Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:06"]

Haudalla vain tuuli puhaltaa.

[/quote]

Minä odotan tätä. Oma äitini on ollut alusta lähtien (olen adoptiolapsi) etäinen minua kohtaan, samoin kuin ilkeä ja sadistinen ja myöhemmin myös väkivaltainen. Hän on alkoholisti, nykyään. Hän syyttää minua siitä, että isäni petti häntä koska isä petti kaverini äidin kanssa. Olin tuolloin 9-vuotias. Hän syyttää minua, että en ollut tarpeeksi hyvä, missään. Hän lähti, kun olin kuudenella luokalla ja irtisanoutui kaikesta vastuusta minun suhteeni. Elatusmaksutkin menivät ilmeisesti ulosottoon.

Ja tämä tarina on tosi. En edes yritä ottaa häneen yhteyttä, ja myös minä kateellisena katselen, kuuntelen ja luen äideistä jotka rakastavat tyttäriään. Omani (kumpikaan heistä) ei ole nähnyt lapsiani, ei ole ollut tukena millään tavalla. Olen tämän asian suhteen hyvin rikkinäinen, enkä usko että eheydyn koskaan. 

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät joskus, että kaikilla ei ole äitiä elämässä ollenkaan, vaikka elossa olisikin. 
[/quote]

Itku tuli kun luin tätä. Ihan kuin minun isäni. :/

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Kiitos. Uskon, että pääsen tästä vielä. Olen jo pitkällä. Prosessointi kuitenkin alkoi verraten hiljattain, joten mistään vellomisesta ei kohdallani vielä voi puhua. Päivä kerrallaan parempaa kohti. Lapseni on se, mikä pitää minut elämässä kiinni. Hänen vuoksensa teen nyt sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ties kuinka monta sukupolvea sitten. Surullista on, että nämä periytyvät. Kun ei muuta mallia kotoaan saa, on liian helppo jatkaa samalla tiellä.

[/quote]

Tämä on sitä uhriutumista ja vastuun pakenemista omasta elämästä. Mallit eivät periydy, jos et itse niitä jatka. Elät omaa elämääsi ja et työnnä lapsesi päätä pönttöön. Jos pahoinpitelet lastasi, olet siitä ihan itse vastuussa. Et ole tahdoton uhri, kenen on pakko kostaa lapselle se, mitä olet itse kokenut. Kyllä sinä sen itse teet, jos niin toimit.

[/quote]

En kai muuta väittänytkään. Tietysti jokainen on vastuussa teoistaan. Itse olen se ensimmäinen kierteen katkaisija meidän suvussa. Totesin, että nämä asiat usein periytyy ja sillä tarkoitan tätä ilmiötä:

"Perheväkivallan eräänä hyvin tärkeänä syynä näyttää olevan useiden jopa eri taustateoriaan nojaavan tutkimusten mukaan ns. väkivallan sukupolvinen kierre eli hoivan ja huolenpidon sekä väkivaltaisuuden psykologis-sosiaalis-yhteiskunnallisen periytyminen oppimisen kautta.[9] Tämä näyttää pitävän paikkansa myös paitsi ihmisellä niin myös ainakin hiirillä[10] ja useilla apinalajeilla.[11][12] Kirsti Lagerspetzin kokoaman useiden tutkimusten johtopäätösten tasolla sekä väkivaltaan että perheväkivaltaan altistavat taustatekijät näyttävät olevan:[10]

Lapsi on itse joutunut toisten aggressiivisuuden tai väkivallan kohteiksi,
Hän on nähnyt muiden ihmisten, erityisesti läheisten ja hänelle merkityksellisten ihmisten käyttäytyvän aggressiivisesti tai väkivaltaisesti,
Hänellä ei ole ollut lähiympäristössä samastumiskohteina ja sosiaalisen oppimisen malleina aikuisia, jotka ratkaisevat ristiriitatilanteita harkitusti,
Hänen omaa aggressiivisuuttaan ei ole kontrolloitu ja ohjattu ilman väkivaltaa, kuritusta tms. väkivallattomaan konfliktinratkaisuun ja
Näiltä lapsilta on puuttunut lämpöä ja empatiaa sekä riittävän turvallisia kiintymyssuhteita."

