Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Ymmärrän hyvin, että joku aviopari sopii tuollaisen järjestelyn 2000-luvulla. Jos jompikumpi kutsuu vieraita, hän huolehtii itse siitä, että on jotakin tarjottavaa. Onko teillä eteisessä ilmoitustaulu, jossa kerrotaan nämä asiat selvästi? Silloin vieraat näkevät talon säännöt. Tyyliin: "Ahaa, Tomi on kutusunut minut, joten Tomi keittää tänään kahvit".Oletan, että pariskunnan keskinäinen sopmus ei ole muiden nähtävillä. Silloin vieraille kyllä jää ikävä muisto vierailusta. Entä sitten anoppi? Jos anoppi käyttäytyy ikävästi miniää kohtaan, silloin miniän aviomiehen pitää puuttua asiaan ja kehottaa äitiä muistamaan hyvät käytöstavat. Jatkuva ilkeä pistely ei ole mukavaa. Mutta jos anopin "loukkaava käytös" on vain sitä, että anoppi aina muistelee miten hänen nuoruudessaan tehtiin ja millaista oli ennen - se ei ole loukkaus ketään kohtaan. Antakaa anopin muistella, lopuksi voitte todeta, että ennen tosiaan oli erilaista, mutta nykyaikana moni asia on toisella tavalla.
Tästä nyt saa kukin olla mitä mieltä huvittaa, mutta ihan samalla tavalla voi mies tehdä eteiseen taulun jos katsoo sen tarpeelliseksi. Hänellä on ihan samanlainen mahdollisuus kertoa asiat äidilleen kuin minullakin. Anoppi ei käyttäydy ikävästi minua kohtaan, hän vain vanhempana ihmisenä oman elämänsä elämisen perusteella olettaa että minä, eli nainen passaan ja kestitsen. Hänen oikeutensa on olettaa näin, mutta se ei velvoita minua mihinkään. En pyydä anteeksi sitä etten vastaa hänen kuvitelmiaan. Enhän minäkään vaadi että hän pyytää anteeksi omia oletuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.
Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.
Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.
Olittekohan meidän juhlissa. Kutsuimme teidät illalla rääppiäisiin, mutta ette kuulemma jaksaneet odottaa vaan päätitte tulla kesken juhlien arkivaatteissa. Oikeat juhlavieraamme kokivat sen juhlien päättymisen merkiksi ja alkoivat lähtemään. En ehtinyt vauvan huoltamisen vuoksi jutella vieraiden kanssa ollenkaan, kun he jo lähtivät. Vetäydyn suremaan teitä moukkia makuuhuoneeseen, en kuitenkaan halunnut loukata teitä kertomalla asian oikean laidan. Nykyään emme ole pahemmin yhteyksissä, enkä ole kyläilykutsuja jakanut lukuisten muittenkin pettymysten osalta teidän kohdalla. Käytöstavat olisi hyvä jokaisen kerrata, jos teidän lapset eivät kotona viihdy, älkää silti tulko muiden juhlia jne pilaamaan. Menkää vaikka puistoon.
Aina kun kutsuu, pitäisi tehdä aivan selväksi, minne. Esim. sanoa suoraan, että pidämme tärkeimpien vieraiden juhlat ensin, teidät kutsumme rääppimään, mitä heiltä jää. Näin ei tulisi turhia odotuksia, millä statuksella on juhliin kutsuttu.
Sama juttu, jos aikoo kutsua enemmän väkeä: sanotaan suoraan, että olen kutsunut monta ihmistä, kaikenlaista sakkia, ette tunne sieltä ketään, mutta jos tykkäätte, että porukkaan sovitte ja pärjäätte, tervetuloa.
Voihan se olla, että nämä vähemmän tärkeät vieraat eivät tule, mutta onkos se nyt sitten ongelma ja mitä väliä, eikö niin?
