Voisiko joku mies kertoa, mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa?

Puhuminenko on elämän tarkoitus? 

Esimerkiksi, kun vaimo hakee kaveriltaan jonkun asian (kirja lainaksi tai muun tavaran lainaaminen), asiasta järjestetään 2 pitkää puhelua ja tuntien viestien vaihto kaverin kanssa, tuloksena on sovittu aika esim. klo 14 kaverin kotiovella tapahtuvaa 1minuutin kohtaamista varten. Ja itse asiassa jompi kumpi on varmasti myöhässä, joten tuo sovittu aika joustaa jomman kumman joutuessa odottamaan.

Sama pätee kaupassa käyntiin perheessäni, tuntikausien suunnittelu kesken työpäivän, useita puheluita ja pitkä viestin vaihto kanssani, kumpi käy, missä, mitä ostetaan. Ja varmuuden vuoksi, kun huomataan ostoslista puutteelliseksi, sama alkaa alusta. 

Eli suunnitteluun käytetty aika on pidempi kuin itse tehtävä. Jos en jaksa keskustella asiasta paria tuntia, alkaa mykkäkoulu ja vihanpito. Voisiko joku selventää naisten ajatuksen juoksua, miksi suunnitteluun käytetään järjettömiä aikoja, jos tekeminen vie minuuteista tuntiin?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, kun toisaalta naisille sanotaan että "pitää puhua suoraan, miehet eivät osaa lukea ajatuksia", mutta kuitenkin melko yleinen kokemus on, että miehet eivät puhu tai keskustele.

Niin, sehän johtuu siitä että nainen tietää kaikki ongelmat suhteessa (hän ne on aiheuttanutkin) joten luonnollisesti hän tietää miten ne korjataan. Siksi hänen pitää selittää ne helposti ymmärrettävällä tavalla, että miehelle ei koidu vaivaa. Miehen pitää saada tietää mitä nainen ajattelee, mies puolestaan istuu mykkänä ja nainen arvailee mitä miehellä on mielessä. Tämä on valtapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Puhuminenko on elämän tarkoitus? 

Esimerkiksi, kun vaimo hakee kaveriltaan jonkun asian (kirja lainaksi tai muun tavaran lainaaminen), asiasta järjestetään 2 pitkää puhelua ja tuntien viestien vaihto kaverin kanssa, tuloksena on sovittu aika esim. klo 14 kaverin kotiovella tapahtuvaa 1minuutin kohtaamista varten. Ja itse asiassa jompi kumpi on varmasti myöhässä, joten tuo sovittu aika joustaa jomman kumman joutuessa odottamaan.

Sama pätee kaupassa käyntiin perheessäni, tuntikausien suunnittelu kesken työpäivän, useita puheluita ja pitkä viestin vaihto kanssani, kumpi käy, missä, mitä ostetaan. Ja varmuuden vuoksi, kun huomataan ostoslista puutteelliseksi, sama alkaa alusta. 

Eli suunnitteluun käytetty aika on pidempi kuin itse tehtävä. Jos en jaksa keskustella asiasta paria tuntia, alkaa mykkäkoulu ja vihanpito. Voisiko joku selventää naisten ajatuksen juoksua, miksi suunnitteluun käytetään järjettömiä aikoja, jos tekeminen vie minuuteista tuntiin?

Ei voi selventää noita hatusta vetämiäsi juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Puhuminenko on elämän tarkoitus? 

Esimerkiksi, kun vaimo hakee kaveriltaan jonkun asian (kirja lainaksi tai muun tavaran lainaaminen), asiasta järjestetään 2 pitkää puhelua ja tuntien viestien vaihto kaverin kanssa, tuloksena on sovittu aika esim. klo 14 kaverin kotiovella tapahtuvaa 1minuutin kohtaamista varten. Ja itse asiassa jompi kumpi on varmasti myöhässä, joten tuo sovittu aika joustaa jomman kumman joutuessa odottamaan.

Sama pätee kaupassa käyntiin perheessäni, tuntikausien suunnittelu kesken työpäivän, useita puheluita ja pitkä viestin vaihto kanssani, kumpi käy, missä, mitä ostetaan. Ja varmuuden vuoksi, kun huomataan ostoslista puutteelliseksi, sama alkaa alusta. 

Eli suunnitteluun käytetty aika on pidempi kuin itse tehtävä. Jos en jaksa keskustella asiasta paria tuntia, alkaa mykkäkoulu ja vihanpito. Voisiko joku selventää naisten ajatuksen juoksua, miksi suunnitteluun käytetään järjettömiä aikoja, jos tekeminen vie minuuteista tuntiin?

