Voisiko joku mies kertoa, mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumisessa on vaikeaa se, kun toinen ei osaa kuunnella.

Joskus tyttöystävä on ihmetellyt, miksi en puhu. Kun olen sitten sanonut että mikä ärsyttää niin tyttöystävä on kiistänyt koko asian / alkanut vängätä vastaan. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että toista v**uttaa jokin ja pahoitella?

Ihan sama täällä, sukupuolet vaan toisin päin.

Ajattelet siis että kun puhuminen oli vaikeaa, sinun ei tarvitse ikinä enää tehdä sitä? Suhdetta tarvitsee parantaa vain jos se on äärimmäisen helppoa ja yksinkertaista ja molemmat puhuvat kuin self help oppaiden malliesimerkeissä?

En sanonut noin. Mikä ihme teillä naisilla on kun kaikki pitää vääntää toiseksi tai laittaa sanat toisen suuhun? En halua puhua, kun en halua alkaa siihen juupas-eipäs väittelyyn. Jos sanon naiselle esimerkiksi että kaipaan omaa aikaa ja haluan lähteä koiran kanssa YKSIN ulos niin en halua sitä httovie perustella tai aloittaa siitäkin jotain argumenttisotaa. Siksi on parempi vaan olla hiljaa ja tehdä mitä haluaa.

Huonoja uutisia. En ala käydä keskustelua niin että sinä sanot miten asia on ja minä kuuntelen hiljaa. Sinä hoidit asian huonosti ja sanon sen sinulle suoraan. Et vaienna minua dissaamalla "te naiset sitä, te naiset tätä". Et osaa puhua eikä se ole tyttyöstäväsi eikä minun syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumisessa on vaikeaa se, kun toinen ei osaa kuunnella.

Joskus tyttöystävä on ihmetellyt, miksi en puhu. Kun olen sitten sanonut että mikä ärsyttää niin tyttöystävä on kiistänyt koko asian / alkanut vängätä vastaan. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että toista v**uttaa jokin ja pahoitella?

Ihan sama täällä, sukupuolet vaan toisin päin.

Ajattelet siis että kun puhuminen oli vaikeaa, sinun ei tarvitse ikinä enää tehdä sitä? Suhdetta tarvitsee parantaa vain jos se on äärimmäisen helppoa ja yksinkertaista ja molemmat puhuvat kuin self help oppaiden malliesimerkeissä?

En sanonut noin. Mikä ihme teillä naisilla on kun kaikki pitää vääntää toiseksi tai laittaa sanat toisen suuhun? En halua puhua, kun en halua alkaa siihen juupas-eipäs väittelyyn. Jos sanon naiselle esimerkiksi että kaipaan omaa aikaa ja haluan lähteä koiran kanssa YKSIN ulos niin en halua sitä httovie perustella tai aloittaa siitäkin jotain argumenttisotaa. Siksi on parempi vaan olla hiljaa ja tehdä mitä haluaa.

Huonoja uutisia. En ala käydä keskustelua niin että sinä sanot miten asia on ja minä kuuntelen hiljaa. Sinä hoidit asian huonosti ja sanon sen sinulle suoraan. Et vaienna minua dissaamalla "te naiset sitä, te naiset tätä". Et osaa puhua eikä se ole tyttyöstäväsi eikä minun syytä.

Ja taas mennään. Ei ihmekään että niin moni näkättävä nykynainen jää ikisinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumisessa on vaikeaa se, kun toinen ei osaa kuunnella.

Joskus tyttöystävä on ihmetellyt, miksi en puhu. Kun olen sitten sanonut että mikä ärsyttää niin tyttöystävä on kiistänyt koko asian / alkanut vängätä vastaan. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että toista v**uttaa jokin ja pahoitella?

Ihan sama täällä, sukupuolet vaan toisin päin.

Ajattelet siis että kun puhuminen oli vaikeaa, sinun ei tarvitse ikinä enää tehdä sitä? Suhdetta tarvitsee parantaa vain jos se on äärimmäisen helppoa ja yksinkertaista ja molemmat puhuvat kuin self help oppaiden malliesimerkeissä?

En sanonut noin. Mikä ihme teillä naisilla on kun kaikki pitää vääntää toiseksi tai laittaa sanat toisen suuhun? En halua puhua, kun en halua alkaa siihen juupas-eipäs väittelyyn. Jos sanon naiselle esimerkiksi että kaipaan omaa aikaa ja haluan lähteä koiran kanssa YKSIN ulos niin en halua sitä httovie perustella tai aloittaa siitäkin jotain argumenttisotaa. Siksi on parempi vaan olla hiljaa ja tehdä mitä haluaa.