Olisiko parempi sitten jättää nämä ”vähemmän tärkeät” kokonaan kutsumatta. Itse en koskaan jaottele ihmisiä tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Jos viersita on paljon ja ovat tavallaan eri sakkia, olen järjestänyt kahdet juhlat erikseen. Aikoinaan tuli pidettyä lasten synttäreitä siten, että oli erikseen juhlat sukulaisille ja sitten lasten kavereille.
Mitä hyvää tässä viimeisessä parissa vuodessa on ollut, on se että jyvät ovat erottuneet akanoista, ja juuri ennen koronaa suunnittelemamme vieraslista häihin on mennyt uusiksi. Aiemmin mietittiin että "pakko on kutsua se ja se, ja jos ne kutsuu niin sitten pitää kutsua nämäkin" jne. Nyt korona-ajan myötä on tullut selväksi että niitä ei kutsuta jotka eivät ole tänä aikana halunneet olla missään yhteydessä, ja toisaalta listalle on tullut uusia nimiä.
"Pakolliset" tietyt sukulaisetkin ollaan voitu jättää listältä pois, sillä hekään eivät ole mietä kutsuneet tämän parin vuoden aikana olleisiin juhliinsa.
Nyt tulee kivat pienet häät joihin tosiaan kutsutaan vain ne jotka todella haluavat paikalle tulla, ja jotka me sydämestämme vieraaksi haluamme :)
Minä en oikein tiedä mistä se johtuu, mutta joka kerta, kun mennään miehen siskon luo esimerkiksi lapsen synttäreille, kutsuttuna joulupöytään tms., niin on todella vaivautunut tunnelma ja tulee todella sellainen epätoivottu olo. Ollaan oltu jo vuosia yhdessä eikä koskaan ole ollut mitään riitoja ja mieheni ja siskonsa kyllä ovat paljonkin tekemisissä ja hyvissä väleissä. Sitten, kun sinne mennään on sisko otsa kurtussa, tiuskii lapsille, ei halua keskustella... Toisaalta olen ymmärtänyt, ettei heillä ehkä mene kovin hyvin miehensä kanssa ja hänelle kaatuu aina se suurin vastuu kaikesta, kun miehensä vaan nauraa hekottaa olohuoneessa eikä seuraa yhtään mitä lapsensa tekevät eikä ole edes keittiössä apuna. Etenkin, jos miehensä äiti on siellä paikalla, niin tunnelma on sähköinen.
Eli sinänsä siis kyllä ymmärrän, että siskoa saattaa ihan aidosti v*****aa, mutta en tiedä olisiko sitten vaan helpompaa, etteivät sitten kutsuisi vieraita, jos se on niin vastenmielistä eikä se tunnu yhtään luontevalta ja mukavalta...
Veljeni oli jäänyt asumaan lapsuuden kotiimme ja sanonut meille sisaruksille, että aina saa tulla käymään. No sitten kerran taas ilmoitin veljelleni, että ollaan lasten kanssa tulossa, jos vaan sopii ja veljellehän sopi. Veli oli jossain vaiheessa alkanut seurustelemaan ja naisystävä oli muuttanut veljeni luo asumaan .
No mentiin sitten lasten kanssa ja veljen kanssa alakerrassa juteltiin ja oltiin. Veljen avokki tuli muutaman tunnin kuluttua yläkerrasta ja oli selvästi hämmästynyt/ärtynyt, kun näki meidät. Tuli heti epämiellyttävä olo. Huomasin, että nainen oli tosi kiukkuinen, vaikka yritti sitä peitellä.
Illalla käytiin saunassa ja keittiössä supistiin jäätelöstä, joka siellä salassa syötiin, ilmeisesti ei olisi riittänyt meille.
Teki kyllä mieli lähteä jossain vaiheessa ajelemaan takaisin kotiin, mutta en veljen takia raaskinut/kehdannut. Matkaa olis siis muutama sata kilomertiä ja tarkoitus oli jäädä yöksi.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin lasten kanssa aikaisin ajelemaan kotiin ja jätettiin pöydälle lappu jossa kiitokset yösijasta jne.
