Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Paras ystäväni on aina tällainen, mitä tulee tarjoiluihin, jotka ovat äärimmäisen niukat ja halvat. Esim. tyttönsä ylppäreissä kahvikupit olivat halvimpia mahdollisia kertakäyttökuppeja, eivät edes pahvisia ja kahvallisia vaan niitä valkoisia juomakuppeja. Sitten voivotteli ääneen, että voi voi kun nää tarjoilut maksaa niin paljon ja meni kieltämään poikaani, kun hän yritti ottaa kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kirje- ja puhelinsuhde toisella paikkakunnalla asuvaan naimisissa olevaan mieheen. Hän pyysi minut käymään luonaan, kun vaimo oli työmatkalla. Hän asui jonkin matkaa kaupungin ulkopuolella. Menin asemalta odottamaan häntä erääseen kahvilaan. Hän tuli autollaan hakemaan minut viiden tunnin odottelun jälkeen selittämättä mitenkään viipymistään. Auton hän ajoi talliin ja kuljetti minut sisäkautta taloon. Komea mies, ja kuva piti kutinsa. Olin vieraana kaksi päivää ja siis myös kaksi yötä. Mitään ruokaa hän ei tarjonnut, teetä kylläkin. Päivät hän tietysti oli työpaikallaan ja varmaan myös söi siellä. Jääkaapissa oli muutama pala juustoa, mutta en kehdannut ottaa niitä. Kauppaa ei ollut lähimaillakaan. Vettä sentään sai hanasta. Minä lueskelin kirjoja ja soitin hänen lankapuhelimestaan sumeilematta pitkiä puheluja ystävättärille. Kyllä me tytöt ihmeteltiin. Puhelimessa hän oli ollut ihan toisenlainen. Hän oli myös hyvin taitava kirjoittaja. Puhelin- ja kirjeseksi oli ihanaa, oikea seksi tylsää. Puhelimitse juttu oli luistanut, mutta tapaamisessa hän istui tuppisuuna ja esitteli jotain nauhoituksiaan televisio-ohjelmista. Kokemus tuokin. Mieskin on jo kuollut, ja hän muuten aika pian tuon jälkeen erosi vaimostaan. Liitto oli lapseton.

Ketään ei kiinnosta tuollaisen rikollisen ihmisen edesottamukset.

Mun miehen puolelta kaveripariskunta. 

Olen käynyt heillä muutaman kerran ja joka kerta menee vierailu niin, että mun miehelle luetellaan korjaus/rakennusprojekteja ja samantien myös ne pitää tehdä. 

Syksyllä mentiin syntymäpäivävierailulle, annettiin lahja ja eiku mun mies pyydettiin kattovilloja tarkistaan. Mä jään emännän kanssa kaksistaan, hänelle tuli puhelu ja lärpätti 1,5 tuntia siihen. Mä istun sohvalla ja tuijotan ulos. Siinäpä vietin aikaani 4 tuntia. En edes kahvia saanut. Mies kun tuli rakennushommista, hänellä oli kyllä kaljat kädessä. 

Oltiin molemmat kyllä näreissään kotimatkalla. Nyt en enää sinne mene.

Minä lopetin yhteydenpidon läheiseen sukulaiseen, joka paasasi aina 3h koiristaan (En tiedä koirista juuri mitään, enkä ole kiinnostunut) ja eikä tarjonnut juuri milloinkaan mitään. Katselin hiljaa vierestä kun ottivat iltapalaa.

Mieheni sukulaiset kutsuvat sinua minutkin. Mutta kun menen paikalle, eivät kysy minulta yhtään mitään, ei siis YHTÄÄN mitään. En usko että he tietävät kuin etunimeni. Kysyn aktiivisesti heidän kuulumisia, mutta minulta, ei mitään, vaikka suhteessamme vuodet jo vaihtuu. Koen olevani sosiaalisesti hyvin taitava ja ystävällinen, mutta ei...

Tekisi mieli joskus huutaa, et hei, minäkin olen täällä. Esittäkää edes kohteliaisuudesta että sillä on jotain väliä.

