Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Oli joku perhejuhla tms. Väkeä niin paljon etten päässyt tuulikaappia pidemmälle. Vieraita selkiä muurina edessäni. Vilaukselta näin talon emännän joka ei ehtinyt edes tervehtiä. Jonkun aikaa tuulikaapissa seisoskelin, sitten lähdin pois. Laukussani oli lahjapaketti, joka matkasi kotiin takaisin. Enpä ole sen koommin pitänyt yhteyttä.
Voi sinua kun et saanut suutasi auki ja sitten vielä pahoitit mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin moikkaamaan kaveriani, jolla on kaksi lasta. Ei olla pitkään aikaan nähty ja ajattelin, että juttu jatkuisi siitä, mihin jäätiin ennen kuin hänestä tuli äiti. Noh, kun menin heille sovittuna aikana, niin ensinnäkin he olivat koko porukka NUKKUMASSA. Tästä tuli välittömästi sellainen fiilis, että pitääkö kaveri mua ihan idioottina. Miksi hän ylipäänsä kutsui mut sinne päiväuniaikaan. Lisäksi kaverini ei ollut nähnyt yhtään vaivaa mun eteen, vaikka olisin kuvitellut, että hän haluaisi tehdä muhun edes jollain tavalla hyvän vaikutuksen. Hän ei ollut siivonnut kämppäänsä yhtään, eteinen oli täynnä kenkiä ja vaatteita, lapset puettuna joihinki likaisiin rääsyihin, hänellä itsellään oli jotkut pieruverkkarit, ei yhtään meikkiä ja hiukset likaiset. Hän tarjoili mulle jotain nugetteja ja ranskalaisia pöydältä, jota ei ollut pyyhitty varmaan vuoteen. Kaikki oli tahmaista ja likaista.
Lähtiessä ajattelin, että luojan kiitos mulla ei ole lapsia. Enkä ole nähnyt häntä sen koommin...
Siis tuo oli se ainoa viisaus joka sinulle jäi tilanteesta käteen? Okei.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä nyt yhtäkkiä niin kovasti jauhetaan tuosta lapsesta, jonka vieraan äiti lähti lahja kainalossa ovelta pois ja lapsi jäi ilman lahjaa? Ei sen kerran elämä siihen kaadu. Jos kaatuu, niin kaatukoot! Hyvä nirppanokkienkin oppia, ettei kaikki ole aina heille.
Selitätkö että miten se synttärisankari eli lapsi oli syyllinen tuohon tilanteeseen ja miksi oli oikein evätä häneltä lahja siksi että aikuiset törttöilevät? Vähän tilannetajua sen sijaan, että heittäydytään vain piehtaroimaan omassa loukkaantumisessa kun se on niin ihana tunne, aah, aah, lisää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin moikkaamaan kaveriani, jolla on kaksi lasta. Ei olla pitkään aikaan nähty ja ajattelin, että juttu jatkuisi siitä, mihin jäätiin ennen kuin hänestä tuli äiti. Noh, kun menin heille sovittuna aikana, niin ensinnäkin he olivat koko porukka NUKKUMASSA. Tästä tuli välittömästi sellainen fiilis, että pitääkö kaveri mua ihan idioottina. Miksi hän ylipäänsä kutsui mut sinne päiväuniaikaan. Lisäksi kaverini ei ollut nähnyt yhtään vaivaa mun eteen, vaikka olisin kuvitellut, että hän haluaisi tehdä muhun edes jollain tavalla hyvän vaikutuksen. Hän ei ollut siivonnut kämppäänsä yhtään, eteinen oli täynnä kenkiä ja vaatteita, lapset puettuna joihinki likaisiin rääsyihin, hänellä itsellään oli jotkut pieruverkkarit, ei yhtään meikkiä ja hiukset likaiset. Hän tarjoili mulle jotain nugetteja ja ranskalaisia pöydältä, jota ei ollut pyyhitty varmaan vuoteen. Kaikki oli tahmaista ja likaista.
Lähtiessä ajattelin, että luojan kiitos mulla ei ole lapsia. Enkä ole nähnyt häntä sen koommin...
