Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään käynyt niin, että oli nuorena kranttu ja jäi lopulta ilman perhettä?
05.02.2024 |
Minulle kävi näin. Aikoinaan pidin lähes itsestään selvyytenä, että elämä tulee menemään sitä perusrataa, että löytää kumppanin ja saa lapsia. Olin varsin kranttu kumppaniehdokkaiden suhteen ja annoin monet pakit ihan hyvillekin tyypeille, mutta silloin sitä ajatteli niin naiivisti, että ihan jees tyyppi, mutta ei vain ole tunnetta itselläni tarpeeksi. Iän myötä sitä sai huomata, että eipä se vain niin mene että saat juuri sen, joka vie jalat alta, ja että hän tuntisi sinua kohtaan samoin. Lopulta näin 45 vuotiaana olen perheetön yksineläjä ja tuntuu ettei elämällä ole oikein merkitystä, ja on kyllä tullut jokusen kerran mietittyä, että olisiko pitänyt nuorempana olla hieman enemmän jalat maassa.
Kommentit (146)
En ole kranttu ja mulla jää silti perhe perustamatta kun en kelpaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
No kyllähän se niin kävi ja kranttu olen edelleen sekä ilman perhettä.
Sellaista ihmistä on mahdoton löytää jota jaksaisin nurkissani katsella joten en edes yritä.
Perhe ei ole koskaan ole minulle ollut mikään tavoite, ennemminkin olen ura-ihminen.
Suuntaan energiani työhön, se on mielenkiintoista ja haastavaa ja saan siitä tosi paljon. Tykkään siitä että on vastuita, sopiva stressi antaa enrgiaa.
En pidä kranttiutta ollenkaan pahana asiana. On hyvä että tietää itä tahtoo ja mitä ei. Ympäsitön paineen tai W"kun näin kuuluu tehdä" takia ei pidä alkaa kieltää itseään. Se ei taatusti johda mihinkään hyvään.
Nainen pian 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se niin kävi ja kranttu olen edelleen sekä ilman perhettä.
Sellaista ihmistä on mahdoton löytää jota jaksaisin nurkissani katsella joten en edes yritä.
Perhe ei ole koskaan ole minulle ollut mikään tavoite, ennemminkin olen ura-ihminen.
Suuntaan energiani työhön, se on mielenkiintoista ja haastavaa ja saan siitä tosi paljon. Tykkään siitä että on vastuita, sopiva stressi antaa enrgiaa.
En pidä kranttiutta ollenkaan pahana asiana. On hyvä että tietää itä tahtoo ja mitä ei. Ympäsitön paineen tai W"kun näin kuuluu tehdä" takia ei pidä alkaa kieltää itseään. Se ei taatusti johda mihinkään hyvään.
Nainen pian 40.
Minulle taas kävi niin, että perheettömyys vei kaikki tavoitteet elämässäni. Koen, että turhaan minä yritän mitään saavuttaa, koska esim kaikki jälkeenjättämäni varallisuuskin jää lopulta ilman biologisia perillisiä. Tämä on juuri yksi esimerkki siitä tietynlaisesta elämän tyhjyydestä josta aloituksessakin mainitsin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis ap vain koskaan oikeasti rakastunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä laskelmoidusti aloitetut suhteet jonkun ihan "ok" tyypin kanssa päättyvätkin sitten keski-iän kriiseissä jonkun "tosirakkauden" kanssa. Siinä menee monta perhettä ihan turhaan.
Vaikea ymmärtää, kun olet kuitenkin noin tietoisesti valinnut. Sinulla oli lähes parikymmentä vuotta aikaa perustaa perhe. Selvästikään et oikeasti halunnut, kun et sitä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kranttu ja kuvittelin olevani sinkku ja yksin asuva koko ikäni. Lapsia en ole koskaan halunnut. Yllättäen löysin sitten kuitenkin itselleni hyvin sopivan kumppanin kun olin 30v. Nyt olemme olleet yhdessä 15v mutta edelleen asutaan omasta tahdostamme erillään, ja lapsettomuuteen ollaan edelleen tyytyväisiä.
Ne jotka menee yhteen ilman syvää ihastumista nuorena, eroaa nelikymppisinä. Toki jos lapsia haluaa siitä huolimatta että ero on todennäköinen, niin voihan niinkin tehdä. Tein itsekin. On nyt sentään nuo lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Hae apua ongelmiisi! Tehtailet täällä noita säälittäviä viestejä, joihin usein liittyy raha ja se, kuinka naiset ovat lähtökohtaisesti rahan meno - ei muuta.
On paljon ihmisiä, jotka kykenevät rakastamaan. Jopa toisen lasta. Monet adoptoivat lapsen itselleen, vaikka hän olisi jonkun toisen tekemä.
Minä olen kai ollut kranttu, mutta en pidä lapsettomuutta tragediana. Nautin rauhasta, vapaudesta ja kunnon yöunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä laskelmoidusti aloitetut suhteet jonkun ihan "ok" tyypin kanssa päättyvätkin sitten keski-iän kriiseissä jonkun "tosirakkauden" kanssa. Siinä menee monta perhettä ihan turhaan.
Näin. Tällaisia juttuja kuultu jonkun liikaa odottamisesta. Toisen kautta että ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Ilman rakastamista suhde ei onnistu, vaikka monet odotukset täyttyivätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Oliko väärä vastaus naisvihaprovoosi ap?
Luulis olevan aika yleistä, kun täälläkin on monesti sanottu, että ihan hyvään ei pidä tyytyä.
Ehkä nyt katuisit jos olisit mennyt rakkaudettomaan liittoon. Lapsia voi tehdä yksinkin nykyisin. Ihminen nyt katuu kaikkea kun ikää tulee.
Mistä kuvittelet tämän yleisen ja avoimen miesvihan johtuvan?
Kukaan ei kadu sellaista ettei ole tehnyt lapsia ihmisen kanssa josta ei tykkää. Ap on joka ilta naisvihaprovoja vääntävä inkkel.
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.