Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Enkku vai ranska ekaluokkalaiselle A1-kieleksi?
Kommentit (225)
Jos nuo ovat vaihtoehdot, ota englanti. Ranska on vaikeaa, sitä kirjoitetaan ihan miten sattuu ja kaikkien räkimisärrien ja nasaaliäänteiden takia ärsyttävän kuuloista. Ranskankielisten maiden ulkopuolella sen käyttö on vähäistä, Entinen maailmankieli, vaikka ranskalaiset eivät tätä ole vielä itse ymmärtäneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A1 kirjoitti:
Valitsimme lapselleni A1-kieleksi saksan kielen ja englannin A2-kieleksi siitä syystä, että englantia oppii muutenkin.
Tämä on jo nyt muutaman vuoden jälkeen osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Lapseni pystyy nyt kuudesluokkalaisena keskustelemaan sujuvasti englanniksi (suurin vaikutus ollut Youtubella, Robloxilla ja Minecraftilla) vaikka aloittikin sen "vasta" A2-kielenä koulussa.
Toisaalta saksan kielikin sujuu lähes yhtä hyvin, kiitos aikaisin aloitettujen A1-kieliopintojen. Tänä aamuna keskusteltiin aamiaisella saksaksi päivän lukujärjestyksestä.
Pointti on se, että *tänä päivänä englannin kielen oppii käytännössä aivan väkisin*, jos on jotenkin läsnä nuorisokulttuurissa. Siltä ei vain voi välttyä. Jos lapsella on minkäänlaisia kykyjä ja edes pientä kiinnostusta kieliin, valitkaa jokin muu kuin englantia A1-kieleksi!
Minustakin tuo olisi paras, Saksa a1 ja Enkku a2
Suosittelen konsultoimaan myös lasta päätöksenteossa.
T: Vanhempien painostuksesta aikoinaan kolmannella luokalla ranskan aloittanut ja sen ylä-asteella lopettanut, koska huono kielipää eikä muutenkaan kyseinen kieli kiinnostanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ranska on tuonut elämääni upeutta. En varsinaisesti ihannoi Ranskaa tai kieltä sinänsä mutta työkaluna ja viestinnän välineenä se on tuonut minulle monenlaista rikkautta ja elämänsisältöä.
Joo, mun äiti opiskeli ranskaa yläasteella ja lukiossa. Se on siivooja.
Niin? Eikö siivooja voi nauttia ranskankielisistä asioista? Liian sivistynyttä alhaiselle duunarille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää jo lapsena, ettei halua aikuisenakaan osata mitään muuta vierasta kieltä kuin englantia, niin A1-englannintunneille sitten!
Mutta jos pitää edes etäisesti mahdollisena, että haluaisi joskus ihan oikeasti osata myös ranskaa, sen opiskelu kannattaa aloittaa niin pian kuin siihen on mahdollisuus. Kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa on niin paljon knoppeja ja poikkeuksia, että niiden sisäistäminen onnistuu vain pitkäjänteisellä opiskelulla. Ääntäminen ei ole pahin asia: ranskankielisestä tekstistä pystyy yleensä päättelemään, miten se äännetään, mutta puheesta on paljon vaikeampi päätellä ilman kunnollisia pohjatietoja, miten se kirjoitetaan.
Hyvän ranskantaidon pohjalta on myöhemmin helpompi opetella halutessaan myös espanjaa, italiaa ja/tai portugalia. Niiden oikeinkirjoituksessa on vähemmän epäsäännöllisyyksiä kuin ranskassa, joten niiden opettelu ranskan pohjalta on helpompaa kuin ranskan opettelu niiden pohjalta.
Englannissa pääsee lyhyemmälläkin koulukurssilla sellaiselle tasolle, että sanavaraston laajentaminen ja idiomaattisten ilmaisujen haltuunotto onnistuu jatkossa omatoimisesti.
