Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Mun vanhemmat tulee AINA tunti etukäteen. Ite oon suihkussa koska hiki. Varsinkin kesällä. Sitte tv pitää saada päälle koska urheilua. Sitten niillä on pirun kiire aina pois, vaikkei ole mitään erikoista kotona tarjolla, mutta kait me ollaan niin hirveitä. =D
Mä saan kyllä aina stressin pelkästään niistä, kun mun mutsi arvostelee että miksei oo hammasharjalla rapsuteltu lattialistoja ja blaa blaa.
Kerran kun YHDEN yön oli hoitamassa lapsia niin ei ruokkinut niitä vaan siivosi. Onneksi mun käly tuli apuun, että lapset sai ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sisko kutsui meidät joulunaikaan lounaalle klo 14. Emme olleet nähneet pitkiin aikoihin, joten oli sopivaa, että menimme. Minä en hirveästi tätä siskoa diggaa, on hyvin erikoinen hössöttävä nainen, joka jää aina suustaan kiinni joka paikassa, ei osaa lopettaa pälätystään. On myös itseensä syvästi rakastunut.
Anyway.
Saavuttiin täsmällisesti perille. Ulkona oli pakkasta -13°. Kerrostalon ovessa ei ole koodia, ei summeria, ja se oli lukossa. Yritettiin soittaa siskolle, ei vastannut. Yritettiin soittaa hänen miehelleen, ei vastannut. Paleltiin siinä ainakin vartti, kunnes yksi perheenjäsen vastasi puhelimeen. Senkin jälkeen kesti jotain 10 minuuttia, että tulivat ovea avaamaan meille. Oltiin ihan jäässä, kun ei oltu lähdetty ulkoilemaan alunperin..
Ei mitään pahoittelua. Herrasväki lähti sitten käymään kaupassa.. Me istuimme kylmässä asunnossa ja katsoimme meille valittua uskonnollista tuputusohjelmaa. Kello 16 emäntä oli saanut pakasteessa olleet ruuat jotenkin sulatettua, osa oli kyllä vielä viileää.. Kaupasta he hakivat vain juotavia. Ruoka oli haaleaa ja vetistä, mutta sitä piti kehua, kehuja kerjättiin koko ajan.
Koko tuon parin tunnin odottelun aikana meille ei tarjottu mitään juotavaa eikä naposteltavaa. Palelin koko ajan, ja sain kauniiksi lopuksi virtsatietulehduksen,ankarasta vitutuksesta puhumattakaan.
Koko vierailumme ajan emäntä pälpätti omia juttujaan taukoamatta.
Häntä eivät meidän asiamme kiinnostaneet lainkaan, vaikka meillä oli isoja asioita tapahtunut elämässämme. Myöhemmin kuulin vihjeen, että oli kateellinen näistä asioista meille.
/Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosi tökeröä jättää jo kädessä valmiina ollut lahja antamatta lapselle, jolla ei ollut osaa eikä arpaa äitinsä mokailussa. Ei olisi minun elämänpiirissäni mikään "arkipäiväinen pettymys" vaan todella omituista, junttia ja epäoikeudenmukaista käytöstä. Ei mikään maailmanloppu, mutta lapsellista käytöstä aikuiselta ja ihan turhaa harmia lapselle.
Minulla on oikein fiksu ja tasapainoinen lapsi ja meillä on lämpimät välit, en tiedä miten olisi jos olisin isänä ollut niin kieroutunut, että olisin järjestellyt hänelle pettymyksiä pitkin matkaa "koulutusmielessä". kuulostaa ajatuksenakin narsistiselta.
