Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas kävi niinpäin, että sinänsä mukavat ja toivotut vieraat ei vaan osanneet lähteä kotiinsa. Vierailu jatkui ja jatkui, tarinaa tuli ja ilta kääntyi yöksi. Meillä seuraavana päivänä aikainen töihinmeno, ois pitänyt nukkumaankin mennä. Vieraat sen verran etäisempiä, että ei voinut oikein sanoakaan, että lähtekää jo. Helpotus oli, kun viimein läksivät!

Minulle kävi kanssa näin. Sovimme kaverini kanssa, että tulee kylään. Ajattelin, että sellainen max 4h vierailu, koska vaikka hänellä on lomapäivä, minulla on vielä työpäivä edessä ja teen töitä etänä. Kaverini olikin sitten ajatellut, että hän on koko päivän minun luona, tyyliin 10h. En ollut osannut varautua edes kunnon tarjottavilla, tuossa ajassa pitäisi jo syödä ihan kunnon ateria. Jouduin välillä jo pahoittelemaan, että pitää vastata työsähköposteihin ja Slack-viesteihin tässä seurustelun lomassa. Mietin jo, että onko hän tietämättäni ajatellut jäävänsä yöksi. Tuli kuitenkin vain 20km päästä.

Tämän vierailun jälkeen hän ei enää tullut kylään ja ystävyyskin katkesi. Varmaan koki, ettei ole tervetullut. Minulle oli ehdottomasti tervetullut, mutta ajankohta niin huono, ettei voi jäädä asumaan koko päiväksi.

Nämä on just näitä. Hää aatteli, sää aattelit...mikä siinä on, että vierailusta sovittaessa ei voi sanoa, että tule vain, mutta mulla on vielä työpäivä edessä, joudun vastailemaan sposteihin ja slackkeihin klo xx alkaen?

Näin olisi kaveri voinut miettiä, tuleeko sitten ollenkaan. Kyllä minäkin nimittäin ajattelen, että jos sanon olevani viimeisenä lomapäivänäni tulemassa kylään, se päivä kanssani vietetään. Toki aina varmistan, että onko ok, jos jään yöksi jne. Ja kysyn, että mitä tuon tullessani, tuonko lounastarpeet tms. Eli siis keskustelen siitä ajasta, jonka aion toisen kotona viettää!

Ex -poikaystävä. Välimatkaa meillä 140 km. Ensimmäisellä kerralla oli määrä kyläillä hänen luonaan. Ajoin autottoman poikaystäväni kotoani hänen luokseen. Saavuttuamme hänen kotinsa pihaan, hän sanoikin olevansa väsynyt eikä ole kiinnostunut seurasta. Ei muuta kuin ajamaan takaisin 140 km kotiin.

Toisella kerralla kutsuttuna hänen luokseen. Tunnelma oli outo alusta lähtien. Pahoitteli että hänellä on ruokaa vain itselleen. Kehotti hakemaan lähikaupasta jotain jos tulee nälkä. 

Yhteisen yön jälkeen heräsin aamukuudelta kellonsoittoon. "Laitoin kellon soimaan, kun ajattelin että haluat lähteä ajoissa kotiin. Käy huoltoaseman kautta, jos aamupalaa tarvitset."

Samainen ex oli nauttinut luonani täysihoidosta , mutta hänen luonaan hieman eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän edes oletetaan että samalle paikkakunnalle tulevien pitäisi tulla vierailulle serkulle, tädille tai muulle sukulaiselle?

Me ollaan lopetettu lomistamme kertominen, koska joka paikassa tai lähistöllä asuu joku Sukulainen, joka tuntuu olettavan että tullaan pistäytymään. Jos emme tule, nousee älytön möykkä enkä kyllä jaksa alkaa kellekään perustelemaan, miksi ei nyt tultu. Ei pidä ymmärtää väärin, tykkään kyllä suvustani kuten mieskin omastaan, mutta lomailemme perheen kesken keskimäärin kahdesti vuodessa. Silloin teemme mieluusti muuta, kuin sukuloimme ja jätämme sukulaisvisiitit toisiin kertoihin.