Vierailija kirjoitti:

Paras ystäväni on aina tällainen, mitä tulee tarjoiluihin, jotka ovat äärimmäisen niukat ja halvat. Esim. tyttönsä ylppäreissä kahvikupit olivat halvimpia mahdollisia kertakäyttökuppeja, eivät edes pahvisia ja kahvallisia vaan niitä valkoisia juomakuppeja. Sitten voivotteli ääneen, että voi voi kun nää tarjoilut maksaa niin paljon ja meni kieltämään poikaani, kun hän yritti ottaa kakkua.

Säälittää nämä kunnon nuukailijat ja pakon edessä juhlien järjestäjät. Ja joillakin on kyllä rahaa mutta kun ei ole kiva antaa toiselle , sellanen tunne tulee yksien sukulaisten kanssa. Pitäisi kai olla ottamatta mitään ja seurata peitteleekö ilahtumistaan.

Siskoni luona selataan puhelinta ja katsotaan puhelimia vieraidenkin aikana. (En käy heillä useinkaan) Kun päätän lähteä, ihmettelevät he et mihin sä nyt oikein menet?!?

Perushyveet kunniaan. Puhelin piiloon vieraiden ajaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kummi

Kummin määritelmä on nykyään laajentunut käsittämään myös ei kirkkoon kuuluvat kummit tai esimerkiksi kummilapset kehitysmaissa.

Wikipedia on muutenkin huono lähde, mutta tuo lause on artikkelin kirjoittajan oma mielipide eikä perustu lähteisiin. Eli oikea vastaus on: eipäs ole. Kummi on hengellinen tehtävä, samoin kuin vaikka pappi tai kanttori, sillä erotuksella ettei siitä yleensä saa palkkaa.

Kummi on vanhastaan kasteen todistaja.

Miten tämä aihe liittyy korona-aikaan jolloinka kyläily on kielletty? Ehkä siten että:

Ehkä siksi olikin isäntä/emäntä ihmeissään kun oikeasti tulitte kylään vaikka oli vain ystävällinen kutsu jota ei oltu tarkoitettu ottamaan kirjaimellisesti - luulivat että olisitte tajunneet....

koronarajoituksia noudattava kirjoitti:

Miten tämä aihe liittyy korona-aikaan jolloinka kyläily on kielletty? Ehkä siten että:

Ehkä siksi olikin isäntä/emäntä ihmeissään kun oikeasti tulitte kylään vaikka oli vain ystävällinen kutsu jota ei oltu tarkoitettu ottamaan kirjaimellisesti - luulivat että olisitte tajunneet....

Ei korona-aikana kyläilyä kukaan ole kieltänyt.

On vain suositeltu, ettei niin tehtäisi.

On jännä huomata, että miten aloituksen sävy vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, vaikka kysymys olisi samasta asiasta. Ap tuntuu saavan paljon ymmärrystä ja sympatiaa, ja hyvä niin.

Itse kirjoitin joskus aloituksen käytännössä samasta asiasta ja kritisoin paljon isäntäväkeä todella tylyinkin sanamuodoin. Lähinnä sain dissausta osakseni, että "talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan", tai että syö kotonasi, että ei kyläpaikka ole mikään noutopöytä, kun kritisoin sitä, että meille oli varattu ruualla noin kaksi keskikokoista perunaa per aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun veli vaimoineen tekee tota että kutsuvat käymään ja sitten istuvat siellä ihan naama norsunv*** lla jossain sohvan nurkassa esim. kännykkää selaamassa. Heidän alakouluikäiset lapsensa sitten huolehtivat vieraiden kanssa juttelun. Toisilla kerroilla taas sitten veljeni vaimoineen juttelee ihan normaalisti ja laittaa esim kahvit. Ikinä ei tiedä mistä päin tuulee kun sinne menee käymään. Näin on menty jo toistakymmentä vuotta, turha varmaan mainita ettemme siellä kovin usein viitsi käydä.

Minulla on eräs sukulaiskyläpaikka missä seurustelen lähinnä koiran ja kissan kanssa. Niistä on yllättävän paljon seuraa. Paljon enempi kuin kännykkässään kiinni olevissa henkilöissä. Eläimensä ovat mukavia, eli en harkitse kahvittelujen lopettamista. Itsellä kun ei ole eläimiä ja pidän paljon lemmikeistä.