En tiedä mitä omat vanhempasi ovat tehneet, että katselet maailmaa tuolla tavoin ja toivon totisesti että itselläsi ei ole lapsia./
Minulla on lapsia, eikä heille yhden lahjan saamattomuus ole todellakaan mikään iso juttu. En ole kasvattanut heistä samanlaisia pikkumaisia, itsekeskeisiä, p****päisiä nillittäjiä kuin sinä ja lapsesi. Mitä väliä, jos yhtä lahjaa ei saa, kun saa kuitenkin monta muuta???
vieraana kirjoitti:
Voi olla, että olen tämän kirjoittanutkin jossain, ehkä vauvalla. Ystävän (nykyisin entinen mutta muista syistä) oli kutsunut lapsensa rippijuhliin. Lähdettiin toiselta paikkakunnalta aamuvarhaisella, itselläni oli useampi pieni lapsi. Kirkon jälkeen selvisi, että siitä ei suoraan mentykään juhlakahveille, vaan meidän piti odottaa lasten kanssa muutama tunti kunnes kahville "sai" mennä. Onneksi oli paikka mihin mennä, mentiin äitini luo mutta eihän hänkään ollut osannut varautua tuloomme. Ei ollut kovin mukava pitää lapsia suurin piirtein sotkematta juhlavaatteita (tietenkään ei muuta ollut mukana) ja eihän lapsilla ollut juuri enää mielenkiintoa lähteä juhlapaikalle. Kun kahveille sitten päästiin, siellä mulle selvisi että ruokaa oli kyllä syöty mutta ei meille asti vaikka toiselta paikkakunnalta ajettiin ja tuon odottelun vuoksi meni koko päivä.
Tuo on törkeää, jos muille vieraille on ruoka tarjottu ja te olette joutuneet odottamaan sen aikaa, mutta yleisestikään kotona järjestettäviin rippi- ja ylioppilasjuhliin ei kutsuta suoraan kirkosta/koululta. Ihan vain siksi, että juhlienjärjestäjät ehtivät tehdä kotona rauhassa viimehetken järjestelyt, laittaa tarjoilut esille, mahdollisesti syödä itse jotakin ennen vieraiden tuloa (koska kun vieraat ovat paikalla ei välttämättä ehdi itse syödä) jne.
Vähän aiheen vierestä mutta mulla on kaveri jolla oli tapana soitella eikä koskaan kysynyt sopiiko jutella, vaan luuria käteen ja vuodattamaan asioitaan, usein joku draama päällä. Kun soittelin sitten vuorostani joskus itse, hänellä oli huono hetki puhua, aivan joka ikinen kerta vastasi kärttyisästi että on huono hetki. Oikeasti vuoden verran ainakin. Lopetin harvat soitteluni. Hän edelleen jatkoi soittamista hänelle sopivaan aikaan eikä koskaan kysynyt onko hyvä aika puhua. Lakkasin vastaamasta ja laitoin myöhemmin viestiä että niin olit soitellut. Silloin oli tietenkin jo huono aika minkä hän ilmaisi kärttyisästi viestissään. :D molemmilla lapsia ja kiireinen elämä, mutta vain toisen aika arvokasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli (huom! aikamuoto) sellainen "ystävä", joka pyysi kahville luokseen. Vastassa oli aina työleiri. On ok, jos olisi tarvinnut pikkuapuja kyläilyn lomassa, mutta vastassa oli aina halkosavotta, muuttoapu ym, koko päivän kestävä projekti.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin viettämässä iltaa tutun pariskunnan luona. Nämä riitelivät keskenään alusta asti, tuskin edes katsoivat päin. Jotain tarjottavaa oli pöydässä, mutta ei sen ääreen koskaan istuttu. Katsottiin toisiamme ja sanoimme, että jos me vaikka sitten lähdemme. Lähdimme. "No mitä te nyt..?" ihmetteli nainen, ja mies oli hiljaa. Omituisinta, että loukkaantuivat siitä, kun lähdimme, vaikka eivät reagoineet meihin mitenkään, kun tulimme vaan jatkoivat keskinäistä epätoimivaa kommunikointiaan, tai mitä se nyt oli.
Se oli vain parisuhdepsykoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä mutta mulla on kaveri jolla oli tapana soitella eikä koskaan kysynyt sopiiko jutella, vaan luuria käteen ja vuodattamaan asioitaan, usein joku draama päällä. Kun soittelin sitten vuorostani joskus itse, hänellä oli huono hetki puhua, aivan joka ikinen kerta vastasi kärttyisästi että on huono hetki. Oikeasti vuoden verran ainakin. Lopetin harvat soitteluni. Hän edelleen jatkoi soittamista hänelle sopivaan aikaan eikä koskaan kysynyt onko hyvä aika puhua. Lakkasin vastaamasta ja laitoin myöhemmin viestiä että niin olit soitellut. Silloin oli tietenkin jo huono aika minkä hän ilmaisi kärttyisästi viestissään. :D molemmilla lapsia ja kiireinen elämä, mutta vain toisen aika arvokasta...