Minä taas sanoisin, että ihmisellä on vaikka koko loppuikänsä aikaa oppia kieliä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Lisäksi kielten - kuten monen muunkin asian - opettelu on pikkukoululaiselle hidasta. Varhennetut kielet eritoten ovat paljolti laulelua ja värien opettelua. Toki siinä koko ajan samalla opitaan oppimaan. Mutta se tehokas opiskelu tulee vasta paljon myöhemmin, sitten kun keskittymiskyky alkaa olla lähempänä aikuisen tasoa.
Miksi lapsia ylipäänsä opetetaan kuin lukemaan ja laskemaan koulussa? Ei ole keskittyminen vielä aikuisen tasoa. Samalla kun siellä peruskoulussa vietetään 9 vuotta miksei siellä voitaisi opiskella vaikka useampaa kieltä? Valinnaisuus on vain väärin? Eri
Valinnaisuus ei ole väärin, mutta väärin on luoda sellaista hypetystä, että alaluokilla aloitettu kieli toisi jotakin etua, mitä myöhemmin opiskelemalla ei pystyisi saamaan.
Tästä ketjusta on aistittavissa, että osalle vanhemmista A-kielivalinta on jonkinlainen statuskysymys, vähän niin kuin 1900-luvun lopussa pakotettiin lapset musiikkiopistoon, kun sen ajateltiin lisäävän älykkyyttä.
Jokainen lapsi joutuu itse tekemään sen työn, mikä käyttökieleen vaaditaan. Siksi lasten pitäisi saada itse tehdä kielivalintansa.
Peruskoulussa joka tapauksessa ollaan 9 vuotta. Se, että a1-kieleksi valitsee muun kuin englannin, ei ole pois englannin oppimisesta jos lapsella ei ole isompia ongelmia. Peruskoulun päättyessä lapsi osaa joko englatia ja ruotsia tai muun a1-kielen valinnut lapsi pahimmassa tapauksessa englantia, ruotsia ja vähintään jonkin verran a1 kieltä. Mikä siinä on ongelma?
Ymmärtäisin jos huolta perusteltaisiin vieraiden kielten opetusryhmien tason laskulla tms. jos ranska valitaan kaikille lapsille, mutta en ymmärrä mitä haittaa kielen opettelusta olisi lapselle. Useissa perheissähän lapsi saa itse valita. Tietysti vaivannäkö voi olla toisista merkittävämpi haitta kuin toisista.
Esim. meidän tyttömme päätyi ranskan ryhmään koska halusi lähikouluun kavereiden kanssa. Siellä a1-kieleksi oli valittavissa englanti tai ranska. Muissa lähikouluissa olisi ollut saksaa tai venäjää, jotka olisivat mielestäni kyllä todennäköisesti hyödyllisempiä tulevaisuudessa. No ilmoitimme tytön kuitenkin kouluun, johon kaikki hänen kaverinsakin olivat menossa. Hän tahtoi ranskan ensimmäiseksi kieleksi vaikka kaverit valitsivat englannin. Valittiin sitten se ranska, ryhmä järjestettiin, osallistujia oli tasan tarpeeksi. Hän aloitti myös pianonsoiton musiikkiopistolla syksyllä koska halusi oppia soittamaan kuten äitikin. Ilmoitettiin sinne kun ei itselläkään mitään traumaa jäänyt soittotunneista. Päin vastoin minulla oli suurimman osan ajasta aivan ihana ja kannustava soitonopettaja ja harrastus teki vähintään hyvää itsetunnolle ja ujona nuorena tunsin soittoharrastuksen kautta edes vähän ikäisiäni. Kaikki tämmöinen pitäisi varmaan kuitenkin kieltää siltä varalta, ettei ketään vääristä syistä laiteta ranskaa lukemaan tai pianoa soittamaan. Sillähän voi olla varsin kamaliakin seurauksia kuten, että joku oppii jonkun kielen vain huonosti tai lopettaa soittotunneilla käymisen.
Kummasti tuntuu vain olevan joiltain suurestikin pois jos muut valitsevat vieraita kieliä turhaan tai soittavat soittimia turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli äidinkieli ihan mukä tahansa, kaikki kieltwn opiskelu vahvistaa sitä.
