Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni oli jäänyt asumaan lapsuuden kotiimme ja sanonut meille sisaruksille, että aina saa tulla käymään. No sitten kerran taas ilmoitin veljelleni, että ollaan lasten kanssa tulossa, jos vaan sopii ja veljellehän sopi. Veli oli jossain vaiheessa alkanut seurustelemaan ja naisystävä oli muuttanut veljeni luo asumaan .
No mentiin sitten lasten kanssa ja veljen kanssa alakerrassa juteltiin ja oltiin. Veljen avokki tuli muutaman tunnin kuluttua yläkerrasta ja oli selvästi hämmästynyt/ärtynyt, kun näki meidät. Tuli heti epämiellyttävä olo. Huomasin, että nainen oli tosi kiukkuinen, vaikka yritti sitä peitellä.
Illalla käytiin saunassa ja keittiössä supistiin jäätelöstä, joka siellä salassa syötiin, ilmeisesti ei olisi riittänyt meille.
Teki kyllä mieli lähteä jossain vaiheessa ajelemaan takaisin kotiin, mutta en veljen takia raaskinut/kehdannut. Matkaa olis siis muutama sata kilomertiä ja tarkoitus oli jäädä yöksi.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin lasten kanssa aikaisin ajelemaan kotiin ja jätettiin pöydälle lappu jossa kiitokset yösijasta jne.
Myöhemmin kuulin, että veljeni ei ollut puhunut avokilleen mitään vierailustamme, koska oli halunnut iloisesti yllättää kumppaninsa. No kumppani kyllä yllättyi, mutta ei iloisesti.
Näin naisena ymmärrän, ettei avokki ilahtunut yllätysvieraista, mutta veljeni ei tuota ollut ymmärtänyt.
Ihan vähään aikaan ei tuolla tullut kyläiltyä, vaikka syy ei meissä ollutkaan. Jotenkin nolotti silti.
Näistä parisuhteen toiselle osapuolelle yllättävistä vierailuista tulee ihan turhaan harmia kun olisi vaan niin paljon helpompi ja parempi kaikille, kun vierailusta tietäisi aina etukäteen molemmat osapuolet (tai koko perhe). Tottakai siis joku pikainen 30min tai vaikka parinkin tunnin vierailu ilmoittamatta puolisolle on ok mutta jos vieraat tulee yhtään pidemmäksi aikaa niin puolisolla on oikeus tietää etukäteen ja joko a. jäädä viettämään aikaa yhdessä tai b. sopia itselle muu meno jos ei halua hengailla vieraiden kanssa.
Mun mielestä ihmisten perusoikeuksiin (lukee muuten Suomen laissakin tuo kotirauha 😀) kuuluu se että saa olla rauhassa omassa kodissa joten kyllä puolisoiden pitää sen verran kunnioittaa toisiaan että vierailuista ilmoitetaan etukäteen. Ja toisaalta sekin on ok että jos vaikka pariskunnan toiselle osapuolelle tulee kaveri vieraaksi hengaamaan muutamaksi tunniksi niin toinen pariskunnan osapuoli voi aivan hyvin olla yksin omissa oloissaan, omassa kodissaan, tietenkin. Että ei todellakaan ole mikään pakko väkisin jutustella vieraan kanssa. Tottakai jos on erikseen sovittu illanvietosta tms juhlista joihin tulee useampi vieras tai että nimenomaan pariskuntana kutsutaan vieraita niin tietysti sitten seurustellaan pariskuntana vieraiden kanssa.
Meistä kumpikaan ei välttämättä tiedä että on vieraita tulossa :P :D
Täällä edelleen saatetaan tulla yllätysvierailulle sopimatta etukäteen. Ainakin 3 eri tyyppiä/porukkaa tätä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni oli jäänyt asumaan lapsuuden kotiimme ja sanonut meille sisaruksille, että aina saa tulla käymään. No sitten kerran taas ilmoitin veljelleni, että ollaan lasten kanssa tulossa, jos vaan sopii ja veljellehän sopi. Veli oli jossain vaiheessa alkanut seurustelemaan ja naisystävä oli muuttanut veljeni luo asumaan .
No mentiin sitten lasten kanssa ja veljen kanssa alakerrassa juteltiin ja oltiin. Veljen avokki tuli muutaman tunnin kuluttua yläkerrasta ja oli selvästi hämmästynyt/ärtynyt, kun näki meidät. Tuli heti epämiellyttävä olo. Huomasin, että nainen oli tosi kiukkuinen, vaikka yritti sitä peitellä.
Illalla käytiin saunassa ja keittiössä supistiin jäätelöstä, joka siellä salassa syötiin, ilmeisesti ei olisi riittänyt meille.
