvuutena ja ymmärryksenä siitä, miten omat rajat ja tasainen elämä on hyvää sekä onnellisuutta lisäävää.
En oikein tiedä miten tämän kaiken osaisin vain hyväksyä ja jatkaa ilman menneisyyden painolastia. Haluan vain unohtaa ja irrottaa sen kaiken lian itsestäni.
Kommentit (33)
ethän sää oo ku ittes tuossa mokannu.
eipä noille enää mitään voi tehä.
se on vaan otettava opiksi nuoruuden
virheistä ja kuunneltava jatkossa
toisin.
Ootko jo löytäny tavan hyvittää
itsellesi pahat tekosi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei pidä ainakaan syyttää itseäsi siitä että olet tullut hyväksikäytetyksi :( Suosittelisin terapiaa että saisit asioita käsiteltyä.
Mikä on mennyttä, on mennyttä eikä takaisin tule. Todellisuudella on monta muotoa vääristyä eikä mikään ole täysin totta.
(Jarkko Laine)
Ajan kanssa voit yrittää päästä yli. Miten olisi jotkut ryhmäterapiatunnit? Puolisokin on mahdollista löytää sellaisesta joka on kokenut kovia tai joka on empatiakykyinen. Tsemppiä! Olen itekin mokaillut ja niin on moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja olen siis lopettanut kaiken sen mikä ennen oli arkeani. Olen muutoksia tehnyt ja kasvanut.
Silti vain kaikki tuo nuoruudessa lähtenyt sekoilu piinaa hyvin usein.
Ap
Sama juttu itsellä. Toisaalta melko mahdotontahan se olisi päästä menneestä yli ja unohtaa ne omat mokailut, väärät valinnat ja ajan haaskaaminen kun tämä ei-omannäköinen elämä muistuttaa niistä ihan joka päivä ja joka hetki.
Eihän elämä olisi tämän näköistä jos aiemmin olisi elänyt toisin. Ja vaikka tässä kuinka on korjannut sen kaiken minkä pystyy niin aikaa ei takaisin saa.
En valitettavasti osaa siis auttaa, mutta kenties se lohduttaa että et ole ainoa joka sössi ainakin ne elämänsä isot linjat nuoruuden hölmöilyillä eikä edes tajunnut silloin hölmöilevänsä näin kauaskantoisin tuloksin.
Elä murehdi. Jokainen hetki on valinnan hetki. Jokainen päivä on uusi ja jos olet hengissä ja terve, niin sinulla on elämä ihan edessä. Sinä olet täällä ja olet oppinut paljon. Vaikka se tuntuu sinusta likaiselta, niin kokemukset voivat olla myös aarteita. Sinun vain pitää löytää suunta ja oma arvosi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jasperilla olisi edes vähän munaa hän kulkisi 1v kalsarit päässään saisi edes vähän mainettaan paikattua.
Odotan vain enemmän kuolemaa kuin elämää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, tekstisi voisi olla melkein minun kirjoittamani. Aloitin sekoilut 13-vuotiaana ja lopetin 27-vuotiaana. Minulla ei ollut ajokorttia ja opintovelkaa oli yli kymppitonni, eikä yhtään säästöjä tai mitään muutakaan. Seurustelin miehen kanssa, joka syyllisti minua menneisyydestäni. Tunsin itseni kaikin tavoin saastuneeksi. Onneksi kävin terapiassa, ja sain voimaa lopettaa suhteen, joka sai minut tuntemaan itseni pilaantuneeksi.
Sen eron jälkeen tulin uskoon, ja se muutti elämäni. Sain anteeksi syntini ja rikkomukseni. Ymmärsin, että olen rikkonut paitsi toisia ihmisiä, niin kaikkein eniten itseäni ja Jumalaa vastaan. Ja aloin kokea, että minua varten oli vielä paljon hyvää varattuna. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani arvokas. Aloin ajatella, että olisi syntiä syyttää itseäni menneisyydestäni (tai antaa muiden syyllistää siitä), sillä olin saanut menneisyyteni jo anteeksi. Koen, että en saa pitää sitä sovitustyötä halpana.
