Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.

Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.

Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.

Olittekohan meidän juhlissa. Kutsuimme teidät illalla rääppiäisiin, mutta ette kuulemma jaksaneet odottaa vaan päätitte tulla kesken juhlien arkivaatteissa. Oikeat juhlavieraamme kokivat sen juhlien päättymisen merkiksi ja alkoivat lähtemään. En ehtinyt vauvan huoltamisen vuoksi jutella vieraiden kanssa ollenkaan, kun he jo lähtivät. Vetäydyn suremaan teitä moukkia makuuhuoneeseen, en kuitenkaan halunnut loukata teitä kertomalla asian oikean laidan. Nykyään emme ole pahemmin yhteyksissä, enkä ole kyläilykutsuja jakanut lukuisten muittenkin pettymysten osalta teidän kohdalla. Käytöstavat olisi hyvä jokaisen kerrata, jos teidän lapset eivät kotona viihdy, älkää silti tulko muiden juhlia jne pilaamaan. Menkää vaikka puistoon.

Aina kun kutsuu, pitäisi tehdä aivan selväksi, minne. Esim. sanoa suoraan, että pidämme tärkeimpien vieraiden juhlat ensin, teidät kutsumme rääppimään, mitä heiltä jää. Näin ei tulisi turhia odotuksia, millä statuksella on juhliin kutsuttu.

Sama juttu, jos aikoo kutsua enemmän väkeä: sanotaan suoraan, että olen kutsunut monta ihmistä, kaikenlaista sakkia, ette tunne sieltä ketään, mutta jos tykkäätte, että porukkaan sovitte ja pärjäätte, tervetuloa.

Voihan se olla, että nämä vähemmän tärkeät vieraat eivät tule, mutta onkos se nyt sitten ongelma ja mitä väliä, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti käyttäytyvät noin mikäli heitä ei ole kasvatettu kunnolla.

Kasvatettu on, ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Meidät oli muutama vuosi sitten kutsuttu viettämään uudenvuoden iltaa tuttava perheeseen ja tietysti odotimme, että ainakin jotain suuhunpantavaa on tarjolla, sillä saimme toiveen, että voisimme tuoda jotakin pientä yhteiseen pöytään.

Leivoin suolaisen piirakan ja tein juustokakun. Perillä rouva laittoi tarjottavat pöytään ja ainoat tarjottavat oli nuo minun tuomat?!? Siinä yhdessä söimme tuon piirakan ja osan kakusta, rouva laittoi loppu kakun jääkaappiin ja sinne se jäi. Onneksi olimme kuulleet tästä aikaisemmin ja tiesimme varautua tähän ja olimme varanneet kotiin omat herkut,

Aika äkkiä tuli kotiin ikävä ja laitoimme pöydän koreaksi omalle väelle. Olemme olleet samaisessa perheessä monia kertoja tämän jälkeenkin ja aina on syöty vain meidän viemiä herkkuja. Olemme kutsuneet heitä myös meille ja silloin olen ladannut pöydän täyteen oma tekemiä tarjottavia.

Hämmennyin tästä viestistä :D Oli niin samanlainen kokemus kuin meillä, että mietin olenko itse kirjoittanut tämän! Uudeksi vuodeksi kutsuttiin ja leivoin piirakkaa ja kakkua vietäväksi. No siinäpä ne syötävät sitten olivatkin. Oltiin kuitenkin molemmat perheet lapsiperheitä. Eivätkö olisi tarjonneet mitään ilman meidän tuomisia? Eikö heidän lapset syö mitään? Ehkä olivat syöneet navat täyteen ennen menoamme.

Jos me kutsutaan illanviettoon, niin tarjoataan kyllä syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Tämä. Mitä hittoa se lapsi oli tehnyt, että häntä piti rangaista? Naiset..

Tuosta puolin toisin kestittämisestä tuli mieleeni. Me nuorena parina aina silloin tällöin kutsuttiin veljeäni tyttöystävänsä kanssa illanviettoon. Tehtiin ruokaa, oli juomaa jne. Useamman kerran. Sitten oli vähän väliä ja veljeni alkoi vihjailla, että olispa taas kiva vähän istua iltaa. Samoin vähän vitsaillen, että ollaankin tässä jo kutsua odoteltu. Sitä ei ole tullut nyt melkein 20 vuoteen :D Ollaan tietty käyty toistemme lasten synttäreillä jne, mutta illanviettoja ei olla pidetty. Mökillä jos joskus käydään yhtä aikaa, niin on tosi tarkkaa kuka on vienyt mitäkin syömistä ja juomista.

