Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten se parisuhteen löytäminen ja solmiminen on sitten erilaista nyt kuin meillä 50-vuotiailla on ollut?
23.01.2022 |
Ihan samalla lailla luulisin, että niitä kavereita löytyy jokaiselle.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.
No tämä. Naisen sänkytaidot testataan (eli nainen "koeajetaan") ennen kuin mitään vakavampaa voi edes harkita hänen kanssaan. Jos taidot ei riitä tai alaston vartalo ei ole täydellinen, vaihtoon menee ja vauhdilla. Millään muulla naisessa ei ole väliä.
Enkä yleistä kaikkiin miehiin, mutta monilla tuntuu olevan tämä asenne. Jos naisella on huono tuuri (kuten allekirjoittaneella), tuollainen mies sattuu ekaksi seksikumppaniksi, eikä sen jälkeen ole mitään kiinnostusta enää etsiä kumppania. Minulle mies sanoi jättäessään, että olisi pitänyt olla täydellistä.
Olet siis kohdannut täydellisen törkimyksen. Ikävää. Ensimmäinen kokemukseni oli tyypin kanssa, joka esitti sulavaa ja kohteliasta kunnes päästiin sänkyyn. Kyllähän siitä jäi traumoja. Miehet ovat kuitenkin keskenään erilaisia. Toisen "testaaminen" käytännössä taitaa olla tavallista. Omalla elämänkokemuksellani pidän hyvänä, että ihmiset kokeilevat yhdessäoloa ennen kuin sitoudutaan enemmän. Sanon tämän siitä hulimatta, että olen uskovainen. Jotkut ihmiset eivät vain sovi yhteen sängyssä. Jotkut taas ovat kuin luodut toisilleen.
Mulla taas on ollut ajatus että jos toisesta pitää riittävästi, silloin myös sänkyjutut saadaan toimimaan, vaikkei heti ekalla kerralla olisikaa täydellistä. Olen ihan sataprosenttisen varma että jos olisin ollut sängyssä kuin joku pornostara, mies olisi jatkanut ihan innoissaan. Mutta hei, kuka on sellainen ekoilla kerroilla? Jos yhteensopivuus todella on pelkistä seksitaidoista kiinni, silloin kukaan ei ole minulle näillä vähäisillä kokemuksillani sopiva ja on parempi jättää kokonaan etsimättä. En enää ota riskiä että seuraava mies on samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Onhan nykyisinkin yökerhoja, discoista en tiedä. Omat tutut ovat pariutuneet yliopistojen luentosaleissa, kouluissa ja työpaikoilla, baareissa ja harrastuksissa.
Aloitin 1,5 vuotta sitten yliopiston, enkä ole kertaakaan käynyt luentosalissa. Baareihin ja yökerhoihin menoa paheksutaan ja rajoitetaan, ei sillä että muutenkaan menisin. Harrastuksia rajoitetaan.
No onhan nykyään paljon enemmän vaihtoehtoja etsiä kumppania Tinderin ym vuoksi, ja täten myös helpompaa vaihdella niitä kumppaneita ja eroaminen on helpompaa ja löytää seuraava. Siinä on sekä hyvät että huonot puolet. Ehkä näin yleistäen ei arvosteta parisuhteita/avioliittoa niin paljon, mutta ei enää myöskään tarvi tyytyä kehenkään ja jäädä huonoon suhteeseen kun kerran naimisiin on menty. Eikä nykyään ole samanlaista painetta edes löytää sitä kumppania ja perustaa perhettä. Joskus ehkä riitti että löysi ihan mukavan ja kivan näköisen puolison jonka kanssa jakaa arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.
No tämä. Naisen sänkytaidot testataan (eli nainen "koeajetaan") ennen kuin mitään vakavampaa voi edes harkita hänen kanssaan. Jos taidot ei riitä tai alaston vartalo ei ole täydellinen, vaihtoon menee ja vauhdilla. Millään muulla naisessa ei ole väliä.
Enkä yleistä kaikkiin miehiin, mutta monilla tuntuu olevan tämä asenne. Jos naisella on huono tuuri (kuten allekirjoittaneella), tuollainen mies sattuu ekaksi seksikumppaniksi, eikä sen jälkeen ole mitään kiinnostusta enää etsiä kumppania. Minulle mies sanoi jättäessään, että olisi pitänyt olla täydellistä.