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Kiitos. Uskon, että pääsen tästä vielä. Olen jo pitkällä. Prosessointi kuitenkin alkoi verraten hiljattain, joten mistään vellomisesta ei kohdallani vielä voi puhua. Päivä kerrallaan parempaa kohti. Lapseni on se, mikä pitää minut elämässä kiinni. Hänen vuoksensa teen nyt sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ties kuinka monta sukupolvea sitten. Surullista on, että nämä periytyvät. Kun ei muuta mallia kotoaan saa, on liian helppo jatkaa samalla tiellä.

[/quote]

Tämä on sitä uhriutumista ja vastuun pakenemista omasta elämästä. Mallit eivät periydy, jos et itse niitä jatka. Elät omaa elämääsi ja et työnnä lapsesi päätä pönttöön. Jos pahoinpitelet lastasi, olet siitä ihan itse vastuussa. Et ole tahdoton uhri, kenen on pakko kostaa lapselle se, mitä olet itse kokenut. Kyllä sinä sen itse teet, jos niin toimit.

[/quote]

Psykiatrin nimi? Jaa ja auta meitä muita, jotka turhaan yritimme miettiä, miten luoda äidin kanssa hyvä suhde. Ja miten olimmekaan niin tunteikkaita, että sattui kun äiti teki väärin. Miksemme ymmärtäneet jo lapsena, että äiti pitää heittää pois koko elämästä. Miksi kuvittelimme, että traumat vahingoittisivat omia tunteitamme ja elämäämme. Yhtä kylmästi vain kohti omaa äitiyttä, lapsi on kuin tavara, jolla ei sitten tunteita saa olla. Ja jos ja kun on, niin pitäisi ymmärtää toki heittää hänet maailmalle. NOT!

Lämpö, empatia, turvallinen kiintymyssuhde ovat hyviä avainsanoja. Kertovat paljon, tiivistettynä rakkauteen.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 15:16"]Lainaus http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/

"Hän käyttäytyy pateettisesti. Jos hän jää kiinni törkeästä käytöksestään, voi hän heittäytyä marttyyriksi. Oi ja voi, kyllä mä oonkin kauhee, mätäpesä, nyt kaikki vihaa ja paras että kuolen. Kyllä sitten kadutte ja kaipaatte, mutta myöhäistä on! Mutta hän ei tee sitä, mitä pitäisi, nimittäin ota vastuta käytöksestään ja opi virheistään, aloita alusta ja tee asioita oikein, korjaa virheitään, pyydä anteeksi. Avuton voivottelu kaataa vain syyllisyydentunteen päällesi. Hän manipuloi taas. Jos et anna anteeksi ja saa hänet siten voimaan paremmin, olet huono ihminen, koska olet kylmä ja sydämetön äitiäsi kohtaan, joka voi niiiiin huonosti.!
[/quote]
Suurin osa mun entisistä luokkakavereista oli tollaisia. Raukka niiden lapsia.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:26"]Tämän ketjun tyylin voisi siirtää suoraan johonkin perheväkivaltakeskusteluun. Jos muuten rauhallinen mies joku kerta juo kotona pään täyteen, baariin lähtiessä lyö vaimolta silmän mustaksi ja jää loppuyöksi baarista löytämänsä naikkosen luo, niin eihän mieheltä saa seuraavana päivänä kysyä miksi noin teki, koska sehän on miehen syyllistämistä. Sen sijaan vaimon pitää olla hyshys hiljaa, antaa miehelleen anteeksi ja keskittyä tuleviin hyviin aikoihin.

 
[/quote]
Toivon mukaan kysyy seuraavana päivänä eikä 20 vuotta avioeron jälkeen.

Kieltää yleensä tai/ja aloittaa tuhahdellen marttyyrimäisen kitinän siitä miten hän nyt onkin ollut niiiiin kamala äiti. Vaikka ei siis sanoisi että "olit kamala äiti koska.." tai "lapsuuteni oli syvältä koska sinä..". Eli pienemmästäkin.

Mun mielestä normaali ihminen voi puhua myös omista virheistään.

Suuttuu ja alkaa haukkua, hänessä ja kasvatuksessa ei ole mitään vikaa.. En rakasta vanhempiani eivätkä he minua. Olen 15v enää kolme vuotta

Noh siinä vaiheessa puutuin asiaan kun äitinä alkoi myrkyttämään minun ja lapseni elämää. Haukkumalla minua lapselleni!!!!

