Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Muutama kokemus löytyy täältäkin!
Ystäväni kutsui kylään, saunottiin, tehtiin ruokaa ja oli mukavaa. Olin yötä ja aamulla aivan jäätävä tunnelma. Kyselin et onkos kaikki ok, oot hiljainen jne. Ei halunnut keskustella. Laitoin viestiä vielä perään, että olenko loukannut jotenkin ja kyselin syytä tuolle hiljaisuudelle. Ei suostunut kertomaan, välimme viilenivät tuon jälkeen. Harmi juttu ja olisin mielelläni kuullut mikä mätti.
Muutamia kertoja kiusallista tunnelmaa on aiheuttanut kursailu rahan kanssa. Kun en tiedä mikä muu sitten.
On sovittu, että maksan tietyn summan vaikka bensoista tai mökin vuokrasta, olen maksanut ja kaiken pitäisi olla ok. Selkeästi joku tunnelmassa hiertää, syytä ei kerrota, mutta koen että en ole tervetullut seuraan. Ystäväperheeni vuokrasi ulkomailla loma-asuntoa, jonne sain tulla maksua vastaan. Tämä maksu ei vaan ollutkaan ilmeisesti tarpeeksi. Sain huonoimman nukkumapaikan ja minuun suhtauduttiin, kuin olisin ilmaa. Retket ja tekemiset sain kuulemma "ihan itse toteuttaa", minun jälkeeni vieraillutta kaveria kuskattiin pitkin maita ja mantuja.
Tähän minun jälkeeni tulleeseen kaveriin suhtauduttiin kuin olisi presidentti tulossa vierailulle, minä olin kuin keittiön ovesta sisään päästetty köyhä serkkutyttö.
Tästä opin, että ei muiden kyytiin, ei muiden vuokraamiin juttuihin, kun sitä suuta ei saada auki mitä se oikeasti maksaa. Jos pyydät bensoista 20e ja saat 20e, siitä on aivan turha minulle mieltä osoittaa.
Sitten vielä kaverini outo käytös lomamatkalla. Saattoi olla koti-ikävää tai kulttuurishokkia, mutta oli jotenkin aivan sairaan kärttyinen minulle koko ajan.
Ihan ilman syytä sähisi "ja tän haluun sitten kattoa ihan itse!!!" Ja jos sanoin mielipiteeni johonkin,mitä tehdään/mihin mennään niin sieltä saattoi tulla "ole hiljaa!!!"
Halusi myös että asioita tehdään yksin ja vietetään aikaa yksin. Ihmettelin tätä, kun kyseessä oli kuitenkin lyhyt reissu ja tarkoitus pitää yhdessä hauskaa. Kuulemma alkoi toisen naama ärsyttämään o___O
Voihan minussakin olla vikaa seurana tai missä ikinä, mutta voitaisiinko me kaikki avata ne meille suodut suut ja kertoa mikä se ongelma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Meillä on tuttava pariskunta(kaukaista sukua) - kutsuvat "kylään"/syömään" tms -- ja likimain joka kerta todistamme jäätävää tunnelmaa, nälvimistä ja vittuilua heillä keskenään. Hirveätä istua ja kuunnella, keskustelusta ei tule mitään ja lopulta seurustelu on pelkkää silmien muljauttelua. Sanomattakin selvää, ettei tavata kuin pari kertaa vuodessa. Vierailun jälkeen tulee aina tekstaria "kun oli niin kiva nähdä" -- jep, oli🤣"
Usko tai älä nämä mianitsevasi "tuttavat" ovat sellaisia puupäitä, jotka tarvitsevat yleisöä seuraamaan henkistä sairasta keskinäistä oeliään ja mittelöään.
