Miten se parisuhteen löytäminen ja solmiminen on sitten erilaista nyt kuin meillä 50-vuotiailla on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.

Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.

Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?

Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.

Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?

Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.

Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista. 

Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.

Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka. 

Miksi niitä tyttöjä pitäisi iskeä ja miksi pitäisi seurustella? Kyllä sosiaaliset taidot kehittyvät koulussa ja esimerkiksi ystävien kanssa juttelemalla.

No, jos sen tytön haluaa, niin sitten pitäisi varmaan tehdä asian eteen jotain. Minä nyt tein erehdyksen, että tässä ketjussa puhuttiin siitä miten parisuhteita solmitaan eikä siitä, että ollaan jotain aseksuaaleja, joille asia on yhdentekevä. 

Eiköhän lähes jokainen sen kumppanin saa jos vain sellaisen haluaa. Ehkä monet vain pystyy ja haluaa elää sinkkuna eikä he ole aseksuaaleja.

Varmaan ajat on vain muuttuneet siten että entistä enemmän ihmiset haluaa elää sinkkuna eikä he koe parisuhdetta tärkeäksi asiaksi?

Eivät ole muuttuneet, mitättömän harva ei toivo itselleen minkäänlaista kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, hei! Meidän nuoruudessa oli tanssipaikkoja, erilaisia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, kesätyöpaikkoja jokaiselle halukkaalle, sielläkin voi kumppanin tavata, vietettiin aikaa rannalla, vierailtiin perheittäin ja tavattiin uusia ihmisiä, ei tarvinnut heti sänkyyn hypätä vaan jäi aikaa tutustua. Nykyään ei ole kuin tinder.

Miten niin nykyään ei ole kuin Tinder?

Rannalla, bileissä, puistossa, kesätöissä ym. minäkin olen miehiin tutustunut, ja niin myös muut sosiaaliset nuoret tänäkin päivänä.

Olen tutustunut ihan jopa kadulla ja bussipysäkilläkin uusiin ihmisiin, ei jöröttäminen ja puhelimen pakonomainen tuijotus ole mikään pakko.

Oletko katsonut ikkunasta ulos viime aikoina?

No viimeksi eilen tuli viestiä mieheltä johon tutustuin viime kesänä rannalla, että en tiedä mitä se tämän hetken sää mihinkään vaikuttaa.

No jos nyt haluaisi tutustua niin kesäänkö tässä pitää odottaa? 2 kk vuodessa sitten voi käyttää siihen tuttavuuksien hieromiseen?

Sosiaaliselle ihmiselle niitä tuttavuuksia syntyy helposti siellä täällä, ei vain kesäisin vaikka Suomessa onkin sosiaalisempaa kesällä kuin talvella.

Bileitä ja tapahtumia on näin talvellakin, samoin bussipysäkit on toiminnassa jne.

Osa tyypeistä on ilmeisesti kasvatettu sosiaalisesti osaamattomiksi juroiksi ilman yhteisötaitoja.

Kökötetty lapsena vaan kotona tai jotain?

Sitä kutsutaan autismin kirjon häiriöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.

Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.

Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?

Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.

Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?

Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.

Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista. 

Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.

Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka. 

Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.

Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.

Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe. 

60-70 luvun taitteessa syntyneet on niitä viimeisiä, joille netti/tinder/yms ei nuoruudessa vaikuttanut seurusteluun. Eli käytännössä kaikki löysivät seurustelukumppanin lähipiiristä tai baarista. Tietyllä tapaa kaikki oli paljon viattomampaa tai ei ainakaan niin kyynistä/laskelvoimaa kuin nykyään. Ei ollut satoja potentiaalisia kumppaneita, joista valita (jos voi valita).

Vierailija kirjoitti:

60-70 luvun taitteessa syntyneet on niitä viimeisiä, joille netti/tinder/yms ei nuoruudessa vaikuttanut seurusteluun. Eli käytännössä kaikki löysivät seurustelukumppanin lähipiiristä tai baarista. Tietyllä tapaa kaikki oli paljon viattomampaa tai ei ainakaan niin kyynistä/laskelvoimaa kuin nykyään. Ei ollut satoja potentiaalisia kumppaneita, joista valita (jos voi valita).

