Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni nainen tääl valittelee, vaikka monesti jo kolmekymppisinä luovuttavat. Lihovat sellaseks pallomaiseks muovailuvaha tyypiksi. Muistuttaen Michelin-ukkoa. Sillo on iha sama minkä ikäne oot. Tiedän monia erittäin kauniita ja seksikkäitä +40 vuotiaita naisia täällä Espanjassa, joiden perään katseet kääntyy.

Hmm. Eihän useimmilla keski-iän kriiseilyssä lopulta joku ulkonäkö ja miesten huomio ole mitenkään olennaista. Se on paljon syvempi arvojen ja elämässään suuntautumisen muutos. Jossa ainakin itseltäni katosi täysin kiinnostus mitään miesten päiden kääntämistä kohtaan. En halua enää ketään miestä, missään merkityksessä, en seksiin enkä parisuhteeseen. Mutta se on sivuasia, ja monella seksuaalisuus säilyy vaihdevuosissakin. Se syvempi juttu on elämän ulkoisen puolen kuten uran, omaisuuden, asuinpaikan, harrastusten jne rakentamisesta kääntyminen elämän sisäiseen puoleen. Henkiseen puoleen, vaikkei minun tapauksessa hengelliseen kun en usko jumaliin. Mutta tietyllä tavalla sisällepäin, pienempään elämään, vähemmän ulkoista hääräämistä ja tavoittelua, enemmän mielenrauhaa ja hiljaisuutta ja pientä arkea.

Varmaan jossain 35 v:nä. Minulle keski-ikäisyys on positiivinen asia, siihen ei liity mitään assosiaatioita vaivaisuudesta tai kiikkustuoleista, kuten joillekin näyttää liittyvän. Miten voisikaan, kun omat lähes 80-v vanhemmatkaan ei ole vaivaisia eikä istuksi kiikkustuolissa, vaan purjehtivat, matkustelevat, tekevät monenlaista aktiivisesti ja elävät hyvää elämää. 

Jokainen päivä, jonka elät täytettyäsi 50 vuotta, on laina-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin sanoa itseäni keski-ikäiseksi heti, kun täytin 35. Ikävuosina 35-40 muut ihmiset vastusti sitä vielä, että "ethän sinä ole/eihän me vielä olla". Nyt kukaan ei enää väitä vastaan. N44

Ja lisäänpä vielä, että nauratti hirveesti ne vastasanväittämiset. Mitä pahaa siinä on olla keski-ikäinen nainen? N44

Noita ihmisiä itseä ahdistaa ilmeisesti vanheneminen ja siksi reagoivat noin. Vanheneminenhan on nimenomaan vain ja ainoastaan normaali osa ihmisen elämää. Miksi sitä tosiaan pitäisi jotenkin pelätä ja hävetä :D

Itseäni ahdistaa se kun käsite keski-ikäisyydestä yhdistyy mustavalkoisuuteen. Keski-ikäistyminen on mielestäni enemmänkin liukuma kuin jotakin mikä tapahtuu kertalaakista. Tuo ensimmäinen vastaaja keski-ikäistyi heti kun täytti 35-vuotta ja sun mielestä tällaista ajatusta kritisoivat ovat sitten vanhuudenpelkoisia.

35-65 vuotta on kuitenkin valtavan iso ikä-alue. Musta olisi vähän kummallista jos 35-vuotiaana kokisin olevani enemmän samaa ikäluokkaa 55-vuotiaan kanssa (eli toisen keski-ikäisen kanssa) kuin vaikkapa 30-vuotiaan kanssa. Joku 45-vuotias nyt on mielestäni jo tukevasti keski-ikäinen mutta keski-iän ääripäissä voisi käyttää muitakin nimityksiä.

Ikävälin 25-40 ihmisiä voisi luonnehtia vaikka nuori, nuorehko, varhaiskeski-ikäinen ja keski-ikäinen. Ei niin että 34 on nuori ja 35 keski-ikäinen.

Huomasin muutoksen 42-vuotiaana. Tapahtui hyvin lyhyessä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 47 enkä koe olevani keski-ikäinen, mutta ilmeisesti olisi jo 30+ pitänyt kokea olevansa ikäloppu. Kun katson ikäisiäni ja kuuntelen heidän juttuja useimmiten järkytyn että tuollainenko minun "kuuluisi" olla. No ei ihme että harvoin viihdyn ikäisteni tai muidenkaan seurassa. Voi olla että silläkin pysynyt omassa tahdissa kun tehnyt asioita aina vähän ns. eri järjestyksessä kun muut, sen mukaan mikä tuntunut oikealta. 