Koira on ihmisen paras ystävä, pitäisi päivittää muotoon "Koira on vieraan paras ystävä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kummi

Kummin määritelmä on nykyään laajentunut käsittämään myös ei kirkkoon kuuluvat kummit tai esimerkiksi kummilapset kehitysmaissa.

Wikipedia on muutenkin huono lähde, mutta tuo lause on artikkelin kirjoittajan oma mielipide eikä perustu lähteisiin. Eli oikea vastaus on: eipäs ole. Kummi on hengellinen tehtävä, samoin kuin vaikka pappi tai kanttori, sillä erotuksella ettei siitä yleensä saa palkkaa.

Kummi on vanhastaan kasteen todistaja.

Mitä tuota kummiasiaa enää jankkaamaan, oli niin tai näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.

Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.

Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.

Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään. 

Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".

Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.

Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.

Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.

Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.

Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.

Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.

Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.

Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.

OT. Kirjoitit, että kämppä on täysin hyrysysy. Tiedätkö, mikä on hyrysysy? Se on auto. Kun vierasperäiselle sanalle "automobiili" yritettiin etsiä suomenkielistä vastinetta 1900-luvun alkupuolella, suosituimmaksi ehdotukseksi nousi tuo hyrysysy. Toki sen sitten syrjäytti sana "auto", mutta jonkin aikaa puhuttiin hyrysysystä. Tänä päivänä kuulostaa lähinnä vitsiltä... kuten myös se, että kämpässä olisi auto sotkun sijaan ;)

Olisikohan tuossa yritetty kirjoittaa hyrskyn myrskyn, ja sitten puhelin "korjannut"? T.ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan.

Perillä sitten menin paikalle ja oli ihan mukava rupatella, kunnes hän sanoi, että pitäisi alkaa muihin hommiin. Olin aika hölmistynyt. Tulin pitkän matkan takaa ja olin koko ajan olettanut, että on päivänselvää että jään yöksi. Eihän Helsinkiin asti tulla vain kahville.

Tunnelma muuttui.

Hän alkoi kyselemään, että missä olen yötä ja minä vähän nolona selitän "en tunne täältä ihan hirveästi ihmisiä, luulin että jäisin tänne yöksi". Oli kiusallista tuppautua, mutta enhän nyt kadullakaan voi nukkua. Olin opiskelija, ei varaa hotelliin. Matkaliput olivat jo valtava investointi.

No jäin sinne sitten. Tunnelma oli kiusallinen. Kävimme kaupassa ja minä maksoin ruoat jne. Siihen väljähti kaveruutemme.

Yöksi jääminen pitää aina sopia erikseen. Siis aina.

Oikeasti? Siis joku tulee sun luo kylään, vain sun luo, ei mitään muuta tarkoitusta koko kaupungissa käymiseen, monen sadan kilsan takaa niin on epävarmaa, tarjotaanko yöpaikka? Että joku varmaan tosissaan junailee vain rupatellakseen hetken ja lähteäkseen sitten takaisin junaan?

Aika isot luulot oman seuran viehätysvoimasta.

Kyllä kyllä. Ihan perusasioita on sopia se yöpyminen. Miksi sitä ei sovittaisi? Koska pidetään toista itsestäänselvyytenä eikä jaksa vaivautua kertomaan että aikoo jäädä yöksi?

Itse käyn monesti Helsingissä päiväreissulla, tosin mulla on vain 3,5 tunnin matka Helsinkiin ja ehkä eri asia jos se matka on oikeasti tyyliin Rovaniemi-Helsinki. Mutta silti, vierailija voi haluta mennä vaikka hotelliin tai tutustua kaupunkiin yksin esim mennä shoppailemaan tai museoon ym ja viettää omaa aikaa kaupungissa ja sitten vaikka yöjunalla pois jos matka on pitkä. Että aika tärkeää on kyllä sopia ihan aina nämä yöpymiset.