OT, mutta kun veljeni kaksoset olivat pieniä, syöttötuoli-ikäisiä, ihmettelin aina kylässä, että miten siellä oli niin uskomattoman likaista ja tahmaista! Keittiön pöytä ja lattiakin oli aina tahmainen. Hiljaa mielessäni tuumin, että clean much? Vasta kun itselläni oli samanikäinen lapsi, ymmärsin.
Juurikin näin - lapsettomien on aivan turha käydä lapsiperheissä kauhistelemassa miten likaista ja huonoa palvelua siellä saa. Arvomaailma ja priorisointi menee siinä vaiheessa uusiksi kun miettii käykö ennemmin vessassa vai syökö jotain silloin kun vauvalla on esimerkiksi tiheänimunkausi... Saatika suihkuun meneminen voi olla luksusta jopa... Ja näin myös vain yhden täysin normaalin ja terveen vauvan kanssa voi käydä! Saatika tavallinen taapero joka ehtii jokapaikkaan ja syö(sotkee) Itse.
Tuohon kun lisää vähän univaikeuksia ja univelkaa niin vieraaksi menevä voisi ottaa vaikka rätin käteen tms ja auttaa kaaoksen vähentämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisinta on pitää yhteyttä virtuaalisesti. Terveisin erakko.
/Selitätkö että miten se synttärisankari eli lapsi oli syyllinen tuohon tilanteeseen ja miksi oli oikein evätä häneltä lahja siksi että aikuiset törttöilevät? Vähän tilannetajua sen sijaan, että heittäydytään vain piehtaroimaan omassa loukkaantumisessa kun se on niin ihana tunne, aah, aah, lisää../
Ei ollut lapsen syy, mutta äitinsä oli! Tyhmästä äidistä kärsii koko lapsi. Niinhän se elämässä on. Kai se sinäkin tajuat, että lapsi tarvitsee pettymyksiä. Ja ketä jaksaa kiinnostaa jonkun Pirkko-Petterin mielensä pahoittaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme aika nuoria ja silloisen kumppanini kaverit eivät pitäneet minusta.
Toin joihinkin juhliin tuliaisiksi viinipullon, tarjolla oli muutakin juotavaa.
Odotin, että niistä (avatuista) viineistä olisi saanut lasillisen, isäntä avasi myös minun tuomani pullon.
Velmuili siinä vaan, että punaviinin pitää antaa hapettua.. pitää antaa hapettua..
Ei sitten suostunut antamaan minulle lasillista, vaikka pöydällä oli avattuja pulloja vieraita varten.
Eksäni sähisi korvanjuuressa, että tossa vieressä on alepa!!! Hae omat juomat!!!
Sanoin kyllä siihen, että olisin sen tuomani viinin voinut ihan itsellänikin pitää.
Ihan outoa porukkaa ja kiusallinen tunnelma. En jatkossa enää osallistunut tämän porukan juhliin ja kuulemma aina ihmettelivät että olis nyt kiva et se "Laurakin" tulis et missäs se on!Just tuota en tajua, että on joku ihminen kenestä selkeestikään ei pidetä, niin sitten silti kutsutaan ja ihmetellään kun ei tule paikalle.
Ei ole pakko kutsua ketään, ketä ei halua.Vähän sama kokemus itselläni yhden exän kavereiden bileissä. Vietiin viemisinä viinipullo ja jotain suklaata. Siinä katselin, kun talon isäntä tarjoili erilaisia drinksuja ja antoi silloiselle miehellenikin, muttei minulle. Eikä ollut kyse siitä, että tarjoili vaan miehille, kun naisillekin kiikutti laseja. Ehkä olin typerä, kun en saanut suutani auki, että tekisitkö minullekin, mutta en vaan kehdannut, kun muille tarjottiin ihan pyytämättä. Muutenkin sain noissa karkeloissa istuskella itsekseni ja jos menin tekemään tuttavuutta, niin ei minulle sen kummemmin puhuttu ja tyyliin haluttiin minut pois läheltä, että saadaan juoruta ja supista insidejuttujaan. Exäni ei tehnyt elettäkään, että olisi ottanut minua mukaan mihinkään keskusteluihin, vaan ramppasi muiden miesten kanssa tupakalla ja saunomassa.