Mutta jos ei olisi tinderiä tai muitakaan treffisovelluksia niin entistä harvempi olisi parisuhteessa nykyaikana?

Nykyisin kun treffisovelluksien avulla todella monet treffailee 🤔

Vierailija kirjoitti:

Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.

Aina eri aikakausina on ollut ihanteita ja idoleita (filmitähdet, supermallit, muut julkkikset), mutta kyllä normaali realistinen ihminen tajuaa, jos ei omalla naamalla ole niihin mahiksia.

Onko tämä seurausta siitä, että vanhemmat kehuvat mitättömyyksiäkin maasta taivaaseen ja ihmiset luulevat olevansa jotakin ihmeellisen erikoista? Sammakon näköinen ja luonteinen ihminen luulee olevansa joku vuosisadan saalis toiselle sukupuolelle? Sitten petytään ja poljetaan jalkaa, kun tulee pakit. Narsisti luulee, että muut ihmiset ovat häntä varten ja ”mä-haluun-tonnäköisen!”

Vierailija kirjoitti:

Suurin muutos on Tinder, joka on muuttanut ennen kaikkea naisten parinvalinnan samanlaiseksi, kuin se on ollut aina miehillä: eli ulkonäkö ratkaisee. Ongelma on siinä, että komeita miehiä on 1/10 000 ja kauniita naisia 7/10. Pariutumista ei siis tapahdu, vaan nuoret ja keski-ikäiset ihmiset ovat mieluummin sinkkuina, koska ulkonäöllisiä toiveita vastaavaa kumppania ei löydy.

Nyt tuli AV-palstan ennätys. Kauniita naisia 70%. Kiitos päivän nauruista. Suomesta löytyy ehkä 7 kaunista naista, siitä on 70% kaukana. Kiitos tästä viiden minuutin naurusta, piristi päivää melkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin sukupuolet kohtaavat toisiaan entistä enemmän kuin ennen vanhaa. Nykyisin vastakkaista sukupuolta kohtaa myös työpaikoilla,harrastuksissa,tapahtumissa,koulujen liikuntatunneilla ja jopa armeijassa.

Ennen asiat ei ollu näin vaan sukupuolet elivät vähän erilaista elämää.

Tämä ehkä myös vaikuttaa asioihin?

Siis mitä ihmettä? Kyllähän Suomessa on ollut oppivelvollisuus varmaan sata vuotta ja opiskeltu ja jopa liikuttu Suomen sisällä ja jopa maailmalla. Samoin harrastuksia, kaikenmaailman piirejä ja maaseudulla kokoonnuttu ties mihin talkoisiin ja kekkereihin. Sosiaalista elämää on ollut aina, ihan aina. Ja siellä on kohdattu vastakkaista sukupuolta, ja perustettu perhe. Suurin osa on ollut vähintääkin ihastunut puolisoonsa, seurusteluajat lyhyempiä kuin nykyään, naimisiin menty nopeasti. Ero on se, että viimeisen n. 60 vuoden aikana on pystytty eroamaan helpommin ja nykyäänhän ero on ihan normi. Harva varmaan menee edes naimisiin sillä ajatuksella, että pysyy saman kanssa loppuelämänsä.

Meillä ei koulussa ollut sekaluokkia liikuntatunneilla, ja olisi ollut teininä tuskaa olla poikien kanssa samoilla liikuntatunneilla. Onko nykyään sekaluokat liikunnassakin?

Siinäpä onkin ero, kun tuohon aikaan miesten oli pakko lähestyä live-elämässä naisia, jos meinasi löytää kumppanin. Sen lisäksi "vanhaan aikaan" ihmiset olivat hyväkuntoisia ja hoikkia nuorena.

