Kamalin lapsuusmuistosi?

Se, kun olin eskari-ikäinen ja lähdettiin jälleen kerran yöllä salaa, hiljaa taxilla turvakotiin, kun isä oli sammunut jonnekkin päin taloa. Hiljaa, ettei isä heräisi ja tulisi hakkaamaan.

Se, kun sukulainen käytti minua seksuaalisesti hyväkseen ollessani 7-v.

Se, kun minut huostaanotettiin ja sijoitettiin päälle 100km päähän kotoa. Huostaanotto jatkui 18-vuotiaaksi asti.

En osaa valita mikä on pahin.

Mulla oo varmaan sitten tapahtunut mitään.... Siis ainakaan noihin luettuihin Surullista luettavaa! Toivottavasti olette toipuneet tapauksista!

Mulle ei tapahtunut mitään ... Varmaan kamalin oli kun siskoni hukkasi A-ha:n kasetin.
Voimia kaikille <3 en osaa kuvitellakaan ..

Mä en ole toipunut. Mun lapsuusmuistot on täynnä kauhua. Nyt elän yksin ja itken.

Veli kuoli. Isän syöpä. Isän ja äidin riidat.

Äiti ei ottanut anoreksiaa todissaan. Nauroi vain, kun en kestänyt enää.

Hullu ja väkivaltainen isäpuoli. Koko lapsuus pelossa eläen. Siihen päälle alkoi koulukiusaaminen, että kiitos vaan kaikille.
Lapsuus oli kauhea. Katkera siitä.

Löysi veljeni joka oli saanut sairauskohtuksen. Hälytin isäni apuun, ja isä yritti elvyttää yli puoli tuntia, kunnes ambulanssi tuli. Katsoin vieressä. Veljeni oli kuollut. Olin viisivuotias.

Voi miten surullisia tarinoita :( Paljon voimia ja iso hali kaikille.

Koko lapsuuteni oli täynnä ikäviä asioita äidin alkoholismin, vanhenpien eron, äidin ja sen uuden miehen tappeluiden,  äitipuolen ja koulukiusaamisen takia. Jotenkin psyykeni yrittää suojella minua sillä, että en muista lapsuudestani kovinkaan paljoa.

Isän kännisekoilut. Ei ollut väkivaltainen eikä uhkaava, lähinnä väsynyt ja herkästi loukkaantuva mutta ne eri puolille kotia sammumiset, jännitys siitä missä kunnossa se on kun menin kotiin sekä lapsena pelko siitä että se kuolee viinaan on jättänyt jälkensä.

Olin n.kymmenen vuotiaana luokkakaverillani yökylässä/pyjamabileissä, kun hänen teini-ikäinen isosiskonsa (joka oli jätetty meitä vahtimaan) yht'äkkiä keskellä yötä sekosi ja yritti puukottaa minua ja toisia kyläileviä lapsia. Jouduimme pakenemaan ulos vähissä vaatteissa.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 18:06"]Olin n.kymmenen vuotiaana luokkakaverillani yökylässä/pyjamabileissä, kun hänen teini-ikäinen isosiskonsa (joka oli jätetty meitä vahtimaan) yht'äkkiä keskellä yötä sekosi ja yritti puukottaa minua ja toisia kyläileviä lapsia. Jouduimme pakenemaan ulos vähissä vaatteissa.
[/quote]
Joo niin varmaan.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]Itkin polvillani istuen että äiti älä tapa, kun äitini oli lukittautunut kylpyhuoneeseen ja isäni hakkasi lukittua ovea uhaten seuraavaksi murtaa sen. Äitini uhkasi juoda hopeankiillotusainetta ja tappaa itsensä.
[/quote]

Kohtalotoveri... Ei näistä asioista ikinä toivu... Elämää on silti jatkettava vaikka välillä lapsuusmuistot tuntuu niin suurena kipuna sydämessä.

Äidin suru ja itku, kun

- hän oli valmistautunut kaikin tavoin jouluun, mutta isä oli joka joulu umpihumalassa

- kevät-todistus koulusta tuotu. Äiti itki salaa ja tunsin koko lapsuuteni ja pitkälti aikuisuuteen, kuinka olen tuottanut hänelle pettymyksen. Vasta muutama vuosi sitten kysyin häneltä ko. asiasta, mutta hän ei muistanut / tunnustanut itkeneensä todistuksen takia

On myös huono muisto, kun isosiskoani pyydettiin soittamaan pianoa aina kun vieraita tuli. Kaikki hehkuttivat häntä ja olin itse aina kuin Pekka Töpöhäntä.

Huono muisto, kun ystäväni sairastui ja kuoli syöpään vähän yli 10-vuotiaana.

Kamala muisto, kun yhdellä leirillä ollessa talon koira seurasi meitä lapsia ja jäi silmiemme edessä auton alle ja ajaja tuli autosta ulos ja ampui vielä koiraa, ettei se jää kitumaan. (Ei hajuakaan, miten hänellä oli ase mukanaan.)

Up

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:51"]

Silmäni puhkeaminen. Olin 6-vuotias, mutta muistan sen päivän, kuin eilisen. Nykyään olen ylisuojeleva tervettä silmääni kohtaan, koska se vahingoittunut silmä on lähes täydellisen sokea.

[/quote]

Miten tämä kävi? Olisi kiva kuulla lisää. Tuota olen joskus itsekin kammoksunut että mitäs jos joskus käy joku yllättävä vahinko ja sokeudun?

Seksuaalinen hyväksikäyttö, joka jatkui 13 vuotiaasta 16 vuotiaaksi saakka.

Isä löi pääni pöytään kun sanoin että ruoka on pahaa. Olin 4v

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:51"]Silmäni puhkeaminen. Olin 6-vuotias, mutta muistan sen päivän, kuin eilisen. Nykyään olen ylisuojeleva tervettä silmääni kohtaan, koska se vahingoittunut silmä on lähes täydellisen sokea.
[/quote] voitko kertoa tästä lisää? Mitä tapahtui? :(