Mulle olisi myös aivan fine, vaikka täällä päin lomaileva suku ei tulisikaan meille, vaikka siis totta kai heitä on kiva nähdä. Mutta en millään tavoin oleta että tulisivat.

Joskus on sitten siitäkin suututtu, tai tykätty huonoa, että ollaan oltu lomalla tms. menossa, kun tänne on tullut joku jostain kauempaa. Kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa muutoin tuskin ollaan tekemisissä, niin ei kyllä tee mieli panostaa ja lykätä jotain oikeasti tärkeää asiaa tämän edelle.

Osaisiko joku kertoa, mikä tässä ajattelussa, että "sukulaisen paikkakunnalle" mennessä on pakko kyläillä siellä, oikein on se juttu?

En osaa kertoa, kun en itse tajua. Mutta ainakin meidän suvussa on aikamoinen kilpavarustelu tuon suhteen,  eli nimenomaan muut sukulaiset kyselevät, että niin sinä sitten tädilläs varmaan kävit, jos kerron olleeni paikkakunnalla. No en. Ai mikset, eikö olleet kotona, missäs ne oli? No en tiiä, en kysellyt. Ai JAA.

Eli jotenkin se on sitten kai hyvän ihmisen merkki, että luuhataan vastuuntuntoisesti kaikki kyläpaikat, sopi se itselle tai ei, haluttiin sitä kyläpaikoissa tai ei.

Hauskinta tässä on, että tätini kanssa, jonka kanssa tapaillaan ihan muualla ja muutoin kuin näiden paikkakuntavierailujen yhteydessä, minulla on sukulaisistani ehdottomasti parhaat ja lämpimimmät välit.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kutsui joulupäivänä kahville tiettynä kellonaikana. Hän tietää, että lapsi nukkuu päiväunia vielä silloin, mutta ei piittaa. Sanoimme ( kuten joka ikinen kerta muutenkin) että tulemme, kun lapsi herää. Kun saavuimme paikalle, niin kaikki olivat juoneet jo kahvit. Näin tapahtuu melko usein. En ymmärrä, miksi kutsu on aina vähän ennen kuin lapsi herää. Anoppi tietää tasan tarkkaan milloin lapsi herää. Ja kyse oli vielä joulupäivästä, jolloin olisi ollut kohteliasta odottaa meitäkin paikalle. Miehen yksi sisarus toimii samalla tavalla. Kahvit juodaan samaan kellonaikaan kuin anoppilassa eli juuri vähän ennen lapsemme heräämistä. Hänen luo mentäessä istumme myös kahvipöydässä keskenämme. Seuraavalla kerralla emme juo kahveja kummassakaan paikassa. Meitä ei huomioida joten miksipä mekään sen koommin.

No mutta siis selvästi miehen suvussa on totuttu järjestämään joulunpyhät ja muut kahvittelut tiettyyn aikaan. MIehen siskon porukallakin on muita juttuja, langon vanhempia, omaa joulunaikaa jne. Ja nyt sitten kaikki pitäisi järjestää uusiksi, koska teidän lapsi nukkuu juuri tähän aikaan?

Ihan oikeasti ihmiset. Puhukaa. Sano sinä, että hei me tullaan vähän myöhemmin, mutta aloitelkaa te kahvin juonti. Juotte sitä kahvia sitten tai ette juo ihan sama. Voi sen kupin kai ottaa olkkariinkin, jos muut siellä jo seurustelevat. Tai juoda kahvit kotona ja käydä vain moikkaamassa miehen suku.

Tai sanoa, että jätetään tällä kertaa kahvittelut kokonaan, palataan pyhien jälkeen. Ihan turhaa mennä loukkaantumaan kiukun kanssa tämmöisiin.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan vanha luokkakaveri esitti minulle tavatessamme kutsun tulla käymään. Puhe oli ainoastaan yhdestä päivästä ja kellonajasta, joten mitään väärinkäsityksen mahdollisuutta ei ollut. Luokkakaverinainen vielä kertoi ottavansa ovikellon aina pois asunnon ovesta siksi aikaa kun taaperonsa nukkuu päiväunia, ettei tämä herää ovikellon ääneen.