Teki kyllä mieli lähteä jossain vaiheessa ajelemaan takaisin kotiin, mutta en veljen takia raaskinut/kehdannut. Matkaa olis siis muutama sata kilomertiä ja tarkoitus oli jäädä yöksi.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin lasten kanssa aikaisin ajelemaan kotiin ja jätettiin pöydälle lappu jossa kiitokset yösijasta jne.
Myöhemmin kuulin, että veljeni ei ollut puhunut avokilleen mitään vierailustamme, koska oli halunnut iloisesti yllättää kumppaninsa. No kumppani kyllä yllättyi, mutta ei iloisesti.
Näin naisena ymmärrän, ettei avokki ilahtunut yllätysvieraista, mutta veljeni ei tuota ollut ymmärtänyt.
Ihan vähään aikaan ei tuolla tullut kyläiltyä, vaikka syy ei meissä ollutkaan. Jotenkin nolotti silti.
Näistä parisuhteen toiselle osapuolelle yllättävistä vierailuista tulee ihan turhaan harmia kun olisi vaan niin paljon helpompi ja parempi kaikille, kun vierailusta tietäisi aina etukäteen molemmat osapuolet (tai koko perhe). Tottakai siis joku pikainen 30min tai vaikka parinkin tunnin vierailu ilmoittamatta puolisolle on ok mutta jos vieraat tulee yhtään pidemmäksi aikaa niin puolisolla on oikeus tietää etukäteen ja joko a. jäädä viettämään aikaa yhdessä tai b. sopia itselle muu meno jos ei halua hengailla vieraiden kanssa.
Mun mielestä ihmisten perusoikeuksiin (lukee muuten Suomen laissakin tuo kotirauha 😀) kuuluu se että saa olla rauhassa omassa kodissa joten kyllä puolisoiden pitää sen verran kunnioittaa toisiaan että vierailuista ilmoitetaan etukäteen. Ja toisaalta sekin on ok että jos vaikka pariskunnan toiselle osapuolelle tulee kaveri vieraaksi hengaamaan muutamaksi tunniksi niin toinen pariskunnan osapuoli voi aivan hyvin olla yksin omissa oloissaan, omassa kodissaan, tietenkin. Että ei todellakaan ole mikään pakko väkisin jutustella vieraan kanssa. Tottakai jos on erikseen sovittu illanvietosta tms juhlista joihin tulee useampi vieras tai että nimenomaan pariskuntana kutsutaan vieraita niin tietysti sitten seurustellaan pariskuntana vieraiden kanssa.
Meistä kumpikaan ei välttämättä tiedä että on vieraita tulossa :P :D
Täällä edelleen saatetaan tulla yllätysvierailulle sopimatta etukäteen. Ainakin 3 eri tyyppiä/porukkaa tätä tekee.
Minulle tällainen olisi maailman ahdistavinta. Minulle koti on rauhoittumisen ja rentoutumisen paikka, jossa saan olla kuten itse haluan. Meille ei tule ihmiset ilmoittamatta ja pääasiassa tulevat vain, jos me kutsumme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi viime viikonloppuna. Pitkään oli kutsuttu kylään, välimatkaa 250 km joten ei kovin usein järjesty. No, lopulta lähdin sitten katsomaan kaverin uutta taloa. Oli sovittu että puolenpäivän aikaan tulisin, kaveri sanoi että laittaa lounasta. Kun menen paikalle, hän ja miehensä on vaisuina, ei ole mitään lounasta. "Sori meni eilen pitkäksi, meillä on ihan kamala krapula, et jaksaisi hakea pizzeriasta pizzoja ja cokista". Lähdin hakemaan, mutta oli se vähän tylsä vierailu, isäntäväki vaan oli vaisuja ja valittelivat vointiaan.
Tuossa tilanteessa olisin kyllä itse lähtenyt ajamaan takaisin omaan kotiin ja syönyt lohdukseni matkalla jonkun hyvän aterian, jättänyt krapulaiset omaan oloonsa. Tekee hirveän hyvää omalle ololle, kun osoittaa vähän asennetta, eikä suostu toisten pompoteltavaksi. Suuttukaa, ihmiset, kun teitä kohdellaan huonosti. Siis suuttukaa ja näyttäkää se, kävelkää pois.
Kyllä on itsekästä ja ajattelematonta porukkaa, ei voi muuta sanoa. Siis ihan yleisesti tähän ketjuun tämä. -Ap
Hyvä neuvo. Varsinkin nuorempana oli vain pakko jotenkin luovia, kun oli ns. toisten armoilla.
Edelleen ahdistaa, jos olen tilanteessa, jossa en ole omalla autolla tai kyydillä liikenteessä vaan matkustajana. Pyrin karttamaan sitä viimeiseen saakka. Usein ei kuitenkaan mahdollista, jotenkin aina silti suunnittelen itselleni ”varapoistumiskeinon” tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Isän ex-naisystävä( luojan kiitos on ex) lähti aina noin tunnin päästä äidilleen kun olin kutsuttuna kylässä. Sairas päästään.
