Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
621/1132
|
27.01.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tiedän sellaisen perheen jossa vanhemmat ovat todella tylsiä, hiljaisia, apaattisia varpaiden tuijottavia mutta heidän lapsensa taas ihan hirveitä riehuajia jotka saavat elää kuin pellossa. Minusta tuntuu todella epämukavalta käydä siellä kun jutun juurta ei saa mistään ja vaivalloisesti ja jäykästi saa vaihdettua juuri ja juuri kuulumiset. Siksi en käy siellä niin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sellaisen perheen jossa vanhemmat ovat todella tylsiä, hiljaisia, apaattisia varpaiden tuijottavia mutta heidän lapsensa taas ihan hirveitä riehuajia jotka saavat elää kuin pellossa. Minusta tuntuu todella epämukavalta käydä siellä kun jutun juurta ei saa mistään ja vaivalloisesti ja jäykästi saa vaihdettua juuri ja juuri kuulumiset. Siksi en käy siellä niin usein.
Miksi käyt ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Se oli minusta aika moukkamaisen töykeää, kun puolitutut kutsui minut korjaamaan tietokonettaan ja sitten homman jälkeen jotenkin odotin edes jonkinlaista vaivanpalkkaa. Vaan porukka vain röhnötti sohvalla katsomassa televisiota siinä kun minä vähän kröhömistelin ovenpielessä, emäntä sieltä sitten sanoi että voivoi kun ei nyt oikein rahaa taida olla. Sitten hetken päästä välähti, että ai niin pitäisikö kahvit keittää. En voi helvetti vie käsittää miten jotkut voi olla noin pällejä, vai ovatkohan peräti jonkun asteen psykopaatteja, joita ei muut ihmiset kauheasti kiinnosta.
Minulle on käynyt tämä sama monta kertaa nuorempana kun olin datanomi koulussa. Hyvän ystäväni vanhemmat käyttivät opittuja taitojani surutta hyväksi. Korjasin heidän nettiyhteyden, puhdistin vanhaa hidasta läppäriä, kasasin kaverilleni tietokoneen hänen ostamistaan osista. Monesti lupasivat leffalippua palkaksi mutta aina lopulta se unohtui ja sain tyytyä pelkkään kahviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kutsui joulupäivänä kahville tiettynä kellonaikana. Hän tietää, että lapsi nukkuu päiväunia vielä silloin, mutta ei piittaa. Sanoimme ( kuten joka ikinen kerta muutenkin) että tulemme, kun lapsi herää. Kun saavuimme paikalle, niin kaikki olivat juoneet jo kahvit. Näin tapahtuu melko usein. En ymmärrä, miksi kutsu on aina vähän ennen kuin lapsi herää. Anoppi tietää tasan tarkkaan milloin lapsi herää. Ja kyse oli vielä joulupäivästä, jolloin olisi ollut kohteliasta odottaa meitäkin paikalle. Miehen yksi sisarus toimii samalla tavalla. Kahvit juodaan samaan kellonaikaan kuin anoppilassa eli juuri vähän ennen lapsemme heräämistä. Hänen luo mentäessä istumme myös kahvipöydässä keskenämme. Seuraavalla kerralla emme juo kahveja kummassakaan paikassa. Meitä ei huomioida joten miksipä mekään sen koommin.
No mutta siis selvästi miehen suvussa on totuttu järjestämään joulunpyhät ja muut kahvittelut tiettyyn aikaan. MIehen siskon porukallakin on muita juttuja, langon vanhempia, omaa joulunaikaa jne. Ja nyt sitten kaikki pitäisi järjestää uusiksi, koska teidän lapsi nukkuu juuri tähän aikaan?
Ihan oikeasti ihmiset. Puhukaa. Sano sinä, että hei me tullaan vähän myöhemmin, mutta aloitelkaa te kahvin juonti. Juotte sitä kahvia sitten tai ette juo ihan sama. Voi sen kupin kai ottaa olkkariinkin, jos muut siellä jo seurustelevat. Tai juoda kahvit kotona ja käydä vain moikkaamassa miehen suku.
Tai sanoa, että jätetään tällä kertaa kahvittelut kokonaan, palataan pyhien jälkeen. Ihan turhaa mennä loukkaantumaan kiukun kanssa tämmöisiin.