Ei missään tapauksessa. Uusien kielien opiskelu on aina jostain pois. Kielten opetteluun ei ole oikotietä, ne vaativat aikaa ja ulkolukua.
Äidinkielen kunnollinen hallinta on ensiarvoisen tärkeää ja se vaatii myös paljon aikaa. Jos et osaa omaa kieltäsi kunnolla et myöskään ajattele, puhu tai kirjoita kunnolla. Tiedän henkilökohtaisesti ihan insinööriksi asti lukeneita joilla ei ole juuri minkäänlaista ajattelukykyä, mielipiteitä tai kykyä keskustella mistään. Juuri sitä porukkaa joka on lukenut vain koulukirjoja ja nekin pakkopullana.
"Joo, niin" "Se on minusta tyhmää", "Emmää tiiä" ennen kaikkea tuo "Joo". Istupa tällaisten kanssa iltaa sitten...
Jos aikoo kasvattaa lapsestaan ajattelukykyisen ja tiedostavan kokonaisen ihmisen äidinkieli on ehdottomasti tärkein opeteltava asia. Koska sen opettelu tapahtuu samalla kun lapsi lukee - mieluiten hyvää oikeaa kirjallisuutta - niin samalla oppii kieltä, sen rakenteita ja sanastoa sekä tietenkin sitä moraalisesti arvokasta ja ajatteluun pakottavaa pääomaa jota kunnollinen kirjallisuus sisältää.
Itse luin jo ala-asteikäisenä satoja jos en tuhansia kaunokirjallisia teoksia. Aluksi tietenkin lasten ja nuortenkirjallisuutta (dekkareita, seikkailuja yms) ja sitten scifiä ja "vakavampaa" kirjallisuutta ehkä 4. luokasta eteenpäin. Yleensä lainasin noin vajaa 10 kirjaa kerrallaan ja kävin useammassakin kirjastossa samaan aikaan. Tässä vaiheessa jopa kirjojen laatua tärkeämpää on vain se että lukee.
Lukemisen ja äidinkielen merkitystä tuskin voi korostaa liikaa. Kieliä joutaa opetella myöhemminkin ja jo englannilla pärjää hyvin pitkälle. Ruotsi on tietenkin helpoin kieli ja sen osaaminen ei nyt paljoa vaadi. Ranska on huomattavasti vaikeamp ja ainakaan itselle siitä ei ole suurempaa hyötyä ollut. Ehdottomasti ruotsi ennen ranskan kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Enkkua oppii kaikki muutenkin, joten ranskaa. Tosin ranskaa tuskin tarvitsee missään tai pääse käyttämään joten se helposti ruostuu kuitenkin pian koulujen jälkeen. Ranska auttaa myös ymmärtämään kaikkia romaanisia kieliä: espanja, italia jne.
Netin kautta löytää paljonkin käyttöä, jos kiinnostusta on. Mutta joo, vaatii omaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli äidinkieli ihan mukä tahansa, kaikki kieltwn opiskelu vahvistaa sitä.
Ei missään tapauksessa. Uusien kielien opiskelu on aina jostain pois. Kielten opetteluun ei ole oikotietä, ne vaativat aikaa ja ulkolukua.
Äidinkielen kunnollinen hallinta on ensiarvoisen tärkeää ja se vaatii myös paljon aikaa. Jos et osaa omaa kieltäsi kunnolla et myöskään ajattele, puhu tai kirjoita kunnolla. Tiedän henkilökohtaisesti ihan insinööriksi asti lukeneita joilla ei ole juuri minkäänlaista ajattelukykyä, mielipiteitä tai kykyä keskustella mistään. Juuri sitä porukkaa joka on lukenut vain koulukirjoja ja nekin pakkopullana.
"Joo, niin" "Se on minusta tyhmää", "Emmää tiiä" ennen kaikkea tuo "Joo". Istupa tällaisten kanssa iltaa sitten...