Huonoja uutisia. En ala käydä keskustelua niin että sinä sanot miten asia on ja minä kuuntelen hiljaa. Sinä hoidit asian huonosti ja sanon sen sinulle suoraan. Et vaienna minua dissaamalla "te naiset sitä, te naiset tätä". Et osaa puhua eikä se ole tyttyöstäväsi eikä minun syytä.

Ja taas mennään. Ei ihmekään että niin moni näkättävä nykynainen jää ikisinkuksi.

Eipä. Mies järkyttyy tyttöystävän vastaan sanomisesta niin paljon, että lakkaa puhumasta kokonaan. Kyllä alkaa naista ikisinkkuus houkutella.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja puhun.

Olen tasavertainen keskustelija, siksi se onnistuu ja yleensä tuntuu helpoltakin.

Yleensä naiset ovat verbaalisesti taitavampia kuin miehensä. Tämä johtaa helposti siihen, että nainen kykenee keskustelemaan erityisesti tunteista paremmin kuin mies, ja usein myös perustelemaan tarpeensa monipuolisemmin kuin mies.

Mies jämähtää helposti stereotyyppisesti insinöörimäiseen analyyttiseen ajatteluun ja loogiseen päättelyyn. Miehelle on usein vaikeaa ymmärtää puhumista puhumisen vuoksi, siis stereotyyppisesti "ajattelemista ääneen".

Kaikki ovat yksilöitä ja yksilöllisiä eroja on paljon, mutta tilastollisesti näin. Miehelle on usein vaikeaa, jos nainen käyttää valtaa enemmän kuin hän. Tasa-arvosta ollaan vieläkin kaukana.

80 % pojista lukee todella vähän. Se on yksi merkki siitä, että sanavarasto ja kommunikaatiotaidot jäävät suppeiksi.

Etsi mies kirjastosta, niin sinulla on parempi mahdollisuus saada keskustelemisesta nauttiva mies.

Hyvä kommentti!

Tämä ketju on hyvä esimerkki miksi en puhu naisten kanssa, miehet yrittävät kertoa miksi ei puhuta ja naiset hyökkäävät heti kimppuun solvauksia ja arvosteluista kuinka taas nainen on oikeassa ja mies väärässä. Miksi pyydätte puhumaan kun haluatte ainoastaan kuuntelijan joka myötäilee teitä ja teidän mielipidettä?

Ihmiset käsittelevät asioita eri tavoin. Jotkut eivät koe tarvetta puhua, vaikka se tekisi oikeasti hyvää sekä itselle että parisuhteelle.

Oma puolisoni on hyvä esimerkki. Hänen kanssaan pystyn kyllä itse puhumaan, mutta olen huomannut, että joskus vaikeiden tuntemusten kohdalla hänen on vaikea tuoda niitä esille.

Pyörittelee asioita sisällään, käsittelee niitä mielummin omissa ajatuksissaan kuin puhuu heti minulle, vaikka asia koskisi läheisestikin minua ja parisuhdettamme. Hän on kertonut kokevansa, että asiat usein helpottavat/paranevat riittävästi itsestään ajan kuluessa, eli hänestä on tavallaan "turhaa" puhua mieltä painavasta aiheesta..

Itse haluan selvittää asiat heti, en huomenna, enkä "myöhemmin", koska ne jäävät silloin helposti selvittämättä ja puhumatta. Hyväksyn sen, että riidan jälkeen tilanteen annetaan rauhoittua hetken, mutta vihaisena en suostu menemään nukkumaan.

Oman mattoni alla ei ole loputtomasti tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki miksi en puhu naisten kanssa, miehet yrittävät kertoa miksi ei puhuta ja naiset hyökkäävät heti kimppuun solvauksia ja arvosteluista kuinka taas nainen on oikeassa ja mies väärässä. Miksi pyydätte puhumaan kun haluatte ainoastaan kuuntelijan joka myötäilee teitä ja teidän mielipidettä?

Sinä haluat että naiset ainoastaan myötäilevät ja kuuntelevat, huudat pettyneenä kun näin ei tapahtunut ja sitten syyttelet naisia siitä että haluavat samaa kuin miehet eli myötäilyä ja kuuntelemista.