Oletko nähnyt kuuluisan näytelmän nimeltä "Kuka pelkää Virginia Woolfia?", näytelmässähän on juuri tästä kyse että kutsuvat pariskunnan kylään ja alkavat keskinäisen henkisen pieksennän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus opiskeluaikana silloin hyvä kaveri pyysi viikonlopuksi vierailulle (opiskelimme eri kaupungeissa). Emme olleet nähneet pitkään aikaan ja oli paljon puhuttavaa. Kaikki meni hyvässä hengessä ja hän itse omasta halustaan halusi lähteä saattamaan minut asemalle. Siellä odotimme junaa ja juttelimme normaalisti. Yhtäkkiä hän tokaisi tosi tympääntyneenä, että "Ole jo hiljaa!"
Yleensä olimme puhuneet paljon aina. En yksin minä, vaan vastavuoroisesti. Mutta olin kyllä hiljaa koko loppuajan enkä enää käynyt hänen luonaan. Vaikka satunnaisesti pidämme yhteyttä yhä, niin kyllä tuo oli niin outoa käytöstä, että ystävyyteen ei enää palattu.
Toinen vanha tuttava on sellainen, että saattaa kutsua kylään, mutta tekee koko ajan jotain. Esimerkiksi kesällä pyytää käymään ja koko lyhyenkin kyläilyn ajan puunaa puutarhaa, kyykkii nyppimässä rikkaruohoja tms. Ei tee tätä pelkästään minulle, vaan muillekin. En ymmärrä, miksi haluaa että kukaan käy, kun ei häntä oikeasti kiinnosta seura.
Apua, minä olen kuin tuo vanha tuttavasi, joka samalla puuhailee jotakin, kun on kutsuttu vieras käymässä. Minusta on mukava jutella ja samalla puuhailla ystävän kanssa. En ole koskaan tajunnut, että joku voisi ajatella, ettei minua kiinnosta seura.
Kotona meitä oli monta sisarusta ja monesti teimme hommia niin, että osa teki ja osa oli vain pitämässä seuraa, jos kaikki ei voineet työhön osallistua. Tästä varmaan jäänyt tapa, että on mukava tehdä ja jutella jonkun kanssa.
Hyvien ystävien kanssa tuota voi tehdä. Kyllä sen huomaa onko emäntä ilahtunut vieraista vai ei, vaikka hän jotain puuhaileekin. Jutteleeko hän samalla innostuneesti vai vastaileeko väkinäisesti yhdellä tai kahdella sanalla? Hymyileekö hän välillä vai onko naama näkkärillä koko ajan?
Noissa molemmissa tapauksissahan emäntä on itse pyytänyt vieraan kylään, niin kai se sitten on ilahtunut.
Ja jos ei olisi, niin samalla lailla se näkyisi käytöksessä, ettei vieras olisi tervetullut, tekipä emäntä sitten jotakin askaretta samalla tai ei.
Ja pyytääkö ihmiset siis kylään muitakin, kun hyviä ystäviään? Koska noissa kummassakaan ei ole kyse sukulaisvierailusta, vaan puhutaan nimenomaan tuttavasta/ystävästä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ei osaa käyttäytyä, on rasittavia. Itsellänikin yksi ystävä, joka ei aina osaa hallita tunteitaan, stressiään tmv vaan mököttää tuppisuuna seurassa. Introvertti on kyllä. Ihminen, jolla on sosiaalista älyä ja vuorovaikutustaitoja, osaa kyllä seurustella kohteliaasti ja työntää tunnetilansa odottamaan sopivaa hetkeä. Vaikka olisi riita miehen kanssa kesken tai töissä kurjaa. Vierasten aikana käyttäydytään."
Kaikista rasittavimpia tapauksia on just nämä jotka omalla tunnetilallaan haluavat hallita tilannetta.
Tullaan juhliin huonolla tuulella valmiiksi, ollaan kuin persiiseen ammtt karhu ja kettuillaan estottomasti muille juhlijoille.