Jos aikoo kasvattaa lapsestaan ajattelukykyisen ja tiedostavan kokonaisen ihmisen äidinkieli on ehdottomasti tärkein opeteltava asia. Koska sen opettelu tapahtuu samalla kun lapsi lukee - mieluiten hyvää oikeaa kirjallisuutta - niin samalla oppii kieltä, sen rakenteita ja sanastoa sekä tietenkin sitä moraalisesti arvokasta ja ajatteluun pakottavaa pääomaa jota kunnollinen kirjallisuus sisältää.
Itse luin jo ala-asteikäisenä satoja jos en tuhansia kaunokirjallisia teoksia. Aluksi tietenkin lasten ja nuortenkirjallisuutta (dekkareita, seikkailuja yms) ja sitten scifiä ja "vakavampaa" kirjallisuutta ehkä 4. luokasta eteenpäin. Yleensä lainasin noin vajaa 10 kirjaa kerrallaan ja kävin useammassakin kirjastossa samaan aikaan. Tässä vaiheessa jopa kirjojen laatua tärkeämpää on vain se että lukee.
Lukemisen ja äidinkielen merkitystä tuskin voi korostaa liikaa. Kieliä joutaa opetella myöhemminkin ja jo englannilla pärjää hyvin pitkälle. Ruotsi on tietenkin helpoin kieli ja sen osaaminen ei nyt paljoa vaadi. Ranska on huomattavasti vaikeamp ja ainakaan itselle siitä ei ole suurempaa hyötyä ollut. Ehdottomasti ruotsi ennen ranskan kieltä.
Kielten opiskelu on ongelmanratkaisua, loogista ajattelua ja se tukee kaikkea muuta oppimista, myös matemaattista ajattelua.
Ja ihan voi kuule lukea ihan niin paljon kuin haluaa vaikka opiskelisikin vieraita kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli äidinkieli ihan mukä tahansa, kaikki kieltwn opiskelu vahvistaa sitä.
Ei missään tapauksessa. Uusien kielien opiskelu on aina jostain pois. Kielten opetteluun ei ole oikotietä, ne vaativat aikaa ja ulkolukua.
Äidinkielen kunnollinen hallinta on ensiarvoisen tärkeää ja se vaatii myös paljon aikaa. Jos et osaa omaa kieltäsi kunnolla et myöskään ajattele, puhu tai kirjoita kunnolla. Tiedän henkilökohtaisesti ihan insinööriksi asti lukeneita joilla ei ole juuri minkäänlaista ajattelukykyä, mielipiteitä tai kykyä keskustella mistään. Juuri sitä porukkaa joka on lukenut vain koulukirjoja ja nekin pakkopullana.
"Joo, niin" "Se on minusta tyhmää", "Emmää tiiä" ennen kaikkea tuo "Joo". Istupa tällaisten kanssa iltaa sitten...
Jos aikoo kasvattaa lapsestaan ajattelukykyisen ja tiedostavan kokonaisen ihmisen äidinkieli on ehdottomasti tärkein opeteltava asia. Koska sen opettelu tapahtuu samalla kun lapsi lukee - mieluiten hyvää oikeaa kirjallisuutta - niin samalla oppii kieltä, sen rakenteita ja sanastoa sekä tietenkin sitä moraalisesti arvokasta ja ajatteluun pakottavaa pääomaa jota kunnollinen kirjallisuus sisältää.
Itse luin jo ala-asteikäisenä satoja jos en tuhansia kaunokirjallisia teoksia. Aluksi tietenkin lasten ja nuortenkirjallisuutta (dekkareita, seikkailuja yms) ja sitten scifiä ja "vakavampaa" kirjallisuutta ehkä 4. luokasta eteenpäin. Yleensä lainasin noin vajaa 10 kirjaa kerrallaan ja kävin useammassakin kirjastossa samaan aikaan. Tässä vaiheessa jopa kirjojen laatua tärkeämpää on vain se että lukee.
Lukemisen ja äidinkielen merkitystä tuskin voi korostaa liikaa. Kieliä joutaa opetella myöhemminkin ja jo englannilla pärjää hyvin pitkälle. Ruotsi on tietenkin helpoin kieli ja sen osaaminen ei nyt paljoa vaadi. Ranska on huomattavasti vaikeamp ja ainakaan itselle siitä ei ole suurempaa hyötyä ollut. Ehdottomasti ruotsi ennen ranskan kieltä.