Ok. Mun kavereiden kanssa on ollut itsestään selvää sopimatta, että jos tulevat mulle vieraaksi, ei siis sano, että piipahtaa työmatkan ohessa tms. niin totta kai jää  yöksi, koska no siis, on tultu mun vuoksi mua katsomaan. Ei shoppailemaan yksin tai museoihin, miksi silloin edes muhun ottaisi yhteyttä, jos haluaa itsekseen Helsingissä pyöriä ja hotellissa nukkua.

Kyllä toki näin monet käyvätkin, silloin saattavat kysyä, jos aikaa riittää, kerkiänkö kahville tai drinksulle jonnekin, mutta eivät siis olekaan tulemassa mulle kylään.

Itse olisin äimänä kyllä, jos joku heistä sopisi kanssani vierailusta mun luona ja häipyisikin yksinään kaupunkia ja museoita kiertelemään ja hyppäisi yöjunaan. Ihmettelisin suuresti, mikä mun rooli tässä näytelmässä olikaan.

Hyvä kun teillä toimii teidän järjestelyt ja tavat. Tosi hienoa! Meillä mun kavereiden kanssa toimitaan niin kuin me parhaaksi nähdään. Näin me vaan ollaan erilaisia ja hyvä niin. Pääasia että itse kullakin toimii omien läheisten ja tuttujen kanssa nämä kuviot, vaikka muut tekisivät eri tavalla. 😊

Täysin samaa mieltä. Tosin se olit sinä, joka isoin kirjaimin painotit, miten pitää toimia aina. AINA.

Onko sulla todettu lukihäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli vaimoineen tekee tota että kutsuvat käymään ja sitten istuvat siellä ihan naama norsunv*** lla jossain sohvan nurkassa esim. kännykkää selaamassa. Heidän alakouluikäiset lapsensa sitten huolehtivat vieraiden kanssa juttelun. Toisilla kerroilla taas sitten veljeni vaimoineen juttelee ihan normaalisti ja laittaa esim kahvit. Ikinä ei tiedä mistä päin tuulee kun sinne menee käymään. Näin on menty jo toistakymmentä vuotta, turha varmaan mainita ettemme siellä kovin usein viitsi käydä.

Minulla on eräs sukulaiskyläpaikka missä seurustelen lähinnä koiran ja kissan kanssa. Niistä on yllättävän paljon seuraa. Paljon enempi kuin kännykkässään kiinni olevissa henkilöissä. Eläimensä ovat mukavia, eli en harkitse kahvittelujen lopettamista. Itsellä kun ei ole eläimiä ja pidän paljon lemmikeistä.

Koira on ihmisen paras ystävä, pitäisi päivittää muotoon "Koira on vieraan paras ystävä". 

Itseäni hävetti: Mieheni aikuinen poika oli kylässä kahvilla ja jälkeenpäin tajusin taas että puhuin enemmän koiralleni kuin tälle pojalle. Meillä vain ei ole mitään puhuttavaa toisillemme, kumpikin aika hiljaisia ja täysin eri asioista kiinnostuneita. Kohteliaasti aina tervehditään, kiitellään ja toivotellaan hyvät pyhät, mutta olemme hyvin etäisiä. Jos mieheni on jossain käymässä ja olen pojan kanssa kahden, emme oikein osaa puhua kuin säästä.  Harmi kun tilanne on tämä, vuosia olen ollut mieheni kanssa yhdessä eli tuskin tulee muuttumaan. Hän on sellainen perinteellinen autonrassaaja-nuori ja minä taas perinteellinen kodinhoitonainen, oikeinkin "tätimäinen" tapaus ja itselläni on vain tyttölapsia, mulla ei ole edes ajokorttia. Mutta meneehän tämä näinkin, mutta tuo koiralle jutteluhavainto vähän hävetti.

Uusioperheen lieveilmiöitä, vaikka lapset jo aikuistuneetkin. No ei miehenikään kauheasti syvällisiä keskusteluita tyttöjeni kanssa käy että sama siihen suuntaan. Puhuu sentään ehkä enemmän heille kuin koiralle :D

Olin lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle ja sopinut treffit ”ystävän” kanssa pari iltaa ennen lähtöä. Olin jo valmiiksi jo varautunut, koska olin aistinut johonkin aikaa että minusta oli tullut B-luokan kaveri. Noh, hetki ennen tapaamista hän ilmoittaa ”ettei meidän tarvitsekaan nyt nähdä kun ”Päivi” tuli juuri käymään.” Vielä vuosien jälkeenkin tämän muistelu nostaa pintaa ne surun ja hylkäämisen tunteet, jotka silloin koin. Puhumattakaan miten ”mukava” minun oli lähteä matkalleni.

