Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Mulle on käynyt monta kertaa tää, että joku pyytää kylään ja sitten kuitenkin oikein haluavat näyttää, että täällä puuhaillaan ihan omia :D
Että kutsutaan vaikka katsomaan uutta terassia, niin sitten kuoputtaakin vaan miehensä kanssa jotain pihaa ja istun yksin katselemassa.
Tapailin yhtä miestä, niin hän pyysi minut käymään ja sitten tuijotti urheilua ja sanoi hetken kuluttua, että menee nukkumaan. Tosi vaisu ja puhumaton.
Yksi kaverini saattoi kutsua mökilleen, mutta tuntui olevan sitten jotenkin vihainen, että tulin sinne. Saattoi äyskiä jotain, että nyt sitten saat kyllä tehdä sitä ja tätä kun tänne kerran tultiin. Oletus jotenkin se, etten suostu/halua/osaa tehdä mitään, ihan outo asenne vaikka itse mut sinne kutsuivat. No tästä kyllä voi syyttää hänen vanhempiaan, näki kyllä mistä oli tavan oppinut. Olin aika nuori niin en tajunnut, ettei hänen kaverinsa kannata olla.
Teki vähän ihmeellisiä juttuja myöhemminkin,esimerkiksi oltiin sovittu joku meno tai näkeminen, niin oli kutsunut jonkun minulle tuntemattoman ihmisen mukaan sanomatta siitä minulle. Ja eikä siinä, voidaan olla porukalla, mutta jos ollaan yhdessä tehty suunnitelmia, niin kyllähän se tekemisen luonne muuttuu täysin, kun onkin joku tuntematon mukana.
Näissä tuntuu olevan ihan perus törppöyden lisäksi jotain alistamisen halua takana. Toinen on ikään kuin "toisen armoilla" vieraassa paikassa ja pääsee itse olemaan se joka päättää ja pompottaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on aika harvassa ne kerrat, kun pääsen tapaamaan kavereita.. Yksi kaverini oli tulossa illanviettoon luokseni, niin sai mut tosi hankalaan välikäteen, kun oli kutsunut yhden vanhan työkaverimme mukaan kysymättä multa. Sanoi, että just puhui hänen kanssa puhelimessa, niin tuli puheeksi, että ollaan näkemässä, niin pyysi hänetkin että eikö ookin kiva! Jouduin kyllä sanomaan, että muutetaan sit suunnitelmia et nähdään toisella kertaa. Ei ollut mitään tätä tyyppiä vastaan, mutta en nyt halunnut vaan hengata kolmistaan.
Tää on hieman ot, mutta sopii varmaan ketjuun. Mulla on sellanen kaveri, kenellä on aina uus poikaystävä, vaihtuu n 6 kk välein. Sitten hän haluaa aina näkemisiin mukaan tän kundin ja haluaa tutustuttaa. Ja jos ollaan sovittu joku tyttöjen ilta, niin aina ehdottaa että saako tämä millon nyt kukakin tulla kans, et se on tooooosi kiva! Olen ihan suoraan näihinkin sanonut, että nähdään me nyt vaan tällä kertaa kuten alunperin puhuttiin.. sitten itse näyttää epäsosiaaliselta ja epäkohteliaalta. Tapaan ihan mielelläni, mutta en ns pitkän kaavan mukaan lähde koko iltaa viettämään, kun ei sitä aikaa mitenkään hirveästi itselläkään ole..
Oon itse ollut nolo emäntä johtuen siitäkin, että ei mieheni kanssa oikein päästy yksimielisyyteen, noh mistään, vierailuun liittyvästä.
Olisin halunnut ostaa sitä ja tätä ruokaa, mies jarrutteli vedoten ihmeellisyyksiin ( "SE - on velkaa siitä ja tästä , tuokoot itse ruokansa").
Onneksi kuitenkin oli jonkin verran kesägrillattavaa & salaattia.
Sunnuntai aamuna tein aamupalat & oletuksena oli, että vieraat lähtevät puoliltapäivin. Eivät lähteneet, vaan korkkasivat lonkerotölkit 😀 & mieheni kaikkien kuullen sanoi mulle, että tässä alkais olla jo kaikilla nälkä! Laskin kymmeneen & sanoin, että no sit mun varmaan pitää lähteä kauppaan---ruokaa ei ole jääkaapissa.
Löytyi sitten vieraiden kylmälaukusta grillattavaa. Mutta jooo---noloja tilanteita ja pinnan kiristystä.
En ihmettele ettei vierailupariskunnan daami ole enää halunnut tulla kylään.