Kysyin, että miksi minut jätettiin 5-vuotiaana yksin kotiin (voitte jos voitte kuvitella, mitä se oli kerrostalossa, jossa kulkee porukkaa mennen tullen).

Miksi hänen onnellisen ensimmäisen lapsen isoäidin sanat oli että " sinäkö muka raskaana, anna mun nauraa." tiai silloin kun löysin puolisoni 23 vuotiaana, kotoa lähtöä joudutettiin sanomalla, että "jos raskaaksi tulet ei ole sitten mitään asiaa kotiin"

Noh raskaaksi tulin noin 10 vuotta tämän lausunnon jälkeen. Molemmat halusivat ensin valmistua. Ja vastaus oli tuo edellä mainittu. :-(

Sen lisäksi äitini mollasi minua lapselleni vähän joka kulmassa.  En osannut keittää oikeanlaista puuroa, en keskustella isoäidin kanssa oikein jne. Mieheni oli luuseri (kauppatieteen maisteri) ja minä huonoin mahdollinen äiti päällä maan.

Tosin en koskaan jättänyt lastani yksin kotiin (taloudellisista yms syistä ennen kuin hän oli kyllin vahva sen kestäämään, ja silloinkin jätin hänet tuttujen seuraan)

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[/quote]

Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.

Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[/quote]

Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.

Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.

[/quote]

Kova on selitys, mitkä silakkapihveillä puolustukset ovat sinun lyttäysmaailmaasi. Täällä on lukuisia viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten äidin kohtelu on satuttanut lapsia. Liityy ketjun aiheeseen. Arvokasta on se, että täällä on niistä avauduttu ja niihin saatu tukea sekä ymmärrystä, se auttaa! Nämä asiat ovat herkkiä ja niistä halutaan selvitä, mahdollisesti kukin mielessään toivoo,  miettii jopa mielessään keinoja, että saisi vielä äidin elämäänsä. Täällä on myös lapsia, joiden äiti on suhtautunut kullanarvoisin tavoin, kun lapsi on tuonut esille lapsuuden epäkohdan. Se mikä satuttaa nimenomaan heitä, jotka kertovat omista ikävistä kokemuksistaan, on vähättelevä tai välttelevä asennoituminen. Tai suoranainen toisen tunteiden, traumojen kieltäminen.  Tiedätkö, että tuollainen asennoituminen on juuri samanlaista, mitä nämä ihmiset ovat kohdanneet omalta äidiltään ja se on johtanut siihen, että näiden ihmisten ongelmat ovat juuri näitä, mistä täällä kirjoitetaan sivukaupalla.

Silakkapihvi ristittäköön uudeksi käsitteeksi. Silakkapihviydellä käsitetään äidin tunnevammainen reaktio lapsen avunhuutoa kohtaan. Äiti on kohdellut lastaan kaltoin ja aikuisena lapsi yrittää avata tunnemaailmaansa äidille. Lapsen viestinnässä on maininta jostain äidin tekemästä ruoasta, joka voi liittyä tapahtumaan, mutta ei kaltoinkohteluun. Äiti kieltää ottamasta vastaan lapsen tunteita ja näin torjuu lapsen. Lapselle äidin reaktio synnyttää traumoja. 2000 -luvulla hoidettiin kaltoinkohdelluita lapsia somen ja lääkkeiden avulla. Kehitteillä on vuoteen 2018 mennessä tekniikka, jossa kaltoinkohdellut lapset ja äidit pyritään saattamaan saman pöydän ääreen vapaaehtoisesti ja käsittelemään ongelmat avoimesti turvallisessa ympäristössä. Tekniikassa on kiinnitetty huomiota siihen, että ympäristöstä suljetaan pois kaltoinkohtelua tukevat yksiköt.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[/quote]

Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.

Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.

[/quote]

Kova on selitys, mitkä silakkapihveillä puolustukset ovat sinun lyttäysmaailmaasi. Täällä on lukuisia viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten äidin kohtelu on satuttanut lapsia. Liityy ketjun aiheeseen. Arvokasta on se, että täällä on niistä avauduttu ja niihin saatu tukea sekä ymmärrystä, se auttaa! Nämä asiat ovat herkkiä ja niistä halutaan selvitä, mahdollisesti kukin mielessään toivoo,  miettii jopa mielessään keinoja, että saisi vielä äidin elämäänsä. Täällä on myös lapsia, joiden äiti on suhtautunut kullanarvoisin tavoin, kun lapsi on tuonut esille lapsuuden epäkohdan. Se mikä satuttaa nimenomaan heitä, jotka kertovat omista ikävistä kokemuksistaan, on vähättelevä tai välttelevä asennoituminen. Tai suoranainen toisen tunteiden, traumojen kieltäminen.  Tiedätkö, että tuollainen asennoituminen on juuri samanlaista, mitä nämä ihmiset ovat kohdanneet omalta äidiltään ja se on johtanut siihen, että näiden ihmisten ongelmat ovat juuri näitä, mistä täällä kirjoitetaan sivukaupalla.