Vierailija kirjoitti:

On jännä huomata, että miten aloituksen sävy vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, vaikka kysymys olisi samasta asiasta. Ap tuntuu saavan paljon ymmärrystä ja sympatiaa, ja hyvä niin.

Itse kirjoitin joskus aloituksen käytännössä samasta asiasta ja kritisoin paljon isäntäväkeä todella tylyinkin sanamuodoin. Lähinnä sain dissausta osakseni, että "talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan", tai että syö kotonasi, että ei kyläpaikka ole mikään noutopöytä, kun kritisoin sitä, että meille oli varattu ruualla noin kaksi keskikokoista perunaa per aikuinen.

Öh, mielestäni nämä asiaa eivät kyllä ole samanlaiset. Aloittajalle ei tarjottu yhtään mitään, eikä emäntä jutellut hänen kanssaan tai osoittanut minkäänlaista kiinnostusta vieraaseensa. Toki tämä on vain aloittajan subjektiivinen näkökulma tapahtuneesta, mutta muuta tietoa meillä ei asiasta ole. Sinulle on selkeästi kuitenkin tarjottu ruokaa, vaikkakin niukasti, joten et voi väittää että sinut olisi ignoroitu kokonaan.

Lisäksi toki tietenkin kirjoitustapa vaikuttaa mielipiteisiin! Jos vaikutat ärsyttävältä valittajalta kirjoituksessasi, niin ihmiset ajattelevat sinun olevan samanlainen vieras.

Aina ei ole pakko kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa mietin vain ja ainoastaan, että minkä ihmeen takia te olette tollasten junttien ja epäkohteliaiden ihmisten kanssa tekemisissä? Miksi menette miehen kaverin luo mukaan kylään, jos ette tunne puolisoa? Miksi menette viettämään juhlia sellaiseen perheeseen, jonne täytyy viedä omat tarjottavat. Ja miksi ette lähde kyläpaikasta välittömästi pois kun veettuilu alkaa? Miksi miniä tunkee mukaan anopille kylään jos ei ruokaakaan hänelle saa? Älkää olko lapasia vaan tuntekaa oma arvonne. Eikö teidän miehillä saa olla omia kavereita vaan aina tungette itsenne mukaan?

No en kai mä kylästä jää pois sen takia että en tunne miehen kaverin uutta tyttöystävää, miten mä ikinä ihmisiin tutustuisin jos en koskaan suostu tapaamaan ketään ketä en tunne?!

Minulla ei ole vastaavia kokemuksia, koska yleensä kyläilyt tehdään isolla porukalla ja toisinaan jopa ex tempore läheisten ja vanhojen ystävien kesken. Lähinnä tulee mieleen, että

a) olisiko kutsu ollut muodollinen?

b) kyseessä on uusi tuttavuus?

c) pariskunnan toinen osapuoli on esittänyt kutsun ilman tietoa puolisonsa suunnitelmista?

Ja sitten mökötetään, kun saatiin vieraita joita ei oikeasti oltu YHDESSÄ kutsuttu. - Joskus nuoruudessa menin kerran kutsumatta kylään, ja olin varannut mukaan leivoksiakin - kun sillä tavalla pyytämättä läksin. Ovella oli vastassa oli nolo kurssikaverini seurassaan toinen nainen. Kohteliaasti tuttavani pyysi minua poistumaan,  kun "pitää opiskella tilastotiedettä", mutta taisivatpa olla vain kaappilesboja - siihen lopputulokseen tulin, kun lampsin kotiini baakelssit pussissa. Sen verran outo, punehtunut ja kiilusilmäinen tunnelma siellä kämpässä vallitsi, joten todellakin olin silloin kutsumaton vieras.