Tai mökötetään koska ei hotsita yhtäkkiä mikään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen veljen luona syntymäpäiväjuhlissa jätettiin meidän alakouluikäiset lapset ilman tarjoilua. Oli siellä kyllä heidän omia ja rouvan sukukulaisten lapsia, jotka kävivät keittiöstä hakemassa jotain pientä syötävää itselleen. Porukkaa ei ollut kuin jotain 15 henkeä. Arvatkaa, tuliko kotiin päästyä kiire kaivella pakastimesta asti lapsille jotain hieman parempaa. Ehkä se oli joku mielenosoitus tai rangaistus meille. En tiedä mistä. Harmitti lasten puolesta.
Millä lailla lapsia estettiin syömästä? Sanottiin, ettei pöydästä saa lapset ottaa? vai istutteko pöydässä omilla paikoilla ja teille tarjottiin ruoka ja lapsille ei ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menossa sukuloimaan satojenkilsojen kauas
niin, että tarkoitus oli olla ensin hänen veljensä luona kolme yötä, ja sitten minun siskoni luona pari yötä. Viimeinen reissu ennen kuin lapsi syntyy siis. Vatsani oli jo suuri, ja sen kanssa välillä jo ihan puuskutti. Olin kysynyt etukäteen petivaatteista ja nukkumapaikoista, ja kaikkea oli riittävästi, ei missään nimessä mitään omia patjoja mukaan!! Ruokaakaan ei saanut tuoda, lähes pöyristyttiin edes ehdotuksesta.
No menimme sinne, emme olleet syöneet moneen tuntiin mitään, mutta heillä ei kenelläkään ollut nälkä missään vaiheessa. Lapset tosin koko ajan söivät karkkia. viiden tunnin jälkeen totesin että nyt on kyllä pakko lähteä ravintolaan tai kauppaan hakemaan evästä, että pyörryn kohta. Miehen veljen vaimo sanoi että ohhoh, kylläpä on, kun ei aikuinen kestä paria tuntia syömättä! Hän alkoi sitten tekemään ruokaa, valitti kun joutuu ruokaa tekemään, mutta en saanut auttaakaan.
Ruokaa oli todella vähän, enkä tullut hädin tuskin kylläiseksi.
Sitten nostettiinkin viinakset pöytään ja alkoi ryypiskeleminen. Minulle tarjottiin useaan kertaan alkoholia, ja närkästyttiin kun en suostunut "maistelemaan". Kyllä kuulemma voi ottaa vähän alkoholia vaikka onkin raskaana, ja että olen nipottaja kun en suostu edes yhtä juomaa juomaan. Päälle naurettiin. En juo olutta muutenkaan, sillä se on pahaa. Aloin olla jo tosi väsynyt, ja kysyessäni minne voisin mennä lepäämään, sanottiin että voin ottaa lasten kerrossängystä patjat pois ja tehdä petin lattialle. Lastenhuoneessa ei ollut neliösenttiä jolla ei olisi ollut sälää ja tavaraa.
No ähkin siinä ja mieheni tuli sitten avuksi, potkimaan leluja seinien viereen. Kun sain patjat lattialle ja kontattua lakanan siihen päälle, niin talon emäntä tuli ja riuhtaisi patjat pois, että ne on lapsille, hän laittaa lasten pedin olkkariin. Meille oli varattu ohuet petauspatjat.
Siinä sitten yritin nukkua isolla vatsalla luuranko lattiaan painuneena kun muut ryyppäsivät.
Kaiken lisäksi huoneessa oli varmaan 30 astetta lämmintä. Kävin kysymässä asiasta, että en pysty nukkumaan kun on niin kuuma. Emäntä sanoi että laita patteria pienemmälle. Patteri ei kuitenkaan mennyt pienemmälle mitenkään, ja yöllä herätessäni olin niin hikinen että avasin vain ikkunan. nukuin muutamat tunnit myös surkeasti.
Aamulla huudettiin siitä että olen niin typerä että pidän ikkunaa auki talvella sähkölämmitteisessä talossa.
