Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ahkerasti radiossa/tv:ssä pyörivä bensa-aseman nainos on meille kaikille tehnyt selväksi, että autoa on menneinä vuosina kutsuttu hyrysysyksi. Sieltä varmaan tuo edellinenkin kirjoittaja on tuon sanan bongannut.
Tarkoitata kai sätiössä/kaukokatselulaitteessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on toisinaan omituisen epäsosiaalinen vieraille. Hän on oikeasti hyvin lämmin ja pidetty henkilö, mutta varsinkin jos meillä käy minun sukulaisiani, mies saattaa olla ihan törppö. Nousee kahvipöydästä kesken kaiken ja menee makuuhuoneeseen sängylle lueskelemaan netistä uutisia. Ja sukulaiseni ovat aivan mukavia ja mieluisia vieraita, eivätkä käy usein. Tätä on tapahtunut useiden eri vieraiden kanssa.
Joudun noloon tilanteeseen, käyn vessareissulla sihisemässä että nyt tuut olohuoneeseen, ja vieraille selittelen jostain huonovointisuudesta. Mies ei itse näe mitään outoa käytöksessään.
Olen tulkinnut sen niin, että jotenkin hän taantuu siinä tilanteessa murkuksi, vetäytyy omaan huoneeseen. Vaikka on raavas nelikymppinen mies.
Mulla on yksi tuttavapariskunta, jossa mies käyttäytyy noin. Jostain syystä en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi, ehkä se jollekin muulle voisi olla. Eli jos olemme vaikka koko viikonlopun kylässä, paruskunnan mies saattaa jossain vaiheessa lukittautua yksin makkariin pariksi tunniksi. Mutta toisaalta, pariskunta pyytää aina uudelleen kylään varta vasten ja aina kun mies on seurassa, hän on mukava, puhelias ja seurallinen. Itse olen tulkinnut asian niin, että jossain vaiheessa hänelle vain tulee jokin aistiärsykkeiden kuormitus ja hän tarvitsee "nollauksen". Asia on mun mielestä ihan ok, se ei häiritse enkä edes koe sitä epäystävällisyytenä (vaimo jää aina "pitämään seuraa"). Ehkä tilanne olisi toinen, jos ilmapiiri olisin kireä tai kommunikointi ilkeää. Mutta koska ilmapiiri pysyy leppoisana, niin mun mielestä pienet omalaatuisudet ei riitä tekemää vierailusta epämiellyttävää.
Voi olla toisinkin. Exän aikana sen veli kävi usein. Ne oli vaan kahdestaan. Mulle ei puhuttu tms Ex keitti kahviakin vaan niille. Istuin tattina sohvalla. Kerran tuli vierailun aikana työpuhelu. Menin toiseen huoneeseen puhumaan. Kesti n.5 min. Jälkeenpäin exä meuhkasi kuinka kehtasin poistua kun oli vieraita paikalla.
Yhdessä kyläpaikassa oli lähes poikkeuksetta sellainen tapa, että kun vieraat saapuivat paikalle, niin isäntäväki lähti kauppaan ja alkoi leipomaan/ laittamaan tarjoiluja alusta alkaen valmiiksi. Mitään ei valmistettu ajoissa ennen vieraiden tuloa. Hirveästi ei auttanut edes avun tarjoaminen siinä. Sinänsä ihan mukavaa oli sitten kun valmistelut oli tehty, mutta aika paljon meni aikaa ennen kuin jutustelu alkoi. Ennen heidän avioeroaan kyläilyt muuttuivat parisuhdeterapia istunnoiksi. Se oli kyllä rasittavaa. Ystäviä ollaan silti edelleen, ei se katoa vaikkei kaikki ihan täydellistä olekaan.
Mulle on käynyt noin usein ( sama paikka) On erittäin epämiellyttävää. Eikä koskaan voi unohtaa ja elää hetkessä.
/Pettymyksiä tulee elämässä ihan tarpeeksi ilman että niitä tarkoituksella tehtaillaan toisille. Kenellä on oikeasti noin pikkumainen ja lapsellinen ajattelutapa, että jos olet vihainen äidille niin kostat myös lapselle? Jokainen terveellä älyllä ja myötätunnolla varustettu olisi antanut lahjan lapselle ja sanonut että valitettavasti ei nyt ehditä jäädä synttäreille, joskus toisen kerran sitten. Sitten olisi selvitetty sen äidin kanssa asiat kahden kesken joskus synttäreiden jälkeen.
