Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

huono emäntä kirjoitti:

Meillä mies toisinaan kutsuu tuttaviaan meidän mökille ajatuksella, että mukavaa kun on paljon porukkaa ja tottahan tuttavat pitävät huolen omista ruuistaan ym.  No ei ne pidä. Saattavat esim tuoda kassillisen ruokaa kun mies on kommunikoinut että ruokaa pitää tuoda tullessaan, ja jättää ne lojumaan johonkin jääkaapin viereen kommentotuaan, että "tässä olisi tätä ruokaa". Siinä sitten saattaa tunnit vieriä ja ilta pimentyö ennen kun kukaan laittaa niitä tuomiaan ruokia...  tunnelma voi olla vähän outo. Mutta olen päättänyt että ystäviä  kyllä mielellään kestitään mökillä, mutta näiden tuttavien kanssa en aio suostuo siihen, että muut uivat ja saunovat, ja minä laitan sillä aikaa ruokaa. Mieluummin ruokin itseni ja lapsen eineksillä kun on nälkä ja vietän lopun ajan rannalla. Ja onhan se myös pikkasen huvittava sosiaalinen koe katsoa miten ne asiat hoituvat, kun ei  ole "emäntää" passaamassa ja jakamassa tehtäviä. 

Tuohan voi olla aika vapauttavaakin, jos tarjoatte ikään kuin teidän mökin leirikeskukseksi. Eli "jääkaappi on täällä, sinne voi laittaa ruokiaan, ja grilli on täällä, pihdit löytyy tästä, kun alkaa nälättää. Saunaa voi lämmittää."

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin kanssa kävi näitä ohareita. Sovittiin että tulee lounaalle ja laitoin ruokaa ja katoin kauniisti mutta unohti eikä tullutkaan. Kaksi kertaa oli ruuat pöydässä ja tunnin päästä selviää ettei toinen olekaan tulossa. On muuten hölmö olo ja kurja fiilis syödä yksin sitä nätisti katettua jo jäähtynyttä ruokaa. En ole kutsunut kolmatta kertaa ja yhteydenpito onkin jäänyt mikä on harmi koska kyseessä on myös lapsen kummi.

Nuorempana toinen ystävä teki myös ohareita, piti varalla esim lauantain ja kun soittelin perään että missä viipyy, oli minulle vihainen että on tässä tärkeämpääkin tekemistä eikä ymmärtänyt lainkaan miksi olin näreissäni kun oma vapaapäivä meni häntä tavoitellen enkä tietty ollut sopinut muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennyt niinpäin, että olen kutsunut kaverin kylään ja ostanut kahvin kanssa jotain tarjottavaa. Kellonaika sovittu. Kaveri ilmoittaa, että meneekin vähän myöhempään, kun on jossain viettämässä aikaa omien kavereiden kanssa. Ok. Sitten jonkin ajan päästä ilmoittaa, että meneekin nyt niin myöhään ettei ehdikään tulla. Ei mitään pahoitteluja. Siinä sitten vedin croissantia ja leivoksia yksin. Onneksi en sentään itse leiponut. Ymmärrän, että voi tulla estettä, mutta ei silti ole hyvää käytöstä jättää toista epävarmana roikkumaan varmuudeksi. Kertoo myös itselleni arvostuksen puutteesta.

Tuo on ihan hirveää, jopa nöyryyttävää. Yhden entisen kaverin kanssa kävi näin jokusen kerran, sitten annoin vaan olla enkä ole kutsunut häntä enää enkä myöskään mene hänen luo. Juurikin tuo, että hyvissä ajoin sovittiin, että tulee silloin ja siihen aikaan ja ensimmäinen viesti n. tunti sovitusta ajasta "kestää vielä vähän" ja lopulta tulee viesti, ettei ehdi tulemaan ollenkaan. Ensimmäisen kerran ajattelin sen olevan ok, koska ihmisille voi nyt sattua ja tapahtua, mutta sitten, kun sama toistui neljännen kerran, niin ei kiitos enää. Ja tiesin yhdellä kerralla hänen menneen toisen kaverinsa luo, koska oli sopinut menoja päällekäin.