Soitin siskolleni ja hän tuli hakemaan minut luokseen välittömästi. Mies jäi veljelleeni ja vietin onneksi loput päivät mukavasti siskoni kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
menossa sukuloimaan satojenkilsojen kauas
Mikähän tässä moderoinnissa nyt ahdistaa tosiaan? En saanut kirjoitettua koko viestiä yhden sanan takia??
Sana oli hartioiden välissä oleva ruumiinosa jossa on aivot :D :D :D Olisin kirjoittanut matkanneemme satojen kilometrien "aivoihin", mutta se sana on jostain syystä nyt kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Muutama kokemus löytyy täältäkin!
Ystäväni kutsui kylään, saunottiin, tehtiin ruokaa ja oli mukavaa. Olin yötä ja aamulla aivan jäätävä tunnelma. Kyselin et onkos kaikki ok, oot hiljainen jne. Ei halunnut keskustella. Laitoin viestiä vielä perään, että olenko loukannut jotenkin ja kyselin syytä tuolle hiljaisuudelle. Ei suostunut kertomaan, välimme viilenivät tuon jälkeen. Harmi juttu ja olisin mielelläni kuullut mikä mätti.
Muutamia kertoja kiusallista tunnelmaa on aiheuttanut kursailu rahan kanssa. Kun en tiedä mikä muu sitten.
On sovittu, että maksan tietyn summan vaikka bensoista tai mökin vuokrasta, olen maksanut ja kaiken pitäisi olla ok. Selkeästi joku tunnelmassa hiertää, syytä ei kerrota, mutta koen että en ole tervetullut seuraan. Ystäväperheeni vuokrasi ulkomailla loma-asuntoa, jonne sain tulla maksua vastaan. Tämä maksu ei vaan ollutkaan ilmeisesti tarpeeksi. Sain huonoimman nukkumapaikan ja minuun suhtauduttiin, kuin olisin ilmaa. Retket ja tekemiset sain kuulemma "ihan itse toteuttaa", minun jälkeeni vieraillutta kaveria kuskattiin pitkin maita ja mantuja.
Tähän minun jälkeeni tulleeseen kaveriin suhtauduttiin kuin olisi presidentti tulossa vierailulle, minä olin kuin keittiön ovesta sisään päästetty köyhä serkkutyttö.Tästä opin, että ei muiden kyytiin, ei muiden vuokraamiin juttuihin, kun sitä suuta ei saada auki mitä se oikeasti maksaa. Jos pyydät bensoista 20e ja saat 20e, siitä on aivan turha minulle mieltä osoittaa.
Sitten vielä kaverini outo käytös lomamatkalla. Saattoi olla koti-ikävää tai kulttuurishokkia, mutta oli jotenkin aivan sairaan kärttyinen minulle koko ajan.
Ihan ilman syytä sähisi "ja tän haluun sitten kattoa ihan itse!!!" Ja jos sanoin mielipiteeni johonkin,mitä tehdään/mihin mennään niin sieltä saattoi tulla "ole hiljaa!!!"
Halusi myös että asioita tehdään yksin ja vietetään aikaa yksin. Ihmettelin tätä, kun kyseessä oli kuitenkin lyhyt reissu ja tarkoitus pitää yhdessä hauskaa. Kuulemma alkoi toisen naama ärsyttämään o___OVoihan minussakin olla vikaa seurana tai missä ikinä, mutta voitaisiinko me kaikki avata ne meille suodut suut ja kertoa mikä se ongelma on.
Tämä on kyllä jännää. Meillä on mökki reilu 200km päässä, ja olemme usein kutsuneet erään kaverimme sinne. Ei tarvitse maksaa muuta kuin omat juomat, ja jos haluaa jotain omaa syötävää, niin sen.