Ikävä tilanne ollut :( Meillä kumpikin kutsuu vain omat kaverinsa, ei heidän puolisojaan, jos kaverinsa kanssa haluaa saunoa, tai viettää iltaa. toinen meistä voi sitten osallistua, tai olla osallistumatta.
Tämä siksi, että en halua nakittua viihdyttämään minulle tuntematonta, mahdollisesti jopa todella tylsää miehen kaverin kumppania koko illaksi.
Vaikka miten muka ollaan kaikki siinä yhdessä, niin kyllä se vain lopulta aina niin menee että miehillä, jotka ovat kavereita keskenään on omat jutut, ja saunaankin menevät kahdetaan, ja siitä sitten jäähylle, ja taas saunaan, ja tätä pakostakin kestää aika kauan, kun oikein ajan kanssa löylytellään! Me naiset sitten värkkäämme pikkupurtavaa, ja juttelemme resepteistä tai muusta mikä kiinostaa tätä miehen kaverin puolisoa, (mutta ei minua) koska olen kuitenkin se vierailun emäntä, niin on kohteliasta ottaa puoliso hyvin huomioon.
Nuo ovat minulle niin raskaita illanviettoja että olen kieltäytynyt. Jotain napinaa on ollut että miksei miehen kaverin naista kutsuta, että paikalla olemme sitten mies, miehen kaveri, ja minä, mutta muut naiset ei saa tulla. Puolestani saa tulla, mutta minä en välttämättä ole paikalla, ja silloin miehillä on ikävämpää, kun eivät saa puida vain kaverijuttujaan kun kukaan ei viihdytä tätä kaverin puolisoa :D
Välillä järjestämme illanvittoja niin että miehen tietyn kaveriporukan miehet ja jokaisen puoliso kutsutaan mukaan, ja osasta näitä naisia on tullut minulle kavereita, he ovat asia erikseen.
Mulla on ihan sama. Olen hyvin introvertti ja jumissa oleminen jonkun vieraan naisen kanssa emäntänä on aivan hirveää. Mies onneksi tietää tämän, joten napinaa ei kuulu siitä, että puolisoita ei kutsuta. Minä paljon mieluummin puuhailen yksinäni ne purtavat, ja katson telkkaria tai luen kirjaa rauhassa sen aikaa kun miehet saunovat ym. keskenään. Välillä tietty ollaan porukassakin, ja on ihan mukavaa, mutta kyllä mies ja sen kaverit myös arvostavat sitä aikaa jonka annan heille rauhassa olla yhdessä. Useisiin puolisoihin olen hiljalleen tutustunut jossain yhteisissä riennoissa missä on ollut enemmän väkeä paikalla, jonka jälkeen heidät on mukavampi kutsua meillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan tuollaista käynyt, oudolta kuulostaa. Kerran menimme synttäreille kutsussa ilmoitettuna ajankohtana ja olimme ensimmäiset vieraat. Isäntä ja emäntä häipyivät heti oven avaamisen jälkeen keittiöön ja jättivät meidät eteiseen pällistelemään, mutta tähän oli selvä syy: heillä oli tarjoilut vielä ihan vaiheessa, vaikka he eivät sitä suoraan sanoneetkaan ja toimivat siinä minusta vähän tökerösti. Mutta myöhemmin juttu luisti kyllä ihan tavallisesti.
Ap, tunnetko hyvin tuon emännän eli tiedätkö, oliko nuiva käytös hänelle ominaista? Ehkä hän odotti, että olisit tuonut jotain kahvipöytään, kun puhelimessa heti otti esille tarjottavat? Tai ehkä hänelle oli sattunut jokin akuutti harmistus (esim. riita kaverin/sukulaisen kanssa puhelimessa tai oli tullut ilmi jokin iso rahanmeno) juuri ennen kuin tulitte eikä hän ehtinyt/ilennyt enää ilmoittaa teille, että älkää tulkokaan.
