Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Omat tuttavani toivottavat aina, meidän pitäisi nähdä enemmän, tulkaa kyläilemään joskus, mennään joskus kahville/lounaalle heitoilla, ilman että se on oikea kutsu.

Jos olisi tällainen epä-kutsu, ja tuijottivat ikkunasta että ei helvetti miks noi tänään tuppaa tänne, äkkiä jotain kalsareiden päälle.

Tuollainen pitäisi pitäisi- small talk jossittelu on aivan eri asia, kuin oikeasti sovittu päivä ja aika kyläily pyyntö. Jos sellaisen erehtyy esittämään oikeasti sitä haluamatta on kyllä aivan oma syy ja vastuunsa siitä myös kannettava, vaikka kuinka oma tyhmyys ketuttaisi.

Sana hallussa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.

Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.

Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.

Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään. 

Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".

Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.

Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.

Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.

Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.

Voi jumalauta nyt. On ihan ok siivota kämppä ja tarjota vieraille jotain muutakin kuin mariekeksejä, kun kutsutaan ihmisiä kotiin juhlimaan. Lapsiperheessä juhlien järjestäminen on tosi työlästä, jos ainoastaan toinen osallistuu tähän hommaan. Kenellä suhde alkaa siten, että ollaan alussa pienten lasten vanhempia? Aivan. Useammalle naiselle tulee yllätyksenä miten epätasaisesti kotihommat jakautuu. Onhan liian monet miehet saaneet hyvää mallia lapsuudenkodeistaan, äiti piikoo ja muut loisivat.

Ja aivan absurdi ajatus, että ihmiset eivät huomaa mitään, vaikka kämppä on täysin hyrysysy ja pöydässä pelkät kahvit.

Kyllä siinä vieraat ihmettelee, miksi meidät tänne edes kutsuttiin - kuten tämäkin ketju todistaa.

Jos miehelle on niin mahdoton ajatus osallistua vieraiden normaaliin vastaanottoon, pitää sitten vaan alkaa maksaa lasten synttäreistä hoplopeissa ja muut juhlat ravintolassa.

Hyrysysy on auto 🤦🏼‍♀️

Varmaan tavoiteltiin sanaa hyrskynmyrskyn.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen rippijuhliin tuli perhe, jossa moniallergikko. Varmistelin moneen kertaan sopivia tarjottavia ja vielä väsäsin nämä itse, valmiina ei löytynyt koska kymmenet allergiat.

Kun viimein saapuivat paikalle ilmoittivat, että olivat edellisissä rippijuhlissa syöneet, ei maistu enää mikään. Olivat ilmeisesti toimittaneet tuon helvetillisen näitä en syö -listan jokaiselle juhlapaikalle. Jumalauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on toisinaan omituisen epäsosiaalinen vieraille. Hän on oikeasti hyvin lämmin ja pidetty henkilö, mutta varsinkin jos meillä käy minun sukulaisiani, mies saattaa olla ihan törppö. Nousee kahvipöydästä kesken kaiken ja menee makuuhuoneeseen sängylle lueskelemaan netistä uutisia. Ja sukulaiseni ovat aivan mukavia ja mieluisia vieraita, eivätkä käy usein. Tätä on tapahtunut useiden eri vieraiden kanssa.

Joudun noloon tilanteeseen, käyn vessareissulla sihisemässä että nyt tuut olohuoneeseen, ja vieraille selittelen jostain huonovointisuudesta. Mies ei itse näe mitään outoa käytöksessään.

Olen tulkinnut sen niin, että jotenkin hän taantuu siinä tilanteessa murkuksi, vetäytyy omaan huoneeseen. Vaikka on raavas nelikymppinen mies.