Olet siis kohdannut täydellisen törkimyksen. Ikävää. Ensimmäinen kokemukseni oli tyypin kanssa, joka esitti sulavaa ja kohteliasta kunnes päästiin sänkyyn. Kyllähän siitä jäi traumoja. Miehet ovat kuitenkin keskenään erilaisia. Toisen "testaaminen" käytännössä taitaa olla tavallista. Omalla elämänkokemuksellani pidän hyvänä, että ihmiset kokeilevat yhdessäoloa ennen kuin sitoudutaan enemmän. Sanon tämän siitä hulimatta, että olen uskovainen. Jotkut ihmiset eivät vain sovi yhteen sängyssä. Jotkut taas ovat kuin luodut toisilleen.
Mulla taas on ollut ajatus että jos toisesta pitää riittävästi, silloin myös sänkyjutut saadaan toimimaan, vaikkei heti ekalla kerralla olisikaa täydellistä. Olen ihan sataprosenttisen varma että jos olisin ollut sängyssä kuin joku pornostara, mies olisi jatkanut ihan innoissaan. Mutta hei, kuka on sellainen ekoilla kerroilla? Jos yhteensopivuus todella on pelkistä seksitaidoista kiinni, silloin kukaan ei ole minulle näillä vähäisillä kokemuksillani sopiva ja on parempi jättää kokonaan etsimättä. En enää ota riskiä että seuraava mies on samanlainen.
Näin minäkin ajattelen, että täydellisessä rakkaudessa ymmärretään sitä toisenkin näkökulmaa ja ollaan valmiita joustamaan. Tuskin kukaan on aidosti oma itsensä sängyssä ekaa kertaa ventovieraan kanssa? Ja jos on, niin tyyppi teeskentelee tai on huumeissa.
Vain itsekäs ihminen etsii omaa etuaan, rakkaussuhteessa ja varsinkin sängyssä itsekkäät ovat vastenmielisimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Onhan nykyisinkin yökerhoja, discoista en tiedä. Omat tutut ovat pariutuneet yliopistojen luentosaleissa, kouluissa ja työpaikoilla, baareissa ja harrastuksissa.
Aloitin 1,5 vuotta sitten yliopiston, enkä ole kertaakaan käynyt luentosalissa. Baareihin ja yökerhoihin menoa paheksutaan ja rajoitetaan, ei sillä että muutenkaan menisin. Harrastuksia rajoitetaan.
No hei, nyt on poikeustila. Tästäkin mennään yli joku päivä. Sitten muistellaan sitä korona-aikaa, että oli se semmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Kannattaa silti miettiä, että olisitko itsesi kanssa, jos olisit tuo toinen.
Puolisoni on aikuinen ihminen, joka saisi kyllä muitakin halutessaan, enkä häntä aseella uhaten pakota olemaan kanssani. Niinpä luotan siihen, että hän itse kyllä ilmoittaa, ellei halua olla kanssani.
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
No siten että sillon kun sä olit nuori niin siitä sun Perasta ja sen huomiosta kilpaili ehkä naapurin Pirre - tuskin sekään. Joten Pera otti sut oikein mielellään.
Nykyään kun yrittää miestä tapailla, niin sillä on yhden sormenpyyhkäisyn päässä miljoona muutakin vaihtoehtoa (joilla on lykätty botoksit naamaan ja perseeseen ja kuvat muokattu tappiin saakka), ja ne tarjoaa kaikenlaista kevyttä kivaa ilman sitoumuksia. Naismateriaalia on netissäkin tarjolla niin paljon, ettei ne jaksa kauaa kiinnostua yhdestä, kun heti pitää kohta taas kokeilla jotain vähän erinäköstä ja mallista. Yritäppä siinä miestä sit sitouttaa suhteeseen. Tavallisen miehen nappaaminen on nykyään tosi vaikeaa, syrjäytyneitä, alkoholisoituneita tai muuten vaan reppanoita toki löytyy. Vaikka miehiä on enemmän kuin naisia, niin parisuhdekelpoisia miehiä on paljon vähemmän kuin naisia....