Varallapitoa on omallekin kohdalle sattunut usein. Niin että kaveri ei peru sovittua tekemistä minun kanssani, vaikka hänellä on sovittuna siihen samaan aikaan myös muuta(joka on sovittu siis myöhemmin kuin tämä meidän tapaamisemme) vaan pitää varalla jos se kivempi tekeminen meneekin jonkun paremman tyypin kanssa plörinäksi. Osa myös sanoo kaikkiin ehdotuksiin kyllä, ja sitten valkkaa lopulta sen mikä sattuu eniten kiinnostamaan juuri sillä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sitoutuminen siihen, että on kutsunut jonkun kylään tai itse ottanut kutsun vastaan toisen luo, niin vaikeaa nykyään? Sitoutumisella tarkoitan sitä, että  valmistautuu ja ottaa toisen ihmisen huomioon, kuten yleisesti tapana on. En jaksa ymmärtää, että näin monella on tällaisia aika räikeitäkin kokemuksia.

Minulla oli vuosia sitten ystävä, asui naapurustossa, toisella puolella tietä. Oltiin paljon tekemisissä mutta hän ei koskaan tullut meille kahville, kun kutsuin ja aina lupasi iloisesti tulla. Ei koskaan. Minua hän kutsui kyllä kotiinsa ja oli ihan ystävällinen aina. 

Kun näitä tosi ikäviä ja nöyryyttäviäkin ohareita sattui yli 3, laitoin koko ystävyyden jäähylle ja sinne se jäikin. Ikävin tilanne oli se, että meillä kummallakin oli kotona kaksi pientä lasta, olimme siis kotiäitejä, ja minä puin omat naperoni ja lähdin puskemaan vaunuja kamalaan lumipyryyn, jotta saataisiin kaupasta jotain kivaa tarjottavaa, koska tämä nainen oli lapsiensa kanssa tulossa meille, eikä meillä oikein ollut mitään. Katoin pöydän ja odotin, odotin, odotin. Laitoin viestin.  "Mulle tuli yksi työpuhelu. Tulkaa te meille! Mä luulin, että te olitte tulossa meille seliseli"

Toinen yritys: oltiin nähty kadulla ja juteltiin meidän perheiden lomamatkoista (aikana ennen koronaa, kauan ennen koronaa..) ja sovittiin, että katsellaan toistemme lomakuvia meillä kahvin ja mehun ääressä, lasten kanssa.

Laitoin kaiken valmiiksi. EI tullut. Ei vastannut viestiin, ei puheluun. 

Siihen se sitten jäi.

Mä voisin olla sinä. Sillä erotuksella, että sovittiin usein lähtevämme esim. lenkille, shoppailemaan, mitä vaan. Tämä ei vaivautunut paikalle ja jälkikäteen tuli viesti että piti mennä menolle x tai paikkaan x tai enhän mä sitten päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten tiedä miksi ystäväni halusi kuitenkin aina välillä nähdä ja kutsui kylään. Olikohan vaan kyse siitä, ettei kehdannut olla näkemättä kun oltiin kummeja lapsille? Tai tuliko minusta jotenkin ”vanha ja ei niin tärkeä kaveri”, joka nyt vain roikkui siinä mukana, mutta josta hän ei niin enää välittänyt?

Tuntematta tapausta sen tarkemmin, itse epäilen, että kyse oli velvollisuudentunteesta kummia kohtaan, eikä tärkeästä kaverista. Ehkä tämäkin on joku suomalainen ajatusmalli: Saattaisi kuullostaa törkeältä, että henkilö ei kutsuisi kummia ikinä kylään, ja nyt on sentään kutsunut kylään, ja on kummin oma moka, jos ei tajua, ettei ole jatkossa tervetullut?