Onkohan meillä sama kaveri? Munkin kaveri käyttäytyi aivan samalla tavalla. Kerran sitten, kun taas soitti ja puhui pitkään omista asioistaan ja meillä oli kotona jonkinasteinen "tilanne" (no ei sen kummempi kuin että kirjoituksiin juuri valmistautuva abi joutui puhelun aikana pitämään seuraa miehen lapsenlapsille, jotka olivat meillä minun hoidossa), lopetin puhelun sen kestettyä 35 minuuttia sanoen jotain sen tyylistä, että anteeksi että nyt joudun lopettamaan puhelun koska tässä nyt vähän muuta... minkä jälkeen sieltä tuli pitkä viesti miten olen kurja kaveri kun en voi kaveria kuunnella kun tällä on tarve puhua.
Ollaan jonkinlaisia kavereita edelleen, vaihdetaan joulukortteja, tapaillaan harvoin. Asutaan eri puolilla Suomea mutta toimitaan samassa ammatissa, että ammattiasioissakin tietysti joskus ollaan yhteyksissä.
Ihmiset voivat olla itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Vain minä ja minun tunteeni, tarpeeni ja aikani ovat tärkeitä. Ystävä on kuin roskakori, johon kaadetaan kaikki paska, mitä on tullut omalle kohdalle. Sitten, kun on saatu kaikki kaadettua, voidaankin lopettaa puhelu. Tämän lajin ihminen ei koskaan ole olemassa sinua varten, ei kuuntele sinun murheitasi, eikä laita omia puuhiaan tauolle sinun takiasi, vaikka olisit missä kriisissä.
Tämä noista ylläolevista kertomuksista tuli mieleeni. (AP tässä)
Mulla oli ystävä, jonka ongelmia kuuntelin paljonkin yhteen aikaan. Olin antanut hänelle paljon ajastani ja energiastani, koska hän oli kovia kokenut. Jossain vaiheessa aloin havahtua siihen, että hän valittaa aina, monestakin asiasta, suupielet roikkuivat jo pahasti alaspäin. Sitten huomasin, että se hänen suurin tragediansa, josta oli eräässä julkaisussakin kertonut saaden paljon sympatiaa, olikin muunneltua totuutta. Hän ei ollut ollenkaan siinä määrin uhri kuin oli kertoillut.
Oli mun 50-vuotispäiväni aamu, hän soitti. Ajattelin, että kerrankin hän muistaa vuorostaan minua, aamun eka onnittelu oli tulossa.. Vaan ei. "Mä pelkään, että alan taas masentua.." Valitusta heti aamusta. Sen jälkeen viileni. Ei edes silloin hän astunut ulos siitä minäminä-kehästä, vaikka tiesi, että mulla oli merkkipäivä. En minä siitä niinkään, ettei edes onnitellut, mutta sen päivän halusin pitää iloisena päivänä itselläni. Siihen on oikeasti jokaisella oikeus.
Jossain vaiheessa tulee seinä vastaan, ettei enää jaksa olla se roskakori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/Kuten sanottu, niitä pettymyksiä tulee ihan luonnostaan ja niitä käsitellään sitä mukaa, joten synttärilahjoilla kouluttaminen ei ole se oikea tapa tervepäisellä aikuisella. En ole ikinä kuullutkaan että joku vanhempi tarkoituksella järjestää pettymyksiä lapselle. Paitsi tietysti olemalla tuollainen sairas vanhempi. Meneepähän kersa kunnolla kieroon loppuiäksi./
Väännetäänpä nyt oikein rautalangasta. Mistään kostostahan tuossa ei ollut kysymys. Eikä lapsen äiti jättänyt lasta ilman lahjaa, vaan lapsen kaverin äiti. Tuossa tuli siis aivan tavallinen, arkipäiväinen pettymys, joka on loistava tilaisuus vanhemmalle käsitellä pettymystä lapsen kanssa. Itse tunnut olevan kyllä erittäin kaukana tervepäisestä. Juuri sinunlaisesi kasvattavat lapsista täysiä k****päitä, kaikki mulle heti tänne. Tee palvelus yhteiskunnalle, äläkä koskaan hanki lapsia!!!
Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosi tökeröä jättää jo kädessä valmiina ollut lahja antamatta lapselle, jolla ei ollut osaa eikä arpaa äitinsä mokailussa. Ei olisi minun elämänpiirissäni mikään "arkipäiväinen pettymys" vaan todella omituista, junttia ja epäoikeudenmukaista käytöstä. Ei mikään maailmanloppu, mutta lapsellista käytöstä aikuiselta ja ihan turhaa harmia lapselle.
Minulla on oikein fiksu ja tasapainoinen lapsi ja meillä on lämpimät välit, en tiedä miten olisi jos olisin isänä ollut niin kieroutunut, että olisin järjestellyt hänelle pettymyksiä pitkin matkaa "koulutusmielessä". kuulostaa ajatuksenakin narsistiselta.En tiedä mitä omat vanhempasi ovat tehneet, että katselet maailmaa tuolla tavoin ja toivon totisesti että itselläsi ei ole lapsia.
Mene nyt hullu akka ottamaan lääkkees, jauhanu sivukaupalla tuota samaa paskaa. Hoitoon koko eukko täältä vaahtoamasta tuota hulluuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.
En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään.
Tilanne oli siis outo.
Miksi sinä sitten istuit sohvalla jos hän oli lastenhuoneessa? Mikset mennyt lapsesi kanssa mukaan sinne leikkimään lasten kanssa? Kuulostat itse oudolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytteleminen on vaikea laji. Siksi en sitä ole harrastanut koskaan. Sanon mitä ajattelen ja lähden pois jos siltä tuntuu. Helppo elää eikä jää luurankoja kaappiin. Vai jääkö.
No kerran minut kutsuttiin serkkuni valmistujaisiin ja kerrottiin että ”ihan pienellä porukalla sitten juhlitaan, että ei avecia”.
No kun tulin paikan päälle, niin paikalla olivat kaikki naapurin kaimoista entisiin muskariopettajiin. Hetken siellä oltuani ymmärsin, että keneltäkään muulta ei oltu avecia kielletty - päinvastoin.
Kyse oli vain minun avopuolisosta, joka ei puhunut suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran menin kaverin luokse 150km päähän ja illalla hän sitten lähti omien kaveriensa kanssa baariin, totesi että mää meen ainaki, etkö sää muka tuu? . Eihän siinä mitään mutta itse en haaskaa aikaa uusiin ihmisiin jotka näen vain kerran, enkä todellakaan viihdy baarissa, ja ne kaveritkin ovat aivan vastakohta minun persoonalleni joten olisin todennäköisesti istunut hiljaa koko illan ja miettinyt milloin pääsen pois. 11 aikaan menin nukkumaan ja joskus yöllä kaveri kömpi baarista ja alkoi kuorsaamaan. Rupes se viinan löyhkä ja kuorsaus ottamaan kaaliin ihan kympillä ja painuin 4 jälkeen aamuyöstä autolle ja hurruutin kotia. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on toisinaan omituisen epäsosiaalinen vieraille. Hän on oikeasti hyvin lämmin ja pidetty henkilö, mutta varsinkin jos meillä käy minun sukulaisiani, mies saattaa olla ihan törppö. Nousee kahvipöydästä kesken kaiken ja menee makuuhuoneeseen sängylle lueskelemaan netistä uutisia. Ja sukulaiseni ovat aivan mukavia ja mieluisia vieraita, eivätkä käy usein. Tätä on tapahtunut useiden eri vieraiden kanssa.