Ehkä kuvitteli, että te haluatte jutella jotain kaksinkin. Ja että isäsi ja sinä haluatte aikaa keskenään myös ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa, kun olen itse kutsunut itseni sukulaisen luokse. En ole pölähtänyt mitenkään yllättäen paikalle, vaan vierailusta on sovittu ainakin vuorokausi etukäteen. Molemmilla kerroilla olen vienyt tarjottavaa kahvipöytään. Toisessa paikassa ei edes kahvia keitetty ja toisessa just tasan sen verran. Tässä jälkimmäisessä paikassa luulin, ettei pariskunnan toinen osapuoli ole edes paikalla, kun ei tullut tervehtimään, mutta ilmestyikin toisesta huoneesta juuri, kun olimme lähdössä. Tuli kyllä selväksi, ettei erityisesti kiinnosta tavata. Näistä kokemuksista muutama vuosi aikaa. Edelleen sukulaiset kyselevät, että kai te nyt kävitte tapaamassa sukulaista X, kun olitte paikkakunnalla. Juu, ei käyty.
Uskokaa jo: ette voi muiden sukulaisten kanssa päättää, että ollessanne paikkakunnalla menette tapaamaan omalla ilmoituksella, kutsutte itsenne kylään, muille sukulaisille.
Mun äiti jankkaa aina, että nyt kun olet kotosalla, niin soitapas tädilles ja käy siellä, käy siellä, kai sä nyt siellä käyt. Mä aina huokaisen takaisin, että ei, en mene. Me tavataan tädin kanssa usein ravintolassa, kun hän tulee mun asuinkaupunkiin tai kesällä heidän terassilla tms, mutta täti EI tykkää mistään kahvitteluvierailuista kotonaan. Siihen on monta syytä, jos kaikkia tiedänkään, mutta se on fine.
Eli ihan voi sukulaisille vastata, että eivät varmaan itsekään välitä vieraista.
Sukulainen voi varmaan itsekin vastata kyläilyehdotykseen, jos se on vastenmielistä, että olisi kiva tavata, mutta sopiiko, että nähdään lounaalla ravintolassa / kahvilassa. En itsekään halua väkisin kenellekään tupata.
Tämähän se onkin, kun nähtävästi eivät kehtaa! Olen aika varma, että jos soittelisin tädilleni, että olen paikkakunnalla niin voiko tulla, tuskin hän kieltäisi. Keittäisi varmaan ne kahvitkin. Ja tietää, että äitini sitten jälkeen päin kyselee, että niin kävihän se X teilläkin, minä sille sanoin...jaada jaada. Eli sanomaton sääntö, että kyllähän sitä nyt sukulaisissa käydään, se on se normi, josta pidetään vieraskoreasti kiinni.
Eikä oteta vinkistä vaarin, kuten nyt siitä, että kahveja ei keitetä tms. Mulle riitti, kun täti kerran vain sanoi, että ei ole kahvittelijaihmisiä niin katkaisimme tuon perinteen.
Ongelmahan onkin se, että suomalaiset ei jostain syystä kehtaa puhua suoraan, minkä verran ja minkälaista seurustelua haluavat, mutta kumma kyllä kehtaavat sitten olla ihan ilkeitä noiden osoitteluiden kanssa.
Niin, se on joskus vaikea tietää, kumpi loukkaa enemmän, se että ollaan paikkakunnalla, mutta ei käydä kylässä vai se, että ollaan paikkakunnalla ja ehdotetaan tapaamista.
näinpä. En nyt mitenkään loukkaantunut, mutta hämmästelin kyllä, kun sain tietää että appivanhemmat käyvät harva se viikko meidän paikkakunnalla, mutta eivät koskaan tule käymään. Sitten ajelevat kotiinsa, ja soittelevat miehelleni että tulkaa nyt käymään täällä meilläkin joskus, ja auta armias jos saisivat kuulla että olemme käyneet heillä päin, emmekä ole tulleet kylään :D
Omasta mielestäni olisi kaikkien kannalta järkevintä ja helpointa että näkisimme silloin kun he muutenkin käyvät meidän kylällä. Aivan turhaa ajella peräkanaa näillä bensan hinnoilla sinne ja takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis varmaan näiden juttujen takaa löytyy sekä mielenterveysongelmaisia tai muuten vaan persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ja osassa tapauksissa ilmeisesti vaan todella huonosti käyttäytyviä moukkia.
Mutta en tajuu, jos saa todella huonoa kohtelua, ettei saada suuta auki. Siis ihan lähisuvunkin luona. Jos esim. omat lapset jäisi ilman ruokaa jonkun lähisukulaisen kekkereillä, ihan varmasti huomauttaisin asiasta isäntää/emäntää. Samoin jos tulisin kutsuttuna kylään ja saisin jäätävää kohtelua ja olematonta tarjoilua, ihan varmasti kysyisin onko tässä joku väärinkäsitys.