Terveisin huonosti käyttäytyvä emäntä
Tuttava kutsui minut kerran kylään. Siis itse kutsui ja ehdotti aikaa. Tyyliin "tule tiistaina meille klo 17.00 jälkeen joskus" ja ajan keksi tuttu itse.
No, tiistai tuli ja soitin tutulle eikä vastannut. Laitoin viestin perään, että sopiiko heti klo 17.00 kun oli puhetta kyläilystä siitä? No, meni hetki ja tuttu vastasi.
Olivat asioilla ja klo 17. 00 ei käy, ovat kotona vasta aikasintaan klo 18.30 koska ovat halpa hallissa. Tuli käsky mennä heille klo 19.00. No, menin sitten seiskalta sinne.
Kysyin, että eikai kyläily ollut unohtunut? Tuttu väitti muistaneensa sen kyllä, ja että tuli vain kiire. Oli kuitenkin koko kyläilyn ajan vihaisen oloinen.
Tuli tutun ja miehensä kommenteista tunne, että kyläilyn perään kysely oli väärin tms. Tuntui siltä, kuin olisin kutsunut yhtäkkiä itseni kylään, vaikka kyselin jo aikaisemmin sovitun asian perään.
En tiedä. Tämän jälkeen päätin, etten enää itse ehdota mitään. Tulkoot luokseni, jos kiinnostaa.
Jessus mitä luulijoita, arvailijoita ja ajatusten lukijoita täällä onkaan.
Mitäpä jos juttelette heti siellä kylässä miksi mitäkin tapahtuu?
Aina ei kaikki liity mitenkään juuri edes teihin ja teidän väleihin. Elämässä tapahtuu kokoajan muutakin ja välillä on kaikilla huono päivä.
Tai kyse saattaa olla erilaisista tavoista ja tottumuksista, varsinkin jos ei ole tunnettu kymmeniä vuosia. Kumpikaan ei automaattisesti voi tietää miten toinen toivoo toisen reagoivan tai mitä asioita kukakin pitää sellaisina, ettei tarvitse niistä erikseen kehoittaa tai päinvastoin.
Suun voi siis avata ja kysyä - miksi istutte siellä sohvalla, tulkaa tekin tänne lapsen huoneeseen tai voi kertoa, että keittiössä on hommat kesken, menkää olkkariin istuskelee tai tulkaa jeesaamaan. Näin niinkuin esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ihmissuhde, parisuhdekin, menee pilalle koska asioista ei puhuta - vaan arvaillaan, oletetaan ja luullaan sitä ja tätä. Suut auki ja kysykää !!!
Kukaan ei ole ajatuksenlukija. Kyllä sen vertaa pitäisi saada suutaan auki että voisi ilmoittaa ettei vierailu nyt jostain syystä sovikaan. On tosi huonoa käutöstä alkas kiukuttelemaan vieraille. Itse en mene sellaiseen paikkaan enää ikinä.
Itse olen introvertti, enkä tykkää yhtään olla paikoissa joissa on lähemmäs 10 ihmistä, tai sen yli. Jossain vaiheessa useampi ihminen alkaa pihua yhteen ääneen samassa tilassa - ja sen jälkeen en häiriöherkkänä saa enää selvää kenenkään puheesta.
Toisinaan olen sanonut - suorapuheinen kun olen - että "voisimmeko mennä jonnekin kauemmas tai toiseen huoneeseen / ulos puhumaan kun en erota mitä puhut?" Seurauksena on ollut yleensä kummastunut ilme ja naurua.
Olen yleensä hirveän väsynyt kun tulen kotiin tällaisista tapaanisista, koska joudun pinnistelemään niin kovasti ollakseni kohtelias, ja olla kuulevinani" normaalisti.
Ydtäväporukoissani suurin osa on näitä ulospäinsuuntautuneita "laumasieluja", jotka tykkäävät järjestää tapaamisia. Minua niissä ei enää näy, yllä olevista syistä.
Kun ei ymmärretä vasn aletaan ihmetellä ja naureskella muillekin minun "ongelmistani" niin olkoon omassa erinomaisessa laumaseuradsaan minun puolestani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin , yhdellä sanalla -kommunikaatio. Oliskohan se joiltakin vähän hukassa?
Vierailija kirjoitti:
Oon itse ollut nolo emäntä johtuen siitäkin, että ei mieheni kanssa oikein päästy yksimielisyyteen, noh mistään, vierailuun liittyvästä.
Olisin halunnut ostaa sitä ja tätä ruokaa, mies jarrutteli vedoten ihmeellisyyksiin ( "SE - on velkaa siitä ja tästä , tuokoot itse ruokansa").