Sinustakaan ei vissiin lapsena välitetty, kun olet kasvanut noin kieroon? Vai johtuuko tämä siitä että olen mies, enkä ymmärrä naisten silmitöntä kostokulttuuria?/
Ai, taidatkin olla itse pilalle passattu. Etkö ole koskaan kuullut, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä? Niitä ei nykyajan kersat saa, koska vanhemmat koko ajan selittelevät ja silottelevat lastensa törttöilyjä. Jokaisen on tärkeä oppia, ettei elämä ole reilua ja että pettymyksistä pääsee yli. Jos ei kestä lapsena sitä, että yksi lahja jäi saamatta, miten kestää aikuisena, että esim. työpaikka, perhe tms. jäi saamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin käymään tutuilla, oli ihan sovittu kun ei asuta ihan lähekkäin, varmistin vielä tuntia etukäteen että lähden nyt tulemaan johon sain vastauksen että juu nähdään kohta. Lähdin ajamaan leipomusten kanssa. Mies leikkasi pihalla nurmikkoa ja emäntää ei näkynyt missään. Kävin sitten huhuilemassa miehelle että onko Annikki jossain jemmassa johon mies et aaa se lähti käymään kampaajalla ja jatkoi ai sulla on mulle kakku, sitten se otti sen kakun, laitto peltorit päähän ja jatkoi nurmikon leikkuuta :D jäin siihen vähän monttu auki et jaa ahaa jaa ymmärsinkö nyt jotain väärin mitä just tapahtui???. Istuin sit puutarhatuoliin raksuttamaan ja katsoin kun mies katosi leikkurin kaa kaukaisuuteen. Koitin soittaa Annikille mut ei se vastannu. Lähdin sitten kotiinpäin. Niin outoa, laitoin sit vielä viestiä mut sit ne vaan jotenkin vältteli mua ja ei sen jälkeen tavattu enää enkä saanut selkeää vastausta et mikä juttu se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/Selitätkö että miten se synttärisankari eli lapsi oli syyllinen tuohon tilanteeseen ja miksi oli oikein evätä häneltä lahja siksi että aikuiset törttöilevät? Vähän tilannetajua sen sijaan, että heittäydytään vain piehtaroimaan omassa loukkaantumisessa kun se on niin ihana tunne, aah, aah, lisää../
Ei ollut lapsen syy, mutta äitinsä oli! Tyhmästä äidistä kärsii koko lapsi. Niinhän se elämässä on. Kai se sinäkin tajuat, että lapsi tarvitsee pettymyksiä. Ja ketä jaksaa kiinnostaa jonkun Pirkko-Petterin mielensä pahoittaminen?
Pettymyksiä tulee elämässä ihan tarpeeksi ilman että niitä tarkoituksella tehtaillaan toisille. Kenellä on oikeasti noin pikkumainen ja lapsellinen ajattelutapa, että jos olet vihainen äidille niin kostat myös lapselle? Jokainen terveellä älyllä ja myötätunnolla varustettu olisi antanut lahjan lapselle ja sanonut että valitettavasti ei nyt ehditä jäädä synttäreille, joskus toisen kerran sitten. Sitten olisi selvitetty sen äidin kanssa asiat kahden kesken joskus synttäreiden jälkeen.
Sinustakaan ei vissiin lapsena välitetty, kun olet kasvanut noin kieroon? Vai johtuuko tämä siitä että olen mies, enkä ymmärrä naisten silmitöntä kostokulttuuria?
Muuten puhuit ihan asiaa, mutta pitikö tähänkin vetää tällainen ikävä yleistys naisista? Miehillä kait sitä silmitöntä (väkivaltaista) kostokulttuuria enemmän on jos tähän halutaan mennä.
Täällä on todennäköisesti suuri enemmistö naisia, eikä minun näkökulmani saa juurikaan kannatusta joten tästä voisi jotain johtopäätöstä vetää.
Kyllähän miehilläkin kostokulttuuria on, mutta jos ei puhuta narsisteista tai muista pipipäistä niin meillä on kuitenkin jonkinlainen kunniakoodisto siinä. Lapset jätetään kostojen ulkopuolelle ja yleensä naiset myös, ellei sitten joku halua kostaa juurikin naiselle.
