Lue keskustelun säännöt.
Yh, mistä kaikesta olet joutunut luopumaan?
23.01.2022 |
Haen vertaistukea ja haluaisin kuulla mistä kaikesta olet joutunut luopumaan, mikä on lähipiirillesi normaalia elämää ja elintasoa sen vuoksi että elätät yksin lapsia.
Minulla on korkeakoulututkinto, asun pääkaupunkiseudulla ja nettopalkka on 1900€. Lisäksi saan elatustukea minimimäärän ja lapsilisät yh korotuksella sekä asumistukea noin satasen. Auto on välttämätön työn vuoksi. Vuokraan ja vesimaksuihin menee yli tonni kuukaudessa. Asutaan todella pienessä alle 60neliötä kolmiossa. Omaan ei ole varaa. Ei ole yhtään lainoja tai osamaksuja.
Itse olen joutunut luopumaan/tietoisesti vältän koska ei ole varaa:
- matkustelu
- ystävien kanssa illanistujaiset
- kampaamokäynnit en myöskään harrasta irtoripsiä tai kynsien laittoa
- hiustenhoitotuotteet shampoota lukuunottamatta
- kirpputorilta ostetaan vaatteet (koskaan en ole saanut kavereilta/sukulaisilta vaatekasseja)
- kaupasta halvinta ruokaa mutta yritys syödä terveellisesti, lapset saa punalaputettuja liha tuotteita, itse olen siirtynyt kasvispainotteiseen ruokaan koska on edullisempaa
- en tupakoi tai käytä alkoholia (en ole koskaan)
- lapsilla yksi edullinen harrastus
- ei juuri käydä koskaan missään, kesälomalla huvipuistossa ja uimarannoilla
Ei aineellinen pääoma mistä joutunut luopumaan:
- usko siihen että lasten tulevaisuus olisi parempi
- sopivanlainen kumppani jolla myös korkeakoulututkinto ja samoja elämänarvoja
- luottamus että yhteiskunta ja lähipiiri välittää
- en jaksa enää kuunnella muiden omakotitalon rakennusprojekteja tai yksityisen lastenvahdin ostamista että pääsee miehen kanssa kylpylälomalle tai miten aletaan suunnittelemaan mökkiprojektia ja seuraavaa ulkomaan matkaa
Tässä yhteiskunnassa raha ratkaisee. Se määrittää elintason ja sosiaalisen statuksen, jotka vaikuttavat ihan kaikkeen.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kukkua, ettei hoitoaineeseen tai vaikka lämpösuojaan hiuksia varten olisi rahaa. Niitä voi ostaa vaikka Lidlistä pari kertaa vuodessa muutamalla eurolla. En oikein ymmärrä miksi ap haluaa uhriutua, kun itse varmaan on lapset halunnut.
Jos auto on kerran työn takia välttämätön, niin minulle ei ihan ole selvää minkä vuoksi pääkaupunkiseudulla asuminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Hyvinkäältä saisitte isomman asunnon halvemmalla ja jos joka tapauksessa on Helsingissä ajettava, hieman pidempi työmatka olisi "vaihtokauppa" parempaan asuntoon. Lisäksi harrastukset ovat pienillä paikkakunnilla monesti halvempia.
Lisäksi, jos lapsia on siis enemmän kuin yksi ja vanhemmalla 1900 e palkka niin kannattaa hakea toimeentulotukea. Jos ei perustoimeentulotukea saisikaan kuin vähän, niin harkinnanvaraisena voi saada esim harrastuksiin, huonekaluihin, peittojen ja tyynyjen uusimiseen jne. Mut varmasti ap:lla on muutama tekosyy miksi toimeentulotuen hakeminen on hänen kunniansa alapuolella ja mieluummin jatkaa valittamista.
