Lue keskustelun säännöt.
g: uskotko että lapsen on parempi kotona vai päivähoidossa?
26.05.2015 |
Itse uskon vahvasti että varsinkin alle kolmivuotiaan lapsen on parempi elää kotona kuin varhaiskasvatuksen piirissä. (Olettaen nyt tietenkin että perhe on normaali eikä mikään narkki tms.)
Tuntuu että nykyään moni vanhempi on alennettu vain äidiksi ja isäksi ja lapsi tarvitsee ammattia opiskelleen ihmisen kasvatustehtävään, väärin. Äidit ja isät tekevät yleensä ihan luonnostaan sitä mitä ammattilaiset ovat opiskelleet, lisäksi rakkautta ja ihailua saa yleensä vain omilta vanhemmilta ja mitä pienempi lapsi sitä enemmän hän tarvitsee vanhemoien rakastavaa katsetta ja ihailevia ilmeitä.
Mitä sinä olet mieltä alapeukku päivähoidolle, yläpeukku kotihoidolle?
Kommentit (49)
Mielestäni lapsi kuuluu hoitoon, ei äidit kotiin laiskottelemaan. Ei se lapsi joka minuutti niitä rakastavia katseita tarvitse. Meillä hoidon aloitus on nimenomaan tuonut hyviä puolia lapselle. Ujo lapsi on saanut lisää itsevarmuutta leikkiä muiden kanssa, hän on oppinut syömään itse ja hyppimään isommilta lapsilta. En voi otse ymmärtää, miten kukaan jaksaisi olla kotona yli 1v, kun siitä tutkitusti ei ole hyötyä. Tutkimukset ovat jopa todenneet, että aiemmin hoitoon laitetuilla on paremmat kognitiiviset valmiudet koulun käyntiin, kun kotihoidetuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:17"]
Olin kotihoidossa kouluikäiseksi eikä käyty kerhoissa tmv. Kyllä olen huomannut jääneeni paitsi jostain asioista ja mm. en ikinä ole oppinut kuulumaan joukkoon. Olen sosiaalinen ja kyllä on ystäviä mutta jotenkin en osaa kuulua joukkoon vaan olen aina ollut vähän ulkona.
[/quote]
Minulla on usein ollut samanlainen tunne vaikka olen ollut hoidossa 9-kuisesta lähtien, usein myös öitä ja viikonloppuja, ja nähnyt enemmän hoitajaa kuin vanhempiani. Se johtuu siitä että sellainen minä olen, yksintekijä. Ei se ole kenenkään syy. Minusta se ei ole edes vika. :)
No riippuu kodista ja hoitopaikasta. Ainakin oma 2-v lapseni viihtyy hyvin perhepäivähoitajalla kivassa ryhmässä. Hoito aloitettiin lyhyillä päivillä ja vajailla viikoilla. Edelleenkin yritetään pitää hoitopäivät suht. lyhyinä mahdollisuuksien mukaan, jotta hoitopaikka säilyy kivana paikkana, johon pääsee leikkimään kavereiden kanssa. Kotona meillä ei olisi mahdollisuutta tällaisiin kaverikontakteihin, jotka ovat olleet todella tärkeitä lapselle.
Minusta tämä ei ole uskonasia. Lapset ovat osa perheen elämää. Miten kukin oman elämänsä järjestää, on heidän oma asiansa. Jos perhe on hyvä, ei ole merkitystä, onko lapsi koti- vai päivähoidossa.
Päivähoidosta ei mielestäni ole hyötyä alle 3-4-vuotiaalle (jos koti on normaali ja lapsella ei ole erityistarpeita), mutta hyvästä päivähoidosta ei varmasti ole haittaakaan. Itse olen tyytyväinen, että olemme hoitaneet lapset 3-vuotiaiksi kotona ja sitten ovat päässeet hyvään päiväkotiin. Pk-ryhmiä pitäisi pienentää ja työntekijöiden pysyvyyteen panostaa voimakkaasti, se on taaperoille todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskinkertainenkin päivähoito on parempi kuin keskinkertainen kotihoito, sanotaanko vaikka näin. Välillä naurattaa, kun kotihoidon himopuolustajat ovat niitä, joiden lasten arkeen kuuluu reissu autolla kauppaan, jonkun makkarakastikkeen syömistä ja telkkarin töllötystä. Hyvänä päivänä ehkä avataan takaovi ja päästetään lapsi pihalle.