Kun sitten tasan sovittuna aikana soitin ovikelloa, kaikki vaikutti tilanteessa normaalilta. Paitsi että nainen otti ovikellon irti ovesta heti kun oli avannut minulle oven ja lastenhuoneesta ilmestyi uninen taapero. Ilmapiiri oli outo ja asia selvisi kun kuulin lapsen isän kysyvän viereisessä huoneessa naiselta "miksi sen piti tulla juuri tähän aikaan käymään?" Eli nainen lavasti minut ja kutsui tulemaan sopimattomaan aikaan sekä vielä jätti ovikellon oveen mutta otti sen pois, kun olin soittanut ovikelloa. Kellonaika oli klo 14, joten en tiedä mikä siitä ajasta oli tehnyt sopimattoman kyläilyyn, mutta juuri sen ajan nainen oli minulle kertonut kutsuessaan ja sitten teeskenteli lapsen isälle, että olisin tullut sinne kutsumattomana vieraana. Tosin mistä olisin edes tiennyt osoitetta, ellei minua olisi sinne kutsuttu. Tuon jälkeen en ollut enää missään yhteydessä naisen kanssa. Ovikellon asettaminen takaisin oveen todisti koko jutun etukäteen suunnitelluksi ja nainen yritti häivyttää tekonsa jälkiä mieheltä.

Minulle tulee mieleen, että miehellä on alkoholiongelma, ja hänen pitää saada aina nukkua krapulat pois ja perheen olla hiljaa. Näin mun ex.

Kaveri muutti Helsinkiin pitkän matkan taakse. Kyseli, että tulisin kylään. Sovimme sitten sopivan viikonlopun ja hyppäsin junaan.

Perillä sitten menin paikalle ja oli ihan mukava rupatella, kunnes hän sanoi, että pitäisi alkaa muihin hommiin. Olin aika hölmistynyt. Tulin pitkän matkan takaa ja olin koko ajan olettanut, että on päivänselvää että jään yöksi. Eihän Helsinkiin asti tulla vain kahville.

Tunnelma muuttui.

Hän alkoi kyselemään, että missä olen yötä ja minä vähän nolona selitän "en tunne täältä ihan hirveästi ihmisiä, luulin että jäisin tänne yöksi". Oli kiusallista tuppautua, mutta enhän nyt kadullakaan voi nukkua. Olin opiskelija, ei varaa hotelliin. Matkaliput olivat jo valtava investointi.

No jäin sinne sitten. Tunnelma oli kiusallinen. Kävimme kaupassa ja minä maksoin ruoat jne. Siihen väljähti kaveruutemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän edes oletetaan että samalle paikkakunnalle tulevien pitäisi tulla vierailulle serkulle, tädille tai muulle sukulaiselle?

Me ollaan lopetettu lomistamme kertominen, koska joka paikassa tai lähistöllä asuu joku Sukulainen, joka tuntuu olettavan että tullaan pistäytymään. Jos emme tule, nousee älytön möykkä enkä kyllä jaksa alkaa kellekään perustelemaan, miksi ei nyt tultu. Ei pidä ymmärtää väärin, tykkään kyllä suvustani kuten mieskin omastaan, mutta lomailemme perheen kesken keskimäärin kahdesti vuodessa. Silloin teemme mieluusti muuta, kuin sukuloimme ja jätämme sukulaisvisiitit toisiin kertoihin.

Mulle olisi myös aivan fine, vaikka täällä päin lomaileva suku ei tulisikaan meille, vaikka siis totta kai heitä on kiva nähdä. Mutta en millään tavoin oleta että tulisivat.

Joskus on sitten siitäkin suututtu, tai tykätty huonoa, että ollaan oltu lomalla tms. menossa, kun tänne on tullut joku jostain kauempaa. Kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa muutoin tuskin ollaan tekemisissä, niin ei kyllä tee mieli panostaa ja lykätä jotain oikeasti tärkeää asiaa tämän edelle.

Osaisiko joku kertoa, mikä tässä ajattelussa, että "sukulaisen paikkakunnalle" mennessä on pakko kyläillä siellä, oikein on se juttu?