Väitän että yksinhuoltajana suurin ongelma on aika. Silloin pidempi matka on aina huonoin vaihtoehto. Mielummin kallis asunto lähellä, kuin halpa kaukana. Kalliilla asumiselle ei jää rahaa muuhun, mutta jää aikaa asioihin ja ihmisille. Mutta tuota ajapuutetta ei parisuhteessa tai lapseton tajua. Pariskunta valittaa kiirettä, mutta ei tajua että yh yhdistää molempien vanhempien tekemiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kukkua, ettei hoitoaineeseen tai vaikka lämpösuojaan hiuksia varten olisi rahaa. Niitä voi ostaa vaikka Lidlistä pari kertaa vuodessa muutamalla eurolla. En oikein ymmärrä miksi ap haluaa uhriutua, kun itse varmaan on lapset halunnut.
Jos auto on kerran työn takia välttämätön, niin minulle ei ihan ole selvää minkä vuoksi pääkaupunkiseudulla asuminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Hyvinkäältä saisitte isomman asunnon halvemmalla ja jos joka tapauksessa on Helsingissä ajettava, hieman pidempi työmatka olisi "vaihtokauppa" parempaan asuntoon. Lisäksi harrastukset ovat pienillä paikkakunnilla monesti halvempia.
Lisäksi, jos lapsia on siis enemmän kuin yksi ja vanhemmalla 1900 e palkka niin kannattaa hakea toimeentulotukea. Jos ei perustoimeentulotukea saisikaan kuin vähän, niin harkinnanvaraisena voi saada esim harrastuksiin, huonekaluihin, peittojen ja tyynyjen uusimiseen jne. Mut varmasti ap:lla on muutama tekosyy miksi toimeentulotuen hakeminen on hänen kunniansa alapuolella ja mieluummin jatkaa valittamista.Väitän että yksinhuoltajana suurin ongelma on aika. Silloin pidempi matka on aina huonoin vaihtoehto. Mielummin kallis asunto lähellä, kuin halpa kaukana. Kalliilla asumiselle ei jää rahaa muuhun, mutta jää aikaa asioihin ja ihmisille. Mutta tuota ajapuutetta ei parisuhteessa tai lapseton tajua. Pariskunta valittaa kiirettä, mutta ei tajua että yh yhdistää molempien vanhempien tekemiset.
En ole parisuhteessa enkä lapseton kylläkään, miksi menet olettamaan sellaista?
Vierailija kirjoitti:
On pienituloisia ydinperheellisiäkin. Ei heidänkään elämä mitään luksusta ole. Ei ole varaa matkusteluihin, merkkivaatteisiin yms.
Pariskunnalla on paremmin aikaa asioille ja voivat keskustella asioista ja jakaa vastuuta. Ja ovat yhdessä kriisin tai ongelman kohdatessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kukkua, ettei hoitoaineeseen tai vaikka lämpösuojaan hiuksia varten olisi rahaa. Niitä voi ostaa vaikka Lidlistä pari kertaa vuodessa muutamalla eurolla. En oikein ymmärrä miksi ap haluaa uhriutua, kun itse varmaan on lapset halunnut.
Jos auto on kerran työn takia välttämätön, niin minulle ei ihan ole selvää minkä vuoksi pääkaupunkiseudulla asuminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Hyvinkäältä saisitte isomman asunnon halvemmalla ja jos joka tapauksessa on Helsingissä ajettava, hieman pidempi työmatka olisi "vaihtokauppa" parempaan asuntoon. Lisäksi harrastukset ovat pienillä paikkakunnilla monesti halvempia.
Lisäksi, jos lapsia on siis enemmän kuin yksi ja vanhemmalla 1900 e palkka niin kannattaa hakea toimeentulotukea. Jos ei perustoimeentulotukea saisikaan kuin vähän, niin harkinnanvaraisena voi saada esim harrastuksiin, huonekaluihin, peittojen ja tyynyjen uusimiseen jne. Mut varmasti ap:lla on muutama tekosyy miksi toimeentulotuen hakeminen on hänen kunniansa alapuolella ja mieluummin jatkaa valittamista.Väitän että yksinhuoltajana suurin ongelma on aika. Silloin pidempi matka on aina huonoin vaihtoehto. Mielummin kallis asunto lähellä, kuin halpa kaukana. Kalliilla asumiselle ei jää rahaa muuhun, mutta jää aikaa asioihin ja ihmisille. Mutta tuota ajapuutetta ei parisuhteessa tai lapseton tajua. Pariskunta valittaa kiirettä, mutta ei tajua että yh yhdistää molempien vanhempien tekemiset.
