Lue keskustelun säännöt.
Miten se parisuhteen löytäminen ja solmiminen on sitten erilaista nyt kuin meillä 50-vuotiailla on ollut?
23.01.2022 |
Ihan samalla lailla luulisin, että niitä kavereita löytyy jokaiselle.
Kommentit (194)
Saatan olla väärässä, mutta ennenvanhaan sitä herkemmin mentiin yhteen sen "ensimmäisen vastaantulleen" kanssa, kun taas nykyään nyrpistellään nokkaa pienimmistäkin jutuista ja jatketaan paremman etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Miten niin nykyään ei ole kuin Tinder?
Rannalla, bileissä, puistossa, kesätöissä ym. minäkin olen miehiin tutustunut, ja niin myös muut sosiaaliset nuoret tänäkin päivänä.
Olen tutustunut ihan jopa kadulla ja bussipysäkilläkin uusiin ihmisiin, ei jöröttäminen ja puhelimen pakonomainen tuijotus ole mikään pakko.Luulen, että on kasvanut nuorten sukupolvi, joka on tottunut hoitamaan kaiken netissä. Peleissä ja somessa jne. Kouluissa istutaan naama kännykässä käytävillä, eikä jutella. Kadulla kuljetaan napit korvilla ja sulkeudutaan henkisesti toiseen maailmaan. Kaikki toiminta on jonkun ohjaamaa, kuten harrastuksissa on opittu. Mitään ei ”saa” tehdä ilman sääntöjä tai siihen luotua tilaa.
Perus sosiaaliset taidot ovat heikentyneet siinä missä lukutaitokin. Ei osata lukea toisen ilmeitä, eleitä tai äänenpainoja, koska niitä ei netissä näe. Flirttailu on tuntematon käsite, joillekin sellainen on lupaus seksistä asap. Tutustumiseen ei jaksa tuhlata aikaa, koska pitkäjänteisyyttä puuttuu. Kaikki on totuttu halutessa saamaan heti.
Myös meille viisikymppisten sukupolvelle normaalit tavat ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin ovat nykynuorista noloja tai omituisia. Heitä pelottaa kysyä vaikka kadulla kivannäköistä tyyppiä treffeille tai kelloa tms., kuten meidän aikoina tehtiin. Nyt se on ihan mahdottomuus, ainoastaan humalatila on kelpoinen selitys tämmöiselle kummalliselle nololle käytökselle. Pelätään kasvojen menetystä kuten japanilaiset. Kai riskinä on se, että joku kuvaa senkin Youtubeen tai somessa sataa kakkaa niskaan.
Myös perus käytöstavat on heikommat. Ollaan ihan moukkia ja ilkeitä toisille myös. Kohtelias ihminen osaa olla ilmaisematta, jos toinen ei niin miellytä. Nykynuoriso irvistelee ja sanoo päin naamaa, et:”Oot iha stanan ruma, hirtä ittes.”
Tämä kaikki huonokäytöksisyyden normalisointi alkoi 2000-luvun alun Idolseista ja Roastedeista. Oli yhtäkkiä ihan OK sanoa pahasti. Näin ei ole ollut useampaan vuosisataan. Isovanhemmat eivät todellakaan käyttäytyneet näin.N48
Metoo taas korostaa että jos mies kysyy naista tanssimaan tai katsoo naista tämä on ahdistelua.
No eikä ole, riippuu paikasta ja tavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Toki saa hakea. Mutta ei kannata itkeä, jos saa pakit. Realismia peliin!
Tarkoitatko, että jos itsellä on unelmabody ja sitten joku toinen unelmabodyinen ei huoli, niin silloin saa itkeä, jos saa pakit? Vai miksi kirjoitit tuollaisen itsestäänselvyyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Miten niin nykyään ei ole kuin Tinder?
Rannalla, bileissä, puistossa, kesätöissä ym. minäkin olen miehiin tutustunut, ja niin myös muut sosiaaliset nuoret tänäkin päivänä.