Mun lapset olleet kotihoidossa eskariin asti. Kaikki vielä hengissä. Koulut sujuu hyvin. Samanlaisia kuin koulukaverinsa. Jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:20"]
Totta kai kotona on pienen lapsen parempi olla. Pieni lapsi saa nukkua kun nukuttaa, eikä häntä herätellä kesken unien ensin aamuulla hoitoon ja sitten päikkäreiltä. Lapsi saa ylipäänsä säädellä itse päiväänsä, saa ruokaa kun on nälkäinen ja saa olla rauhassa jos tarvitsee keskittymisrauhaa. Ja jos vanhemmuuteen suhtautuu niin, että se on tärkeintä työtä mitä tavallinen ihminen elämässään tekee, niin kyllä sille kotihoidetullekin hankitaan kartonkia ja saksia ja kavereita ja tekemistä. Ei se nyt niin vaikeaa ole. Mut oikeasti pieni lapsi hyötyy siitä päivän rauhallisuudesta, äidin tai isän tai muun rakkaan ihmisen läheisyydestä ja siitä että häntä ja hänen tarpeitaan kuunnellaan ihan kaikessa rauhassa.
[/quote]
Kuulostaa kovin ihanteelliselta, mutta harvemmin tällaista on näkynyt. Lähinnä äidit jäävät kotiin, koska eivät jaksa / halua mennä töihin. Sitten tätä perustellaan lapsen parhaalla. Päivät eivät ole mitään askartelua täynnä, vaan vanhemmat ovat netissä tai lasten kanssa kauppakeskuksessa luuhaamassa. Tai sitten juorutaan pihapiirin muiden kotiäitien kanssa / puhutaan puhelimessa.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:21"]Mielestäni lapsi kuuluu hoitoon, ei äidit kotiin laiskottelemaan. Ei se lapsi joka minuutti niitä rakastavia katseita tarvitse. Meillä hoidon aloitus on nimenomaan tuonut hyviä puolia lapselle. Ujo lapsi on saanut lisää itsevarmuutta leikkiä muiden kanssa, hän on oppinut syömään itse ja hyppimään isommilta lapsilta. En voi otse ymmärtää, miten kukaan jaksaisi olla kotona yli 1v, kun siitä tutkitusti ei ole hyötyä. Tutkimukset ovat jopa todenneet, että aiemmin hoitoon laitetuilla on paremmat kognitiiviset valmiudet koulun käyntiin, kun kotihoidetuilla.
[/quote]
Se, että sinä et ymmärrä miten joku voi jäädä, ei tarkoita että hieman pitemmässä kotonaolossa olisi vikaa. Ja isäkin voi jäädä kotiin.
Mutta ihan oikeasti, uskotko että alle 2-vuotias voi saada liikaa rakastavia katseita tai oman äidin tai isän huomiota? En tarkoita etteikö taaperot pärjäisi aivan hyvin pk:ssa, mutta ei siinäkään ole mitään vikaa että on hieman pitempään kotona. Lasku yhteiskunnalle eiole myöskään kovin suuri, koska taaperoiden päivähoitokin on yhteiskunnalle kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:20"]
Totta kai kotona on pienen lapsen parempi olla. Pieni lapsi saa nukkua kun nukuttaa, eikä häntä herätellä kesken unien ensin aamuulla hoitoon ja sitten päikkäreiltä. Lapsi saa ylipäänsä säädellä itse päiväänsä, saa ruokaa kun on nälkäinen ja saa olla rauhassa jos tarvitsee keskittymisrauhaa. Ja jos vanhemmuuteen suhtautuu niin, että se on tärkeintä työtä mitä tavallinen ihminen elämässään tekee, niin kyllä sille kotihoidetullekin hankitaan kartonkia ja saksia ja kavereita ja tekemistä. Ei se nyt niin vaikeaa ole. Mut oikeasti pieni lapsi hyötyy siitä päivän rauhallisuudesta, äidin tai isän tai muun rakkaan ihmisen läheisyydestä ja siitä että häntä ja hänen tarpeitaan kuunnellaan ihan kaikessa rauhassa.
