Anoppi puhuu vauvalle koko ajan karkista!
Meillä on 4kk vanha vauva. Syntymästä asti anoppi on joka ikäisellä tapaamiskerralla puhunut vauvalle että "jokos haluat tikkarin, no ei, ei me anneta, kun äiti on kieltänyt,
sitten parin vuoden päästä vasta".
Olen siis sanonut anopille että useampaan vuoteen ei vielä karkkia anneta. Poikansa on karkkiaddikti ja kärsii siitä. Anoppi kyllä ymmärtää että ei saa antaa, mutta nyt sitten laskee "leikkiä" asiasta koko ajan. Aluksi otin asian huumorilla, mutta..
Lapsihan alkaa pikkuhiljaa ymmärtää puhetta enemmän ja enemmän. Miten sanoa anopille - ja missä vaiheessa - että nyt suu kiinni etkä edes PUHU karkista lapselle? Tuntuu että anoppi ei oikein muuta puhumisen aihetta vauvalle keksi kuin karkki ja kakku ja pulla (jota on aina pöydässä).
Kommentit (83)
Vertaistukea, ihanaa! Olen itse saanut taistella anopin kanssa suunnilleen kaikesta. Karies on hammaslääkäreiden rahastuskeino, sokeri on hyväksi lapselle. Lapsen mielenterveys häiriintyy jos ei saa samoja herkkuja kun miehen siskon lapset. Itse tehdyissä soseissa vaanii pelottavia tauteja mitkä estää lasta kehittymästä. Kestovaipat sisältää myrkkyjä. Ja näitä on monia monia ja monia asioita lisää.
Osaan jo arvata, että meillä tulee olemaan joskus ihan samanlaista. Nyt jo kaikki mitä päätetään taikka tehdään on väärin.
Ihan sama tilanne. Paitsi karkista jankuttajana on äitini. Selityksetkin löytyy. Tulihan minustakin terve aikuinen vaikka lapsena sainkin herkkuja. Tuli tottakai, mutta oli helkkarin iso työ päästä eroon turhasta syömisestä, ruoalla palkitsemisesta sekä tunne syöpöttelystä. 18 vuotiaana painoin 103kg ja äidin mielestä se oli vain lapsen pyöreyttä. Nyt -30kg kovalla työllä pudotettuna ja äiti ei siltikään sitä ymmärrä. Laihtuminen johtuu hänen mielestään vaan aikuistumisesta. Ei tarkasta ruokavaliosta ja urheilemisesta. Hampaat oli mulla täysin piloilla jo ennen 20 ikävuotta. Kiitti äiti..
Meillä anoppi jaksoi kans jauhaa kuinka vauvat EI kasva äidinmaidolla vaan niille pitäs syöttää pullasutturaa!!! (Maitoo ja pullaa sekasin) niinkuin hän syötti pojilleen. Vähä meinas hermot palaa. Mutta tämä johti siihen että harvemmkn käytiin kylässä nii omapa oli mokansa. Ja nyt syöttää aina karkkia ja pullaa lapselle kielloista huolimatta, joten viedään hoitoon sinne vain pakon edessä. Ja mummo haluais hoitaa useammin ja tyttökin viihtyy siellä mutta minkäs teet...
Pitäisikö avata ovi lapsi sylissä, että katsos Osku-kulta ketkä ne sieltä tulivat taas herkkuja tuputtamaan ja äitiä väheksymään, mummi ja ukkihan se sieltä. Älä pikkukulta usko niiden juttuja, että äiti on tyhmä ja ilkeä eikä ymmärrä lasten kasvatuksesta mitään. Nyt on nyt ja ennen oli ennen, meillähän lapsen ihan omat vanhemmat päättävät kasvatuksen eikä noilta höppänöitä lupia kysytä. Niih, eipä mitään kysytä, ei. Päästetäänkös me Osku mummi ja ukki sisälle vai ajetaanko suoraan vanhainkotiin?
