Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Onhan se ikävää jos puoliso ei siivoa ihan niin paljon kuin halutaan, mutta ei se silti väkivaltaa ole.
Sinä saat olla mitä mieltä sinua ikinä huvittaa, fakta se ei kuitenkaan ole. Itse kerroin vain oman mielipiteeni asiaan.
Onko sun mielestä väkivaltaa jos ihmiset ei toimi just niin kuin sinä haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Onhan se ikävää jos puoliso ei siivoa ihan niin paljon kuin halutaan, mutta ei se silti väkivaltaa ole.
Sinä saat olla mitä mieltä sinua ikinä huvittaa, fakta se ei kuitenkaan ole. Itse kerroin vain oman mielipiteeni asiaan.
Onko sun mielestä väkivaltaa jos ihmiset ei toimi just niin kuin sinä haluat?
0/5
Ehkä hän oli autisti?
Tai narsistin lapsi, itsekin narsistinen ja tuo oli hänen maailmassaan normaalia käytöstä.
Itsekin kun menen jouluksi perheeni luokse niin siellä on kiukkuinen ilmapiiri ja hermot kireällä kaikilla.
Kun taas menin lapseni isän vanhemmille jouluksi, en voinut uskoa kuinka tervetulleeksi tunsin itseni ja näin tapahtuu joka kerta kun menen heille.
Mun mies on toisinaan omituisen epäsosiaalinen vieraille. Hän on oikeasti hyvin lämmin ja pidetty henkilö, mutta varsinkin jos meillä käy minun sukulaisiani, mies saattaa olla ihan törppö. Nousee kahvipöydästä kesken kaiken ja menee makuuhuoneeseen sängylle lueskelemaan netistä uutisia. Ja sukulaiseni ovat aivan mukavia ja mieluisia vieraita, eivätkä käy usein. Tätä on tapahtunut useiden eri vieraiden kanssa.
Joudun noloon tilanteeseen, käyn vessareissulla sihisemässä että nyt tuut olohuoneeseen, ja vieraille selittelen jostain huonovointisuudesta. Mies ei itse näe mitään outoa käytöksessään.
Olen tulkinnut sen niin, että jotenkin hän taantuu siinä tilanteessa murkuksi, vetäytyy omaan huoneeseen. Vaikka on raavas nelikymppinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.
Lainasit kuitenkin minun kirjoitustani ja kommentoit sitä, vaikka mukamas loppukaneetissa alleviivaat muuta :D
Meillä onneksi ei ongelmia asian suhteen ole, mutta tunnistan tyylin, kuten jo viestissäni heti alkuun totesin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Sama kokemus. Tulen töistä, mies (vapaapäivällä) ja kylässä oleva anoppi kuorsaavat päiväunia sohvalla. Havahtuvat tulooni. Katson kelloa, lastensynttärit alkaa 45 min päästä. Juttelen muutaman sanan anopin kanssa ja alan raivaamaan pöytää, kattamaan tajoiluja, puhaltelen ilmapalloja jne.
Jälkikäteen saan palautetta kuinka olin kuulemma tyly anopille ja hänelle tuli ei-tervetullut olo.
Kykenemätön delegoimaan, haluat kaiken prikulleen tietyllä lailla, muut ovat tottuneet että sinä teet kun muuten tulee sanomista. Ja sanomistahn tulee kuitenkin ja kaikki tietävät sen hampaiden välistä sihisevän emännän.
Valmista saa kaupasta ja tuskin teillä niin paskasta on että on aivan pakko tehdä suursiivous, juhlista tulee sotkua kuitenkin. Lapsillekin olisi mukava muisto kun ei äiti olisi aina ja joka juhlissa kireä kuin viulunkieli. Itse vihaan vieläkin kaikkia juhlia mihin tulee muuta sukua, kun iskee ne flashbackit lapsuuden riidalla järjestetyistä pippaloista joissa äitini kuitenkin edusti tyynenä ja hymyillen vaikka oli haukkunut ja itkettänyt koko perhettä tuokio aiemmin.