[/quote]

Keksit omiasi pystyäkseesi taas haukkumaan. Et ole yhtään sen parempi kun mistä syytät minua.

Olen viime vuosina yrittänyt muodostaa läheisempää suhdetta äitiini. Hän on ollut minulle aina tärkeä ja olen aina rakastanut häntä. Aikuistuessani olen kuitenkin kasvanut hänestä erilleen ja meistä on tullut etäisiä. Tätä hän ei ole ollut huomaavinaankaan. Hän teeskentelee tuntevansa minut, vaikka ei oikeasti tunne lainkaan ja se tuntuu todella kiusalliselta. Joudun esittämään hänen seurassaan valheellista roolia. Ehkä hän kokee minut vieraaksi tai ei kykene arvostamaan minua eikä halua kohdata minua aitona itsenäni sen vuoksi.

Olen yrittänyt palauttaa välillemme läheisyyttä ja siksi ottanut myös henkilökohtaisempia asioita puheeksi, jonkinlaisena haaveena palauttaa joskus lapsena koettu yhteys. Hän on kyllä aidosti yrittänyt kuunnella, mutta ahdistuu ja menee lukkoon kun kerron kokemuksistani. Hän on sanonut olevansa iloinen, että olen puhunut, mutta hän ei kuitenkaan puhu itse juuri mitään tai tee minkäänlaista aloitetta keskusteluille. Hän ei selvästi kykene puhumaan henkilökohtaisella tasolla, vaikka ehkä haluaisikin. Yhteyden rakentaminen ei onnistu, jos keskustelu on vain yksinpuhelua.

En enää viitsi kiusata häntä, vaan yritän rakentaa elämääni uudelle pohjalle ja päästää viimein irti hänestä. Tuntuu surulliselta, mutta tosiasia on, että olemme tulleet täysin vieraiksi toisillemme, enkä jaksa hänen mielikseen ylläpitää harhakuvaa onnellisesta äiti-lapsi -suhteesta. Toivottavasti joskus voisin löytää uuden ja kypsemmän tavan olla ystävä hänen kanssaan omana itsenäni ilman teeskentelyä. Nyt se ei kuitenkaan onnistu ja tuntuu rehellisemmältä ja kypsemmältä myöntää tosiasiat eikä jatkaa teeskentelyä vain hänen mielikseen. "Yössä kuin laivat me kohtaamme vain, kunnes taas liu´umme pois."

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[/quote]

Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.

Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.

[/quote]

Kova on selitys, mitkä silakkapihveillä puolustukset ovat sinun lyttäysmaailmaasi. Täällä on lukuisia viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten äidin kohtelu on satuttanut lapsia. Liityy ketjun aiheeseen. Arvokasta on se, että täällä on niistä avauduttu ja niihin saatu tukea sekä ymmärrystä, se auttaa! Nämä asiat ovat herkkiä ja niistä halutaan selvitä, mahdollisesti kukin mielessään toivoo,  miettii jopa mielessään keinoja, että saisi vielä äidin elämäänsä. Täällä on myös lapsia, joiden äiti on suhtautunut kullanarvoisin tavoin, kun lapsi on tuonut esille lapsuuden epäkohdan. Se mikä satuttaa nimenomaan heitä, jotka kertovat omista ikävistä kokemuksistaan, on vähättelevä tai välttelevä asennoituminen. Tai suoranainen toisen tunteiden, traumojen kieltäminen.  Tiedätkö, että tuollainen asennoituminen on juuri samanlaista, mitä nämä ihmiset ovat kohdanneet omalta äidiltään ja se on johtanut siihen, että näiden ihmisten ongelmat ovat juuri näitä, mistä täällä kirjoitetaan sivukaupalla.

