Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Kun alkoi tulla vaihdevuosioireita.

Varmaan 42 v:nä kun alkoi tulla esivaihdevuosioireita. Samaan aikaan loppui seksihalut, mikä on hyvä koska olen sinkku ja haluan pysyäkin sellaisena. Samoin ikäni vaivannut sosiaalinen jännitys ja huono itsetunto alkoi kadota ja aito justiina pirttihirmu tulla esiin. 

Ei ole vielä tapahtunut, mutta odotan mielenkiinnolla.

M38

Täytin tänä vuonna 35, ja täytyy myöntää, että olen alkanut pitää itseäni "täti-ihmisenä" :D. Ei siinä mitään; pidän elämästäni, työstäni ja perheestäni. Keski-ikä on aika ihanaa. 

Mun pitäisi jo varmaan tässä iässä tuntea olevani keski-ikäinen, mutta en vaan tunne.

Innostun jatkuvasti kaikesta uudesta ja haaveilen lottovoitosta, että voisin lopettaa tylsät päivätyöt ja keskittyä reissaamaan ja kokemaan uusia asioita. 

Ostin juuri itselleni käsilläseisontakurssin, eli sitä lähden seuraavaksi kokeilemaan.

N47

lapsena ihailin arvokkaita ja tyylikkäitä vanhoja rouvia.nyt oon melkein itsekkin sellainen. puuttuu vain turkistakki ja hieno käsilaukku.

toisaalta vanheneminen on rentouttavaa,ei tarvi enää ottaa paineita joka asiasta.voi hidastaa elämäänsä.mietin et oon jo painanu liikaa duunia,nyt voin rauhassa levätä ja antaa nuorien touhuta.

Mielummin vanha kuin aikuinen, kuten laulussakin sanotaan!

En muista mitään tiettyä hetkeä, mutta kun olen 50v., niin toki ymmärrän ikäni. En silti oikeastaan koskaan ajattele, että olen kesk-ikäinen tai olen vanha.

Tämä on ainoaa elämääni jokaikinen päivä ja on aivan turhaa käyttää sitä tuollaisia miettimällä. Hyvältä tuntuu, enimmäkseen. Paljon enemmän huolettaa maailman tilanne kuin oma napa tai naam.

35 määritteli keski-iän alun muistaakseni pankki joskus 80-luvulla, liittyi jotenkin asuntolainojen saamiseen jo (itse en huomannut kuin unen tarpeen lisääntymisenä)

45 se alkoi tuntua; lihoin helpommin, miesten katseet eivät enää seuranneet, vaihdevuodet, 

53 olen jo aivan mummo kaikkien mielestä

35-64? 

Vierailija kirjoitti:

Miltä se tuntuu. No ei tunnu kivalta. Tuntee itsensä tietyllä tapaa ihan tytöksi mutta peilikuva ei näytä enää siltä. Tuntuu myös pahalta, ettei ole enää haluttava miesten mielestä eikä oikein enää voi saada lapsia. Tässä se vastaus nyt sitten. Ei tunnu, että paras ikä ikinä. Tytöttely toki on jäänyt, mutta se on laiha lohtu. Ikää siis 43.

Kuinka moni oikeasti rakentaa sitä itsetuntoaan muilta saatavan huomion varaan? Siis niin paljon, että sen oikein huomaa kun sitä ei tulekaan automaattisesti? 

En tiedä millaista olisi elää jos olisi joskus ollut tilanne että tulee huomatuksi  ja saa kontakteja vaan koska on kivan näköinen... 

Mua ei haittaa ulkonäön rupsahtaminen eikä miesten huomion katoaminen yhtään, en ole niistä ennenkään välittänyt. Mutta se harmittaa, että huomaan olevani 48 enkä ole saanut elämässäni oikein mitään aikaan. En ole toteuttanut mitään haaveitani ja nyt niiden toteuttaminen on jo myöhäistä. Masentava ajatus jatkaa tätä samaa eläkeikään asti, mutta ei kai siinä muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Eiköhän se päänsisäinen ongelma ole sinulla itselläsi, jos 45-vuotiaana kieltäydyt uskomasta olevasi keski-ikäinen :D

Sairasta murehtia tuollaisia. Kyllä järki on liian monen päästä tipahtanut jo alkumetreillä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haittaa ulkonäön rupsahtaminen eikä miesten huomion katoaminen yhtään, en ole niistä ennenkään välittänyt. Mutta se harmittaa, että huomaan olevani 48 enkä ole saanut elämässäni oikein mitään aikaan. En ole toteuttanut mitään haaveitani ja nyt niiden toteuttaminen on jo myöhäistä. Masentava ajatus jatkaa tätä samaa eläkeikään asti, mutta ei kai siinä muu auta.

