Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
OT. Kirjoitit, että kämppä on täysin hyrysysy. Tiedätkö, mikä on hyrysysy? Se on auto. Kun vierasperäiselle sanalle "automobiili" yritettiin etsiä suomenkielistä vastinetta 1900-luvun alkupuolella, suosituimmaksi ehdotukseksi nousi tuo hyrysysy. Toki sen sitten syrjäytti sana "auto", mutta jonkin aikaa puhuttiin hyrysysystä. Tänä päivänä kuulostaa lähinnä vitsiltä... kuten myös se, että kämpässä olisi auto sotkun sijaan ;)
Eri OT, mutta sulla ei varmaan liiaksi vieraita käy. Toisaalta olen ollut kämpässä, jonne mies oli purkanut edellisenä puolet autosta, että voin sanoa, että olen kämpässä, jossa oli hyrysysy.
Ei ollut vieraana kivaa eikä emäntä ehtoisimmillaan.
Naurattaa, kyllä tiedän. Hyrysysyni on todella autokorrektin ansiota ja saanut runsaasti huomiota. Kiitos siitä, vaikka itse asia, eli se, että vieraat eivät muka kiinnitä huomiota siihen, ovatko tervetulleita myös siten, että isäntäväki ei selkeästi panosta vierailuun, ja sen vuoksi olisi ok toisen puolison todeta, että mitä välii, ohitettiinkin.
Ja tosiaan, voi siellä kämpässä tosiaan juu olla hyrysysykin purettuna.
Piece, kaikki tietäjät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
OT. Kirjoitit, että kämppä on täysin hyrysysy. Tiedätkö, mikä on hyrysysy? Se on auto. Kun vierasperäiselle sanalle "automobiili" yritettiin etsiä suomenkielistä vastinetta 1900-luvun alkupuolella, suosituimmaksi ehdotukseksi nousi tuo hyrysysy. Toki sen sitten syrjäytti sana "auto", mutta jonkin aikaa puhuttiin hyrysysystä. Tänä päivänä kuulostaa lähinnä vitsiltä... kuten myös se, että kämpässä olisi auto sotkun sijaan ;)
Eri OT, mutta sulla ei varmaan liiaksi vieraita käy. Toisaalta olen ollut kämpässä, jonne mies oli purkanut edellisenä puolet autosta, että voin sanoa, että olen kämpässä, jossa oli hyrysysy.
Ei ollut vieraana kivaa eikä emäntä ehtoisimmillaan.
Naurattaa, kyllä tiedän. Hyrysysyni on todella autokorrektin ansiota ja saanut runsaasti huomiota. Kiitos siitä, vaikka itse asia, eli se, että vieraat eivät muka kiinnitä huomiota siihen, ovatko tervetulleita myös siten, että isäntäväki ei selkeästi panosta vierailuun, ja sen vuoksi olisi ok toisen puolison todeta, että mitä välii, ohitettiinkin.
Ja tosiaan, voi siellä kämpässä tosiaan juu olla hyrysysykin purettuna.
Piece, kaikki tietäjät!
"Piece" 😂😂 Priceless ottaen huomioon kontekstin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.
On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.
Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.
Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.
Se, että naisilta odotetaan vieraisiin varautumista johtuu siitä, että naiset välittää semmoisesta, niin emännän kuin vieraan roolissa.
Miehille tosiaan on ihan sama, vaikka mennään tuolla kahvilla ja kaljalla koko ilta. Jos kauhea nälkä on, tilaavat pitsaa ja se, missä kunnossa kämppä on, on ihan se ja sama, kunhan musaa tai peliä tai mitä nyt tykkäävätkin, löytyy.
Jep, naiselle kyläily on aina jonkinlaista kodin ja taloudenpidon esittelyä ja vähän kuin jonkinlaista roolileikkiä, että nää pukeutuis tällein ja pitäis tämmösen tilaisuuden.