[/quote]
Kuulostaa kovin ihanteelliselta, mutta harvemmin tällaista on näkynyt. Lähinnä äidit jäävät kotiin, koska eivät jaksa / halua mennä töihin. Sitten tätä perustellaan lapsen parhaalla. Päivät eivät ole mitään askartelua täynnä, vaan vanhemmat ovat netissä tai lasten kanssa kauppakeskuksessa luuhaamassa. Tai sitten juorutaan pihapiirin muiden kotiäitien kanssa / puhutaan puhelimessa.
[/quote]
Me tunnetaan sitten eri äitejä. Tunsin kotiäitiaikoina paljon kotiäitejä, ja me kyllä pidettiin lapsista hyvä huoli, parempaa hoitoa lapset saivat kuin päiväkodissa. Vaikka siis jokainen meistä oli ns. tavisäiti. Oli omat perhekerhot, muskarit ja jumpat (joita vedettiin siis yhdessä), perhevuoro jumppasaliin, oli retkiä ja taidepajoja jne. Lähes joka päivä joko kokoonnuttiin puistoon tai jonkun kotiin, lapset saivat leikkiä pitkiä leikkejä keskenään ja jatkaa siihen mihin jäivät. Sylissä sai olla aina kun siltä tuntui.
Ihminen tietenkin tekee havaintoja siitä ympäristöstä, missä elää, mut lähes kaikki vanhemmat jotka minä tunnen, yrittävät miettiä sen lapsen parasta. Ja tällä en tarkoita että lapsi pitäisi hoitaa kotona, ei se meillekään ollut loputtomiin mahdollista, vaan tarkoitan sitä että lapsen kanssa oikeasti tehdään asioita ja lapsesta huolehditaan. Jos joku makaa päivät sohvalla tai on netissä, eli on siis poikkeuksellisen passiivinen ja erakoitunut, hänellä on varmasti ongelmia jotka eivät liity vanhemmuuteen tai työssäkäyntiin.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:31"]
Keskinkertainenkin päivähoito on parempi kuin keskinkertainen kotihoito, sanotaanko vaikka näin. Välillä naurattaa, kun kotihoidon himopuolustajat ovat niitä, joiden lasten arkeen kuuluu reissu autolla kauppaan, jonkun makkarakastikkeen syömistä ja telkkarin töllötystä. Hyvänä päivänä ehkä avataan takaovi ja päästetään lapsi pihalle.
[/quote]
Tuliko huono omatunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku nyt vielä kertoa missä välissä minä ehdin laiskotella, juoruta puhelimessa, lojua sohvalla tai luuhata kauppakeskuksessa? Hyvä kun ehdin itse syödä tai vessassa käydä, 20:30 kylläkin lysähdän sinne sohvalle kuin märkä rätti. 7:00 ylös ja aamutoimet, 9-11 ulkona vaunuillen puistoon, sitten ruokaa, unta (yleensä eri aikaan), leikkiä (juu, sitä askarteluakin, lisäksi muovailua, lukemista, piirtämistä, palapelejä jne.), ruokaa, lisää leikkiä, 19:00 iltatoimet ja 20:00 viimeistään kummatkin sängyssä.
Terveisin kotiäiti kera 2,5v ja 8kk
Minun kummipoikani 3v on ollut varmaan liian kauan kotihoidossa. Kerhoon vietäessä itkee ja hakiessa itkee jos ei ole äiti. Kerhon tapahtumissa vain itkee kunnes pääsee äidin syliin. Kyllä siihen ryhmässä olemiseen ja varsinkin pois äidin helmoista olemiseen vaan kannattaa totutella jo aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:42"]
Minun kummipoikani 3v on ollut varmaan liian kauan kotihoidossa. Kerhoon vietäessä itkee ja hakiessa itkee jos ei ole äiti. Kerhon tapahtumissa vain itkee kunnes pääsee äidin syliin. Kyllä siihen ryhmässä olemiseen ja varsinkin pois äidin helmoista olemiseen vaan kannattaa totutella jo aikaisemmin.