Tällaiset etuajassa tulijat vituttaa!
Kerran eräs vieras tuli 40min aikaisemmin H-hetkeä. Koira oli oksennelut pitkin taloa ja siivouksessa oli mennyt aikaa.
Olin vielä suihkussa. Luulis kuitenkin, että suihkussa saa rauhassa käydä vielä reilusti ennen kemuja.
Vähän voisi miettiä kuinka aikaisin sinne kylään mennään. Isäntäväki saattaa tosiaan olla vielä järjestelmässä kemuja. Joku 5-10min aikaisemmin on OK, mutta 40min niin HUHU HUH.
Tämä.
Jotkut tulee puolikin tuntia / tunti aiemmin.
Tuo on epäkohteliasta. Varsinkin kun ei ole mistään pitkänmatkan tulijoista kyse!
Mun isä on AINA liian aikaisin paikalla. Välit on kuitenkin onneksi läheiset ja mutkattomat, eikä ole ongelma nakittaa jotain hommaa hänellekin tehtäväksi, tai käskeä vaan rauhassa oleskelemaan kun me valmistaudumme. Mutta minulle hän onkin isä, jollekin toiselle ihmiselle tuo olisi tuskallinen tilanne hänen kanssaan. Onneksi hänellä yleensä on sen verran järkeä, että vieraampien kanssa odottelee autossa tai käy pienellä kävelyllä odotellessaan. Myöhästyminen vaan on hänelle niin häpeällistä, että on sitten aina liian aikaisin paikalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huono emäntä kirjoitti:
Meillä mies toisinaan kutsuu tuttaviaan meidän mökille ajatuksella, että mukavaa kun on paljon porukkaa ja tottahan tuttavat pitävät huolen omista ruuistaan ym. No ei ne pidä. Saattavat esim tuoda kassillisen ruokaa kun mies on kommunikoinut että ruokaa pitää tuoda tullessaan, ja jättää ne lojumaan johonkin jääkaapin viereen kommentotuaan, että "tässä olisi tätä ruokaa". Siinä sitten saattaa tunnit vieriä ja ilta pimentyö ennen kun kukaan laittaa niitä tuomiaan ruokia... tunnelma voi olla vähän outo. Mutta olen päättänyt että ystäviä kyllä mielellään kestitään mökillä, mutta näiden tuttavien kanssa en aio suostuo siihen, että muut uivat ja saunovat, ja minä laitan sillä aikaa ruokaa. Mieluummin ruokin itseni ja lapsen eineksillä kun on nälkä ja vietän lopun ajan rannalla. Ja onhan se myös pikkasen huvittava sosiaalinen koe katsoa miten ne asiat hoituvat, kun ei ole "emäntää" passaamassa ja jakamassa tehtäviä.
Mulla mies saattoi myös viime tipassa keksiä kutsua lisäporukkaa vaikkapa mökille. Ei tajunnut, että jo etukäteen kutsutut vieraat eivät välttämättä halua heille vieraita ihmisiä yllärinä paikalle, kun on puhuttu että mennään tietyllä porukalla. Lisäksi kun kaikki ruuat ja muut oli väen kesken sovittu kuka tuo mitäkin ja kuinka paljon, joku 2 hengen yllättävä lisä vie nekin suunnitelmat uusiksi. Ja kuitenkin kun ollaan jo lähtöä tekemässä, kaikki on hankittu.. Muutamaan otteeseen näin teki, minä olin naama näkkärillä ja yritin sitten setviä ruokia, nukkumapaikkoja sun muita, kunnes erään kerran jälkeen totesin, että ensi kerralla kun yllättäen kutsuu lisäväkeä, saa itse sitten miettiä ruokailut ja muut vastaavat kuntoon. Ehkä sitten itsekin huomaa ettei se grillattavien määrä taianomaisesti lisäänny itsestään porukan lisääntyessä.. Ei enää koskaan ole kysymättä kutsunut ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan tuollaista käynyt, oudolta kuulostaa. Kerran menimme synttäreille kutsussa ilmoitettuna ajankohtana ja olimme ensimmäiset vieraat. Isäntä ja emäntä häipyivät heti oven avaamisen jälkeen keittiöön ja jättivät meidät eteiseen pällistelemään, mutta tähän oli selvä syy: heillä oli tarjoilut vielä ihan vaiheessa, vaikka he eivät sitä suoraan sanoneetkaan ja toimivat siinä minusta vähän tökerösti. Mutta myöhemmin juttu luisti kyllä ihan tavallisesti.