Ehkä joku 10 vuotta sitten veljeni soitti, että saisiko meiltä yhtä pannua lainaan kun suunnittelevat illanviettoa. Jatkoi sitten vielä, että kavereita on tulossa kylään. Meiltä kelpasi pannu, mutta ei me.

Vierailija kirjoitti:

Olimme aika nuoria ja silloisen kumppanini kaverit eivät pitäneet minusta.

Toin joihinkin juhliin tuliaisiksi viinipullon, tarjolla oli muutakin juotavaa.

Odotin, että niistä (avatuista) viineistä olisi saanut lasillisen, isäntä avasi myös minun tuomani pullon.

Velmuili siinä vaan, että punaviinin pitää antaa hapettua.. pitää antaa hapettua..

Ei sitten suostunut antamaan minulle lasillista, vaikka pöydällä oli avattuja pulloja vieraita varten.

Eksäni sähisi korvanjuuressa, että tossa vieressä on alepa!!! Hae omat juomat!!!

Sanoin kyllä siihen, että olisin sen tuomani viinin voinut ihan itsellänikin pitää.

Ihan outoa porukkaa ja kiusallinen tunnelma. En jatkossa enää osallistunut tämän porukan juhliin ja kuulemma aina ihmettelivät että olis nyt kiva et se "Laurakin" tulis et missäs se on!

Just tuota en tajua, että on joku ihminen kenestä selkeestikään ei pidetä, niin sitten silti kutsutaan ja ihmetellään kun ei tule paikalle.

Ei ole pakko kutsua ketään, ketä ei halua.

Koulukiusaajien porukka, joka ei ollut osannut lopettaa, eikä monet heistä ehkä vieläkään. Nuorena tuli mentyä kaikenlaisiin bileisiin, kun kutsuttiin ja monessa oli juuri tuota. Tai en olisi uskaltanut mennä, ellei olisi ollut rohkeaa, suosittua kaveria, joka piti noissa tilanteissa munkin puoleni. Joskus myös sanoi, että aha, teilläpä on täällä hauskat juhlat, mutta ne loppuu meidän osalta nyt. Sinne jäivät keskenään kun kaverini pamautti oven kiinni.

Eli ei kyse ollut susta ollenkaan tai siitä, pitivätkö susta vai ei, kunhan valitsivat törppänät aina jonkun kiusattavaksi. Ja sillä kyselivät oikein varmasti velmuillen, että eikös se laura nyt tule. 

Ymmärsin, että kumppanikin on entinen, mikä on selvästi sinun onni, kavereistaan ihminen tunnetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Ymmärrän hyvin, että joku aviopari sopii tuollaisen järjestelyn 2000-luvulla. Jos jompikumpi kutsuu vieraita, hän huolehtii itse  siitä, että on jotakin tarjottavaa. Onko teillä eteisessä ilmoitustaulu, jossa kerrotaan nämä asiat selvästi? Silloin vieraat näkevät talon säännöt. Tyyliin: "Ahaa, Tomi on kutusunut minut, joten Tomi keittää tänään kahvit".Oletan, että pariskunnan keskinäinen sopmus ei ole muiden nähtävillä. Silloin vieraille kyllä jää ikävä muisto vierailusta. Entä sitten anoppi? Jos anoppi käyttäytyy  ikävästi miniää kohtaan, silloin miniän aviomiehen pitää puuttua asiaan ja kehottaa äitiä muistamaan hyvät käytöstavat.  Jatkuva ilkeä pistely ei ole mukavaa. Mutta jos anopin "loukkaava käytös"  on vain sitä, että anoppi aina muistelee miten hänen nuoruudessaan tehtiin ja millaista oli ennen - se ei ole loukkaus  ketään kohtaan. Antakaa anopin muistella, lopuksi voitte todeta, että ennen tosiaan oli erilaista, mutta nykyaikana moni asia on toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.

Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.

Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.