Myöhemmin kuulin, että veljeni ei ollut puhunut avokilleen mitään vierailustamme, koska oli halunnut iloisesti yllättää kumppaninsa. No kumppani kyllä yllättyi, mutta ei iloisesti.
Näin naisena ymmärrän, ettei avokki ilahtunut yllätysvieraista, mutta veljeni ei tuota ollut ymmärtänyt.
Ihan vähään aikaan ei tuolla tullut kyläiltyä, vaikka syy ei meissä ollutkaan. Jotenkin nolotti silti.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kylässä, illalliselle pyydettiin. Pöytäkin oli katettu. Ruokaa ei kuulunut, parin tunnin jälkeen isäntäväki sanoi, että he kyllä voisivat tehdä ruokaa, kaikki tarpeet on, mutta ei ole oikein nälkä, eihän teilläkään? No eihän meillä kun ei isäntäväelläkään. Mutta oli ihan kiva rupatella.
Oliko nälkä kaikonnut alkoholin myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kutsu ja aloite alun perin tältä isännältä/emännältä, vai olisiko voinut käydä niin, että kutsuit itse itsesi, vaikka jotenkin vihjailemalla?
Osaatko lukea!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.
On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.
Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.
Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.
Se, että naisilta odotetaan vieraisiin varautumista johtuu siitä, että naiset välittää semmoisesta, niin emännän kuin vieraan roolissa.
Miehille tosiaan on ihan sama, vaikka mennään tuolla kahvilla ja kaljalla koko ilta. Jos kauhea nälkä on, tilaavat pitsaa ja se, missä kunnossa kämppä on, on ihan se ja sama, kunhan musaa tai peliä tai mitä nyt tykkäävätkin, löytyy.
Jep, naiselle kyläily on aina jonkinlaista kodin ja taloudenpidon esittelyä ja vähän kuin jonkinlaista roolileikkiä, että nää pukeutuis tällein ja pitäis tämmösen tilaisuuden.
Häh? Sulla on kyllä nyt mennyt tämän keskusteluketjun pointti aivan viuhuen ohi ::DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme aika nuoria ja silloisen kumppanini kaverit eivät pitäneet minusta.
Toin joihinkin juhliin tuliaisiksi viinipullon, tarjolla oli muutakin juotavaa.
Odotin, että niistä (avatuista) viineistä olisi saanut lasillisen, isäntä avasi myös minun tuomani pullon.
Velmuili siinä vaan, että punaviinin pitää antaa hapettua.. pitää antaa hapettua..
Ei sitten suostunut antamaan minulle lasillista, vaikka pöydällä oli avattuja pulloja vieraita varten.
Eksäni sähisi korvanjuuressa, että tossa vieressä on alepa!!! Hae omat juomat!!!
Sanoin kyllä siihen, että olisin sen tuomani viinin voinut ihan itsellänikin pitää.
Ihan outoa porukkaa ja kiusallinen tunnelma. En jatkossa enää osallistunut tämän porukan juhliin ja kuulemma aina ihmettelivät että olis nyt kiva et se "Laurakin" tulis et missäs se on!Just tuota en tajua, että on joku ihminen kenestä selkeestikään ei pidetä, niin sitten silti kutsutaan ja ihmetellään kun ei tule paikalle.
Ei ole pakko kutsua ketään, ketä ei halua.Vähän sama kokemus itselläni yhden exän kavereiden bileissä. Vietiin viemisinä viinipullo ja jotain suklaata. Siinä katselin, kun talon isäntä tarjoili erilaisia drinksuja ja antoi silloiselle miehellenikin, muttei minulle. Eikä ollut kyse siitä, että tarjoili vaan miehille, kun naisillekin kiikutti laseja. Ehkä olin typerä, kun en saanut suutani auki, että tekisitkö minullekin, mutta en vaan kehdannut, kun muille tarjottiin ihan pyytämättä. Muutenkin sain noissa karkeloissa istuskella itsekseni ja jos menin tekemään tuttavuutta, niin ei minulle sen kummemmin puhuttu ja tyyliin haluttiin minut pois läheltä, että saadaan juoruta ja supista insidejuttujaan. Exäni ei tehnyt elettäkään, että olisi ottanut minua mukaan mihinkään keskusteluihin, vaan ramppasi muiden miesten kanssa tupakalla ja saunomassa.