Ap, tunnetko hyvin tuon emännän eli tiedätkö, oliko nuiva käytös hänelle ominaista? Ehkä hän odotti, että olisit tuonut jotain kahvipöytään, kun puhelimessa heti otti esille tarjottavat? Tai ehkä hänelle oli sattunut jokin akuutti harmistus (esim. riita kaverin/sukulaisen kanssa puhelimessa tai oli tullut ilmi jokin iso rahanmeno) juuri ennen kuin tulitte eikä hän ehtinyt/ilennyt enää ilmoittaa teille, että älkää tulkokaan.
Tällaiset etuajassa tulijat vituttaa!
Kerran eräs vieras tuli 40min aikaisemmin H-hetkeä. Koira oli oksennelut pitkin taloa ja siivouksessa oli mennyt aikaa.
Olin vielä suihkussa. Luulis kuitenkin, että suihkussa saa rauhassa käydä vielä reilusti ennen kemuja.
Vähän voisi miettiä kuinka aikaisin sinne kylään mennään. Isäntäväki saattaa tosiaan olla vielä järjestelmässä kemuja. Joku 5-10min aikaisemmin on OK, mutta 40min niin HUHU HUH.
Tämä.
Jotkut tulee puolikin tuntia / tunti aiemmin.
Tuo on epäkohteliasta. Varsinkin kun ei ole mistään pitkänmatkan tulijoista kyse!
Mun isä on AINA liian aikaisin paikalla. Välit on kuitenkin onneksi läheiset ja mutkattomat, eikä ole ongelma nakittaa jotain hommaa hänellekin tehtäväksi, tai käskeä vaan rauhassa oleskelemaan kun me valmistaudumme. Mutta minulle hän onkin isä, jollekin toiselle ihmiselle tuo olisi tuskallinen tilanne hänen kanssaan. Onneksi hänellä yleensä on sen verran järkeä, että vieraampien kanssa odottelee autossa tai käy pienellä kävelyllä odotellessaan. Myöhästyminen vaan on hänelle niin häpeällistä, että on sitten aina liian aikaisin paikalla..
Lapsuudessani vanhempani halusivat lähteä kaikkialle runsaasti etuajassa. (He tekevät näin vieläkin.) Minusta oli teininä hirveän noloa mennä vaikka joihinkin syntymäpäiväjuhliin puoli tuntia etuajassa siten että oven avaa juhlien emäntä aamutakissa ja höyryrullat päässä.
Vanhempani, etenkään isäni, ei tuntunut ymmärtävän, että juhliin ei mennä samalla logiikalla kuin lentokentälle.
Jos kyseessä on syntymäpäivät, valmistujaiset, tuparit tms. suhtaudun annettuun alkamisajankohtaan siten, että sen jälkeen sopii tulla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jos kutsussa lukee klo 18, saavutaan paikalle klo 20. Itse aloitan saapumiseni 15 min ilmoitetun ajan jälkeen, paitsi jos kyseessä on tilaisuus johon liittyy tietty seremonia/ohjelma, kuten häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkullani ja hänen miehellään on tapana tulla kaikkiin juhliin 2-3h myöhässä. Näin on ollut mm. sekä minun että veljeni yo-juhlissa, äitini kuusikymppisillä, serkun (tämän myöhästelijän sisaruksen) lapsen ristiäisissä jne.
