Lue keskustelun säännöt.
Miten se parisuhteen löytäminen ja solmiminen on sitten erilaista nyt kuin meillä 50-vuotiailla on ollut?
23.01.2022 |
Ihan samalla lailla luulisin, että niitä kavereita löytyy jokaiselle.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on korkeammat kriteerit kun kumppania voi helposti etsiä ympäri maailmaa. Pariutuminen ei myöskään oo enää pakko. Nykyään ghostataan ja siirrytään seuraavaan.
Etsittiinhän sitä ennenkin, nimittäin kirjeenvaihtoilmoituksilla. Noin omat vanhemmat ja parin ystävän vanhemmat ovat kohdanneet, eivätkä he edes olleet samalla puolella Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta minua isovanhempani ja vanhempani painostavat pariutumaan aika paljon. He myös toivoisivat että tekisin sitten lapsia.
Heillä oli minun iässäni jo useita lapsia ja he olivat minun iässäni seurustelleet jo vuosia.
Minä taas en ole koskaan ollut parisuhteessa ja lapsia en tahdo 😀
M31
On tietysti hyvä, että olet rehellinen ja kerrot tosiasiat naisille, joita mahdollisesti tapaat. Isovanhempiesi ja vanhempiesi suru on varmasti suuri, kun kerrot heille tosiasiat. Voin muuten kertoa, että ei ole kovin hohdokasta vanheta yksin, vaikka se etukäteen voi näyttää kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Tämä ei pidä paikkaansa. Naiset asuu kaupungeissa ja opiskelee ja miehet sen sijaan asuu maalla syrjäytyneenä. Naiset ja miehet ei kohtaa.
Pöh, miksei ne miehet lähde viikonloppuna lähikaupunkiin radalle? Sieltä sitä naista sais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyään on annettava anaalia, ennen kuin edes sukunimi on tiedossa. Parisuhteita ei kyllä enää varsinaisesti ole, vain panokavereita.
Kuullostaa siltä, että naisen asema on tullut alaspäin. Kun minä olin nuori 90 -luvulla oli luonnollista olla parisuhteessa eikä naiset alistuneet pelkkiin panosuhteisiin tai kokeneet paineita, jostain pyllyn antamisista. Joku antoi aviomiehelleen, jos siitä itse tykkäsi, useimmat eivät.
”Alistuminen panosuhteisiin.” Vau
Tiesitkö, että naisetkin voi tykätä seksistä ja haluta sitä?
Ymmärrätkö sinä taas, että parisuhteissakin saa seksiä, se ei ole panosuhteen erityinen etu?
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.
Niin kyllähän avioliittoja ja monogamiaa on ollut koko historiallisen ajan eli n. 5000 vuotta. Että ne nyt ihan pitäisi totaalisen uutena asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.
Olen viisikymppinen eikä minun nuoruudessani tähdätty avioliittoon. Se oli ehkä 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyään on annettava anaalia, ennen kuin edes sukunimi on tiedossa. Parisuhteita ei kyllä enää varsinaisesti ole, vain panokavereita.
Kuullostaa siltä, että naisen asema on tullut alaspäin. Kun minä olin nuori 90 -luvulla oli luonnollista olla parisuhteessa eikä naiset alistuneet pelkkiin panosuhteisiin tai kokeneet paineita, jostain pyllyn antamisista. Joku antoi aviomiehelleen, jos siitä itse tykkäsi, useimmat eivät.
”Alistuminen panosuhteisiin.” Vau
Tiesitkö, että naisetkin voi tykätä seksistä ja haluta sitä?
Tietenkin naiset nauttii, mutta ei minun ikäiset naiset alistuneet joksikin perspanopuuksi, jos toive oli saada parisuhde ja perhe. Miksi ihmeessä normaali nainen sellaiseen alistamiseen suostuisi?
Pitäiskö mun elää selibaatissa ennen kun löydän tarpeeksi hyvän miehen? Kun mä oikeesti tykkään siitä seksistä. Odotitteko vuosikausia jalat ristissä vai otitteko ekan miehen jolle kelpasitte?
Ihan huuhaata, ettei ysärillä olisi ollut irtosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyään on annettava anaalia, ennen kuin edes sukunimi on tiedossa. Parisuhteita ei kyllä enää varsinaisesti ole, vain panokavereita.
Kuullostaa siltä, että naisen asema on tullut alaspäin. Kun minä olin nuori 90 -luvulla oli luonnollista olla parisuhteessa eikä naiset alistuneet pelkkiin panosuhteisiin tai kokeneet paineita, jostain pyllyn antamisista. Joku antoi aviomiehelleen, jos siitä itse tykkäsi, useimmat eivät.
”Alistuminen panosuhteisiin.” Vau
Tiesitkö, että naisetkin voi tykätä seksistä ja haluta sitä?
Ymmärrätkö sinä taas, että parisuhteissakin saa seksiä, se ei ole panosuhteen erityinen etu?