Hän sitten kutsui suvun mökillensä meidät, ja kyselimme että mitä tuomme? Hän sanoi ettei mitään tarvitse tuoda, kun ne omat eväät. Tämä mökki oli kuitenkin paikassa jossa ei ole sähköä, eikä vettä, joten kaikki piti viedä sinne juomavettä myöten. Otimme mieheni kanssa silti mukaan kaikenlaista, ihan vain siksi, koska tuo kaveri ei maksanut mökistä sen varsinaisille omistajille mitään, emmekä halunneet käyttää meille tuntemattomien sukulaisten juomavesiä niin että he joutuisivat sitten sinne mennessään toteamaan että eipä ole vettä täällä. Tällä kaverilla ei ollut mukana kuin makkarapaketti ja saunajuomat sekä pyyhe.
Tuon reissun jälkeen hän ei enää kutsunut meitä, eikä tullut kutsustamme meidän mökillemme.
Veikkaan että joku häntä häiritsi, mutta hän ei mitään sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, että tarkoitus oli olla ensin hänen veljensä luona kolme yötä, ja sitten minun siskoni luona pari yötä. Viimeinen reissu ennen kuin lapsi syntyy siis. Vatsani oli jo suuri, ja sen kanssa välillä jo ihan puuskutti. Olin kysynyt etukäteen petivaatteista ja nukkumapaikoista, ja kaikkea oli riittävästi, ei missään nimessä mitään omia patjoja mukaan!! Ruokaakaan ei saanut tuoda, lähes pöyristyttiin edes ehdotuksesta.
No menimme sinne, emme olleet syöneet moneen tuntiin mitään, mutta heillä ei kenelläkään ollut nälkä missään vaiheessa. Lapset tosin koko ajan söivät karkkia. viiden tunnin jälkeen totesin että nyt on kyllä pakko lähteä ravintolaan tai kauppaan hakemaan evästä, että pyörryn kohta. Miehen veljen vaimo sanoi että ohhoh, kylläpä on, kun ei aikuinen kestä paria tuntia syömättä! Hän alkoi sitten tekemään ruokaa, valitti kun joutuu ruokaa tekemään, mutta en saanut auttaakaan.
Ruokaa oli todella vähän, enkä tullut hädin tuskin kylläiseksi.
Sitten nostettiinkin viinakset pöytään ja alkoi ryypiskeleminen. Minulle tarjottiin useaan kertaan alkoholia, ja närkästyttiin kun en suostunut "maistelemaan". Kyllä kuulemma voi ottaa vähän alkoholia vaikka onkin raskaana, ja että olen nipottaja kun en suostu edes yhtä juomaa juomaan. Päälle naurettiin. En juo olutta muutenkaan, sillä se on pahaa. Aloin olla jo tosi väsynyt, ja kysyessäni minne voisin mennä lepäämään, sanottiin että voin ottaa lasten kerrossängystä patjat pois ja tehdä petin lattialle. Lastenhuoneessa ei ollut neliösenttiä jolla ei olisi ollut sälää ja tavaraa.
No ähkin siinä ja mieheni tuli sitten avuksi, potkimaan leluja seinien viereen. Kun sain patjat lattialle ja kontattua lakanan siihen päälle, niin talon emäntä tuli ja riuhtaisi patjat pois, että ne on lapsille, hän laittaa lasten pedin olkkariin. Meille oli varattu ohuet petauspatjat.
Siinä sitten yritin nukkua isolla vatsalla luuranko lattiaan painuneena kun muut ryyppäsivät.
Kaiken lisäksi huoneessa oli varmaan 30 astetta lämmintä. Kävin kysymässä asiasta, että en pysty nukkumaan kun on niin kuuma. Emäntä sanoi että laita patteria pienemmälle. Patteri ei kuitenkaan mennyt pienemmälle mitenkään, ja yöllä herätessäni olin niin hikinen että avasin vain ikkunan. nukuin muutamat tunnit myös surkeasti.
Aamulla huudettiin siitä että olen niin typerä että pidän ikkunaa auki talvella sähkölämmitteisessä talossa.