Mitä delegointia siihen tarvitsee, että mies varmasti tietää, että juhlat alkaa, mutta vetää vaan sikeitä? Luultavasti hän kyllä tiesi mitä olisi voinut tehdä, muttei kiinnostanut. Esimerkiksi joku vessan siivoaminen, pöytien pyyhkiminen, sänkyjen petaus, roskapussien vieminen on ihan normaali toiminto, jos vieraita tulee. Ei mitään suursiivousta kylläkään tarvitse. Se on se nainen, joka saa haukut ja arvostelut, jos kämppä on sotkuinen ja tarjottavat synttäreillä on tyyliin Domino-keksit kaupasta.
Eli itkien teet tuon kaiken itse yksin, kun kuvittelet mitä muut sinusta ajattelee. Kiristelet hermorauniona vieraille hampaita kun kostat miehellesi hänen typeryytensä.
Sitten kuvittelet jälleen pelastaneesi yhden juhlapäivän eikä kukaan pääse moittimaan sinua tai tarjoilujasi selkäsi takana.
(Pitävät vain hermoheikkona ja lyövät vetoa koska ero tulee.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä poikkeaa vähän aiheesta: olin jäänyt yksin lapseni kanssa ja toivuin shokkierosta ja univelkaa ja stressiä oli yllin kyllin. Toki työt, kotihommat ja lapsen kanssa touhut piti normaalisti hoitaa. Minulle rakas ystäväni oli tukena paljon ja tuli usein meille omien lastensa kanssa olemaan ja kahvittelemaan. Siinä samalla lapset leikkivät ja mukavaa oli. Varsinkin, jos hänen miehensä oli omissa menoissaan, hän tuli meille hengähtämään, kun kotona oli kuulemma raskaampaa lasten kanssa yksin. Semmoinen vain on jäänyt vaivaamaan, että minä olin aina yksin ja olisin joskus niin mielelläni tullut kutsutuksi heille hengähtämään ja vain olemaan. Aiemmin meitä oli avioliiton aikana kutsuttu heille pariskuntana ja perheenä heille illanviettoihin, mutta se loppui kuin seinään, kun jäin yksin. Edelleenkin, kun lapset ovat jo isoja ja kaikki on hyvin, ystäväni kutsuu itsensä meille kahville, mutta minua ei koskaan heille. Mukavia ihmisiä ovat muuten, mutta yksipuolista on kyläily ja ehkä koko ystävyys sitten.
Jotkun, tässä tapauksessa naiset, kokevat eronneen ystävänsä uhaksi omalle avioliitolleen, ikään kuin olisit heti varastamassa hänen miestään. Voi olla tiedostamatontakin. Ehkä siksi haluaa aina tulla teille.
Tämä nyt on ihan höpöhöpöä. Itse ainakin ajattelisin niin, että on ihanaa nähdä ystävää vain kahdestaan koska juttu ei kuitenkaan kulje yhtä hyvin jos on mieskin mukana. Voi olla rennommin ja puhua juttuja, jotka ei sovi miesten korville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣
Mun sisko on just tuollainen aina kun he pyytävät kylään, tulevat kylään tai näemme perheen kesken jossain muualla. Heillä menee todella huonosti, ja jostain syystä sisko haluaa aina muiden ihmisten kuullen nälviä, v-ttuilla, pyöritellä silmiään ja aukoa päätään miehelleen. Oikein että katsokaa nyt miten huono mies tuo on. Mies ON inhottava ja narsistinen kuspää, mutta eroaisi sitten siitä, eikä levittelisi likapyykkiään muiden ihmisten edessä.
No niinpä :D Sisko varmaan haluaisi että kaikki muutkin näkisivät miten sureka hänen miehensä on, mutta tuleekin siinä vain paljastaneeksi oman surkeutensa.
Syynä on myös se, että kotona kun muut eivät näe, mies kohtelee häntä todella huonosti. Soittaa musiikkia tai katsoo tv:tä volat täysillä kun siskolla on aamuherätys, tai käy muuten vain puistelemassa hereille ilman syytä. Kun siskolla on vapaapäivä ja saisi nukkua, niin mies laittaa kellon piruuttaan herättämään kukonlaulun aikaan ja metelöi niin ettei siskoni saa nukkua, ei käy koskaan kaupassa tai maksa ruokia, ei huolehdi talon lämmityksestä, vaan se on siskon homma, ja jos talo on kylmä siskon tullessa töistä, niin se on siskon syy. Itse äijä on etätöissä ja saisi kyllä ne takkatulet sytytettyä. En jaksa edes kaikkea kirjoittaa, mutta kiusaa kaikin tavoin ja jatkuvasti, mutta vieraiden nähden käyttäytyy aina korrektisti siskoa kohtaan, ja on ”hämillään” kun siskoni naljailee ja aukoo päätään. Ja nähtävästi vain vieraiden nähden siskolla on rohkeutta näyttää miltä hänestä tuntuu, kun mies ei muiden nähden ikinä näytä oikeaa luontoaan.