Olisin itsekin saattanut nuorempana syyllistyä samaan. Olisin halunnut veljeni kummisedäksi, mutta hän ei kelvannut, koska ei kuulunut kirkkoon.  Sitten jouduin viime hetkellä kutsumaan veljen vaimon kummiksi jo aiemmin valittujen kummien lisäksi. En ollut hänen kanssaan läheinen, ja asuivat eri puolella Suomea. 

Vasta noin 2 viimeisen vuoden aikana meistä on tullut läheisiä - toki se, että ovat muuttaneet samalle paikkakunnalle on auttanut asiaa.

Muille tiedoksi, olen kummi, vaikka en ole kirkossa. Mutta sylikummiksi en kelvannut, enkä voinut olla ainoa kummi.

Omaa lasta ei kastettu, meillä pidettiin nimiäiset. Ei ollut väliä, onko kummit kirkossa vai ei.

Jos lasta ei ole kastettu, niin ethän sinä silloin kummi ole? Joku muu tärkeä aikuinen, kummiin verrattava kylläkin.

Kummin nimellä kyllä menen, ei se nyt mikään suojattu tavaramerkki olen. Ei ne kirkon kummitkaan ole nähdäkseni pyhäkoulua todellisuudessa pitäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen alussa anoppi kutsui puhelimessa minut ja puolisoni seuraavana viikonloppuna syömään eli kutsu tuli viikkoa ennen kyläpäivää. Saavuttiin sovittuna aikana viikon päästä paikalle ja anoppi ilmoitti jo ovea avatessaan, että ruoka on valmista, mutta sitä ei riitäkään neljälle. Anoppi ja appiukko alkoivat syömään, juteltiin siinä hetki ja lähdettiin sitten omaan kotiimme syömään hiukan hämmentyneinä. Ymmärrän kyllä, että kun ohiajaessa pistäydytään käymässä, niin ei tarvitse olla tarjottavaa, mutta kun nimenomaan on syömään kutsunut, niin viikon aikana kyllä olisi kauppaan ehtinyt.

Anoppi on kyllä muutenkin omalaatuinen, että ns. perhejuhlissakaan ei tarjottavan määrä ole kummoinen vaan esim. normikokoiset pullat on veitsellä leikattu neljään palaan. Kun tämän on ajan kanssa oppinut, niin osaa syödä ennen juhlia, niin jaksaa sitten maha täynnä lievästi huvittuneena vain seurata pullanleikkausoperaatiota ja muita kahvipöydän touhuja. Kukin tavallaan :)

Meillä anoppilassa on samanlaista. Kutsutaan syömään minut, mies ja 2 lasta, mutta ruokaa on aina sen verran että minulle riittää vain peukalonpään kokoinen peruna, ja kastiketta lusikallinen. Olenkin vuosien varrella jo oppinut ilmoittamaan että minä en syö, tekee vain muulle perheelle. Vähän tätä ihmeteltiin, mutta ene ole kehdannut sanoa ettei minua kiinnosta joka kertainen teatteri jossa muilla on lautaset täynnä, ja itsellä maha kurisee ruuan jälkeen. Ruokaa tehdään edelleen saman verran, vaikka minä en koskaan syö. Ihan kuin minut olisi koko ajan jätetty ruuista pois.

Miksi jäit viimeiseksi ottajaksi joka kerta?

Eikö tullut vahingossakaan mainittua omalle miehelle että nyt lautanen jakoon että sinäkin saat. Mitä sä pelkäät? Pidä puoles ja ota ekana.

Että jättäisin lapset viimeiseksi tyhjin lautasin? Heillä on sellainen tapa että ensin lapset ottavat, että varmasti saavat tarpeeksi ruokaa. En kehtaisi ikinä ottaa viimeisiä ruokia niin että talon väki, tai joku muu vieraista jää ilman. Siksi. Ei minulla ole mitään tarvetta mennä heille syömään. Vierailumme heillä kestävät max pari tuntia, joten voin aivan hyvin, ja mielelläni syönkin kotona. Miehelleni olen sanonut kyllä että he eivät tee ruokaa tarpeeksi koko porukalle. Mieheni sanoi tähän että varmaan heidän vaikea hahmottaa, kun asuvat kahdestaan.