Soitin siskolleni ja hän tuli hakemaan minut luokseen välittömästi. Mies jäi veljelleeni ja vietin onneksi loput päivät mukavasti siskoni kanssa :)
Typerähän sinä olitkin, kun ikkunan avasit. Haloo!
0/5
Moni kutsuu kaikkiin kissanristiäisiin puolitututkin, kun hirvee tarve saada lahjoja ja esittää kaikkien kaveria. Sitten ollaan niin väsyneitä, kun kaikki tarjottava on tietty pitänyt tehdä itse, että aletaan kiukuttelee niille vähemmän tärkeille vieraille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, että tarkoitus oli olla ensin hänen veljensä luona kolme yötä, ja sitten minun siskoni luona pari yötä. Viimeinen reissu ennen kuin lapsi syntyy siis. Vatsani oli jo suuri, ja sen kanssa välillä jo ihan puuskutti. Olin kysynyt etukäteen petivaatteista ja nukkumapaikoista, ja kaikkea oli riittävästi, ei missään nimessä mitään omia patjoja mukaan!! Ruokaakaan ei saanut tuoda, lähes pöyristyttiin edes ehdotuksesta.
No menimme sinne, emme olleet syöneet moneen tuntiin mitään, mutta heillä ei kenelläkään ollut nälkä missään vaiheessa. Lapset tosin koko ajan söivät karkkia. viiden tunnin jälkeen totesin että nyt on kyllä pakko lähteä ravintolaan tai kauppaan hakemaan evästä, että pyörryn kohta. Miehen veljen vaimo sanoi että ohhoh, kylläpä on, kun ei aikuinen kestä paria tuntia syömättä! Hän alkoi sitten tekemään ruokaa, valitti kun joutuu ruokaa tekemään, mutta en saanut auttaakaan.
Ruokaa oli todella vähän, enkä tullut hädin tuskin kylläiseksi.
Sitten nostettiinkin viinakset pöytään ja alkoi ryypiskeleminen. Minulle tarjottiin useaan kertaan alkoholia, ja närkästyttiin kun en suostunut "maistelemaan". Kyllä kuulemma voi ottaa vähän alkoholia vaikka onkin raskaana, ja että olen nipottaja kun en suostu edes yhtä juomaa juomaan. Päälle naurettiin. En juo olutta muutenkaan, sillä se on pahaa. Aloin olla jo tosi väsynyt, ja kysyessäni minne voisin mennä lepäämään, sanottiin että voin ottaa lasten kerrossängystä patjat pois ja tehdä petin lattialle. Lastenhuoneessa ei ollut neliösenttiä jolla ei olisi ollut sälää ja tavaraa.
No ähkin siinä ja mieheni tuli sitten avuksi, potkimaan leluja seinien viereen. Kun sain patjat lattialle ja kontattua lakanan siihen päälle, niin talon emäntä tuli ja riuhtaisi patjat pois, että ne on lapsille, hän laittaa lasten pedin olkkariin. Meille oli varattu ohuet petauspatjat.
Siinä sitten yritin nukkua isolla vatsalla luuranko lattiaan painuneena kun muut ryyppäsivät.
Kaiken lisäksi huoneessa oli varmaan 30 astetta lämmintä. Kävin kysymässä asiasta, että en pysty nukkumaan kun on niin kuuma. Emäntä sanoi että laita patteria pienemmälle. Patteri ei kuitenkaan mennyt pienemmälle mitenkään, ja yöllä herätessäni olin niin hikinen että avasin vain ikkunan. nukuin muutamat tunnit myös surkeasti.
Aamulla huudettiin siitä että olen niin typerä että pidän ikkunaa auki talvella sähkölämmitteisessä talossa.
Soitin siskolleni ja hän tuli hakemaan minut luokseen välittömästi. Mies jäi veljelleeni ja vietin onneksi loput päivät mukavasti siskoni kanssa :)
Typerähän sinä olitkin, kun ikkunan avasit. Haloo!