Toki järkevä ihminen, mies tai nainen, jättää kaikki kostohommat kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan mennä vasta sen akateemisen vartin jälkeen kutsussa ilmoitetusta ajasta. Ei missään tapauksessa ainakaan ennen sitä, ei edes viittä minuuttia. Siinä vaiheessa emäntä saattaa olla vielä sukkahoususillaan paplarit päässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, minua yksi tuttu kutsuu tasaisin väliajoin syömään ja joka kerta sanoo, että hei onko sun sittenkään nälkä, en oo nyt mitään jaksanutkaan laittaa, tilaisinko jotain… Siihen sanon, ei ole nälkä en tartte mitään ja tuttava siihen, että hyvä juttu, hänelläkään ei ole yhtään nälkä.😂😂 Pari kertaa menin retkuun ja maha tyhjänä menin kylään muka odottaen saavani ruokaa. No enää en edes odota ja syön kotona ennen kyläilyä. 😂 Tuttava tataa olla hieman pöpi.
Ystäväpariskunnan luo kutsuttiin saunomaan. Ensin menivät miehet, ja sitten tämä naispuolinen ilmoittaa että en minä nyt halua saunoa, mutta mene sinä vaan. No siellä minä yksin istuin...Tämä on itseasiassa toistunutkin, mutta heillä oli silloin lapset kotona ja sukulaistyttö heillä seurana - minä saunoin sitten heidän kanssaan.
Jatkan vielä edelliseen: Miehillämme oli yhteinen harrastus, joka vei heidät joka syksy yöksi toisaalle harrastuksen alkamisviikonloppuna. Tämä rouva pyysi minua luokseen yöksi tuolloin jo hyvissä ajoin, kun miehetkin menevät muualle... Kun aloin tästä kyselemään yksityiskohtia n vuorokautta ennen, olikin hänellä muita menoja/suunnitelmia. Vaikka meillä meni aina ihan kivasti yhdessä, eikä minkäänlaista eripuraa ollut enkä loukannut heitä, ajattelin että jos he eivät vaan tykkää minusta siten kuin ystävästä pidetään. Olin mieheni kautta tullut heidän tuttavapiiriinsä, minua ei pyydetty tyttärensä kummiksi vaikka mies pyydettiin. Muutettuamme eri paikkakunnalle, kun oltiin kotona käymässä ja lenkitin yksin koiraa, tämä miespuolinen ystävä tuli vastaan ja huikkasi tervehdyksen ja "sanohan Pasille (nimi muutettu) että tulee käymään." Ei siis että käykää kylässä...
Niin... On minunkin miehellä pari kaveria, joiden naisten kanssa en ole yhtään samalla aaltopituudella enkä halua viettää aikaa heidän kanssa. En tietenkään lupaile mitään yökyläilyjä tms. Parempi hoitaa niin, että mies tapaa noita kavereitaan ilman minua. Jos ollaan jossain oltu kaikki yhdessä, niin tottakai on kohteliaat ja asialliset välit, mutta en halua istua näiden parin naisen kanssa kiusallisessa hiljaisuudessa kahdestaan yötä myöden, kun miehet vaikka saunoo ja keskustelee omiaan.
Inhoan sitä kun mennään illanistujaisiin ja odotetaan että naisena vietän illan paikalla olevan ainoan toisen naisen kanssa miesten puhuessaan keskenään omia juttujaan.
Tulen kyllä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ihan normaalisti, mutta en halua jumittua illaksi viihdyttämään täysin outoa naista jonka kanssa minulla ei ehkä ole mitään yhteistä ja jättää väliin kiinnostavimmat keskustelut miesten kanssa. Enkä ole mikään "not like other girls" -tapaus, minulla on paljon naispuolisia ystäviä myös joiden kanssa kiinnostuksenkohteet kohtaavat.
Miksi naisilta usein odotetaan tätä? Eihän kukaan odota miespuolisen rekkakuski-salimaken viihdyttävän illan vegaani-hippi-taiteilijamiestä vaan siksi että molemmat ovat miehiä?
Tietenkin odotetaan, onko noissa tilanteissa oikein muutakaan keinoa, ellei sitten mennä kaikki yhtäaikaa sinne saunaan tai mitä nyt sitten tehdäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
/Pettymyksiä tulee elämässä ihan tarpeeksi ilman että niitä tarkoituksella tehtaillaan toisille. Kenellä on oikeasti noin pikkumainen ja lapsellinen ajattelutapa, että jos olet vihainen äidille niin kostat myös lapselle? Jokainen terveellä älyllä ja myötätunnolla varustettu olisi antanut lahjan lapselle ja sanonut että valitettavasti ei nyt ehditä jäädä synttäreille, joskus toisen kerran sitten. Sitten olisi selvitetty sen äidin kanssa asiat kahden kesken joskus synttäreiden jälkeen.