En osaa kertoa, kun en itse tajua. Mutta ainakin meidän suvussa on aikamoinen kilpavarustelu tuon suhteen,  eli nimenomaan muut sukulaiset kyselevät, että niin sinä sitten tädilläs varmaan kävit, jos kerron olleeni paikkakunnalla. No en. Ai mikset, eikö olleet kotona, missäs ne oli? No en tiiä, en kysellyt. Ai JAA.

Eli jotenkin se on sitten kai hyvän ihmisen merkki, että luuhataan vastuuntuntoisesti kaikki kyläpaikat, sopi se itselle tai ei, haluttiin sitä kyläpaikoissa tai ei.

Hauskinta tässä on, että tätini kanssa, jonka kanssa tapaillaan ihan muualla ja muutoin kuin näiden paikkakuntavierailujen yhteydessä, minulla on sukulaisistani ehdottomasti parhaat ja lämpimimmät välit.

Tähän on selitys, että ne sukulaiset tietävät, että olisi heilläkin velvollisuus pitää yllä sukulaisvälejä ja vierailuja, ja kulkea muualla. Mutta eivät viitsi, ja ajattelevat, että on heille helpompaa, kun tämä kylällä kävijä hoitaa sen heidän puolesta, ja heidän ei tarvitse kotoa p*rsettään nostaa, riittää, kun laittavat kahvin tippumaan. Heidän omaa laiskuutta. Ei kannata hyppiä sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kutsui joulupäivänä kahville tiettynä kellonaikana. Hän tietää, että lapsi nukkuu päiväunia vielä silloin, mutta ei piittaa. Sanoimme ( kuten joka ikinen kerta muutenkin) että tulemme, kun lapsi herää. Kun saavuimme paikalle, niin kaikki olivat juoneet jo kahvit. Näin tapahtuu melko usein. En ymmärrä, miksi kutsu on aina vähän ennen kuin lapsi herää. Anoppi tietää tasan tarkkaan milloin lapsi herää. Ja kyse oli vielä joulupäivästä, jolloin olisi ollut kohteliasta odottaa meitäkin paikalle. Miehen yksi sisarus toimii samalla tavalla. Kahvit juodaan samaan kellonaikaan kuin anoppilassa eli juuri vähän ennen lapsemme heräämistä. Hänen luo mentäessä istumme myös kahvipöydässä keskenämme. Seuraavalla kerralla emme juo kahveja kummassakaan paikassa. Meitä ei huomioida joten miksipä mekään sen koommin.

No mutta siis selvästi miehen suvussa on totuttu järjestämään joulunpyhät ja muut kahvittelut tiettyyn aikaan. MIehen siskon porukallakin on muita juttuja, langon vanhempia, omaa joulunaikaa jne. Ja nyt sitten kaikki pitäisi järjestää uusiksi, koska teidän lapsi nukkuu juuri tähän aikaan?

Ihan oikeasti ihmiset. Puhukaa. Sano sinä, että hei me tullaan vähän myöhemmin, mutta aloitelkaa te kahvin juonti. Juotte sitä kahvia sitten tai ette juo ihan sama. Voi sen kupin kai ottaa olkkariinkin, jos muut siellä jo seurustelevat. Tai juoda kahvit kotona ja käydä vain moikkaamassa miehen suku.

Tai sanoa, että jätetään tällä kertaa kahvittelut kokonaan, palataan pyhien jälkeen. Ihan turhaa mennä loukkaantumaan kiukun kanssa tämmöisiin.

Juuri näin! Kymmenen ihmisen joulua ei voi organisoida yhden päiväunen ympärille Päiväuniaikaa kestää maksimissaan kaksi vuotta. Sanotte, että ette pysty ihan tuohon aikaan, mutta sopiiko että poikkeatte sitä tunnin päästä. Yleensä totta kai sopii. Esim meillä teinillä oli tänä vuonna siinä joku muu, muut kahvitteli normaaliin aikaan, kuten jo 30 vuotta, ja teini tuli kun ehti. Kaikki olivat iloisia, että näkivät hänet. Ei draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin, että tarkoitus oli olla ensin hänen veljensä luona kolme yötä, ja sitten minun siskoni luona pari yötä. Viimeinen reissu ennen kuin lapsi syntyy siis. Vatsani oli jo suuri, ja sen kanssa välillä jo ihan puuskutti. Olin kysynyt etukäteen petivaatteista ja nukkumapaikoista, ja kaikkea oli riittävästi, ei missään nimessä mitään omia patjoja mukaan!! Ruokaakaan ei saanut tuoda, lähes pöyristyttiin edes ehdotuksesta. 