Ikävä tilanne ollut :( Meillä kumpikin kutsuu vain omat kaverinsa, ei heidän puolisojaan, jos kaverinsa kanssa haluaa saunoa, tai viettää iltaa. toinen meistä voi sitten osallistua, tai olla osallistumatta.
Tämä siksi, että en halua nakittua viihdyttämään minulle tuntematonta, mahdollisesti jopa todella tylsää miehen kaverin kumppania koko illaksi.
Vaikka miten muka ollaan kaikki siinä yhdessä, niin kyllä se vain lopulta aina niin menee että miehillä, jotka ovat kavereita keskenään on omat jutut, ja saunaankin menevät kahdetaan, ja siitä sitten jäähylle, ja taas saunaan, ja tätä pakostakin kestää aika kauan, kun oikein ajan kanssa löylytellään! Me naiset sitten värkkäämme pikkupurtavaa, ja juttelemme resepteistä tai muusta mikä kiinostaa tätä miehen kaverin puolisoa, (mutta ei minua) koska olen kuitenkin se vierailun emäntä, niin on kohteliasta ottaa puoliso hyvin huomioon.
Nuo ovat minulle niin raskaita illanviettoja että olen kieltäytynyt. Jotain napinaa on ollut että miksei miehen kaverin naista kutsuta, että paikalla olemme sitten mies, miehen kaveri, ja minä, mutta muut naiset ei saa tulla. Puolestani saa tulla, mutta minä en välttämättä ole paikalla, ja silloin miehillä on ikävämpää, kun eivät saa puida vain kaverijuttujaan kun kukaan ei viihdytä tätä kaverin puolisoa :D
Välillä järjestämme illanvittoja niin että miehen tietyn kaveriporukan miehet ja jokaisen puoliso kutsutaan mukaan, ja osasta näitä naisia on tullut minulle kavereita, he ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kutsu ja aloite alun perin tältä isännältä/emännältä, vai olisiko voinut käydä niin, että kutsuit itse itsesi, vaikka jotenkin vihjailemalla?
Eikös tuo lukenut jo ENSIMMÄISESSÄ lauseessa!
.
"Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin KUTSUTTUNA."
.
Vtuttaa tällaiset aivottomat, jotka ei lue tai ymmärrä lukemaansa. Miksi yleensä kommentoitte, jos ette tajua mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.
On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.
Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.
Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.
Se, että naisilta odotetaan vieraisiin varautumista johtuu siitä, että naiset välittää semmoisesta, niin emännän kuin vieraan roolissa.
Miehille tosiaan on ihan sama, vaikka mennään tuolla kahvilla ja kaljalla koko ilta. Jos kauhea nälkä on, tilaavat pitsaa ja se, missä kunnossa kämppä on, on ihan se ja sama, kunhan musaa tai peliä tai mitä nyt tykkäävätkin, löytyy.
Jep, naiselle kyläily on aina jonkinlaista kodin ja taloudenpidon esittelyä ja vähän kuin jonkinlaista roolileikkiä, että nää pukeutuis tällein ja pitäis tämmösen tilaisuuden.
Ja sitten kun nainen ei välitäkään, niin syytellään sitä naista että miksi hän on tuollainen loukkaava jyrkkis!
Vierailija kirjoitti:
Ah, niin mahtava ketju ettei mitään järkeä! Käy ihan terapiaistunnosta lukea kaikki sivut läpi.