Olen tutustunut ihan jopa kadulla ja bussipysäkilläkin uusiin ihmisiin, ei jöröttäminen ja puhelimen pakonomainen tuijotus ole mikään pakko.Luulen, että on kasvanut nuorten sukupolvi, joka on tottunut hoitamaan kaiken netissä. Peleissä ja somessa jne. Kouluissa istutaan naama kännykässä käytävillä, eikä jutella. Kadulla kuljetaan napit korvilla ja sulkeudutaan henkisesti toiseen maailmaan. Kaikki toiminta on jonkun ohjaamaa, kuten harrastuksissa on opittu. Mitään ei ”saa” tehdä ilman sääntöjä tai siihen luotua tilaa.
Perus sosiaaliset taidot ovat heikentyneet siinä missä lukutaitokin. Ei osata lukea toisen ilmeitä, eleitä tai äänenpainoja, koska niitä ei netissä näe. Flirttailu on tuntematon käsite, joillekin sellainen on lupaus seksistä asap. Tutustumiseen ei jaksa tuhlata aikaa, koska pitkäjänteisyyttä puuttuu. Kaikki on totuttu halutessa saamaan heti.
Myös meille viisikymppisten sukupolvelle normaalit tavat ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin ovat nykynuorista noloja tai omituisia. Heitä pelottaa kysyä vaikka kadulla kivannäköistä tyyppiä treffeille tai kelloa tms., kuten meidän aikoina tehtiin. Nyt se on ihan mahdottomuus, ainoastaan humalatila on kelpoinen selitys tämmöiselle kummalliselle nololle käytökselle. Pelätään kasvojen menetystä kuten japanilaiset. Kai riskinä on se, että joku kuvaa senkin Youtubeen tai somessa sataa kakkaa niskaan.
Myös perus käytöstavat on heikommat. Ollaan ihan moukkia ja ilkeitä toisille myös. Kohtelias ihminen osaa olla ilmaisematta, jos toinen ei niin miellytä. Nykynuoriso irvistelee ja sanoo päin naamaa, et:”Oot iha stanan ruma, hirtä ittes.”
Tämä kaikki huonokäytöksisyyden normalisointi alkoi 2000-luvun alun Idolseista ja Roastedeista. Oli yhtäkkiä ihan OK sanoa pahasti. Näin ei ole ollut useampaan vuosisataan. Isovanhemmat eivät todellakaan käyttäytyneet näin.N48
Metoo taas korostaa että jos mies kysyy naista tanssimaan tai katsoo naista tämä on ahdistelua.
Jos sulle noin on käynyt niin kannattaisi tsekata oma käytös. Esim jos pyytää naista tanssimaan tarttumalla sitä rinnoista tai kuolaa alaikäisiä tyttöjä puistossa muna kädessä niin ei oo ok. Joillekkin nää on selviä ja sit sunkaltaisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.Uskonnot ja parisuhteet ja perheet ovat aina olleet osa ihmisyyttä. Jo neanderthalin ihmisillä oli uskontoa, parisuhteita ja perheitä. Olisit lukenut koulussa historian läksysi.
Juu ja aina ihminen on kiinnostunut sellaisesta kumppanista, joka miellyttää omaa silmää. Sehän on evoluution ydin. Turha narista, että nykyään ollaan niin vaativaisia ulkonäön suhteen, nyyh nyyh :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.Tälle ei ole yhtään mitään näyttöä ihmisten kohdalla, eikä oikein luonnossa missään muotoa muutenkaan. Ryhmäavioliittojakaan ei tunneta kuin muutamissa lajeissa, mutta se mihin sinä tässä ilmeisesti viittaat ei toteudu luonnossa missään muodossa, eikä se edes voi toteutua evolutionäärisesti pitkässä juoksussa nissäkkäiden kohdalla.
eri
En viitannut viestissäni ryhmäavioliittoihin vaan siihen että ihmiset elivät ennen avioliittojen ja parisuhteiden tuloa ihmisten elämään kyläyhteisöissä ja kaikki oli kaikkien kanssa silloin.
Lähes kaikki eläimet luonnossa elää "parisuhteessa" vain sen aikaa kun he lisääntyvät ja sitten heidän tiet erkanevat.
Uskontojen tulon myötä tulivat avioliitot sekä se että kahden ihmisen täytyy olla parisuhteessa.