No menimme sinne, emme olleet syöneet moneen tuntiin mitään, mutta heillä ei kenelläkään ollut nälkä missään vaiheessa. Lapset tosin koko ajan söivät karkkia. viiden tunnin jälkeen totesin että nyt on kyllä pakko lähteä ravintolaan tai kauppaan hakemaan evästä, että pyörryn kohta. Miehen veljen vaimo sanoi että ohhoh, kylläpä on, kun ei aikuinen kestä paria tuntia syömättä! Hän alkoi sitten tekemään ruokaa, valitti kun joutuu ruokaa tekemään, mutta en saanut auttaakaan.

Ruokaa oli todella vähän, enkä tullut hädin tuskin kylläiseksi.

Sitten nostettiinkin viinakset pöytään ja alkoi ryypiskeleminen. Minulle tarjottiin useaan kertaan alkoholia, ja närkästyttiin kun en suostunut "maistelemaan". Kyllä kuulemma voi ottaa vähän alkoholia vaikka onkin raskaana, ja että olen nipottaja kun en suostu edes yhtä juomaa juomaan. Päälle naurettiin. En juo olutta muutenkaan, sillä se on pahaa. Aloin olla jo tosi väsynyt, ja kysyessäni minne voisin mennä lepäämään, sanottiin että voin ottaa lasten kerrossängystä patjat pois ja tehdä petin lattialle. Lastenhuoneessa ei ollut neliösenttiä jolla ei olisi ollut sälää ja tavaraa. 

No ähkin siinä ja mieheni tuli sitten avuksi, potkimaan leluja seinien viereen. Kun sain patjat lattialle ja kontattua lakanan siihen päälle, niin talon emäntä tuli ja riuhtaisi patjat pois, että ne on lapsille, hän laittaa lasten pedin olkkariin. Meille oli varattu ohuet petauspatjat.

Siinä sitten yritin nukkua isolla vatsalla luuranko lattiaan painuneena kun muut ryyppäsivät. 

Kaiken lisäksi huoneessa oli varmaan 30 astetta lämmintä. Kävin kysymässä asiasta, että en pysty nukkumaan kun on niin kuuma. Emäntä sanoi että laita patteria pienemmälle. Patteri ei kuitenkaan mennyt pienemmälle mitenkään, ja yöllä herätessäni olin niin hikinen että avasin vain ikkunan.   nukuin muutamat tunnit myös surkeasti. 

Aamulla huudettiin siitä että olen niin typerä että pidän ikkunaa auki talvella sähkölämmitteisessä talossa.

Soitin siskolleni ja hän tuli hakemaan minut luokseen välittömästi. Mies jäi veljelleeni ja vietin onneksi loput päivät mukavasti siskoni kanssa :)

Typerähän sinä olitkin, kun ikkunan avasit. Haloo!

0/5

Mitä? Miksi joku avaisi talvella ikkunan auki, jos on sähkölämmitteinen talo?

No, jos on varaa sähkölämmitteisessä talossa pitää huoneessa 30 asteen lämpötilaa niin ei se ikkunan aukasu varmaan taloutta kaada.

Mulla kävi viime viikonloppuna. Pitkään oli kutsuttu kylään, välimatkaa 250 km joten ei kovin usein järjesty. No, lopulta lähdin sitten katsomaan kaverin uutta taloa. Oli sovittu että puolenpäivän aikaan tulisin, kaveri sanoi että laittaa lounasta. Kun menen paikalle, hän ja miehensä on vaisuina, ei ole mitään lounasta. "Sori meni eilen pitkäksi, meillä on ihan kamala krapula, et jaksaisi hakea pizzeriasta pizzoja ja cokista". Lähdin hakemaan, mutta oli se vähän tylsä vierailu, isäntäväki vaan oli vaisuja ja valittelivat vointiaan.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni erosi vaimostaan riitaisissa olosuhteissa. Meidän lapset olivat hyviä kavereita heidän lapsiensa kanssa. En siis ihmetellyt kun exä kutsui minut ja lapset kahville. Heti ovella tunsin, että oli outo tunnelma vastassa. Normaalisti niin puhelias nainen meni yksin keittiöön, eikä serkutkaan olleet kotona. Lapset vaistosivat tunnelman ja istuivat hiirenhiljaa olkkarissa. Yritin keskustella, mutta ei siitä mitään tullut.