En ole parisuhteessa enkä lapseton kylläkään, miksi menet olettamaan sellaista?
En olettanut sinusta mitään. Miksi oletit että oletin? Mutta väitin että pariskunta tai lapseton ei osaa aavistaa yh:n ajanpuutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pienituloisia ydinperheellisiäkin. Ei heidänkään elämä mitään luksusta ole. Ei ole varaa matkusteluihin, merkkivaatteisiin yms.
Pariskunnalla on paremmin aikaa asioille ja voivat keskustella asioista ja jakaa vastuuta. Ja ovat yhdessä kriisin tai ongelman kohdatessaan.
Sinulla on turhan idyllinen ja romantisoitu kuva parisuhteista. Ei se tosielämässä useinkaan näin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman onnensa seppä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vain omilla valinnoilla ei ole merkitystä elämään joten turha tulla vittuilemaan kultalusikka suussa syntynyt
Ihan on itse pitänyt opiskella ja työpaikkansa etsiä. Ihan itse on pitänyt parisuhteensa etsiä ja siitä huolehtia. Ja ihan itse on pitänyt lapset tehdä ja heistä huolehtia.
Sairastumiselle ei välttämättä voi kovin paljon, mutta moni muu asian on enemmän omissa kuin yhteiskunnan käsissä.
Hy, onneksi en ole sun läheinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kukkua, ettei hoitoaineeseen tai vaikka lämpösuojaan hiuksia varten olisi rahaa. Niitä voi ostaa vaikka Lidlistä pari kertaa vuodessa muutamalla eurolla. En oikein ymmärrä miksi ap haluaa uhriutua, kun itse varmaan on lapset halunnut.
Jos auto on kerran työn takia välttämätön, niin minulle ei ihan ole selvää minkä vuoksi pääkaupunkiseudulla asuminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Hyvinkäältä saisitte isomman asunnon halvemmalla ja jos joka tapauksessa on Helsingissä ajettava, hieman pidempi työmatka olisi "vaihtokauppa" parempaan asuntoon. Lisäksi harrastukset ovat pienillä paikkakunnilla monesti halvempia.
Lisäksi, jos lapsia on siis enemmän kuin yksi ja vanhemmalla 1900 e palkka niin kannattaa hakea toimeentulotukea. Jos ei perustoimeentulotukea saisikaan kuin vähän, niin harkinnanvaraisena voi saada esim harrastuksiin, huonekaluihin, peittojen ja tyynyjen uusimiseen jne. Mut varmasti ap:lla on muutama tekosyy miksi toimeentulotuen hakeminen on hänen kunniansa alapuolella ja mieluummin jatkaa valittamista.Väitän että yksinhuoltajana suurin ongelma on aika. Silloin pidempi matka on aina huonoin vaihtoehto. Mielummin kallis asunto lähellä, kuin halpa kaukana. Kalliilla asumiselle ei jää rahaa muuhun, mutta jää aikaa asioihin ja ihmisille. Mutta tuota ajapuutetta ei parisuhteessa tai lapseton tajua. Pariskunta valittaa kiirettä, mutta ei tajua että yh yhdistää molempien vanhempien tekemiset.
En ole parisuhteessa enkä lapseton kylläkään, miksi menet olettamaan sellaista?
En olettanut sinusta mitään. Miksi oletit että oletin? Mutta väitin että pariskunta tai lapseton ei osaa aavistaa yh:n ajanpuutetta.