Olen sanonut siskolle kymmeniä kertoja, että jätä se mies ja lähde. Olen myös neuvonut miten se käytännössä onnistuisi (asunnon hankkiminen ym), mutta mitään ei tapahdu.
Valvottaminen ja unien häiritseminen on yksi kidutuksen muoto. Siskosi elää todella, todella väkivaltaisessa suhteessa todella väkivaltaisen miehen kanssa. Ehdottomasti ero, turvakodin kautta jos ei muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karseita tarinoita täällä! En kovinkaan paljoa voi samaistua, kun yleensä kaikki kyläilyt ystävien ja sukulaisten kanssa sujuneet kivasti. Paitsi yksi, muistinkin vasta näitä lukiessani... Mulla on samanikäinen pikkuserkku, jonka kanssa oltu lapsena läheisiä. Aikuisenakin pidettiin jonkin verran yhteyttä. Hänellä tiesin olevan alkoholin liikakulutusta. No, hän sai pari lasta nuorena ja minä yhden iltatähden. Kun hänen esikoisensa pääsi ripille, hän kutsui minut ja silloin 1,5-vuotiaan lapseni kotiinsa viikonlopuksi. Minä hölmö suostuin, vaikka olisi pitänyt epäillä... No olimme siellä ja siinähän se meni, mutta suurimman osan muusta, kuin ripillepääsyyn liittyvistä kirkoista & juhlakahvituksista, hän vietti jossain naapurikämpässä (kerrostalo kyseessä) tissuttelemassa, ja teininsä tietysti kavereidensa luona, joten taaperoni ja minä vietimme laatuaikaa hänen asunnossaan kahdestaan... Sen jälkeen suostuin vain päiväkyläilyihin luonaan.
Meillä aikanaan tapasi miehen kaverit olla yht'äkkiä oven takana kelloa soittamassa, viikonloppuina ravasivat edes takaisin, meille, baariin, takasin meille...periaatteessa en viitsinyt kieltääkään, kun iso talo oli. Välillä kämppä oli todella hurjan näköinen (mun standardeihin), mutta purin hammasta ja päätin, että aivan sama. En tosiaankaan laittanut heille tarjoamisia, en joskus tullut edes alakertaan, vaan lueskelin yläkerrassa.
Kerran sitten sunnuntaina siskonsa soitti, että tulevat miehen äidin kanssa yllättäen tuomaan jotain tms. en muista, miksi. No kämppähän oli siis sen näköinen kuin kuvitella saattaa, muutaman jätkän siellä pämpättyä vkonlopun.
"Yllättäen" nähtiin hampaiden välistä sihisevä mies, että etkö voi nyt yhtään siivota, ne on täällä vartin päästä. Minä nauroin helakan naurun ja vetäydyin takaisin yläkertaan. Ei kuulu mulle hänen kämppänsä tila eikä sukulaistensa yllätysvisiitti.
No tämä kummasti opetti, tänään meillä automaattisesti siistiytyy kämppä peruskuntoon ja tietysti eihän niitä nuoruuden bileitäkään enää pidetä. Ja molemmat myöntää, että yhteinen käsitys siisteydestä ja sen yhteinen ylläpito nostaa kummasti elämisen tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Väkivaltaahan se on marttyyrinaisenkin mielenosoitukset. Ei kukaan muista kuinka pölytöntä oli ja miten herkullinen itse tehty tarjoilu, se muistetaan että taaskin ilmapiiri enteili uutta maailmansotaa. Voisiko niitä standardeja laskea jos maito on jo kaatunut ja raivoamisen sijaan kanavoida energia yhdessä tekemiseen.
Kaikkihan on ennakoitavissa jos tietää naineensa lusmun, niin miksi kukaan kuvittelee yht'äkkistä muutosta juhlapäivänä.
