Lue keskustelun säännöt.
Miten se parisuhteen löytäminen ja solmiminen on sitten erilaista nyt kuin meillä 50-vuotiailla on ollut?
23.01.2022 |
Ihan samalla lailla luulisin, että niitä kavereita löytyy jokaiselle.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on korkeammat kriteerit kun kumppania voi helposti etsiä ympäri maailmaa. Pariutuminen ei myöskään oo enää pakko. Nykyään ghostataan ja siirrytään seuraavaan.
Etsittiinhän sitä ennenkin, nimittäin kirjeenvaihtoilmoituksilla. Noin omat vanhemmat ja parin ystävän vanhemmat ovat kohdanneet, eivätkä he edes olleet samalla puolella Suomea.
Kirjeenvaihtoilmoituksen avulla ei ainakaan voinut valehdella olevansa täysin muu henkilö. Oli pakko kertoa nimi ja osoite, jotta toisen lähettämä kirje tulisi perille. Kaipaan aikaa, jolloin tutustuttiin sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Miten niin nykyään ei ole kuin Tinder?
Rannalla, bileissä, puistossa, kesätöissä ym. minäkin olen miehiin tutustunut, ja niin myös muut sosiaaliset nuoret tänäkin päivänä.
Olen tutustunut ihan jopa kadulla ja bussipysäkilläkin uusiin ihmisiin, ei jöröttäminen ja puhelimen pakonomainen tuijotus ole mikään pakko.Luulen, että on kasvanut nuorten sukupolvi, joka on tottunut hoitamaan kaiken netissä. Peleissä ja somessa jne. Kouluissa istutaan naama kännykässä käytävillä, eikä jutella. Kadulla kuljetaan napit korvilla ja sulkeudutaan henkisesti toiseen maailmaan. Kaikki toiminta on jonkun ohjaamaa, kuten harrastuksissa on opittu. Mitään ei ”saa” tehdä ilman sääntöjä tai siihen luotua tilaa.
Perus sosiaaliset taidot ovat heikentyneet siinä missä lukutaitokin. Ei osata lukea toisen ilmeitä, eleitä tai äänenpainoja, koska niitä ei netissä näe. Flirttailu on tuntematon käsite, joillekin sellainen on lupaus seksistä asap. Tutustumiseen ei jaksa tuhlata aikaa, koska pitkäjänteisyyttä puuttuu. Kaikki on totuttu halutessa saamaan heti.
Myös meille viisikymppisten sukupolvelle normaalit tavat ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin ovat nykynuorista noloja tai omituisia. Heitä pelottaa kysyä vaikka kadulla kivannäköistä tyyppiä treffeille tai kelloa tms., kuten meidän aikoina tehtiin. Nyt se on ihan mahdottomuus, ainoastaan humalatila on kelpoinen selitys tämmöiselle kummalliselle nololle käytökselle. Pelätään kasvojen menetystä kuten japanilaiset. Kai riskinä on se, että joku kuvaa senkin Youtubeen tai somessa sataa kakkaa niskaan.
Myös perus käytöstavat on heikommat. Ollaan ihan moukkia ja ilkeitä toisille myös. Kohtelias ihminen osaa olla ilmaisematta, jos toinen ei niin miellytä. Nykynuoriso irvistelee ja sanoo päin naamaa, et:”Oot iha stanan ruma, hirtä ittes.”
Tämä kaikki huonokäytöksisyyden normalisointi alkoi 2000-luvun alun Idolseista ja Roastedeista. Oli yhtäkkiä ihan OK sanoa pahasti. Näin ei ole ollut useampaan vuosisataan. Isovanhemmat eivät todellakaan käyttäytyneet näin.N48
Metoo taas korostaa että jos mies kysyy naista tanssimaan tai katsoo naista tämä on ahdistelua.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.
