Lue keskustelun säännöt.
Anoppi puhuu vauvalle koko ajan karkista!
18.05.2015 |
Meillä on 4kk vanha vauva. Syntymästä asti anoppi on joka ikäisellä tapaamiskerralla puhunut vauvalle että "jokos haluat tikkarin, no ei, ei me anneta, kun äiti on kieltänyt,
sitten parin vuoden päästä vasta".
Olen siis sanonut anopille että useampaan vuoteen ei vielä karkkia anneta. Poikansa on karkkiaddikti ja kärsii siitä. Anoppi kyllä ymmärtää että ei saa antaa, mutta nyt sitten laskee "leikkiä" asiasta koko ajan. Aluksi otin asian huumorilla, mutta..
Lapsihan alkaa pikkuhiljaa ymmärtää puhetta enemmän ja enemmän. Miten sanoa anopille - ja missä vaiheessa - että nyt suu kiinni etkä edes PUHU karkista lapselle? Tuntuu että anoppi ei oikein muuta puhumisen aihetta vauvalle keksi kuin karkki ja kakku ja pulla (jota on aina pöydässä).
Kommentit (83)
Ystävällisesti mutta suoraan? "Oletko Raija itse huomannut, että puhut lapselle pelkästään herkuista?" Siitä pääsee ehkä selittämään, että ette haluaisi tehdä sokeriherkuista elämää suurempaa kysymystä jota pitää koko ajan pitää esillä, söi niitä tai ei. Että hänen poikansa kärsii sokeririippuvuudesta eikä haluaisi jatkaa sitä omalle lapselleen. Jne. Samalla voi kiittää anoppia siitä, että hän selvästi haluaa kunnioittaa päätöstänne antaa herkkuja vasta myöhemmällä iällä, niin tulee positiivistakin palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on hankalaa. Meillä kans vaimon äiti antais vaikka joka päivä taaperolle karkkia. Molempien linja on se että karkkipäivä on lauantai ja silloinkaan ei noin pieni mitään kovin makeaa tartte. Välillä pitää varmistella muistaako mummo.
Sano sille, että mene ite imemään appiukon tikkaria!
Voi helvetti noita anoppeja. Tuollainen lapsen äidin panettelu on erittäin haitallista lapselle. Mummo kyllä tekisi sitä ja tätä mutta kuin tuo sinun äitisi keiltää jne. Saunan taakse pitäisi viedä tuollaiset. Jos isovanhemmat eivät osaa kunnioittaa vanhempien kasvatustapoja ja tukea niitä, niin sitten on oikeasti parempi ettei tavata lainkaan.
Mitä väliä, se on 4kk eikä ymmärrä vielä. Mummeli haluaa vain höpöttää jotakin, älä kiinnitä asiasisältöön huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän nyt kymmenkuiselle toinen mummo on puhunut alusta saakka letuista, pullasta ja jätskistä (ei karkkia) ja toinen mummo ja ukki jätskistä ja karkista. Sitten kun itse olen vähän nyhverö sanomaan ainakaan kun kukaan ei herkkuja sentään vielä vauvalle tuputa.
Voi ei! Herkut turmelee maapallon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkistä 2! En haluaisi kuitenkaan pahoittaa mieheni mieltä olemalla noin suora. Hän tietää kyllä että on sokeririippuvainen ja esim kieltää ostamasta kotiin karkkia koska söisi ne heti, karkit "polttelevat" kaapissa (itse tykkäisin jemmailla herkkuja kaapissa viikokaupalla, ja syödä sitten kun tulee sellainen olo/hetki).
Numero 6, en usko että lapsi vielä mitään ymmärtää mutta koko ajan ollaan menossa siihen suuntaan että kohta ymmärtää. Siksi kyselenkin että missä vaiheessa "voin" laittaa stopin. Ja tuntuuhan tuo jo nyt pahalle, annetaan ymmärtää että "kyllähän minä mutta äiti...". Ja silti kyllä hän on kuitenkin hyvä anoppi, kun on sanonut että ei anna karkkia jos kiellämme. Äh.