Tänä päivänä hirvittävän iso osa nuorista pojista ei elä teini-iässä kotiovien ulkopuolella sellaista elämää, että se tukisi kumppanin löytymistä varhaisaikuisuudessa. Teini-ikä olisi paras ikä mokailla tyttöjen kanssa, mutta näitä kokemuksia tulee vain harvoille teineille, kun keskitytään ihan muihin asioihin. Aikuisena ollaan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa aika hukassa ja varsinkin, jos puhutaan romanttisen kontaktin luomisesta naiseen, mikä on yksi monimutkaisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista. 

Ja puhun tässä nyt pojista/miehistä lähestyjinä, koska se edelleen on standardi, vaikka kuinka olisi Tinderissä. Valitettavasti, vaikka toisin päin se olisi nykyaikana paljon tehokkaampaa.

Tämä on varmaan totta. Kantasuomalaisten poikien älylaiteharrastus vie teini-iässä voiton hämmästyttävän monta kertaa tytöistä. Pojat todellakin ennemmin hakkaavat pelikonetta, kuin seurustelevat tyttöjen kanssa. Parikymppisinä on sitten niin vajaat sosiaaliset taidot, että tytöt jäävät saamatta. Samaan aikaan esim. ulkom. taustaiset pojat pelaavat joukkuelajeja, jalkapalloa jne. Samalla heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät sekä fysiikka. 

Siihen, kun lisätään se, että media tuo totaalisen epärealistista mieskuvaa näkyville nuorille pojille, joita tytöt kuolaavat yläkouluikäisestä 40-vuotiaaksi saakka, niin aika kova saa itsetunto nuorella pojalla olla, että lähtee tuon muurin taakse kurkottelemaan.

Koulu ja yhteiskunta antavat sitten täysin ristiriitaista viestiä siitä, miten "riität sellaisena kuin olet" ja samalla sinun pitäisi kuitenkin tähdätä kehittämään itseäsi koko ajan eteenpäin, jotta ansaitset jonkin tytön itsellesi. Ymmärrän, miksi pelit ovat helpompi valinta ruudun kautta pelattuna. Ne tarjoavat helposti sellaisia haasteita, mitä tavallinen elämä ei pysty koskaan tarjoamaan.

Kyllä me viiskymppisetkin naiset teineinä vuorattiin huoneemme kiiltokuvapoikien kuvilla ja kuolattiin musavideoissa rokkareita. Se kuuluu teinityttöjen kehitykseen unelmoida saavuttamattomista miehistä, siinä harjoitellaan niitä romanttisia tuntemuksia. Kyllä ne tytöt tajuaa, että ne rokkarit on niille liian vanhoja ja kuuluisia, että niitä koskaan saisi omaksi. Useimmat haaveilee sitten ihan tavallisista pojista ja nuorista miehistä, joiden kanssa perustaa se parisuhde ja perhe. 

Tuon ajan miehiä ei oltu pumpattu steroideilla sarjakuvahahmon näköisiksi lihaskimpuiksi. Neumann ei varsinaisesti ollut mikään salihirmun prototyyppi, eikä Mötley Crüestakaan samaa voi sanoa, vaikka laihoja toki olivat. Jason Momoa ja Hugh Jackman ovat vähän toista luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on luonnollista miehelle olla parisuhteessa toisen miehen kanssa.

Sehän Fresh and Fitin Myron sanoi yhdessä haastattelussa toivovansa olevansa nainen voidakseen iskeä miljonääri miehiä. Mies jonka piti olla miehinen alfa. Ihan hyvä et on noin rehellinen, mutta miksi jatkaa naisten alistamista samalla kun haikailee naiseksi? Jotenkin tuntuu että valehdellaan jopa itselleen. Jos toiset miehet/ristiinpukeutuminen on enempi oma juttu, lakkaa vihaamasta ja toteuta itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nykyään on annettava anaalia, ennen kuin edes sukunimi on tiedossa. Parisuhteita ei kyllä enää varsinaisesti ole, vain panokavereita.

Kuullostaa siltä, että naisen asema on tullut alaspäin. Kun minä olin nuori 90 -luvulla oli luonnollista olla parisuhteessa eikä naiset alistuneet pelkkiin panosuhteisiin tai kokeneet paineita, jostain pyllyn antamisista. Joku antoi aviomiehelleen, jos siitä itse tykkäsi, useimmat eivät.