Hän siis saattaa ilmoittaa etukäteen että on tulossa paikalle, mutta sitten hänestä ei kuulu juhlapäivänä mitään. Sitten kun juhlat alkavat jo olla yli puolenvälin, hän ilmoittaa että onkin tulossa. Esim. Yo-juhlissani tarjottavat oli jo osaksi ehditty kerätä pois kun serkun auto kaartoi pihaan.
Todella epämiellyttävä tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
OT. Kirjoitit, että kämppä on täysin hyrysysy. Tiedätkö, mikä on hyrysysy? Se on auto. Kun vierasperäiselle sanalle "automobiili" yritettiin etsiä suomenkielistä vastinetta 1900-luvun alkupuolella, suosituimmaksi ehdotukseksi nousi tuo hyrysysy. Toki sen sitten syrjäytti sana "auto", mutta jonkin aikaa puhuttiin hyrysysystä. Tänä päivänä kuulostaa lähinnä vitsiltä... kuten myös se, että kämpässä olisi auto sotkun sijaan ;)
Tuo haki ehkä sanaa hyrskynmyrsky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkullani ja hänen miehellään on tapana tulla kaikkiin juhliin 2-3h myöhässä. Näin on ollut mm. sekä minun että veljeni yo-juhlissa, äitini kuusikymppisillä, serkun (tämän myöhästelijän sisaruksen) lapsen ristiäisissä jne.
Hän siis saattaa ilmoittaa etukäteen että on tulossa paikalle, mutta sitten hänestä ei kuulu juhlapäivänä mitään. Sitten kun juhlat alkavat jo olla yli puolenvälin, hän ilmoittaa että onkin tulossa. Esim. Yo-juhlissani tarjottavat oli jo osaksi ehditty kerätä pois kun serkun auto kaartoi pihaan.
Todella epämiellyttävä tapa.
Toisilla ihmisillä isot juhlat aiheuttavat ahdistusta tuntemattomien ihmisten kanssa jutustelusta, mikä varmasti johtuu osittain sosiaalisten taitojen puutteesta ja/tai ihan sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ihmiset "hoitavat" sitä eri tavalla. Jokainen varmaan muistaa suvustaan sedän, joka tuli jo pienessä hiprakassa sukujuhliin, osa joi viimeistään humalan päälle juhlissa... toiset hoitaa sitä seisomalla seinäruusuna ja osa ilmaantuu paikalle viiveellä, kun suurinosa vierailijoista on jo poistunut. Hän kuitenkin haluaa juhlia perheen merkkipäiviä, eikä jättäydy pois juhlista. Mitä, jos kysyisit ja sopisit hänen kanssaan, että voi tulla myöhässä, mutta säästä hänelle vain hieman rippeitä, kuten kakkua ja muutaman keksin kahvin kanssa. Usko pois, hänelle se on edellisissä tapauksissa ihan ok, hän on siellä teitä varten, ei niinkään herkkujen vuoksi. Eikös se ole tärkeintä? :)
Urpiainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Flunssa ja korkea kuume eivät riittäneet syyksi perumiseen vaan sain puhelimessa suut ja silmät täyteen miten inhottava ja epäluotettava olen enkä varmasti ole niin kipeä etten kahvia pystyisi keittämään. Löin luurin kiinni minkä jälkeen alkoi pukata tekstiviestejä joissa tulin kutsutuksi esimerkiksi nartuksi ja luuseriksi...
Tämänkaltaisia tarinoita lukiessa ei voi taas muuta kuin ihmetellä, että kaikenlaisia porukoita sitä maailmaan mahtuu. Ja miettii, että millaisten ihmisten kanssa te oikein olette tekemisissä? Minkälaisia otuksia te kutsutte kotiinne tai millaisten luona käytte kylässä? Mun on aivan mahdotonta kuvitella että joku ystäväni, kaverini tai tuttavani käyttäisi tuollaista kieltä minua kohtaan MISSÄÄN TILANTEESSA.
Tämä!! En voi käsittää ihmisiä, jotka sietävät tällaista.