Oma anoppini paljastui myöskin tällaiseksi vähättelijäksi ja arvostelevaksi, kun esikoinen syntyi. Ennenkään emme olleet mitenkään läheisiä, mutta ihan ok toimeen tultiin. Nyt saan aina kuulla mitä teen väärin ja kuinka anoppi tekisi paremmin. "eikö se äiti TAASKAAN ole tehnyt/muistanut mitä ikinä..." Kerran piti vauvaa sylissä, eikä antanut vauvaa minulle kun alkoi itkeä nälkäänsä. Vauva 3kk hätääntyi, kun itkuun ei vastattu. Kun anoppi vihdoin suostui vauvan minulle antamaan, meni jonkin aikaa että lapsi rauhoittui rinnalle. Siitäkin sain kuulla että "no nytpä meneekin sitten äidillä sormi suuhun kun ei tissikään auta.."
Minä kun olin aina luullut että tuollaiset "hirviöanopit" ovat urbaania legendaa, mutta näköjään heitä sitten oikeasti on olemassa.
Pelkään, että joku kerta menetän hermoni totaallisesti ja sanon anopille etten todella kaipaa lapsenkasvatusneuvoja ihmiseltä jonka mukaan lapset eivät tarvitse läheisyyttä tai hellyyttä ja esimerkiksi lapsen halaaminen/hyvän yön suukon antaminen tai "äiti rakastaa sinua" on epänormaalia...
Tollasia noi isovanhemmat taitaa kaikki olla.. Meillä vaan oltiin jo siirtymässä sanoista tekoihin kun ukki oli ristiäisissä työntämässä vauvan suuhun lusikalla täytekakkua! Haukkana siis täytyy vahtia:-P (Silloin ei tosin naurattanut..)
Meidän poika on nyt reilu 1-vuotias, eikä hänellä ole herkkupäivää. Hän ei juo mehuja, eikä syö karkkeja. En halua opettaa häntä niihin, mutta kun olemme kylässä ja tarjolla on vaikka pullaa, niin kyllä poika saa siitä pienen palan maistaa.
Itse muistan omasta lapsuudesta sen, että mummolassa sai aina jälkiruoaksi jäätelöä tai lettuja ja sen lisäksi mehua tai kaakaota. Mielestäni se kuuluu vähän niinkuin mummojen meininkiin... Enkä jaksa siitä hernettä sieraimeeni vetää.
Pojan isovanhemmat eivät ole koskaan antaneet ilman meidän vanhempien lupaa herkkuja pojalle. Aina on kysytty lupa ja jos lupa on annettu niin poika on saanut maistiaisen. Kyllä meidän pojan kummitätikin aina puhui kuinka sitten joskus juodaan yhdessä kaakaota ja katsellaan piirrettyjä. Kyllä pienet herkkuhetket kuuluu elämään :)
Meidän poika on siitä hassu, ettei hän ole koskaan kinunnut mitään. Ehkä hän ei vielä osaa, mutta tällä hetkellä näyttää ettei häntä oikeastaan edes kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:40"]
Täällä myös yksi, jolla on sama tilanne. Vauva 2kk ja anoppi puhuu joka ikinen kerta "jaa ei tutti maistu, kastampa hunajaan." "Hyi, oliko äidinmaito noin pahaa kun pulautat?" jne. Välillä tuntuu, että on asennoitunut niin, että herkuilla pääsee lahjomaan lapsenlapsen suosion.
[/quote]
eihän kuitenkaan anna hunajaa vauvalle? Alle yksivuotiaalle ei saa antaa.
[/quote]
Olen Etelä-Euroopasta kotoisin, ja ainakin omassa lapsuudessani tuo tutin kastaminen hunajaan oli ihan yleistä ja tavallista. Enkä muuten tunne yhden ainoaa ikäistäni lihavaa.
Nykyään taitaa jo melkein kaikki olla täällä kiellettyä, ihan pelottaa miten käy kunhan vielä lisää päästään tutkimaan..