Mulla on yksi tuttavapariskunta, jossa mies käyttäytyy noin. Jostain syystä en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi, ehkä se jollekin muulle voisi olla. Eli jos olemme vaikka koko viikonlopun kylässä, paruskunnan mies saattaa jossain vaiheessa lukittautua yksin makkariin pariksi tunniksi. Mutta toisaalta, pariskunta pyytää aina uudelleen kylään varta vasten ja aina kun mies on seurassa, hän on mukava, puhelias ja seurallinen. Itse olen tulkinnut asian niin, että jossain vaiheessa hänelle vain tulee jokin aistiärsykkeiden kuormitus ja hän tarvitsee "nollauksen". Asia on mun mielestä ihan ok, se ei häiritse enkä edes koe sitä epäystävällisyytenä (vaimo jää aina "pitämään seuraa"). Ehkä tilanne olisi toinen, jos ilmapiiri olisin kireä tai kommunikointi ilkeää. Mutta koska ilmapiiri pysyy leppoisana, niin mun mielestä pienet omalaatuisudet ei riitä tekemää vierailusta epämiellyttävää.

Mun mielestä toi kuulostaan täysin normaalilta ja järkevältä toiminnalta. Kyllähän koko viikonlopun vierailu on aika intensiivinen rutistus ja on hyvä että omaa tilaa ja aikaa osaa rohkeasti ottaa.

En pidä kylistä, suosin suurkaupunkeja. Kerran tulin käyneeksi Jyväskylässä, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Vierailija kirjoitti:

En pidä kylistä, suosin suurkaupunkeja. Kerran tulin käyneeksi Jyväskylässä, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Et siis asu Suomessa? Täällähän ei suurkaupunkeja ole.

Oltiin viettämässä iltaa tutun pariskunnan luona. Nämä makoilivat sohvalla keskenään alasti, miehellä oli kalu kovana . Jotain tarjottavaa oli pöydässä, ja söimme ne kaikki. Katsottiin toisiamme ja sanoimme, että jos me vaikka sitten otamme myös vaatteet pois. Olimme alasti. "No mitä te nyt..?" ihmetteli nainen, ja mies oli hiljaa, yhä kalu kovana. Omituisinta, että loukkaantuivat siitä, kun otimme vaatteet pois vaikka eivät reagoineet meihin mitenkään, kun tulimme vaan jatkoivat lemmenleikkejään tai mitä se nyt oli.

John Gotti kirjoitti:

Oltiin viettämässä iltaa tutun pariskunnan luona. Nämä makoilivat sohvalla keskenään alasti, miehellä oli kalu kovana . Jotain tarjottavaa oli pöydässä, ja söimme ne kaikki. Katsottiin toisiamme ja sanoimme, että jos me vaikka sitten otamme myös vaatteet pois. Olimme alasti. "No mitä te nyt..?" ihmetteli nainen, ja mies oli hiljaa, yhä kalu kovana. Omituisinta, että loukkaantuivat siitä, kun otimme vaatteet pois vaikka eivät reagoineet meihin mitenkään, kun tulimme vaan jatkoivat lemmenleikkejään tai mitä se nyt oli.

Tuohan oli kuin jostain Kaurismäen elokuvan pornoversiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Sama tällä ihan pidän verkkareita kotona.Rinuksissani voi olla aamiaisen jäteet,ymm.Itse teit lapselle törkeästi ,lapsi ei päsyt kaverinsa syntäreille.Kun et tarkista asioita itse kelloa ,päivää.Mikä esti?

Jos kutsukortissa lukee klo 15, niin sitä ei tarvitse erikseen soitella eikä kysellä etukäteen. Juhla on oletettavasti silloin.  Syntymäpäivävierasta ei laiteta siivoamaan. Kyllä koti pitää olla siivottu tuntia ennen juhlia. Kotona toki pidetään verkkareita ja voi aamiaisen jätteet olla rinnuksilla, mutta juhliin voi laittaa puhtaat vaatteet yllensä. Vieraita kohtaan kohteliasta olla melko säällisessä asussa. Olisin saman tehnyt minäkin kuin ap, että tämä oli tässä, meidän "synttärit" ovat vietetty. Miksi antaa lahja, jos vastaanottokaan ei ole kovin ystävällinen. Synttärisankari tässä tosin oli viaton sijaiskärsijä, kun äitee oli huolimaton. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin viettämässä iltaa tutun pariskunnan luona. Nämä riitelivät keskenään alusta asti, tuskin edes katsoivat päin. Jotain tarjottavaa oli pöydässä, mutta ei sen ääreen koskaan istuttu. Katsottiin toisiamme ja sanoimme, että jos me vaikka sitten lähdemme. Lähdimme. "No mitä te nyt..?" ihmetteli nainen, ja mies oli hiljaa. Omituisinta, että loukkaantuivat siitä, kun lähdimme, vaikka eivät reagoineet meihin mitenkään, kun tulimme vaan jatkoivat keskinäistä epätoimivaa kommunikointiaan, tai mitä se nyt oli.