Mun mielestä on vaan tosi iso kynnys alkaa sanomaan jotain. En koskaan sano esim. kampaajalla jos ei lopputulos miellytä. Poistun vaan paikalta ja en enää tule uudestaan. Jos lapset jäisivät ilman ruokaa lähisukulaisen kekkereillä, tästä kyllä sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Olin silloisen miesystäväni luona ja hän kutsui ystävänsä käymään samaan aikaan. Kuulin puhelun ja heidän jutustelunsa oli leppoisaa. Kun ystävänsä sitten myöhemmin saapui, mies painalsi keittiöön tiskaamaan jättäen minut ja vieraansa kahdestaan olohuoneeseen. Tiskasi astioitaan keittiössä puhumatta pitkään ja hartaasti aikomattakaan tarjota niistä astioista mitään. Ei jäänyt ainoaksi kerraksi tuttaviensa tullessa sovitusti kylään. Ne tiskit olisi voinut hoitaa jo kauan ennen vieraiden saapumista tai vieraiden lähdettyä.
Välimatkamme oli useita satoja kilometrejä ja näimme siksi n. kerran kuukaudessa. Eräänä viikonloppuna tulin sovitusti kylään ja hän häipyi yhdeksi päiväksi sukulaisensa luo, joka asui samassa kaupungissa. Olin kieltämättä ihmeissäni.
Mulla on pari tuttua jolla on lähes pakkomielteisen tuntuisia rutiineja ja päähänpinttymiä. Voi olla, että hän ei vaan pysty jättämään tiskejä yhtään seisomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksihän edes oletetaan että samalle paikkakunnalle tulevien pitäisi tulla vierailulle serkulle, tädille tai muulle sukulaiselle?
Me ollaan lopetettu lomistamme kertominen, koska joka paikassa tai lähistöllä asuu joku Sukulainen, joka tuntuu olettavan että tullaan pistäytymään. Jos emme tule, nousee älytön möykkä enkä kyllä jaksa alkaa kellekään perustelemaan, miksi ei nyt tultu. Ei pidä ymmärtää väärin, tykkään kyllä suvustani kuten mieskin omastaan, mutta lomailemme perheen kesken keskimäärin kahdesti vuodessa. Silloin teemme mieluusti muuta, kuin sukuloimme ja jätämme sukulaisvisiitit toisiin kertoihin.
Mulle olisi myös aivan fine, vaikka täällä päin lomaileva suku ei tulisikaan meille, vaikka siis totta kai heitä on kiva nähdä. Mutta en millään tavoin oleta että tulisivat.
Joskus on sitten siitäkin suututtu, tai tykätty huonoa, että ollaan oltu lomalla tms. menossa, kun tänne on tullut joku jostain kauempaa. Kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa muutoin tuskin ollaan tekemisissä, niin ei kyllä tee mieli panostaa ja lykätä jotain oikeasti tärkeää asiaa tämän edelle.
Osaisiko joku kertoa, mikä tässä ajattelussa, että "sukulaisen paikkakunnalle" mennessä on pakko kyläillä siellä, oikein on se juttu?
Mä sanon näille aina että matka on yhtä pitkä molempiin suuntiin, että tervetuloa meille jos ikävä tulee!
Sama kokemus, ihan ku olis ollut mun kirjoittama. Mulla tää sama vaan toistunut monet kerrat pitkällä aikavälillä, ei oo ollut mikään yksittäinen huono päivä tms. Lopulta en enää jaksanut, olkoot kaveri omissa oloissaan. Kaikilla ei vain ole kykyä ottaa toista huomioon eikä ymmärtää omaa käytöstään vaan toimivat aikuisenakin samoin kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat. Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu. Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14. No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30. Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä. Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu. Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.
Miehen sukulaiset on juuri tällaisia. Kun juhlat on ilmoitettu alkavaksi kello 14, ovikello soi viimeistään 13.30 ja sitten törötetään nenä solmussa sohvalla ihmettelemässä, miksei tarjota heti kahvia. Tai jos ollaan menossa heille sovittuna aikana, puhelin soi 20 vaille ja kysellään missä viivytään. Huoh. Nyt osaan jo varautua (ja pukeutuakin itse ajoissa!), mutta minusta tuo on edelleen 15 vuoden jälkeen huonoa ja moukkamaista käytöstä.
Mun appivanhemmilla oli myös tuo tapa. Tulivat aina ennakkoon, kun olin tukka märkänä ja alusvaatteissa. Oli pakko alkaa viilata oma aikataulu niin, että olen ensin pukeissa ja meikissä, ja kokkaan täydessä tällingissä essu päällä. Koska ei yhtään tiennyt, koska pölähtävät pihaan.