[/quote]
Hunajasta voi imeväisikäinen saada botuliinin, ei ole lihomisen kanssa mitään tekemistä. Joskus järkyttää miten tietämättömiä ihmiset on. Tästäkin kyllä neuvolassa jaetaan tietoa.
Itse olen yh-äiti ja heti kun vauva on isällään tai isänäidillään hoidossa, sekoitetaan vauvan liharuokiin hedelmä- tai marjasosetta "jotta se menisi paremmin kun ei muuten lihasose kelpaa".... Heti kun vauva tulee takaisin minun hoidettavaksi, menee parikin viikkoa, että saan vauvan toteutettua taas lihasoseeseen ilman makeita soseita. Kun on totutettu taas, menee lihasoseetkin pelkillään oikein hyvin
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 14:32"]
Ihme sakkia:maissinaksuja ja rusinoita. Ne ei pullaa voita terveellisyydessään. Antakaa isovanhempien olla hömppiä:ei ne lapset siitä pilalle mene. Tärkeintä on saada lapsi kasvatettua syömään terveellistä kunnon ruokaa ja kohtuudella herkkuja. Välttämään napsimista tai överi herkkupäiviä.
Mikään eikä kukaan voita tosikkomaisuudessa vasta ensimmäisen vauvansa saaneita äitejä. Luulen, että lapsi arvostaa enemmän huumorintajuista rentoa äitiä, kuin kävelevää tiukkapipoista sääntökirjaa. Siperia sitten opettaa, jos nyt ei sitten satu olemaan ihan toivoton mäntti.
[/quote]
Toisen tai kolmannen lapsen kohdalla se helpottaa ja käy, kuten tutulleni, jonka toinen lapsi veteli alle vuoden ikäisenä tyytyväisenä kermakakkua ja keksi, kun esikoinen oli pidetty kolmivuotiaaksi maissinaksuilla ja luomuruoalla :D
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:20"]Itse olen yh-äiti ja heti kun vauva on isällään tai isänäidillään hoidossa, sekoitetaan vauvan liharuokiin hedelmä- tai marjasosetta "jotta se menisi paremmin kun ei muuten lihasose kelpaa".... Heti kun vauva tulee takaisin minun hoidettavaksi, menee parikin viikkoa, että saan vauvan toteutettua taas lihasoseeseen ilman makeita soseita. Kun on totutettu taas, menee lihasoseetkin pelkillään oikein hyvin
[/quote]
Siis yök mikä maku yhdistelmä :0
Meillä ei tällästä ole ollut, mutta sen sijaan anoppi vähän väliä lepertelee vauvalle että kaappaa tämän mukaansa ja he karkaavat Kanadaan/ Ranskaan/ Turkkiin/ Italiaan/ tai jonnekin muualle, eikä he sitten tule enää koskaan takasin, eikä äiti ja isi pääse lasta näkemään. Että näin
Turkulaisena ratkaisisin asian heittämällä koko ajan niin railakasta herjaa mummon tikkaripakkomielteestä ja nauraisin päälle _ kunnes mummo tajuaisi lopettaa. Ei siis mitään avoimen ilkeää vaan samalla tavalla kuin hän jatkaisin tikkarihuumoria kunnes mummo gets it.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 21:16"]Pitäisikö avata ovi lapsi sylissä, että katsos Osku-kulta ketkä ne sieltä tulivat taas herkkuja tuputtamaan ja äitiä väheksymään, mummi ja ukkihan se sieltä. Älä pikkukulta usko niiden juttuja, että äiti on tyhmä ja ilkeä eikä ymmärrä lasten kasvatuksesta mitään. Nyt on nyt ja ennen oli ennen, meillähän lapsen ihan omat vanhemmat päättävät kasvatuksen eikä noilta höppänöitä lupia kysytä. Niih, eipä mitään kysytä, ei. Päästetäänkös me Osku mummi ja ukki sisälle vai ajetaanko suoraan vanhainkotiin?