Tämä siis niille jotka AINA löysivät/löytävät itsensä samasta tilanteesta.
Miten se energia kanavoidaan yhdessä tekemiseen, kun mies ei tee mitään? Olen kyllä itsekin samaa mieltä, että marttyyriksi en suostuisi alkamaan. Todellakin tekisin niin, että jos vieraat ovat minun kutsumiani, siivoan ja teen tarjoomukset, miehen vieraat ilman muuta saisivat nauttia miehen "ei ole mitään väliä"-vieraanvaraisuudesta.
Tosin varmaan sitten aika useasti myös miettisin, että mitähän helkkarin järkeä tässä koko suhteessa on, kun toista ei justiin siihen yhteiseen tekemiseen energian kanavoiminen kiinnosta. Varmaan tekisin johtopäätöksiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikanaan tapasi miehen kaverit olla yht'äkkiä oven takana kelloa soittamassa, viikonloppuina ravasivat edes takaisin, meille, baariin, takasin meille...periaatteessa en viitsinyt kieltääkään, kun iso talo oli. Välillä kämppä oli todella hurjan näköinen (mun standardeihin), mutta purin hammasta ja päätin, että aivan sama. En tosiaankaan laittanut heille tarjoamisia, en joskus tullut edes alakertaan, vaan lueskelin yläkerrassa.
Kerran sitten sunnuntaina siskonsa soitti, että tulevat miehen äidin kanssa yllättäen tuomaan jotain tms. en muista, miksi. No kämppähän oli siis sen näköinen kuin kuvitella saattaa, muutaman jätkän siellä pämpättyä vkonlopun.
"Yllättäen" nähtiin hampaiden välistä sihisevä mies, että etkö voi nyt yhtään siivota, ne on täällä vartin päästä. Minä nauroin helakan naurun ja vetäydyin takaisin yläkertaan. Ei kuulu mulle hänen kämppänsä tila eikä sukulaistensa yllätysvisiitti.
No tämä kummasti opetti, tänään meillä automaattisesti siistiytyy kämppä peruskuntoon ja tietysti eihän niitä nuoruuden bileitäkään enää pidetä. Ja molemmat myöntää, että yhteinen käsitys siisteydestä ja sen yhteinen ylläpito nostaa kummasti elämisen tasoa.
Tuli tästä mieleen, kun exäni oli järjestänyt kämpässämme miesten saunaillan ja minä olin sen aikaa muualla. Palasin sunnuntaina sitten aamupäivällä kotiin ja kämppä oli ihan pommi ja viina lemusi ja sohvalla nukkui 2 exän kaveria... Ex oli juuri herännyt ja oli vessassa pesemässä hampaitaan. Sain juuri kengät pois jalasta ja ovikello soi. Siellä oli exän äiti. Silmät suurina katsoi terassin ylipursuavaa tuhkakuppia, tyhjiä tölkkejä siellä täällä, märkiä pyyhkeitä lattioilla, tosiaan se ihan jäätävä lemu... Alkoi minulle ensin paasaamaan, että miksi on tällaista ja huhhuh, voi hyvänen aika sentään. Pyysin peremmälle ja sanoin, että syylliset on sisällä ja minä vasta tulin kotiin. Sisällä jatkui taivastelu ja alkoi vielä äidin ja pojan välinen riita, kun poika ei oikein krapulan vuoksi ollut juttutuulella.
Jälkeenpäin kuulin, että MINUA on haukuttu tästä epäsiisteydestä ja kuinka ME pidämme tuollaisia ruokottomia bileitä ja tuhotaan asuntoa. Ja kuulemma meillä oli aina niin sotkuista, kun minä en osannut huolehtia kodista :) joopa joo... En muutenkaan erityisemmin tuon miehen äidistä pitänyt eikä hän minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikanaan tapasi miehen kaverit olla yht'äkkiä oven takana kelloa soittamassa, viikonloppuina ravasivat edes takaisin, meille, baariin, takasin meille...periaatteessa en viitsinyt kieltääkään, kun iso talo oli. Välillä kämppä oli todella hurjan näköinen (mun standardeihin), mutta purin hammasta ja päätin, että aivan sama. En tosiaankaan laittanut heille tarjoamisia, en joskus tullut edes alakertaan, vaan lueskelin yläkerrassa.