Se on "joutaa opettelemaan", ei "joutaa opetella". Kas kun et ole äidinkieltä oppinut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanti on tietenkin aivan välttämätön nykymaailmassa, se olisi hyvä osata lähes oman äidinkielen tasolla. Valitettavasti kielenä englanti ei ole niin kummoinen mutta kun sen hallitsee niin sitten toki se on ihan ok.
Opiskelin ranskaa vuosikaudet. Ihan hukkaan meni. Sitä ei oikeasti tarvitse missään, ellei muuta Ranskaan tai johonkin Afrikkaan. Olisinpa mieluummin opiskellut vaikka venäjää, kiinaa tai arabiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli äidinkieli ihan mukä tahansa, kaikki kieltwn opiskelu vahvistaa sitä.
Ei missään tapauksessa. Uusien kielien opiskelu on aina jostain pois. Kielten opetteluun ei ole oikotietä, ne vaativat aikaa ja ulkolukua.
Äidinkielen kunnollinen hallinta on ensiarvoisen tärkeää ja se vaatii myös paljon aikaa. Jos et osaa omaa kieltäsi kunnolla et myöskään ajattele, puhu tai kirjoita kunnolla. Tiedän henkilökohtaisesti ihan insinööriksi asti lukeneita joilla ei ole juuri minkäänlaista ajattelukykyä, mielipiteitä tai kykyä keskustella mistään. Juuri sitä porukkaa joka on lukenut vain koulukirjoja ja nekin pakkopullana.
"Joo, niin" "Se on minusta tyhmää", "Emmää tiiä" ennen kaikkea tuo "Joo". Istupa tällaisten kanssa iltaa sitten...
Jos aikoo kasvattaa lapsestaan ajattelukykyisen ja tiedostavan kokonaisen ihmisen äidinkieli on ehdottomasti tärkein opeteltava asia. Koska sen opettelu tapahtuu samalla kun lapsi lukee - mieluiten hyvää oikeaa kirjallisuutta - niin samalla oppii kieltä, sen rakenteita ja sanastoa sekä tietenkin sitä moraalisesti arvokasta ja ajatteluun pakottavaa pääomaa jota kunnollinen kirjallisuus sisältää.
Itse luin jo ala-asteikäisenä satoja jos en tuhansia kaunokirjallisia teoksia. Aluksi tietenkin lasten ja nuortenkirjallisuutta (dekkareita, seikkailuja yms) ja sitten scifiä ja "vakavampaa" kirjallisuutta ehkä 4. luokasta eteenpäin. Yleensä lainasin noin vajaa 10 kirjaa kerrallaan ja kävin useammassakin kirjastossa samaan aikaan. Tässä vaiheessa jopa kirjojen laatua tärkeämpää on vain se että lukee.
Lukemisen ja äidinkielen merkitystä tuskin voi korostaa liikaa. Kieliä joutaa opetella myöhemminkin ja jo englannilla pärjää hyvin pitkälle. Ruotsi on tietenkin helpoin kieli ja sen osaaminen ei nyt paljoa vaadi. Ranska on huomattavasti vaikeamp ja ainakaan itselle siitä ei ole suurempaa hyötyä ollut. Ehdottomasti ruotsi ennen ranskan kieltä.
Se on "joutaa opettelemaan", ei "joutaa opetella". Kas kun et ole äidinkieltä oppinut!
Kieltä tulee aina käyttää tilanteen mukaan. Lisäksi kirjoitan usein niin kuin tahdon, esim. pilkkusääntöjä en ole noudattanut enää pitkiin aikoihin. En todellakaan halua tekstini näyttävän jonkun nuoren nulikan yo-kirjoitusesseeltä. Eli jossain vaiheessa kirjoittaja luo omat sääntönsä.