Omituista on se, että pidit tuota "no mitä te nyt...?" loukkaantumisena. Olivat varmasti tyytyväisiä, jos kerran vieraiden kanssa seurustelu ei kiinnostanut.

Minulla ja ex-miehelläni oli vaikeuksia keskinäisen kommunikaatiomme kanssa. Mieheni ei tykännyt vieraista kotonamme, minä taas mielellään olisin halunnut että joskus heitä käykin. Usein kävi niin, että mieheni alkoi osoittamaan mieltään vieraiden aikaan, esim kiroilemalla tai kolistelemalla, vähän kuin lapsi. Siis ei suoraan vieraille, vaan minulle. Toki vieraat arvasivat, että joku ongelma tässä on. Minun virheeni toki oli, että joskus en kertonut näistä vieraista etukäteen miehelleni, vaan ilmoitin että heitä tulee. Mutta sitten taas miehen käytös oli ajoittain överiä. Usein näiden jälkeen olimme riidoissa.

Vierailija kirjoitti:

En pidä kylistä, suosin suurkaupunkeja. Kerran tulin käyneeksi Jyväskylässä, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Jyväskylä on kyllä kylistä pahin. Voin sanoa, koska mulla siitä liian pitkä kokemus.

Olenko ainoa, jonka mielestä toisen kotiin meneminen kylään on ylipäätään kiusallista? Olen varmaan joku outo ihminen, mutta jos voin tavata ystäviä tai muita, niin ehdotan kahvilaa, ravintolaa tms..ihan muuta kuin mennä jonkun kotiin. Tai tuoda ketään edes omaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kasvatukseen ei kuulu vuorovaikutustaitojen opettaminen, minkä seurauksena ne, joilta kohtelias käytös ja muiden huomioiminen ei tule luonnostaan, eivät pärjää joutuessaan vetäjän rooliin sosiaalisissa tilanteissa, kuten koulussa ryhmätöitä tehdessä ja vapaa-ajalla emännöidessä tai isännöidessä. Saatetaan toivoa, että tuttavat kävisivät kylässä, mutta ei sitten osatakaan luontevasti seurustella näiden kanssa, muisteta tarjota vieraille mitään jne. Pahimmillaan paetaan tilannetta niin kuin ap:n kuvauksessa. Sosiaalinen taitamattomuus harmittaa varmaan ap:n tuttavaakin. Olisihan ap:kin voinut olla aloitteellinen, mennä kaverin perässä lastenhuoneeseen ja aloittaa juttelun sen sijaan, että istuu vain sohvalla.

Kutsujan vastuulla on huolehtia vieraan viihtyvyydestä, ei toisin päin.

Itse sanon, etten tunne oloani tervetulleeksi ja ehdotan tapaamista parempana päivänä. Ja häivyn.

Ei kannata alkaa kannatella tilannetta ja ottaa vastuuta, mikä ei itselle kuulu. Ihmisen kuuluu miettiä omaa käytöstä eikä sitä tule koskaan miettineeksi, jos muut aina paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Ihailtavaa, kohteliasta jämäkkyyttä vieraan puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jonka mielestä toisen kotiin meneminen kylään on ylipäätään kiusallista? Olen varmaan joku outo ihminen, mutta jos voin tavata ystäviä tai muita, niin ehdotan kahvilaa, ravintolaa tms..ihan muuta kuin mennä jonkun kotiin. Tai tuoda ketään edes omaan kotiin.

Itse en kestä tavata ketään yhtään missään.

