Lue keskustelun säännöt.
Ns. kokeneemmat uskovaiset, mikä mussa on vikana?
23.05.2015 |
Olen ollut lapsesta saakka tapauskovainen, sitten nuorena aikuisena tulin "oikeasti" uskoon, kun paranin yhdessä hetkessä rukouksen kautta minua vuosikymmenen piinanneesta ongelmasta.
Mutta. Nyt sitten on tosiaan kulunut vuosia tuosta tapahtumasta, ja vaikka haluaisin olla edelleen uskovainen ja tavallaan olenkin (siis uskon Jumalaan), olen nyt jotenkin eksyksissä kaiken tämän uskon, Raamatun, itseni, odotusten ja kaiken keskellä. Koen rasittavia ristiriitaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Tuntuu, että usko(vaisuus) vaatii liikaa, eikä minusta ole siihen.
Jostain syystä viime kuukaudet on siis tuntunut, etten enää jaksa yrittää olla uskovainen. En jaksa sitä jatkuvaa parannuksen tekoa, en jaksa myöskään sitä, ettei minusta koskaan tule tarpeeksi hyvää (siis tiedän, ettei kukaan pysty olemaan synnitön, tiedän myös että sanotaan Jumalan rakastavan tästä huolimatta) mutta se mikä aiheuttaa itselleni pahaa oloa on se että uskovaisena minun pitäisi kuitenkin jatkuvasti yrittää parannusta, haluta parannusta... mutta kun en halua enkä pysty, koska minusta tuntuu, että jos oikeasti yrittäisin parannusta vilpittömin sydämin, en olisi enää minä ja joutuisin luopumaan liian paljosta, enkä ole valmis niin askeettiseen ja ankaraan elämään. Ja Raamatussa kuitenkin tähän käsittääkseni kehotetaan, sanotaanhan siellä että "Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen." Koen sen tarkoittavan juuri tätä, että pitäisi luopua niistä synnillisistä asioista ja tehdä parannusta. Eikö niin?
No kerron nyt siis vähän konkreettisemmin, mitä tarkoitan. Eli ensinnäkin, koen että vilpittömästi uskovaisena ja parannusta haluavana ihmisenä minä en saisi enää sortua näihin synteihini:
a) kiroilla (uskovaisen suuhun eivät tällaiset sanat sovi, mutta kun ne niin aukottomasti joskus tehostavat tunnetilaa, ja kevyitä voimasanoja, kuten "hitsi", käyttäessäni koen lässyttäväni ja esittäväni olevani jotain muuta kuin oikeasti olen, suuttuessani minä vain olen ärhäkkä, vaikka muuten olenkin hillitty! En edes TAHDO olla lässyttävä hillitty ihan jatkuvasti, kun olen nytkin mielestäni jo liiankin paljon "jees-nainen"/"kaikkien kaveri" joka vain aina hymyilee ja on kaikille kohtelias ja ystävällinen)
b) kertoa/nauraa kaksimielisille jutuille (Raamatussa lukee: "Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos") Entäs kun minun mielestäni jotkut kaksimielisyydet ja typerät jutut oikeasti ovat hauskoja? Taas tuntuu, että teeskentelisin, jos en näihin kuullessani reagoisi nauramalla (pitäisikö pidätellä naurua?) tai kertoisi hauskaa juttua eteenpäin.. Ja sitten tuntuu, että minustahan tulee nuttura kireällä oleva tylsimys, jolla ei ole hauskaa, jos vaan olen naama peruslukemalla tai katson paheksuen, jos vaikka työmaalla joku työkaveri kertoo jonkun kaksimielisen jutun!?
c) en saisi juoruilla toisista ihmisistä mitään heidän selkänsä takana (sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä mä tykkään jauhaa toisista ihmisistä. En ole ilkeä ihminen, mutta juoruan kyllä, en kiellä sitä!)
d) en saisi ruotia mieheni tai suhteeni vikoja muille (puolisostaan pitäisi jonkun ohjeen mukaan vain kertoa hyvää kolmansille osapuolille, mutta kukapa ei olisi läheisten tyttökavereidensa kanssa ruotinut parisuhteen ongelmia? Koen, että jos vain kertoisin niitä hyviä asioita, pettäisin sekä itseäni että kuulijaa, lähestulkoon väittämällä että suhteessamme ei ole säröjä ja että mieheni on "täydellinen", näinhän ei tietenkään ole! Koen myös että joskus parisuhteen vioista puhuessa myös puhdistaa ilmaa ja omia tuntemuksia!)
