Keksi tekotaiteellinen lause tai tekstinpätkä romaaniin

Anna nosti hoikilla sormillaan hiukset korvan taakse ja katsoi ikkunasta alapihalle. Mies lähti viimeisen kerran autollaan pihasta, lapset huusivat trampoliinin suojaverkkoon nojatessaan vaikka eivät saisi kumpaakaan tehdä, nojata verkkoon tai huutaa. Kyyneleitä ei tuntunut tulevan. Oliko se kaikki tässä - kahdeksan vuotta elämästä. Toisaalta kaapissa oli vielä toinen pullollinen punaviiniä. Ehkä lapsille ei tarvitsisi kertoa vielä tänään ja hän voisi kuunnella Adelea olohuoneen valkoisella sohvalla, ehkä nukkuakin siinä. Sänky haisee liikaa miehelle. Ottaessaan kulauksen chiantia hän päätti myös soittaa Marialle.

Sinä yönä tunsin kosketuksesi kuin pehmeimmän sametin ihoani vasten.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 16:07"]

Hän katseli kohti merta, jonka taakse palavanoranssi aurinko oli taas hukkumassa. Ilma muuttui kuulaaksi, kasteenraikkaaksi. Heikot aallot pieksivät laituria, jossa tämä nuori ja onneton nainen seisoi. Tuuli otti kiinni hänen ruosteenvärisistä hiuksista, ensin lempeästi, sitten raivokkaasti. Meressä näkyi yksi onneton lokki, joka lehahti yksinäisyyttä pakoon. Laituri oli korkea, merenpinta matala. Kuu, tuo ikuisuuksien kivenmurikka, pyöreä ja yötaivaalla kirkas, pakotti merenpinnan matalaksi. Kuinka vain Kuu, tuo Jumalan silmissä pelkkä kivi, saattoi saada aikaan jotain tuollaista? • Nainen näki delfiinin hypähtävän meressä. Se heitti suolapärskeitä laiturille asti. Naisen silmässä kummeksui kyynel. Se vieri hänen poskelleen, jossa akne rusotti helakanpunaisena, ja putosi hänen kädelleen. Tuntui, kuin joku olisi pitänyt kädestään kiinni. Ehkä hänen edesmennyt isänsä, tai hänen rakkaansa? Tuo mies, jota hän oli koko ikänsä rakastanut, oli purjehtinut muille maille. Voi, kultansa hällä, ei ole täällä, eikä hän koskaan rakastanut tätä. Kaipuun kyyneleet, nuo tuskaisat ja raastavat. • Nainen käveli hitaasti reunalle ja katsoi alas. Pudotus oli pitkä, mutta hän ei pelännyt. Hän kaivoi taskustaan medaljongin, jossa oli hänen kultansa kuva. Yksi nopea liike, ja koru loiskahri meren syviin syövereihin. Nainen kääntyi ympäri ja pudottautui alas. Hän seurasi korua, ja kultaansa.

[/quote]

Tosi hyvin kirjoitettu niin nuoreksi tytöksi! Mutta oikeasti puhuen, ei tämmöistä jaksa lukea kun on niin korukieltä eikä mitään tapahdu.

28 on mun suosikki toistaiseksi. Onnea, en lukisi tuota kirjaa :).

Tuli ja vesi, toccata ja fuga. Totta tosiaan.

Lintumme, nuo väriterapian puutteesta kärsivät metsiemme pienet lennokit, ovatko he liene dinosaurusten perästä tulleita vaiko vain munista, tuo mysteeri ikuisiksi ajoiksi jäävä on usvaverhoumien taa'a.

Rakkaus oli näytelmää eikä kumpikaan myöntäisi valehdelleensa. Kyllä näinkin voi elää, en jaksaisi enää tutustua kehenkään uuteen.

Ja niin hän päätti, ettei elämänsä jatkuisi enää. Valmiiksi solmitun köytensä kanssa hän käveli pihamaalle, sitoi hirttosilmukkansa pihakoivuun, joka oli nähnyt perheen ilot ja sirut. Hänen yksinäisyytensä oli raastavaa, sellaista ei kenenkään elävän olennon sallittaisi kokevan koskaan. Ennen putoamistaan hän näki pienen tyttärensä katsovan ikkunasta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 16:22"]Hän tuli eteiseen, sillä hänen piti päästä ulos. Ulkona hän huomasi, että ilma on raikasta. Sellaista kuin ulkona. Hän käveli pitkin tietä. Betoni tuntui kovalta jalkojen alla. Kuin betonitie. Lintujen laulu kantautui korviin. Tuntui siltä että oli kevät. Toukokuussa tuntuu keväiseltä. Virtsan huomasi jo lainehtivan kadulla jalkojen alla. Aivan kuin kävelijä olisi laskenut alleen. Hän oli laskenut alleen. Hän tunsi olevansa märkä ja virtsanhajuinen, aivan kuin olisi laskenut alleen.
[/quote]
Nyt kuolen nauruun :D