No nyt olen yhä hämmentyneempi. Miehesi on huomannut, että siellä ei ole ikinä tarpeeksi ruokaa, mutta ei pidä huolta siitä, että vaikka ottaisi itse viimeisenä, ja ensin antaisi sinulle tarpeeksi.

Ja jos tuo on ihan tuttu kuvio, että siellä ei osata arvioida paljonko kahdeksan ihmistä syö, veisitte tuliaisina vaikka jonkun salaatin tai pussin katjalanpiirakoita tms kun perhettä ollaan

Minkä ihmeen takia, kun asia on ollut tällä tavoin hoidossa jo vaikka kuinka kauan? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣

Mun sisko on just tuollainen aina kun he pyytävät kylään, tulevat kylään tai näemme perheen kesken jossain muualla. Heillä menee todella huonosti, ja jostain syystä sisko haluaa aina muiden ihmisten kuullen nälviä, v-ttuilla, pyöritellä silmiään ja aukoa päätään miehelleen. Oikein että katsokaa nyt miten huono mies tuo on. Mies ON inhottava ja narsistinen kuspää, mutta eroaisi sitten siitä, eikä levittelisi likapyykkiään muiden ihmisten edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣

Mun sisko on just tuollainen aina kun he pyytävät kylään, tulevat kylään tai näemme perheen kesken jossain muualla. Heillä menee todella huonosti, ja jostain syystä sisko haluaa aina muiden ihmisten kuullen nälviä, v-ttuilla, pyöritellä silmiään ja aukoa päätään miehelleen. Oikein että katsokaa nyt miten huono mies tuo on. Mies ON inhottava ja narsistinen kuspää, mutta eroaisi sitten siitä, eikä levittelisi likapyykkiään muiden ihmisten edessä.

No niinpä :D Sisko varmaan haluaisi että kaikki muutkin näkisivät miten sureka hänen miehensä on, mutta tuleekin siinä vain paljastaneeksi oman surkeutensa.

Naapuri oli kutsunut istumaan iltaa, katsomaan tyttöjen elokuvaa ja laittamaan kynsiä. Rehellisesti sanoen en pidä kyseisistä elokuvista enkä kynsien laitosta, mutta suostuin kaverin mieliksi. Kun saavuin sovittiin aikaan oli kaveri päättänyt tehdä suursiivousta talossa. Laittoi minulle elokuvan pyörimään, jatkoi imuroimista ja meni sen jälkeen suihkuun.

Elokuva oli melkein lopussa kun oli pukenut päälleen. Kynsiä jaksoi laittaa hetken verran kunnes valitti stressiä ja väsymystä.

Lähdin kotiin ja kerroin miehelle että kävin naapurissa katsomassa elokuvaa, yksin.

Tollaseen kyläilyyn tulisi mulle pian STOP! Jolleivat oassa olla asiallisesti , niin en riitojakaan jäis kuunteleen . Sanoisin päin naamaa miksi poistumme , emmekä palaa. Siinähän sitten oppivat olemaan tai ainakin ilman meitin seuraa/tuttavuutta.

Masentunut?

Itselläni oli ystävä joka kutsui kylään, mutta kiukutteli ja tiuski miehelleen koko ajan. Yhteisiin keskusteluihin hän ei osallistumut vaan keskittyi kännykkäänsä. Oli myös usein sopinut muuta menoa ja hoputti meitä lähtemään. Ja perästä tulee aina viesti „olipa ihana nähdä“ niin oli joo. Ei olla enää menty vaikka olisikin kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣

Mun sisko on just tuollainen aina kun he pyytävät kylään, tulevat kylään tai näemme perheen kesken jossain muualla. Heillä menee todella huonosti, ja jostain syystä sisko haluaa aina muiden ihmisten kuullen nälviä, v-ttuilla, pyöritellä silmiään ja aukoa päätään miehelleen. Oikein että katsokaa nyt miten huono mies tuo on. Mies ON inhottava ja narsistinen kuspää, mutta eroaisi sitten siitä, eikä levittelisi likapyykkiään muiden ihmisten edessä.