Kerran sitten sunnuntaina siskonsa soitti, että tulevat miehen äidin kanssa yllättäen tuomaan jotain tms. en muista, miksi. No kämppähän oli siis sen näköinen kuin kuvitella saattaa, muutaman jätkän siellä pämpättyä vkonlopun.
"Yllättäen" nähtiin hampaiden välistä sihisevä mies, että etkö voi nyt yhtään siivota, ne on täällä vartin päästä. Minä nauroin helakan naurun ja vetäydyin takaisin yläkertaan. Ei kuulu mulle hänen kämppänsä tila eikä sukulaistensa yllätysvisiitti.
No tämä kummasti opetti, tänään meillä automaattisesti siistiytyy kämppä peruskuntoon ja tietysti eihän niitä nuoruuden bileitäkään enää pidetä. Ja molemmat myöntää, että yhteinen käsitys siisteydestä ja sen yhteinen ylläpito nostaa kummasti elämisen tasoa.
Tuli tästä mieleen, kun exäni oli järjestänyt kämpässämme miesten saunaillan ja minä olin sen aikaa muualla. Palasin sunnuntaina sitten aamupäivällä kotiin ja kämppä oli ihan pommi ja viina lemusi ja sohvalla nukkui 2 exän kaveria... Ex oli juuri herännyt ja oli vessassa pesemässä hampaitaan. Sain juuri kengät pois jalasta ja ovikello soi. Siellä oli exän äiti. Silmät suurina katsoi terassin ylipursuavaa tuhkakuppia, tyhjiä tölkkejä siellä täällä, märkiä pyyhkeitä lattioilla, tosiaan se ihan jäätävä lemu... Alkoi minulle ensin paasaamaan, että miksi on tällaista ja huhhuh, voi hyvänen aika sentään. Pyysin peremmälle ja sanoin, että syylliset on sisällä ja minä vasta tulin kotiin. Sisällä jatkui taivastelu ja alkoi vielä äidin ja pojan välinen riita, kun poika ei oikein krapulan vuoksi ollut juttutuulella.
Jälkeenpäin kuulin, että MINUA on haukuttu tästä epäsiisteydestä ja kuinka ME pidämme tuollaisia ruokottomia bileitä ja tuhotaan asuntoa. Ja kuulemma meillä oli aina niin sotkuista, kun minä en osannut huolehtia kodista :) joopa joo... En muutenkaan erityisemmin tuon miehen äidistä pitänyt eikä hän minusta.
Mua ei onneksi alkanut anoppi tai käly moittimaan, toki omansa tunsivat, mutta mua jäi naurattamaan, että noin sitä ollaan äitille vieraskoreaa. Ja tosiaan kummasti auttoi varmaan kun näki äitinsä silmin sen hävityksen kauhistuksen.
Ei siinä mitään, kyllä mullekin makoiset bileet nuorena maistui, mutta tosiaan siivoilin niitä sitten heti, niinkun tapana on. Miehen bileiden jälkiä en siivonnut silloin, enkä siivoaisi tänään.
Jossain vaiheessa toki sitten alkoikin bileet olla yhteisiä niin kuin kaveritkin, eli sikälikään ei tarvi sitä asiaa enää vatkata.
Vierailija kirjoitti:
"- Eräs tuttu sanoo "voisin tulla kahville". Minusta ei voi tupata kenellekään vaan mieluummin hän voisi kutsua meitä kahville. (Mitä ei ole tehnyt)"
Tuo on paljon parempi kuin soittaa että tule meille kahville. Ikään kuin viihdytetään ja vaivataan toista lähtemään kotoaan ja tulemaan kahville samalla kun itse maataan sohvalla ja odotellaan seuraa. Paljon mukavampi on soittaa jos on lähistöllä itse, ja kysyä sopiiko piipahtaminen kaffilla.
Ei ole.
Minä kutsun, jos haluan että meille tullaan.
Inhoan tyyppejä jotka kutsuvat itse itsensä.
N57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikanaan tapasi miehen kaverit olla yht'äkkiä oven takana kelloa soittamassa, viikonloppuina ravasivat edes takaisin, meille, baariin, takasin meille...periaatteessa en viitsinyt kieltääkään, kun iso talo oli. Välillä kämppä oli todella hurjan näköinen (mun standardeihin), mutta purin hammasta ja päätin, että aivan sama. En tosiaankaan laittanut heille tarjoamisia, en joskus tullut edes alakertaan, vaan lueskelin yläkerrassa.