Vierailija kirjoitti:
/Selitätkö että miten se synttärisankari eli lapsi oli syyllinen tuohon tilanteeseen ja miksi oli oikein evätä häneltä lahja siksi että aikuiset törttöilevät? Vähän tilannetajua sen sijaan, että heittäydytään vain piehtaroimaan omassa loukkaantumisessa kun se on niin ihana tunne, aah, aah, lisää../
Ei ollut lapsen syy, mutta äitinsä oli! Tyhmästä äidistä kärsii koko lapsi. Niinhän se elämässä on. Kai se sinäkin tajuat, että lapsi tarvitsee pettymyksiä. Ja ketä jaksaa kiinnostaa jonkun Pirkko-Petterin mielensä pahoittaminen?
Pettymyksiä tulee elämässä ihan tarpeeksi ilman että niitä tarkoituksella tehtaillaan toisille. Kenellä on oikeasti noin pikkumainen ja lapsellinen ajattelutapa, että jos olet vihainen äidille niin kostat myös lapselle? Jokainen terveellä älyllä ja myötätunnolla varustettu olisi antanut lahjan lapselle ja sanonut että valitettavasti ei nyt ehditä jäädä synttäreille, joskus toisen kerran sitten. Sitten olisi selvitetty sen äidin kanssa asiat kahden kesken joskus synttäreiden jälkeen.
Sinustakaan ei vissiin lapsena välitetty, kun olet kasvanut noin kieroon? Vai johtuuko tämä siitä että olen mies, enkä ymmärrä naisten silmitöntä kostokulttuuria?
Ihanaa lukee näitä, kun tajuun, että ihmiset voi olla vielä kaameempii kuin mistä oon joskus pahoittanut mieleni. Ja siis myös se, että sosiaalisten tilanteiden vaikeutta esiintyy. Ja jää selvittämättä jne. Oon joskus aatellut olevani hullu tai vainoharhainen , kun oon kokenut jotain vastaavaa. Hyvinkin voi olla jotain tollasii piilevii ongelmia tai vaikeuksia ihmisillä. Kaikki ollaan VAIN ihmisiä. Ja jos on jotain vastaavaa, niin jos ei oo noin ahnetta, pahantahtosta tms kuin jotkut käyneet jutut, niin annetaan anteeks ja ymmärretään.. Voi olla molemminpuolisii väärinkäsityksiä myös. Se ykskin brunssijuttu muutes voi olla sellainen : isäntäväkeä nolotti/suretti, kun jotkut vieraat teki oharit heille ja siks ei tajunneet, että vieras ei tajunnut hakee ite ruokaa sisältä,esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/Selitätkö että miten se synttärisankari eli lapsi oli syyllinen tuohon tilanteeseen ja miksi oli oikein evätä häneltä lahja siksi että aikuiset törttöilevät? Vähän tilannetajua sen sijaan, että heittäydytään vain piehtaroimaan omassa loukkaantumisessa kun se on niin ihana tunne, aah, aah, lisää../
Ei ollut lapsen syy, mutta äitinsä oli! Tyhmästä äidistä kärsii koko lapsi. Niinhän se elämässä on. Kai se sinäkin tajuat, että lapsi tarvitsee pettymyksiä. Ja ketä jaksaa kiinnostaa jonkun Pirkko-Petterin mielensä pahoittaminen?
Pettymyksiä tulee elämässä ihan tarpeeksi ilman että niitä tarkoituksella tehtaillaan toisille. Kenellä on oikeasti noin pikkumainen ja lapsellinen ajattelutapa, että jos olet vihainen äidille niin kostat myös lapselle? Jokainen terveellä älyllä ja myötätunnolla varustettu olisi antanut lahjan lapselle ja sanonut että valitettavasti ei nyt ehditä jäädä synttäreille, joskus toisen kerran sitten. Sitten olisi selvitetty sen äidin kanssa asiat kahden kesken joskus synttäreiden jälkeen.
Sinustakaan ei vissiin lapsena välitetty, kun olet kasvanut noin kieroon? Vai johtuuko tämä siitä että olen mies, enkä ymmärrä naisten silmitöntä kostokulttuuria?