Nyt olen nelikymppinen ja elämässäni on kaikki hyvin. Olen saanut maksettua opintovelat ja kerrytettyä hyvät säästöt. On lapsi ja mies. Ja se ajokorttikin + auto. Jumala käänsi elämäni suunnan. Toki itsekin olen tehnyt kovasti töitä ja käynyt myös terapiassa. Mutta Jumala on johdattanut tällä tiellä, mm. työpaikkoihin ovat ovet auenneet ja muutenkin ihmissuhteissa ja kaikessa olen saanut kokea suurta johdatusta. Ennen kaikkea Hän on kuitenkin muuttanut sen, mitä ajattelen itsestäni. Minä olen arvokas ja niin sinäkin, ap <3
Sekin ajatus on minua auttanut, että elämässä ei kannata käyttää aikaa menneisyyden tai tulevan murehtimiseen. On vain tämä hetki, eikä menneisyys määritä sinua, vaan se, mitä olet ja mitä teet juuri nyt. Siihen kannattaa keskittyä. Eikä kannata päästää lähelle ihmisiä, jotka yrittävät syyllistää sinua menneestä. Kaikki eivät niin tee, hakeudu sellaisten seuraan. Itse löysin oman rakkaani seurakunnasta, eikä hän tai muutkaan uskovat ole minua tuominneet, seurakunnissakin käy monin tavoin rikkinäisiä ihmisiä.
Ps. Kuuntele sellainen laulu, kuin "Särkynyt saviruukku"
Itselläni on vastaava tilanne mutta ilman päihteitä. Minulle on vain tapahtunut pari niin erikoista asiaa, että kaikki joko pitävät minua hulluna tai muuten huonomaineisena, vaikka olin vain väärässä paikassa oikeaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva se päivä tätä samaa sulta, olet koukussa tuohon märehtimiseen ja itsesi analysoimiseen. Not good
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, tekstisi voisi olla melkein minun kirjoittamani. Aloitin sekoilut 13-vuotiaana ja lopetin 27-vuotiaana. Minulla ei ollut ajokorttia ja opintovelkaa oli yli kymppitonni, eikä yhtään säästöjä tai mitään muutakaan. Seurustelin miehen kanssa, joka syyllisti minua menneisyydestäni. Tunsin itseni kaikin tavoin saastuneeksi. Onneksi kävin terapiassa, ja sain voimaa lopettaa suhteen, joka sai minut tuntemaan itseni pilaantuneeksi.
Sen eron jälkeen tulin uskoon, ja se muutti elämäni. Sain anteeksi syntini ja rikkomukseni. Ymmärsin, että olen rikkonut paitsi toisia ihmisiä, niin kaikkein eniten itseäni ja Jumalaa vastaan. Ja aloin kokea, että minua varten oli vielä paljon hyvää varattuna. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani arvokas. Aloin ajatella, että olisi syntiä syyttää itseäni menneisyydestäni (tai antaa muiden syyllistää siitä), sillä olin saanut menneisyyteni jo anteeksi. Koen, että en saa pitää sitä sovitustyötä halpana.
Nyt olen nelikymppinen ja elämässäni on kaikki hyvin. Olen saanut maksettua opintovelat ja kerrytettyä hyvät säästöt. On lapsi ja mies. Ja se ajokorttikin + auto. Jumala käänsi elämäni suunnan. Toki itsekin olen tehnyt kovasti töitä ja käynyt myös terapiassa. Mutta Jumala on johdattanut tällä tiellä, mm. työpaikkoihin ovat ovet auenneet ja muutenkin ihmissuhteissa ja kaikessa olen saanut kokea suurta johdatusta. Ennen kaikkea Hän on kuitenkin muuttanut sen, mitä ajattelen itsestäni. Minä olen arvokas ja niin sinäkin, ap <3
Sekin ajatus on minua auttanut, että elämässä ei kannata käyttää aikaa menneisyyden tai tulevan murehtimiseen. On vain tämä hetki, eikä menneisyys määritä sinua, vaan se, mitä olet ja mitä teet juuri nyt. Siihen kannattaa keskittyä. Eikä kannata päästää lähelle ihmisiä, jotka yrittävät syyllistää sinua menneestä. Kaikki eivät niin tee, hakeudu sellaisten seuraan. Itse löysin oman rakkaani seurakunnasta, eikä hän tai muutkaan uskovat ole minua tuominneet, seurakunnissakin käy monin tavoin rikkinäisiä ihmisiä.