Häh? Sulla on kyllä nyt mennyt tämän keskusteluketjun pointti aivan viuhuen ohi ::DD
Vastasin toiseen samantyyppiseen kommenttiin, ihan sivuhuomautuksiahan nämä ovat joten jatkakaa vaan. Tietysti sillä tavalla liittyy aiheeseen, että ehkä siitä kyläilystä ei tarvitsisi ottaa niin hirvittävää painetta että onko kaikki tiptop, niin ei menisi se otsakaan niin helposti kurttuun jos vieraita tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
OT. Kirjoitit, että kämppä on täysin hyrysysy. Tiedätkö, mikä on hyrysysy? Se on auto. Kun vierasperäiselle sanalle "automobiili" yritettiin etsiä suomenkielistä vastinetta 1900-luvun alkupuolella, suosituimmaksi ehdotukseksi nousi tuo hyrysysy. Toki sen sitten syrjäytti sana "auto", mutta jonkin aikaa puhuttiin hyrysysystä. Tänä päivänä kuulostaa lähinnä vitsiltä... kuten myös se, että kämpässä olisi auto sotkun sijaan ;)
Eri OT, mutta sulla ei varmaan liiaksi vieraita käy. Toisaalta olen ollut kämpässä, jonne mies oli purkanut edellisenä puolet autosta, että voin sanoa, että olen kämpässä, jossa oli hyrysysy.
Ei ollut vieraana kivaa eikä emäntä ehtoisimmillaan.
Naurattaa, kyllä tiedän. Hyrysysyni on todella autokorrektin ansiota ja saanut runsaasti huomiota. Kiitos siitä, vaikka itse asia, eli se, että vieraat eivät muka kiinnitä huomiota siihen, ovatko tervetulleita myös siten, että isäntäväki ei selkeästi panosta vierailuun, ja sen vuoksi olisi ok toisen puolison todeta, että mitä välii, ohitettiinkin.
Ja tosiaan, voi siellä kämpässä tosiaan juu olla hyrysysykin purettuna.
Piece, kaikki tietäjät!
"Piece" 😂😂 Priceless ottaen huomioon kontekstin!
Sarkasmi siis uppoaa, toivonkin jonkun ymmärtävän.
You myös go girl ja tää on teille ihan kaikille, te jotka syleilette maailmaa ja ootte silleen siunattuja hastägi elämänilo!
Olen ollut huono emäntä. Jälkikäteen harmittaa.
Tilanne oli sellainen, että mies teki n. 17 tunteista päivää yrittäjänä ja minä opiskelin. Mies kävi kotona syömässä ja nukkumassa, minä hoidin kotia ja lapsia.
Eräs porukka ilmoitti tulevansa meille kylään ja kun sanottiin tämän sopivan, ilmoittivat kellonajan. Ehdotettiin, että sopisiko joskus klo 16 jälkeen. (Ei se aika varmasti oikeasti ollut klo 16, mutta esimerkkinä nyt vain.) Sopihan se heille.
No, minä kiireellä kotiin ja porukka pölähtää meille tyyliin klo 15.15. Kyllä, harmitti ihan todella ja aivan varmasti se näkyi minusta. Kotona oli kaikki kesken, ja itse olisin tarvinnut jonkinlaisen tauon jotta olisin saanut nollata päivän asiat päästäni.
Mikään ei tuossa tietenkään mennyt ihan plörinäksi, mutta ihan totta. Jos on sovittu että jonkun ajankohdan jälkeen tultais, niin tulkaa sitten silloin, eikä esimerkiksi tuntia aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Tuntemani henkilö on narsistinen, ja vaikka on minulle tärkeä, jouduin katkaisemaan välit. Tuo on vallankäyttöä. Narsistin seurassa tulee aina epämääräisen huono olo, ikään kuin olisi tehnyt jotakin väärin.
Sana hallussa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
Hyrysysy on auto 🤦🏼♀️
Nyt ahkerasti radiossa/tv:ssä pyörivä bensa-aseman nainos on meille kaikille tehnyt selväksi, että autoa on menneinä vuosina kutsuttu hyrysysyksi. Sieltä varmaan tuo edellinenkin kirjoittaja on tuon sanan bongannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jännä huomata, että miten aloituksen sävy vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, vaikka kysymys olisi samasta asiasta. Ap tuntuu saavan paljon ymmärrystä ja sympatiaa, ja hyvä niin.
Itse kirjoitin joskus aloituksen käytännössä samasta asiasta ja kritisoin paljon isäntäväkeä todella tylyinkin sanamuodoin. Lähinnä sain dissausta osakseni, että "talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan", tai että syö kotonasi, että ei kyläpaikka ole mikään noutopöytä, kun kritisoin sitä, että meille oli varattu ruualla noin kaksi keskikokoista perunaa per aikuinen.