Joo ja sitten nää erityisesti nuoret naiset hehkuttaa kuinka on niin voimaantunut olo. Käytetään Onlyfansia ja esitellään itseään, kenelle muulle kuin miehille. Naisen asema on laskenut entisestään, vaikka naiset koittaa muuta väittää.

Vierailija kirjoitti:

Ihme ettei kukaan ole maininnu tasa-arvoa täällä.

Tasa-arvon myötä sukupuolierot/sukupuoliroolit ovat kadonneet joka varmasti vaikuttaa pariutumiseen sekä parisuhteiden kestävyyteen.

Nykyisin voi myös elää sinkkuna eikä yhteiskunta painosta pariutumaan, toki osa ihmisistä yhä painostaa muita pariutumaan.

Porno ehkä vaikuttaa pariutumiseen siten että osa saa nautinnon pornosta, porno siis korvaa sen kumppanin ja vastakkaisesta sukupuolesta tulee "turha".

Väestöliiton tutkumuksessa oli juttua että noin 10% ihmisistä ei seurustele koskaan elämänsä aikana ja se on mun mielestä aika iso luku.

Olen itse ikisinkku ja enhän minäkään tarvitse vastakkaista sukupuolta oikeastaan muuhun kuin seksiin joten miksi pariutua?

Miksi nää lapsimiehet kansoittaa vauva.fi, taas? Ei oikein jaksaisi, teille on se oma ylllis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.

Aina eri aikakausina on ollut ihanteita ja idoleita (filmitähdet, supermallit, muut julkkikset), mutta kyllä normaali realistinen ihminen tajuaa, jos ei omalla naamalla ole niihin mahiksia.

Onko tämä seurausta siitä, että vanhemmat kehuvat mitättömyyksiäkin maasta taivaaseen ja ihmiset luulevat olevansa jotakin ihmeellisen erikoista? Sammakon näköinen ja luonteinen ihminen luulee olevansa joku vuosisadan saalis toiselle sukupuolelle? Sitten petytään ja poljetaan jalkaa, kun tulee pakit. Narsisti luulee, että muut ihmiset ovat häntä varten ja ”mä-haluun-tonnäköisen!”

Mutta tiedätkö, ketkä kärsivät eniten, kun erityisesti pojille toitotetaan läpi elämän, ettei: "sinulla ole mahdollisuuksia tuohon ja tuohon tuolla naamalla". "Kehosi ei riitä, kun sen pitää näyttää lihaksikkaalta ja urheilulliselta". Ja naisia kannustetaan olemaan omia itsejään, mutta poikien tulee treenata ja kehittää itseään, mikäli haluaa riittää yhteiskunnalle ja ennen kaikkea naisille.

Jos mies haluaa ryhtyä elättäjäksi se onnistuu kouluttautumalla työllistävälle alalle ja menemällä lähimaihin, esim. Puolaan (halvat lennot, halpa eläminen)

TAI mies voi tätä nykyä jäädä sinkuksi tai seurustella toisen miehen kanssa. Lakatkaa rakentamasta häkkejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet ovat muuttuneet. Ennen avioliittoon tähtääminen oli selviö, eikä erottu helposti. Nykyään miehet tuijottavat pokea ja somepyllyilijöiden muokattuja kuvia, ja pitävät sellaista naisihanteena. Normaali työstä, kodista ja lapsista huolehtiva nainen ei enää kelpaa vaan pitää olla joku p-noprinsessa sen lisäksi.

Aina eri aikakausina on ollut ihanteita ja idoleita (filmitähdet, supermallit, muut julkkikset), mutta kyllä normaali realistinen ihminen tajuaa, jos ei omalla naamalla ole niihin mahiksia.