Veljen anoppi tulee heille aina myös ennen muita, mutta hän menee sinne auttamaan ruuanlaitossa ja laittamaan lapsia valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas kävi niinpäin, että sinänsä mukavat ja toivotut vieraat ei vaan osanneet lähteä kotiinsa. Vierailu jatkui ja jatkui, tarinaa tuli ja ilta kääntyi yöksi. Meillä seuraavana päivänä aikainen töihinmeno, ois pitänyt nukkumaankin mennä. Vieraat sen verran etäisempiä, että ei voinut oikein sanoakaan, että lähtekää jo. Helpotus oli, kun viimein läksivät!
Minulle kävi kanssa näin. Sovimme kaverini kanssa, että tulee kylään. Ajattelin, että sellainen max 4h vierailu, koska vaikka hänellä on lomapäivä, minulla on vielä työpäivä edessä ja teen töitä etänä. Kaverini olikin sitten ajatellut, että hän on koko päivän minun luona, tyyliin 10h. En ollut osannut varautua edes kunnon tarjottavilla, tuossa ajassa pitäisi jo syödä ihan kunnon ateria. Jouduin välillä jo pahoittelemaan, että pitää vastata työsähköposteihin ja Slack-viesteihin tässä seurustelun lomassa. Mietin jo, että onko hän tietämättäni ajatellut jäävänsä yöksi. Tuli kuitenkin vain 20km päästä.
Tämän vierailun jälkeen hän ei enää tullut kylään ja ystävyyskin katkesi. Varmaan koki, ettei ole tervetullut. Minulle oli ehdottomasti tervetullut, mutta ajankohta niin huono, ettei voi jäädä asumaan koko päiväksi.
Nämä on just näitä. Hää aatteli, sää aattelit...mikä siinä on, että vierailusta sovittaessa ei voi sanoa, että tule vain, mutta mulla on vielä työpäivä edessä, joudun vastailemaan sposteihin ja slackkeihin klo xx alkaen?
Näin olisi kaveri voinut miettiä, tuleeko sitten ollenkaan. Kyllä minäkin nimittäin ajattelen, että jos sanon olevani viimeisenä lomapäivänäni tulemassa kylään, se päivä kanssani vietetään. Toki aina varmistan, että onko ok, jos jään yöksi jne. Ja kysyn, että mitä tuon tullessani, tuonko lounastarpeet tms. Eli siis keskustelen siitä ajasta, jonka aion toisen kotona viettää!
Nyt kyllä itse valitettavasti sorruit tuohon mää-aattelin ajatukseen :D Hän oli tietoinen, että minulla on töitä ja normaali työpäivä. Ei ollut mikään mystinen asia, josta ei oltu kerrottu, ja terveellä logiikalla ihminen varmaan muutenkin ymmärtää, että jos on keskiviikko ja etätöitä, se ON työpäivä.
Minä en itse ollut tietoinen, että hän on ajatellut jäävänsä koko päiväksi luokseni, ja minä en tietysti osannut edes kysyä asiaa, koska aikaisemmin muiden ystävien kanssa vierailut on pidetty normaalissa rajoissa, ja erikseen mainittu, jos on mahdollisuus olla pidempään sekä tietysti kysytty aina, että haluaisin tulla käymään ja olla pidempään, tehtäisiin sitä ja tätä mikä vie aikaa, sopiiko? Harmittaa senkin puolesta, että olin nyt ns. housut kintuissa yllätetty emäntä ja ystävä, ja sitä kautta huono päivän emäntä.
Hänellä ei myöskään ollut mikään loman viimeinen päivä. Sekin on nyt sinun omien tuntemuksiesi projektointia tähän tilanteeseen sillä olettamuksella, että sinun viimeinen lomapäivä menisi näin pilalle.
Toki, jos tilanne olisi ollut kuvaamasi kaltainen eli minä sanon, että on töitä en voi seurustella 10h tänään, ja ystäväni sanoo, että aha, minulla on loman viimeinen päivä tänään, niin sitten ei olisi tietysti nähty vaan sovittu parempi ajankohta. Valitettavasti töitäni ei voi tehdä silleen vasemmalla kädellä tuosta noin vaan, vaan kun niitä tehdään, siinä menee useampi tunti.
Ei etätyö ollut ennen koronaakaan sitä, että minä tässä kevyesti heiluttelen käsiäni läppärillä puoli tuntia ja sitten teen taas muuta, kun työpäivä on jo puoliksi tehty (olisikin! :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Tunnistan monessa exässä tuon "ei minua haittaa paskainen koti ja nollatarjottavat!"-asenteen. Nykyiselleni sanoin, kun hän kerran yritti lähteä tuolle tielle, että minä pidän tuollaista käytöstä väkivaltana, enkä aio jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, joten jos asia on näin, että miehelle kelpaa likainen koti, ja tyhjä jääkaappi, koska "ainahan voi tilata pitsaa", niin suhteen alku on sitten tässä. Minä nimittäin tähtään suhteeseen jossa koti on siisti, ja yhteinen elämä tasa-arvoista, samansuuntaista, ja helppoa, ilman pyöreän palikan väkisin sovittamista neliön malliseen reikään.