Onneksi kuitenkin oli jonkin verran kesägrillattavaa & salaattia.
Sunnuntai aamuna tein aamupalat & oletuksena oli, että vieraat lähtevät puoliltapäivin. Eivät lähteneet, vaan korkkasivat lonkerotölkit 😀 & mieheni kaikkien kuullen sanoi mulle, että tässä alkais olla jo kaikilla nälkä! Laskin kymmeneen & sanoin, että no sit mun varmaan pitää lähteä kauppaan---ruokaa ei ole jääkaapissa.
Löytyi sitten vieraiden kylmälaukusta grillattavaa. Mutta jooo---noloja tilanteita ja pinnan kiristystä.
En ihmettele ettei vierailupariskunnan daami ole enää halunnut tulla ky
Jeesus mitä juntteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jessus mitä luulijoita, arvailijoita ja ajatusten lukijoita täällä onkaan.
Mitäpä jos juttelette heti siellä kylässä miksi mitäkin tapahtuu?
Aina ei kaikki liity mitenkään juuri edes teihin ja teidän väleihin. Elämässä tapahtuu kokoajan muutakin ja välillä on kaikilla huono päivä.
Tai kyse saattaa olla erilaisista tavoista ja tottumuksista, varsinkin jos ei ole tunnettu kymmeniä vuosia. Kumpikaan ei automaattisesti voi tietää miten toinen toivoo toisen reagoivan tai mitä asioita kukakin pitää sellaisina, ettei tarvitse niistä erikseen kehoittaa tai päinvastoin.
Suun voi siis avata ja kysyä - miksi istutte siellä sohvalla, tulkaa tekin tänne lapsen huoneeseen tai voi kertoa, että keittiössä on hommat kesken, menkää olkkariin istuskelee tai tulkaa jeesaamaan. Näin niinkuin esimerkkinä.
Oletus on, että aikuinen ihminen hallitsee omat tunteensa niin, että vaikka olisi jotakin ikävää tapahtunut, pystyy laittamaan sen syrjään ja olemaan normaalisti. Taimsitten kertomaan niin kuin asia on.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.
Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.
Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.
Suomessa normaalia, sivistyneissä maissa ei. Alemmissa yhteiskuntaluokissakin osataan käyttäytyä Keski-Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.
Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.
Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.
Suomessa normaalia, sivistyneissä maissa ei. Alemmissa yhteiskuntaluokissakin osataan käyttäytyä Keski-Euroopassa.
Ei näin törkeitä ihmisiä ole muualla kuin Suomessa.
Joo, ei Suomessa oikein ole kyläkulttuuria niinkuin vaikka Venäjällä /Eestissä/Ruotsissa on. Karjalaistaustaiset taas Suomessakin osaavat sen mutta nämä muut..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei Suomessa oikein ole kyläkulttuuria niinkuin vaikka Venäjällä /Eestissä/Ruotsissa on. Karjalaistaustaiset taas Suomessakin osaavat sen mutta nämä muut..!
Tarkoitin siis kyläilykulttuuria!
Vähän ohari mutta mun mies on joskus huono näissä.
Kerran tuli hänen ystävänsä toisesta maasta illalliselle kun tämä tuli jotain tapahtumaa varten kaupunkiin. Laitoin ruoan ja syötiin, ihan kivaa oli. Mun mies vaan hävisi koko ajan jotain hommia tekemään ja jouduin keskustelemaan pitkät pätkät vieraan kanssa kielellä jota en osaa. Enkä tuntenut edes koko tyyppiä.
Alkoi jo vähän ärsyttää mutta ajattelin että kyllä tämä tästä. Vieras ei sitten lähtenyt kulumallakaan vaan istuttiin loputtomasti iltaa, juteltiin ja alkoi jo pahasti väsyttää. Lopulta selvisi että vieras olettaa olevansa yötä meillä. Tässä vaiheessa olin jo tosi poikki ja pinoon- väsynyt ja laitoin sitten pikapikaa vierassängyn ja häivyin nukkumaan. Eli ei ollut vieraan vika että tunnelma oli välillä vähän lattea.
Miehelleni annoin kyllä palautetta tökeryydestään.
Lähetin tuttavalle suklaarasian jouluna ja pian tulikin yllättäen kutsu kylään autoa ajaessa kylläkin pyydettiin samalla poikkeemaan. Ensin kielsin mutta päätin sitten poiketa. Kahvipöydässä pyydettiin ottamaan samoja suklaita joita olin rasian antanut ja sanottiin ettei ite niistä niin välitä. Jäi kyllä kylmäsevä ja raadeltu olo. En ole enää sen jälkeen mitään lahjaa jouluksi laittanut.