Olittekohan meidän juhlissa. Kutsuimme teidät illalla rääppiäisiin, mutta ette kuulemma jaksaneet odottaa vaan päätitte tulla kesken juhlien arkivaatteissa. Oikeat juhlavieraamme kokivat sen juhlien päättymisen merkiksi ja alkoivat lähtemään. En ehtinyt vauvan huoltamisen vuoksi jutella vieraiden kanssa ollenkaan, kun he jo lähtivät. Vetäydyn suremaan teitä moukkia makuuhuoneeseen, en kuitenkaan halunnut loukata teitä kertomalla asian oikean laidan. Nykyään emme ole pahemmin yhteyksissä, enkä ole kyläilykutsuja jakanut lukuisten muittenkin pettymysten osalta teidän kohdalla. Käytöstavat olisi hyvä jokaisen kerrata, jos teidän lapset eivät kotona viihdy, älkää silti tulko muiden juhlia jne pilaamaan. Menkää vaikka puistoon.

Aina kun kutsuu, pitäisi tehdä aivan selväksi, minne. Esim. sanoa suoraan, että pidämme tärkeimpien vieraiden juhlat ensin, teidät kutsumme rääppimään, mitä heiltä jää. Näin ei tulisi turhia odotuksia, millä statuksella on juhliin kutsuttu.

Sama juttu, jos aikoo kutsua enemmän väkeä: sanotaan suoraan, että olen kutsunut monta ihmistä, kaikenlaista sakkia, ette tunne sieltä ketään, mutta jos tykkäätte, että porukkaan sovitte ja pärjäätte, tervetuloa.

Voihan se olla, että nämä vähemmän tärkeät vieraat eivät tule, mutta onkos se nyt sitten ongelma ja mitä väliä, eikö niin?

Olisiko parempi sitten jättää nämä ”vähemmän tärkeät” kokonaan kutsumatta. Itse en koskaan jaottele ihmisiä tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Jos viersita on paljon ja ovat tavallaan eri sakkia, olen järjestänyt kahdet juhlat erikseen. Aikoinaan tuli pidettyä lasten synttäreitä siten, että oli erikseen juhlat sukulaisille ja sitten lasten kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui kylään, koko vierailun ajan räpläsi itsekseen puhelintaan puhumatta juuri mitään.

Mä otan kirjan tai lehden ja alan lukea niitä näiden moukkien aikana ja harkittava vakavasti pidänkö enää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Oli asiaa kotipaikkakunnalle ja ehdotin kaverille lenkkiä. Saavuin sovittuna aikana paikalle ja tuo vastasi luulleensa lenkkikutsua vitsiksi. Lähdin sitten himaan vähän hämilläni.

Tämä tapahtui joskus ollessani parikymppinen. Meilläpäin mennään kävelylle, kun tarkotus on kävellä ja lenkille, kun tarkoitus on lenkkeillä, eli juosta.

Poikaystäväni kaveri tuli tyttöystävänsä kanssa meidän opiskelijakämppään ekaa kertaa ja tämä tyttö pyysi minua mukaan lenkille. Kieltäydyin kohteliaasti. En kertonut syytä, että en minä jaksa juosta jonkun noin sporttisen näköisen tytön kanssa. 

Joskun paljon myöhemmin ymmärsin, että hän tarkoitti kävelylenkkiä koiraa ulkoiluttaen. :-D

Ehkäpä tuo ystäväsi luuli samaa, että kutsuit juoksemaan.

Vaikkei murteesta varsinaisesti ole kyse, tarkoittaa jotkut asiat eri ihmisille eri asiaa

Olen joutunut tämän kaltaisiin kiusallisiin tilanteisiin muutaman kerran kutsujan roolissa. Kun illan isäntä, nykyisin entinen mieheni, saattoi ilmoittaa yhtäkkiä kesken illanistujaisten (kerran tupareiden), että hän painuu nyt nukkumaan, hei hei. Eikä mitenkään loppuillasta tai kovan humalan vuoksi, vaan koska häntä oli alkanut ärsyttää esim. jonkun vieraan mielipide politiikkaan liittyen. Sitä oli mukava sitten yrittää nolona selitellä hämmentyneille vieraille.

Viimeisen kerran meille tuli yksi yhteinen ystävä yöksi kylään, kun tuli toiselta puolelta Suomea. Mietittiin tilattaisiinko illalla pikaruokaa, mutta mies halusi ehdottomasti tehdä itse ruoan, kun oli juuri opetellut uuden reseptin. Ilta kului kulumistaan ja mies oli ”ihan kohta” aloittamassa ruoanlaittoa aina, kun häneltä kysyi asiasta. Sitten hän vetäisikin yhtäkkiä hihasta taas tuon lähden nyt nukkumaan -kortin, ja siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä tilata ruokaa. Tilanne oli niin vaivaannuttava, että ystävä totesi viisaammaksi ottaa taksin ja yöpyä hotellissa. Häpesin silmät päästäni…

Vierailija kirjoitti:

Olimme aika nuoria ja silloisen kumppanini kaverit eivät pitäneet minusta.