Harva nainen haluaa oikeasti että mies puhuu, naiset haluavat että mies kuuntelee mitä nainen puhuu ja on olkapäätä kun joku loukkasi taas tunteita tai joku asia ei mennyt niin kuin nainen haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki miksi en puhu naisten kanssa, miehet yrittävät kertoa miksi ei puhuta ja naiset hyökkäävät heti kimppuun solvauksia ja arvosteluista kuinka taas nainen on oikeassa ja mies väärässä. Miksi pyydätte puhumaan kun haluatte ainoastaan kuuntelijan joka myötäilee teitä ja teidän mielipidettä?

Sinä haluat että naiset ainoastaan myötäilevät ja kuuntelevat, huudat pettyneenä kun näin ei tapahtunut ja sitten syyttelet naisia siitä että haluavat samaa kuin miehet eli myötäilyä ja kuuntelemista.

Missä vaiheessa noin sanoin? Ei tarvitse analysoida tekstiä mitenkään kun luet vain ne sanat mitä minä sanoin ja älä tunge sanoja suuhuni.

En korota ääntäni koskaan kun on huomattavasti järkevämpää keskustella kuin huutaa päättömänä

Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta puhua. Ei minulla myöskään ole ollut tarvetta parisuhteelle. Eikä mikään tuollainen ole koskaan mättänyt.

Eli ehkä mun ei olis pitänyt vastata ollenkaan kun ei ole ollenkaan kokemusta tuollaisista asioista.

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki miksi en puhu naisten kanssa, miehet yrittävät kertoa miksi ei puhuta ja naiset hyökkäävät heti kimppuun solvauksia ja arvosteluista kuinka taas nainen on oikeassa ja mies väärässä. Miksi pyydätte puhumaan kun haluatte ainoastaan kuuntelijan joka myötäilee teitä ja teidän mielipidettä?

Sinä haluat että naiset ainoastaan myötäilevät ja kuuntelevat, huudat pettyneenä kun näin ei tapahtunut ja sitten syyttelet naisia siitä että haluavat samaa kuin miehet eli myötäilyä ja kuuntelemista.

Missä vaiheessa noin sanoin? Ei tarvitse analysoida tekstiä mitenkään kun luet vain ne sanat mitä minä sanoin ja älä tunge sanoja suuhuni.

En korota ääntäni koskaan kun on huomattavasti järkevämpää keskustella kuin huutaa päättömänä

Lue oma kommenttisi. Ei se ollut analyysi vaan ihan kirjaimellisesti sanoit noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki miksi en puhu naisten kanssa, miehet yrittävät kertoa miksi ei puhuta ja naiset hyökkäävät heti kimppuun solvauksia ja arvosteluista kuinka taas nainen on oikeassa ja mies väärässä. Miksi pyydätte puhumaan kun haluatte ainoastaan kuuntelijan joka myötäilee teitä ja teidän mielipidettä?

Sinä haluat että naiset ainoastaan myötäilevät ja kuuntelevat, huudat pettyneenä kun näin ei tapahtunut ja sitten syyttelet naisia siitä että haluavat samaa kuin miehet eli myötäilyä ja kuuntelemista.

Missä vaiheessa noin sanoin? Ei tarvitse analysoida tekstiä mitenkään kun luet vain ne sanat mitä minä sanoin ja älä tunge sanoja suuhuni.

En korota ääntäni koskaan kun on huomattavasti järkevämpää keskustella kuin huutaa päättömänä

Lue oma kommenttisi. Ei se ollut analyysi vaan ihan kirjaimellisesti sanoit noin.

En puhunut huutamisesta sanallakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sanottu sana väännetään ja käännetään nurinniskoin ja monenlaisten pahantahtoisten tulkintojen kautta uudeksi loukkaantumisen ja riidan aiheeksi. Siksi jokainen sanomatta jäänyt sana on hetki sopua ja rauhaa elämässä enemmän.

Sinun elämässäsi. Toisen elämäkö sinua ei kiinnosta? 

Hämmästytkö kovasti sitten kun nainen lähtee kyllästyttyään siihen, että hänen tarpeitaan ei sinulle ole olemassa? On hyvin yksinkertaista korjata toisen väärä käsitys. Jos sitä ei tee, pahantahtoiset tulkinnat yleistyvät niilläkin, jotka ovat aiemmin olleet ihania hyväntuulisia nuorikkoja. Patologiset tapaukset sitten erikseen. 

