Erimielisyys hautajaisiin osallistumisesta
Minulle todella rakas ihminen kuoli hiljattain. Toivoin kovasti mieheni lähtevän tuekseni hautajaisiin, mutta hän kieltäytyi. Oli hänen lapsiviikkonsa, ei halunnut pyytää vaihtopäivää äidiltä ja lapsi oli liian nuori (hänen mielestään) osallistumaan hautajaisiin.
Nyt miehen isovanhempi menehtyi. Enää lapsi ei ole liian nuori osallistumaan hautajaisiin (lapsi ei ole koskaan tavannut ko. henkilöä, en minäkään) ja nyt minun pitäisi olla valmis miehen tueksi.
En todellakaan ole valmis lähtemään, koska oma suruprosessi on aivan kesken. En kestäisi hautajaisia, kun arkikin vielä hajoilee. Mies kiukuttelee ja pitää mykkäkoulua, kun sanoin etten pysty osallistumaan.
Mitä tekisit? Hänen käytös tuntuu kohtuuttomalta, kun itse juuri toimi aivan samoin - lukuunottamatta ettei ollut juuri kokenut menetystä.
Kommentit (155)
Hieno suhde teillä. Puolin ja toisin.
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
En menisi kenenkään hautajaisiin "velvollisuudesta".
Vain, jos ehdottomasti itse haluaisin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Jos ap ei ole koskaan tavannutkaan ko. vainajaa niin mitä ihmettä hän tekee hautajaisissa?
Tulee ennemmin vaikutelma kuokkimisesta.
Nie sanot miehelle saman kuin mis sanoi sinulle. Ettet tule kun ei hänkään tullut sinun läheisesi hautajaisiin. Miehellesi tiedoksi: Sitä saa mitä tilaa.
Joo, ei taida olla kovin läheinen suhde kun ei ole edes miehen isovanhemmalle esitelty.
Koittakaa keskustella syvällisesti asiasta läpikotaisin. Kerro kuinka rikki sinä olet vielä, kerro että sinua loukkasi kun hän ei lähtenyt tueksesi aiemmin, ja nyt ihmettelet miten hän pyytää sinulta samaa? ole avoin, ja rehellinen. uskon, että keskustelu asiasta auttaa joka tapauksessa, menivät asiat miten meni. Tsempiä
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Ei miehen isovanhempi ole ap:n lähiperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Jos ap ei ole koskaan tavannutkaan ko. vainajaa niin mitä ihmettä hän tekee hautajaisissa?
Tulee ennemmin vaikutelma kuokkimisesta.
Eli kysyjä itsekin oli tavallaan kuokkimassa, jos se vainaja ei ollut edes perhettä. No, ehkä kutsu hautajaisiin oli esitetty jollain tavalla.
Sano että sinulle jäi niin hirveät traumat hautajaisista, kun mies ei tullut tueksesi, että nyt et kykene lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Ei miehen isovanhempi ole ap:n lähiperhettä.
Jep, mutta kun kerran puolisona on, niin tavallisesti kyllä sitten kumpikin menee, jos on mennäkseen.
Tapoja saa toki rikkoa.
Siksi toisekseen, kun joku sanoi, että jos vaimo menee puolisonsa isovanhemman hautajaisiin ja etenkin jos vaimo ei ole vainajaa tämän eläessä koskaan tavannut, niin hautajaisiin meno on kuokkimista. Niin kysynpä sitten, olisko se ihan hyvä syy sen miehen kieltäytymiseen siitä vaimon rakkaan ystävän hautajaisiin menosta se että hän olisi siellä ollut vain kuokkimassa.
Siksi toisekseen hautajaisiin mennään kunnioittamaan vainajan muistoa, ei sinne silloin koskaan kuokkimaan mennä! Yleensä hautajaisiin myös paikalle toivotut kutsutaan...
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Kyseessä oli kummitätini, ei biologisesti perhettä mutta henkisesti kyllä. Mieheni tunsi myös hänet.
Mieheni isovanhempi on ollut koko suhteemme ajan hoidossa, en ole tavannut häntä koskaan ja minulle tilanne on näyttäytynyt niin ettei mieheni ole ollut läheinen hänen kanssaan. Lapsena toki ollut tekemisissä.
Jos oma tilanteeni ei olisi tämä, menisin ehdottomasti mukaan kuten mies vaatii. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Jos ap ei ole koskaan tavannutkaan ko. vainajaa niin mitä ihmettä hän tekee hautajaisissa?
Tulee ennemmin vaikutelma kuokkimisesta.Eli kysyjä itsekin oli tavallaan kuokkimassa, jos se vainaja ei ollut edes perhettä. No, ehkä kutsu hautajaisiin oli esitetty jollain tavalla.
Ehkäpä hän oli kuitenkin tavannut vainajan?
Hautajaiset ei ole aina pelkästään perheelle. Melkein ikinä ne ei ole pelkästään perheelle.
miehelle oma lapsi pitää olla ensisijainen. joka tilanteessa.
sitten ihan kokonaan toiseen asiaan: miehesi isovanhempi on kuollut onko kyse sinun surustasi vai hänen? tuetko häntä surutyössä? jos sanot ettei miehesi tukenut sinua, sinun surutyössäsi, silloin avioliittonne on kriisissä ja äkkiä hakemaan apua.
kyse ei ole sinusta kyse on teistä.
Et sinä rikki mene, vaikka osallistuisit hautajaisiin. Eihän sun edes tarvitse järjestää kumpiakaan niistä. Ja kyllä, kokemusta on. Sitä kestää yllättävän paljon, kun on vähän pakko. Kyse on nyt ihan teidän välisestä nokittelemisesta.
Onhan se eri asia rahdata lapsi tuntemattoman hautajaisiin kun sukulaisensa.
"Jep, mutta kun kerran puolisona on, niin tavallisesti kyllä sitten kumpikin menee, jos on mennäkseen."
No eipä mieskään mennyt ap:n kanssa kummitädin hautajaisiin.
Ei kyllä mekään mennä aina yhdessä, mutta ihan sovussa on siitä sovittu. Mihin siinä toista tarvitaan, jos oma läheinen on kuollut? Jos on pieniä lapsia ja vaikka pitkä matka, niin voi olla hankalaa järjestellä.
Sanoit ettet pysty osallistumaan???
Sanopa ettet osallistu samasta syystä kun miehesikään ei osallistunut sinun läheisesi hautajaisiin.