Missä kohtaa vaimostasi tuli naiSET?

Nainen ei tarvitse miestä joka puhuu päälle, nainen tarvitsee kuuntelijan

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on ytimekäs ja suoraviivainen. Hänen ajatusmallilla se menee niin, että hän jo sanoi sanottavansa. Saman asian vatvominen on turhaa.

Eikö tuo ole sinusta raskasta?

Aika usein nainen kuvittelee että mies ymmärtää vihjailusta jotain vaikka ei ymmärrä.Naiset ei myös puhu sekin on todettava.Parasta miehen kanssa on yhteiset harrastukset ulkoilu liikunta ja yhdessä ruuan laitto sekä yhdessä peseytyminen siinä sivussa kumpikin hoitaa työnsä rahat laskut pyykit opiskelut siivoukset eikä valita.

Vierailija kirjoitti:

Puhun mielelläni, jos puhutaan palaverityyliin rauhallisesti ja käsitellään asioita.

En jaksa puhua, jos asioiden sijaan pääfokus on siinä että päästään ilmaisemaan maksimaalinen määrä tunnetiloja ilman mitään varsinaista tulosta.

"Sopiiko palaveri klo 15? Haluaisin tehdä tiettäväksi että rakastan sinua." "Kyllä sopii. Lähetän sinulle kalenterikutsun otsikolla Viikottainen rakkaudentunnustus. Varaan 15 minuuttia, varmaan riittää. Mitä laitan agendaksi eli mihin tulokseen pyrimme?"

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen sinänsä ei ole mitenkään vaikeaa. Mies kun mies puhuu sujuvasti työpaikalla tai kaveriporukassa. Pitäisi naispuolisena kumppanina kysyä että: "Mikä minun käytöksessäni ja reaktioissani on sellaista, että miehen on niin vaikea puhua minulle"

Miten puhut tunteistasi työkaverisi kanssa? Jos nyt ratakiskoa otetaan avuksi niin tässä ei nyt ollut kyse siitä että mies ei puhu autoremontista tai säästä.

Mies puhuu  asiasta, nainen taas puhumisen ilosta,  on kivaa olla äänessä. Mutta nainen hiljenee  kun  puhutaan asiasta koska pelkää  tulevansa nähdyksi sellaisena kun on, eli vähemmän järkevänä.

Ja muutaman kerran kun nainen on hiljentynyt, mies ymmärtää nähneensä naisensa, hänkin vaikenee koska ei halua tuottaa mielipahaa naiselleen. Siksi useat  vanhat parit ovat hiljaa enimmäkseen. Mutta puhuvat jos on muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun mielelläni, jos puhutaan palaverityyliin rauhallisesti ja käsitellään asioita.

En jaksa puhua, jos asioiden sijaan pääfokus on siinä että päästään ilmaisemaan maksimaalinen määrä tunnetiloja ilman mitään varsinaista tulosta.

"Sopiiko palaveri klo 15? Haluaisin tehdä tiettäväksi että rakastan sinua." "Kyllä sopii. Lähetän sinulle kalenterikutsun otsikolla Viikottainen rakkaudentunnustus. Varaan 15 minuuttia, varmaan riittää. Mitä laitan agendaksi eli mihin tulokseen pyrimme?"

Eeei, kun nyt yrität taas tuoda tunteita keskusteluun. Tunteet eivät ole asia. Tunneasiat on tunnustettu 17 vuotta sitten ja ne ovat asialistalla vain jos jotain muutosta on käsiteltävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita ap luotettua dataa mikä on miesten puhumattomuuden aste parisuhteessa ja millaisia ongelmia siitä syntyy.

NNyt "moni mies" on vähän ylimalkaisesti sanottu.

Jos taas puhut mosta parisuhteestasi, kuten palstalla on tapana niin emme voi tapailukumppaniesi puolesta sanoa yhtään mitään. Sinun tulee selvittää se halutessasi heidän kanssa suoraan.

Haloo, ap tai muut keskustelijat?

Tää on keskustelupalsta eikä mikään tiedelehti. Täällä olisi oikeasti joku kolme keskustelua, jos kaikki keskustelut pitäisi perustella "luotetulla datalla".

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta yleensä mies puhuu asioista ja sanoon niin kuin ne hänen mielestään on.

Naisille keskustelut taas on jonkinlaista peliä ja puhutaan mitä sattuu ja varsinainen viesti yritetään päätellä kaikesta muusta, paitsi siitä mitä sanotaan. 