Panosuhteessa ei tarvitse olla kotiorja. It
se rakastan seksiä, mutta kotityöt ovat minulle pakollinen paha.
Kannattaa katsoa sellainen puoliso, joka tekee osansa kotitöistä. Tai sitten elämänsä voi elää yksin harrastaen random seksiä. Minulle se ei olisi mieluinen elämäntapa, mutta ihan fine, jos joku siitä tykkää. t. N50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.
Aina eri aikakausina on ollut ihanteita ja idoleita (filmitähdet, supermallit, muut julkkikset), mutta kyllä normaali realistinen ihminen tajuaa, jos ei omalla naamalla ole niihin mahiksia.
Onko tämä seurausta siitä, että vanhemmat kehuvat mitättömyyksiäkin maasta taivaaseen ja ihmiset luulevat olevansa jotakin ihmeellisen erikoista? Sammakon näköinen ja luonteinen ihminen luulee olevansa joku vuosisadan saalis toiselle sukupuolelle? Sitten petytään ja poljetaan jalkaa, kun tulee pakit. Narsisti luulee, että muut ihmiset ovat häntä varten ja ”mä-haluun-tonnäköisen!”
Mutta tiedätkö, ketkä kärsivät eniten, kun erityisesti pojille toitotetaan läpi elämän, ettei: "sinulla ole mahdollisuuksia tuohon ja tuohon tuolla naamalla". "Kehosi ei riitä, kun sen pitää näyttää lihaksikkaalta ja urheilulliselta". Ja naisia kannustetaan olemaan omia itsejään, mutta poikien tulee treenata ja kehittää itseään, mikäli haluaa riittää yhteiskunnalle ja ennen kaikkea naisille.
Jos yhtään luet vaikka vanhoja naistenlehtiä, niin niissä naiselta on iät ajat vaadittu tiettyä ulkonäköä ja olemusta. Kauniin naisen tulee olla hoikka, terve ja kaunis sekä älykäs ja hauska keskustelija.
Nykyään naisille myydään vaikka minkälaista tuotetta itsensä paranteluun. Naisten kehossa ei ole mitään kohtaa, mille ei olisi jotakin tuotetta. Mainokset ja media toitottavat kaikkialla, että sinussa on vikaa. Ja tätä ne ovat tehneet jo 1700-luvulta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.
No tämä. Naisen sänkytaidot testataan (eli nainen "koeajetaan") ennen kuin mitään vakavampaa voi edes harkita hänen kanssaan. Jos taidot ei riitä tai alaston vartalo ei ole täydellinen, vaihtoon menee ja vauhdilla. Millään muulla naisessa ei ole väliä.
Enkä yleistä kaikkiin miehiin, mutta monilla tuntuu olevan tämä asenne. Jos naisella on huono tuuri (kuten allekirjoittaneella), tuollainen mies sattuu ekaksi seksikumppaniksi, eikä sen jälkeen ole mitään kiinnostusta enää etsiä kumppania. Minulle mies sanoi jättäessään, että olisi pitänyt olla täydellistä.
Olet siis kohdannut täydellisen törkimyksen. Ikävää. Ensimmäinen kokemukseni oli tyypin kanssa, joka esitti sulavaa ja kohteliasta kunnes päästiin sänkyyn. Kyllähän siitä jäi traumoja. Miehet ovat kuitenkin keskenään erilaisia. Toisen "testaaminen" käytännössä taitaa olla tavallista. Omalla elämänkokemuksellani pidän hyvänä, että ihmiset kokeilevat yhdessäoloa ennen kuin sitoudutaan enemmän. Sanon tämän siitä hulimatta, että olen uskovainen. Jotkut ihmiset eivät vain sovi yhteen sängyssä. Jotkut taas ovat kuin luodut toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on mielenkiintoinen ja tämä ei koske pelkästään myös Suomea vaan lähes kaikkia kehittyneitä maita sekä Aasiassa on myös maita missä tilanne on sama. Syntyvyys myös on alhaista kyseisissä maissa ja minä väitän että suurin syy alhaiseen syntyvyyteen on juuri parisuhteet eli parisuhteet ovat lyhyt kestoisia, sinkkuja on paljon sekä ikisinkkuja myös on paljon.
Yksinasuvat ei kaikki ole sinkkuja mutta minun mielestä se on suuntaa antava tilasto sille kuinka paljon sinkkuja suomessa on.
Vuonna 1990 yksinasuvia 16-29 vuotiaita oli noin 100 000 henkilöä ja vuonna 2020 heitä oli noin 280 000 henkilöä.
Vuonna 1990 yksinasuvia 30-64 vuotiaita oli noin 300 000 henkilöä ja vuonna 2020 heitä oli noin 550 000 henkilöä.
Lähde tilastokeskus.