No niinpä :D Sisko varmaan haluaisi että kaikki muutkin näkisivät miten sureka hänen miehensä on, mutta tuleekin siinä vain paljastaneeksi oman surkeutensa.

Syynä on myös se, että kotona kun muut eivät näe, mies kohtelee häntä todella huonosti. Soittaa musiikkia tai katsoo tv:tä volat täysillä kun siskolla on aamuherätys, tai käy muuten vain puistelemassa hereille ilman syytä. Kun siskolla on vapaapäivä ja saisi nukkua, niin mies laittaa kellon piruuttaan herättämään kukonlaulun aikaan ja metelöi niin ettei siskoni saa nukkua, ei käy koskaan kaupassa tai maksa ruokia, ei huolehdi talon lämmityksestä, vaan se on siskon homma, ja jos talo on kylmä siskon tullessa töistä, niin se on siskon syy. Itse äijä on etätöissä ja saisi kyllä ne takkatulet sytytettyä. En jaksa edes kaikkea kirjoittaa, mutta kiusaa kaikin tavoin ja jatkuvasti, mutta vieraiden nähden käyttäytyy aina korrektisti siskoa kohtaan, ja on ”hämillään” kun siskoni naljailee ja aukoo päätään. Ja nähtävästi vain vieraiden nähden siskolla on rohkeutta näyttää miltä hänestä tuntuu, kun mies ei muiden nähden ikinä näytä oikeaa luontoaan.

Olen sanonut siskolle kymmeniä kertoja, että jätä se mies ja lähde. Olen myös neuvonut miten se käytännössä onnistuisi (asunnon hankkiminen ym), mutta mitään ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan.

Perillä sitten menin paikalle ja oli ihan mukava rupatella, kunnes hän sanoi, että pitäisi alkaa muihin hommiin. Olin aika hölmistynyt. Tulin pitkän matkan takaa ja olin koko ajan olettanut, että on päivänselvää että jään yöksi. Eihän Helsinkiin asti tulla vain kahville.

Tunnelma muuttui.

Hän alkoi kyselemään, että missä olen yötä ja minä vähän nolona selitän "en tunne täältä ihan hirveästi ihmisiä, luulin että jäisin tänne yöksi". Oli kiusallista tuppautua, mutta enhän nyt kadullakaan voi nukkua. Olin opiskelija, ei varaa hotelliin. Matkaliput olivat jo valtava investointi.

No jäin sinne sitten. Tunnelma oli kiusallinen. Kävimme kaupassa ja minä maksoin ruoat jne. Siihen väljähti kaveruutemme.

Yöksi jääminen pitää aina sopia erikseen. Siis aina.

Oikeasti? Siis joku tulee sun luo kylään, vain sun luo, ei mitään muuta tarkoitusta koko kaupungissa käymiseen, monen sadan kilsan takaa niin on epävarmaa, tarjotaanko yöpaikka? Että joku varmaan tosissaan junailee vain rupatellakseen hetken ja lähteäkseen sitten takaisin junaan?

Aika isot luulot oman seuran viehätysvoimasta.

Kyllä kyllä. Ihan perusasioita on sopia se yöpyminen. Miksi sitä ei sovittaisi? Koska pidetään toista itsestäänselvyytenä eikä jaksa vaivautua kertomaan että aikoo jäädä yöksi?

Itse käyn monesti Helsingissä päiväreissulla, tosin mulla on vain 3,5 tunnin matka Helsinkiin ja ehkä eri asia jos se matka on oikeasti tyyliin Rovaniemi-Helsinki. Mutta silti, vierailija voi haluta mennä vaikka hotelliin tai tutustua kaupunkiin yksin esim mennä shoppailemaan tai museoon ym ja viettää omaa aikaa kaupungissa ja sitten vaikka yöjunalla pois jos matka on pitkä. Että aika tärkeää on kyllä sopia ihan aina nämä yöpymiset.