Ei se mahdotonta toki ole, mutta kyllä se vaan on aika paljon vaikeampaa kuin ennen vanhaan.
Kyllä silloin ennenvanhaankin nuoriso kiersi vähän kauempana kuin omilla kylillä. Ei ne oman kylän tyypit edes kiinnostaneet parisuhdemielessä, tylsiä olivat, kuin sisaruksia, kun samoja kouluja oli käyty.
Isovanhemmat kulki tansseihin polkupyörällä, ysärillä mentiin bussilla kaupungin humuun, risteilylle, festareille, tapahtumiin, terassille jne. Vain kotoa ulos lähtemällä oli mahdollista katsastaa tarjonta ja ehkä tavata kiinnostava henkilö. Kuka tahansa ei tietenkään käy, pitää olla kemiaa. Ja olihan niissä baareissa kaikenlaista, kiertopalkintoa ja kukkoa. Vähän kuin Tinder livenä. Sieltä sai hakea uutta, jollei vanha enää nappaa.
Ja tuo parisuhteeseen sitouttaminen käy siten, että oot oma ittes. Jos ei käy, niin eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Hohhoijjaa. Ei ole sama asia, kuin se että tinderin kautta tarjolla on koko Suomi ja halutessa vielä muukin maailma. Tosiaan ihan vaan YHDELLÄ SORMEN PYYHKÄISYLLÄ. Ymmärrän kyllä että nykyistä deittimaailmaa voi olla hieman vaikeaa ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. (poikkeuksena ne muutamat joilla käy heti munkki ja löytyy joku).
Ja kyllä nykyäänkin tottakai nuoret ja vähän vanhemmatkin käy festareilla, laivalla, terassilla jne. Toki viimeiset kaksi vuotta se on tehty aika hemmetin vaikeaksi.
Ja enpä ole kelvannut kellekkään ihan vain olemalla oma itseni. Ei ole kukaan halunnut rakastaa sellaisena. On petetty, valehdeltu, jätetty. Ihan vaan siipeeni olen saanut olemalla oma itseni. Joten se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Onhan nykyisinkin yökerhoja, discoista en tiedä. Omat tutut ovat pariutuneet yliopistojen luentosaleissa, kouluissa ja työpaikoilla, baareissa ja harrastuksissa.
Aloitin 1,5 vuotta sitten yliopiston, enkä ole kertaakaan käynyt luentosalissa. Baareihin ja yökerhoihin menoa paheksutaan ja rajoitetaan, ei sillä että muutenkaan menisin. Harrastuksia rajoitetaan.
No hei, nyt on poikeustila. Tästäkin mennään yli joku päivä. Sitten muistellaan sitä korona-aikaa, että oli se semmoista.
Kuule, tämä poikkeustila on toisilta vienyt kohta esim. koko lukioajan. Että jospa vaan antaisit ihmisten olla siitä harmissaan. Kyllä se on aika iso osuus etenkin lasten ja nuorten elämästä, mitä korona rajoituksineen on vienyt.
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
No siten että sillon kun sä olit nuori niin siitä sun Perasta ja sen huomiosta kilpaili ehkä naapurin Pirre - tuskin sekään. Joten Pera otti sut oikein mielellään.
Nykyään kun yrittää miestä tapailla, niin sillä on yhden sormenpyyhkäisyn päässä miljoona muutakin vaihtoehtoa (joilla on lykätty botoksit naamaan ja perseeseen ja kuvat muokattu tappiin saakka), ja ne tarjoaa kaikenlaista kevyttä kivaa ilman sitoumuksia. Naismateriaalia on netissäkin tarjolla niin paljon, ettei ne jaksa kauaa kiinnostua yhdestä, kun heti pitää kohta taas kokeilla jotain vähän erinäköstä ja mallista. Yritäppä siinä miestä sit sitouttaa suhteeseen. Tavallisen miehen nappaaminen on nykyään tosi vaikeaa, syrjäytyneitä, alkoholisoituneita tai muuten vaan reppanoita toki löytyy. Vaikka miehiä on enemmän kuin naisia, niin parisuhdekelpoisia miehiä on paljon vähemmän kuin naisia....
Ei se mahdotonta toki ole, mutta kyllä se vaan on aika paljon vaikeampaa kuin ennen vanhaan.
