Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Menin moikkaamaan kaveriani, jolla on kaksi lasta. Ei olla pitkään aikaan nähty ja ajattelin, että juttu jatkuisi siitä, mihin jäätiin ennen kuin hänestä tuli äiti. Noh, kun menin heille sovittuna aikana, niin ensinnäkin he olivat koko porukka NUKKUMASSA. Tästä tuli välittömästi sellainen fiilis, että pitääkö kaveri mua ihan idioottina. Miksi hän ylipäänsä kutsui mut sinne päiväuniaikaan. Lisäksi kaverini ei ollut nähnyt yhtään vaivaa mun eteen, vaikka olisin kuvitellut, että hän haluaisi tehdä muhun edes jollain tavalla hyvän vaikutuksen. Hän ei ollut siivonnut kämppäänsä yhtään, eteinen oli täynnä kenkiä ja vaatteita, lapset puettuna joihinki likaisiin rääsyihin, hänellä itsellään oli jotkut pieruverkkarit, ei yhtään meikkiä ja hiukset likaiset. Hän tarjoili mulle jotain nugetteja ja ranskalaisia pöydältä, jota ei ollut pyyhitty varmaan vuoteen. Kaikki oli tahmaista ja likaista.

Lähtiessä ajattelin, että luojan kiitos mulla ei ole lapsia. Enkä ole nähnyt häntä sen koommin...

OT, mutta kun veljeni kaksoset olivat pieniä, syöttötuoli-ikäisiä, ihmettelin aina kylässä, että miten siellä oli niin uskomattoman likaista ja tahmaista! Keittiön pöytä ja lattiakin oli aina tahmainen. Hiljaa mielessäni tuumin, että clean much? Vasta kun itselläni oli samanikäinen lapsi, ymmärsin.

Meillä on tuttavapariskunta ja vierailemme toistemme luona vuorotellen ja aina on mukavaa. Ainoa outous on kun menemme heille, tuntuu että menemme aina väärään aikaan. Jos ollaan saapumassa vähän yli sovitun ajan, jo tulee viestiä "niin olitteko tulossa?". Sitten kun mennään täsmällisesti siihen aikaan kun on sovittu "ai kauhea, meillä on siivoaminen/meikkaus tms. ihan kesken". Mutta sitten kaikki menee kuitenkin loppuillan ok. Noi reaktiot saa vain aina vähän varpailleen ja jotenkin stressaa kun aina saavutaan väärään aikaan, riippumatta siitä mitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

...Flunssa ja korkea kuume eivät riittäneet syyksi perumiseen vaan sain puhelimessa suut ja silmät täyteen miten inhottava ja epäluotettava olen enkä varmasti ole niin kipeä etten kahvia pystyisi keittämään. Löin luurin kiinni minkä jälkeen alkoi pukata tekstiviestejä joissa tulin kutsutuksi esimerkiksi nartuksi ja luuseriksi...

Tämänkaltaisia tarinoita lukiessa ei voi taas muuta kuin ihmetellä, että kaikenlaisia porukoita sitä maailmaan mahtuu. Ja miettii, että millaisten ihmisten kanssa te oikein olette tekemisissä? Minkälaisia otuksia te kutsutte kotiinne tai millaisten luona käytte kylässä? Mun on aivan mahdotonta kuvitella että joku ystäväni, kaverini tai tuttavani käyttäisi tuollaista kieltä minua kohtaan MISSÄÄN TILANTEESSA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mielisairas ja kuljen ilman maskia edelleen.

On ihanaa kun ei tarvitse välittää mistään mitään.

No, eihän ne kirurgiset maskit suojaa koronalta lainkaan ja kangasmaskit vielä vähemmän.

Höpö höpö! Mulla ei ole ollut edes nuhaa tai yskää, saati koronaa siitä sakka kun olen liikkunut maski kasvoilla ihmisten ilmoilla. Yleensä pari kertaa vuodessa kausiflunssa ollut, joten kyllä nuo maskit suojaa ihan kaikilta pöpöiltä mitkä yleensä lentää ilmassa. Kaksi vuotta siis ilman mitään köhiä, nuhia tai vatsatauteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluttiin kerran piristää seksielämää vaimon kanssa. yks tuttu nainen kutsu meidät kylään. puhuttiin hänelle tästä aiheesta, ja alettiin miettiin heti kolmen kimppaa. lopulta kaikki pääty siihen, että mun vaimo ja tää nainen alko sekstaileen keskenään ja muta ajettiin kepillä hemmettiin koko kämpästä.

