Enkku vai ranska ekaluokkalaiselle A1-kieleksi?

Valitsimme lapselleni A1-kieleksi saksan kielen ja englannin A2-kieleksi siitä syystä, että englantia oppii muutenkin.

Tämä on jo nyt muutaman vuoden jälkeen osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Lapseni pystyy nyt kuudesluokkalaisena keskustelemaan sujuvasti englanniksi (suurin vaikutus ollut Youtubella, Robloxilla ja Minecraftilla) vaikka aloittikin sen "vasta" A2-kielenä koulussa.

Toisaalta saksan kielikin sujuu lähes yhtä hyvin, kiitos aikaisin aloitettujen A1-kieliopintojen. Tänä aamuna keskusteltiin aamiaisella saksaksi päivän lukujärjestyksestä.

Pointti on se, että *tänä päivänä englannin kielen oppii käytännössä aivan väkisin*, jos on jotenkin läsnä nuorisokulttuurissa. Siltä ei vain voi välttyä. Jos lapsella on minkäänlaisia kykyjä ja edes pientä kiinnostusta kieliin, valitkaa jokin muu kuin englantia A1-kieleksi!

Ranska, koska se on hyvä oppia nuorena. Lisäksi ranska on sen verran haastava, että uskon sen opiskelun auttavan muidenkin kielien omaksumisessa ja on näin hyvänä pohjana. Edellyttäen, ettei ole mitään oppimisen vaikeuksia, muutoin aloittaisin englannilla. 

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että kaikki lapset oppivat tänä päivänä englantia hyvinkin kiitettävästi verrattuna viime vuosituhannen koululaisiin. Olen käynyt peruskoulun 2000-2010 enkä tunne ketään ikäluokassani, joka ei voisi sanoa cv:ssä osaavansa englantia vähintään hyvin jos ei erinomaisesti ollen kykenevä kertaamaan tarvittavaa ammattisanastoa parissa päivässä.

Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Huonoa englantia siedetään todella hyvin, jonka vuoksi kaikki osaa eli luukevat osaavansa englantia "hyvin".

Englantia kuitenkin kiistatta kannattaa opiskella - ranskan hyödyllisyys on paljon kyseenalaisempi. Mieluummin oikeasti erinomaista englantia ja ei ranskaa kuin "hyvää" englantia ja "hyvää" ranskaa (itsellä ranskan numerot koulussa/lukiossa/yliopistossa 8-9 tasoa, tosielämässä pärjäsi juuri ja juuri sinne muuttaessa).

Jos on mahdollista ottaa ranska tai vaikkapa saksa pitkäksi kieleksi niin tarttuisin siihen ehdottomasti.  Nykyään kuvitellaan, että maailmassa on äidinkielen lisäksi vain yksi tärkeä kieli ja se on englanti.  Tällainen on varsinaista insinööriajattelua: tarvitaan vain matemaattisia aineita ja englantia niin kyllä pärjää.  No lisäksi ehkä lääketiedettä, oikeustieteitä ja taloustieteitä.  Näinhän jotkut tosiaan "ajattelevat".

Monipuolinen kielitaito on valttia nykyajan työmarkkinoilla.  Se antaa mahdollisuuksia kansainvälisillä työmarkkinoilla.  Pitäisi lähteä siitä ettei tyydytä minimivalikoimaan äidinkieli + englanti + ruotsi vaan tuohon tarvittaisiin lisäksi vielä ainakin pari muuta kieltä.  Ranskankielentaito tukee muiden romaanisten kielten kuten italian tai espanjan oppimista. Pitkä ranska on poikkeava valtti työmarkkinoilla muttei tietenkään läheskään kaikilla aloilla.  Ranskan oppiminen on vaikeampaa kuin englannin eli sen oppimiseksi kunnolla opiskelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena.  Varsingin englannin kielioppi on äärimmäisen yksinkertainen.  Melkeinpä riittää, että pistää sanoja peräkkäin ilman erityistä logiikkaa ja tulee ymmärretyksi.  Englanti sopiikin vähän lahjattomammillekin kieltenopiskelijoille.

Onko muita kielivaihtoehtoja?  Enkun oppii helposti muutenkin ja se tulee myöhemmin luettavaksi ja sitä kuulee kaikkialla. Jos Espanja on vaihtoehtona niin kannattaa ottaa se - tai Venäjä.

Työpaikka on taattu myöhemmin jos osaa näitä kieliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että kaikki lapset oppivat tänä päivänä englantia hyvinkin kiitettävästi verrattuna viime vuosituhannen koululaisiin. Olen käynyt peruskoulun 2000-2010 enkä tunne ketään ikäluokassani, joka ei voisi sanoa cv:ssä osaavansa englantia vähintään hyvin jos ei erinomaisesti ollen kykenevä kertaamaan tarvittavaa ammattisanastoa parissa päivässä.

Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Huonoa englantia siedetään todella hyvin, jonka vuoksi kaikki osaa eli luukevat osaavansa englantia "hyvin".