Mä en halua kutsua kylään kaveriani kun hänen juttunsa on aina olleet vähän sen laatuisia ettei lasten korville sopivia. Nyt lapseni on jo täysi-ikäinen mutta siltikään en pidä tuon kaverin juttuja niin hyvinä että jaksasin kotonani kuunnella. Silloin tällöin käyn heillä kylässä harvakseltaan ja silloinkin pistää korvaan kuinka reteästi omiani pienempien lasten kuullen kerrotaan kaiken maailman tarinoita....

Vierailija kirjoitti:

Kummipojan vaimo ei puhu mitään jos siellä poikkeaa. Käyn 2 kertaa vuodessa ja ajallisesti viivyn max 30 min.

Joskus olen heidän lapsiaan hoitanut mutta en enää.

Voisi edes tervehtiä.

Ehkä hän on niin itseään täynnä. Muuta en keksi.

Mykkäkoulu päällä : D D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten tiedä miksi ystäväni halusi kuitenkin aina välillä nähdä ja kutsui kylään. Olikohan vaan kyse siitä, ettei kehdannut olla näkemättä kun oltiin kummeja lapsille? Tai tuliko minusta jotenkin ”vanha ja ei niin tärkeä kaveri”, joka nyt vain roikkui siinä mukana, mutta josta hän ei niin enää välittänyt?

Tuntematta tapausta sen tarkemmin, itse epäilen, että kyse oli velvollisuudentunteesta kummia kohtaan, eikä tärkeästä kaverista. Ehkä tämäkin on joku suomalainen ajatusmalli: Saattaisi kuullostaa törkeältä, että henkilö ei kutsuisi kummia ikinä kylään, ja nyt on sentään kutsunut kylään, ja on kummin oma moka, jos ei tajua, ettei ole jatkossa tervetullut?

Olisin itsekin saattanut nuorempana syyllistyä samaan. Olisin halunnut veljeni kummisedäksi, mutta hän ei kelvannut, koska ei kuulunut kirkkoon.  Sitten jouduin viime hetkellä kutsumaan veljen vaimon kummiksi jo aiemmin valittujen kummien lisäksi. En ollut hänen kanssaan läheinen, ja asuivat eri puolella Suomea. 

Vasta noin 2 viimeisen vuoden aikana meistä on tullut läheisiä - toki se, että ovat muuttaneet samalle paikkakunnalle on auttanut asiaa.

Muille tiedoksi, olen kummi, vaikka en ole kirkossa. Mutta sylikummiksi en kelvannut, enkä voinut olla ainoa kummi.

Omaa lasta ei kastettu, meillä pidettiin nimiäiset. Ei ollut väliä, onko kummit kirkossa vai ei.

Jos lasta ei ole kastettu, niin ethän sinä silloin kummi ole? Joku muu tärkeä aikuinen, kummiin verrattava kylläkin.

Kummin nimellä kyllä menen, ei se nyt mikään suojattu tavaramerkki olen. Ei ne kirkon kummitkaan ole nähdäkseni pyhäkoulua todellisuudessa pitäneet.

Sanan ”kummi” määritelmät esimerkkeineen:

1.

lapsen kasteen todistaja, jonka tehtävänä on huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta; myös vastaava henkilö aikuiskasteen saavalle.

Lapsen kummit.

Sylikummi.

Kuv.

Novelli, jonka kummina [= vaikutteiden antajana] on ollut Kafka.

2.

henkilö joka on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta vars. jnk järjestön tms. välityksellä.

SOS-lapsikylän kummit.

Ryhtyi afrikkalaisen koulutytön kummiksi.

3.

eril. vapaaehtoistoiminnoissa mukana olevista t. tällaista toimintaa rahoittavista henkilöistä.

Luonnonsuojeluhankkeen kummi.

Toimi maahanmuuttajaperheen kummina.

Näyttelijä ryhtyi nuorten teatterihankkeen kummiksi.

Lähde: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/Kummi?searchMode=all

haluttiin kerran piristää seksielämää vaimon kanssa. yks tuttu nainen kutsu meidät kylään. puhuttiin hänelle tästä aiheesta, ja alettiin miettiin heti kolmen kimppaa. lopulta kaikki pääty siihen, että mun vaimo ja tää nainen alko sekstaileen keskenään ja muta ajettiin kepillä hemmettiin koko kämpästä.