Ap:n kutsunut kohteli häntä kirjaimellisesti kuin ilmaa, sinun isäntäväkesi taas ei osannut varata tarpeeksi ruokaa (joko rehellinen kämmi tai ovat itse niin pieniruokaisia etteivät osaa ajatella muiden tarvitsevan enemmän). Ei ole edes käytännössä sama asia. Onhan se hieman noloa jos kutsutaan syömään eikä ruokaa ole tarpeeksi, ainakin minut on kasvatettu niin että ruoan riittävyys kuuluu vieraanvaraisuuteen, mutta vahinkoja sattuu ja joskus ihmisillä on tosi erilaiset käsitykset siitä mikä on tarpeeksi. Jos sinä sen takia kritisoit heitä tylyin sanamuodoin niin ei ihme että sait tuollaisia vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksihän edes oletetaan että samalle paikkakunnalle tulevien pitäisi tulla vierailulle serkulle, tädille tai muulle sukulaiselle?
Me ollaan lopetettu lomistamme kertominen, koska joka paikassa tai lähistöllä asuu joku Sukulainen, joka tuntuu olettavan että tullaan pistäytymään. Jos emme tule, nousee älytön möykkä enkä kyllä jaksa alkaa kellekään perustelemaan, miksi ei nyt tultu. Ei pidä ymmärtää väärin, tykkään kyllä suvustani kuten mieskin omastaan, mutta lomailemme perheen kesken keskimäärin kahdesti vuodessa. Silloin teemme mieluusti muuta, kuin sukuloimme ja jätämme sukulaisvisiitit toisiin kertoihin.
Mulle olisi myös aivan fine, vaikka täällä päin lomaileva suku ei tulisikaan meille, vaikka siis totta kai heitä on kiva nähdä. Mutta en millään tavoin oleta että tulisivat.
Joskus on sitten siitäkin suututtu, tai tykätty huonoa, että ollaan oltu lomalla tms. menossa, kun tänne on tullut joku jostain kauempaa. Kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa muutoin tuskin ollaan tekemisissä, niin ei kyllä tee mieli panostaa ja lykätä jotain oikeasti tärkeää asiaa tämän edelle.
Osaisiko joku kertoa, mikä tässä ajattelussa, että "sukulaisen paikkakunnalle" mennessä on pakko kyläillä siellä, oikein on se juttu?
Ihan samaa mieltä.
Opiskeluaikana lähdin tekemään työharjoittelun toiselle puolelle Suomea. Samassa kaupungissa sattui asumaan tätini miesystävän isä. Täti sitten yritti jankuttaa että mennä kylään tämän papan luokse. Totesin vaan että miksi ihmeessä. Olisi pitänyt yksin mennä sinne istumaan ja koittaa jotain keskustelua viritellä vain siksi että pari kuukautta asuin samassa kaupungissa ja olinhan sentään papan pojan naisystävän siskon lapsi. Jokaisen 19-vuotiaan unelmatilanne. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sukulaiset kutsuvat sinua minutkin. Mutta kun menen paikalle, eivät kysy minulta yhtään mitään, ei siis YHTÄÄN mitään. En usko että he tietävät kuin etunimeni. Kysyn aktiivisesti heidän kuulumisia, mutta minulta, ei mitään, vaikka suhteessamme vuodet jo vaihtuu. Koen olevani sosiaalisesti hyvin taitava ja ystävällinen, mutta ei...
Tekisi mieli joskus huutaa, et hei, minäkin olen täällä. Esittäkää edes kohteliaisuudesta että sillä on jotain väliä.
Tiedän tunteen. Älytöntä käytöstä, pitää jotain ihmistä "ilmana", puhutaan ohi ja hyvä jos nenänvartta pitkin vilkaistaan. Grrrr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tuollainen. En halua meille ketään kylään. Se ei johdu siitä että, meillä olisi sotkuista tai ei olisi tarjottavaa. On vaan kivempaa käydä muilla kylässä. Eikä minulle tarvi tarjota mitään syömingiä, kahvi riittää. Vain tärkeimmät ihmiset meidän perheelle käyvät meillä kylässä. Ja silloin tarjotaan ruoat/kahvit. Ja kerron kyllä uusille tuttavuuksille omituisuudestani, ja se on kaikille ollu ihan ok. Tai niin ne on yleensä sanonut sen olevan :D Oma koti on kuin kalsarit, ei sinne kaikkia halua pällistelemään ja nuuskimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin kanssa kävi näitä ohareita. Sovittiin että tulee lounaalle ja laitoin ruokaa ja katoin kauniisti mutta unohti eikä tullutkaan. Kaksi kertaa oli ruuat pöydässä ja tunnin päästä selviää ettei toinen olekaan tulossa. On muuten hölmö olo ja kurja fiilis syödä yksin sitä nätisti katettua jo jäähtynyttä ruokaa. En ole kutsunut kolmatta kertaa ja yhteydenpito onkin jäänyt mikä on harmi koska kyseessä on myös lapsen kummi.