Parisuhde ei ole ihmiselle mikään luonnollinen tarve vaan se on nimenomaan yhteiskunnan luoma normi.Ymmärsin kyllä, ettet viitannut ryhmäavioiliittoihin ja siksi sanoinkin, että tuo mitä kuvaat ei voi toteutua luonnossa evolutiivisesti. Ja itse asiassa suurin osa suurista maalla elävistä eläimistä on monogamisia, kädettömistä nisäkkäistätosin alle 5% ja kädellisistä nisäkkäistä noin 25 %. Voit mennä esittämään tuon väittämäsi parisuhteen luonnottomuudesta evoluutiobiologeille. Tiedän jopa polyamorisia evoluutiobiologeja, jotka myötävät, että pariside on osa ihmisen biologiaa.
Sinä jankkaaja sekoitat nyt parisuhteet ja lisääntymisen. Eläimet parittelevat ja lisääntyvät, sitten niiden tiet erkanee eli niiden "parisuhde" kestää vain sen aikaa kun poikaset pistetään alulle ja sitten kun poikaset kasvaa niin uros lähtee pois.
Jos ihmiset eläisivät kuin eläimet niin mies iskisi naisen, siittäisi sen raskaaksi ja sitten mies jatkaisi matkaa joko yksin tai sitten elämä jatkuisi laumassa eli kyläyhteisössä.
Sori, mutta sulla ei nyt pohjatiedot riitä tähän keskusteluun ja vaikka sun näkemyksellä mentäisiinkin, niin ihmislapset vaatii vähintään 15 vuotta kasvatusta ja luonnollisesti raskaus tapahtuu vain noin 4 vuoden välein, eli sinunkin mallissa käytönnössä "parisuhde" kestää kymmeniä vuosia tai eliniän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Toki saa hakea. Mutta ei kannata itkeä, jos saa pakit. Realismia peliin!
Just, jos minä treenaan säännöllisesti ja mietin, mitä suuhuni laitan, en todellakaan kiinnostu jostakin plösöstä valaasta, joka minuun ihastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhorealisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Tämä ei pidä paikkaansa. Naiset asuu kaupungeissa ja opiskelee ja miehet sen sijaan asuu maalla syrjäytyneenä. Naiset ja miehet ei kohtaa.
Pöh, miksei ne miehet lähde viikonloppuna lähikaupunkiin radalle? Sieltä sitä naista sais.
Koska siitä on vaivaa ja joutuisi pistämään itsensä likoon. On helpompi istua kotona netissä ulisemassa. Sama toki koskee monia naisia, mutta suurempi osa sinkkunaisista on tyytyväisiä elämäänsä eikä haikaile parisuhdetta.
Baareista ei löydy kuin tasan irtopanoja, toki jos pelkkä pillu kelpaa, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla väärässä, mutta ennenvanhaan sitä herkemmin mentiin yhteen sen "ensimmäisen vastaantulleen" kanssa, kun taas nykyään nyrpistellään nokkaa pienimmistäkin jutuista ja jatketaan paremman etsimistä.
Ai. Mun molemman puolen isovanhemmat tapasivat ihan vapaaehtoisesti, eivät pakotettuina tai tyytyen johonkuhun. Mummo ja vaari tapasivat sodan ansiosta ja toiset isovanhemmat kohtasivat tanssipaikalla, kuulemma mummo oli tyrmäävän kaunis ja vaari lupsakka jutuissaan. Olivat onnellisesti rakastuneita kaikki ja liitot kestivät hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla väärässä, mutta ennenvanhaan sitä herkemmin mentiin yhteen sen "ensimmäisen vastaantulleen" kanssa, kun taas nykyään nyrpistellään nokkaa pienimmistäkin jutuista ja jatketaan paremman etsimistä.
Ysärillä parikymppisenä minua piiritti jos jonkinlaiset pojat. Ihastuin sitten erääseen, joka vei jalat alta. Kundi vieläpä etsi yhteystietoni kiven alta ja ekoilla virallisilla treffeillä oli niin kihelmöivää, että yhteen jäätiin ja ollaan vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Toki saa hakea. Mutta ei kannata itkeä, jos saa pakit. Realismia peliin!
Just, jos minä treenaan säännöllisesti ja mietin, mitä suuhuni laitan, en todellakaan kiinnostu jostakin plösöstä valaasta, joka minuun ihastuu.