Juuri näin! Kymmenen ihmisen joulua ei voi organisoida yhden päiväunen ympärille Päiväuniaikaa kestää maksimissaan kaksi vuotta. Sanotte, että ette pysty ihan tuohon aikaan, mutta sopiiko että poikkeatte sitä tunnin päästä. Yleensä totta kai sopii. Esim meillä teinillä oli tänä vuonna siinä joku muu, muut kahvitteli normaaliin aikaan, kuten jo 30 vuotta, ja teini tuli kun ehti. Kaikki olivat iloisia, että näkivät hänet. Ei draamaa.
Meillä tämä siskon lasten mukaan hyppääminen joulunvietossa loppui siihen kun sanoin vanhemmilleni että en tule tänä jouluna. Tästä monta vuotta jo aikaa. Sanoin että lapseni kanssa vietämme joulun kotona, kun en enää jaksa sitä että jouluruoka syödään sitten kun siskolle ja hänen lapsilleen sopii, eli n. klo 12-18.
Me siis olemme aina kokoontuneet vanhempieni luokse.
En todellakaan ala koko jouluaattoa olemaan nälissään, ja vähän närppimään jotain pientä kun odottelen ruokaa jonka ajankohtaa ei pysty mitnekään ennustamaan. Oma lapseni (jo aikuinen siis) kieltäytyi jo tulemasta jouluksi mummolaan, kun siinä ei ollut mitään järkeä. Hänellä, nuorella ihmisellä muutakin tekemistä. Mummolaan kun mennään, niin siellä on isovanhemmat istuskelemassa ja odottelemassa siskoa ja hänen perhettään, tunti tunnin perään. Välillä soittelevat siskolle että meneeköhän vielä kauan, ja sisko on juuri alkanut keittelemään perunoita isommille muksuille. Koko joulu alkoi mennä aina siihen että sisko pitää teatteria johon muut on pakotettu osallistumaan.
Nykyään vanhempani ilmoittavat että ruoka on klo x, ja ruoka tosiaan on silloin. Jännästi siskokin pääsee nykyään paikalle samaan aikaan kuin muutkin, kun ei enää anneta masinoida koko joulua omien oikkujensa mukaan.
Tulee tuosta jotenkin fiilis, että ehkä tuo siskokin on huomannut ettei maailma romahda vaikka kaikkea ei tehdä aikataulutetusti ja kalenterin mukaan.
Olen itsekin tuntenut ihmisiä, joiden on ollut pakko tehdä asiat sekunnilleen, kun ensimmäinen lapsi on ollut pieni. Rutiinit on totta kai ihan ok, ja suositan itsekin niitä, mutta järkeään saa käyttää :)
Kiva että teillä on ruvennut onnistumaan ja siskokin kasvanut tuossa asiassa.
Siis siskollani nimen omaan EI ole mitään rutiineja. Siksi kaikki missä hänen pitäisi olla paikalla aikaan x ovat niin vaikeita hänelle. Joka päivä tulee yllätyksenä se että lapset tarvitsevat ruokaa, päikkäreitä, ja että jos noustaan ylös vasta klo 10, ei päivässä kerkeä yhtä paljon ja samaan aikaan kuin jos olisi noussut klo 8.
Sinänsä tuo hänen ympärillään joulun pyöriminen oli kyllä teatteria, koska vähin äänin hän kyllä alkoi päästä paikalle silloin kun muutkin,. Kun otettiin pääosarooli pois häneltä, niin alkoikin homma toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Oma mieheni joutui tekemään lapsuudenkodissa osansa niin kuin kaikki muutkin perheenjäsenet. Kukaan ei päässyt tekemättä. Silti hän on samanlainen tekemätön kuin nekin jotka eivät mitään tehneet. ITse taas en kotona edes saanut tehdä mitään, en siivota, en tehdä ruokaa, mutta heti kun kotoa muutin niin opettelin kaikki ja koti on aina ollut tiptop. En siis kiistä sanomaasi, mutta että ei ole ihan noin yksinkertaista. Mieheni tekee kyllä paljon ja oma-aloitteisesti kotihommia, MUTTA hän haluaa tehdä ne oman hoksaamisen mukaan eikä käskytettynä, kuten lapsuudenkodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.
Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.[/quote
Apua! Kysyttiinkö kummankaan lapsen mielipidettä? Kaverukset eivät siis saaneet tavata toisiaan ja sankari jäi ilman jo ostettua lahjaakin pelkästään aikuisten unohtamisen ja siitä seuranneen loukkaantumisen takia??? Toivottavadti tuo tiukka aikataulu ei ollut mikään pelkkä kostoksi keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin kanssa kävi näitä ohareita. Sovittiin että tulee lounaalle ja laitoin ruokaa ja katoin kauniisti mutta unohti eikä tullutkaan. Kaksi kertaa oli ruuat pöydässä ja tunnin päästä selviää ettei toinen olekaan tulossa. On muuten hölmö olo ja kurja fiilis syödä yksin sitä nätisti katettua jo jäähtynyttä ruokaa. En ole kutsunut kolmatta kertaa ja yhteydenpito onkin jäänyt mikä on harmi koska kyseessä on myös lapsen kummi.
Nuorempana toinen ystävä teki myös ohareita, piti varalla esim lauantain ja kun soittelin perään että missä viipyy, oli minulle vihainen että on tässä tärkeämpääkin tekemistä eikä ymmärtänyt lainkaan miksi olin näreissäni kun oma vapaapäivä meni häntä tavoitellen enkä tietty ollut sopinut muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennyt niinpäin, että olen kutsunut kaverin kylään ja ostanut kahvin kanssa jotain tarjottavaa. Kellonaika sovittu. Kaveri ilmoittaa, että meneekin vähän myöhempään, kun on jossain viettämässä aikaa omien kavereiden kanssa. Ok. Sitten jonkin ajan päästä ilmoittaa, että meneekin nyt niin myöhään ettei ehdikään tulla. Ei mitään pahoitteluja. Siinä sitten vedin croissantia ja leivoksia yksin. Onneksi en sentään itse leiponut. Ymmärrän, että voi tulla estettä, mutta ei silti ole hyvää käytöstä jättää toista epävarmana roikkumaan varmuudeksi. Kertoo myös itselleni arvostuksen puutteesta.
Mulla oli synttärit ja olin kutsunut yhden kaveripariskunnan. En vielä oikein tuntenut ihmisiä uudella paikkakunnalla. Tein kermakakun ja olin juuri koristelemasaa sitä kun he soittavat, etteivät viitsikään tulla. Siis puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Alkoi itkettää ja söin sitten yksin kakkuani. Olisivat edes valehdelleet, mutta tosiaan ei vaan huvittanut.
Kun täytin pyöreitä, niin kutsuin ystäviä juhlimaan. Viimeinen ilmoitti tuntia ennen sovittua hetkeä ettei tulekaan, koska ketään muitakaan ei ole tulossa. Tämä tekstiviestillä. Join sitten yksin viinipullon kotona, lähdin uhmakkaasti yksin ravintolaan, kun kerran olin juhlimassa, ja tapasin siellä nykyisen aviomieheni :D
Häihimme ei edes kutsuttu ketään noista ohareiden tekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli minusta aika moukkamaisen töykeää, kun puolitutut kutsui minut korjaamaan tietokonettaan ja sitten homman jälkeen jotenkin odotin edes jonkinlaista vaivanpalkkaa. Vaan porukka vain röhnötti sohvalla katsomassa televisiota siinä kun minä vähän kröhömistelin ovenpielessä, emäntä sieltä sitten sanoi että voivoi kun ei nyt oikein rahaa taida olla. Sitten hetken päästä välähti, että ai niin pitäisikö kahvit keittää. En voi helvetti vie käsittää miten jotkut voi olla noin pällejä, vai ovatkohan peräti jonkun asteen psykopaatteja, joita ei muut ihmiset kauheasti kiinnosta.
Minulle on käynyt tämä sama monta kertaa nuorempana kun olin datanomi koulussa. Hyvän ystäväni vanhemmat käyttivät opittuja taitojani surutta hyväksi. Korjasin heidän nettiyhteyden, puhdistin vanhaa hidasta läppäriä, kasasin kaverilleni tietokoneen hänen ostamistaan osista. Monesti lupasivat leffalippua palkaksi mutta aina lopulta se unohtui ja sain tyytyä pelkkään kahviin.