Nuorempana toinen ystävä teki myös ohareita, piti varalla esim lauantain ja kun soittelin perään että missä viipyy, oli minulle vihainen että on tässä tärkeämpääkin tekemistä eikä ymmärtänyt lainkaan miksi olin näreissäni kun oma vapaapäivä meni häntä tavoitellen enkä tietty ollut sopinut muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennyt niinpäin, että olen kutsunut kaverin kylään ja ostanut kahvin kanssa jotain tarjottavaa. Kellonaika sovittu. Kaveri ilmoittaa, että meneekin vähän myöhempään, kun on jossain viettämässä aikaa omien kavereiden kanssa. Ok. Sitten jonkin ajan päästä ilmoittaa, että meneekin nyt niin myöhään ettei ehdikään tulla. Ei mitään pahoitteluja. Siinä sitten vedin croissantia ja leivoksia yksin. Onneksi en sentään itse leiponut. Ymmärrän, että voi tulla estettä, mutta ei silti ole hyvää käytöstä jättää toista epävarmana roikkumaan varmuudeksi. Kertoo myös itselleni arvostuksen puutteesta.
Mulla oli synttärit ja olin kutsunut yhden kaveripariskunnan. En vielä oikein tuntenut ihmisiä uudella paikkakunnalla. Tein kermakakun ja olin juuri koristelemasaa sitä kun he soittavat, etteivät viitsikään tulla. Siis puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Alkoi itkettää ja söin sitten yksin kakkuani. Olisivat edes valehdelleet, mutta tosiaan ei vaan huvittanut.
Kun täytin pyöreitä, niin kutsuin ystäviä juhlimaan. Viimeinen ilmoitti tuntia ennen sovittua hetkeä ettei tulekaan, koska ketään muitakaan ei ole tulossa. Tämä tekstiviestillä. Join sitten yksin viinipullon kotona, lähdin uhmakkaasti yksin ravintolaan, kun kerran olin juhlimassa, ja tapasin siellä nykyisen aviomieheni :D
Häihimme ei edes kutsuttu ketään noista ohareiden tekijöistä.
Surullista :( minulle tuli itselleni todella paha mieli, kun jokunen vuosi sitten ystäväni järjesti 25v. synttärit. Hän perusti WA-ryhmän kutsuja varten. Kaikki me kutsutut oltiin oikeasti oltu hyvissä väleissä monta vuotta ja aina ollut hauskaa yhdessä! Minä tulin juhlia edeltävänä iltana todella kipeäksi (angiina). Ilmoitin silloin heti edeltävänä iltana, että valitettavasti en pääse, koska olen sairaana.
Juhlapäivänä lähes kaikki peruivat tulonsa ja yksi mulkvisti kehtasi vielä kirjoittaa, että "en minäkään sitten tule, kun ei muutkaan". Tiedän 100 varmasti, että suurin osa peruuttaneista ei ollut kipeitä eikä ollut mitään tähdellistä syytä jättäytyä pois niin lyhyellä varoajalla ja näin myös somesta, että oltiin bilettämässä muualla. Oli pakko soittaa tälle ystävälle juhlapäivänä ääni puuromaisena, että sitten, kun parannun, niin vietetään me kivat juhlat ja minä vaikka tarjoan ravintolaillallisen. Tuli niin kamala olo tuosta.
En ymmärrä miten ihmiset kehtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleeni kyläilystä, ja vieraana olemisesta, vaikak nyt ei ehkä ihan kuulu aiheeseen, mutta muistan kun menin ensimmäisen kerran mieheni veljelle ja tämän vaimolle kylään. Oltiin heti yön yli, koska asuvat sen verran kauempana.