Olen 48 ja koen olevani nuorehko, en keski-ikäinen. Olen fyysisesti samanlainen kuin ennenkin ja tyytyväinenkin elämääni. En kaipaa tekemistä joka viikonlopulle, mutta joka tapauksessa en ole pysähtynyt paikalle. Alan kuitenkin kaivata enemmän vapaa-aikaa ja jonkinlaista downshiftaamista.

Vasta 50 v jälkeen aloin pitää itseäni keski-ikäisenä. 30-40 v ei tuntunut missään. Miesten huomiota en ole kaivannut, koska huomio oli vähäistä jo aiemmin.

itse muutun keski-ikäiseksi naiseksi heti kun se on omalla ilmoituksella mahdollista.M45

On se kauheaa ajatella että vielä tyttömäiset parikymppiset neitosetkin jonain päivänä rouvaantuvat ja tanttaantuvat keski-ikäisiksi!

Minusta tuntuu usein, että ihmisten käsitys keski-ikäisestä on jäänyt sinne jonnekin 80-luvulle. En ymmärrä miksi monet puhuvat nykypäivän neli- ja viisikymppisistä kuin he olisivat jotain raihnaisia muinaismuistoja. 

On kuitenkin tosiasia, että nykyiset neli-ja viisikymppiset (ja siitä vanhemmatkin ihmiset) ovat aivan erilaisia kuin vielä 30-40 v. sitten. Näin on yksinkertaisesti siksi, että maailma on aivan erilainen. Ihmiset ovat nykyään terveempiä kuin aiemmin, ja asenneilmapiirikin on muuttunut; eletään kansainvälisemmässä ja tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa. 

Jo ihan omat 50-luvun alkupuolella syntyneet vanhempani olivat 40 v. täyttäessään paljon vanhemman oloisia kuin nykypäivän nelikymppiset. Ja kun mietin mummoani silloin kun hän täytti 75 v. kasarin lopulla, hän ja hänen ikätoverinsa olivat kyllä aivan erilaisia kuin pian 72 v. täyttävä äitini, joka harrastaa mm. juoksemista ja 30 km pyörälenkkejä. 

Olen 43v enkä määrittele itseäni miksikään. Hulluttelen, pidän hauskaa, biletän yms. Ainakaan vielä ei ikä ole mihinkään vaikuttanu.

Ööh, ehkä silloin kun jotkut alkoivat rouvitella. En oikein tykkää siitä. Jotenkin hyvin 1950-luku henkistä.

Toivon että minusta puhutaan etunimellä tai etunimellä ja sukunimellä.

Iän karttuminen tai naimisiin meno eivät ole mielestäni erityisiä meriittejä.

Huomasin tulleeni keski-ikään kun kaikki ajatukset on pelkkää katkeraa sappea.

Vierailija kirjoitti:

Ööh, ehkä silloin kun jotkut alkoivat rouvitella. En oikein tykkää siitä. Jotenkin hyvin 1950-luku henkistä.

Toivon että minusta puhutaan etunimellä tai etunimellä ja sukunimellä.

Iän karttuminen tai naimisiin meno eivät ole mielestäni erityisiä meriittejä.

Muistan, kuinka lapsuudessani ysärin alkupuolella jotkut naimisissa olevat naiset vetivät verisesti herneen nenään jos joku erehtyi kutsumaan neidiksi. Meillä oli suvussa eräs naimaton, tuolloin vähän alta kuusikymppinen nainen, jolla oli takanaan pitkä työura, ja joka työskenteli ennen eläköitymistään johtotehtävissä julkishallinnon puolella isossa kaupungissa, mikä ei ollut mitenkään kovin yleistä maaseudulta kotoisin olevalle hänen ikäluokkansa naiselle. Silti usein katsottiin, että menestyksekkäästä työurastaan huolimatta hän oli naimattomana suvun arvoasteikossa rouvia alempana. Vaikka nämä rouvat olisivat olleet täysin kouluttamattomia ja olleet koko ikänsä kotirouvana. Ihmettelin tätä aina kovin.

Vierailija kirjoitti:

On se kauheaa ajatella että vielä tyttömäiset parikymppiset neitosetkin jonain päivänä rouvaantuvat ja tanttaantuvat keski-ikäisiksi!

Mutta itse voivat olla muutoksesta ihan onnellisia. Mä ainakin olin parikymppisenä täynnä kaikenlaista epävarmuutta ja ahdistusta, nyt 45 v:nä onnellisempi kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Sinun se kannattaisi sinne terapiaan hakeutua, olet ollut keski-iässä jo 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu usein, että ihmisten käsitys keski-ikäisestä on jäänyt sinne jonnekin 80-luvulle. En ymmärrä miksi monet puhuvat nykypäivän neli- ja viisikymppisistä kuin he olisivat jotain raihnaisia muinaismuistoja. 