Tämän soisin miesten ymmärtävän: jos et ota kantaa koska et viitsi alentua  tai koe tarpeelliseksi selittää tai puolustaa omaa näkemystäsi tai toimintaasi jos se ei toisesta tunnu hyvältä, se kertoo kyllä naiselle että pidät itseäsi häntä ylempiarvoisena. Moni nainen yrittää hämmästyttävän pitkään sietää tilannetta, koska se on niin monen miehen uskomus joka tapauksessa ettei ihan pienestä maksa vaivaa lähteä vaihtamaankaan. Jos jätät puolustautumatta silkkaa arkuuttasi ilman ylimieltä, toinen ei voi sitä tietää vaan olettaa sen vallitsevan. 

Tosi moni mies sitten onkin ongelmissa, koska toisen tikunnokkaan nostaman toiminnan peruste alun perin on juuri piittaamattomuus toisesta. Sitten tosiaan jää vaihtoehdoiksi valehtelu ja vaikeneminen. 

Sä taisit tuossa juuri todistaa sen pointin, jonka lainaamasi kirjoittaja toi esille. Hän kirjoitti siitä, miten sanoja vääristellään ja sinulle heräsi siitä tarve osoittaa toiselle, miten hän on väärässä, kun hän kokee asian noin ja miten se itse asiassa onkin hänen vikansa. Tuo on oppikirjaesimerkki puutteellisesta tunneälystä, jos noin tapahtuu parisuhteessa.

Seurustelin naisen kanssa, joka väitti jääneensä yksin suhteessaan ja koki syyksi sen, että ex-mies ei puhunut. Minun olisi pitänyt tajuta hänen tunneälynsä taso jo siinä vaiheessa, kun valitin työstressiä ja hän vain totesi, että kerro esimiehelle tai vaihda duunia. Myöhemmin meille tuli ihan parisuhdetta koskeva ongelma ja kun otin sen puheeksi niin sitten keskusteltiinkin siitä ahdistuksesta, jota mun keskustelunavaus aiheutti hänelle. Hän puolustautui voimakkaasti eli pahoittelun sijaan hänen käytökselleen löytyi syitä, jolloin minä koin mielipahaa omasta syystäni. Tuo oli kuin joku helkkarin oikeudenkäynti siitä, kumman tunteet ovat oikeutettuja. Samalla tajusin, että hän on tehnyt ex-miehestään hiljaisen, koska se ressukka on varmaan kokenut saman kuin minäkin eli puhuminen ei johda mihinkään muuhun kuin mitätöintiin. Olin täysin ihmeissäni, koska en ole ennen törmännyt sellaiseen, että ongelmasta puhuminen aiheuttaa vielä "isomman" vastaongelman.

Yleisesti sanoisin, että kuunnelkaa kumppaneitanne. Jos kumppani kokee jäävänsä yksin tai vaille arvostusta ja esittää asiansa asiallisesti niin ottakaa se sydämeenne. Älkää ikinä "ampuko sanansaattajaa". 

M44

En melkein koskaan puhu puolisoni kanssa tunteista tai meidän suhteestamme. Toki silloin puhumme niistä, jos niissä on jotain uutta ja kiinnostavaa puhuttavaa. Yleensä ei ole tarvetta, olemmehan olleet yhdessä jo pitkään, eivätkä asiat muutu joka päivä.

Puhumme esimerkiksi molempien töistä ja harrastuksista, unelmista ja toiveista, yleisistä politiikan, tieteen ja kulttuurin asioista. Sellaisista asioista, joista hyvät ystävät muutenkin puhuvat keskenään, vaikka eivät olisi parisuhteessa keskenään. Se parisuhde on ja voi hyvin ilman, että sitä täytyy joka päivä uudistaa puhumalla siitä, onko se vielä olemassa ja miksi ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Tosi väsyneitä ja ummehtuneita nämä miehet Marsista ja naiset Venuksesta -stereotyypit. Kyllä minä ainakin puhun päivittäin sekä miesten että naisten kanssa, enkä ole huomannut mitään kategorista eroa heidän tavoissaan puhua. Toki on joitakin kulttuurista johtuvia eroja keskustelutavoissa, mutta näissäkin yksilöiden välinen vaihtelu on nykyään paljon suurempaa kuin yhtenäiskulttuurin aikakaudella. Myös joitakin synnynnäisiä eroja lienee sukupuolten välillä keskimääräisissä mielenkiinnon kohteissa, mutta jälleen yksilöiden välinen vaihtelu on suurta.

En tiedä, onko oikeasti niin moni palstan käyttäjä onnistunut löytämään täydellisesti jotain 1980-luvun Uuno Turhapuro -elokuvien stereotypioita vastaavia miehiä ja naisia lähipiiriinsä, vai tulkitseeko vain moni ihan tavallista käyttäytymistä niiden stereotypioihin perustuvien oletusten kautta. Veikkaisin jälkimmäistä, mutta mistäs minä tiedän.