Siis sosiaalisista taidoistahan tässä on kysymys. Kaikilla ei ole mitään kokemusta siitä, miten vieraita kestitään tai miten heidän kanssaan ollaan, tai että kuinka käydään kylässä. Tunnen itsekin perheitä, joissa esimerkiksi vanhemmilla (äidillä) on jonkinlaisia sosiaalisia ongelmia ja on erittäin varautunut muita ihmisiä kohtaan. Heillä ei _koskaan_ käy ketään kylässä, eivätkä he ikinä käy kenenkään luona. Aikuset lapset eivät myöskään osaa nyt kyläillä saatika ottaa vieraita vastaan. 

Kyläily on pee....stä.  En halua myös kotiini vieraita. Tekopyhää shittiä ja typerää jutustelua jonninjoutavista aiheista. Ei kiitos. Vanhana tulee tälläiseksi. TV, radio, ulkona  kävely,ihailu   ja läppäri riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan.

Perillä sitten menin paikalle ja oli ihan mukava rupatella, kunnes hän sanoi, että pitäisi alkaa muihin hommiin. Olin aika hölmistynyt. Tulin pitkän matkan takaa ja olin koko ajan olettanut, että on päivänselvää että jään yöksi. Eihän Helsinkiin asti tulla vain kahville.

Tunnelma muuttui.

Hän alkoi kyselemään, että missä olen yötä ja minä vähän nolona selitän "en tunne täältä ihan hirveästi ihmisiä, luulin että jäisin tänne yöksi". Oli kiusallista tuppautua, mutta enhän nyt kadullakaan voi nukkua. Olin opiskelija, ei varaa hotelliin. Matkaliput olivat jo valtava investointi.

No jäin sinne sitten. Tunnelma oli kiusallinen. Kävimme kaupassa ja minä maksoin ruoat jne. Siihen väljähti kaveruutemme.

Yöksi jääminen pitää aina sopia erikseen. Siis aina.

Oikeasti? Siis joku tulee sun luo kylään, vain sun luo, ei mitään muuta tarkoitusta koko kaupungissa käymiseen, monen sadan kilsan takaa niin on epävarmaa, tarjotaanko yöpaikka? Että joku varmaan tosissaan junailee vain rupatellakseen hetken ja lähteäkseen sitten takaisin junaan?

Aika isot luulot oman seuran viehätysvoimasta.

Kyllä kyllä. Ihan perusasioita on sopia se yöpyminen. Miksi sitä ei sovittaisi? Koska pidetään toista itsestäänselvyytenä eikä jaksa vaivautua kertomaan että aikoo jäädä yöksi?

Itse käyn monesti Helsingissä päiväreissulla, tosin mulla on vain 3,5 tunnin matka Helsinkiin ja ehkä eri asia jos se matka on oikeasti tyyliin Rovaniemi-Helsinki. Mutta silti, vierailija voi haluta mennä vaikka hotelliin tai tutustua kaupunkiin yksin esim mennä shoppailemaan tai museoon ym ja viettää omaa aikaa kaupungissa ja sitten vaikka yöjunalla pois jos matka on pitkä. Että aika tärkeää on kyllä sopia ihan aina nämä yöpymiset.

Tuo kirjoittaja kirjoitti:

"Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan."

Helsingissä minulla asuu monta sukulaista ja ystävää, ja kun sovitaan yhdessä sopiva viikonloppu kyläilyyn, niin jokainen heistä ymmärtää että kyse on viikonlopusta. Jos sovitaan että tulen perjantaina käymään, niin jokainen ymmärtää että olen tulossa käymään perjantaina, en viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣

Mun sisko on just tuollainen aina kun he pyytävät kylään, tulevat kylään tai näemme perheen kesken jossain muualla. Heillä menee todella huonosti, ja jostain syystä sisko haluaa aina muiden ihmisten kuullen nälviä, v-ttuilla, pyöritellä silmiään ja aukoa päätään miehelleen. Oikein että katsokaa nyt miten huono mies tuo on. Mies ON inhottava ja narsistinen kuspää, mutta eroaisi sitten siitä, eikä levittelisi likapyykkiään muiden ihmisten edessä.