Näin on ja jos olen ulkoisesti komea/kaunis, niin en välttämättä kiinnostu jostakin possunkärsästä jolla on ohut tukka. Että voisihan sitä joskus katsoa peiliin ja miettiä ihan kriittisen rehellisesti, että mihin omat mahkut riittää.
Ei ne äidin ja kavereiden kehut ole aina ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhorealisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Tämä ei pidä paikkaansa. Naiset asuu kaupungeissa ja opiskelee ja miehet sen sijaan asuu maalla syrjäytyneenä. Naiset ja miehet ei kohtaa.
Pöh, miksei ne miehet lähde viikonloppuna lähikaupunkiin radalle? Sieltä sitä naista sais.
Koska siitä on vaivaa ja joutuisi pistämään itsensä likoon. On helpompi istua kotona netissä ulisemassa. Sama toki koskee monia naisia, mutta suurempi osa sinkkunaisista on tyytyväisiä elämäänsä eikä haikaile parisuhdetta.
Baareista ei löydy kuin tasan irtopanoja, toki jos pelkkä pillu kelpaa, niin mikäs siinä.
OK, tuolla asenteella on ehkä parempi, että jäät kotikammariin etkä lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
No siten että sillon kun sä olit nuori niin siitä sun Perasta ja sen huomiosta kilpaili ehkä naapurin Pirre - tuskin sekään. Joten Pera otti sut oikein mielellään.
Nykyään kun yrittää miestä tapailla, niin sillä on yhden sormenpyyhkäisyn päässä miljoona muutakin vaihtoehtoa (joilla on lykätty botoksit naamaan ja perseeseen ja kuvat muokattu tappiin saakka), ja ne tarjoaa kaikenlaista kevyttä kivaa ilman sitoumuksia. Naismateriaalia on netissäkin tarjolla niin paljon, ettei ne jaksa kauaa kiinnostua yhdestä, kun heti pitää kohta taas kokeilla jotain vähän erinäköstä ja mallista. Yritäppä siinä miestä sit sitouttaa suhteeseen. Tavallisen miehen nappaaminen on nykyään tosi vaikeaa, syrjäytyneitä, alkoholisoituneita tai muuten vaan reppanoita toki löytyy. Vaikka miehiä on enemmän kuin naisia, niin parisuhdekelpoisia miehiä on paljon vähemmän kuin naisia....
Ei se mahdotonta toki ole, mutta kyllä se vaan on aika paljon vaikeampaa kuin ennen vanhaan.
Ja miten sitä naismateriaalia netissä muka on niin paljon tarjolla, kun _kaikissa_ nettitreffipalveluissa on miesenemmistö. Esim Tinderissä epäsuhta on erittäin räikeä, 75% miehiä ja 25% naisia.
Ja siihen on oikein hyvä syy miksi Tinderissä on miehiä noin paljon enemmän. Monesti kuulee väitettävän että Tinder olisi naiselle jonkinlainen karkkikauppa, mutta ainakin omasta mielestäni kaatopaikka olisi lähempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin 40 vuotiaana parisuhteen, kummatkin tokalla kierroksella.
Tinderissä on valtaosa miehiä, jotka ovat naimisissa.
Kävin vuoden verran treffeillä. N 100 treffeillä ja mies löytyi juhlista. Jonne en olisi mennyt ilman tinder treffejä.
Sellaisen yleistyksen teen, nuorempana seurustelin n kk, ennen sänkyyn menoa. Nyt lähes kaikki haluaa jopa vaatii heti. Jos mies sanoo oon pihtari, tulee enemmänkin yök, kuin ok mennään sitten sänkyyn.
Käytöstavat ovat monella erilaiset, kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Kannattaa silti miettiä, että olisitko itsesi kanssa, jos olisit tuo toinen.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköpaineet ovat myös aika kovat nykyään.
Ennen ei niin välitetty jos toinen on ylipainoinen tai jos toinen ei täydellinen ulkonäöltään.
Nykyään taas ulkonäkö on tärkeässä roolissa koska ei ole pakko tyytyä huonoon kumppaniin.
Sukupuoliroolien katoaminen myös varmaan vaikuttaa siihen että ulkonäkö on tärkeässä roolissa koska ennen hyvä nainen osasi ja teki kotityöt, hyvä mies toi taloudellista turvaa mutta nykyään nuo asiat ei ole sukupuoli sidonnaisia.