Tätä edellinen suhteeni oli sellainen jossa exä vakuutti siisteyden (siis sellainen perussiisteys, että imuroidaan nyt vaikka kerran viikossa, ja että on puhtaita astioita joista syödä/tehdä ruokaa) olevan hänelle tärkeä. Sillä siunaamalla hetkellä kun muutettiin yhteen, tipahti miehen kädestaä sekä tiskiharja että imuri, ja alkoi tämä väkivalta että "se siivoaa ja tiskaa jota häiritsee".
Nykyinen pitkäaikainen avomieheni siis lopetti tuon tasan tuohon yhteen kertaan, kun tajusi että mikälik haluaa hyvän, pitkän, ja onnellisen parisuhteen, niin ei voi enää pelailla miten-saan-laiskoteltua-eniten-peliä, vaan joutuu ihan kasvamaan aikuiseksi ja alkaa tekemään oman kohtuullisen osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennyt niinpäin, että olen kutsunut kaverin kylään ja ostanut kahvin kanssa jotain tarjottavaa. Kellonaika sovittu. Kaveri ilmoittaa, että meneekin vähän myöhempään, kun on jossain viettämässä aikaa omien kavereiden kanssa. Ok. Sitten jonkin ajan päästä ilmoittaa, että meneekin nyt niin myöhään ettei ehdikään tulla. Ei mitään pahoitteluja. Siinä sitten vedin croissantia ja leivoksia yksin. Onneksi en sentään itse leiponut. Ymmärrän, että voi tulla estettä, mutta ei silti ole hyvää käytöstä jättää toista epävarmana roikkumaan varmuudeksi. Kertoo myös itselleni arvostuksen puutteesta.
Ah, niin tuttua!!!
Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, yhden tai kahden ihmisen toimesta tapahtunut. Tästä syystä en enää kutsu tiettyjä ihmisiä ollenkaan kylään, ja jos he kutsuvat, niin en mene, ellei kutsu ole just tässä kohta ja minulla aikaa siihen. Ei enää ikinä tätä että minä varaan ajan, syötävät, jutoavat, ja muun hänetä varten, ja hän sitten pelaa tuollaisen pelin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihmiset, jotka kutsuvat vaikka klo 16 kylään, niin klo 16:15 mentäessä vastassa on kaaos mm. puolipukeinen emäntä, joka imuroi, lapset nakuna, kaikki puolivaiheessa. Istu siinä olohuoneessa katsomassa, kun toinen laittaa pyykkejä kuivumaan ja toinen osapuoli lähtee kauppaan ostamaan tarjottavia. Tämä toistuu siis lähes joka kerta siskoni luona. Tiedän, että ottaa lunkimmin, kun minä olen kyseessä, mutta esimerkiksi minun miehelleni tuo on vähän kiusallista. Sama juttu, vaikka lapset olisivat hoidossa ja meidät kutsuttaisiin istumaan iltaa toisen tuttavapariskunnan kanssa. Kaikki kesken, kaikki monta tuntia myöhässä jne. Naureskelee vaan, että hehheh, vähän kiirettä pitänyt ja keksii valheita miksi on myöhässä.
Tunnen siskoni sen verran hyvin ja tämä asioiden viime tippaan jättäminen ja myöhästely oli ihan hänen tavaramerkkinsä jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän saattaa juurikin maata sohvalla kännykkä kädessä tekemättä mitään, kun vartin päästä pitäisi olla paikassa x. Tai jättää esimerkiksi miehelleen kertomatta, ettei käynytkään kaupassa eilen, joten miehen pitää lähteä sinne välittömästi, jos meinaa tarjota jotain ihmisille.
Mun ex-mies oli just tällainen. Puoli tuntia vieraiden tuloon, niin hän lähtee kauppaan vielä ostamaan jotain epäolennaista. Luulen, että hänellä on paha ADHD, ei sille vaan voi kukaan mitään, minä ainakaan.
Siskollani ei ole ADHD:ta, mutta jotain sellaista on, ettei osaa nähdä, kuin vain itsensä eikä osaa ajatella muiden näkökulmia. Hänelle on ok olla myöhässä, mutta muille ei ja hän ei sitä juurikaan pahoittele. Hänelle on ok ilmoittaa esim. äidillemme pari tuntia aiemmin, että lapset täytyisi ottaa hoitoon, kun hänellä on hammaslääkäri (aika on ollut tiedossa jo ties kuinka kauan, mutta hups, unohtui). Ja ylikiltti äiti suostuu, kun kerran kotona on eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän edes oletetaan että samalle paikkakunnalle tulevien pitäisi tulla vierailulle serkulle, tädille tai muulle sukulaiselle?