e) pitäisi välttää kaikkea, mikä johdattelee kiusaukseen "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan" ja "jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin" ja siis itse olen hyvin visuaalinen ihminen, katselen miehiä kaduilla, televisiossa.. suoraan sanottuna himoiten. Ja tämä siis on syntiä. Mutta miten edes pääsisin tällaisesta eroon? Mun pitäisi lopettaa television katselu kokonaan (en esim. voisi katsoa enää edes Kauniita ja Rohkeita, koska yksi miesnäyttelijä siinä sarjassa on mielestäni todella himottavan näköinen!) ja lisäksi en voisi kulkea missään yleisellä paikalla, jossa näkisin mahdollisesti komeita miehiä, koska automaattisesti katson komeaa miestä ja ajatukseni ovat kyllä ihailevia, eivätkä kovin puhtaalla tavalla. (en tiedä, naurattaako tämä kohta teitä, itsekin tämän kirjoittamani luettuani koen tämän ehkä jopa huvittavaksi, mutta olen ihan tosissani ja tämä on minulle raastavan ristiriitainen ongelma)
f) myöskin seksuaalisuuden saralla mulla on ongelma, masturbointihan ei ole hyväksyttyä (no osa hyväksyy, osa ei) ja tosiaan ei saisi himoiten katsoa ketään muuta kuin omaa aviomiestään, ei siis varmastikaan saisi edes fantasioida toisista ihmisistä... ja mitäpä luulette, ovatko ajatukseni puhtaat näistä asioista.. eivät. Ja on muuten helvetin -anteeksi, hitsin vaikeaa pidättäytyä ajattelemasta tiettyjä ajatuksia.. tämä on just sitä "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia"-sarjaa..
Kuulostan varmaan kamalalta/typerältä/naurettavalta ihmiseltä (riippuen kuka tämän lukee) mutta tällaisia syntejä/huonoja puolia minussa on, kun rehellisesti ja kaunistelematta kerron. Ja siis koen nyt aivan järkyttäviä ristiriitaisia tunteita uskovaisuuden kanssa, parannuksenteon kanssa.. tuntuu, että minun pitäisi muuttua ilottomaksi ihmiseksi, joka tarkkailee itseään jatkuvasti ja ruoskii itseään pahoista ajatuksista ja tuntemuksista, ja luopuu paljosta.. en minä pysty tuohon, jos rehellinen olen! Enkä jaksa tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ja huonoutta siitä, etten pysty, enkä edes halua eroon noista tietyistä synneistäni. Mitä minusta tulisi? Tekosiveä, nuttura kireällä oleva, iloton, ylisiveä moraalinvartija?
Nyt juuri toivon, etten koskaan olisi edes tullut uskoon. Olisi helppoa vaan elää tätä elämäänsä vähän vähemmän täydellisyyteen pyrkien, ihan sellaisena kuin on, pelkäämättä että joutuu ikuisuuden viettämään helvetissä, jos ei muutu...
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:53"]
sul on vanha luonto vielä hengissä.Et ole ristiinnaulinnut vanhaa minää. Koska varmaankin olet luterilainen, jotka ei ole edes uudestisyntyneitä eikä puhu kielillä, ei ne ole oikeita uskovaisia. Piru sulle kuiskii syömmestäs kirosanoja.
[/quote]
Hmm.. Siinäpä oli pariin riviin saatu paljon uskonnollisia termejä, mutta hieman kyllä mietityttää, että kirjoittaisiko kukaan aito uskova sisarelleen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:44"]
no jo on vaikeaa kun et osaa olla kiroilematta??? Nämäkö sinun ongelmasi ovat?? Ajattele asiaa niin että jos olisit opettaja luokan edessä, et voisi sielläkään kiroilla tai kertoa kaksimielisiä juttuja tai flirttailla miehille, jne. Kyllä me kaikki ihmiset joudutan katsomaan mitä me oikein tehän ja käyttäytymään sen mukaan. Et sinä varman työpaikallasikaan ihan mitä tahansa tee pomosi ja asiakkaiden edessä, oli työsi mitä tahansa, tai mummosi edessä,jne.joten tuskin se sulle okeesti on vaikeaa. Johan sulta lähtisi lapset huostaan jos sää ihan mitä tahnsa teksisit ja rivoja kiroilisit heille??