Olen ratkaissut tämän niin, että teen ainoastaan työkseni, ja siis firman kautta, tai vastaavasti täysin ilmaiseksi, mutta ilmaiseksi vain silloin kun oikeasti haluan. Mm. naapurin kanssa meillä on sanaton yya-sopimus, jossa hän auraa pihamme talvisin, ja minä tarjoan puolestani ammattiapuani ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
OT. Kirjoitit, että kämppä on täysin hyrysysy. Tiedätkö, mikä on hyrysysy? Se on auto. Kun vierasperäiselle sanalle "automobiili" yritettiin etsiä suomenkielistä vastinetta 1900-luvun alkupuolella, suosituimmaksi ehdotukseksi nousi tuo hyrysysy. Toki sen sitten syrjäytti sana "auto", mutta jonkin aikaa puhuttiin hyrysysystä. Tänä päivänä kuulostaa lähinnä vitsiltä... kuten myös se, että kämpässä olisi auto sotkun sijaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kummi
Kummin määritelmä on nykyään laajentunut käsittämään myös ei kirkkoon kuuluvat kummit tai esimerkiksi kummilapset kehitysmaissa.
Wikipedia on muutenkin huono lähde, mutta tuo lause on artikkelin kirjoittajan oma mielipide eikä perustu lähteisiin. Eli oikea vastaus on: eipäs ole. Kummi on hengellinen tehtävä, samoin kuin vaikka pappi tai kanttori, sillä erotuksella ettei siitä yleensä saa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Nyt on kyllä niin sekavaa ja epäloogista juttua, että eipä ole ihmekään jos tämmöisen luoba ei kukaan halua käydä kyläilemässä. Miksette sitten lähtenyt vaikka kahvilaan, jos kotona on noin s**tanan vaikeeta? Miksi laittaa se vieras kärsimään omasta nolosta tilanteestaan? Ja toiseksi, mikä saa jäämään parisuhteeseen, jos se on joku elämän vaikein asia? Hyvä luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa mietin vain ja ainoastaan, että minkä ihmeen takia te olette tollasten junttien ja epäkohteliaiden ihmisten kanssa tekemisissä? Miksi menette miehen kaverin luo mukaan kylään, jos ette tunne puolisoa? Miksi menette viettämään juhlia sellaiseen perheeseen, jonne täytyy viedä omat tarjottavat. Ja miksi ette lähde kyläpaikasta välittömästi pois kun veettuilu alkaa? Miksi miniä tunkee mukaan anopille kylään jos ei ruokaakaan hänelle saa? Älkää olko lapasia vaan tuntekaa oma arvonne. Eikö teidän miehillä saa olla omia kavereita vaan aina tungette itsenne mukaan?
Tämä! On todella rasittavaa istua kahvipöydässä, jos esim pariskunta puhuu jotain omia juttujaan keskenään ilman, että juttelevat sinun kanssasi. Jos alkavat nauraa, niin et tiedä mille nauravat tai että pitääkö sinunkin nauraa, jos kerta oli hauska juttu.
Vierailija kirjoitti:
Entinen kaverini teki tällaista. Juttelivat jatkuvasti keskenään miehensä kanssa asioista joissa ei voinut osallistua keskusteluun ollenkaan. "Mites se Marja?" "Ei se siihen sanonut oikein vielä mitään." Jos kysyn että mistä siis on kyse niin kertovat että niin Jaakon tätiä kysyttiin maalaamaan mutta hän ei tiedä pääseekö. Jaa, näitä asioita ei voi kai koskaan muulloin puhua? Eikä siis kyse yksittäisestä tuollaisesta tapahtumasta, vaan koko ajan keskustelu oli tuota. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin istua hiljaa ja jos yritti osallistua keskusteluun, tai vaihtaa puheenaihetta, käyttäytyivät kuin olisin häirinnyt. Tosi outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat. Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu. Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14. No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30. Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä. Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu. Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.
Meillä sama homma omassa lapsuudenperheessä. Olisi pitänyt laittaa kutsuun vaikka klo 15, kun juhlat alkaisivat oikeasti klo 14, koska kuitenkin nämä vieraat olivat oven takana tuntia ennen, kun kaikki oli vielä täysin kesken. Se vaan on vähän hankalaa, jos kutsutut tulevatkin sitten oikeasti klo 15, eikä tuntia aiemmin, niinkuin yleensä.
Kerran siskon valmistujaisissa kävi näin, vieraat soittivat reilu tuntia aiemmin, että ovat kohta perillä. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä kesken ja itse olin lähdössä kauppaan, koska salaattitarvikkeita oli edellisenä päivänä unohtunut ostaa. Siskokin taisi olla vielä normi vaatteissa, koska vieraat olivat oven takana klo 13, kun juhlat alkoivat klo 14.