Kai tiedät, että sekstailu tarkoittaa suutelemista?

Ehkä 40-luvulla kun olit nuori, mutta nykyään ihan muuta.

Olen syntynyt 70-luvulla. Jos et osaa suomea, käytä äidinkieltäsi.

sekstailla:

- (slangia, vanhahtava) suudella

- (slangia) lähettää seksuaalisesti vihjailevia tekstiviestejä matkapuhelimella

- (slangia) harrastaa seksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluttiin kerran piristää seksielämää vaimon kanssa. yks tuttu nainen kutsu meidät kylään. puhuttiin hänelle tästä aiheesta, ja alettiin miettiin heti kolmen kimppaa. lopulta kaikki pääty siihen, että mun vaimo ja tää nainen alko sekstaileen keskenään ja muta ajettiin kepillä hemmettiin koko kämpästä.

Kai tiedät, että sekstailu tarkoittaa suutelemista?

Ehkä 40-luvulla kun olit nuori, mutta nykyään ihan muuta.

Olen syntynyt 70-luvulla. Jos et osaa suomea, käytä äidinkieltäsi.

sekstailla:

- (slangia, vanhahtava) suudella

- (slangia) lähettää seksuaalisesti vihjailevia tekstiviestejä matkapuhelimella

- (slangia) harrastaa seksiä

Wiktionary ole virallinen totuus kun kuka vain voi muokata sitä. Tässä tapauksessa suunnilleen pitää paikkansa mutta Urbaani sanakirja ilmaisee asian paremmin:

1) (perinteinen käyttö Helsingin slangissa) suudella

2) (nykyään usein, alkujaan landepaukkujen väärinkäsityksenä) olla sukupuoliyhteydessä, rakastella, naida

t. Eri

Jatkossa kannattaa olla itse aktiivinen, eikä jäädä sohvalle istumaan ja odottamaan huomioimista hölmistyneenä. Voit itse ottaa emännän huomioon ja kysellä kuulumisia ja johdatella lapset yhteiseen leikkiin. Ihmisillä voi olla vaikka mitä syitä ”omituiseen käytökseen”. Silloin voi hyvin vieraana toimia itse niin , että asiat menevät johonkin suuntaan, eikä jäädä hölmönä sohvalle istuksimaan vaan jos oma toimintakyky on normaali niin auttaa tilannetta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttavapariskunta ja vierailemme toistemme luona vuorotellen ja aina on mukavaa. Ainoa outous on kun menemme heille, tuntuu että menemme aina väärään aikaan. Jos ollaan saapumassa vähän yli sovitun ajan, jo tulee viestiä "niin olitteko tulossa?". Sitten kun mennään täsmällisesti siihen aikaan kun on sovittu "ai kauhea, meillä on siivoaminen/meikkaus tms. ihan kesken". Mutta sitten kaikki menee kuitenkin loppuillan ok. Noi reaktiot saa vain aina vähän varpailleen ja jotenkin stressaa kun aina saavutaan väärään aikaan, riippumatta siitä mitä tehdään.

Noi voi olla vaan sellaista sanahelinää tuttaviltasi, ei kannata ottaa kaikkia niin kirjaimellisesti ja jäädä pohtimaan, että tultiinkohan väärään aikaan. Kuulostaa kyllä vaikealta monen elämä kun etsitään merkityksiä asioista joissa niitä ei välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on jäänyt mieleen, kun kaveripariskunnan luona isäntäväki halusi että katsotaan yhdessä jotain kauhean hauskaa ohjelmaa. He sitten menivät nauraa höröttämään ja pötköttämään sohvalle, ja me mieheni kanssa vähän aikaa seisten ihmeteltiin että mitäs nyt - muita tuoleja ei ollut. Istuttiin sitten paljaalla lattialla :D

Meillä mies menee aina välillä pötköttämään sohvalle, kun on vieraita. Minä sitten reippaasti kysyn, että missäs ajattelit, että me muut istutaan, tossa nojatuolissa kolmestaan vai? Hän vielä yleensä se joka vieraat on kutsunut. En tiedä mitä kävisi, jos olisin itsekin samanmoinen ja vaan istuisin itse tuoliin ja vieraat ei kehtaisi sanoa mitään.

Niin keksitty aloitus taas kerran.