[/quote]
Et nyt tajunnut mitä tarkoitin. Siis arjessani en kiroile, menee päiväkausia, etten kiroile. Olen hyvinkin hillitty ja hallittu.. mutta kiroilen, kun esim. suutun kovasti (tätä tapahtuu ehkä kerran kuukaudessa) tai jos esim. satutan itseni, potkaisen varpaan kynnykseen tms. että kihoaa vesi silmiin, silloin pääsee kirosanoja. Mutta näinhän ei saisi käydä!! Ei Raamatussa lue että "älä kiroile, paitsi sitten jos oikein kauheesti sattuu varpaaseen". Tajuatko? Se ehdottomuus mua rassaa! Ei ole oikeutta tehdä syntiä missään olosuhteessa, koskaan. Kaikki synti on syntiä, ja synti on väärin, näinhän meille opetetaan, näin opettaa Raamattu, ja Raamatun sanan mukaan "tulisi ojentautua". Tämän kanssa siis kipuilenkin!
ap
[/quote]
siinä astuu sitten se armo kuvioihin. Jeesus asetti meille ihanteen, mutta Hän teki selväksi myös sen, että ilman Häntä me emme pysty itseämme muuttamaan. Se saa yleensä aikaan kiitollisuuden Jeesusta kohtaan, kun ymmärtää, että vaikka olenkin syntinen, niin Hän rakastaa ja armahtaa minua. Jos Hän ei muuta minua niin itse en kykene itseäni muuttamaan. Se on ehkä oleellisin asia kristinuskossa: armosta olemme pelastettuja, ei omien tekojen kautta. Voit sanoa Jeesukselle, että en pysty itse itseäni muuttamaan, mutta tee sinä työtäsi minussa.
Hei AP, minusta on hienoa että joku kertoo tällaisistakin asioista, eikä vain hymistele miten hienoa on olla uskossa ja kaikki sujuu kuin tanssi. Tosiasiahan on, että uskovan tie ON enimmäkseen taistelua ja sitä sen pitääkin olla, koska sillä arvioidaan taivaspaikkamme. Eli punnitaan se olemmeko arvollisia sen saavuuttamaan vai emme.
Itsellä esim kiroilu ei ole ollut ikinä ongelma mutta seksuaalisuus kyllä. Fantasiani eivät sopineet lainkaan uskovalle ihmiselle, tiesin sen hyvin, ja ne veivätklin minut pois uskosta. Huomasin, että tietyt asiat "ruokkivat" fantasioitani ja aloin jättää pois niitä asioita. Tiedän, ettei se ole ihan yksinkertaista eikä helppoa, mutta jätä asia JUMALALLE niin sekin hoituu lopulta.
Minullekin jäi hieman ajatus, että olet kyllä kääntynyt uskoon mutta rt ole vielä ehkä kokenut Pyhän Hengen kastetta. Pyydä Jumalaa että HÄN antaa sinulle sen, sillä se on Raamatussa luvattu jokaiselle joka elämänsä Jumalalle tahtoo antaa.
Muista, sinulle asit voi olla mahdottomia mutta Jeesukselle ei, ja Hän itse taistelee kanssasi. Luota siihen, älä luovuta. Me kaikki tarvitsemme ajoittain uudistusta uskossamme, niin minä kuin sinäkin. Itseä on auttanut paljon myös se, että luen Raamattua, ajatukset menevät silloin siihen suuntaan mihin pitääkin eikä näihin "maallisiin" asioihin. Jumalan Siunaus olkoon kanssasi!!!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:53"]
sul on vanha luonto vielä hengissä.Et ole ristiinnaulinnut vanhaa minää. Koska varmaankin olet luterilainen, jotka ei ole edes uudestisyntyneitä eikä puhu kielillä, ei ne ole oikeita uskovaisia. Piru sulle kuiskii syömmestäs kirosanoja.
[/quote] Kuka olet sinä joka tällaista kirjoitat? Kielillä puhuminen on yksi armolahjoista mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko ihminen Pyhällä Hengellä täytetty vai ei!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:27"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:25"]
Ryhdy ateistiksi. Yksinkertaista. Miksi tehdä elämästä vaikeaa mielikuvitushahmon takia? Niin naurettavaa. (Ja surullista..)