Toin joihinkin juhliin tuliaisiksi viinipullon, tarjolla oli muutakin juotavaa.

Odotin, että niistä (avatuista) viineistä olisi saanut lasillisen, isäntä avasi myös minun tuomani pullon.

Velmuili siinä vaan, että punaviinin pitää antaa hapettua.. pitää antaa hapettua..

Ei sitten suostunut antamaan minulle lasillista, vaikka pöydällä oli avattuja pulloja vieraita varten.

Eksäni sähisi korvanjuuressa, että tossa vieressä on alepa!!! Hae omat juomat!!!

Sanoin kyllä siihen, että olisin sen tuomani viinin voinut ihan itsellänikin pitää.

Ihan outoa porukkaa ja kiusallinen tunnelma. En jatkossa enää osallistunut tämän porukan juhliin ja kuulemma aina ihmettelivät että olis nyt kiva et se "Laurakin" tulis et missäs se on!

Just tuota en tajua, että on joku ihminen kenestä selkeestikään ei pidetä, niin sitten silti kutsutaan ja ihmetellään kun ei tule paikalle.

Ei ole pakko kutsua ketään, ketä ei halua.

Vähän sama kokemus itselläni yhden exän kavereiden bileissä. Vietiin viemisinä viinipullo ja jotain suklaata. Siinä katselin, kun talon isäntä tarjoili erilaisia drinksuja ja antoi silloiselle miehellenikin, muttei minulle. Eikä ollut kyse siitä, että tarjoili vaan miehille, kun naisillekin kiikutti laseja. Ehkä olin typerä, kun en saanut suutani auki, että tekisitkö minullekin, mutta en vaan kehdannut, kun muille tarjottiin ihan pyytämättä. Muutenkin sain noissa karkeloissa istuskella itsekseni ja jos menin tekemään tuttavuutta, niin ei minulle sen kummemmin puhuttu ja tyyliin haluttiin minut pois läheltä, että saadaan juoruta ja supista insidejuttujaan. Exäni ei tehnyt elettäkään, että olisi ottanut minua mukaan mihinkään keskusteluihin, vaan ramppasi muiden miesten kanssa tupakalla ja saunomassa.

Täytyy nämä luettuani todeta, että on se hyvä että kaveripiiriä ei ole eikä tarvitse mennä tyyppien luo kyläilemään tai kutsua niitä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko kutsu ja aloite alun perin tältä isännältä/emännältä, vai olisiko voinut käydä niin, että kutsuit itse itsesi, vaikka jotenkin vihjailemalla?

Alussa kerrotaan selvästi, että heidät oli nimenomaan kutsuttu ja he menivät tuttaviensa luo sovittuna ajankohtana. Itselle tulee mieleen, että jospa perheen rouva oli kutsunut vieraat ja sitten "unohtanut" mainita asiasta miehelleen.  Jotkut ihmiset pitävät vieraiden tuloa häiritsevänä, kun silloin ei voi  olla kotona vapaasti. Toinen selitys on se, että isäntäväki oli riidellyt juuri ennen vieraiden saapumista.

Voin kertoa, että olisin varmasti hyvin kiusaantunut ja epämiellyttävä emäntä, jos mieheni yhtäkkiä kutsuisi meille porukkaa ja olettaisi, että minä laittaisin yhtäkkiä pöydän koreaksi ja huolehtisin juttuja vieraita varten :D kyllä tällaisista asioista sovitaan yhdessä, jos asutaan saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.

Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.

Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.

Olittekohan meidän juhlissa. Kutsuimme teidät illalla rääppiäisiin, mutta ette kuulemma jaksaneet odottaa vaan päätitte tulla kesken juhlien arkivaatteissa. Oikeat juhlavieraamme kokivat sen juhlien päättymisen merkiksi ja alkoivat lähtemään. En ehtinyt vauvan huoltamisen vuoksi jutella vieraiden kanssa ollenkaan, kun he jo lähtivät. Vetäydyn suremaan teitä moukkia makuuhuoneeseen, en kuitenkaan halunnut loukata teitä kertomalla asian oikean laidan. Nykyään emme ole pahemmin yhteyksissä, enkä ole kyläilykutsuja jakanut lukuisten muittenkin pettymysten osalta teidän kohdalla. Käytöstavat olisi hyvä jokaisen kerrata, jos teidän lapset eivät kotona viihdy, älkää silti tulko muiden juhlia jne pilaamaan. Menkää vaikka puistoon.