Itsellä on pari vastaavaa kokemusta. Veljeni kutsui meidät kylään uudelle asunnolle, jonka oli vuokrannut uuden tyttöystävänsä kanssa yhdessä. Tyttöystävä sanoi ovella nopeasti moikat ja meni sitten kyyhöttämään makuuhuoneeseen, jossa kököttikin koko vierailumme ajan. Kunnon juntti.
Toisena kertana olin ystäväni häissä morsiusneitona. Meitä morsiusneitoja oli yhteensä 4, olemme kaikki samaa ystäväporukkaa. Häitä edeltävänä päivänä koko sakki oli kutsuttu juhlapaikalle koristelemaan ja kattamaan pöytiä yms. härdelliä. Jostain syystä kukaan ei puhunut minulle mitään ellei ollut ihan pakko. Kikattelivat keskenään ja ottivat valokuvia, minua ei pyydetty mihinkään mukaan. Jättivät minut ihan ulkopuoliseksi. Todella kurjaa. Miksi me naiset tehdään tälläistä?
Tuo ensimmäinen on nyt ihan turhaa loukkaantumista. Veljesi kutsui sinut ja menit tapaamaan häntä. Tyttöystävä tuli sentään kohteliaasti tervehtimään ja sitten vietti aikaa kotonaan kuten parhaaksi koki ja samalla antoi sinun viettää aikaa veljesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan tuollaista käynyt, oudolta kuulostaa. Kerran menimme synttäreille kutsussa ilmoitettuna ajankohtana ja olimme ensimmäiset vieraat. Isäntä ja emäntä häipyivät heti oven avaamisen jälkeen keittiöön ja jättivät meidät eteiseen pällistelemään, mutta tähän oli selvä syy: heillä oli tarjoilut vielä ihan vaiheessa, vaikka he eivät sitä suoraan sanoneetkaan ja toimivat siinä minusta vähän tökerösti. Mutta myöhemmin juttu luisti kyllä ihan tavallisesti.
Ap, tunnetko hyvin tuon emännän eli tiedätkö, oliko nuiva käytös hänelle ominaista? Ehkä hän odotti, että olisit tuonut jotain kahvipöytään, kun puhelimessa heti otti esille tarjottavat? Tai ehkä hänelle oli sattunut jokin akuutti harmistus (esim. riita kaverin/sukulaisen kanssa puhelimessa tai oli tullut ilmi jokin iso rahanmeno) juuri ennen kuin tulitte eikä hän ehtinyt/ilennyt enää ilmoittaa teille, että älkää tulkokaan.
Tällaiset etuajassa tulijat vituttaa!
Kerran eräs vieras tuli 40min aikaisemmin H-hetkeä. Koira oli oksennelut pitkin taloa ja siivouksessa oli mennyt aikaa.
Olin vielä suihkussa. Luulis kuitenkin, että suihkussa saa rauhassa käydä vielä reilusti ennen kemuja.
Vähän voisi miettiä kuinka aikaisin sinne kylään mennään. Isäntäväki saattaa tosiaan olla vielä järjestelmässä kemuja. Joku 5-10min aikaisemmin on OK, mutta 40min niin HUHU HUH.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Mutta kaikissa näissä tapauksissa olisi päästy pois tuosta epätodellisesta ja/tai epämiellyttävästä tilasta, jos se sulkeutunut osapuoli olisi avannut suunsa ja käyttäytynyt niinkuin aikuisen ihmisen tulisi: sanonut suoraan, että nyt ei olekaan oikea hetki, tai pahoitellut, että jäi huono fiilis tai perunut tapaamisen tai ollut muutenkin vaan ystävällinen ihminen toiselle.
Mä en ikinä mene ihmisten edessä tappelevan pariskunnan luokse kylään. Jos ei osaa koota itseään, hillitä tunteitaan ja käyttäytyä sivistyneesti, kun on vieraita kylässä, on parempi, ettei kutsu ketään.
Kaikki tilanteet voi sanoittaa sille osapuolelle, joka jää ikään kuin ulkopuolelle ihmettelemään, missä mennään. Sen verran toista ihmistä pitää kunnioittaa, että kertoo, mistä kyse - ja jos ei voi kertoa varsinaista syytä, kertoo sitten jotain muuta.