[/quote]
Ryhtyisinkin, jos voisin olla uskomatta, että Jumalaa ei ole olemassa! Mutta tosiaan, koin itse niin ison ja ihmeellisen ihmeen tuon hetkessä parantumisen kautta, että en kertakaikkiaan voi olla uskomatta Jumalaan...!
ap
[/quote]
No, miksi pitää uskoa tietyllä tavalla ts. "uhrata" asioita, joita luettelit? Eikö itse usko riitä? Jos ei, niin miksi ei? En sano, että juoruilu tms. on kenellekään hyväksi, ja itse miettisin, mistä tarve sellaiseen kumpuaa. Onko silloinkaan aito itsensä, joka haluat olla, jos ei voi puhua ihmisille kasvotusten ajatuksiaan, vaan vasta selän takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:53"]
sul on vanha luonto vielä hengissä.Et ole ristiinnaulinnut vanhaa minää. Koska varmaankin olet luterilainen, jotka ei ole edes uudestisyntyneitä eikä puhu kielillä, ei ne ole oikeita uskovaisia. Piru sulle kuiskii syömmestäs kirosanoja.
[/quote]Rakkaudettomuuden sanoja. Yritätkö näin puhumalla saada ihmisiä joukkoihisi? Noinko Jeesus opetti käyttäytymään kanssaveljiään kohtaan?
Vaikuttaa siltä, että olet mukana fundamentalistisessa kristinuskossa (kts. Wikipediasta kuvaus artikkelissa "fundamentalismi"). Kai tiedät, että on olemassa muutakin kristinuskoa? Ehkä sen piirissä voisit paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä keskity siihen, mitä itse teet ja millainen itse olet. Käännä katseesi Jeesukseen ja mieti niitä asioita, mitä Jumala on tehnyt.
Rentoudu ap. Älä ota sitä uskoa ihan noin vakavasti. Älä ala suorittaa uskoa. Ei se ole niin vakavaa, jos vastakkaista sukupuolta katsoo joskus himoiten. Niin tapahtuu monelle, oli uskossa tai ei. Ei ihminen pysty muuttamaan itseään täydelliseksi.
Minusta kuulostaa siltä, että luet nyt raamattua liiaksi suurennuslasin kanssa. Etsit sieltä syntejä joita teet elämässäsi ja haluat epätoivoisesti niistä parannuksen. Neuvon, että jos olet noin stressaantunut niin siirrä raamattu hetkeksi syrjään ja mieti kokonaan muita asioita. Ei se Jumala sua jätä, jos välillä vähän himmaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31 jatkaa.
Kyllä sinun uskosi säilyy, jos hidastat tahtia. Älä väsytä itseäsi uskolla, haluamalla tulla täydelliseksi.
Lopeta hetkeksi itsesi tarkkailu. Piilota raamattu itseltäsi viikoksi pariksi.
Missä synti on suureksi tullut, on armo käynyt ylenpalttiseksi.
Jumalalle olet rakas ja hän pitää sinusta kiinni. Hän katsoo sinua Jeesuksen läpi ja näkee sinut täydellisenä, vaikka olisit syntisistä syntisin. Jumala hyväksyy sinut ja rakastaa sinua.
Jumalalle kelpaat tuollaisenaan, mutta voisit elää iloiten jos pääsisit eroon ajatuksesta, että sinun pitää olla hyvä uskovainen. Ei sinun tarvitse. Jeesus teki sen jo puolestasi. Voit lopettaa yrittämästä ja jäädä Jumalan armoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinussa mitään vikaa olet. Olet vain ihminen, kuten kaikki muutkin. Itse uskon, että pelastus tapahtuu yksin armosta ja uskosta. Parasta mitä voit tehdä on olla rehellinen elämässäsi. Aina voi pyrkiä parempaan. Mutta ihan itsenäsikin riität.
Auttaisiko sinua se, että saisit keskustella jonkun tuntemasi Raamattua ja uskonasioita tuntevan ihmisen kanssa? Valitse joku sellainen joka puheissaan ja elämässään vaikuttaa sellaiselta kuin sinäkin tahtoisit olla.