Kiitos päivän naisvihapläjäyksestä. "Mies sanoo miten asiat hänen mielestään on, naiset puhuvat ihan mitä sattuu." Täytyy sanoa että sinun sukupuoltasi en osaa päätellä, sillä töräytyksesi sisältää nuo molemmat tuntomerkit.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman syyllistävä aloitus, mutta vastataan nyt silti:

Tuossa edellä joku sanoi, että naiset ovat yleensä sujuvampia puhumaan. Se on totta. Silloin mies voi kokea olonsa uhatuksi, kun toinen tykittää lauseita sujuvammin kuin mihin itse kykenee.

Toinen asia, joka mainittiin, on kuunteleminen. Sen tarvitsee olla vastavuoroista, jos haluaa hyvän keskustelun. Jos siis haluat puhuvan miehen, harjoittele aktiivista kuuntelemista, ja sitten mene sinne kirjastoon, jota 6/6 suositteli.

Keskusteleminen on taito, jota voi harjoitella ja jossa voi kehittyä.

Lykkyä tykö!

Miksi mies kokee olonsa uhatuksi jos nainen on parempi puhumaan? Miksi mies ei tee asialle mitään? Eihän nainen voi alkaa teeskennellä olevansa huonompi kuin on, että miehen herkkä itsetunto ei saa kolhuja.

Joskus suhteessa nainen yritti saada minua puhumaan. Puhun kyllä mutta tässä tapauksessa naisen kommunikaatio tuli jostain yksityisestä, sisäisestä tunnemaailmankaikkeudesta että vaikea siinä on keskustella jos ei osaa lukea ajatuksia. Joskus kannattaisi ottaa huomioon että muut ovat erillisiä olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Joskus suhteessa nainen yritti saada minua puhumaan. Puhun kyllä mutta tässä tapauksessa naisen kommunikaatio tuli jostain yksityisestä, sisäisestä tunnemaailmankaikkeudesta että vaikea siinä on keskustella jos ei osaa lukea ajatuksia. Joskus kannattaisi ottaa huomioon että muut ovat erillisiä olentoja.

Olisi kannattanut kuunnella mitä toinen sanoi.

Liikeneuvotteluiden käymisestä opetetaan, että ei saa puhua ensin. Jos puhut, olet heikompi. Vaikene, pistä toinen arvailemaan, pakota puhumaan. Siksi miehet eivät puhu, yrittävät pitää vallan käsissään.

Puhumisessa on vaikeaa se, kun toinen ei osaa kuunnella.

Joskus tyttöystävä on ihmetellyt, miksi en puhu. Kun olen sitten sanonut että mikä ärsyttää niin tyttöystävä on kiistänyt koko asian / alkanut vängätä vastaan. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että toista v**uttaa jokin ja pahoitella?

Vierailija kirjoitti:

Puhumisessa on vaikeaa se, kun toinen ei osaa kuunnella.

Joskus tyttöystävä on ihmetellyt, miksi en puhu. Kun olen sitten sanonut että mikä ärsyttää niin tyttöystävä on kiistänyt koko asian / alkanut vängätä vastaan. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että toista v**uttaa jokin ja pahoitella?

Ihan sama täällä, sukupuolet vaan toisin päin.

Ajattelet siis että kun puhuminen oli vaikeaa, sinun ei tarvitse ikinä enää tehdä sitä? Suhdetta tarvitsee parantaa vain jos se on äärimmäisen helppoa ja yksinkertaista ja molemmat puhuvat kuin self help oppaiden malliesimerkeissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumisessa on vaikeaa se, kun toinen ei osaa kuunnella.

Joskus tyttöystävä on ihmetellyt, miksi en puhu. Kun olen sitten sanonut että mikä ärsyttää niin tyttöystävä on kiistänyt koko asian / alkanut vängätä vastaan. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että toista v**uttaa jokin ja pahoitella?

Ihan sama täällä, sukupuolet vaan toisin päin.

Ajattelet siis että kun puhuminen oli vaikeaa, sinun ei tarvitse ikinä enää tehdä sitä? Suhdetta tarvitsee parantaa vain jos se on äärimmäisen helppoa ja yksinkertaista ja molemmat puhuvat kuin self help oppaiden malliesimerkeissä?

En sanonut noin. Mikä ihme teillä naisilla on kun kaikki pitää vääntää toiseksi tai laittaa sanat toisen suuhun? En halua puhua, kun en halua alkaa siihen juupas-eipäs väittelyyn. Jos sanon naiselle esimerkiksi että kaipaan omaa aikaa ja haluan lähteä koiran kanssa YKSIN ulos niin en halua sitä httovie perustella tai aloittaa siitäkin jotain argumenttisotaa. Siksi on parempi vaan olla hiljaa ja tehdä mitä haluaa.