Kerran sitten sunnuntaina siskonsa soitti, että tulevat miehen äidin kanssa yllättäen tuomaan jotain tms. en muista, miksi. No kämppähän oli siis sen näköinen kuin kuvitella saattaa, muutaman jätkän siellä pämpättyä vkonlopun.
"Yllättäen" nähtiin hampaiden välistä sihisevä mies, että etkö voi nyt yhtään siivota, ne on täällä vartin päästä. Minä nauroin helakan naurun ja vetäydyin takaisin yläkertaan. Ei kuulu mulle hänen kämppänsä tila eikä sukulaistensa yllätysvisiitti.
No tämä kummasti opetti, tänään meillä automaattisesti siistiytyy kämppä peruskuntoon ja tietysti eihän niitä nuoruuden bileitäkään enää pidetä. Ja molemmat myöntää, että yhteinen käsitys siisteydestä ja sen yhteinen ylläpito nostaa kummasti elämisen tasoa.
Tuli tästä mieleen, kun exäni oli järjestänyt kämpässämme miesten saunaillan ja minä olin sen aikaa muualla. Palasin sunnuntaina sitten aamupäivällä kotiin ja kämppä oli ihan pommi ja viina lemusi ja sohvalla nukkui 2 exän kaveria... Ex oli juuri herännyt ja oli vessassa pesemässä hampaitaan. Sain juuri kengät pois jalasta ja ovikello soi. Siellä oli exän äiti. Silmät suurina katsoi terassin ylipursuavaa tuhkakuppia, tyhjiä tölkkejä siellä täällä, märkiä pyyhkeitä lattioilla, tosiaan se ihan jäätävä lemu... Alkoi minulle ensin paasaamaan, että miksi on tällaista ja huhhuh, voi hyvänen aika sentään. Pyysin peremmälle ja sanoin, että syylliset on sisällä ja minä vasta tulin kotiin. Sisällä jatkui taivastelu ja alkoi vielä äidin ja pojan välinen riita, kun poika ei oikein krapulan vuoksi ollut juttutuulella.
Jälkeenpäin kuulin, että MINUA on haukuttu tästä epäsiisteydestä ja kuinka ME pidämme tuollaisia ruokottomia bileitä ja tuhotaan asuntoa. Ja kuulemma meillä oli aina niin sotkuista, kun minä en osannut huolehtia kodista :) joopa joo... En muutenkaan erityisemmin tuon miehen äidistä pitänyt eikä hän minusta.
Mua ei onneksi alkanut anoppi tai käly moittimaan, toki omansa tunsivat, mutta mua jäi naurattamaan, että noin sitä ollaan äitille vieraskoreaa. Ja tosiaan kummasti auttoi varmaan kun näki äitinsä silmin sen hävityksen kauhistuksen.
Ei siinä mitään, kyllä mullekin makoiset bileet nuorena maistui, mutta tosiaan siivoilin niitä sitten heti, niinkun tapana on. Miehen bileiden jälkiä en siivonnut silloin, enkä siivoaisi tänään.
Jossain vaiheessa toki sitten alkoikin bileet olla yhteisiä niin kuin kaveritkin, eli sikälikään ei tarvi sitä asiaa enää vatkata.
Moitti minua sukulaisilleen varmaan vain siksi, ettei pystynyt laittamaan pelkän poikansa syyksi (ihmettelen miksi tällaista pitää ylipäänsä edes juoruta muille). Kuuli, kun kerroin selvällä suomenkielellä, että minä vasta tulin kotiin... Hän oli todella järkyttyneen oloinen ja kyllä minuakin kieltämättä kauhistutti, että ihan noin pahaan kuntoon olivat kämpän laittaneet :D no, rupesivat sitten siivoamaan jälkiään. Tosiaan vähän päälle parikymppisiä oltiin ja asuttiin vuokralla miehen sukulaisen omistamassa asunnossa ja luulen, että tämäkin oli syynä miksi äitinsä piti asiasta kertoa, kun paikka näytti siltä, että olisi oikeasti tullut jotain vahinkoakin asuntoon, mutta ei tullut mitään, kaikki oli siivottavissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan tuollaista käynyt, oudolta kuulostaa. Kerran menimme synttäreille kutsussa ilmoitettuna ajankohtana ja olimme ensimmäiset vieraat. Isäntä ja emäntä häipyivät heti oven avaamisen jälkeen keittiöön ja jättivät meidät eteiseen pällistelemään, mutta tähän oli selvä syy: heillä oli tarjoilut vielä ihan vaiheessa, vaikka he eivät sitä suoraan sanoneetkaan ja toimivat siinä minusta vähän tökerösti. Mutta myöhemmin juttu luisti kyllä ihan tavallisesti.
