Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Ikinä miettinyt muiden ikiä saati omaani miten se muille kuuluu tai haisee. Pidä vasn omasta rupsahduksedtasi kiinni?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37-vuotiaana, kun nuorempi lapsi meni kouluun. Ihan hyvältähän se tuntui, kun alkoi taas olla omaa aikaa enemmän kuin ennen. Lähdin työn ohessa opiskelemaankin ihan eri alalle.
Mä olen ollut 27 lähes koko ikäni. Ainakin 16 - nyt. Turha olla muun ikäinen kun on kerran ollut hyvä olla aikuisuuden kynnyksellä. Valitsee vain iän josta tykkää ja on aina sen ikäinen! Hyvin helppoa. Kroppa tietty ajoittain vähä valittaa mut se on sivuseikka. M54
Huomasin tulleeni keski-ikäiseksi 43-vuotiaana, kun työpaikallani aputyttöinä olleet nuoremmat naiset hihittelivät ulkonäölleni ja sanomisilleni kahvipöydässä. Nämä nuoremmat olivat hätinä täysi-ikäisiä, mutta omasta mielestään paljon minua fiksumpia, olinhan tällainen keski-ikäinen fossiili, joka ei tajua nykyajasta enää mitään. Sittemmin myös Sokoksen kemparin nuoremmat kassaneidit ovat ottaneet saman mitätöivän asenteen. Siedin tuota muutaman kerran, koska firman aikuisemmat työntekijät käyttäytyvät asiallisemmin asiakkaita kohtaan. Sittemmin tuli mitta täyteen tuon nuoremman väen asenteen suhteen ja ja annoin palautetta johtoportaalle. He eivät nähneet mitään vikaa tuossa käytöksessä. Enää en tuohon kauppaan astu. Aikaisemmin ostin sieltä meikkien lisäksi myös vaatteet, laukut jne. käyttötavarat.
En huomannut. Ensin olin nuori ja sitten tuli korona ja sitten olin jo vanha. En ole ollenkaan ollut keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä alkaa 35-40. Vanhuus alkaa 50-55
Viisikymppiset vanhukset (!!) kansoittavat työpaikkoja, opiskelevat uusiin ammatteihin, kirjoittavat kirjoja, pitävät taidenäyttelyitä.; eivät ehtineet keski-ikäisinä, kun se ikä oli vain viisi vuotta ja sekin hurahti lasten hoitoon. Toisaalta, viisikymppisen vanhuus onkin sitten todella pitkä.
Jep, eikä lainsäätäjäkään näytä olevan tästä tietoinen :D Oikeus vanhuuseläkkeeseen nimittäin alkaa 64-vuotiaana, ei 50-vuotiaana.
Sinä iässä tuntee olevansa vähintään keski-ikäinen, kun teini mainitsee vanhempien olevan vanhoja. Pari vuotta ennen kuin täytän 50 niin kaipa sitä voisi jos sanoa itseänsä keski-ikäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesireittjä kirjoitti:
Huomasin tulleeni keski-ikäiseksi 43-vuotiaana, kun työpaikallani aputyttöinä olleet nuoremmat naiset hihittelivät ulkonäölleni ja sanomisilleni kahvipöydässä. Nämä nuoremmat olivat hätinä täysi-ikäisiä, mutta omasta mielestään paljon minua fiksumpia, olinhan tällainen keski-ikäinen fossiili, joka ei tajua nykyajasta enää mitään. Sittemmin myös Sokoksen kemparin nuoremmat kassaneidit ovat ottaneet saman mitätöivän asenteen. Siedin tuota muutaman kerran, koska firman aikuisemmat työntekijät käyttäytyvät asiallisemmin asiakkaita kohtaan. Sittemmin tuli mitta täyteen tuon nuoremman väen asenteen suhteen ja ja annoin palautetta johtoportaalle. He eivät nähneet mitään vikaa tuossa käytöksessä. Enää en tuohon kauppaan astu. Aikaisemmin ostin sieltä meikkien lisäksi myös vaatteet, laukut jne. käyttötavarat.
Kertoisitko lisää tästä kohtelusta konkreettisemmin vielä. Koin itse ehkä viimeksi samanlaisen tilanteen ja aion myös laittaa palautetta. Eihän näin kannata mukavia ja hyvin maksavia asiakkaita kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..
Sinulla on ongelmana totuuden kiistäminen. Olet keski-iässä. Edes 90-vuotiaaksi ei useimmat elä, joten olet oikeastaan jo yli keski-iän.