Kyllä silloin ennenvanhaankin nuoriso kiersi vähän kauempana kuin omilla kylillä. Ei ne oman kylän tyypit edes kiinnostaneet parisuhdemielessä, tylsiä olivat, kuin sisaruksia, kun samoja kouluja oli käyty.
Isovanhemmat kulki tansseihin polkupyörällä, ysärillä mentiin bussilla kaupungin humuun, risteilylle, festareille, tapahtumiin, terassille jne. Vain kotoa ulos lähtemällä oli mahdollista katsastaa tarjonta ja ehkä tavata kiinnostava henkilö. Kuka tahansa ei tietenkään käy, pitää olla kemiaa. Ja olihan niissä baareissa kaikenlaista, kiertopalkintoa ja kukkoa. Vähän kuin Tinder livenä. Sieltä sai hakea uutta, jollei vanha enää nappaa.
Ja tuo parisuhteeseen sitouttaminen käy siten, että oot oma ittes. Jos ei käy, niin eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Hohhoijjaa. Ei ole sama asia, kuin se että tinderin kautta tarjolla on koko Suomi ja halutessa vielä muukin maailma. Tosiaan ihan vaan YHDELLÄ SORMEN PYYHKÄISYLLÄ. Ymmärrän kyllä että nykyistä deittimaailmaa voi olla hieman vaikeaa ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. (poikkeuksena ne muutamat joilla käy heti munkki ja löytyy joku).
Ja kyllä nykyäänkin tottakai nuoret ja vähän vanhemmatkin käy festareilla, laivalla, terassilla jne. Toki viimeiset kaksi vuotta se on tehty aika hemmetin vaikeaksi.
Ja enpä ole kelvannut kellekkään ihan vain olemalla oma itseni. Ei ole kukaan halunnut rakastaa sellaisena. On petetty, valehdeltu, jätetty. Ihan vaan siipeeni olen saanut olemalla oma itseni. Joten se siitä.
No mikä on, että sieltä tinderistä ei löydy? Omani löysin nettideiteiltä, oli ensimmäinen, kenen kanssa lähdin treffeille. Ja olen siis 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.
Onhan nykyisinkin yökerhoja, discoista en tiedä. Omat tutut ovat pariutuneet yliopistojen luentosaleissa, kouluissa ja työpaikoilla, baareissa ja harrastuksissa.
Aloitin 1,5 vuotta sitten yliopiston, enkä ole kertaakaan käynyt luentosalissa. Baareihin ja yökerhoihin menoa paheksutaan ja rajoitetaan, ei sillä että muutenkaan menisin. Harrastuksia rajoitetaan.
No hei, nyt on poikeustila. Tästäkin mennään yli joku päivä. Sitten muistellaan sitä korona-aikaa, että oli se semmoista.
Kuule, tämä poikkeustila on toisilta vienyt kohta esim. koko lukioajan. Että jospa vaan antaisit ihmisten olla siitä harmissaan. Kyllä se on aika iso osuus etenkin lasten ja nuorten elämästä, mitä korona rajoituksineen on vienyt.
Sota vei mun papalta ikävuodet 19-25 ja toisen jalan sekä sirpaleita jäi loppuelämäksi keuhkoihin vaivaamaan. Jalkaproteesin käytössä oli omat vaivansa arjessa. Vähänkö vtutti?
Eikä sodan loppumisesta ollut tietoa silloin sen enempää kuin koronankaan loppumisesta nyt. Mutta mieluummin mä koronan otan kuin sodan.
Vähän suhteellisuudentajua: 2 vuotta on tosi lyhyt aika ja mikä se kärsimys on - ei pääse ravintolaan ja matkalle tai vanhojentanssit pidetään eri aikaan kuin normaalisti :D
Aika pienestä jengi murtuu.
Tätä ketjua lukiessa ei voi kuin ihmetellä kuinka mustavalkoisesti ihmiset näkevät toiset ihmiset. Ja kuinka pahasti leimataan toisen sukupuolen edustat, muka kaikki toimisi samalla tavalla.