Lauseesta "Mutta tuota ajapuutetta ei parisuhteessa tai lapseton tajua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun itse olin tavallaan kateellinen, kun lapsi oli pieni ja harrastuksessa piti olla mukana, niin toiset lähti kotiin ja siellä odotti puolison tekemä ruoka. Tavallaan huvittavaa kuinka pieni asia ja lapsiaan eri sitä koskaan huomannut. Hän söi eväitä aina treenin jälkeen ja ruoka oli myöhemmin. Itse haaveili, että menisi kotiin ja siellä olis ruoka valmiina. Myöhemmin kun lapsi kulki yksin, matka oli pitkä ja vaikka olin kotona tekemässä ruokaa, hänellä piti olla eväät. Toiset haettiin autolla ja pääsivät nopeasti syömään. Haaveili myös, että joskus kotona joku muukin tekisi ruokaa. Lapsi teki, mutta keittiön siivous jäi paljon minulle kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kukkua, ettei hoitoaineeseen tai vaikka lämpösuojaan hiuksia varten olisi rahaa. Niitä voi ostaa vaikka Lidlistä pari kertaa vuodessa muutamalla eurolla. En oikein ymmärrä miksi ap haluaa uhriutua, kun itse varmaan on lapset halunnut.
Jos auto on kerran työn takia välttämätön, niin minulle ei ihan ole selvää minkä vuoksi pääkaupunkiseudulla asuminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Hyvinkäältä saisitte isomman asunnon halvemmalla ja jos joka tapauksessa on Helsingissä ajettava, hieman pidempi työmatka olisi "vaihtokauppa" parempaan asuntoon. Lisäksi harrastukset ovat pienillä paikkakunnilla monesti halvempia.
Lisäksi, jos lapsia on siis enemmän kuin yksi ja vanhemmalla 1900 e palkka niin kannattaa hakea toimeentulotukea. Jos ei perustoimeentulotukea saisikaan kuin vähän, niin harkinnanvaraisena voi saada esim harrastuksiin, huonekaluihin, peittojen ja tyynyjen uusimiseen jne. Mut varmasti ap:lla on muutama tekosyy miksi toimeentulotuen hakeminen on hänen kunniansa alapuolella ja mieluummin jatkaa valittamista.
Toimeentulotukea saa vain jos pankkitili on nollilla. Kaikki säästöt pitää käyttää ensin. Lisäksi pitää myydä muu arvokas omaisuus paitsi asunto, irtaimisto ja auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain elämän, joka on ihan minun oma ja oman näköinen. Saan olla turvassa ja rauhassa omassa kodissa, nukkua rauhassa omassa sängyssä, ja seksiä harrastan nykyään vain silloin kun haluan.
Jouduin luopumaan kalliimmista lomista, kalliimmista vaatteista, säännöllisistä kampaamokäynneistä.
Jouduin luopumaan unelmasta, että vanhenen lapseni isän kanssa, ja että meillä on mummola.
Ensin oli rahat tosi vähissä, mutta opin olemaan säästävinen ja tekemään hyvää ruokaa edullisesti. Aloin saada aikaan säästöjä, ja nyt jo pystyn laittamaan ja remontoimaan omaa söpöä kotia.
Menetin yhden parisuhteen, mutta sain toisen, rakastavamman ja turvallisemman. Olen tasaisempi vanhempi, elämässä ei ole lainkaan draamaa.
Omasta makuuhuoneesta, en mistään muusta. On uusi auto, omistusasunto, kerran vuodessa rantaloma ja edullisia harrastuksia lapsella ja itsellä. Lapsia tein vain yhden, koska en halunnut tilannetta, että eron sattuessa en pärjäisi. Palkka 1700e netto, päälle elatusmaksu 170e ja lapsilisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hinku on lisätä yhteiskuntaan yksinhuoltajia? Tälläkin palstalla. Itseriittoista paskaa. Sitten olet naimisissa lastesi kanssa. Ei terve tilanne kenenkään kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pienituloisia ydinperheellisiäkin. Ei heidänkään elämä mitään luksusta ole. Ei ole varaa matkusteluihin, merkkivaatteisiin yms.
Pariskunnalla on paremmin aikaa asioille ja voivat keskustella asioista ja jakaa vastuuta. Ja ovat yhdessä kriisin tai ongelman kohdatessaan.
Sinulla on turhan idyllinen ja romantisoitu kuva parisuhteista. Ei se tosielämässä useinkaan näin mene.