En tiedä, missä kirkossa käyt mutta ortodokseilla ainakin on jonkinlainen kummi-järjestelmä eli jos aikuisena liittyy kirkkoon saa tuekseen toisen ortodoksin joka auttaa ja opastaa tarvittaessa. Mielestäni se on hyvä systeemi, koskaan ei tarvitse olla yksin vaan on kummi jonka puoleen kääntyä kun tarvitsee tukea. Lisäksi ortodokseilla on oma rippi-isä jonka kanssa voi asioita käsitellä.
Luterilaisella puolella taas on myös rippimahdollisuus, voit pyytää papilta tapaamista ripin merkeissä. Siinä voi käsitellä niitä asioita jonka kanssa kamppailee. Jos tapaamisen pohjalta tuntuu, että tahtoisit tuon papin kanssa keskustella enemmänkin voit pyytää lisätapaamisia.
Ap, minä kerron mikä sinussa on vikana.
Se, että keskityt uskossasi itseesi. Tarkkailet itseäsi ja syntejäsi! Katseesi on ihan väärässä paikassa. Eihän meitä oo tuollaiseen elämään kutsuttu! Keskity siihen, mitä Jeesus on, mitä hän on jo tehnyt. Käännä katseesi Jumalaan! Kun sinä olet Hänessä ja turvaat häneen niin sinä elät jo ikuista elämää. Olet jo nyt tuollaisena täydellisesti lunastettu. Jokainen väärä katseesi, himosi, juoruilusi, KAIKKI, on jo naulittuna Golgatan puulle! Jumala ei näe niitä sinussa, vaan koko synnin kirous on jo valmiiksi sovitettuna ja naulittuna ristillä. Siitä on maksettu korkea hinta.
Uskon, että kun tämän ymmärrät, niin moni asia muuttuu. Ylistä häntä! Kiitä häntä, että hän on jo kaiken tehnyt puolestasi! Ylistys ja kiitos on voimakas ase.
Ja totta kai tulee tehdä parannusta. Mutta ei se ole se uskon keskiö ja mittari! Se tulee kuin itsestään, kun asiat on kunnossa. Jos keskittyy siihen, mitä itse on ja mitä itse voi tehdä niin sillonhan sinä elät niin kuin ei olisi mitään sovitusta. Niin kuin ei olisi mitään pelastusta. Yrität pelastaa itse itsesi -luulet, että voit TEHDÄ itsesi jotenkin vanhurskaaksi. Ja Jeesus on silloin kärsinyt turhaan.
Ole siis vapaa! Käännä katseesi Kristukseen. Kiitä häntä. Kiitä jo valmiiksi, että hänellä on valta ja voima kaikissa asioissasi, itse et voi mitään.
Niin ja persoonana saat olla juuri sellainen kuin olet! Kyllä toiset on ronskimpia kuin toiset ja jotenkin tuntuu kummalta jos tuntee syyllisyyttä, jos spontaanisti nauraa jollekin vähän kaksimieliselle jutulle. En näe itsekään hyvänä sellaisia juttuja viljellä, mutta jos sellaisen joskus kuulee ja naurattaa niin en kyllä syyllisyyttä koe.
Rauhaa ja iloa sisko!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 17:54"]
Nyt juuri toivon, etten koskaan olisi edes tullut uskoon. Olisi helppoa vaan elää tätä elämäänsä vähän vähemmän täydellisyyteen pyrkien, ihan sellaisena kuin on, pelkäämättä että joutuu ikuisuuden viettämään helvetissä, jos ei muutu...