Lähdin lasten kanssa pois, eikä oltu enää koskaan yhteyksissä sen jälkeen. Veljeni kertoi, että exä olisi halunnut kääntää sukumme häntä vastaan, ja kun se ei onnistunut, niin hän vieraannutti lapset suvustamme ja veljestäni.

Mun exä teki samoin. Ei suoraan kieltänyt lapsiaan olemasta tekemisissä minun kanssa, mutta ilmapiiri oli niin räjähdysherkkä, että heille oli helpompaa olla näkemättä minua kuin ottaa vastaan draamaa isältään.

Outoja ihmiset nykyään 😁 joku istuu hiljaa sohvalla tunteja ja joku ei kokkaa niinkuin piti jne.. Mulla vielä leikkaa lanttu jotenkin tilanteissa. Lapsena minusta oli töykeetä kun bestis pyyti kylään ja alkoi kattoa urheilua ja ei välittänyt minusta mitään. Se koira piti enemmän seuraa

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi viime viikonloppuna. Pitkään oli kutsuttu kylään, välimatkaa 250 km joten ei kovin usein järjesty. No, lopulta lähdin sitten katsomaan kaverin uutta taloa. Oli sovittu että puolenpäivän aikaan tulisin, kaveri sanoi että laittaa lounasta. Kun menen paikalle, hän ja miehensä on vaisuina, ei ole mitään lounasta. "Sori meni eilen pitkäksi, meillä on ihan kamala krapula, et jaksaisi hakea pizzeriasta pizzoja ja cokista". Lähdin hakemaan, mutta oli se vähän tylsä vierailu, isäntäväki vaan oli vaisuja ja valittelivat vointiaan.

Moni näistä tarinoista kuulostaa siltä, että isäntäväellä on edellisenä yönä mennyt pahasti pitkäksi, ja ollaan juuri herätty krapuloissa, tai ollaan jopa vielä kännissä.

Ärsyttää ihmiset, jotka kutsuvat vaikka klo 16 kylään, niin klo 16:15 mentäessä vastassa on kaaos mm. puolipukeinen emäntä, joka imuroi, lapset nakuna, kaikki puolivaiheessa. Istu siinä olohuoneessa katsomassa, kun toinen laittaa pyykkejä kuivumaan ja toinen osapuoli lähtee kauppaan ostamaan tarjottavia. Tämä toistuu siis lähes joka kerta siskoni luona. Tiedän, että ottaa lunkimmin, kun minä olen kyseessä, mutta esimerkiksi minun miehelleni tuo on vähän kiusallista. Sama juttu, vaikka lapset olisivat hoidossa ja meidät kutsuttaisiin istumaan iltaa toisen tuttavapariskunnan kanssa. Kaikki kesken, kaikki monta tuntia myöhässä jne. Naureskelee vaan, että hehheh, vähän kiirettä pitänyt ja keksii valheita miksi on myöhässä.

Tunnen siskoni sen verran hyvin ja tämä asioiden viime tippaan jättäminen ja myöhästely oli ihan hänen tavaramerkkinsä jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän saattaa juurikin maata sohvalla kännykkä kädessä tekemättä mitään, kun vartin päästä pitäisi olla paikassa x. Tai jättää esimerkiksi miehelleen kertomatta, ettei käynytkään kaupassa eilen, joten miehen pitää lähteä sinne välittömästi, jos meinaa tarjota jotain ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi viime viikonloppuna. Pitkään oli kutsuttu kylään, välimatkaa 250 km joten ei kovin usein järjesty. No, lopulta lähdin sitten katsomaan kaverin uutta taloa. Oli sovittu että puolenpäivän aikaan tulisin, kaveri sanoi että laittaa lounasta. Kun menen paikalle, hän ja miehensä on vaisuina, ei ole mitään lounasta. "Sori meni eilen pitkäksi, meillä on ihan kamala krapula, et jaksaisi hakea pizzeriasta pizzoja ja cokista". Lähdin hakemaan, mutta oli se vähän tylsä vierailu, isäntäväki vaan oli vaisuja ja valittelivat vointiaan.