Kyllä, pari kertaa on ollut samanlainen fiilis, kun olen mennyt kutsuttuna ja sovittuna aikana ystävän luo kylään, eikä hän ole kutsunut minua lainkaan sisälle. Tämä oli siis ennen korona-aikaa. Kerrankin seisoimme kaksi tuntia pihalla, vaikka yritin vihjata, että vähän on kylmä ja olen aika väsynyt. Lähdinpä sitten kotiin kun keskustelukin oli aika väkinäistä. Jotenkin todella outo ja kiusallinen tilanne.

Aiemmin vuosia sitten olen kyllä käynyt heillä sisällä useaankin otteeseen, ja ihan normaali talo kyseessä. Vierailutkin oli sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Jos ei oikeasti halua kutsua ketään taloon asti kylään jostain kumman syystä, niin voisihan sen tapaamisen sopia vaikka toisen luo tai kahvilaan tms. tai olla sopimatta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

... aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit...

Tarkoitit varmaan 'hyrskyn myrskyn', joka lienee aika yleisesti tunnettu sanonta. Hyrysysy on muinainen nimiehdotus autolle.

Miksi täällä nyt yhtäkkiä niin kovasti jauhetaan tuosta lapsesta, jonka vieraan äiti lähti lahja kainalossa ovelta pois ja lapsi jäi ilman lahjaa? Ei sen kerran elämä siihen kaadu. Jos kaatuu, niin kaatukoot! Hyvä nirppanokkienkin oppia, ettei kaikki ole aina heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Mutta kaikissa näissä tapauksissa olisi päästy pois tuosta epätodellisesta ja/tai epämiellyttävästä tilasta, jos se sulkeutunut osapuoli olisi avannut suunsa ja käyttäytynyt niinkuin aikuisen ihmisen tulisi: sanonut suoraan, että nyt ei olekaan oikea hetki, tai pahoitellut, että jäi huono fiilis tai perunut tapaamisen tai ollut muutenkin vaan ystävällinen ihminen toiselle.

Mä en ikinä mene ihmisten edessä tappelevan pariskunnan luokse kylään. Jos ei osaa koota itseään, hillitä tunteitaan ja käyttäytyä sivistyneesti, kun on vieraita kylässä, on parempi, ettei kutsu ketään.

Kaikki tilanteet voi sanoittaa sille osapuolelle, joka jää ikään kuin ulkopuolelle ihmettelemään, missä mennään. Sen verran toista ihmistä pitää kunnioittaa, että kertoo, mistä kyse - ja jos ei voi kertoa varsinaista syytä, kertoo sitten jotain muuta.

SANOITTAA??? Tarkoitat varmaan selittää. 

Tämäkö oli nyt se oleellinen asia? Sitä paitsi ihan hyvin voi sanoa, että joku sanoittaa ajatuksiaan. Et taida olla kielellisesti kovin luova.

Mitään luovaahan siinä ei kyllä ole, että tuodaan tuollaista vauvalässytystä aikuisten puheeseen.

Vauvalässytystä? Pikemminkin vähän luovemman tason kielenkäyttöä, joka ei näköjään kaikilta suju kun pitää äkäillä ihme asioista.

Kiusaantunut77777 kirjoitti:

Kyllä, pari kertaa on ollut samanlainen fiilis, kun olen mennyt kutsuttuna ja sovittuna aikana ystävän luo kylään, eikä hän ole kutsunut minua lainkaan sisälle. Tämä oli siis ennen korona-aikaa. Kerrankin seisoimme kaksi tuntia pihalla, vaikka yritin vihjata, että vähän on kylmä ja olen aika väsynyt. Lähdinpä sitten kotiin kun keskustelukin oli aika väkinäistä. Jotenkin todella outo ja kiusallinen tilanne.

Aiemmin vuosia sitten olen kyllä käynyt heillä sisällä useaankin otteeseen, ja ihan normaali talo kyseessä. Vierailutkin oli sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Jos ei oikeasti halua kutsua ketään taloon asti kylään jostain kumman syystä, niin voisihan sen tapaamisen sopia vaikka toisen luo tai kahvilaan tms. tai olla sopimatta kokonaan.