Ap, tunnetko hyvin tuon emännän eli tiedätkö, oliko nuiva käytös hänelle ominaista? Ehkä hän odotti, että olisit tuonut jotain kahvipöytään, kun puhelimessa heti otti esille tarjottavat? Tai ehkä hänelle oli sattunut jokin akuutti harmistus (esim. riita kaverin/sukulaisen kanssa puhelimessa tai oli tullut ilmi jokin iso rahanmeno) juuri ennen kuin tulitte eikä hän ehtinyt/ilennyt enää ilmoittaa teille, että älkää tulkokaan.
Tällaiset etuajassa tulijat vituttaa!
Kerran eräs vieras tuli 40min aikaisemmin H-hetkeä. Koira oli oksennelut pitkin taloa ja siivouksessa oli mennyt aikaa.
Olin vielä suihkussa. Luulis kuitenkin, että suihkussa saa rauhassa käydä vielä reilusti ennen kemuja.
Vähän voisi miettiä kuinka aikaisin sinne kylään mennään. Isäntäväki saattaa tosiaan olla vielä järjestelmässä kemuja. Joku 5-10min aikaisemmin on OK, mutta 40min niin HUHU HUH.
Tämä.
Jotkut tulee puolikin tuntia / tunti aiemmin.
Tuo on epäkohteliasta. Varsinkin kun ei ole mistään pitkänmatkan tulijoista kyse!
Se on todella täysin käytöstapojen vastaista. Niinkuin tuolla jo aiemmin todettiin, hyviin käytöstapoihin kuuluu saapua 5-15 min kutsussa mainitun ajan jälkeen. Eli jos kutsu on klo 13.00, niin vieraat saapuvat 13.05 - 13.15 välisenä aikana. Kaikki muu on moukkamaista, paitsi jos on jokin pakottava syy (esim auton rikkoutuminen viime hetkellä, kolari) ja ilmoittaa heti myöhästyvänsä tästä syystä.
Eikö tuo riipu vähän juhlan luonteesta? Jos menisin klo 13 alkaviksi merkittyihin häihin, odottaisin kyllä häämarssin pärähtävän soimaan silloin ja vieraiden olisi suotavaa olla jo penkissä. Samoin ristiäisissä veikkaisin papin olevan asemissa jo tuohon aikaan, hautajaisiinkin menisin mielelläni hyvissä ajoin.
Oikeastaan tuon viivyttelyn olettaisin koskevan ilman "ulkopuolista" ohjelmanumeroa olevia juhlia tai illanistujaisia.
No koska noissa aiemmissa viesteissä puhuttiin kemuista ja synttäreistä, en älynnyt tarkentaa että tämä saapuminen 5-15 min jälkeen kutsussa esitetyn ajankohdan ei koske saapumista kirkkoon, häihin, hautajaisiin tai ristiäisiin. Ei koske myöskään työpaikan virallisluontoisia juhlia ja varmaan on muitakin tilanteita joissa se ei käy. Järjen käyttö on sallittua ja usein jopa toivottavaa. Mutta jos joku haluaa nakottaa Pirkon oven takana täsmälleen sillä kellonlyömällä mille kutsu on esitetty (ja varmuuden vuoksi sen 10 min etukäteen, ettei vaan myöhästy), niin siitä vaan. Hyviin käytöstapoihin se ei kuitenkaan kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan.
Perillä sitten menin paikalle ja oli ihan mukava rupatella, kunnes hän sanoi, että pitäisi alkaa muihin hommiin. Olin aika hölmistynyt. Tulin pitkän matkan takaa ja olin koko ajan olettanut, että on päivänselvää että jään yöksi. Eihän Helsinkiin asti tulla vain kahville.
Tunnelma muuttui.