Minun äiti ja isä eivät olleet erityisen onnellisia parisuhteessa, mutta kyllä he paljon vastuuta jakoivat ja taloudellisesti oli huomattavasti helpompaa kuin itsellä yksinhuoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itse olin tavallaan kateellinen, kun lapsi oli pieni ja harrastuksessa piti olla mukana, niin toiset lähti kotiin ja siellä odotti puolison tekemä ruoka. Tavallaan huvittavaa kuinka pieni asia ja lapsiaan eri sitä koskaan huomannut. Hän söi eväitä aina treenin jälkeen ja ruoka oli myöhemmin. Itse haaveili, että menisi kotiin ja siellä olis ruoka valmiina. Myöhemmin kun lapsi kulki yksin, matka oli pitkä ja vaikka olin kotona tekemässä ruokaa, hänellä piti olla eväät. Toiset haettiin autolla ja pääsivät nopeasti syömään. Haaveili myös, että joskus kotona joku muukin tekisi ruokaa. Lapsi teki, mutta keittiön siivous jäi paljon minulle kuitenkin.
Ei kaikki puolisot huolehdi toisista. Minun ex-mies ei laittanut koskaan ruokaa perheelle. Kun hän oli lomalla ja minulla ei ollut lomaa, hän odotti että pääsen töistä, että käyn kaupassa ja laitan ruuan.
Hän ei myöskään tiennyt, milloin lapsella oli harrastus. Minä aina kuljetin, mies meni omia menojaan ja harrastuksiaan.
Tarkoitan, että sinullakin on ollut ideaali siitä, mitä ei-yksinhuoltajuus olisi. Ei se silti välttämättä olisi sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pienituloisia ydinperheellisiäkin. Ei heidänkään elämä mitään luksusta ole. Ei ole varaa matkusteluihin, merkkivaatteisiin yms.
Pariskunnalla on paremmin aikaa asioille ja voivat keskustella asioista ja jakaa vastuuta. Ja ovat yhdessä kriisin tai ongelman kohdatessaan.
Kenellä on kenellä ei. Mulla perheenä eläessä ei ollut yhtään sen enempää aikaa, sitä vapaa-aikaa oli miehellä. Hän osallistui kyllä jos ongelma tuli, mutta valitti koko ajan ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi ja kykenemättömäksi. Olin pyytämättä apua niin pitkään kuin pystyin, koska siitä tuli sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pienituloisia ydinperheellisiäkin. Ei heidänkään elämä mitään luksusta ole. Ei ole varaa matkusteluihin, merkkivaatteisiin yms.
Pariskunnalla on paremmin aikaa asioille ja voivat keskustella asioista ja jakaa vastuuta. Ja ovat yhdessä kriisin tai ongelman kohdatessaan.
Sinulla on turhan idyllinen ja romantisoitu kuva parisuhteista. Ei se tosielämässä useinkaan näin mene.
Eikös se ole pariskunnan omissa käsissä? Omasta näkemykseni kyllä hyvin usein menee noin. Jos ajattelen lapseni isää. Niin ydinperhe aikaan hän oli paljon enemmän mukana kuin nyt etäisänä. Nyt hänellä on paljon enemmän omia menoja ja hän sanoo asioihin, ihan sama ja päätä sinä. Tai hoida sinä yms. Samat henkilöt. Nyt yksihuoltajat joudun ottamaan paljon enemmän vastuuta yms kuin huonossa parisuhteessa. En että huono parisuhde olisi parempi, mutta vastuuta haluaisin jakaa enemmän. Ja lasten asioista keskustella enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pienituloisia ydinperheellisiäkin. Ei heidänkään elämä mitään luksusta ole. Ei ole varaa matkusteluihin, merkkivaatteisiin yms.
Pariskunnalla on paremmin aikaa asioille ja voivat keskustella asioista ja jakaa vastuuta. Ja ovat yhdessä kriisin tai ongelman kohdatessaan.
Kenellä on kenellä ei. Mulla perheenä eläessä ei ollut yhtään sen enempää aikaa, sitä vapaa-aikaa oli miehellä. Hän osallistui kyllä jos ongelma tuli, mutta valitti koko ajan ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi ja kykenemättömäksi. Olin pyytämättä apua niin pitkään kuin pystyin, koska siitä tuli sanomista.