On kuitenkin tosiasia, että nykyiset neli-ja viisikymppiset (ja siitä vanhemmatkin ihmiset) ovat aivan erilaisia kuin vielä 30-40 v. sitten. Näin on yksinkertaisesti siksi, että maailma on aivan erilainen. Ihmiset ovat nykyään terveempiä kuin aiemmin, ja asenneilmapiirikin on muuttunut; eletään kansainvälisemmässä ja tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa. 

Jo ihan omat 50-luvun alkupuolella syntyneet vanhempani olivat 40 v. täyttäessään paljon vanhemman oloisia kuin nykypäivän nelikymppiset. Ja kun mietin mummoani silloin kun hän täytti 75 v. kasarin lopulla, hän ja hänen ikätoverinsa olivat kyllä aivan erilaisia kuin pian 72 v. täyttävä äitini, joka harrastaa mm. juoksemista ja 30 km pyörälenkkejä. 

Ehkä käyttäytyvät eri tavalla kuin ikäluokat ennen, mutta se ei tee ihmisiä yhtään sen nuoremmiksi. Vanhenemisen estämistä ei ole vielä kukaan keksinyt, keski-ikä on edelleen ihan sama kuin se oli 50-luvulla vaikka hampaat irvessä oltasiiin kuinka nuorekkaita ja meneviä, keski-ikäisiä silti yhtä kaikki. Ihmisten kuolleisuus ja sairastuvuus raketoi hurjasti jo 70 ikävuoden jälkeen, laskepa siitä keski-ikä. Vain harvat elävät tervettä ja hyvää elämää 90-vuotiaksi, sairaudet mm. syöpä iskee monella jo kauan ennen sitä. 

Miks Suomessa keski-ikä on niin negatiivinen käsite, kun taas ulkomailla middle age on ihan neutraali sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu usein, että ihmisten käsitys keski-ikäisestä on jäänyt sinne jonnekin 80-luvulle. En ymmärrä miksi monet puhuvat nykypäivän neli- ja viisikymppisistä kuin he olisivat jotain raihnaisia muinaismuistoja. 

On kuitenkin tosiasia, että nykyiset neli-ja viisikymppiset (ja siitä vanhemmatkin ihmiset) ovat aivan erilaisia kuin vielä 30-40 v. sitten. Näin on yksinkertaisesti siksi, että maailma on aivan erilainen. Ihmiset ovat nykyään terveempiä kuin aiemmin, ja asenneilmapiirikin on muuttunut; eletään kansainvälisemmässä ja tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa. 

Jo ihan omat 50-luvun alkupuolella syntyneet vanhempani olivat 40 v. täyttäessään paljon vanhemman oloisia kuin nykypäivän nelikymppiset. Ja kun mietin mummoani silloin kun hän täytti 75 v. kasarin lopulla, hän ja hänen ikätoverinsa olivat kyllä aivan erilaisia kuin pian 72 v. täyttävä äitini, joka harrastaa mm. juoksemista ja 30 km pyörälenkkejä. 

Ehkä käyttäytyvät eri tavalla kuin ikäluokat ennen, mutta se ei tee ihmisiä yhtään sen nuoremmiksi. Vanhenemisen estämistä ei ole vielä kukaan keksinyt, keski-ikä on edelleen ihan sama kuin se oli 50-luvulla vaikka hampaat irvessä oltasiiin kuinka nuorekkaita ja meneviä, keski-ikäisiä silti yhtä kaikki. Ihmisten kuolleisuus ja sairastuvuus raketoi hurjasti jo 70 ikävuoden jälkeen, laskepa siitä keski-ikä. Vain harvat elävät tervettä ja hyvää elämää 90-vuotiaksi, sairaudet mm. syöpä iskee monella jo kauan ennen sitä. [/quote

Mutta kyllähän monien sairauksien hoito ja ylipäätään terveystietoisuus ovat nykyään ihan eri tolalla kuin vaikka 35 v. sitten. Sillä, että ihmiset ovat terveempiä pidempään, on valtavan suuri merkitys. Eikä se liity siihen, että hampaat irvessä haluttaisiin olla nuorempia kuin mitä ollaan, vaan ihmiset toden totta ovat paremmassa kunnossa. Tähän yhtälöön ajatus muinaismuisto-nelikymppisistä istuu todella huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Riippuu minkä ikäiseksi elät tai mikä elinajanodote on sinun syntymävuonna, että oletko keskellä vai missä kohtaa elämää :D