No niinpä :D Sisko varmaan haluaisi että kaikki muutkin näkisivät miten sureka hänen miehensä on, mutta tuleekin siinä vain paljastaneeksi oman surkeutensa.

Syynä on myös se, että kotona kun muut eivät näe, mies kohtelee häntä todella huonosti. Soittaa musiikkia tai katsoo tv:tä volat täysillä kun siskolla on aamuherätys, tai käy muuten vain puistelemassa hereille ilman syytä. Kun siskolla on vapaapäivä ja saisi nukkua, niin mies laittaa kellon piruuttaan herättämään kukonlaulun aikaan ja metelöi niin ettei siskoni saa nukkua, ei käy koskaan kaupassa tai maksa ruokia, ei huolehdi talon lämmityksestä, vaan se on siskon homma, ja jos talo on kylmä siskon tullessa töistä, niin se on siskon syy. Itse äijä on etätöissä ja saisi kyllä ne takkatulet sytytettyä. En jaksa edes kaikkea kirjoittaa, mutta kiusaa kaikin tavoin ja jatkuvasti, mutta vieraiden nähden käyttäytyy aina korrektisti siskoa kohtaan, ja on ”hämillään” kun siskoni naljailee ja aukoo päätään. Ja nähtävästi vain vieraiden nähden siskolla on rohkeutta näyttää miltä hänestä tuntuu, kun mies ei muiden nähden ikinä näytä oikeaa luontoaan.

Olen sanonut siskolle kymmeniä kertoja, että jätä se mies ja lähde. Olen myös neuvonut miten se käytännössä onnistuisi (asunnon hankkiminen ym), mutta mitään ei tapahdu.

Tuo on väkivaltaa. Siskosi elää väkivaltaisessa suhteessa, ja on jo ihan rikki ja kaiken suhteellisuudentajun ja itsetunnon menettänyt. Narsistimies.

on yksi hyvä ystävä vain mulla kirjoitti:

Kyläily on pee....stä.  En halua myös kotiini vieraita. Tekopyhää shittiä ja typerää jutustelua jonninjoutavista aiheista. Ei kiitos. Vanhana tulee tälläiseksi. TV, radio, ulkona  kävely,ihailu   ja läppäri riittää.

Mä taas olen vanhemmaksi tultua alkanut tykätä enemmän. Olen oppinut pitämään kodin siistinä ihan arkenakin, ja olemaan häpeämättä, jos laitan pöytään "vain" voileivät, jos kaveri tupsahtaa kylään yllättäen. Siis tarkoitan, että olen löytänyt sellaisen arkirutiinin, että elämänhallinta on kunnossa, eikä yksittäinen vieras kaada minua paniikkiin ja kaaokseen.

Nyt saisi, tulla, mutta ihmiset eivät enää kyläile.

Kaveri asui perheineen pidemmän matkan päässä ja heillä oli sunnuntaina yhden lapsen synttärit. Pyysivät meidät kylään sillä ajatuksella, että tullaan jo edellisenä päivänä ja ollaan yötä, niin ehditään rauhassa viettää iltaa ja jutella. Mentiin sitten sovittuun aikaan lauantaina paikalle ja vietiin viiniä ja pientä purtavaa mukanamme. Ilta meni siinä, että isäntäväki touhuili autotallissa, pyykkikoneella ja ties missä. Lapset pyörivät meidän kanssamme, kun omat vanhemmat katosivat omiin juttuihinsa. Nälkä alkoi jo olla ja varovasti ehdoteltiin, että olisiko jo istuttu yhdessä syömään ja jutustelemaan, kun vähän sitä vartenhan tässä tänne etukäteen tultiin. Emäntä alkoi lopulta mikrottaa pakkasesta paahtoleipää ja selvästi oli kaikille epäselvää, mitä sinä iltana laitettaisiin suuhun. Jossain kohtaa sitten totesimme, että ei tässä nyt vissiin iltaa istuta ja rupatella mukavia ja alettiin kysellä, että mihin voimme päämme kallistaa. Meidät ohjattiin ulkorakennukseen, joka toimi jonkin sortin varastona. Kaivelimme patjoja ja peittoja esiin ja yritimme mahtua nukkumaan. Oltiin aika ihmeissään koko touhusta, vaan seuraavana päivänä touhu vaan paheni.