En tunne yhtään vanhempaa ihmistä, josta ei olisi kiva, kun olisi kaveri. Ei se tarkoita, että pitää mennä naimisiin tai asua yhdessä. Mutta joku tärkeä kumppani, joka tuntee sinut ja teillä on sisäpiirin vitsejä, yhteistä kivaa yhdessäoloa ja menoja. Onhan se mahtavaa, jos tuo ihminen on vaikka sisko tai bestis. Mutta hyvin monelle se on kumppani, jonka kanssa on jopa sitä intiimiäkin läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Tämä ei pidä paikkaansa. Naiset asuu kaupungeissa ja opiskelee ja miehet sen sijaan asuu maalla syrjäytyneenä. Naiset ja miehet ei kohtaa.
Pöh, miksei ne miehet lähde viikonloppuna lähikaupunkiin radalle? Sieltä sitä naista sais.
Koska siitä on vaivaa ja joutuisi pistämään itsensä likoon. On helpompi istua kotona netissä ulisemassa. Sama toki koskee monia naisia, mutta suurempi osa sinkkunaisista on tyytyväisiä elämäänsä eikä haikaile parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Miten niin nykyään ei ole kuin Tinder?
Rannalla, bileissä, puistossa, kesätöissä ym. minäkin olen miehiin tutustunut, ja niin myös muut sosiaaliset nuoret tänäkin päivänä.
Olen tutustunut ihan jopa kadulla ja bussipysäkilläkin uusiin ihmisiin, ei jöröttäminen ja puhelimen pakonomainen tuijotus ole mikään pakko.Luulen, että on kasvanut nuorten sukupolvi, joka on tottunut hoitamaan kaiken netissä. Peleissä ja somessa jne. Kouluissa istutaan naama kännykässä käytävillä, eikä jutella. Kadulla kuljetaan napit korvilla ja sulkeudutaan henkisesti toiseen maailmaan. Kaikki toiminta on jonkun ohjaamaa, kuten harrastuksissa on opittu. Mitään ei ”saa” tehdä ilman sääntöjä tai siihen luotua tilaa.
Perus sosiaaliset taidot ovat heikentyneet siinä missä lukutaitokin. Ei osata lukea toisen ilmeitä, eleitä tai äänenpainoja, koska niitä ei netissä näe. Flirttailu on tuntematon käsite, joillekin sellainen on lupaus seksistä asap. Tutustumiseen ei jaksa tuhlata aikaa, koska pitkäjänteisyyttä puuttuu. Kaikki on totuttu halutessa saamaan heti.
Myös meille viisikymppisten sukupolvelle normaalit tavat ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin ovat nykynuorista noloja tai omituisia. Heitä pelottaa kysyä vaikka kadulla kivannäköistä tyyppiä treffeille tai kelloa tms., kuten meidän aikoina tehtiin. Nyt se on ihan mahdottomuus, ainoastaan humalatila on kelpoinen selitys tämmöiselle kummalliselle nololle käytökselle. Pelätään kasvojen menetystä kuten japanilaiset. Kai riskinä on se, että joku kuvaa senkin Youtubeen tai somessa sataa kakkaa niskaan.
Myös perus käytöstavat on heikommat. Ollaan ihan moukkia ja ilkeitä toisille myös. Kohtelias ihminen osaa olla ilmaisematta, jos toinen ei niin miellytä. Nykynuoriso irvistelee ja sanoo päin naamaa, et:”Oot iha stanan ruma, hirtä ittes.”
Tämä kaikki huonokäytöksisyyden normalisointi alkoi 2000-luvun alun Idolseista ja Roastedeista. Oli yhtäkkiä ihan OK sanoa pahasti. Näin ei ole ollut useampaan vuosisataan. Isovanhemmat eivät todellakaan käyttäytyneet näin.N48
Metoo taas korostaa että jos mies kysyy naista tanssimaan tai katsoo naista tämä on ahdistelua.
Ei. Aina voi ystävällisesti kysyä, jankkaamatta ja suuttumatta ja toljottamatta tissejä. Mutta jos et tiedä mikä on ahdistelua, ehkä parempikin että pystyt kaukana naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.