Minullakin on tuttu, joka haluaa vain hengailla ulkona. Ymmärrän sen lämpimänä kesäpäivänä, mutta kerran mentiin heille viettämään vappua (oli ihan hiton kylmä) ja istuskeltiin ensin terassilla ja siirryttiin ulkorakennukseen. Eipä paljon se kylmä skumppalasi lämmitä. Siinä oli pari muutakin pariskuntaa ja sanottiin isäntäväelle, että eikös voitaisiin siirtyä jo sisätiloihin, niin ei sopinut... Tuotiin vaan lisää vaatteita ja vilttejä sinne ulkorakennukseen. Saunakin oli ulkosauna ja sinne sitten päästiin lämmittelemään. Luultavasti heidän kodissa on sisällä jotain mitä ei haluttu vieraille näyttää... Mutta luulisi, että jos kutsutaan vieraita kylään, niin siivotaan ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"- Eräs tuttu sanoo "voisin tulla kahville". Minusta ei voi tupata kenellekään vaan mieluummin hän voisi kutsua meitä kahville. (Mitä ei ole tehnyt)"

Tuo on paljon parempi kuin soittaa että tule meille kahville. Ikään kuin viihdytetään ja vaivataan toista lähtemään kotoaan ja tulemaan kahville samalla kun itse maataan sohvalla ja odotellaan seuraa. Paljon mukavampi on soittaa jos on lähistöllä itse, ja kysyä sopiiko piipahtaminen kaffilla.

Ei ole hyvä tuokaan, siinä vastapuoli joutuu hankalaan asemaan jos ei juuri silloin haluakaan nähdä.

Onko sinun hankalaa myös sanoa puhelinmyyjälle että en osta?

Ei ole, mutta puhelinmyyjä ei olekaan ystäväni joka on innoissaan tulossa käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme aika nuoria ja silloisen kumppanini kaverit eivät pitäneet minusta.

Toin joihinkin juhliin tuliaisiksi viinipullon, tarjolla oli muutakin juotavaa.

Odotin, että niistä (avatuista) viineistä olisi saanut lasillisen, isäntä avasi myös minun tuomani pullon.

Velmuili siinä vaan, että punaviinin pitää antaa hapettua.. pitää antaa hapettua..

Ei sitten suostunut antamaan minulle lasillista, vaikka pöydällä oli avattuja pulloja vieraita varten.

Eksäni sähisi korvanjuuressa, että tossa vieressä on alepa!!! Hae omat juomat!!!

Sanoin kyllä siihen, että olisin sen tuomani viinin voinut ihan itsellänikin pitää.

Ihan outoa porukkaa ja kiusallinen tunnelma. En jatkossa enää osallistunut tämän porukan juhliin ja kuulemma aina ihmettelivät että olis nyt kiva et se "Laurakin" tulis et missäs se on!

Just tuota en tajua, että on joku ihminen kenestä selkeestikään ei pidetä, niin sitten silti kutsutaan ja ihmetellään kun ei tule paikalle.

Ei ole pakko kutsua ketään, ketä ei halua.

Vähän sama kokemus itselläni yhden exän kavereiden bileissä. Vietiin viemisinä viinipullo ja jotain suklaata. Siinä katselin, kun talon isäntä tarjoili erilaisia drinksuja ja antoi silloiselle miehellenikin, muttei minulle. Eikä ollut kyse siitä, että tarjoili vaan miehille, kun naisillekin kiikutti laseja. Ehkä olin typerä, kun en saanut suutani auki, että tekisitkö minullekin, mutta en vaan kehdannut, kun muille tarjottiin ihan pyytämättä. Muutenkin sain noissa karkeloissa istuskella itsekseni ja jos menin tekemään tuttavuutta, niin ei minulle sen kummemmin puhuttu ja tyyliin haluttiin minut pois läheltä, että saadaan juoruta ja supista insidejuttujaan. Exäni ei tehnyt elettäkään, että olisi ottanut minua mukaan mihinkään keskusteluihin, vaan ramppasi muiden miesten kanssa tupakalla ja saunomassa.

Ikävä tilanne ollut :( Meillä kumpikin kutsuu vain omat kaverinsa, ei heidän puolisojaan, jos kaverinsa kanssa haluaa saunoa, tai viettää iltaa. toinen meistä voi sitten osallistua, tai olla osallistumatta.

Tämä siksi, että en halua nakittua viihdyttämään minulle tuntematonta, mahdollisesti jopa todella tylsää miehen kaverin kumppania koko illaksi.