Moni näistä tarinoista kuulostaa siltä, että isäntäväellä on edellisenä yönä mennyt pahasti pitkäksi, ja ollaan juuri herätty krapuloissa, tai ollaan jopa vielä kännissä.

Jep. Jos tuntee ihmisten juomatapoja, niin kannattaa vähän varauksella miettiä, jos kerrotaan, että on vaikka pikkujoulut edellisenä iltana, mutta "en ole myöhään" :D

Siis varmaan näiden juttujen takaa löytyy sekä mielenterveysongelmaisia tai muuten vaan persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ja osassa tapauksissa ilmeisesti vaan todella huonosti käyttäytyviä moukkia.

Mutta en tajuu, jos saa todella huonoa kohtelua, ettei saada suuta auki. Siis ihan lähisuvunkin luona. Jos esim. omat lapset jäisi ilman ruokaa jonkun lähisukulaisen kekkereillä, ihan varmasti huomauttaisin asiasta isäntää/emäntää. Samoin jos tulisin kutsuttuna kylään ja saisin jäätävää kohtelua ja olematonta tarjoilua, ihan varmasti kysyisin onko tässä joku väärinkäsitys.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset, jotka kutsuvat vaikka klo 16 kylään, niin klo 16:15 mentäessä vastassa on kaaos mm. puolipukeinen emäntä, joka imuroi, lapset nakuna, kaikki puolivaiheessa. Istu siinä olohuoneessa katsomassa, kun toinen laittaa pyykkejä kuivumaan ja toinen osapuoli lähtee kauppaan ostamaan tarjottavia. Tämä toistuu siis lähes joka kerta siskoni luona. Tiedän, että ottaa lunkimmin, kun minä olen kyseessä, mutta esimerkiksi minun miehelleni tuo on vähän kiusallista. Sama juttu, vaikka lapset olisivat hoidossa ja meidät kutsuttaisiin istumaan iltaa toisen tuttavapariskunnan kanssa. Kaikki kesken, kaikki monta tuntia myöhässä jne. Naureskelee vaan, että hehheh, vähän kiirettä pitänyt ja keksii valheita miksi on myöhässä.

Tunnen siskoni sen verran hyvin ja tämä asioiden viime tippaan jättäminen ja myöhästely oli ihan hänen tavaramerkkinsä jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän saattaa juurikin maata sohvalla kännykkä kädessä tekemättä mitään, kun vartin päästä pitäisi olla paikassa x. Tai jättää esimerkiksi miehelleen kertomatta, ettei käynytkään kaupassa eilen, joten miehen pitää lähteä sinne välittömästi, jos meinaa tarjota jotain ihmisille.

Mä olen kanssa tullut ihan oikeassa ajassa, vieläpä samaan aikaan toisten vieraiden kekkereille, jossa kaikki oli ihan levällään. Isäntä yritti hiki hatussa väsäillä ruokia ja järjestellä paikkoja ja emäntä ei ollut vielä edes tullut kotiin tennistunniltaan! :D

Vähän oltiin hämmentyneinä tilanteessa, mutta osa vieraista ryhtyi sitten auttamaan ruuan kanssa ja loput istui tirskuen olohuoneessa.

No, juhlista tuli kyllä ihan kivat ja emäntäkin saapui lopulta suihkun kautta paikalle.

Mutta oli kyllä outo juttu, ja jäin miettimään oliko joku perheen sisäinen tietokatkos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmasti ollut kuvailemanne kireä akka nuorempana, kun lapset olivat pieniä.

Esim lasten sukulaisjuhlat (helvettiä voin sanoa nyt) jäi kokonaan kontolleni. Kutsut, tarjottavien hankinta, leipominen, siivoaminen jne. Ihan kaikki jäi minulle. Mies muuten ok, mutta tällaisissa uuvelo. Plus hänelle olisi ollut ihan ok kutsua sotkuiseen kotiin porukkaa ja tarjota poppareita.