Kyllä sitä ulkonäköä on ennenkin katsottu. Jo paleoliittisella ajalla. Jopa ysärillä arvosteltiin, näytätkö huippumallilta ja oletko indeksin mukaan oikeassa painossa. Vanha kansa puhui naimanaamoista, eli että pari on samannäköisiä.
Nyt vain ihmiset ovat jotenkin ottaneet niin tosissaan sen, että ”kaikilla on mahdollisuus vaatia, koska olen sen arvoinen” ja ”kehopositiivisuus” ja ”tee unelmista totta” , ”minulla on oikeus” jne. ja elävät näissä hattaraluuloissaan, joita itse itselleen syöttävät. Tai joku muu taho luulottelee.
Miksei kukaan halua nähdä totuutta? Jos olet X, niin ei voi vaatia Y, koska Y ei ole sinusta kiinnostunut. Sitten olet ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.Tälle ei ole yhtään mitään näyttöä ihmisten kohdalla, eikä oikein luonnossa missään muotoa muutenkaan. Ryhmäavioliittojakaan ei tunneta kuin muutamissa lajeissa, mutta se mihin sinä tässä ilmeisesti viittaat ei toteudu luonnossa missään muodossa, eikä se edes voi toteutua evolutionäärisesti pitkässä juoksussa nissäkkäiden kohdalla.
eri
En viitannut viestissäni ryhmäavioliittoihin vaan siihen että ihmiset elivät ennen avioliittojen ja parisuhteiden tuloa ihmisten elämään kyläyhteisöissä ja kaikki oli kaikkien kanssa silloin.
Lähes kaikki eläimet luonnossa elää "parisuhteessa" vain sen aikaa kun he lisääntyvät ja sitten heidän tiet erkanevat.
Uskontojen tulon myötä tulivat avioliitot sekä se että kahden ihmisen täytyy olla parisuhteessa.
Parisuhde ei ole ihmiselle mikään luonnollinen tarve vaan se on nimenomaan yhteiskunnan luoma normi.Ymmärsin kyllä, ettet viitannut ryhmäavioiliittoihin ja siksi sanoinkin, että tuo mitä kuvaat ei voi toteutua luonnossa evolutiivisesti. Ja itse asiassa suurin osa suurista maalla elävistä eläimistä on monogamisia, kädettömistä nisäkkäistätosin alle 5% ja kädellisistä nisäkkäistä noin 25 %. Voit mennä esittämään tuon väittämäsi parisuhteen luonnottomuudesta evoluutiobiologeille. Tiedän jopa polyamorisia evoluutiobiologeja, jotka myötävät, että pariside on osa ihmisen biologiaa.
Sinä jankkaaja sekoitat nyt parisuhteet ja lisääntymisen. Eläimet parittelevat ja lisääntyvät, sitten niiden tiet erkanee eli niiden "parisuhde" kestää vain sen aikaa kun poikaset pistetään alulle ja sitten kun poikaset kasvaa niin uros lähtee pois.
Jos ihmiset eläisivät kuin eläimet niin mies iskisi naisen, siittäisi sen raskaaksi ja sitten mies jatkaisi matkaa joko yksin tai sitten elämä jatkuisi laumassa eli kyläyhteisössä.Sori, mutta sulla ei nyt pohjatiedot riitä tähän keskusteluun ja vaikka sun näkemyksellä mentäisiinkin, niin ihmislapset vaatii vähintään 15 vuotta kasvatusta ja luonnollisesti raskaus tapahtuu vain noin 4 vuoden välein, eli sinunkin mallissa käytönnössä "parisuhde" kestää kymmeniä vuosia tai eliniän...
Naiset ovat yksin kasvattaneet lapset ja entisaikoina lapsista huolehti koko kyläyhteisön naiset. Lasten kasvatukseen miehiä ei ole koskaan tarvittu ja lapset ovat pärjänneet ilman miestä varsin hyvin.
Nykyaika on varsin erilaista kuin mitä elämä on ollut 50 vuotta,100 vuotta tai 1000 vuotta sitten.