Aina kun kutsuu, pitäisi tehdä aivan selväksi, minne. Esim. sanoa suoraan, että pidämme tärkeimpien vieraiden juhlat ensin, teidät kutsumme rääppimään, mitä heiltä jää. Näin ei tulisi turhia odotuksia, millä statuksella on juhliin kutsuttu.

Sama juttu, jos aikoo kutsua enemmän väkeä: sanotaan suoraan, että olen kutsunut monta ihmistä, kaikenlaista sakkia, ette tunne sieltä ketään, mutta jos tykkäätte, että porukkaan sovitte ja pärjäätte, tervetuloa.

Voihan se olla, että nämä vähemmän tärkeät vieraat eivät tule, mutta onkos se nyt sitten ongelma ja mitä väliä, eikö niin?

Olisiko parempi sitten jättää nämä ”vähemmän tärkeät” kokonaan kutsumatta. Itse en koskaan jaottele ihmisiä tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Jos viersita on paljon ja ovat tavallaan eri sakkia, olen järjestänyt kahdet juhlat erikseen. Aikoinaan tuli pidettyä lasten synttäreitä siten, että oli erikseen juhlat sukulaisille ja sitten lasten kavereille.

Minä ymmärsin, että tuo oli sarkasmia. Mutta ihan pätevä neuvo kyllä, että vieraille jotenkin tehdään selväksi, minkälainen kutsu on, sillä esim. meillä on myös tapana, että tietyissä juhlissa sukulaiset kutsutaan ensin ja sitten on kavereille vähän railakkaammat bileet. Näin monesti esim. jouluna, eli päivällä vanhemmille sukulaisille kakkukahvit ja illalla kavereille kinkun rääppiäiset, viinit ja juustot. 

Jos joku kaveri nyt silti jostain syystä on paikalla jo kakkukahviaikaan, ei se kyllä ole meillä syy olla juttelematta muille vieraille ja itkettyneenä vetäytyä makkariin.

Minä ymmärrän kyllä juhlien porrastamisen ja sen, että kaikkia ei kutsuta esim. kirkkoon - mutta tästä olisi hyvä informoida vieraita etukäteen.

Ja mitä vastasyntyneen imettämiseen tulee, niin vauvaa on ruokittava silloin kun hänellä on nälkä. Tästä en ottaisi kyllä itseeni. Osa vauvoista ei syö kun siten, että imettää makuultaan, joten siitä  voi johtua vetäytyminen.

No ihan aikuisena ei ole tuollaista sattunut, mutta joskus lapsena kävi näin: eräs naapuruston kaveri pyysi minut luokseen leikkimään. Kun menin, siellä olikin eräs kolmas tyttö, joka kävi samaa päiväkotia kuin me. Tuo tyttö asui jossain kauempana, joten oli tuotu kylään varta vasten ja varmasti suunnitellusti. En tykännyt hänestä (eikä hän minusta), koska hän oli aina minulle ilkeä, joten emme olleet mitenkään kavereita keskenämme. Nämä kaksi leikkivät sitten vain kahdestaan ja käyttäytyivät suurimman osan ajasta kuin en olisi ollut paikalla, vain muutama häijy kommentti tuli minulle silloin tällöin: muun muassa "Miks toi on tossa" ja "Voisitko jo lähtee siitä?" Lähdin sitten pahoilla mielin kotiin.

Huvittavaa oli kuitenkin se, että tuon kaverin äiti soitti myöhemmin meille kotiin ja ihmetteli isälleni, miksi olin sillä lailla lähtenyt - "Tytöille tuli niin paha mieli" :D Tuo ilkeilijätyttö oli vielä vääntänyt itkua kaverin äidille ja sanonut, että minkähän takia en pidä hänestä, olin lähtenyt heti, kun huomasin hänen olevan paikalla. Eli noin manipuloivia voivat jotkut viisivuotiaatkin olla.