Nykyään olen oppinut ulkoistamaan ja mieskään ei enää yhtä kädetön.

Sama kokemus. Tulen töistä, mies (vapaapäivällä) ja kylässä oleva anoppi kuorsaavat päiväunia sohvalla. Havahtuvat tulooni. Katson kelloa, lastensynttärit alkaa 45 min päästä. Juttelen muutaman sanan anopin kanssa ja alan raivaamaan pöytää, kattamaan tajoiluja, puhaltelen ilmapalloja jne.

Jälkikäteen saan palautetta kuinka olin kuulemma tyly anopille ja hänelle tuli ei-tervetullut olo.

Kykenemätön delegoimaan, haluat kaiken prikulleen tietyllä lailla, muut ovat tottuneet että sinä teet kun muuten tulee sanomista. Ja sanomistahn tulee kuitenkin ja kaikki tietävät sen hampaiden välistä sihisevän emännän.

Valmista saa kaupasta ja tuskin teillä niin paskasta on että on aivan pakko tehdä suursiivous, juhlista tulee sotkua kuitenkin. Lapsillekin olisi mukava muisto kun ei äiti olisi aina ja joka juhlissa kireä kuin viulunkieli. Itse vihaan vieläkin kaikkia juhlia mihin tulee muuta sukua, kun iskee ne flashbackit lapsuuden riidalla järjestetyistä pippaloista joissa äitini kuitenkin edusti tyynenä ja hymyillen vaikka oli haukkunut ja itkettänyt koko perhettä tuokio aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset, jotka kutsuvat vaikka klo 16 kylään, niin klo 16:15 mentäessä vastassa on kaaos mm. puolipukeinen emäntä, joka imuroi, lapset nakuna, kaikki puolivaiheessa. Istu siinä olohuoneessa katsomassa, kun toinen laittaa pyykkejä kuivumaan ja toinen osapuoli lähtee kauppaan ostamaan tarjottavia. Tämä toistuu siis lähes joka kerta siskoni luona. Tiedän, että ottaa lunkimmin, kun minä olen kyseessä, mutta esimerkiksi minun miehelleni tuo on vähän kiusallista. Sama juttu, vaikka lapset olisivat hoidossa ja meidät kutsuttaisiin istumaan iltaa toisen tuttavapariskunnan kanssa. Kaikki kesken, kaikki monta tuntia myöhässä jne. Naureskelee vaan, että hehheh, vähän kiirettä pitänyt ja keksii valheita miksi on myöhässä.

Tunnen siskoni sen verran hyvin ja tämä asioiden viime tippaan jättäminen ja myöhästely oli ihan hänen tavaramerkkinsä jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän saattaa juurikin maata sohvalla kännykkä kädessä tekemättä mitään, kun vartin päästä pitäisi olla paikassa x. Tai jättää esimerkiksi miehelleen kertomatta, ettei käynytkään kaupassa eilen, joten miehen pitää lähteä sinne välittömästi, jos meinaa tarjota jotain ihmisille.

Mun ex-mies oli just tällainen. Puoli tuntia vieraiden tuloon, niin hän lähtee kauppaan vielä ostamaan jotain epäolennaista. Luulen, että hänellä on paha ADHD, ei sille vaan voi kukaan mitään, minä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen yhden kerran kun hän kontaktin otti, oli niin raivoisaa käyttäytymistä, etten ollut moista ikinä ennen kokenut. Syy oli sinä, etten ollut ilmoittanut hänelle lapsenhoitopäivästä. Hän oli kuulemma odottanut yli viikon mutta minun ilmoitusta ei ollut tullut. Olin ihan pää pyörällä. Mistä voi tietää, että sellainen ilmoitus pitää tehdä jos ihminen ei puhu asiasta.

Hän ilmoitti etten enää koskaan tule lasta näkemään ha paiskasi oven kiinni. Auts. Mitä ihmettä tässä juuri tapahtui ?

Mikä on lapsenhoitopäivä tässä tapauksessa? En ymmärtänyt hölkkäsen pöläystä, voisiko kirjoittaja tai joku selvän saanut selittää?