Oletko näiden kaikkien päivittäisten mies- ja naispuolisten keskustelukumppanien kanssa myös parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen sinänsä ei ole mitenkään vaikeaa. Mies kun mies puhuu sujuvasti työpaikalla tai kaveriporukassa. Pitäisi naispuolisena kumppanina kysyä että: "Mikä minun käytöksessäni ja reaktioissani on sellaista, että miehen on niin vaikea puhua minulle"

Miten puhut tunteistasi työkaverisi kanssa? Jos nyt ratakiskoa otetaan avuksi niin tässä ei nyt ollut kyse siitä että mies ei puhu autoremontista tai säästä.

Aivan, siitä ei ollutkaan kyse, joten miksi kaivelit hatustasi ratakiskoja? Kyse ei ollut nimenomaisista puheenaiheista. Ne tietenkin vaihtelevat sen mukaan, kenen kanssa puhutaan. 

Ratakiskoajattelusi perusteella ilmeisesti kuvittelet että mies ei voisi puhua tunteista vaikkapa ystävän kanssa. Valitettavasti joskus on niin päin, että puolison kanssa keskustelu typistyy autoremontista ja säästä rupatteluun. Sopii edelleen kysyä, miksi.

Ihmisen kanssa joka asenne on minä minä minä ei pysty keskustelemaan niin puhumiseen tuhlaa vain aikaa kun ei se johda mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on ytimekäs ja suoraviivainen. Hänen ajatusmallilla se menee niin, että hän jo sanoi sanottavansa. Saman asian vatvominen on turhaa.

Aika raskaalta kuulostaa, jos parisuhteen tulevaisuudesta keskustelu, ja tunteista puhuminen puuttuu suhteesta kokonaan, kun "on jo sanottu sanottava". Kuolisin sisältä tuollaisessa suhteessa, ja ihmettelisin kyllä miten saattaisin edes ihastua tuppisuuhun joka vain luettelee asioita, ja sitten ne on sanottu, eikä niistä enää tarvitse puhua. Puhuminen on ihmiselle luontainen tapa kommunikoida. Tuo on sama kuin apinoilta loppuisi rapsuttelu, tai minkki laitetaan häkkiin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on ytimekäs ja suoraviivainen. Hänen ajatusmallilla se menee niin, että hän jo sanoi sanottavansa. Saman asian vatvominen on turhaa.

Aika raskaalta kuulostaa, jos parisuhteen tulevaisuudesta keskustelu, ja tunteista puhuminen puuttuu suhteesta kokonaan, kun "on jo sanottu sanottava". Kuolisin sisältä tuollaisessa suhteessa, ja ihmettelisin kyllä miten saattaisin edes ihastua tuppisuuhun joka vain luettelee asioita, ja sitten ne on sanottu, eikä niistä enää tarvitse puhua. Puhuminen on ihmiselle luontainen tapa kommunikoida. Tuo on sama kuin apinoilta loppuisi rapsuttelu, tai minkki laitetaan häkkiin elämään.

Miehet ja naiset on erilaisia. Naisille on luontaisita puhua puhumisen ilosta ja miehille tekeminen tekemisen ilosta. Se että naist tykkää ja haluaa puhua ei tarkoita että miehet thaluaisi samaa asiaa vaikka kuinka naiset vaativat sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on ytimekäs ja suoraviivainen. Hänen ajatusmallilla se menee niin, että hän jo sanoi sanottavansa. Saman asian vatvominen on turhaa.

Aika raskaalta kuulostaa, jos parisuhteen tulevaisuudesta keskustelu, ja tunteista puhuminen puuttuu suhteesta kokonaan, kun "on jo sanottu sanottava". Kuolisin sisältä tuollaisessa suhteessa, ja ihmettelisin kyllä miten saattaisin edes ihastua tuppisuuhun joka vain luettelee asioita, ja sitten ne on sanottu, eikä niistä enää tarvitse puhua. Puhuminen on ihmiselle luontainen tapa kommunikoida. Tuo on sama kuin apinoilta loppuisi rapsuttelu, tai minkki laitetaan häkkiin elämään.

Miehet ja naiset on erilaisia. Naisille on luontaisita puhua puhumisen ilosta ja miehille tekeminen tekemisen ilosta. Se että naist tykkää ja haluaa puhua ei tarkoita että miehet thaluaisi samaa asiaa vaikka kuinka naiset vaativat sitä

Ei pidä paikkaansa