[/quote]
Ei usko sitä aiheuta. Olen uskonnoton ja silti pyrin ihanteisiini ihan ongelmiin asti :-( . Helvettiä en pelkää, mutta silti pelkään tekeväni väärin, olevani väärin, "pilaavani" lapseni omilla neuroottisilla täydellisyys- ja rehellisyyspyrkimyksilläni. Koska joskus aina romahtaa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 17:54"]
Ap, minusta näyttää, että olet sekoittanut jonkun sosiaalisen alakulttuurin (joku uskonnollinen suuntaus) vaatimukset uskontoon. Ne ovat eri asioita, se yhteisö muodostuu ihmisistä ja luettelemasi säännöt ovat ihmisten laatimia, ei siis edellytyksiä sille, että uskoisit Jumalaan. Minusta uskovaiseksi riittää, että uskoo Jumalaan ja siihen, että än suojelee, ja yrittää pitää mielessä sen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja että ei kannata kiintyä liikaa maalliseen ja materialistiseen elämään. Jumala ei missään tapauksessa mielestäni vaadi tylsää ja ilotonta elämää, päinvastoin! Ja mietipä, jos sellainen vaatimus on nyt erottamassa sinua Jumalasta, niin kumpikohan osapuoli sen vaatimuksen takana on, Jumala vai sielunvihollinen?... Eli älä usko noita sääntöjä ja vaatimuksia, pidä kiinni omasta tavastasi uskoa ja jutele Jumalalle mielessäsi ja pyydä häneltä opastusta ja ohjausta elämässäsi. Pari kommenttia alla noihin yksityiskohtiin vielä:
a) kiroilla (uskovaisen suuhun eivät tällaiset sanat sovi, mutta kun ne niin aukottomasti joskus tehostavat tunnetilaa, ja kevyitä voimasanoja, kuten "hitsi", käyttäessäni koen lässyttäväni ja esittäväni olevani jotain muuta kuin oikeasti olen, suuttuessani minä vain olen ärhäkkä, vaikka muuten olenkin hillitty! En edes TAHDO olla lässyttävä hillitty ihan jatkuvasti, kun olen nytkin mielestäni jo liiankin paljon "jees-nainen"/"kaikkien kaveri" joka vain aina hymyilee ja on kaikille kohtelias ja ystävällinen)
ANteeksi nyt, mutta naurettava vaatimus. Sehän on lähtöisin ajatuksesta, ettei pidä lausua turhaan jotain sanoja ja että vaikka paholaisen nimen mainitseminen olisi sen kutsumista. No eiköhän me jokainen ymmärretä, että kiroilu on vain kiroilua, eli unohda nämä hölmöt säännöt! PS. Oliko Jeesus aina hillitty Raamatussa? No ei todellakaan! Vaikutti päinvastoin aika temperamentikkaalta henkilöltä.
b) kertoa/nauraa kaksimielisille jutuille (Raamatussa lukee: "Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos") Entäs kun minun mielestäni jotkut kaksimielisyydet ja typerät jutut oikeasti ovat hauskoja? Taas tuntuu, että teeskentelisin, jos en näihin kuullessani reagoisi nauramalla (pitäisikö pidätellä naurua?) tai kertoisi hauskaa juttua eteenpäin.. Ja sitten tuntuu, että minustahan tulee nuttura kireällä oleva tylsimys, jolla ei ole hauskaa, jos vaan olen naama peruslukemalla tai katson paheksuen, jos vaikka työmaalla joku työkaveri kertoo jonkun kaksimielisen jutun!?
Mistä kohtaa Raamattua tuo on? Muista, että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. SIinä on varsinkin Paavalin kirjeissä paljon hänen omia ajatuksiaan siitä, mikä on oikein ja soveliasta. ANteeksi nyt, mutta villit hevosetkaan eivät saa minua uskomaan, että Jumalaa kiinnostaisi vähäänkään se, vnauraako joku kaksimielisille vitseille.. Päin vastoin hän toivoo mielestäni, että meillä olisi elämässä ilo mukana!
c) en saisi juoruilla toisista ihmisistä mitään heidän selkänsä takana (sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä mä tykkään jauhaa toisista ihmisistä. En ole ilkeä ihminen, mutta juoruan kyllä, en kiellä sitä!)
Mistä ihmeestä tämä on tullut? Ihmisten laatima käytössääntö. Ymmärrän jos tarkoittaa, ettei pidä puhua pahaa muista ihmisistä, ettei aikaansaa mielipiahaa, mutta se on aivan eri juttu kuin selän takana puhuminen. Eli siis tarkoitus ratkaisee, että haluatko jollekulle tietoisesti pahaa vai jutteletko vain yleisestä kiinnostuksesta.
d) en saisi ruotia mieheni tai suhteeni vikoja muille (puolisostaan pitäisi jonkun ohjeen mukaan vain kertoa hyvää kolmansille osapuolille, mutta kukapa ei olisi läheisten tyttökavereidensa kanssa ruotinut parisuhteen ongelmia? Koen, että jos vain kertoisin niitä hyviä asioita, pettäisin sekä itseäni että kuulijaa, lähestulkoon väittämällä että suhteessamme ei ole säröjä ja että mieheni on "täydellinen", näinhän ei tietenkään ole! Koen myös että joskus parisuhteen vioista puhuessa myös puhdistaa ilmaa ja omia tuntemuksia!)