Kannattaako kivikautta verrata vuoteen 2022 vai voisiko kulttuuri olla muuttunut? Jos on luolamiehen tavat, ei taida oikein natsata baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Miten niin nykyään ei ole kuin Tinder?
Rannalla, bileissä, puistossa, kesätöissä ym. minäkin olen miehiin tutustunut, ja niin myös muut sosiaaliset nuoret tänäkin päivänä.
Olen tutustunut ihan jopa kadulla ja bussipysäkilläkin uusiin ihmisiin, ei jöröttäminen ja puhelimen pakonomainen tuijotus ole mikään pakko.Luulen, että on kasvanut nuorten sukupolvi, joka on tottunut hoitamaan kaiken netissä. Peleissä ja somessa jne. Kouluissa istutaan naama kännykässä käytävillä, eikä jutella. Kadulla kuljetaan napit korvilla ja sulkeudutaan henkisesti toiseen maailmaan. Kaikki toiminta on jonkun ohjaamaa, kuten harrastuksissa on opittu. Mitään ei ”saa” tehdä ilman sääntöjä tai siihen luotua tilaa.
Perus sosiaaliset taidot ovat heikentyneet siinä missä lukutaitokin. Ei osata lukea toisen ilmeitä, eleitä tai äänenpainoja, koska niitä ei netissä näe. Flirttailu on tuntematon käsite, joillekin sellainen on lupaus seksistä asap. Tutustumiseen ei jaksa tuhlata aikaa, koska pitkäjänteisyyttä puuttuu. Kaikki on totuttu halutessa saamaan heti.
Myös meille viisikymppisten sukupolvelle normaalit tavat ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin ovat nykynuorista noloja tai omituisia. Heitä pelottaa kysyä vaikka kadulla kivannäköistä tyyppiä treffeille tai kelloa tms., kuten meidän aikoina tehtiin. Nyt se on ihan mahdottomuus, ainoastaan humalatila on kelpoinen selitys tämmöiselle kummalliselle nololle käytökselle. Pelätään kasvojen menetystä kuten japanilaiset. Kai riskinä on se, että joku kuvaa senkin Youtubeen tai somessa sataa kakkaa niskaan.
Myös perus käytöstavat on heikommat. Ollaan ihan moukkia ja ilkeitä toisille myös. Kohtelias ihminen osaa olla ilmaisematta, jos toinen ei niin miellytä. Nykynuoriso irvistelee ja sanoo päin naamaa, et:”Oot iha stanan ruma, hirtä ittes.”
Tämä kaikki huonokäytöksisyyden normalisointi alkoi 2000-luvun alun Idolseista ja Roastedeista. Oli yhtäkkiä ihan OK sanoa pahasti. Näin ei ole ollut useampaan vuosisataan. Isovanhemmat eivät todellakaan käyttäytyneet näin.N48
Metoo taas korostaa että jos mies kysyy naista tanssimaan tai katsoo naista tämä on ahdistelua.
Ei. Aina voi ystävällisesti kysyä, jankkaamatta ja suuttumatta ja toljottamatta tissejä. Mutta jos et tiedä mikä on ahdistelua, ehkä parempikin että pystyt kaukana naisista.
Taas tämä sama virsi. Kyse oli nimenomaan ystävällisestä kysymisestä. Sen sijaan muuten nuo mainitsemasi tavat näkyvät toimivan tietynlaisilla miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 90-luvulla bailanneena kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja mistä sen jälkeen syntyneet kokevat kumppanin tänä päivänä löytävän tai ovat löytäneet?
Deittisovellukset,tinderi ja baarit taitaa olla yleisempiä.
Mitä 95 syntyneen veljeni ja hänen kavereiden suhteita seurannut niin sanoisin että kaveripiirit ja tuttujen tutut on yleisin tapa löytää parisuhde.
Nämä kun puuttuvat niin ei kukaan mies löydä suhdetta. Naiselle ei vastavaasti yksinäisyys ole rasite.
Kun ihmiselle maanviljelyksen myötä alkoi kertyä omaisuutta oli tärkeää tietää kuka sen perisi. Miehelle se tarkoitti sitä, että naisen synnyttämistä lapsista piti tietää mikä on oma. Syntyi ehdoton monogamia, jotta omaisuus siirtyisi omille perillisille eikä naapurin perillisille.