Joudun noloon tilanteeseen, käyn vessareissulla sihisemässä että nyt tuut olohuoneeseen, ja vieraille selittelen jostain huonovointisuudesta. Mies ei itse näe mitään outoa käytöksessään.
Olen tulkinnut sen niin, että jotenkin hän taantuu siinä tilanteessa murkuksi, vetäytyy omaan huoneeseen. Vaikka on raavas nelikymppinen mies.
Mulla on yksi tuttavapariskunta, jossa mies käyttäytyy noin. Jostain syystä en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi, ehkä se jollekin muulle voisi olla. Eli jos olemme vaikka koko viikonlopun kylässä, paruskunnan mies saattaa jossain vaiheessa lukittautua yksin makkariin pariksi tunniksi. Mutta toisaalta, pariskunta pyytää aina uudelleen kylään varta vasten ja aina kun mies on seurassa, hän on mukava, puhelias ja seurallinen. Itse olen tulkinnut asian niin, että jossain vaiheessa hänelle vain tulee jokin aistiärsykkeiden kuormitus ja hän tarvitsee "nollauksen". Asia on mun mielestä ihan ok, se ei häiritse enkä edes koe sitä epäystävällisyytenä (vaimo jää aina "pitämään seuraa"). Ehkä tilanne olisi toinen, jos ilmapiiri olisin kireä tai kommunikointi ilkeää. Mutta koska ilmapiiri pysyy leppoisana, niin mun mielestä pienet omalaatuisudet ei riitä tekemää vierailusta epämiellyttävää.
Mulla tuo käytös johtuu sosiaalisesta ahdistuksesta. Siinä vaan tosiaan tulee ylikuormitus ja on pakko paeta tilanteesta vaikka sulkeutumalla siihen omaan kännykkään. Usein samalla sydän hakkaa ja henkeä ahdistaa, ja on siis pakko päästä hetkeksi irti siitä sosiaalisesta tilanteesta. On ollut näitäkin, että vieraita on tullut ilmoittamatta (mun on pakko saada hyvä varautumisaika näihin, pari tuntia ei riitä) ja ollaan sitten esitetty, että mä oon nukumassa tai on huono olo. Niin kuin onkin, mutta enemmän henkistä kuin fyysistä mallia.
Mun ystävä piti tuparit joita suunnitteli pitkään. Sovittiin että ovat nyyttärityyliset ja voin tuoda sipsiä ja karkkia, emäntä itse sanoi että tarjoaa pizzaa tms. kunnon syötävää. Noh, juhlissa sitten iski pöytään minun tuomat herkut, pizzat söi sitten itse meidän vieraiden lähdettyä. Oli vähän epäkohteliasta ja huvittavaa mielestäni, että pitää juhlat, mutta ei tarjoa itse mitään vaan ulkoistaa tarjoilut vieraille :D
Huomasin jossain vaiheessa olevani kutsuttuna vain jotta voidaan hyvällä omallatunnolla ryystää viinaksia. Kun eivät ihan keskenään kehdanneet.
Vierailija kirjoitti:
/Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosi tökeröä jättää jo kädessä valmiina ollut lahja antamatta lapselle, jolla ei ollut osaa eikä arpaa äitinsä mokailussa. Ei olisi minun elämänpiirissäni mikään "arkipäiväinen pettymys" vaan todella omituista, junttia ja epäoikeudenmukaista käytöstä. Ei mikään maailmanloppu, mutta lapsellista käytöstä aikuiselta ja ihan turhaa harmia lapselle.
Minulla on oikein fiksu ja tasapainoinen lapsi ja meillä on lämpimät välit, en tiedä miten olisi jos olisin isänä ollut niin kieroutunut, että olisin järjestellyt hänelle pettymyksiä pitkin matkaa "koulutusmielessä". kuulostaa ajatuksenakin narsistiselta.En tiedä mitä omat vanhempasi ovat tehneet, että katselet maailmaa tuolla tavoin ja toivon totisesti että itselläsi ei ole lapsia./
Minulla on lapsia, eikä heille yhden lahjan saamattomuus ole todellakaan mikään iso juttu. En ole kasvattanut heistä samanlaisia pikkumaisia, itsekeskeisiä, p****päisiä nillittäjiä kuin sinä ja lapsesi. Mitä väliä, jos yhtä lahjaa ei saa, kun saa kuitenkin monta muuta???