Viittaan edelliseen. Ihmisten keksimä käytössääntö. Taitaa olla myös osa jonkun uskonyhteisön sosiaalista painostusta. Älä todellakaan välitä tästä, on tärkeää saada asioihin ulkopuolinen näkemys usein. Tämä on pikemminkin sielunvihollisen puolelta tuleva vaatimus, ei Jumalalta, jos minulta kysyt!
e) pitäisi välttää kaikkea, mikä johdattelee kiusaukseen "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan" ja "jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin" ja siis itse olen hyvin visuaalinen ihminen, katselen miehiä kaduilla, televisiossa.. suoraan sanottuna himoiten. Ja tämä siis on syntiä. Mutta miten edes pääsisin tällaisesta eroon? Mun pitäisi lopettaa television katselu kokonaan (en esim. voisi katsoa enää edes Kauniita ja Rohkeita, koska yksi miesnäyttelijä siinä sarjassa on mielestäni todella himottavan näköinen!) ja lisäksi en voisi kulkea missään yleisellä paikalla, jossa näkisin mahdollisesti komeita miehiä, koska automaattisesti katson komeaa miestä ja ajatukseni ovat kyllä ihailevia, eivätkä kovin puhtaalla tavalla. (en tiedä, naurattaako tämä kohta teitä, itsekin tämän kirjoittamani luettuani koen tämän ehkä jopa huvittavaksi, mutta olen ihan tosissani ja tämä on minulle raastavan ristiriitainen ongelma)
Ensinnäkin kaikilla ihmisillä on kiusauksia. Jos elämä olisi aina helppoa, niin kukaan ei kehittyisi paremmaksi ihmiseksi! Emme ole täydellisiä, eikä Jumala kuvitteekaan meidän olevan! Kiusauksia on ihan kaikilla, ja ratkaisevaa on, että yrittääkö oikeasti toimia kuten on oikein, vai alkaako tehdä tietoisesti väärin. Tuo vieraan miehen näkeminen seksikkäänä jne on normaalia, ero on siinä, että rupeatko vaikka rikkomaan jonkun onnellista avioliittoa saadaksesi sen, mitä itse itsekkäästi haluat, vai vedätkö rajan siihen, että mieli tekisi, mutta jätät tavoittelematta varattua, kun tiedät että se on väärin. Aivan. En uskonutkaan sinun toimivan sillä lailla moraalittomasti. ELi armahda noita harhailevia ajatuksiasi. Juuri tuollainen normaalien tuntemusten kieltäminen suorastaan pikkuhiljaa kierouttaa ihmisen mielen, tulee pedofiilipappeja jne. Eli on ihan normaalia katsoa komeita miehiä kadulla!
f) myöskin seksuaalisuuden saralla mulla on ongelma, masturbointihan ei ole hyväksyttyä (no osa hyväksyy, osa ei) ja tosiaan ei saisi himoiten katsoa ketään muuta kuin omaa aviomiestään, ei siis varmastikaan saisi edes fantasioida toisista ihmisistä... ja mitäpä luulette, ovatko ajatukseni puhtaat näistä asioista.. eivät. Ja on muuten helvetin -anteeksi, hitsin vaikeaa pidättäytyä ajattelemasta tiettyjä ajatuksia.. tämä on just sitä "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia"-sarjaa..
Tottakai itsetyydytys on sallittua, ihan uskomaton kielto sekin ja selkeästi ihmisten laatima, ei Jumalan. Ajattele nyt... Ja samat kommentit kuin edelliseen. Ei haittaa ajatella jotain muuta miestä seksin aikana, kunhan oikeasti et ala pettämään miestä tai rikomaan muiden onnellista avioliittoa. Voit rentoutua. Muuten, tällaista vaatimusta ei kukaan ihnimillinen olento pysty pitämään. Jos se kuitenkin erottaa vaikka sinuut Jumalasta, että et enää halua olla uskovainen, kun et tähän pysty, niin kysypä jälleen, kummalta puolelta tuo vaatimus on peräisin, Jumalalta vai sielunviholliselta? Jälkimmäisen päätavoite on nimenomaan erottaa ihmiset Jumalasta ja keinot ovat mitä moninaisimmat.
tuntuu, että minun pitäisi muuttua ilottomaksi ihmiseksi, joka tarkkailee itseään jatkuvasti ja ruoskii itseään pahoista ajatuksista ja tuntemuksista, ja luopuu paljosta..