Tuo on ainakin lapsuudesta tuollainen muisto tai itse asiassa parikin. On kutsuttu kylään jonkun lapsen tykö - kenties vanhemmat keskenään haluaisivat, että meistä lapsista tulisi kavereita, mutta omat vanhempani eivät tulleet mukaan vierailulle. Minulla oli kuitenkin tuliaisia ja kaikkea, kuin millä tahansa aikuisten vierailulla. Perheen aikuiset kohtelevat hyvin kohteliaasti, heille olen tervetullut vieras. Sitten kun jään lapsen kanssa yksin, kyseinen lapsi kohtelee minua kuin ilmaa, pyörittelee silmiään, ja kaikin puolin tekee selväksi, ettei halua olla kanssani hetkeäkään.

Toinen muisto on jonkun tuttavalapsen synttäreiltä. Tällä kertaa päivänsankari ja kaikki muut kutsuvieraat kohtelevat minua kuin ilmaa, kuiskutellen ja hihitellen keskenään. Muut lapset ovat keskenään kavereita, minä olen joku ulkopuolinen, ja saan totisesti sen tuntea. Kutsu tuli kyllä "lapselta", mutta ilmeisesti vanhempien pakottamana.

Älkää tehkö lapsillenne tällaista. Ei lapsista tällaisilla pakotetuilla "treffeillä" kavereita tule.

Kyllä näitä tapauksia on ollut. Aina jaksaa ihmetellä miten hemmetin juntteja aikuiset ihmiset ovat. Ihan kuin jostain viidakosta juuri tuotu. Ei tervehditä, toljotetaan vaan suu auki.

Menet juhliin, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä. Isäntä ja emäntä eivät esittele ketään. Kukaan ei tervehdi. Onneksi olen niin puhelias ja rohkea. Olen vaan mennyt jokaisen luokse esittäytymään. Aina olen löytänyt juttuseuraa lopuksi ja juhlat ovat sujuneet ihan mukavasti.

On myös tapaus, jossa kyläpaikassa tarjottiin mustaa kahvia, kun maito oli loppu. Keksitkin oli kuulemma syöty ja röhönauru perään. Kyläilystä oli sovittu etukäteen. Kerran yhdessä paikassa tarjottiin pelkkää vettä. Kyllä tuntee itsensä toivotuksi henkilöksi. Odotetaan vaan, että luovutetaan lahja ja sitten olisi parasta jo häipyä. Emäntä ripustaa pyykkejä siinä lyhyen vierailun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut tämän kaltaisiin kiusallisiin tilanteisiin muutaman kerran kutsujan roolissa. Kun illan isäntä, nykyisin entinen mieheni, saattoi ilmoittaa yhtäkkiä kesken illanistujaisten (kerran tupareiden), että hän painuu nyt nukkumaan, hei hei. Eikä mitenkään loppuillasta tai kovan humalan vuoksi, vaan koska häntä oli alkanut ärsyttää esim. jonkun vieraan mielipide politiikkaan liittyen. Sitä oli mukava sitten yrittää nolona selitellä hämmentyneille vieraille.

Viimeisen kerran meille tuli yksi yhteinen ystävä yöksi kylään, kun tuli toiselta puolelta Suomea. Mietittiin tilattaisiinko illalla pikaruokaa, mutta mies halusi ehdottomasti tehdä itse ruoan, kun oli juuri opetellut uuden reseptin. Ilta kului kulumistaan ja mies oli ”ihan kohta” aloittamassa ruoanlaittoa aina, kun häneltä kysyi asiasta. Sitten hän vetäisikin yhtäkkiä hihasta taas tuon lähden nyt nukkumaan -kortin, ja siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä tilata ruokaa. Tilanne oli niin vaivaannuttava, että ystävä totesi viisaammaksi ottaa taksin ja yöpyä hotellissa. Häpesin silmät päästäni…

Käytti varmaan henkistä väkivaltaa muillakin tavoilla, sillä sitähän tuo on, odotuttaa ihmisiä nälkäisinä. Tosin en tiedä, mikä sinua ja kaveria esti ruokaa tilaamasta, itse olisin sanonut, että ollaan odoteltu jo tarpeeksi, teet sitten reseptiruokasi toisen kerran.

Enkä olisi selitellyt vieraille mitään, vaan todennut, että aha, isäntä lähti nukkumaan, ojentakaapas niitä laseja niin täytellään.

Vaikka sinällään sama tuo, erohan tuollaisesta joka tapauksessa tulee.