Kun herättiin, niin molemmat vanhemmat olivat häipyneet johonkin ja lapset kyselivät, että koska alamme valmistella synttäreitä, kun vieraitakin on tulossa. Jossain kohtaa emäntä ilmestyi paikalle ja alkoi kaivella reseptejä esiin, että tämmöistä ja tuommoista kakkua hän oli ajatellut, että voisimmeko ruveta hommiin. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin alkaa vatkata ja paistaa ja kakut saatiinkin pöytään, ennen kuin vieraat tulivat. Ihan selväksi tuli, että meidät kutsuttiin paikalle vain synttäreitä valmistamaan, mutta itse olisin mieluummin tehnyt ne kakut vaikka kotona ja tuonut mukanani, jos olisi kerrottu, että nyt ei oma kapasiteetti riitä valmisteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣

Mun sisko on just tuollainen aina kun he pyytävät kylään, tulevat kylään tai näemme perheen kesken jossain muualla. Heillä menee todella huonosti, ja jostain syystä sisko haluaa aina muiden ihmisten kuullen nälviä, v-ttuilla, pyöritellä silmiään ja aukoa päätään miehelleen. Oikein että katsokaa nyt miten huono mies tuo on. Mies ON inhottava ja narsistinen kuspää, mutta eroaisi sitten siitä, eikä levittelisi likapyykkiään muiden ihmisten edessä.

No niinpä :D Sisko varmaan haluaisi että kaikki muutkin näkisivät miten sureka hänen miehensä on, mutta tuleekin siinä vain paljastaneeksi oman surkeutensa.

Syynä on myös se, että kotona kun muut eivät näe, mies kohtelee häntä todella huonosti. Soittaa musiikkia tai katsoo tv:tä volat täysillä kun siskolla on aamuherätys, tai käy muuten vain puistelemassa hereille ilman syytä. Kun siskolla on vapaapäivä ja saisi nukkua, niin mies laittaa kellon piruuttaan herättämään kukonlaulun aikaan ja metelöi niin ettei siskoni saa nukkua, ei käy koskaan kaupassa tai maksa ruokia, ei huolehdi talon lämmityksestä, vaan se on siskon homma, ja jos talo on kylmä siskon tullessa töistä, niin se on siskon syy. Itse äijä on etätöissä ja saisi kyllä ne takkatulet sytytettyä. En jaksa edes kaikkea kirjoittaa, mutta kiusaa kaikin tavoin ja jatkuvasti, mutta vieraiden nähden käyttäytyy aina korrektisti siskoa kohtaan, ja on ”hämillään” kun siskoni naljailee ja aukoo päätään. Ja nähtävästi vain vieraiden nähden siskolla on rohkeutta näyttää miltä hänestä tuntuu, kun mies ei muiden nähden ikinä näytä oikeaa luontoaan.

Olen sanonut siskolle kymmeniä kertoja, että jätä se mies ja lähde. Olen myös neuvonut miten se käytännössä onnistuisi (asunnon hankkiminen ym), mutta mitään ei tapahdu.

Tuo on väkivaltaa. Siskosi elää väkivaltaisessa suhteessa, ja on jo ihan rikki ja kaiken suhteellisuudentajun ja itsetunnon menettänyt. Narsistimies.

Sitähän se on, mutta jostain syystä ei saa lähdettyä, vaikka itsekin tiedostaa asian ja voi todella huonosti, kuten myös lapset. Pelkää tietysti. Mies on just sellainen, joka epätoivoissaan vaikka lahtaa perheensä ennemmin kuin kestää sen häpeän että muija lähti, ja just sellainen josta naapurit sanoo jälkeenpäin, että ”ei olisi hänestä kyllä uskonut”.