Tälle ei ole yhtään mitään näyttöä ihmisten kohdalla, eikä oikein luonnossa missään muotoa muutenkaan. Ryhmäavioliittojakaan ei tunneta kuin muutamissa lajeissa, mutta se mihin sinä tässä ilmeisesti viittaat ei toteudu luonnossa missään muodossa, eikä se edes voi toteutua evolutionäärisesti pitkässä juoksussa nissäkkäiden kohdalla.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse 90-luvulla bailanneena kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja mistä sen jälkeen syntyneet kokevat kumppanin tänä päivänä löytävän tai ovat löytäneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on korkeammat kriteerit kun kumppania voi helposti etsiä ympäri maailmaa. Pariutuminen ei myöskään oo enää pakko. Nykyään ghostataan ja siirrytään seuraavaan.
Etsittiinhän sitä ennenkin, nimittäin kirjeenvaihtoilmoituksilla. Noin omat vanhemmat ja parin ystävän vanhemmat ovat kohdanneet, eivätkä he edes olleet samalla puolella Suomea.
Kirjeenvaihtoilmoituksen avulla ei ainakaan voinut valehdella olevansa täysin muu henkilö. Oli pakko kertoa nimi ja osoite, jotta toisen lähettämä kirje tulisi perille. Kaipaan aikaa, jolloin tutustuttiin sillä tavalla.
Useimmiten lehtien "Henkilökohtaista" palstalla seuranhakuilmoituksissa luki lopussa vtlk. ja sitten nimimerkki, joka tarkoitti vastaukset tämän lehden konttoriin nimimerkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse 90-luvulla bailanneena kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja mistä sen jälkeen syntyneet kokevat kumppanin tänä päivänä löytävän tai ovat löytäneet?
Deittisovellukset,tinderi ja baarit taitaa olla yleisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.
Uskonnot ja parisuhteet ja perheet ovat aina olleet osa ihmisyyttä. Jo neanderthalin ihmisillä oli uskontoa, parisuhteita ja perheitä. Olisit lukenut koulussa historian läksysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n33 kirjoitti:
No siten että sillon kun sä olit nuori niin siitä sun Perasta ja sen huomiosta kilpaili ehkä naapurin Pirre - tuskin sekään. Joten Pera otti sut oikein mielellään.
Nykyään kun yrittää miestä tapailla, niin sillä on yhden sormenpyyhkäisyn päässä miljoona muutakin vaihtoehtoa (joilla on lykätty botoksit naamaan ja perseeseen ja kuvat muokattu tappiin saakka), ja ne tarjoaa kaikenlaista kevyttä kivaa ilman sitoumuksia. Naismateriaalia on netissäkin tarjolla niin paljon, ettei ne jaksa kauaa kiinnostua yhdestä, kun heti pitää kohta taas kokeilla jotain vähän erinäköstä ja mallista. Yritäppä siinä miestä sit sitouttaa suhteeseen. Tavallisen miehen nappaaminen on nykyään tosi vaikeaa, syrjäytyneitä, alkoholisoituneita tai muuten vaan reppanoita toki löytyy. Vaikka miehiä on enemmän kuin naisia, niin parisuhdekelpoisia miehiä on paljon vähemmän kuin naisia....
Ei se mahdotonta toki ole, mutta kyllä se vaan on aika paljon vaikeampaa kuin ennen vanhaan.
Ja miten sitä naismateriaalia netissä muka on niin paljon tarjolla, kun _kaikissa_ nettitreffipalveluissa on miesenemmistö. Esim Tinderissä epäsuhta on erittäin räikeä, 75% miehiä ja 25% naisia.