En ole tuo kelle vastasit ja olen samaa mieltä että 45-v on keski-ikäinen. Mutta mitä elämän pituuteen tulee, niin luin paikallislehdestä, että kuntani 30-luvulla syntyneistä naisista kolmannes elää yli 90-vuotiaaksi. Ja tuo osuus kasvaa kasvamistaan. Enpä siis sanoisi, että 45-v olisi jotenkin ylittänyt keski-ikää.
Ja 2/3 kuolee siis aikaisemmin. lisäksi eliniänodote on kääntynyt laskuun. Mutta joo, keski-ikä ei ole sama kuin populaation mediaani-ikä. 45-vuotias on kuitenkin tullut tai tulossa keski-ikään, 65-vuotias taas ylittänyt sen ja siirtynyt vanhuusikään. Moni tässä keskustelussa tuntuu lukevan noihin sinänsä neutraaleihin käsitteisiin (keski-ikä, vanhuus) paljon jotain muutakin. Ihmiset ovat yksilöitä ja vanhenevat eri tavalla. Hyväkuntoinen 45-vuotias on silti keski-ikäinen, mutta mitä väliä sillä minkään kannalta on? Paitsi lisääntymisen helppouden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 45-vuotiaana koen olevani keski-ikäinen. 5 vuotta sitten en vielä kokenut eli tässä välissä 40-45 muutos tapahtui.
Huomasin että kaikilla ihmisillä on samanlainen elämä tai ne yrittävötkö saada samat asiat kuin muillakin. Itse huomasin haluavani muuttaa pois sellasesta ihmis massasta. Eipä oo kummosta elämää. Jotain muuta haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli onni, että ollessani teini-ikäinen elämässäni vaikutti useampi viisikymppinen nainen, jotka elivät täysin omannäköistänsä elämää välittämättä niistä normeista ja odotuksista joita yhteiskunta ja kulttuuri heille asettivat. Pukeutuivat juuri niin kuin halusivat, harrastivat juuri sitä mitä halusivat, bilettivät kun halusivat, ja omasivat laajan ja monenikäisistä koostuvan ystäväpiirin. (Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin kyse oli työssäkäyvistä, perheellisistä ja koulutetuista ihmisistä joilla oli elämänhallinta täysin kunnossa.)
Näin jo nuorella iällä, että elämästään voi tehdä juuri sennäköisen kuin haluaa, ja että ei ole olemassa mitään tiettyä ikää jolloin pitäisi alkaa himmailla, luopua itselle tärkeistä asioista ja muuttua tylsäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt 45-vuotiaana koen olevani keski-ikäinen. 5 vuotta sitten en vielä kokenut eli tässä välissä 40-45 muutos tapahtui.
Jep. Siinä vaiheessa alkoi tuntua keski-ikäiseltä kun esivaihtarit alkoi oireilla sekä joutui myös myöntämään tarvitsevansa lukulasit.
Jotenkin sitä ei osannut ollenkaan kuvitella eikä varautua siihen kuinka kokonaisvaltainen se muutos olossa onkaan (esi)vaihtarien myötä. Minusta jopa isompi mitä teini-iän muutokset. Tämä tuli myös enemmän yhdellä rysäyksellä.
Ei tuntunut miltään enkä sitä huomannut, mutta kyllä tässä jo ollaan keski-iän ylittäneitä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli onni, että ollessani teini-ikäinen elämässäni vaikutti useampi viisikymppinen nainen, jotka elivät täysin omannäköistänsä elämää välittämättä niistä normeista ja odotuksista joita yhteiskunta ja kulttuuri heille asettivat. Pukeutuivat juuri niin kuin halusivat, harrastivat juuri sitä mitä halusivat, bilettivät kun halusivat, ja omasivat laajan ja monenikäisistä koostuvan ystäväpiirin. (Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin kyse oli työssäkäyvistä, perheellisistä ja koulutetuista ihmisistä joilla oli elämänhallinta täysin kunnossa.)
Näin jo nuorella iällä, että elämästään voi tehdä juuri sennäköisen kuin haluaa, ja että ei ole olemassa mitään tiettyä ikää jolloin pitäisi alkaa himmailla, luopua itselle tärkeistä asioista ja muuttua tylsäksi.