7, juuri tuohon tilanteeseen ollaan menossa.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:07"]
Tuo on hankalaa. Meillä kans vaimon äiti antais vaikka joka päivä taaperolle karkkia. Molempien linja on se että karkkipäivä on lauantai ja silloinkaan ei noin pieni mitään kovin makeaa tartte. Välillä pitää varmistella muistaako mummo.
[/quote]
Miks se taapero tarttee viikonloppusin karkkia???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:40"]Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[/quote]
Hei meillä on ollut tuota samaa! "Oliko äidinmaito pahaa kun on masu kipeä?". Argh! Olin jo unohtanut!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:40"]Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[/quote]
Olisko näissä höpötyksissä kyse juuri suosion varmistamisesta tms. Että mummo on kyllä hyvä tyyppi koska antaa makeaa kun äiti ja isä ei.
Tehkää loppu siitä ko nyt. Mitä aikaisemmin sitä parempi. Hankala se on sitten enää kun lapsi alkaa jo ymmärtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:40"]Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[/quote]
Olisko näissä höpötyksissä kyse juuri suosion varmistamisesta tms. Että mummo on kyllä hyvä tyyppi koska antaa makeaa kun äiti ja isä ei.
[/quote]
Voi ollakin, koska toisaalta anoppi on muuttunut tämän ensimmäisen lapsenlapsen myötä jotenkin kamalan epävarmaksi. "Enhän minä osaa enää pitää vauvaa sylissä" jne. 4 omaa lasta on kuitenkin aikanaan ihan hyvin osannut kasvattaa, joten omituista :)
Ap
Tuo "ruualla rakastajasukupolvi"... Onneksi ei mitään ihan noin pahaa kommentointia ole sattunut omalle kohdalle, mutta aina nyt jotain pientä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:40"]Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[/quote]
Hei meillä on ollut tuota samaa! "Oliko äidinmaito pahaa kun on masu kipeä?". Argh! Olin jo unohtanut!
Ap
[/quote]
Uskomatonta. Kehtaako joku oikeasti sanoa noin imettävälle äidille? :(
Isoäiti haluaa lihavan pullamössölapsenlapsen :(
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:40"]Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[/quote]
Hei meillä on ollut tuota samaa! "Oliko äidinmaito pahaa kun on masu kipeä?". Argh! Olin jo unohtanut!
Ap
[/quote]
Uskomatonta. Kehtaako joku oikeasti sanoa noin imettävälle äidille? :(
[/quote]
No ei suoraan äidille, vaan sille vauvalle :/
Ja anoppi on vielä täysin imetyksen kannattaja. Ei vain näe ristiriitaa. Noita ei onneksi ole tapahtunut kuin pari kertaa kun ovat olleet kylässä vauvan iltaitkujen aikaan, joita oli alle 2kk ikäisenä paljon.
Ap
Joo, meillä kanssa, tosin lapsi on jo vuoden vanha. "Sitten kun tulet joskus mummolaan niin syödään karkkia eikä kerrota äidille mitään."
En kyllä haluaisi lapselle omaa syömishäiriöistä kohtaloani, kun kaikki tunteet tukahdutettiin lapsuudessa herkuilla.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 12:05"]Menee hieman ohi aiheen, mutta multa kiellettiin lapsena lähes kaikki herkut. Tosi tiukka linja oli. Sitten kun aloin saada omaa rahaa ja lopulta kun muutin opiskelemaan, elin lähes pelkillä herkuilla ja lihoin. Kohtuutta nyt yritän omille lapsille opettaa. .
[/quote]
Mulla ei taas ollut mitään tiukkoja herkkukieltoja lapsena, ei itseasiassa tainnut olla paljon mitään rajoja asian suhteen ja elin herkuilla itsenäistyttyäni. Samaan lopputulokseen voi siis päästä montaa kautta.
Eli kohtuus tosiaan ja se että lapsi oppii käsittelemään tunteet muutoin kuin syömällä.
(Tässä ketjussa kyseessä ei mielestäni tosin ole pohjimmiltaan vähän vanhempien lasten suhteesta herkkuihin vaan isovanhempien kieroutuneesta tarpeesta muodostaa sellainen omista vaikuttimistaan jo vauvoille.)