Itkin ainakin kolmeen otteeseen, kun he olivat niin vieraanvaraisia ja mukavia minulle, todella sydämellisiä ihmisiä :D :D :D
Kaveripiirini oli kutistunut tuollain aivan olemattomaksi, ja minulla vaikeaa vammaisen teini-ikäisen lapseni kanssa, apua en saanut oikein mistään, ja tosiaan ne pitkäikäisimmät ja parhaimmat ystävätkin hylkäsivät minut, osa vieläpä todella törkeästi.
Olin jo pitkän aikaa ollut ihan loppu, ja meinasin perua tuonkin reissun moneen kertaan. Onneksi en perunut, ja onneksi he ymmärsivät minua niin heinosti, ja itkivät jopa kanssani liikutuksesta :D
Edelleen näin vuosikymmen myöhemmin ovat parhaita ystäviäni. <3
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuollainen. En halua meille ketään kylään. Se ei johdu siitä että, meillä olisi sotkuista tai ei olisi tarjottavaa. On vaan kivempaa käydä muilla kylässä. Eikä minulle tarvi tarjota mitään syömingiä, kahvi riittää. Vain tärkeimmät ihmiset meidän perheelle käyvät meillä kylässä. Ja silloin tarjotaan ruoat/kahvit. Ja kerron kyllä uusille tuttavuuksille omituisuudestani, ja se on kaikille ollu ihan ok. Tai niin ne on yleensä sanonut sen olevan :D Oma koti on kuin kalsarit, ei sinne kaikkia halua pällistelemään ja nuuskimaan.
Mutta haluat kuitenkin mielelläsi mennä nuuskimaan ja pällistelemään muiden kalsareita?
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan itse ollut huono emäntä. Pari vuotta sitten olin keittämässä hilloa kun näen keittiön ikkunasta mieheni ja minulle tuntemattoman pariskunnan kävelevän iloisesti jutellen meille päin.
Oli hellepäivä, olin hikinen, päälläni oli (liian) lyhyt likainen kesämekko, jota en koskaan käyttäisi ihmisten ilmoilla, keittiö oli aivan sekaisin ja mies tuo ilman mitään ennakkovaroitusta ventovieraita ihmisiä kahville. Kirosin kun hekin olivat jo nähneet minut ikkunasta enkä voinut paeta siistiytymään.
Eivät nämä mukavat ihmiset tietenköön asialle mittän voineet, siksi yritin olla ystävällinen, mutta varmasti huomasivat, miten epätoivottu tilanne minulle oli. Häpesin silmät päästäni, paljain jaloin ihme hameessani kuin mikäkin maatuska tyylikkäiden vieraiden ihmisten edessä.
Öö, tota. Miksi ihmeessä olisi pitänyt "paeta" laittamaan parempaa vaatetta? Miksi ei voi vain reippaasti sanoa "en tiennytkään että meille tulee vieraita. Anteeksi hetkinen, käyn laittamassa vähän enemmän vaatetta päälle. Tein juuri hilloa, joten siistiytynyt samalla vähän ". Mä en tajua miksi ihmiset vain häpeää, eikä avaa suutaan ja tee mitä kokee tarvitsevansa. Aivan satavarmasti joka ikinen normaali ihminen oli vain ollut "ok" tuossa tilanteessa. Oudompaa on se pakkohäpeily ilman syytä, kun olisi vain voinut mennä pukeutumaan avoimesti, ilman salailua.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on pari kertaa ollut tuollainen. Meillä pitkä välimatka, ja oletan että kertoisi jos ei haluaisikaan tavata.
Tulee tosi tyhmä fiilis itselle, kun menee luokse ja on toiselle kuin ilmaa.
Mun ex teki tuota. Ihan hiton ärsyttävää ja kuluttavaa henkisesti. Ei välttämättä avannut ovea, vaikka hyvin tiesi kuka ovikelloa soittaa. Sitten, kun pääsin sisälle, niin toinen oli kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Epävakaa persoonallisuus ja siihen lisäksi k*sipäinen luonne. Onneksi se ihminen ei tule koskaan lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on toisinaan omituisen epäsosiaalinen vieraille. Hän on oikeasti hyvin lämmin ja pidetty henkilö, mutta varsinkin jos meillä käy minun sukulaisiani, mies saattaa olla ihan törppö. Nousee kahvipöydästä kesken kaiken ja menee makuuhuoneeseen sängylle lueskelemaan netistä uutisia. Ja sukulaiseni ovat aivan mukavia ja mieluisia vieraita, eivätkä käy usein. Tätä on tapahtunut useiden eri vieraiden kanssa.