Ps. Kuuntele sellainen laulu, kuin "Särkynyt saviruukku"
No kyllä se vaan määrittää niin nykyhetkeä kuin kaikkea tulevaakin, ettei nuorena tehnyt asioita x ja y. Samoin se kaikki aiemmin koettu on painolastina niskassa ja muovannut monessa asiassa sellaiseksi jollainen ei todellakaan haluaisi olla.
Ne kun ei ole mitenkään hyviä tai positiivisia kokemuksia vaan nimenomaan sellaisia joita ei itselle omannäköiseen elämään kuuluisi ainuttakaan. Ihan samalla tavalla ne pysyy mukana kuin jollakin toisella ne kaikki hyvät ja positiiviset elämänkokemukset joista ammentaa joka ikinen päivä elämäänsä hyvää.
/aiempi kommentoija (7/16)
Tuo kaikki oli elämänkoulu. Kukin oppii omalla laillaan. Menneisyys ei sanele tämän päivän tekoja ja mikä sinä olet juuri nyt. Menneisyyttä ei voi unohtaa, mutta sen kanssa on opittava elämään, muuten ei ole tulevaisuuttakaan.
Voi vaan valita, haluaako surra ja jäädä vellomaan noihin mieltä synkkinä painaviin asioihin, vaiko karistaa ne painolastit harteiltaan. Jos on muita vahingoittanut, pitää pyytää anteeksi ja sopia, jos mahdollista.
Ilkeitä ihmisiä riittää, ja jokainen vuorollaan haluaa muistuttaa sinua siitä mitä olet tehnyt väärin ja itseäsi vahingoittanut, ja kaikki tämä pahuus on jätettävä taakse. Itse ajattelin aikoinani muuttaa toiseen kaupunkiin ja kohdata täysin uudet naamat, maisemat ja tulevan, mutta en voinut jättää lähimpiäni.
Vanheneminen auttaa ja tuo ymmärrystä ja armoa itseä kohtaan. Kukin meistä kulkee kohti loppuaan, ja kaikki me olemme vain lihaa, verta ja suolenpätkiä, ja melkeinpä jokaisella on ne luurangot kaapissaan.
Tuskan tunteita voi tappaa etsimällä elämästään niitä hyviä pointteja ja suunnata mielenkiintoaan hyödyllisiin ja tyydytystä tuoviin asioihin ja tekemisiin.
Ei menneisyyttä voi vain karistaa pois, jos sitä ei ole käsitellyt.
Ap, sua siis hävettää ja kaduttaa. Elät kivuliasta läpikäymisen aikaa. Kulje tuskan läpi se kokien ja lopulta surren, vain sillä tavalla voit päästä sinuiksi asioiden kanssa.
Mulla nyt samanlainen vaihe ja kamalan kivuliasta on. Ihan samoja asioita kuin sinä olen miettinyt, hävennyt, katunut ja nyt suren. Ei ole helppoa, mutta uskon, että tätä vaihetta vielä seuraa hyväksyminen. Tapahtuneista tulee osa juuri meidän elämäntarinaa ja niiden kanssa voi tulla sinuiksi. Voimia.
On inhimillistä tehdä virheitä. Et ole paha ihminen eikä ole syytä potea huonoa omatuntoa mistään. Yritä etsiä keinoja jotka auttavat sinua päästämään irti menneestä. Mennyt on mennyttä ja tuleva ei ole vielä täällä joten keskity nykyhetkeen. Itseäni auttaa että yritän joka päivä edes pienesti parantaa elämääni. T. Pahoja virheitä menneisyydessä tehnyt N45v.
Taakseen ei kannata katsoa, ainoastaan hyödyntää myös huonot kokemukset ja ottaa opiksi miten ei kannata elää. Kannattaa kunnioittaa itseään, jos on pystynyt muuttamaan elämäänsä paremmaksi.
Alue: Aihe vapaa
Niin ja olen siis lopettanut kaiken sen mikä ennen oli arkeani. Olen muutoksia tehnyt ja kasvanut.
Silti vain kaikki tuo nuoruudessa lähtenyt sekoilu piinaa hyvin usein.
Ap