Onko tämä seurausta siitä, että vanhemmat kehuvat mitättömyyksiäkin maasta taivaaseen ja ihmiset luulevat olevansa jotakin ihmeellisen erikoista? Sammakon näköinen ja luonteinen ihminen luulee olevansa joku vuosisadan saalis toiselle sukupuolelle? Sitten petytään ja poljetaan jalkaa, kun tulee pakit. Narsisti luulee, että muut ihmiset ovat häntä varten ja ”mä-haluun-tonnäköisen!”

Mutta tiedätkö, ketkä kärsivät eniten, kun erityisesti pojille toitotetaan läpi elämän, ettei: "sinulla ole mahdollisuuksia tuohon ja tuohon tuolla naamalla". "Kehosi ei riitä, kun sen pitää näyttää lihaksikkaalta ja urheilulliselta". Ja naisia kannustetaan olemaan omia itsejään, mutta poikien tulee treenata ja kehittää itseään, mikäli haluaa riittää yhteiskunnalle ja ennen kaikkea naisille.

Olet ilmeisesti mies jos ihan oikeasti kuvittelet, että naisia pelkästään kannustetaan olemaan omia itsejään eikä heillä ole minkäänlaisia ulkonäköpaineita.

Syntyvyys tulee todellakin Suomessa vielä laskemaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyys tulee todellakin Suomessa vielä laskemaan lisää.

Netin ja somekulttuurin seurausta. Kaikki on monimutkaista ja mikään ei riitä. Itsessä eikä kumppanissa.

Tämä minun viesti ei ehkä täysin liity aiheeseen mutta kerron nyt silti tämän oman kokemukseni.

Olen siis ikisinkku eli en ole koskaan seurustellut.

Nuorena opiskelin, kävin baareissa ystävieni kanssa ja sitä kautta tutuistuin naisiin sekä treffailin.

Sitten siirryin työelämään otin asuntolainan ja tämän jälkeen en ole oikeastaan enään edes treffaillut naisten kanssa vaikka kohtaan naisia päivittäin elämässäni.

Nyt olen reilu kolmekymppinen ja elänyt sinkkuna näin pitkään niin olen tottunut tähän elämäntyyliini ja koen itse ainakin asian niin että en edes kaipaa parisuhdetta koska olen tottunut elämään sinkkuna ja mihin minä edes naista tarvitsisin kun pärjään erittäin hyvin näin.

Täällä kun on puhutta paljon pornosta niin sen myönnän että aika usein katson pornoa koska minulla on aika paljon seksuaalisia haluja mutta porno on vain seksin korvike itselleni.

Siihen en tiedä vastausta miksi en treffaile enää naisia tai miksi en edes pyri parisuhteeseen.

Sanomani tärkein asia on se että ihminen elää siten mihin hän on tottunut elämään ja jos elää pitkään sinkkuna niin kynnys mennä parisuhteeseen suurenee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä tyttöjä pitäisi iskeä ja miksi pitäisi seurustella? Kyllä sosiaaliset taidot kehittyvät koulussa ja esimerkiksi ystävien kanssa juttelemalla.

No, jos sen tytön haluaa, niin sitten pitäisi varmaan tehdä asian eteen jotain. Minä nyt tein erehdyksen, että tässä ketjussa puhuttiin siitä miten parisuhteita solmitaan eikä siitä, että ollaan jotain aseksuaaleja, joille asia on yhdentekevä. 

Kyllä niitä parisuhteita muodostuu sielä koulussakin. Eikä se ole sellaista sekoilua kuin aikuisilla, että ensin tapaillaan useampia ihmisiä samanaikaisesti ja harrastetaan seksiäkin. Ja nainen kyselee Vauva-palstalta neuvoja erilaisissa tilanteissa tai tulkinta-apua miehen viesteihin. Ja seurustelu kuulemma alkaa vasta kun siitä on jotenkin virallisesti sovittu ja sitten ei enää tapailla muita ja harrasteta seksiä muiden kanssa o_O