[/quote]
Just näin.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 21:16"]
Pitäisikö avata ovi lapsi sylissä, että katsos Osku-kulta ketkä ne sieltä tulivat taas herkkuja tuputtamaan ja äitiä väheksymään, mummi ja ukkihan se sieltä. Älä pikkukulta usko niiden juttuja, että äiti on tyhmä ja ilkeä eikä ymmärrä lasten kasvatuksesta mitään. Nyt on nyt ja ennen oli ennen, meillähän lapsen ihan omat vanhemmat päättävät kasvatuksen eikä noilta höppänöitä lupia kysytä. Niih, eipä mitään kysytä, ei. Päästetäänkös me Osku mummi ja ukki sisälle vai ajetaanko suoraan vanhainkotiin?
[/quote]
Hahaaa! Tää oli hyvä. Olet yhtä taitava kun koirallemme kovalla äänellä jutteleva anoppini. "No Musti se ainakin on iloinen, että tulimme!"
Meillä on suvussa myös ruualla rakastamista ja tuputtamista. Mummun lettukestit oli sukulaislasten suosiossa aikansa, eikä siinä mitään kun harvaan kuitenkin näkivät, mutta voi sitä mielipahan määrää kun lapset eivät lettuja enää mättäneetkään. Ei meinannut mummu millään toipua asiasta kun aina oli hokenut sitä, miten me nyt yhdessä paistetaan ja äidiltä ei kysytä mitään ja jossain vaiheessa lapset söivät enää yhden tai kaksi lettua, eikä niitä enää pyydetty tekemään. Puolen tunnin välein tyrkytetään jotain syötävää, koskaan ei lapset saa olla rauhassa. Eikä aikuisetkaan kun vuoronperään tarjotaan suolaista, makeaa, leipää ja hedelmiä ja taas kierros alusta. Mummu syötti lemmikillemmekin öisin kinkkua ja juustoa kun se oli hänellä hoidossa. Taas viitattiin kintaalla kun sanottiin ettei tarvis muutenkin persolle eläimelle ylimääräisiä suolaisia herkkuja syytää.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 21:16"]
Pitäisikö avata ovi lapsi sylissä, että katsos Osku-kulta ketkä ne sieltä tulivat taas herkkuja tuputtamaan ja äitiä väheksymään, mummi ja ukkihan se sieltä. Älä pikkukulta usko niiden juttuja, että äiti on tyhmä ja ilkeä eikä ymmärrä lasten kasvatuksesta mitään. Nyt on nyt ja ennen oli ennen, meillähän lapsen ihan omat vanhemmat päättävät kasvatuksen eikä noilta höppänöitä lupia kysytä. Niih, eipä mitään kysytä, ei. Päästetäänkös me Osku mummi ja ukki sisälle vai ajetaanko suoraan vanhainkotiin?
[/quote]
Oi, kokeile piruuttasi ja kerro, mikä oli reaktio! :D
Anoppi ostaa myös miehelle mehuja kun meillä ei koskaan ole jääkaapissa kun ei oikein tule juotua. Emmekä edes halua juoda sokerilitkuja päivittäin. Anopin mielestä ilkeä vaimo ei anna miesparan juoda mehua :'( Vauvallekin pitäisi juottaa mehua ja vettä.
52, josko tää helpottaa sun mieltä. Miehen äiti on nyt aloittanut meille vihjailun kuinka haluaisi jo lapsenlapsen jolle ostella herkkuja ja mekkoja! Ja tauoton painostus lapsen hankkimiseen. Kaikki mitä sanon hälle ei kelpaa mitenkään. Sanoimme haluavamme yhteisen omistusasunnon ainakin ennen lasta, mutta miehen äiti siihen sanoi vaan ettei vauva tarvitse sitä, että omistaisimme yhdessä asunnon. Eli ei haittaisi mitään vaikka emme asu vielä yhdessä (asunnot myytävänä) kunhan vaan teemme hälle vauvan