Me ollaan lopetettu lomistamme kertominen, koska joka paikassa tai lähistöllä asuu joku Sukulainen, joka tuntuu olettavan että tullaan pistäytymään. Jos emme tule, nousee älytön möykkä enkä kyllä jaksa alkaa kellekään perustelemaan, miksi ei nyt tultu. Ei pidä ymmärtää väärin, tykkään kyllä suvustani kuten mieskin omastaan, mutta lomailemme perheen kesken keskimäärin kahdesti vuodessa. Silloin teemme mieluusti muuta, kuin sukuloimme ja jätämme sukulaisvisiitit toisiin kertoihin.
Mulle olisi myös aivan fine, vaikka täällä päin lomaileva suku ei tulisikaan meille, vaikka siis totta kai heitä on kiva nähdä. Mutta en millään tavoin oleta että tulisivat.
Joskus on sitten siitäkin suututtu, tai tykätty huonoa, että ollaan oltu lomalla tms. menossa, kun tänne on tullut joku jostain kauempaa. Kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa muutoin tuskin ollaan tekemisissä, niin ei kyllä tee mieli panostaa ja lykätä jotain oikeasti tärkeää asiaa tämän edelle.
Osaisiko joku kertoa, mikä tässä ajattelussa, että "sukulaisen paikkakunnalle" mennessä on pakko kyläillä siellä, oikein on se juttu?
En osaa kertoa, kun en itse tajua. Mutta ainakin meidän suvussa on aikamoinen kilpavarustelu tuon suhteen, eli nimenomaan muut sukulaiset kyselevät, että niin sinä sitten tädilläs varmaan kävit, jos kerron olleeni paikkakunnalla. No en. Ai mikset, eikö olleet kotona, missäs ne oli? No en tiiä, en kysellyt. Ai JAA.
Eli jotenkin se on sitten kai hyvän ihmisen merkki, että luuhataan vastuuntuntoisesti kaikki kyläpaikat, sopi se itselle tai ei, haluttiin sitä kyläpaikoissa tai ei.
Hauskinta tässä on, että tätini kanssa, jonka kanssa tapaillaan ihan muualla ja muutoin kuin näiden paikkakuntavierailujen yhteydessä, minulla on sukulaisistani ehdottomasti parhaat ja lämpimimmät välit.
Tähän on selitys, että ne sukulaiset tietävät, että olisi heilläkin velvollisuus pitää yllä sukulaisvälejä ja vierailuja, ja kulkea muualla. Mutta eivät viitsi, ja ajattelevat, että on heille helpompaa, kun tämä kylällä kävijä hoitaa sen heidän puolesta, ja heidän ei tarvitse kotoa p*rsettään nostaa, riittää, kun laittavat kahvin tippumaan. Heidän omaa laiskuutta. Ei kannata hyppiä sen mukaan.
Mutta pointtihan tässä oli, että kun kylällä kävijä tulee, ei edes keitetä kahvia tai ollaan eri huoneessa, että ei oikein tuokaan selitys saa mua ymmärtämään.
Meidän suvussa on myös tuota, että kytätään, kuka on käynyt kenellä. Kai se on sitä, että kun oikeasti ei ole lämpimät välit niin lasketaan sitten käyntikertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.
Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.
Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.
Sama kokemus. Tulen töistä, mies (vapaapäivällä) ja kylässä oleva anoppi kuorsaavat päiväunia sohvalla. Havahtuvat tulooni. Katson kelloa, lastensynttärit alkaa 45 min päästä. Juttelen muutaman sanan anopin kanssa ja alan raivaamaan pöytää, kattamaan tajoiluja, puhaltelen ilmapalloja jne.
Jälkikäteen saan palautetta kuinka olin kuulemma tyly anopille ja hänelle tuli ei-tervetullut olo.
Kykenemätön delegoimaan, haluat kaiken prikulleen tietyllä lailla, muut ovat tottuneet että sinä teet kun muuten tulee sanomista. Ja sanomistahn tulee kuitenkin ja kaikki tietävät sen hampaiden välistä sihisevän emännän.
Valmista saa kaupasta ja tuskin teillä niin paskasta on että on aivan pakko tehdä suursiivous, juhlista tulee sotkua kuitenkin. Lapsillekin olisi mukava muisto kun ei äiti olisi aina ja joka juhlissa kireä kuin viulunkieli. Itse vihaan vieläkin kaikkia juhlia mihin tulee muuta sukua, kun iskee ne flashbackit lapsuuden riidalla järjestetyistä pippaloista joissa äitini kuitenkin edusti tyynenä ja hymyillen vaikka oli haukkunut ja itkettänyt koko perhettä tuokio aiemmin.