[/quote]
No mut tuollaistahan se olisi siellä päiväkodissakin, sinä ja äiti vaan ette tietäisi vaikka lapsi itkisikin. Pienten ryhmät ovat usein koko syksyn itkuisia, koska lapselle se muutos on niin iso. Ei kukaan ole tehnyt mitään väärin siinä, se vaan on hankalaa sopeutua vieraaseen ryhmään.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:42"]
Voisiko joku nyt vielä kertoa missä välissä minä ehdin laiskotella, juoruta puhelimessa, lojua sohvalla tai luuhata kauppakeskuksessa? Hyvä kun ehdin itse syödä tai vessassa käydä, 20:30 kylläkin lysähdän sinne sohvalle kuin märkä rätti. 7:00 ylös ja aamutoimet, 9-11 ulkona vaunuillen puistoon, sitten ruokaa, unta (yleensä eri aikaan), leikkiä (juu, sitä askarteluakin, lisäksi muovailua, lukemista, piirtämistä, palapelejä jne.), ruokaa, lisää leikkiä, 19:00 iltatoimet ja 20:00 viimeistään kummatkin sängyssä. Terveisin kotiäiti kera 2,5v ja 8kk
[/quote]
No täällähän sinä nytkin luuhaat.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:42"]
Minun kummipoikani 3v on ollut varmaan liian kauan kotihoidossa. Kerhoon vietäessä itkee ja hakiessa itkee jos ei ole äiti. Kerhon tapahtumissa vain itkee kunnes pääsee äidin syliin. Kyllä siihen ryhmässä olemiseen ja varsinkin pois äidin helmoista olemiseen vaan kannattaa totutella jo aikaisemmin.
[/quote]
Kyllä siellä päiväkodin kevätjuhlassakin lähes on aina on lapsia, joita itkettää se tilanne. Ja lapsia, joiden on vaikeampi jättää vanhempi päiväksi. Ei kannata ajatella, että päiväkoti olisi joku autuaaksi tekevä ja karaiseva juttu. No karaiseehan se, mutta miten niin sitä kannattaa miettiä.
Kaikki päiväkoditkaan eivät ole keskenään samanlaisia, eivätkä yhtä hyviä. Valitettavasti.
t. hoitaja
Toivottavasti nämä samat naiset, jotka vaativat äitiä jäämään jopa kymmeneksi vuodeksi pois työelämästä, eivät ole samoja, jotka valittavat naisten pienemmistä palkoista ja siitä, että naisjohtajia on niin vähän. Tässä on ihan suora yhteys. Vaikka miehet mielellään vetoavatkin siihen, että naiset nyt vaan ovat tyhmempiä ja laiskempia.
Juu, kun sain nuo kerrankin samaan aikaan unille. Ehkä jopa puoleksi tunniksi. Unohdin vain kysyä sinulta luvan luuhata täällä, kun ajattelin tämän pienen hetken käyttää täysin haluamallani tavalla. Kävin muuten vessassakin! 27:lle terveisin 24
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:21"]Mielestäni lapsi kuuluu hoitoon, ei äidit kotiin laiskottelemaan. Ei se lapsi joka minuutti niitä rakastavia katseita tarvitse. Meillä hoidon aloitus on nimenomaan tuonut hyviä puolia lapselle. Ujo lapsi on saanut lisää itsevarmuutta leikkiä muiden kanssa, hän on oppinut syömään itse ja hyppimään isommilta lapsilta. En voi otse ymmärtää, miten kukaan jaksaisi olla kotona yli 1v, kun siitä tutkitusti ei ole hyötyä. Tutkimukset ovat jopa todenneet, että aiemmin hoitoon laitetuilla on paremmat kognitiiviset valmiudet koulun käyntiin, kun kotihoidetuilla.
[/quote]
Tervetuloa meille laiskottelemaan neljän alle kouluikäisen kanssa. 20 annosta ruokaa ja kaikki siivoukset ja tiskit päälle. Kerhoihin kuskaukset rattailla ja kaikkien pukemiset. Nukuttamiset ja ja riitojen selvittämiset. On se niin helppoa, kun vaan vetelee lonkkaa kotona.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:17"]
Olin kotihoidossa kouluikäiseksi eikä käyty kerhoissa tmv. Kyllä olen huomannut jääneeni paitsi jostain asioista ja mm. en ikinä ole oppinut kuulumaan joukkoon. Olen sosiaalinen ja kyllä on ystäviä mutta jotenkin en osaa kuulua joukkoon vaan olen aina ollut vähän ulkona.
[/quote]
Minulla on samanlainen ulkopuolisuuden tunne, ja olin päivähoidossa jo kaksivuotiaana. Hmm.
[/quote]
Jaa'a tiedä sitten mistä johtuu.