Vierailija kirjoitti:
Itse 90-luvulla bailanneena kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja mistä sen jälkeen syntyneet kokevat kumppanin tänä päivänä löytävän tai ovat löytäneet?
https://goat.com.au/wp-content/uploads/2019/07/stanford-graph.jpg
~40 % netissä
~20 % baarit ja ravintolat
~ 10 % työpaikalla
~ 5 % + 5 % koulussa
Näin vuonna 2019.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.Tälle ei ole yhtään mitään näyttöä ihmisten kohdalla, eikä oikein luonnossa missään muotoa muutenkaan. Ryhmäavioliittojakaan ei tunneta kuin muutamissa lajeissa, mutta se mihin sinä tässä ilmeisesti viittaat ei toteudu luonnossa missään muodossa, eikä se edes voi toteutua evolutionäärisesti pitkässä juoksussa nissäkkäiden kohdalla.
eri
En viitannut viestissäni ryhmäavioliittoihin vaan siihen että ihmiset elivät ennen avioliittojen ja parisuhteiden tuloa ihmisten elämään kyläyhteisöissä ja kaikki oli kaikkien kanssa silloin.
Lähes kaikki eläimet luonnossa elää "parisuhteessa" vain sen aikaa kun he lisääntyvät ja sitten heidän tiet erkanevat.
Uskontojen tulon myötä tulivat avioliitot sekä se että kahden ihmisen täytyy olla parisuhteessa.
Parisuhde ei ole ihmiselle mikään luonnollinen tarve vaan se on nimenomaan yhteiskunnan luoma normi.
Minulle pariutuminen oli sattuman oikusta helpompaa keski-ikäisenä kuin ennen. Nuorena se ei oikein onnistunut millään, minusta tuli ikisinkku. En tiedä miten ihmeessä muut onnistuivat pariutumaan, se vaikutti minusta aina jotenkin tuntemattomalta, mystiseltä prosessilta.
Nyt vanhempana joitain vuosia sitten menin risteilylle, näin tosi komean miehen ja menin juttelemaan. Mies oli hiljattain eronnut pitkästä suhteesta. Kai hänellä oli haku päällä juuri silloin ja hän otti samantien ohjat tapailuun ja osasi jotenkin luotsata parisuhdetaidoillaan sen pariutumisprosessin niin, että aloimme seurustella ja menimme naimisiinkin.
Eli omalla kohdallani on puutetta paritumisen vaativista ihmissuhdetaidoista ja se onnistui vasta, kun näin vanhempana kohtasin pariutumistaipuvaisen miehen, jolla niitä taitoja oli minunkin edestäni.
Twitterissä en ole koskaan ollut, kaiken lukemani perusteella se vaikuttaa huonolta paikalta tavata puolisoa. Kun tarjontaa näyttää olevan loputtomasti, se saattaa lisäksi huonontaa sen käyttäjien parisuhde- ja ihmissuhdetaitoja myös ja ne olisivat tosi tärkeitä suhteen luomisessa.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.Tälle ei ole yhtään mitään näyttöä ihmisten kohdalla, eikä oikein luonnossa missään muotoa muutenkaan. Ryhmäavioliittojakaan ei tunneta kuin muutamissa lajeissa, mutta se mihin sinä tässä ilmeisesti viittaat ei toteudu luonnossa missään muodossa, eikä se edes voi toteutua evolutionäärisesti pitkässä juoksussa nissäkkäiden kohdalla.
eri
En viitannut viestissäni ryhmäavioliittoihin vaan siihen että ihmiset elivät ennen avioliittojen ja parisuhteiden tuloa ihmisten elämään kyläyhteisöissä ja kaikki oli kaikkien kanssa silloin.
Lähes kaikki eläimet luonnossa elää "parisuhteessa" vain sen aikaa kun he lisääntyvät ja sitten heidän tiet erkanevat.
Uskontojen tulon myötä tulivat avioliitot sekä se että kahden ihmisen täytyy olla parisuhteessa.
Parisuhde ei ole ihmiselle mikään luonnollinen tarve vaan se on nimenomaan yhteiskunnan luoma normi.