[/quote]

Keksit omiasi pystyäkseesi taas haukkumaan. Et ole yhtään sen parempi kun mistä syytät minua.

[/quote]

Busted! Taas :D

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[/quote]

Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.

Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.

[/quote]

Kova on selitys, mitkä silakkapihveillä puolustukset ovat sinun lyttäysmaailmaasi. Täällä on lukuisia viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten äidin kohtelu on satuttanut lapsia. Liityy ketjun aiheeseen. Arvokasta on se, että täällä on niistä avauduttu ja niihin saatu tukea sekä ymmärrystä, se auttaa! Nämä asiat ovat herkkiä ja niistä halutaan selvitä, mahdollisesti kukin mielessään toivoo,  miettii jopa mielessään keinoja, että saisi vielä äidin elämäänsä. Täällä on myös lapsia, joiden äiti on suhtautunut kullanarvoisin tavoin, kun lapsi on tuonut esille lapsuuden epäkohdan. Se mikä satuttaa nimenomaan heitä, jotka kertovat omista ikävistä kokemuksistaan, on vähättelevä tai välttelevä asennoituminen. Tai suoranainen toisen tunteiden, traumojen kieltäminen.  Tiedätkö, että tuollainen asennoituminen on juuri samanlaista, mitä nämä ihmiset ovat kohdanneet omalta äidiltään ja se on johtanut siihen, että näiden ihmisten ongelmat ovat juuri näitä, mistä täällä kirjoitetaan sivukaupalla.

[/quote]

Keksit omiasi pystyäkseesi taas haukkumaan. Et ole yhtään sen parempi kun mistä syytät minua.

[/quote]

Busted! Taas :D

[/quote]

Oot sekaisin! :D

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

[/quote]

Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa  lapsuuttaan.

Busted!

[/quote]

Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.

Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.

[/quote]

Kova on selitys, mitkä silakkapihveillä puolustukset ovat sinun lyttäysmaailmaasi. Täällä on lukuisia viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten äidin kohtelu on satuttanut lapsia. Liityy ketjun aiheeseen. Arvokasta on se, että täällä on niistä avauduttu ja niihin saatu tukea sekä ymmärrystä, se auttaa! Nämä asiat ovat herkkiä ja niistä halutaan selvitä, mahdollisesti kukin mielessään toivoo,  miettii jopa mielessään keinoja, että saisi vielä äidin elämäänsä. Täällä on myös lapsia, joiden äiti on suhtautunut kullanarvoisin tavoin, kun lapsi on tuonut esille lapsuuden epäkohdan. Se mikä satuttaa nimenomaan heitä, jotka kertovat omista ikävistä kokemuksistaan, on vähättelevä tai välttelevä asennoituminen. Tai suoranainen toisen tunteiden, traumojen kieltäminen.  Tiedätkö, että tuollainen asennoituminen on juuri samanlaista, mitä nämä ihmiset ovat kohdanneet omalta äidiltään ja se on johtanut siihen, että näiden ihmisten ongelmat ovat juuri näitä, mistä täällä kirjoitetaan sivukaupalla.

[/quote]

Keksit omiasi pystyäkseesi taas haukkumaan. Et ole yhtään sen parempi kun mistä syytät minua.

[/quote]

Busted! Taas :D

[/quote]

Oot sekaisin! :D

[/quote]

En ole sekaisin, kun yritän sinulle selittää, että täällä on ihmisiä, jokta kertovat omista kipeistä kokemuksistaan ja toivon, että et olisi täällä lyttäämässtä ihmisten tunteita. Voit jatkaa tuota, mutta se näkyy läpi kommenteissasi, kuten tullut jo selväksi. Ignooraan. Monelle muullekin tarpeeksi jo, että on kärsinyt oman äitinsä vastaavasta kohtelusta, ei täällä enää sitä kaipaisi. Jos teet tuota omaksi huviksesi, oma asiasi.

"Tiedetään, mä oon epäonnistunut äiti"

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Se on ihan tervettä ymmärtää, että sinulle on tehty väärin ja noin hirveällä tavalla. Ja nuo kokemukset jäävät väkisinkin pahoina mieleen, traumoja aiheuttaen, sille ei voi mitään. Terve ihminen reagoi niin. Jos tuon kokisi, että se oli oikein tai sen sivuuttaisi normaalina äidin käytöksenä, pitäisi olla huolissaan omasta mielenterveydestään.