Mitä delegointia siihen tarvitsee, että mies varmasti tietää, että juhlat alkaa, mutta vetää vaan sikeitä? Luultavasti hän kyllä tiesi mitä olisi voinut tehdä, muttei kiinnostanut. Esimerkiksi joku vessan siivoaminen, pöytien pyyhkiminen, sänkyjen petaus, roskapussien vieminen on ihan normaali toiminto, jos vieraita tulee. Ei mitään suursiivousta kylläkään tarvitse. Se on se nainen, joka saa haukut ja arvostelut, jos kämppä on sotkuinen ja tarjottavat synttäreillä on tyyliin Domino-keksit kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat. Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu. Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14. No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30. Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä. Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu. Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.
Miehen sukulaiset on juuri tällaisia. Kun juhlat on ilmoitettu alkavaksi kello 14, ovikello soi viimeistään 13.30 ja sitten törötetään nenä solmussa sohvalla ihmettelemässä, miksei tarjota heti kahvia. Tai jos ollaan menossa heille sovittuna aikana, puhelin soi 20 vaille ja kysellään missä viivytään. Huoh. Nyt osaan jo varautua (ja pukeutuakin itse ajoissa!), mutta minusta tuo on edelleen 15 vuoden jälkeen huonoa ja moukkamaista käytöstä.
Mun appivanhemmilla oli myös tuo tapa. Tulivat aina ennakkoon, kun olin tukka märkänä ja alusvaatteissa. Oli pakko alkaa viilata oma aikataulu niin, että olen ensin pukeissa ja meikissä, ja kokkaan täydessä tällingissä essu päällä. Koska ei yhtään tiennyt, koska pölähtävät pihaan.
Veljen anoppi tulee heille aina myös ennen muita, mutta hän menee sinne auttamaan ruuanlaitossa ja laittamaan lapsia valmiiksi.
Joo ja meillä vaan naureskellaan, että ei se haittaa, ihan rauhassa vaan! Minua haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennyt niinpäin, että olen kutsunut kaverin kylään ja ostanut kahvin kanssa jotain tarjottavaa. Kellonaika sovittu. Kaveri ilmoittaa, että meneekin vähän myöhempään, kun on jossain viettämässä aikaa omien kavereiden kanssa. Ok. Sitten jonkin ajan päästä ilmoittaa, että meneekin nyt niin myöhään ettei ehdikään tulla. Ei mitään pahoitteluja. Siinä sitten vedin croissantia ja leivoksia yksin. Onneksi en sentään itse leiponut. Ymmärrän, että voi tulla estettä, mutta ei silti ole hyvää käytöstä jättää toista epävarmana roikkumaan varmuudeksi. Kertoo myös itselleni arvostuksen puutteesta.
Tuo on ihan hirveää, jopa nöyryyttävää. Yhden entisen kaverin kanssa kävi näin jokusen kerran, sitten annoin vaan olla enkä ole kutsunut häntä enää enkä myöskään mene hänen luo. Juurikin tuo, että hyvissä ajoin sovittiin, että tulee silloin ja siihen aikaan ja ensimmäinen viesti n. tunti sovitusta ajasta "kestää vielä vähän" ja lopulta tulee viesti, ettei ehdi tulemaan ollenkaan. Ensimmäisen kerran ajattelin sen olevan ok, koska ihmisille voi nyt sattua ja tapahtua, mutta sitten, kun sama toistui neljännen kerran, niin ei kiitos enää. Ja tiesin yhdellä kerralla hänen menneen toisen kaverinsa luo, koska oli sopinut menoja päällekäin.
Muistan erään kyläilyn 80-luvulta työkaverin (raskaana) ja avokkinsa luo. Meidät oli siis kutsuttu? Siihen aikaan vietiin itse juomat mukana. Meillä oli pari viinipulloa ja oli puhe että syömme yhdessä. Vietiin kukkakimppu.
Mentiin eikä kylässä ollut omia viinejä. Ei myöskään ruokaa. Että jos lähdetään kauppaan. Pitkin hampain lähdimme rouvan kanssa. Rouvalla ei ollut rahaa, joten minä maksoin. Tein myös ruuan kun hän oli niin raskaana. Kaljoja sain ostaa myös kaupasta.
Heidän osuutensa oli se, että soittivat levyjä levysoittimella.
Lähdimme illalla taksilla pois ja päätettiin ettei ikinä enää mennä. Eikä menty. Se kaveruus päättyi siihen.
Tuossa tilanteessa olisin kyllä itse lähtenyt ajamaan takaisin omaan kotiin ja syönyt lohdukseni matkalla jonkun hyvän aterian, jättänyt krapulaiset omaan oloonsa. Tekee hirveän hyvää omalle ololle, kun osoittaa vähän asennetta, eikä suostu toisten pompoteltavaksi. Suuttukaa, ihmiset, kun teitä kohdellaan huonosti. Siis suuttukaa ja näyttäkää se, kävelkää pois.
Kyllä on itsekästä ja ajattelematonta porukkaa, ei voi muuta sanoa. Siis ihan yleisesti tähän ketjuun tämä. -Ap