Joudun noloon tilanteeseen, käyn vessareissulla sihisemässä että nyt tuut olohuoneeseen, ja vieraille selittelen jostain huonovointisuudesta. Mies ei itse näe mitään outoa käytöksessään.
Olen tulkinnut sen niin, että jotenkin hän taantuu siinä tilanteessa murkuksi, vetäytyy omaan huoneeseen. Vaikka on raavas nelikymppinen mies.
Mulla on yksi tuttavapariskunta, jossa mies käyttäytyy noin. Jostain syystä en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi, ehkä se jollekin muulle voisi olla. Eli jos olemme vaikka koko viikonlopun kylässä, paruskunnan mies saattaa jossain vaiheessa lukittautua yksin makkariin pariksi tunniksi. Mutta toisaalta, pariskunta pyytää aina uudelleen kylään varta vasten ja aina kun mies on seurassa, hän on mukava, puhelias ja seurallinen. Itse olen tulkinnut asian niin, että jossain vaiheessa hänelle vain tulee jokin aistiärsykkeiden kuormitus ja hän tarvitsee "nollauksen". Asia on mun mielestä ihan ok, se ei häiritse enkä edes koe sitä epäystävällisyytenä (vaimo jää aina "pitämään seuraa"). Ehkä tilanne olisi toinen, jos ilmapiiri olisin kireä tai kommunikointi ilkeää. Mutta koska ilmapiiri pysyy leppoisana, niin mun mielestä pienet omalaatuisudet ei riitä tekemää vierailusta epämiellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan.
Perillä sitten menin paikalle ja oli ihan mukava rupatella, kunnes hän sanoi, että pitäisi alkaa muihin hommiin. Olin aika hölmistynyt. Tulin pitkän matkan takaa ja olin koko ajan olettanut, että on päivänselvää että jään yöksi. Eihän Helsinkiin asti tulla vain kahville.
Tunnelma muuttui.
Hän alkoi kyselemään, että missä olen yötä ja minä vähän nolona selitän "en tunne täältä ihan hirveästi ihmisiä, luulin että jäisin tänne yöksi". Oli kiusallista tuppautua, mutta enhän nyt kadullakaan voi nukkua. Olin opiskelija, ei varaa hotelliin. Matkaliput olivat jo valtava investointi.
No jäin sinne sitten. Tunnelma oli kiusallinen. Kävimme kaupassa ja minä maksoin ruoat jne. Siihen väljähti kaveruutemme.
Mä kyllä ymmärrän kaveriasi. Jos teillä ei ole ollut puhetta yöpymisestä, vaan pelkästään kylässä käymisestä, niin ei vain voi olettaa toisen tajuavan että ajattelit olevasi koko viikonlopun.
Esimerkiksi itselläni oli nuorena tapana käydä Helsingissä (useampi tunti junalla) niin, että esim. sovin yhden entisen luokkakaverin kanssa kyläilystä ja viivyn (aikataulusta riippuen) 2-4h. Sen jälkeen olen voinut sopia toisen tuttavani kanssa illallistreffit keskustassa. Käydään syömässä ja juodaan pari olutta. Jonka jälkeen olen sopinut meneväni leffaan ja yökylään serkkuni kanssa. Jne. Joten vaikka tulee toiselta puolelta Suomea, jos ei ole sovittu yökyläilystä niin eihän se kaveri voi olla ajatusten lukija ja tietää ettei sulla olekaan muita tuttavia tai muita sovittuja menoja paikkakunnalla. Helsinki on sen verran iso paikka, että useimmilla varmaan on siellä enemmänkin tuttuja. Voi olla ihan normaalia olettaa, että jos sinne asti tulee, niin samalla kertaa voi "lyödä monta kärpästä" ja sopia useampia menoja. Jos ei siis etukäteen kerro, että haluaa viettää yön yli samalla vieraalla eikä muita menoja ole.
Harmi että tuttavuutenne hiipui, mutta katsoisin enemmän syyksi omat automaatio-oletukset ja kommunikaatio-ongelmat, kuin kaverisi tökeryyden.
Alue: Aihe vapaa
Eri OT, mutta sulla ei varmaan liiaksi vieraita käy. Toisaalta olen ollut kämpässä, jonne mies oli purkanut edellisenä puolet autosta, että voin sanoa, että olen kämpässä, jossa oli hyrysysy.
Ei ollut vieraana kivaa eikä emäntä ehtoisimmillaan.