Lue keskustelun säännöt.
Kamalin lapsuusmuistosi?
28.05.2015 |
Tiedän, oi kun positiivinen ketju. Itselläni varmaan se, kun isäni sai jonkinlaisen kohtauksen kun olin hänen kanssaan leffassa. Olin yhdeksänvuotias ja jouduin katsomaan rakastamani ihmisen kärsimistä.
Kommentit (51)
Tää ei oo läheskään niin paha kun teillä muilla mut tuli nyt mieleen. Oltiin ehkä alle kouluikäisiä kun kaveri kotonaan nappasi jostain ison puukon ja alkoi juosta mun perässä huutaen tappavansa mut. Ihan paniikissa juoksin karkuun kadulle. Kaverin isoveli onneks tajusi ja juoksi perään ottamaan puukon pois kaverilta joka edelleen ulkona juoksi mun perässä puukko tanassa. Oltiin siis niin pieniä ettei kaveri varmasti edes tajunnut sitä vaaraa siinä. Onneks ei saanut kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:51"]
Yksinäisyyden tunne, äitini eristi minut aikalailla täysin. En saanut mennä mihinkään, äiti kontrolloi kaikkea. Vielä lukion ekalla laitoin kumisaappaat kouluun koska äiti käski. Itkin kun sain kokeesta kahdeksikon koska tiesin että äitini suuttuu ja joudun istumaan monta viikkoa nenä kiinni kirjassa kertaamassa. Se kun en päässyt bileisiin 11-vuotiaana koska siellä voi olla alkoholia ja sitten minä "humalassa menen kokeilemaan miltä poikien housuissa tuntuu". Silloin kun äitini kuristi minua ja sanoi että toivoo minun kuolevan, olinhan niin mahdoton. Kun vanhempani seisoivat oven edessä eivätkä päästäneet minua pois huoneestani, vaan huusivat ja raivosivat, jossain vaiheessa sain piiskaa. Vaatteeni olivat liian pieniä aina ja ovat edelleen, olenhan niin isokokoinen. Rikkinäiset vaatteeni ja tavarani mitkä äiti oli leikannut saksilla tai repinyt käsin. Onhan näitä.
[/quote]
Äitisi on sairas narsisti. Toivottavasti pystyt käsittelemään asiaa jonkun kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:51"]
Yksinäisyyden tunne, äitini eristi minut aikalailla täysin. En saanut mennä mihinkään, äiti kontrolloi kaikkea. Vielä lukion ekalla laitoin kumisaappaat kouluun koska äiti käski. Itkin kun sain kokeesta kahdeksikon koska tiesin että äitini suuttuu ja joudun istumaan monta viikkoa nenä kiinni kirjassa kertaamassa. Se kun en päässyt bileisiin 11-vuotiaana koska siellä voi olla alkoholia ja sitten minä "humalassa menen kokeilemaan miltä poikien housuissa tuntuu". Silloin kun äitini kuristi minua ja sanoi että toivoo minun kuolevan, olinhan niin mahdoton. Kun vanhempani seisoivat oven edessä eivätkä päästäneet minua pois huoneestani, vaan huusivat ja raivosivat, jossain vaiheessa sain piiskaa. Vaatteeni olivat liian pieniä aina ja ovat edelleen, olenhan niin isokokoinen. Rikkinäiset vaatteeni ja tavarani mitkä äiti oli leikannut saksilla tai repinyt käsin. Onhan näitä.
[/quote]
Äitisi on sairas narsisti. Toivottavasti pystyt käsittelemään asiaa jonkun kanssa.
[/quote]
En sanoisi narsistiksi, narsistin piirteitä kyllä. Hänelläkin omat lapsuuden traumansa, jotka selittävät käytöstä paljon. On äidissä paljon hyvääkin, ja hän on pyteettömästi hyvittänyt ja pyytänyt anteeksi lukemattomat kerrat. En tiedä mistä johtuu, mutta nykyään olen ainut ihminen jota hän kohtelee tasavertaisenaan. En tiedä mikä hänen diagnoosinsa olisi mutta narsistiksi häntä en suoralta kädeltä sanoisi. Ja käyn tosiaan psykoterapiassa, onhan tässä nyt alkoholismit, paniikkihäiriöt, masennuksen, syömishäiriöt ja vaikka mitä kerätty matkan varrella.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:17"]Äiti ei ottanut anoreksiaa todissaan. Nauroi vain, kun en kestänyt enää.
[/quote]
Mulla on samanlaisia kokemuksia vaikka ei anoreksiasta. Melkein tapoin itseni koska vanhemmat tekivät kaikkensa estääkseen mua saamasta apua jota esim. koulu ja lastensuojelu yrittivät järjestää.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:17"]Äiti ei ottanut anoreksiaa todissaan. Nauroi vain, kun en kestänyt enää.
[/quote]
Mulla on samanlaisia kokemuksia vaikka ei anoreksiasta. Melkein tapoin itseni koska vanhemmat tekivät kaikkensa estääkseen mua saamasta apua jota esim. koulu ja lastensuojelu yrittivät järjestää.
[/quote]
En voi ymmärtää tuonkaltaisia vanhempia "se nyt vain vähän hakee huomiota" pistää vihaksi. Ei mene tajuntaan se ajatusmaailma minulle ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin pitkään, että minulla on syöpä (oli vain rasvapatti ikävässä paikassa). En halunnut kertoa vanhemmilleni, etten huolestuttaisi heitä. Valvoin yöt ja yritin jotenkin valmistautua kuolemaan, typerä kahdeksanvuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kidutti ja toinen vanhempi käytti hyväksi.
Silmäni puhkeaminen. Olin 6-vuotias, mutta muistan sen päivän, kuin eilisen. Nykyään olen ylisuojeleva tervettä silmääni kohtaan, koska se vahingoittunut silmä on lähes täydellisen sokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja äiti riitelivät humalapäissään, ja sitä tapahtui usein. Pelättiin aina lapsina, että tappavat toisensa.
Yksinäisyyden tunne, äitini eristi minut aikalailla täysin. En saanut mennä mihinkään, äiti kontrolloi kaikkea. Vielä lukion ekalla laitoin kumisaappaat kouluun koska äiti käski. Itkin kun sain kokeesta kahdeksikon koska tiesin että äitini suuttuu ja joudun istumaan monta viikkoa nenä kiinni kirjassa kertaamassa. Se kun en päässyt bileisiin 11-vuotiaana koska siellä voi olla alkoholia ja sitten minä "humalassa menen kokeilemaan miltä poikien housuissa tuntuu". Silloin kun äitini kuristi minua ja sanoi että toivoo minun kuolevan, olinhan niin mahdoton. Kun vanhempani seisoivat oven edessä eivätkä päästäneet minua pois huoneestani, vaan huusivat ja raivosivat, jossain vaiheessa sain piiskaa. Vaatteeni olivat liian pieniä aina ja ovat edelleen, olenhan niin isokokoinen. Rikkinäiset vaatteeni ja tavarani mitkä äiti oli leikannut saksilla tai repinyt käsin. Onhan näitä.