0/5
Mitä? Miksi joku avaisi talvella ikkunan auki, jos on sähkölämmitteinen talo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, että tarkoitus oli olla ensin hänen veljensä luona kolme yötä, ja sitten minun siskoni luona pari yötä. Viimeinen reissu ennen kuin lapsi syntyy siis. Vatsani oli jo suuri, ja sen kanssa välillä jo ihan puuskutti. Olin kysynyt etukäteen petivaatteista ja nukkumapaikoista, ja kaikkea oli riittävästi, ei missään nimessä mitään omia patjoja mukaan!! Ruokaakaan ei saanut tuoda, lähes pöyristyttiin edes ehdotuksesta.
No menimme sinne, emme olleet syöneet moneen tuntiin mitään, mutta heillä ei kenelläkään ollut nälkä missään vaiheessa. Lapset tosin koko ajan söivät karkkia. viiden tunnin jälkeen totesin että nyt on kyllä pakko lähteä ravintolaan tai kauppaan hakemaan evästä, että pyörryn kohta. Miehen veljen vaimo sanoi että ohhoh, kylläpä on, kun ei aikuinen kestä paria tuntia syömättä! Hän alkoi sitten tekemään ruokaa, valitti kun joutuu ruokaa tekemään, mutta en saanut auttaakaan.
Ruokaa oli todella vähän, enkä tullut hädin tuskin kylläiseksi.
Sitten nostettiinkin viinakset pöytään ja alkoi ryypiskeleminen. Minulle tarjottiin useaan kertaan alkoholia, ja närkästyttiin kun en suostunut "maistelemaan". Kyllä kuulemma voi ottaa vähän alkoholia vaikka onkin raskaana, ja että olen nipottaja kun en suostu edes yhtä juomaa juomaan. Päälle naurettiin. En juo olutta muutenkaan, sillä se on pahaa. Aloin olla jo tosi väsynyt, ja kysyessäni minne voisin mennä lepäämään, sanottiin että voin ottaa lasten kerrossängystä patjat pois ja tehdä petin lattialle. Lastenhuoneessa ei ollut neliösenttiä jolla ei olisi ollut sälää ja tavaraa.
No ähkin siinä ja mieheni tuli sitten avuksi, potkimaan leluja seinien viereen. Kun sain patjat lattialle ja kontattua lakanan siihen päälle, niin talon emäntä tuli ja riuhtaisi patjat pois, että ne on lapsille, hän laittaa lasten pedin olkkariin. Meille oli varattu ohuet petauspatjat.
Siinä sitten yritin nukkua isolla vatsalla luuranko lattiaan painuneena kun muut ryyppäsivät.
Kaiken lisäksi huoneessa oli varmaan 30 astetta lämmintä. Kävin kysymässä asiasta, että en pysty nukkumaan kun on niin kuuma. Emäntä sanoi että laita patteria pienemmälle. Patteri ei kuitenkaan mennyt pienemmälle mitenkään, ja yöllä herätessäni olin niin hikinen että avasin vain ikkunan. nukuin muutamat tunnit myös surkeasti.
Aamulla huudettiin siitä että olen niin typerä että pidän ikkunaa auki talvella sähkölämmitteisessä talossa.
Soitin siskolleni ja hän tuli hakemaan minut luokseen välittömästi. Mies jäi veljelleeni ja vietin onneksi loput päivät mukavasti siskoni kanssa :)
Typerähän sinä olitkin, kun ikkunan avasit. Haloo!
0/5
Mitä? Miksi joku avaisi talvella ikkunan auki, jos on sähkölämmitteinen talo?
0/5
Minä matkustin nuorena silloisen poikaystävän luo toiselle paikkakunnalle. Hän oli kutsunut minut luokseen koko viikonlopuksi.
Hän tervehti minua ystävällisesti ja oli ihan oma itsensä, mutta kun pääsimme perille poikaystävän asunnolle, hän muuttui ihan oudoksi: ei puhunut minulle mitään, ei tarjonnut mitään - ja illan tullen ehdotti, että nukun lattialla.