Muuten puhuit ihan asiaa, mutta pitikö tähänkin vetää tällainen ikävä yleistys naisista? Miehillä kait sitä silmitöntä (väkivaltaista) kostokulttuuria enemmän on jos tähän halutaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, minua yksi tuttu kutsuu tasaisin väliajoin syömään ja joka kerta sanoo, että hei onko sun sittenkään nälkä, en oo nyt mitään jaksanutkaan laittaa, tilaisinko jotain… Siihen sanon, ei ole nälkä en tartte mitään ja tuttava siihen, että hyvä juttu, hänelläkään ei ole yhtään nälkä.😂😂 Pari kertaa menin retkuun ja maha tyhjänä menin kylään muka odottaen saavani ruokaa. No enää en edes odota ja syön kotona ennen kyläilyä. 😂 Tuttava tataa olla hieman pöpi.
Ystäväpariskunnan luo kutsuttiin saunomaan. Ensin menivät miehet, ja sitten tämä naispuolinen ilmoittaa että en minä nyt halua saunoa, mutta mene sinä vaan. No siellä minä yksin istuin...Tämä on itseasiassa toistunutkin, mutta heillä oli silloin lapset kotona ja sukulaistyttö heillä seurana - minä saunoin sitten heidän kanssaan.
Jatkan vielä edelliseen: Miehillämme oli yhteinen harrastus, joka vei heidät joka syksy yöksi toisaalle harrastuksen alkamisviikonloppuna. Tämä rouva pyysi minua luokseen yöksi tuolloin jo hyvissä ajoin, kun miehetkin menevät muualle... Kun aloin tästä kyselemään yksityiskohtia n vuorokautta ennen, olikin hänellä muita menoja/suunnitelmia. Vaikka meillä meni aina ihan kivasti yhdessä, eikä minkäänlaista eripuraa ollut enkä loukannut heitä, ajattelin että jos he eivät vaan tykkää minusta siten kuin ystävästä pidetään. Olin mieheni kautta tullut heidän tuttavapiiriinsä, minua ei pyydetty tyttärensä kummiksi vaikka mies pyydettiin. Muutettuamme eri paikkakunnalle, kun oltiin kotona käymässä ja lenkitin yksin koiraa, tämä miespuolinen ystävä tuli vastaan ja huikkasi tervehdyksen ja "sanohan Pasille (nimi muutettu) että tulee käymään." Ei siis että käykää kylässä...
Niin... On minunkin miehellä pari kaveria, joiden naisten kanssa en ole yhtään samalla aaltopituudella enkä halua viettää aikaa heidän kanssa. En tietenkään lupaile mitään yökyläilyjä tms. Parempi hoitaa niin, että mies tapaa noita kavereitaan ilman minua. Jos ollaan jossain oltu kaikki yhdessä, niin tottakai on kohteliaat ja asialliset välit, mutta en halua istua näiden parin naisen kanssa kiusallisessa hiljaisuudessa kahdestaan yötä myöden, kun miehet vaikka saunoo ja keskustelee omiaan.
Inhoan sitä kun mennään illanistujaisiin ja odotetaan että naisena vietän illan paikalla olevan ainoan toisen naisen kanssa miesten puhuessaan keskenään omia juttujaan.
Tulen kyllä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ihan normaalisti, mutta en halua jumittua illaksi viihdyttämään täysin outoa naista jonka kanssa minulla ei ehkä ole mitään yhteistä ja jättää väliin kiinnostavimmat keskustelut miesten kanssa. Enkä ole mikään "not like other girls" -tapaus, minulla on paljon naispuolisia ystäviä myös joiden kanssa kiinnostuksenkohteet kohtaavat.
Miksi naisilta usein odotetaan tätä? Eihän kukaan odota miespuolisen rekkakuski-salimaken viihdyttävän illan vegaani-hippi-taiteilijamiestä vaan siksi että molemmat ovat miehiä?
Sinkkuna pitkiä aikoja viettäneenä voin kertoa, että kyllä me miehet osaamme taloutta hoitaa kun haluamme. Silloin kun on nainen talossa niin asia vain helposti luisuu naisen niskoille.