Mutta pakko sanoa että nykypäivän pariutuminen on mennyt todella hankalaksi kun kumppani yritetään etsiä tinderistä (ja todellakin tinderistä, kun siitä on tullut synonyymi nettideittailulle). Ja kun tuolla karkkikaupasta joku löytyy, pienenkin heikkouden esiintyessä laitetaan toinen kiertoon ja etsitään parempaa yksisarvista.
Onhan tästä tinder maailmasta tullut myös aikamoinen sarjadeittailijan karkkikauppa. Turhaan sitoutuu kun jotain kivaa saa kuitenkin kohta...
Ps. Onneksi minun 6vuoden urakka on vihdoin ohi eikä tarvitse useaan vuoteen mennä takas nettideittailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys tulee todellakin Suomessa vielä laskemaan lisää.
Netin ja somekulttuurin seurausta. Kaikki on monimutkaista ja mikään ei riitä. Itsessä eikä kumppanissa.
Toisissa tämän palstan ketjuissa sen sanotaan johtuvan siitä, että naisen asema huononee jos saa lapsia. Joutuu hoitamaan ne yksin. Synnytyskipuja ei hoideta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyään on annettava anaalia, ennen kuin edes sukunimi on tiedossa. Parisuhteita ei kyllä enää varsinaisesti ole, vain panokavereita.
Kuullostaa siltä, että naisen asema on tullut alaspäin. Kun minä olin nuori 90 -luvulla oli luonnollista olla parisuhteessa eikä naiset alistuneet pelkkiin panosuhteisiin tai kokeneet paineita, jostain pyllyn antamisista. Joku antoi aviomiehelleen, jos siitä itse tykkäsi, useimmat eivät.
No feminismi ja vapaa seksuaalisuus, eikös tämä nyt ole kuitenkin mitä on peräänkuulutettu teidänkin sukupolven naisten toimesta...?
Me viiskymppiset ajattelimme ja ajattelemme edelleen, että feminismi tarkoittaa sitä, että nainenkin voi tehdä uraa tai olla kotiäiti, ihan miten itse haluaa ja sitä anaalia ei tarvitse kenenkään antaa ellei itse siitä tykkää.
Niin, se mitä te ette ymmärtäneet, että naisen uran tekeminen ja irtosuhteilu tekee naisista epähaluttavia parisuhteeseen. Siksi kaikki on nykyisin vain seksiä.
Eli miehet haluamalla haluaa tehdä pitkiä työpäiviä ja elättää vaimojaan? Kai tajuat että naisella ja lapsilla on muitakin kuluja ja tarpeita elämässä kuin kulhollinen puuroa?
Kyllä ja kyllä. Se, että molempien vanhempien on käytävä töissä johtuu yksinkertaisesti siitä, että naiset käyvät töissä.
Ja sun mielestä naiset käy huvikseen töissä? Ei kukaan ole niin tyhmä.
Mutta kun ilman rahaa ei elä, ei itse eikä ne lapsetkaan. Miehen varassa ei kannata olla, itaria ovat ja niille on ylivoimaista tarjota naiselle edes kahvikuppia. Lasten kuluja ne ei halua ymmärtää lainkaan.
Suomessa vaan ne palkat on niin huonot että tarvitaan molempien palkat jotta lapsi saa muutakin kun kaurapuuroa ja kirpparivaatteita.
Huvikseen töissä? Naiset ei siis halua käydä töissä? Miksi sitten opiskelevat ja hankkivat kiinnostavan ammatin?
Alue: Aihe vapaa
Tässä on totuuden siementä. Miksi tällaista pidetään nykyään jonakin vapautumisena? Kenen etu se on? Minusta on kieroa, että itseä vahingoittava toiminta käännetään mukamas positiiviseksi.
90-luvulla ajateltiin, ettei pidä heti antaa vaan testata, onko mies kiinnostunut vain siitä vai myöskin itse ihmisestä. Jos etsi parisuhdetta, niin ei kannattanut heti mennä sänkyyn. Jos taas haki pelkkää yhdenyönkivaa, niin toki siitä sitten vain.
Muistan myös, että tuolloin maineella oli väliä. Ei me tytöt haluttu olla jakorasioita, se oli vähän kyseenalaista. Eikä joku pukki poikakaan ollut hyvä juttu, se saattoi vain ottaa ja jättää. Jäljelle jäi taudit ja särkynyt sydän.
N48