Jos ajatellaan vaikka vauva-aikaa, niin ehkä joskus pääsit viemään roskat tai suihkuun. Tai mies joskus syötti vauvaa tuttipullosta muuten. Ne pienet minuutit kun toinen on vauvan tai taaperon kanssa samassa huoneessa on toiselle sitä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itse olin tavallaan kateellinen, kun lapsi oli pieni ja harrastuksessa piti olla mukana, niin toiset lähti kotiin ja siellä odotti puolison tekemä ruoka. Tavallaan huvittavaa kuinka pieni asia ja lapsiaan eri sitä koskaan huomannut. Hän söi eväitä aina treenin jälkeen ja ruoka oli myöhemmin. Itse haaveili, että menisi kotiin ja siellä olis ruoka valmiina. Myöhemmin kun lapsi kulki yksin, matka oli pitkä ja vaikka olin kotona tekemässä ruokaa, hänellä piti olla eväät. Toiset haettiin autolla ja pääsivät nopeasti syömään. Haaveili myös, että joskus kotona joku muukin tekisi ruokaa. Lapsi teki, mutta keittiön siivous jäi paljon minulle kuitenkin.
Ei kaikki puolisot huolehdi toisista. Minun ex-mies ei laittanut koskaan ruokaa perheelle. Kun hän oli lomalla ja minulla ei ollut lomaa, hän odotti että pääsen töistä, että käyn kaupassa ja laitan ruuan.
Hän ei myöskään tiennyt, milloin lapsella oli harrastus. Minä aina kuljetin, mies meni omia menojaan ja harrastuksiaan.
Tarkoitan, että sinullakin on ollut ideaali siitä, mitä ei-yksinhuoltajuus olisi. Ei se silti välttämättä olisi sellaista.
On ideaali ja ei ole. Tiedän kyllä mitä on huono parisuhde. Tiedän mitä on kun ei tarvitse passata miestä kaiken lisäksi. Mutta tiedän myös, kuinka toinen henkilö paikalla auttaa moneen asiaan. Isompien lasten kanssa sillä ei niin ole väliä, koska ei itse tarvitse olla koko ajan läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kukkua, ettei hoitoaineeseen tai vaikka lämpösuojaan hiuksia varten olisi rahaa. Niitä voi ostaa vaikka Lidlistä pari kertaa vuodessa muutamalla eurolla. En oikein ymmärrä miksi ap haluaa uhriutua, kun itse varmaan on lapset halunnut.
Jos auto on kerran työn takia välttämätön, niin minulle ei ihan ole selvää minkä vuoksi pääkaupunkiseudulla asuminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Hyvinkäältä saisitte isomman asunnon halvemmalla ja jos joka tapauksessa on Helsingissä ajettava, hieman pidempi työmatka olisi "vaihtokauppa" parempaan asuntoon. Lisäksi harrastukset ovat pienillä paikkakunnilla monesti halvempia.
Lisäksi, jos lapsia on siis enemmän kuin yksi ja vanhemmalla 1900 e palkka niin kannattaa hakea toimeentulotukea. Jos ei perustoimeentulotukea saisikaan kuin vähän, niin harkinnanvaraisena voi saada esim harrastuksiin, huonekaluihin, peittojen ja tyynyjen uusimiseen jne. Mut varmasti ap:lla on muutama tekosyy miksi toimeentulotuen hakeminen on hänen kunniansa alapuolella ja mieluummin jatkaa valittamista.Toimeentulotukea saa vain jos pankkitili on nollilla. Kaikki säästöt pitää käyttää ensin. Lisäksi pitää myydä muu arvokas omaisuus paitsi asunto, irtaimisto ja auto.
Mitäs tämä arvokas omaisuus on?
Omasta makuuhuoneesta ja omasta ajasta. Myös rahan laittamisesta itseeni. =Vanhat halvat vaatteet yms. Ei kampaamoja, eli pitkät värjäänärrömät hiukset yms.
Mutta tuo aika ja oma tila on suurimmat "uhraukset".