Sinustakaan ei vissiin lapsena välitetty, kun olet kasvanut noin kieroon? Vai johtuuko tämä siitä että olen mies, enkä ymmärrä naisten silmitöntä kostokulttuuria?/
Ai, taidatkin olla itse pilalle passattu. Etkö ole koskaan kuullut, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä? Niitä ei nykyajan kersat saa, koska vanhemmat koko ajan selittelevät ja silottelevat lastensa törttöilyjä. Jokaisen on tärkeä oppia, ettei elämä ole reilua ja että pettymyksistä pääsee yli. Jos ei kestä lapsena sitä, että yksi lahja jäi saamatta, miten kestää aikuisena, että esim. työpaikka, perhe tms. jäi saamatta?
Kuten sanottu, niitä pettymyksiä tulee ihan luonnostaan ja niitä käsitellään sitä mukaa, joten synttärilahjoilla kouluttaminen ei ole se oikea tapa tervepäisellä aikuisella. En ole ikinä kuullutkaan että joku vanhempi tarkoituksella järjestää pettymyksiä lapselle. Paitsi tietysti olemalla tuollainen sairas vanhempi. Meneepähän kersa kunnolla kieroon loppuiäksi.
Itse tein kerran mokan että menin illanviettoon tasan kuudeksi, kun oli ilmoitettu että ne alkaa kuudelta. Jatkossa oon sen vartin myöhässä koska emännä just oli valmistautuminen kesken. Onneksi se ei ollut niin kamalaa, siellä oli joku muukin ja juttelin isännän kanssa mutta joo, jatkossa näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystävän kanssa mentiin hänen veljensä ja vaimonsa luo kylään, heidän kutsumanaan. Ajettiin muutama sata kilometri sinne. Veli oli kauheassa krapulassa ja nukkumassa. Veljen vaimo iski tarjottavat pöytään ja lähti jonnekin mököttämään. Keskenämme sitten istuskeltiin terassilla syömässä ja keskusteltiin keskenämme, kun isäntäväkeä ei näkynyt, ei kuulunut.
Tosi kiusallinen tilanne ap. En ole itse kokenut vastaavaa. Joskus ei uusien tuttujen kanssa ole juttu hirveän hyvin luistanut ja kaveruus onkin vierailun jälkeen hyytynyt nopeasti, mutta että kokonaan jätetään huomiotta jos on kutsuttu kylään... kuulostaa äärimmäisen epäsosiaaliselta käytökseltä.
Hyvä kuitenkin kuulla muiden vastaavista kokemuksista. Nimittäin jos josus osuu omalle kohdalle, niin osaa ehkä reagoidakin siihen jotenkin. Täysin yllättäen jos tulisi tuollainen outo tilanne niin saattaisin jäätyä pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kutsu kylään kuin hyvät ystävät, ja heille voisi onneksi sanoa suoraan tuosta. Että minkäs takia kutsuitte kylään jos ei ole tarkoitus yhdessä höpötellä kahvin ääressä yms?
Kerran satuin työssäni tulemaan taloon ,johon oli tullut miehen avioton lapsi perheineen vieraisille-ehkä kutsumatta. Emäntä viskasi vihansa minuun, ei pöydässä kaatanut kahvia silloin kuin muille,tai oli niin pyörryksissä,ettei hoksannut. En siitä välittänyt,sillä viha ei kohdistunut minuun. Ymmärsin tilanteen suututtavuuden emännälle.
Voi olla, että olen tämän kirjoittanutkin jossain, ehkä vauvalla. Ystävän (nykyisin entinen mutta muista syistä) oli kutsunut lapsensa rippijuhliin. Lähdettiin toiselta paikkakunnalta aamuvarhaisella, itselläni oli useampi pieni lapsi. Kirkon jälkeen selvisi, että siitä ei suoraan mentykään juhlakahveille, vaan meidän piti odottaa lasten kanssa muutama tunti kunnes kahville "sai" mennä. Onneksi oli paikka mihin mennä, mentiin äitini luo mutta eihän hänkään ollut osannut varautua tuloomme. Ei ollut kovin mukava pitää lapsia suurin piirtein sotkematta juhlavaatteita (tietenkään ei muuta ollut mukana) ja eihän lapsilla ollut juuri enää mielenkiintoa lähteä juhlapaikalle. Kun kahveille sitten päästiin, siellä mulle selvisi että ruokaa oli kyllä syöty mutta ei meille asti vaikka toiselta paikkakunnalta ajettiin ja tuon odottelun vuoksi meni koko päivä.