Mentiin silloisen miehen kanssa miehen serkun perheeseen vierailulle. Me oltiin nuori pariskunta, heillä pari kouluikäistä lasta. Oli arkiviikko, mutta mulla ei ollut sillä viikolla vuoroja (olin kaupassa töissä) ja opiskeluissa oli tenttiviikko eikä meillä sattuman kautta ollut yhtään tenttiä pariin päivään.
Olin monta kertaa kysynyt puolisoltani, että onko se ok mennä arkiviikolla, kun he eivät ole lomalla ja koulukin on lapsilla. Kuulemma oli. En tiedä mitä puoliso ja serkkunsa olivat sopineet, mutta serkun vaimo oli todella kiukkuinen koko ajan. Osoitti kaikin voimin, että ei olla tervetulleita. Vietiin kassillinen ruokaa mukana ja tuliaiset perheen lapsille. Yritin myös tarjota apua keittiössä, mutta "ei tänne tartte tulla muiden prkl sotkemaan". Okei. Olin aika paljon hiljaa, koska tunnelma oli niin vaivaannuttava. Miehellä ja serkulla oli kivaa. Kittasivat kaljaa ja saunoivat. Minä istuin lapsiaanja miestään agressiivisesti sättivän ja mulle tuhahtelevan naisen kanssa olohuoneessa ja kokosin tuomiamme Legoja lasten kanssa. Onneksi oli edes ne lapset niin juttelin ja leikin niiden kanssa. Jotenkin se jopa agressiivinen tapa jolla hän puhui minulle sai mut aivan jumiin ja todennäköisesti en antanut kovin hyvää kuvaa itsestäni.
Piti olla kaksi yötä, ekan yön jälkeen sanoin tiukkasanaisesti miehelleni, että nyt lähdetään kotiin, ei selkeästi olla tervetulleita. Jälkikäteen kuulin, että olen tuppisuinen hienohelma eikä kanssani voi edes keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat. Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu. Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14. No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30. Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä. Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu. Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.
Meillä sama homma omassa lapsuudenperheessä. Olisi pitänyt laittaa kutsuun vaikka klo 15, kun juhlat alkaisivat oikeasti klo 14, koska kuitenkin nämä vieraat olivat oven takana tuntia ennen, kun kaikki oli vielä täysin kesken. Se vaan on vähän hankalaa, jos kutsutut tulevatkin sitten oikeasti klo 15, eikä tuntia aiemmin, niinkuin yleensä.
Kerran siskon valmistujaisissa kävi näin, vieraat soittivat reilu tuntia aiemmin, että ovat kohta perillä. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä kesken ja itse olin lähdössä kauppaan, koska salaattitarvikkeita oli edellisenä päivänä unohtunut ostaa. Siskokin taisi olla vielä normi vaatteissa, koska vieraat olivat oven takana klo 13, kun juhlat alkoivat klo 14.
Moukkamaista! Isoihin juhliin ei tulla tuntia ajoissa, helvata sentään.
Eri asia jos ollaan autolla kesäreissulla menossa ohi ja sovitaan poiketa sukulaisten luona pikaseen, ja arvio vähän heittää milloin ollaan kohdalla. Siinä en näe ongelmaa.
Mutta yo-juhlat tms. valmistujaiset on vaativia järjestää, isäntäväki ei tarvitse kahvinnälkäisiä ovella tuntia ennen! Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostaa liiankin suomalaiselta ja aika landelta touhulta.
Tuollaisille terottaisin ennen seuraavia juhlia, että valmistelemme klo 15 saakka, ovet aukeaa 15.00 eikä yhtään aiemmin. Turha pimputtaa ovikelloa, siinä ei ole pattereita/johtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.
Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.
Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.
Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.
Hyrysysy on auto 🤦🏼♀️
Eihän tyhmien ihmisten luona tarvi käydä kylässä. Seuransa voi valita.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tyhmien ihmisten luona tarvi käydä kylässä. Seuransa voi valita.
No kun luulee menevänsä kivaan kylään...ja sit pettyy.
Ite opin kerrasta kyllä. Enkä pyydä itsekään "tavan vuoksi" tai velvollisuuden. Vain niitä jotka oikeasti tahdon nähdä. Olenkin paljon yksin. Viihdyn.
Alue: Aihe vapaa