SANOITTAA??? Tarkoitat varmaan selittää.
Tämäkö oli nyt se oleellinen asia? Sitä paitsi ihan hyvin voi sanoa, että joku sanoittaa ajatuksiaan. Et taida olla kielellisesti kovin luova.
Mitään luovaahan siinä ei kyllä ole, että tuodaan tuollaista vauvalässytystä aikuisten puheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.
On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.
Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.
Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.
Se, että naisilta odotetaan vieraisiin varautumista johtuu siitä, että naiset välittää semmoisesta, niin emännän kuin vieraan roolissa.
Miehille tosiaan on ihan sama, vaikka mennään tuolla kahvilla ja kaljalla koko ilta. Jos kauhea nälkä on, tilaavat pitsaa ja se, missä kunnossa kämppä on, on ihan se ja sama, kunhan musaa tai peliä tai mitä nyt tykkäävätkin, löytyy.
Jep, naiselle kyläily on aina jonkinlaista kodin ja taloudenpidon esittelyä ja vähän kuin jonkinlaista roolileikkiä, että nää pukeutuis tällein ja pitäis tämmösen tilaisuuden.
Joopa joo. Kyllä moni mieskin arvostaa tarjoiluja ja vieraanvaraisuutta. Noh, yleensä se on juurikin se nainen, joka saa syyt niskoille, jos ei ole tarjottavaa... Ikävä kyllä.
MOT, kun tätä yhden anopin miniän kiusaamista ketjussa katselee :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus opiskeluaikana silloin hyvä kaveri pyysi viikonlopuksi vierailulle (opiskelimme eri kaupungeissa). Emme olleet nähneet pitkään aikaan ja oli paljon puhuttavaa. Kaikki meni hyvässä hengessä ja hän itse omasta halustaan halusi lähteä saattamaan minut asemalle. Siellä odotimme junaa ja juttelimme normaalisti. Yhtäkkiä hän tokaisi tosi tympääntyneenä, että "Ole jo hiljaa!"
Yleensä olimme puhuneet paljon aina. En yksin minä, vaan vastavuoroisesti. Mutta olin kyllä hiljaa koko loppuajan enkä enää käynyt hänen luonaan. Vaikka satunnaisesti pidämme yhteyttä yhä, niin kyllä tuo oli niin outoa käytöstä, että ystävyyteen ei enää palattu.
Toinen vanha tuttava on sellainen, että saattaa kutsua kylään, mutta tekee koko ajan jotain. Esimerkiksi kesällä pyytää käymään ja koko lyhyenkin kyläilyn ajan puunaa puutarhaa, kyykkii nyppimässä rikkaruohoja tms. Ei tee tätä pelkästään minulle, vaan muillekin. En ymmärrä, miksi haluaa että kukaan käy, kun ei häntä oikeasti kiinnosta seura.
Apua, minä olen kuin tuo vanha tuttavasi, joka samalla puuhailee jotakin, kun on kutsuttu vieras käymässä. Minusta on mukava jutella ja samalla puuhailla ystävän kanssa. En ole koskaan tajunnut, että joku voisi ajatella, ettei minua kiinnosta seura.
Kotona meitä oli monta sisarusta ja monesti teimme hommia niin, että osa teki ja osa oli vain pitämässä seuraa, jos kaikki ei voineet työhön osallistua. Tästä varmaan jäänyt tapa, että on mukava tehdä ja jutella jonkun kanssa.