Saat sympatiani! Olen 35 ja olen viimeiset vuodet ollut melko masentunut ja kärsinyt myös ahdistuneisuudesta. En esim. harrastanut vuosikausiin seksiä koska ei vain tehnyt mieli. Myös yksinäisyys on pahentunut vuosi vuodelta. Ikätoverien puute teki sen että olen jotenkin alitajuisesti mieltänyt itseni sen ikäiseksi kun minulla viimeksi on ollut sosiaalista elämää eli n. 27-28-vuotiaaksi vaikka toki järjellä ymmärrän etten enää sen ikäinen ole. Olen päätynyt 35-vuotiaaksi vanhaksi piiaksi.

Toisaalta ihan parin viime vuoden aikana mielialassa on tapahtunut muutos. Tuossa pari vuotta sitten sain yhtäkkiä seksihalut takaisin ja unettomuus-ongelmakin parani kuin itsestään. Tänä vuonna olen uskaltautunut treffailemaankin ensimmäistä kertaa vuosiin. Vielä pitäisi saada työasiat järjestykseen ja olisihan se mukavaa jos olisi sosiaalista elämää. Olisi kyllä pitänyt mennä terapiaan jo aiemmin! Vuodet ovat vierineet haahuillessa ja nyt olen jo 35. Toisaalta vielä saattaisin ehtiä toteuttaa joitain unelmia esim. perheen perustamiseen liittyen jos kiirettä pidän.

Karl Jung sanoi: life doesn't start up until 40.

On kiinnostavaa, miten länsimaissa arvostetaan nuoruutta ja tietyissä muissa kulttuureissa vanhuuden viisautta. Mistä kohtaa tämä sitten alkaa, lienee määrittelykysymys.

Ajattelin viettää sukukypsyysiän päättymisjuhlia, kun täytän 40. Ja ihan hyvillä mielin, nuoruuteni oli kamalaa aikaa.

T. N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Sinulla on ongelmana totuuden kiistäminen. Olet keski-iässä. Edes 90-vuotiaaksi ei useimmat elä, joten olet oikeastaan jo yli keski-iän.

Jep. 45-vuotias on ohittanut parhaimman fertiilin ikänsä kauan sitten. Ja kun se on ohitettu, ei voi enää väittää olevansa nuori. Jos elää noin 80-vuotiaaksi, on ohi elämänsä puolivälin. Mutta mitä sitten? Mikä siinä keski-iässä nyt niin kauheaa on? Ei 45-vuotiaaan kannata kuvitella olevansa mikään nuori aikuinen enää. Hyvää elämää voi elää missä tahansa iässä, jos perusasiat ovat kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Sinulla on ongelmana totuuden kiistäminen. Olet keski-iässä. Edes 90-vuotiaaksi ei useimmat elä, joten olet oikeastaan jo yli keski-iän.

En ole tuo kelle vastasit ja olen samaa mieltä että 45-v on keski-ikäinen. Mutta mitä elämän pituuteen tulee, niin luin paikallislehdestä, että kuntani 30-luvulla syntyneistä naisista kolmannes elää yli 90-vuotiaaksi. Ja tuo osuus kasvaa kasvamistaan. Enpä siis sanoisi, että 45-v olisi jotenkin ylittänyt keski-ikää.

Ulkonäkö on jo kuin keski-ikäisellä, olo harmi vaan kuin teinillä. Viisautta jonkin verran tullut lisää enkä koe voivani enää pukeutua niinkuin ennen.

-39

kolmekymppisenä, kun perään vihelteli enää oma ukko, ja sekin vain harvoin. 

Yllättävän moni nainen tääl valittelee, vaikka monesti jo kolmekymppisinä luovuttavat. Lihovat sellaseks pallomaiseks muovailuvaha tyypiksi. Muistuttaen Michelin-ukkoa. Sillo on iha sama minkä ikäne oot. Tiedän monia erittäin kauniita ja seksikkäitä +40 vuotiaita naisia täällä Espanjassa, joiden perään katseet kääntyy.