Seuraavana päivänä hän ilmoitti lähtevänsä koululle lukemaan tenttiin. Jäin hölmönä kämpille, ilman ruokaa ja ilman avainta eli en voinut lähteä mihinkään tai en olisi päässyt takaisin sisään. Tämä oli aikana ennen kännyköitä, joten minulla ei ollut mitään tietoa, koska hän tulisi takaisin. Tulihan hän lopulta, mutta mitään ruokaa hän ei edelleenkään tarjonnut.
Olin nuori ja kokematon ja niin hämmentynyt tilanteesta, etten osannut häipyäkään, kun kerran oli sovittu, että viivyn koko viikonlopun.
Olimme tuossa vaiheessa seurustelleet monta kuukautta ja kaikki oli sujunut tosi kivasti eli tämä muuttunut käytös sai minut jotenkin ihan pois tolaltani. Lopulta, epätodellisen omituisen viikonlopun päätteeksi lähdin kotiin ja se suhde päättyi siihen.
Tuon kokemuksen jälkeen en ole ikinä antanut yhdenkään miehen kohdella minua noin eikä kukaan kyllä ole moinen moukka ollutkaan, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Juu, vanha kaveri kutsui katsomaan vauvaansa. Otti tuliaiset vastaan ja alkoi puhua miten oikeastaan pitäisi lähteä katsomaan yhtä uutta asuntoa että jos ei niitä kahveja juodakaan..
Vähän kuin kaverini, pyysi käymään kun tarvitsi hieman apua eräässä tietokoneeseen liittyvässä jutussa. Ostin ison dominopaketin matkalla kaupasta jos vähän kahvin kanssa saisi. Heitti paketin välittömästi keittiön kaappiin (kahvikupin sentään sain) ja ajoi töykeään tyyliin ulos heti kun sain tietokoneeseen liittyvän ongelman tehtyä. En ole sen jälkeen kylässä käynyt.
P ä ä h ä n on tosiaankin hyväksymistä odottavien sanojen listalla. :D
Veljeni erosi vaimostaan riitaisissa olosuhteissa. Meidän lapset olivat hyviä kavereita heidän lapsiensa kanssa. En siis ihmetellyt kun exä kutsui minut ja lapset kahville. Heti ovella tunsin, että oli outo tunnelma vastassa. Normaalisti niin puhelias nainen meni yksin keittiöön, eikä serkutkaan olleet kotona. Lapset vaistosivat tunnelman ja istuivat hiirenhiljaa olkkarissa. Yritin keskustella, mutta ei siitä mitään tullut.
Lähdin lasten kanssa pois, eikä oltu enää koskaan yhteyksissä sen jälkeen. Veljeni kertoi, että exä olisi halunnut kääntää sukumme häntä vastaan, ja kun se ei onnistunut, niin hän vieraannutti lapset suvustamme ja veljestäni.
Epätodellinen olo kuvaa hyvin sitä tunnelmaa, joka minulla oli noin 15 vuotta sitten. Tämä ei ole kovin paha tapaus, mutta kävipähän näin. Olin tapaillut muutaman kuukauden ajan erästä miestä. Hän alkoi puhumaan, että sopiiko joku ilta mennä syömään hänen äitinsä luokse, ja tätä päivämäärää alettiin miettimään ja säätämään. Eräs ilta sitten mentiin sinne, ja tämä äiti ainoastaan keitti teetä meille, ei mitään muuta tarjottavaa. Minulle tarjoillessaan hän vielä onnistui kaatamaan kuumaa vettä syliini. Opin että aina kannattaa yrittää varmistaa millaisesta vierailusta on kyse, onko kahvitarjoilu, teekuppi, oikeasti illallinen vai mikä. Matala verensokeri on ikävä juttu, ja tietysti moukkamaiset tavat myös.