Koulussa ne nuoret tutustuvat toisiinsa arjessa molemminpuoliset ihastumiset etenevät luontevasti seurusteluksi ilman erillistä sanallista sopimusta. Parisuhteita muodostuu, kun vietetään paljon aikaa yhdessä ja tutustutaan, vaikkei sen yhdessäolon tarkoitus lähtökohtaisesti ole parisuhteen etsiminen. Koulussa ollaan opiskelemassa, mutta ne koulukaverit tulevat tutuiksi ja ajan myötä heistä voi löytää puolia, joihin ei alkuun kiinnittänyt huomiota ja jotka lisäävät kiinnostavuutta ja vetovoimaa. Se voi olla vaikka joku kiusaamistilanne, johon hiljainen poika puuttuu ja puolustaa kiusattua voimakkaasti. Tai se voi olla joku ryhmätyöskentelytilanne, jossa yksi ryhmän jäsenistä ottaa vetovastuun ja auttaa pitämään homman kasassa. Tai se voi olla esitelmä, jossa nuori kertoo harrastuksestaan, joka avaa hänestä aivan uudenlaisia puolia ja muuttaa sitä mielikuvaa, mikä hänestä on aiemmin muodostunut.

Kun vietetään paljon aikaa yhdessä, ja vieläpä vuosia, niin siinä oppii tuntemaan aika hyvin. Se seurustelu saattaa hyvinkin alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi tullut lähdettyä toista kertaa treffeille.

Itse huomasin ainakin, kun olin tinderissä reilu kolmikymppisenä, että olen liian vanha. Lisäksi en sitten varmaan ollut tarpeeksi hyvännäköinen. Tämä uusi tasa-arvon aika näyttäytyi niin, että kaikki aloitteet sai tehdä itse. Aloittaa keskustelun, ylläpitää sitä, ehdottaa näkemistä jne. Ja aina ei kaikki miehetkään vastanneet, eivät vaikka saivat sitä naisen aktiviisuutta, mitä niin kovasti aina tarvitsevat.

Kyllä se vähän niin on, että moni mies kokee naiseksi vain nämä alle 25 v instapyllistelijät, sellaiset keihin olisi realistisesti mahdollisuuksia, ei oikeasti kiinnosta ketään

Naisille ei kelpaa muka tavallinen mies. Asia on mielestäni just toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

60-70 luvun taitteessa syntyneet on niitä viimeisiä, joille netti/tinder/yms ei nuoruudessa vaikuttanut seurusteluun. Eli käytännössä kaikki löysivät seurustelukumppanin lähipiiristä tai baarista. Tietyllä tapaa kaikki oli paljon viattomampaa tai ei ainakaan niin kyynistä/laskelvoimaa kuin nykyään. Ei ollut satoja potentiaalisia kumppaneita, joista valita (jos voi valita).

Eiköhän nykyisinkin Tinder ja muut nettisovellukset ole käytössä vain niillä, jotka eivät pariudu lukio- tai opiskeluaikana tai ensimmäisinä työvuosinaan valmistumisen jälkeen? Uskoisin että valtaosa tutustuu tulevaan puolisoonsa omissa arkisissa ympyröissään - koulu, työ, harrastukset, kaveripiiri. 

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin ainakin, kun olin tinderissä reilu kolmikymppisenä, että olen liian vanha. Lisäksi en sitten varmaan ollut tarpeeksi hyvännäköinen. Tämä uusi tasa-arvon aika näyttäytyi niin, että kaikki aloitteet sai tehdä itse. Aloittaa keskustelun, ylläpitää sitä, ehdottaa näkemistä jne. Ja aina ei kaikki miehetkään vastanneet, eivät vaikka saivat sitä naisen aktiviisuutta, mitä niin kovasti aina tarvitsevat.

Kyllä se vähän niin on, että moni mies kokee naiseksi vain nämä alle 25 v instapyllistelijät, sellaiset keihin olisi realistisesti mahdollisuuksia, ei oikeasti kiinnosta ketään

Naisille ei kelpaa muka tavallinen mies. Asia on mielestäni just toisinpäin.

Kuten täälläkin on jo todettu useaan kertaan se että nykyisin ei ole mikään pakko seurustella niin sen seurauksena monella on rima korkealla kumppanin suhteen.

Miksi tyytyä huonoon/rumaan kumppaniin kun sinkkunakin voi elää?