Hyvien ystävien kanssa tuota voi tehdä. Kyllä sen huomaa onko emäntä ilahtunut vieraista vai ei, vaikka hän jotain puuhaileekin. Jutteleeko hän samalla innostuneesti vai vastaileeko väkinäisesti yhdellä tai kahdella sanalla? Hymyileekö hän välillä vai onko naama näkkärillä koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan tuollaista käynyt, oudolta kuulostaa. Kerran menimme synttäreille kutsussa ilmoitettuna ajankohtana ja olimme ensimmäiset vieraat. Isäntä ja emäntä häipyivät heti oven avaamisen jälkeen keittiöön ja jättivät meidät eteiseen pällistelemään, mutta tähän oli selvä syy: heillä oli tarjoilut vielä ihan vaiheessa, vaikka he eivät sitä suoraan sanoneetkaan ja toimivat siinä minusta vähän tökerösti. Mutta myöhemmin juttu luisti kyllä ihan tavallisesti.
Ap, tunnetko hyvin tuon emännän eli tiedätkö, oliko nuiva käytös hänelle ominaista? Ehkä hän odotti, että olisit tuonut jotain kahvipöytään, kun puhelimessa heti otti esille tarjottavat? Tai ehkä hänelle oli sattunut jokin akuutti harmistus (esim. riita kaverin/sukulaisen kanssa puhelimessa tai oli tullut ilmi jokin iso rahanmeno) juuri ennen kuin tulitte eikä hän ehtinyt/ilennyt enää ilmoittaa teille, että älkää tulkokaan.
Tällaiset etuajassa tulijat vituttaa!
Kerran eräs vieras tuli 40min aikaisemmin H-hetkeä. Koira oli oksennelut pitkin taloa ja siivouksessa oli mennyt aikaa.
Olin vielä suihkussa. Luulis kuitenkin, että suihkussa saa rauhassa käydä vielä reilusti ennen kemuja.
Vähän voisi miettiä kuinka aikaisin sinne kylään mennään. Isäntäväki saattaa tosiaan olla vielä järjestelmässä kemuja. Joku 5-10min aikaisemmin on OK, mutta 40min niin HUHU HUH.
Tämä.
Jotkut tulee puolikin tuntia / tunti aiemmin.
Tuo on epäkohteliasta. Varsinkin kun ei ole mistään pitkänmatkan tulijoista kyse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen alussa anoppi kutsui puhelimessa minut ja puolisoni seuraavana viikonloppuna syömään eli kutsu tuli viikkoa ennen kyläpäivää. Saavuttiin sovittuna aikana viikon päästä paikalle ja anoppi ilmoitti jo ovea avatessaan, että ruoka on valmista, mutta sitä ei riitäkään neljälle. Anoppi ja appiukko alkoivat syömään, juteltiin siinä hetki ja lähdettiin sitten omaan kotiimme syömään hiukan hämmentyneinä. Ymmärrän kyllä, että kun ohiajaessa pistäydytään käymässä, niin ei tarvitse olla tarjottavaa, mutta kun nimenomaan on syömään kutsunut, niin viikon aikana kyllä olisi kauppaan ehtinyt.
Anoppi on kyllä muutenkin omalaatuinen, että ns. perhejuhlissakaan ei tarjottavan määrä ole kummoinen vaan esim. normikokoiset pullat on veitsellä leikattu neljään palaan. Kun tämän on ajan kanssa oppinut, niin osaa syödä ennen juhlia, niin jaksaa sitten maha täynnä lievästi huvittuneena vain seurata pullanleikkausoperaatiota ja muita kahvipöydän touhuja. Kukin tavallaan :)
Meillä anoppilassa on samanlaista. Kutsutaan syömään minut, mies ja 2 lasta, mutta ruokaa on aina sen verran että minulle riittää vain peukalonpään kokoinen peruna, ja kastiketta lusikallinen. Olenkin vuosien varrella jo oppinut ilmoittamaan että minä en syö, tekee vain muulle perheelle. Vähän tätä ihmeteltiin, mutta ene ole kehdannut sanoa ettei minua kiinnosta joka kertainen teatteri jossa muilla on lautaset täynnä, ja itsellä maha kurisee ruuan jälkeen. Ruokaa tehdään edelleen saman verran, vaikka minä en koskaan syö. Ihan kuin minut olisi koko ajan jätetty ruuista pois.