Ymmärsin kyllä, ettet viitannut ryhmäavioiliittoihin ja siksi sanoinkin, että tuo mitä kuvaat ei voi toteutua luonnossa evolutiivisesti. Ja itse asiassa suurin osa suurista maalla elävistä eläimistä on monogamisia, kädettömistä nisäkkäistätosin alle 5% ja kädellisistä nisäkkäistä noin 25 %. Voit mennä esittämään tuon väittämäsi parisuhteen luonnottomuudesta evoluutiobiologeille. Tiedän jopa polyamorisia evoluutiobiologeja, jotka myötävät, että pariside on osa ihmisen biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 90-luvulla bailanneena kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja mistä sen jälkeen syntyneet kokevat kumppanin tänä päivänä löytävän tai ovat löytäneet?
Deittisovellukset,tinderi ja baarit taitaa olla yleisempiä.
Mitä 95 syntyneen veljeni ja hänen kavereiden suhteita seurannut niin sanoisin että kaveripiirit ja tuttujen tutut on yleisin tapa löytää parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Ei ihmiset ole aina menneet naimisiin tai olleet parisuhteissa.
Avioliitot,parisuhteet ja yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskontojen mukana. Sitä ennen ihmiset elivät moniavioisesti ja kyläyhteisöissä.
Ja kyllä, alku aikoina avioliitot ja parisuhteet muodostettiin erilaisin perustein kuin nykyään.
Kyllä avioliitto,parisuhde ja yksiavioisuus on ihmisille uusi asia kun mietitään ihmisen historiaa maapallolla.Tälle ei ole yhtään mitään näyttöä ihmisten kohdalla, eikä oikein luonnossa missään muotoa muutenkaan. Ryhmäavioliittojakaan ei tunneta kuin muutamissa lajeissa, mutta se mihin sinä tässä ilmeisesti viittaat ei toteudu luonnossa missään muodossa, eikä se edes voi toteutua evolutionäärisesti pitkässä juoksussa nissäkkäiden kohdalla.
eri
En viitannut viestissäni ryhmäavioliittoihin vaan siihen että ihmiset elivät ennen avioliittojen ja parisuhteiden tuloa ihmisten elämään kyläyhteisöissä ja kaikki oli kaikkien kanssa silloin.
Lähes kaikki eläimet luonnossa elää "parisuhteessa" vain sen aikaa kun he lisääntyvät ja sitten heidän tiet erkanevat.
Uskontojen tulon myötä tulivat avioliitot sekä se että kahden ihmisen täytyy olla parisuhteessa.
Parisuhde ei ole ihmiselle mikään luonnollinen tarve vaan se on nimenomaan yhteiskunnan luoma normi.Ymmärsin kyllä, ettet viitannut ryhmäavioiliittoihin ja siksi sanoinkin, että tuo mitä kuvaat ei voi toteutua luonnossa evolutiivisesti. Ja itse asiassa suurin osa suurista maalla elävistä eläimistä on monogamisia, kädettömistä nisäkkäistätosin alle 5% ja kädellisistä nisäkkäistä noin 25 %. Voit mennä esittämään tuon väittämäsi parisuhteen luonnottomuudesta evoluutiobiologeille. Tiedän jopa polyamorisia evoluutiobiologeja, jotka myötävät, että pariside on osa ihmisen biologiaa.
Sinä jankkaaja sekoitat nyt parisuhteet ja lisääntymisen. Eläimet parittelevat ja lisääntyvät, sitten niiden tiet erkanee eli niiden "parisuhde" kestää vain sen aikaa kun poikaset pistetään alulle ja sitten kun poikaset kasvaa niin uros lähtee pois.
Jos ihmiset eläisivät kuin eläimet niin mies iskisi naisen, siittäisi sen raskaaksi ja sitten mies jatkaisi matkaa joko yksin tai sitten elämä jatkuisi laumassa eli kyläyhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Toki saa hakea. Mutta ei kannata itkeä, jos saa pakit. Realismia peliin!
Eka puhutaan palkkaeroista mutta sitten kuitenkin tunnustatte että osa miehistä on pienituloisia. Mites tasa-arvo asevelvollisuudessa? Riston tapaus taas ei houkuta miehiä lisääntymään koska jos nainen pettää ja maksattaa elarit väärällä miehellä kuka mies haluaa tällaista?