Et ymmärrä jutun pointtia. Ei ole kyse siitä lahjojen määrästä, vaan siitä että tilanne hoidettiin ikävästi viattoman sivullisen kannalta. Haluaisitko sinä antaa itsestäsi tuollaisen kuvan ystäviesi lapsille? Näinkö ne synttärit hoidetaan? Ainoa pikkumainen, itsekeskeinen nillittäjä oli se aikuinen tässä joka sortui lapselliseksi koska hän nyt suutahti lapsen äidille.
Miksi olet noin vihainen? Älä vain poksauta verisuonta päästäsi, vaikka osuukin johonkin hermoon nyt aika pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/Kuten sanottu, niitä pettymyksiä tulee ihan luonnostaan ja niitä käsitellään sitä mukaa, joten synttärilahjoilla kouluttaminen ei ole se oikea tapa tervepäisellä aikuisella. En ole ikinä kuullutkaan että joku vanhempi tarkoituksella järjestää pettymyksiä lapselle. Paitsi tietysti olemalla tuollainen sairas vanhempi. Meneepähän kersa kunnolla kieroon loppuiäksi./
Väännetäänpä nyt oikein rautalangasta. Mistään kostostahan tuossa ei ollut kysymys. Eikä lapsen äiti jättänyt lasta ilman lahjaa, vaan lapsen kaverin äiti. Tuossa tuli siis aivan tavallinen, arkipäiväinen pettymys, joka on loistava tilaisuus vanhemmalle käsitellä pettymystä lapsen kanssa. Itse tunnut olevan kyllä erittäin kaukana tervepäisestä. Juuri sinunlaisesi kasvattavat lapsista täysiä k****päitä, kaikki mulle heti tänne. Tee palvelus yhteiskunnalle, äläkä koskaan hanki lapsia!!!
Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosi tökeröä jättää jo kädessä valmiina ollut lahja antamatta lapselle, jolla ei ollut osaa eikä arpaa äitinsä mokailussa. Ei olisi minun elämänpiirissäni mikään "arkipäiväinen pettymys" vaan todella omituista, junttia ja epäoikeudenmukaista käytöstä. Ei mikään maailmanloppu, mutta lapsellista käytöstä aikuiselta ja ihan turhaa harmia lapselle.
Minulla on oikein fiksu ja tasapainoinen lapsi ja meillä on lämpimät välit, en tiedä miten olisi jos olisin isänä ollut niin kieroutunut, että olisin järjestellyt hänelle pettymyksiä pitkin matkaa "koulutusmielessä". kuulostaa ajatuksenakin narsistiselta.En tiedä mitä omat vanhempasi ovat tehneet, että katselet maailmaa tuolla tavoin ja toivon totisesti että itselläsi ei ole lapsia.
Mene nyt hullu akka ottamaan lääkkees, jauhanu sivukaupalla tuota samaa paskaa. Hoitoon koko eukko täältä vaahtoamasta tuota hulluuttaan.
Kumpiko tässä se hullu nyt on?
Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosi tökeröä jättää jo kädessä valmiina ollut lahja antamatta lapselle, jolla ei ollut osaa eikä arpaa äitinsä mokailussa. Ei olisi minun elämänpiirissäni mikään "arkipäiväinen pettymys" vaan todella omituista, junttia ja epäoikeudenmukaista käytöstä. Ei mikään maailmanloppu, mutta lapsellista käytöstä aikuiselta ja ihan turhaa harmia lapselle.
Minulla on oikein fiksu ja tasapainoinen lapsi ja meillä on lämpimät välit, en tiedä miten olisi jos olisin isänä ollut niin kieroutunut, että olisin järjestellyt hänelle pettymyksiä pitkin matkaa "koulutusmielessä". kuulostaa ajatuksenakin narsistiselta.
En tiedä mitä omat vanhempasi ovat tehneet, että katselet maailmaa tuolla tavoin ja toivon totisesti että itselläsi ei ole lapsia.