Mies aina toppuutteli tarjottavien kanssa kun sen sukulaisia oli pyydetty kylään, ihmettelin aina kun kotonani oli opetettu että jos joku pyydetään kylään se on hyvä vieras ja sille tarjotaan sen mukaan.
Menin kutsuttuna sovittuun aikaan kylään, soitin ovikelloa ja sisältä kuului heti emännän kiroilu kovaa, tuli olo että lähdenkö ovelta kotiin. Ei tuntunut oikein kivalta mennä sisälle tuolta pohjalta.
Samantyyppisiä kokemuksia itsellä. Joskus olen miettinyt, että ehkä se on johtunut ihan väsymyksestä jos ei isäntäväki ole jaksanut olla kovin sosiaalinen. Mutta monia outoja kokemuksia on- esim. nämä meillä herätään klo se ja se (vaikka ei ole syytä ettei varsinkaan lapsena olisi voinut nukkua pidempään). Muitakin outouksia ollut -esim. pariskunta riitelee, tosi oudolta tuntunut.
"Yksi vaihtoehto voi olla esim. että puhelun kulku on mennyt siten, että sinä puhut 99% ajasta. Itselläni on kokemus tälläisestä lähisukulaiseni kanssa. Puhelun alussa saattaa kysästä kuulumisia, jonka jälkee alkaa monologi, jota kestäisi helposti tunnin, ellen itse sanoisi että nyt pitää lopettaa. Usein joutuu vielä sanomaan painokkaammin uudestaan, että nyt pitää lopettaa.
Onneksi puhelut ei ole joka päiväisiä, tai joutuisin jättäämään kokonaan vastaamatta, tai lopettamaan puhelua jo minuutin parin jälkeen."
Minulla on tällaisia kokemuksia yhden oman ikäiseni sukulaisen sekä anopin kanssa. Tämän sukulaisen kanssa en kerta kaikkiaan jaksa enää olla tekemisissä, koska kaikki yhteydenpito (puhelut, viestit, ja harvemmin tapaamiset koska asumme eri puolilla Suomea) ovat hänen monologejaan. Varsinkin viestittely on jotenkin todella hyökkäävään oloista, siis kun se alkaa, se ei lopu. Hän laittaa yhden lauseen kerrallaan, eli viestejä saattaa tulla 20 peräkkäin ihan lyhyen asian kertomiseen. Vaihtoehtoisesti ääniviestejä, vaikka laitan väliin viestin, etten nyt pysty kuuntelemaan ääniviestejä, hän jatkaa niiden laittamista. Ja aina vain omista asioistaan ja ongelmistaan, ei koskaan vastaa mitään, vaikka väliin kertoisin jotain omista kuulumisistani. Joten olen alkanut vastata näihin viestitulviin lyhyesti, etten ehdi nyt vastata kun olen töissä/menossa nukkumaan tms.
Anopin suhteen taas olen ajatellut, että iän myötä jotenkin sosiaaliset taidot ja ympyrät ovat pienentyneet, ja käytös johtuu siitä. Hänen käytöksensä on nimittäin iän myötä pahentunut, oli aiemmin (olen ollut suvussa 25 vuotta) ihana, kuunteleva ja empaattinen. Nykyään kun tapaamme, koko tapaaminen saattaa mennä siihen, että hän luettelee sukulaisten ja tuttavien sairasteluita, näiden tuttujen lastenlasten asioita, näyttää puhelimestaan kuvia jonkun tuttavansa autosta, lapsenlapsesta ym. Emme välttämättä edes tunne koko ihmistä, tai mies ehkä muistaa hänet lapsuudestaan, ja sitten kuunnellaan pitkät pätkät tämän lähes tuntemattoman ihmisen kuulumisia. Suunvuoroa ei juurikaan saa, ja sitten jälkikäteen kun hän kuulee muilta sukulaisilta esim. meidän matkasta, oman lapsenlapsensa opiskelupaikasta tms. hän on kauhean loukkaantunut, kun hänelle ei kerrota mitään. Ja taas seuraavan kerran, kun mennään kylään, oikein mietin etukäteen, mitä kuulumisia kerron ja yritän etsiä sopivaa väliä niiden kertomiseen, koko aika menee taas tähän anopin monologiin, jota ei saa keskeytettyä. Ja taas kuulen jälkikäteen, miten hänelle ei enää mitään kerrota. En tiedä, onko tämä jotain alkavaa muistisairautta vai mitä, kun muuten pärjää kyllä arjessaan hyvin, edelleen harrastaa ja on aktiivinen.