Hän alkoi kyselemään, että missä olen yötä ja minä vähän nolona selitän "en tunne täältä ihan hirveästi ihmisiä, luulin että jäisin tänne yöksi". Oli kiusallista tuppautua, mutta enhän nyt kadullakaan voi nukkua. Olin opiskelija, ei varaa hotelliin. Matkaliput olivat jo valtava investointi.
No jäin sinne sitten. Tunnelma oli kiusallinen. Kävimme kaupassa ja minä maksoin ruoat jne. Siihen väljähti kaveruutemme.
Yöksi jääminen pitää aina sopia erikseen. Siis aina.
Oikeasti? Siis joku tulee sun luo kylään, vain sun luo, ei mitään muuta tarkoitusta koko kaupungissa käymiseen, monen sadan kilsan takaa niin on epävarmaa, tarjotaanko yöpaikka? Että joku varmaan tosissaan junailee vain rupatellakseen hetken ja lähteäkseen sitten takaisin junaan?
Aika isot luulot oman seuran viehätysvoimasta.
Kyllä kyllä. Ihan perusasioita on sopia se yöpyminen. Miksi sitä ei sovittaisi? Koska pidetään toista itsestäänselvyytenä eikä jaksa vaivautua kertomaan että aikoo jäädä yöksi?
Itse käyn monesti Helsingissä päiväreissulla, tosin mulla on vain 3,5 tunnin matka Helsinkiin ja ehkä eri asia jos se matka on oikeasti tyyliin Rovaniemi-Helsinki. Mutta silti, vierailija voi haluta mennä vaikka hotelliin tai tutustua kaupunkiin yksin esim mennä shoppailemaan tai museoon ym ja viettää omaa aikaa kaupungissa ja sitten vaikka yöjunalla pois jos matka on pitkä. Että aika tärkeää on kyllä sopia ihan aina nämä yöpymiset.
Ok. Mun kavereiden kanssa on ollut itsestään selvää sopimatta, että jos tulevat mulle vieraaksi, ei siis sano, että piipahtaa työmatkan ohessa tms. niin totta kai jää yöksi, koska no siis, on tultu mun vuoksi mua katsomaan. Ei shoppailemaan yksin tai museoihin, miksi silloin edes muhun ottaisi yhteyttä, jos haluaa itsekseen Helsingissä pyöriä ja hotellissa nukkua.
Kyllä toki näin monet käyvätkin, silloin saattavat kysyä, jos aikaa riittää, kerkiänkö kahville tai drinksulle jonnekin, mutta eivät siis olekaan tulemassa mulle kylään.
Itse olisin äimänä kyllä, jos joku heistä sopisi kanssani vierailusta mun luona ja häipyisikin yksinään kaupunkia ja museoita kiertelemään ja hyppäisi yöjunaan. Ihmettelisin suuresti, mikä mun rooli tässä näytelmässä olikaan.
Hyvä kun teillä toimii teidän järjestelyt ja tavat. Tosi hienoa! Meillä mun kavereiden kanssa toimitaan niin kuin me parhaaksi nähdään. Näin me vaan ollaan erilaisia ja hyvä niin. Pääasia että itse kullakin toimii omien läheisten ja tuttujen kanssa nämä kuviot, vaikka muut tekisivät eri tavalla. 😊
Ok. Mun kavereiden kanssa on ollut itsestään selvää sopimatta, että jos tulevat mulle vieraaksi, ei siis sano, että piipahtaa työmatkan ohessa tms. niin totta kai jää yöksi, koska no siis, on tultu mun vuoksi mua katsomaan. Ei shoppailemaan yksin tai museoihin, miksi silloin edes muhun ottaisi yhteyttä, jos haluaa itsekseen Helsingissä pyöriä ja hotellissa nukkua.
Kyllä toki näin monet käyvätkin, silloin saattavat kysyä, jos aikaa riittää, kerkiänkö kahville tai drinksulle jonnekin, mutta eivät siis olekaan tulemassa mulle kylään.
Itse olisin äimänä kyllä, jos joku heistä sopisi kanssani vierailusta mun luona ja häipyisikin yksinään kaupunkia ja museoita kiertelemään ja hyppäisi yöjunaan. Ihmettelisin suuresti, mikä mun rooli tässä näytelmässä olikaan.