Miksi jäit viimeiseksi ottajaksi joka kerta?
Eikö tullut vahingossakaan mainittua omalle miehelle että nyt lautanen jakoon että sinäkin saat. Mitä sä pelkäät? Pidä puoles ja ota ekana.
Että jättäisin lapset viimeiseksi tyhjin lautasin? Heillä on sellainen tapa että ensin lapset ottavat, että varmasti saavat tarpeeksi ruokaa. En kehtaisi ikinä ottaa viimeisiä ruokia niin että talon väki, tai joku muu vieraista jää ilman. Siksi. Ei minulla ole mitään tarvetta mennä heille syömään. Vierailumme heillä kestävät max pari tuntia, joten voin aivan hyvin, ja mielelläni syönkin kotona. Miehelleni olen sanonut kyllä että he eivät tee ruokaa tarpeeksi koko porukalle. Mieheni sanoi tähän että varmaan heidän vaikea hahmottaa, kun asuvat kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kutsu ja aloite alun perin tältä isännältä/emännältä, vai olisiko voinut käydä niin, että kutsuit itse itsesi, vaikka jotenkin vihjailemalla?
Eikös tuo lukenut jo ENSIMMÄISESSÄ lauseessa!
.
"Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin KUTSUTTUNA."
.
Vtuttaa tällaiset aivottomat, jotka ei lue tai ymmärrä lukemaansa. Miksi yleensä kommentoitte, jos ette tajua mitään.
No eiväthän he tietenkään tajua etteivät tajua. Koska jos tajuaisivat etteivät tajua, niin tuskin silloin esittäisivät että tajuavat.
Siis miksi en saa vastata täysin normaalilla vietillä vaan tulee viesti että kommenttisi....
Alue: Aihe vapaa
Tämä onkin mielenkiintoista. Yhdessäolomme alkuaikoina meille tuli tästä mieheni kanssa erimielisyyttä, kun tapanani oli vetäytyä toiseen huoneeseen tai lähteä ulos kun hänen veljensä tuli kylään. Tervehdin siis tietysti kohteliaasti ja juttelin vähän aikaa niitä näitä, mutta sen jälkeen jätin heidät rauhaan. Itse pidän tätä kohteliaana, samalla tavalla kuin oletan ja toivon että jos oma kaveri tulee kylään niin mieheni voi alkukuulumisten vaihdon jälkeen poistua muualle jotta meidän on helpompi jutella sellaisista asioista jotka eivät häntä kiinnosta. Toki en erityisemmin pidä mieheni veljestä, mutta toimisin ihan samalla tavalla jos kylään tulisi joku hänen ystävänsä josta pidän.
Miehen suvussa on muutenkin kummallinen tapa että kun kyläillään, niin pitää näennäisesti seurustella, vaikka kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. Esim. joulun vietto on todella tuskaisaa kun mennään anoppilaan puolen päivän aikaan ja lähdetään illalla kotiin. Ruoanlaittoa ja syömistä lukuunottamatta kaikkien pitää istua pienessä olohuoneessa ja aina silloin tällöin joku sanoo jotain ja sitten ollaan taas hiljaa. Jos yritän tehdä jotain muuta, vaikkapa kutoa sukkaa (koko ajan samassa tilassa ollen ja "keskustelua" kuunnellen), niin siitä tulee vinoilua. Omassa lapsuudenkodissani olen tottunut siihen että voidaan päivän aikana vaikka ulkoilla, joku käy kävelyllä, tv voi olla välillä päällä ja on ihan ok vaikkapa lukea sohvalla kirjaa. Sitä yhdessäoloa on siinä kyllä ihan tarpeeksi vaikka kaikki eivät koko ajan istuisi vaivaantuneina keksimässä jutunjuurta. Onneksi lasten myötä tämä on helpottanut anoppilassakin, kun heidän ympärillään tulee sellaista hyörimistä että tällainen pönöttäminen pakostakin vähän vähenee.