Vaikka miten muka ollaan kaikki siinä yhdessä, niin kyllä se vain lopulta aina niin menee että miehillä, jotka ovat kavereita keskenään on omat jutut, ja saunaankin menevät kahdetaan, ja siitä sitten jäähylle, ja taas saunaan, ja tätä pakostakin kestää aika kauan, kun oikein ajan kanssa löylytellään! Me naiset sitten värkkäämme pikkupurtavaa, ja juttelemme resepteistä tai muusta mikä kiinostaa tätä miehen kaverin puolisoa, (mutta ei minua) koska olen kuitenkin se vierailun emäntä, niin on kohteliasta ottaa puoliso hyvin huomioon. 

Nuo ovat minulle niin raskaita illanviettoja että olen kieltäytynyt. Jotain napinaa on ollut että miksei miehen kaverin naista kutsuta, että paikalla olemme sitten mies, miehen kaveri, ja minä, mutta muut naiset ei saa tulla.  Puolestani saa tulla, mutta minä en välttämättä ole paikalla, ja silloin miehillä on ikävämpää, kun eivät saa puida vain kaverijuttujaan kun kukaan ei viihdytä tätä kaverin puolisoa :D

Välillä järjestämme illanvittoja niin että miehen tietyn kaveriporukan miehet ja jokaisen puoliso kutsutaan mukaan, ja osasta näitä naisia on tullut minulle kavereita, he ovat asia erikseen. 

Joo jos tuo saunahomma sisältyy kuvatulla tavalla iltaan niin en mene. Nimittäin jos se rouva on täydin eri planeetalta kuin mä.

Annahan olla kun nuo lisääntyy. Rouva hoitaa lasta kokoajan ja sä siinä haukottelet kun herrat saunoo uutta piiri mestaruutta ajallisesti. Ei todellakaan ole kiire pois kuunteleen naisten ja lapsen asioita. Näitä miehiä kutsutaan sovinistiksi.

Ei tuo kyllä sovinismia ole nähnytkään.

Minulla on kokemusta siitä, että ystävän miehen puolelta on ei-tervetullut olo. Olen siis tullut kahville sovitusti vaihdellen aluksi ystävän kanssa normaalisti kuulumisia, kunnes hänen miehensä tulee paikalle ja hyvä kun heipat viitsii sanoa. Yleensä se on ollut myös merkki siitä, että vierailua on syytä alkaa lopetella. Sama homma toistui useita kertoja, aina jotenkin sellainen olo, että ystävän miestä ärsyttää ihan kauheasti läsnäoloni, vaikka oltaisiin nähty jossain muuallakin, kuin heidän kotonaan. En usko, että kyse olisi ollut myöskään mistään sellaisesta ettei hän ikinä olisi tiennyt, että kylässä on joku ja siksi se ärsyttää. Ei ole ystäväni tapaista jättää tuollaisia asioita sanomatta.

Onhan näitä mustasukkaisia ja ties mitä ihmisiä olemassa, jotka eivät halua että heidän puolisollaan on myös omaa elämää ja kavereita. Tiedä sitten onko ollut siitä kyse ja yritys ollutkin nimenomaan etäännyttää kaveri kaikista ystävistään, mutta yhteydenpito on tosiaankin jäänyt. Olkoot sitten siellä omassa kuplassaan sitten, jos molemmat sitä niin haluavat. Ei sellaiselle ulkopuolisena oikeen mitään voikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.

Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.

Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.

Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään. 

Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".

Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.

Onhan se ikävää jos puoliso ei siivoa ihan niin paljon kuin halutaan, mutta ei se silti väkivaltaa ole.

Kannattaa perehtyä henkiseen väkivaltaan. Tuo on yksi tapa pakottaa toinen rooliin, johon tämä ei ole antanut suostumustaan.

Pakottaa? Aina voi lähteä menemään jos ei suhde toimi. Ei kai se niinkään voi olla, että aina se himosiivojaa määrää huushollin tahdin ja siihen pitää toisen sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.

Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.

Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.

Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään. 

Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".

Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.

Onhan se ikävää jos puoliso ei siivoa ihan niin paljon kuin halutaan, mutta ei se silti väkivaltaa ole.

Sinä saat olla mitä mieltä sinua ikinä huvittaa, fakta se ei kuitenkaan ole. Itse kerroin vain oman mielipiteeni asiaan. 

Kyllä se vaan fakta on, että siivoamisen väistely ei ole väkivaltaa. Ei ole mikään mielipidekysymys. Sanoilla on ihan oikeita merkityksiä eikä niitä voi väännella miten sattuu.