Me saimme aikoinaan kutsun silloisen naapurin 50-vuotisjuhliin. Ei antanut virallista kutsua vaan nähdessä kutsui. Sanoi että tosi rento tilaisuus pienellä porukalla ja tulkaa, kun ehditte (kun kerrottiin, ettemme varmaan ehdi töiden jälkeen heti alkuun). Paikka oli kuitenkin jokin seurojentalo tms. Kävimme viemässä vauvan hoitoon ja menimme rennosti puhkeutuneina paikalle. No siellä olikin varmaan satapäinen vierasjoukko ykköset päällä ja meitä katsottiin tooosi pitkään, kun tultiin kesken jonkin virallisen ohjelmanumeron. Vähänkö noloa. Ei tunnettu ketään muuta ,kuin juhlakalun, joten keskenämme sitten nökötettiin sen aikaa, että kehdattiin lähteä pois. Sen jälkeen ei olla puolituttujen juhliin menty, vaan keksitty jotain tekosyitä, kuten muita sovittuja menoja. Pahimmassa tapauksessa voivat sairastua sopivasti.
/Kuten sanottu, niitä pettymyksiä tulee ihan luonnostaan ja niitä käsitellään sitä mukaa, joten synttärilahjoilla kouluttaminen ei ole se oikea tapa tervepäisellä aikuisella. En ole ikinä kuullutkaan että joku vanhempi tarkoituksella järjestää pettymyksiä lapselle. Paitsi tietysti olemalla tuollainen sairas vanhempi. Meneepähän kersa kunnolla kieroon loppuiäksi./
Väännetäänpä nyt oikein rautalangasta. Mistään kostostahan tuossa ei ollut kysymys. Eikä lapsen äiti jättänyt lasta ilman lahjaa, vaan lapsen kaverin äiti. Tuossa tuli siis aivan tavallinen, arkipäiväinen pettymys, joka on loistava tilaisuus vanhemmalle käsitellä pettymystä lapsen kanssa. Itse tunnut olevan kyllä erittäin kaukana tervepäisestä. Juuri sinunlaisesi kasvattavat lapsista täysiä k****päitä, kaikki mulle heti tänne. Tee palvelus yhteiskunnalle, äläkä koskaan hanki lapsia!!!
Vierailija kirjoitti:
Menin käymään tutuilla, oli ihan sovittu kun ei asuta ihan lähekkäin, varmistin vielä tuntia etukäteen että lähden nyt tulemaan johon sain vastauksen että juu nähdään kohta. Lähdin ajamaan leipomusten kanssa. Mies leikkasi pihalla nurmikkoa ja emäntää ei näkynyt missään. Kävin sitten huhuilemassa miehelle että onko Annikki jossain jemmassa johon mies et aaa se lähti käymään kampaajalla ja jatkoi ai sulla on mulle kakku, sitten se otti sen kakun, laitto peltorit päähän ja jatkoi nurmikon leikkuuta :D jäin siihen vähän monttu auki et jaa ahaa jaa ymmärsinkö nyt jotain väärin mitä just tapahtui???. Istuin sit puutarhatuoliin raksuttamaan ja katsoin kun mies katosi leikkurin kaa kaukaisuuteen. Koitin soittaa Annikille mut ei se vastannu. Lähdin sitten kotiinpäin. Niin outoa, laitoin sit vielä viestiä mut sit ne vaan jotenkin vältteli mua ja ei sen jälkeen tavattu enää enkä saanut selkeää vastausta et mikä juttu se oli.
On kyllä outo tapaus. Ihan kuin unessa. Tuommosia outoja ihmisiä on nykyään enemmän eri tilanteissa . Käy mielessä vähän että nuppi ei oo täysin kunnossa.
Kyllähän tuollainen outo käytös itse kutsuttua vierasta kohtaan johtuu ihan siitä emännältä/isännästä itsestään. Heillä jotain ongelmia ja eivät tuskissaan ehdi tajuta, näe miten noloa heidän käytös on.
Pari kertaa olen ollut tällaisessa tilanteessa. Helpotti kun jälkeenpäin sain tietää heidän vaikeista ongelmista, joten olkoot jos eivät jatkossa kohtele törkeästi.
Toinen tapaus oli muutenkin sellainen kateellisuuteen taipuva, kapea Katainen ja muita kyttäävä , ettei lopulta haitannut et kaveruus päättyi niin ettei vaan olla oltu jutuissa pahemmin.