- Ei pidä!!!!
Nyt juuri toivon, etten koskaan olisi edes tullut uskoon. Olisi helppoa vaan elää tätä elämäänsä vähän vähemmän täydellisyyteen pyrkien, ihan sellaisena kuin on, pelkäämättä että joutuu ikuisuuden viettämään helvetissä, jos ei muutu...
Ja kas, on tosiaan hyvin ne paholaisen juonet taas toimineet, kun on Jumalaa etsivät ihminen saatu tällä lailla uskomaan, että Jumalaan uskominen kurjistaa elämän ja siitä on paras luopua. Huomaatko asian itsekin? Eli nyt heitä romukoppaan nuo sinulle iskostetut tyhmät ihmisten keksimät säännöt ja vaatimukset ja ala ihan itseksesi rukoilla Jumalalta oikeita vastauksia näihin asioihin. Haluaako Jumala kurjaa elämää ihmisille? Ei! Älä siis luovuta vaan ala miettiä asioita sisältä käsin, ei ulkoapäin ohjautuvasti, kuten valitettavan moni tekee.
[/quote]
Kannattaa ap, etsiä hyvä, terve seurakunta ja käydä siellä säännöllisesti. Sillä on tosi suuri vaikutus uskonelämään! Esim. vapaaseurakunta voi olla hyvä vaihtoehto, riippuen paikkakunnasta varmaan tosin :)
Älä ihmeessä mene mihinkään seurakuntaan! Niissä sinut aivopestään ja ahdistut kahta kauheamnin. Saat nauraa ja hillitä ja elää! Sitä ei kukaan ihminen saa sinulta kieltää! Saat myös uskoa ja siinä riittää se, miten itse uskot. Itse uskon armoon ja elämään ja terveeseen järkeen. Kun ihminen alkaa kirjan avulla tuomitsemaan toista ihmistä ja määräämään, miten kuuluu ajatella, ollaan sairaassa ympäristössä. Vältä tällaisia ns. uskovaisia.
39, et ole näköjään koskaan ollut terveessä, hyvässä seurakunnassa! Sellaisessa ei aivopestä ihmisiä. Itse käyn seurakunnassa, jossa nimenomaan vapautta ja iloa :) Ja todella raitista opetusta. Jossa vaan vahvistuu se kokemus, että JUST tälläiseksi Jumala on minut luonut, juuri tällaisena persoonana elämälläni on tarkoitus ja merkitys ja juuri tällaisena Jumala minua käyttää. Terveessä seurakunnassa pyydetään arvioimaan opeus, eikä nielemää mitään sellaisenaan! Sellaiseen seurakuntaan kannattaa etsiytyä, uskonelämäkin saa aivan erilaista tulta!
Näiden kans varmaan moni jossain elämänvaiheessa miettii Sanan äärellä. Olen itsekin pinnistellyt ja ponnistellut -täysin turhaan. Se eivain mene niin..et kaikessa vois olla täydellinen. Yhä enemmän vain metsään menee. Noiden ohjeiden suhteen pitkälle pääsee kun haluaa yksinkertaisesti rakastaa lähimmäistään, siinä on jo haastetta yhdeksi elämäksi, ja huomaa pian et moni ohje juontaa juurensa tähän aiheeseen. Ja me nähdään ja tulkitaan vielä kaikki niin kovin inhimillisesti, mut Jeesus näytti tullessaan ihan itse suoran reitin. Löysin itse suuren lohdun kun aloin kääntää Jeesuksen sanoja kielelle, jota minä ymmärrän paremmin/etsin vertausten punaisen langan, ja muutin lauseet myös ellaiseen muotoon, että ne kohdistuivat minulle.. Uskalla luottaa, että Jumala kantaa vaikka vain olet ja lepäät. Hän on sentään aika suuri. Kerro tää kaikki hälle ja oota ajan kanssa. Ja nauti elämästä! Tää kaikki on lahjaa-12