Englantia kuitenkin kiistatta kannattaa opiskella - ranskan hyödyllisyys on paljon kyseenalaisempi. Mieluummin oikeasti erinomaista englantia ja ei ranskaa kuin "hyvää" englantia ja "hyvää" ranskaa (itsellä ranskan numerot koulussa/lukiossa/yliopistossa 8-9 tasoa, tosielämässä pärjäsi juuri ja juuri sinne muuttaessa).

Jep. Mä pystyn puhumaan englantia sekä töissä että niitä näitä työkavereiden kanssa. Voin myös lukea englanninkielisiä kirjoja ja katsoa englanninkielisiä tv-ohjelmia. Tiedän silti, että olen aika paska enkussa. En anna sen haitata, puhun ylpeästi rallienkkuani ja jos en tule ymmärretyksi, toistan asiani toisilla sanoilla.

Vierailija kirjoitti:

Onko muita kielivaihtoehtoja?  Enkun oppii helposti muutenkin ja se tulee myöhemmin luettavaksi ja sitä kuulee kaikkialla. Jos Espanja on vaihtoehtona niin kannattaa ottaa se - tai Venäjä.

Työpaikka on taattu myöhemmin jos osaa näitä kieliä

Espanjaa oppii ranskan pohjalta varsin nopeasti. Hyvin samankaltainen kielioppi, helpompi sanasto. Espanjanlukijat sen sijaan eivät kauhean innolla lähde lukemaan ranskaa.

Jos haluaa pelata varman päälle, valitsee englannin, sillä sitä opetetaan joka paikkakunnalla, joten mahdollinen muutto ja / tai koulun vaihto ei aiheuta ongelmia. Muiden kielten kohdalla voi käydä niin, että ryhmää ei olekaan uudessa koulussa. Tai omassakin voi tulla tilanne, että aineen osallistujamäärä laskee niin paljon, että ryhmä lopetetaan.  

Vierailija kirjoitti:

Ihania nämä ”paineiden pelkääjät”. Mun lapsella oli koko peruskoulun kolme a-kieltä ja ne jatkuu lukiossakin.

Mites tärkein kieli eli ohjelmointi sujuu? Tai matematiikka? Kaikki ei vaan ole kielipäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania nämä ”paineiden pelkääjät”. Mun lapsella oli koko peruskoulun kolme a-kieltä ja ne jatkuu lukiossakin.

Mites tärkein kieli eli ohjelmointi sujuu? Tai matematiikka? Kaikki ei vaan ole kielipäitä.

Mikä ihmeen ohjelmointi??? Ei sellaista edes ole nykyään. Pitkää matikkaa lukee.

Englanninkieli on tärkein. Sitä ei voi osata liian hyvin. Jo ekaluokkalaisen tulisi osata hieman englantia ilman että sitä on opiskellut koulussa. Opiskelin ranskankieltä koulussa aikoinaan, mutta en koskaan oikein pitänyt siitä. Niin iso osa tiedosta on pelkästään englanninkielellä, monet salaisuuksista jopa, että se kieli on hyvin tärkeä. Englanninkieli ensimmäiseltä luokalta koko loppuelämäksi ja kuningas Jaakon raamattu siihen kylkeen lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ranska on poikkeava valtti työmarkkinoilla muttei tietenkään läheskään kaikilla aloilla.

Esimerkkiä? Jos lasketaan pois hyödyttömät byrokraatit ja Yli-Viikarit. Myyntiedustaja on toki ilmiselvä, mutta vaatii sitten jo oikeasti erinomaisen kielitaidon mitä ei koulun penkiltä saa.

Kiinnostaa siltä pohjalta, että omasta sujuvasta ranskasta ei töissä ole koskaan ollut iloa. Turistina on toki tullut esim. pienessä ranskalaiskylässä keskusteltua Suomen ja Ranskan maakuntaidentiteettien eroavaisuuksista bussia odotellessa.

Enkku, saksa, ranska, ruotsi.

minä aloitin lukemaan a-venäjää kolmannelta luokalta ja luin sitä lukion loppuun asti. olimme 3hlön ryhmässämme sellainen harvinaisuus että pääsimme jopa lehteen aikoinaan venäjän opiskelustamme.englannin opin siinä sivussa ja kirjoitin itse asiassa lopulta kaksi pitkää a-kieltä eli venäjän ja englannin. englantia aloin lukemaan muistaakseni kasilta ja lukiossa pyysin erästä enkun maikkaa preppaamaan mua ekstraa. teki sen ja kirjoitti vielä hyvät suositukset kun lähdin Englantiin au-pairiksi lukion jälkeen.

Suosittelen ehdottomasti ranskan valitsemista. Englanti on kielenä lähes läpihuutojuttu, jonka kyllä oppii myöhemminkin jos lukee lyhyen enkun.

Enemmän pitäisi lukea saksaa, ranskaa ja venäjää!

Jos se tosiaan on muissakin aineissa omana luokkanaan, niin varmasti on parempi, rauhallisempi ja kannustavampi oppimisympäristö kuin "normaali" peruskoululuokka.