Sama täällä. Ja äitini ystävineen on hyvin nuorekkaan oloisia 75-vuotiaita tällä hetkellä, niin en osaa oikein tunnistaa vanhuudenkaan rajaa. Ehkä se on nykyään yksilöllinen jokaisella. Ja vielä parempi jos on nähnyt ja kokenut tällaisia esimerkkijä kuin me. Ja tekee hyvää kun on monen ikäisiä ystäviä.
Vesireittjä kirjoitti:
Huomasin tulleeni keski-ikäiseksi 43-vuotiaana, kun työpaikallani aputyttöinä olleet nuoremmat naiset hihittelivät ulkonäölleni ja sanomisilleni kahvipöydässä. Nämä nuoremmat olivat hätinä täysi-ikäisiä, mutta omasta mielestään paljon minua fiksumpia, olinhan tällainen keski-ikäinen fossiili, joka ei tajua nykyajasta enää mitään. Sittemmin myös Sokoksen kemparin nuoremmat kassaneidit ovat ottaneet saman mitätöivän asenteen. Siedin tuota muutaman kerran, koska firman aikuisemmat työntekijät käyttäytyvät asiallisemmin asiakkaita kohtaan. Sittemmin tuli mitta täyteen tuon nuoremman väen asenteen suhteen ja ja annoin palautetta johtoportaalle. He eivät nähneet mitään vikaa tuossa käytöksessä. Enää en tuohon kauppaan astu. Aikaisemmin ostin sieltä meikkien lisäksi myös vaatteet, laukut jne. käyttötavarat.
Saman olen huomannut. Lattialla merkkien parissa työskentelevät vanhemmat naiset ovat aina normaaleita ja ystävällisiä, mutta joku näissä nuorten suhtautumisessa on muuttunut. Voi toki olla oma ulkomuotonikin, mutta eihän sen nyt noin paljon pitäisi vaikuttaa.
Niin kauan ei ole keski-ikäinen kun on henkisesti ja ulkoisesti nuori. Ei nuorekas, nuorekkaaksi kutsutaan sellaisia joilla on jo ikää, mutta ei haluta kertoa että ajan hammas on jo vähän leikannut.
Keski-ikään tullaan ylensä nelissäkymmenissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli onni, että ollessani teini-ikäinen elämässäni vaikutti useampi viisikymppinen nainen, jotka elivät täysin omannäköistänsä elämää välittämättä niistä normeista ja odotuksista joita yhteiskunta ja kulttuuri heille asettivat. Pukeutuivat juuri niin kuin halusivat, harrastivat juuri sitä mitä halusivat, bilettivät kun halusivat, ja omasivat laajan ja monenikäisistä koostuvan ystäväpiirin. (Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin kyse oli työssäkäyvistä, perheellisistä ja koulutetuista ihmisistä joilla oli elämänhallinta täysin kunnossa.)
Näin jo nuorella iällä, että elämästään voi tehdä juuri sennäköisen kuin haluaa, ja että ei ole olemassa mitään tiettyä ikää jolloin pitäisi alkaa himmailla, luopua itselle tärkeistä asioista ja muuttua tylsäksi.
Se toki pitäisi jokaisen ymmärtää, että ne samat asiat ei ole kaikille tärkeitä eikä niiden elämästä puuttuminen automaattisesti tee toista ihmistä tylsäksi vaikka itselle niin kävisikin.
Lisäksi vaikka nyt on päästy siitä jo eroon, että jokaisen elämän pitäisi mennä saman sapluunan ja aikataulun mukaan niin nyt sitten ei tunnuta hyväksyvän ollenkaan sitä, että jollekin se aidosti omanlainen elämä olisi sisältänyt juurikin sitä tavallista perhe-elämää ja "tylsää", tavallista arkea. Sitten jos menee ja harmittelee omaa elämäänsä niin aina tuputetaan vapaan sinkkuihmisen biletystä ja keikoilla käymistä ym sisällöksi elämään ja jopa moittien kadehditaankin, että voikun minäkin voisin vaan lähteä sinne ja olla kuin ellunkana.
Miksi nämä ihmiset sitten on menneet ja perustaneet perheen jos omannäköinen elämä olisi ollut ihan muuta? Miksi heidän tyytymättömyytensä ym on ok, joka hyväksytään ja ymmärretään, mutta sitten se vastentahtoaan sinkuksi ja lapsettomaksi jäänyt perhekeskeinen ihminen olisikin muka saanut sinkkuna elää vaan just mageeta elämää ja on ihan tylsä muumio, kun ei viihdy jossain rock-konsertissa ja ole koko ajan menossa pää kolmantena jalkana?
Entäs setänmieheksi?