Nuorten yksinasuminen on lisääntynyt todella paljon koska pitää ottaa huomioon se että vuosi vuodelta ikäluokat ovat aina pienempiä koska syntyvyys on alle 2,1 lasta per nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Tämä ei pidä paikkaansa. Naiset asuu kaupungeissa ja opiskelee ja miehet sen sijaan asuu maalla syrjäytyneenä. Naiset ja miehet ei kohtaa.
Pöh, miksei ne miehet lähde viikonloppuna lähikaupunkiin radalle? Sieltä sitä naista sais.
Miksi mennä koska porno ja oma käsi käy parisuhteen/naisen korvikkeena varsin hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua miestä, joka on harrastellut irtosuhteita tai fwb-juttuja, koska eivät sovi minun arvomaailmaani. Enpä vain tiedä, onko olemassa sekä tämän kriteerin täyttäviä, että sellaisia jotka eivät kuitenkin l*tkittele nimenomaan kokeneempia naisia, sanomatta miehistä sanaakaan.
Haluaisin oikean kumppanin, en sellaista joka haluaa heti tutustuessa seksiä ja välittää vain siitä sekä katsoo pornoa. Montako tällaista miestä muka on? Varmaan joku yksi sadasta ihan maksimissaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin oikean kumppanin, en sellaista joka haluaa heti tutustuessa seksiä ja välittää vain siitä sekä katsoo pornoa. Montako tällaista miestä muka on? Varmaan joku yksi sadasta ihan maksimissaan.
Kuinka monta itkupotkuraivari viestiä meinasit tähän ketjuun laittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.Niin kyllähän avioliittoja ja monogamiaa on ollut koko historiallisen ajan eli n. 5000 vuotta. Että ne nyt ihan pitäisi totaalisen uutena asiana.
Tuossa vaiheessa luonnollinen monogamia oli jo tuhoutunut ja uskonnot tulivat eheyttämään hajonneita yhteiskuntia luomalla uudet sosiaaliset normit, joilla saatiin monogamia taas toimimaan. Sitten tuli feminismi ja näitä normeja ollaan purkamassa. Tämän seurauksia voi ennustaa tutkimalla maailman köyhimpiä maita, joissa vallitsee polygynia.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekkin muka tullut yllätyksenä se että ihmiset ja yhteiskunta muuttuu jatkuvasti? Ei parisuhde ole ihmisille mikään luonnollinen tarve vaan se on yksi elämäntyyli muiden joukossa.
Oikeastaan parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä asia ja uskontohan parisuhteet sekä avioliitot keksi.
Ihmiset ovat historiansa aikana eläneet moniaivioisina,kyläyhteisöissä,parisuhteissa,sinkkuina.. yms
Oikeastaan parisuhde sekä avioliitot on ihmisille varsin uusi asia ja nyt kyseisten elämäntyylien suosio on laskemassa jatkuvasti.
Avioliitto ei ole uusi asia, mutta avioliiton solmiminen rakkauden ja tunteiden perusteella on uusi juttu. Olisiko sitä ollut vähän yli 100 vuotta. Ennen vanhaan mentiin naimisiin, koska se oli normaalia. Kuka olisi halunnut elää yksin ja ilman seksiä, ilman lapsia? Yksin asuvalla ei hätätilanteessa ollut ketään, joka välittää tai auttaa. Ihminen kaipasi myös kumppania. Mennään 100v taaksepäin, niin ei ollut tietokoneita, kännyköitä, nettipelejä, televisiota, levysoittimia (vain harvoilla oli) tai puhelimia (vain harvoilla oli). Vapaa-aikaa oli vähän ja piti itse keksiä ajankulua. Kotityöt, ihmisten tapaaminen, iltakävely, jutustelu, kirjojen tai sanomalehden lukeminen, kirjeen kirjoittaminen vaarille, siinäpä se. Nykyään on niin kauhean paljon, mikä vie ihmisten aikaa ja huomiota. Eläminen jää vähemmälle. Elämä kuluu virtuaalitodellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.
Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.
Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.
Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?
Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.
Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista.
Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka.
Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.
Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.
Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe.
Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.
Hei tiedoksi: kaikki naiset EI TYKKÄÄ lihaskimpuista.
Lisäksi jos ei itse ole mikään unelmabody, niin ei voi vaatia sitä kumppaniltaankaan.
Ai että minä inhoan tuota lapsellista lausetta. Joo, on totta, ettei voi vaatia. Ihminen ei voi vaatia keneltäkään, että tämän pitäisi olla sitä tai tätä. Sen sijaan jokainen voi ja saa halutessaan etsiä kumppania, jolla on unelmabody, täysin riippumatta siitä millainen body itselläänon. Aivan jokainen.
Tässä ei ole pätkääkään perää, ihminen on ollut monogaminen ainakin 300 000 vuotta, ennen maanviljelyksen alkua, mikä on geneettisesti ja fysiologisesti todistettavissa.