Kaduin aina, että valitsin ranskan koulussa. Ihan turha ja nykyään ärsyttäväkin. En pysty edes katsomaan ranskalaisia leffoja, kun kaikki siihen liittyvä ällöttää. Ja ranska oli tosiaan itselläni aina kiitettävä. 

Riippuu vähän missä perhe asuu ja millaisia ystäviä/tuttavia teillä on. Ranskasta ei ole hyötyä muutoin kuin jos perheellä on ranskankielisiä tuttuja ja/tai matkustaa paljon ranskankielisissä maissa tai suunnittelee muuttavansa expatina sellaiseen. Myös Espanjasa ja Italiassa voi olla hyvä osata ranskaa ennemmin kuin englantia jos ei osaa paikallsita kieltä. 

Ruotsista ja venäjästäkin on enemmän hyötyä Suomessa kuin ranskasta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää jo lapsena, ettei halua aikuisenakaan osata mitään muuta vierasta kieltä kuin englantia, niin A1-englannintunneille sitten!

Mutta jos pitää edes etäisesti mahdollisena, että haluaisi joskus ihan oikeasti osata myös ranskaa, sen opiskelu kannattaa aloittaa niin pian kuin siihen on mahdollisuus. Kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa on niin paljon knoppeja ja poikkeuksia, että niiden sisäistäminen onnistuu vain pitkäjänteisellä opiskelulla. Ääntäminen ei ole pahin asia: ranskankielisestä tekstistä pystyy yleensä päättelemään, miten se äännetään, mutta puheesta on paljon vaikeampi päätellä ilman kunnollisia pohjatietoja, miten se kirjoitetaan.

Hyvän ranskantaidon pohjalta on myöhemmin helpompi opetella halutessaan myös espanjaa, italiaa ja/tai portugalia. Niiden oikeinkirjoituksessa on vähemmän epäsäännöllisyyksiä kuin ranskassa, joten niiden opettelu ranskan pohjalta on helpompaa kuin ranskan opettelu niiden pohjalta.

Englannissa pääsee lyhyemmälläkin koulukurssilla sellaiselle tasolle, että sanavaraston laajentaminen ja idiomaattisten ilmaisujen haltuunotto onnistuu jatkossa omatoimisesti.

Minä taas sanoisin, että ihmisellä on vaikka koko loppuikänsä aikaa oppia kieliä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Lisäksi kielten - kuten monen muunkin asian - opettelu on pikkukoululaiselle hidasta. Varhennetut kielet eritoten ovat paljolti laulelua ja värien opettelua. Toki siinä koko ajan samalla opitaan oppimaan. Mutta se tehokas opiskelu tulee vasta paljon myöhemmin, sitten kun keskittymiskyky alkaa olla lähempänä aikuisen tasoa.

Miksi lapsia ylipäänsä opetetaan kuin lukemaan ja laskemaan koulussa? Ei ole keskittyminen vielä aikuisen tasoa. Samalla kun siellä peruskoulussa vietetään 9 vuotta miksei siellä voitaisi opiskella vaikka useampaa kieltä? Valinnaisuus on vain väärin? Eri

Valinnaisuus ei ole väärin, mutta väärin on luoda sellaista hypetystä, että alaluokilla aloitettu kieli toisi jotakin etua, mitä myöhemmin opiskelemalla ei pystyisi saamaan.

Tästä ketjusta on aistittavissa, että osalle vanhemmista A-kielivalinta on jonkinlainen statuskysymys, vähän niin kuin 1900-luvun lopussa pakotettiin lapset musiikkiopistoon, kun sen ajateltiin lisäävän älykkyyttä.

Jokainen lapsi joutuu itse tekemään sen työn, mikä käyttökieleen vaaditaan. Siksi lasten pitäisi saada itse tehdä kielivalintansa.

Ottaisin ranskan. Englannin oppii kyllä myöhemminkin, koska sitä kuulee joka paikassa. Ranskaa kuulee vähemmän, ja siitä on lapselle suuri etu, että oppii kieltä jo pienenä.

Lisäksi minunkin kokemuksen mukaan yläasteella "harvinaisempia" A1-kieliä lukevien luokat on PALJON rauhallisempia. Niin oli jo omina yläasteaikoinani. Meidän luokkalaisten A1-kieli oli ruotsi ja meillä oli oikein hikariluokka verrattuna rinnakkaisluokkiimme.

Hassua, miten monen mielestä sujuvan englannin oppii ihan itsestään, mitään tekemättä. Samanaikaisesti jopa joka viides peruskoululainen ei pysty lukemaan edes vähän vaikeampaa suomenkielistä tekstiä.

Minä olen ainakin tehnyt englannin eteen melkoisen työn, sanaston osalta varsinkin. Englannin kielessähän on moninkertainen määrä sanoja suomeen nähden. Toki ranskasta on iso apu englannin sanastossa, mutta riittää sitä germaanistakin kerrostumaa opeteltavaksi.