Oikeakielisyyteni on tarvittaessa sillä tasolla että minun on usein vaikea lukea päivälehtiä kielellisten ja myös loogisten virheiden takia. Edes laatulehtenä pidetty SK ei ole mitenkään erityisen hyvä tai virheetön. SK:ä olen lukenut ala-asteikäisestä saakka
Tulee kyllä monta muuta hyödyllisempää kieltä kyllä mieleen kun ranska. Miten ois venäjä? Kiina? Espanja? Portugali? Ranskaa tartte muualla kuin nimenomaan Ranskassa, koska muualla missä sitä puhutaan osataan englantia erittäin sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielten opiskelu on ongelmanratkaisua, loogista ajattelua ja se tukee kaikkea muuta oppimista, myös matemaattista ajattelua.
Ja ihan voi kuule lukea ihan niin paljon kuin haluaa vaikka opiskelisikin vieraita kieliä.
Höpönhöpö. Kielten opiskelu on ennen kaikkea puuduttavaa ulkolukua.
Aika valitettavasti loppuu kesken jos on liikaa koulua. Lapsia ei saa uuvuttaa vaan heillä tulee olla reilusti vapaa-aikaa. Mieluusti osa tästä vapaa-ajasta pitäisi viettää kirjoja lukemalla.
Itse vietin tuhansia tunteja lapsuudestani kirjojen parissa. Siihen nähden on uskomaton ajatus että voi olla lapsia jotka eivät ole lukeneet yhtä ainoaa kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Ranska. Enkun oppii hyvin myöhemminkin.
Samaa mieltä. Kannattaa valita harvinaisempi kieli. Enkun oppii varmasti muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihania nämä ”paineiden pelkääjät”. Mun lapsella oli koko peruskoulun kolme a-kieltä ja ne jatkuu lukiossakin.
Olen aina ihmetellyt, mitä nämä kielten osaajat osaavat, kun oikeasti pitäisi osata matematiikkaa, luonnontieteitä ja tietotekniikkaa.
Vanhemmat tekevät lapsilleen suuren palveluksen, mikäli valitsevat ensimmäiseksi kieleksi jotain muuta kuin englantia. Koin tämän itse valmistuttua 90-luvun laman aikaan. Pääsin heti uran alkuun, kun oli esittää jotakin massasta poikkeavaa. Saman mahdollisuuden halusin tarjota omille lapsilleni ja kyllä tuo harvinaisemman kielen osaaminen on johtanut heilläkin työhakemusten poimimiseen.
Kilpailu hyvistä työpaikoista englannin osaajien joukossa on tosi kovaa, kun tarjontaa on loputtomasti.
-ulkosuomalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli äidinkieli ihan mukä tahansa, kaikki kieltwn opiskelu vahvistaa sitä.
Ei missään tapauksessa. Uusien kielien opiskelu on aina jostain pois. Kielten opetteluun ei ole oikotietä, ne vaativat aikaa ja ulkolukua.
Äidinkielen kunnollinen hallinta on ensiarvoisen tärkeää ja se vaatii myös paljon aikaa. Jos et osaa omaa kieltäsi kunnolla et myöskään ajattele, puhu tai kirjoita kunnolla. Tiedän henkilökohtaisesti ihan insinööriksi asti lukeneita joilla ei ole juuri minkäänlaista ajattelukykyä, mielipiteitä tai kykyä keskustella mistään. Juuri sitä porukkaa joka on lukenut vain koulukirjoja ja nekin pakkopullana.
"Joo, niin" "Se on minusta tyhmää", "Emmää tiiä" ennen kaikkea tuo "Joo". Istupa tällaisten kanssa iltaa sitten...
Jos aikoo kasvattaa lapsestaan ajattelukykyisen ja tiedostavan kokonaisen ihmisen äidinkieli on ehdottomasti tärkein opeteltava asia. Koska sen opettelu tapahtuu samalla kun lapsi lukee - mieluiten hyvää oikeaa kirjallisuutta - niin samalla oppii kieltä, sen rakenteita ja sanastoa sekä tietenkin sitä moraalisesti arvokasta ja ajatteluun pakottavaa pääomaa jota kunnollinen kirjallisuus sisältää.
Itse luin jo ala-asteikäisenä satoja jos en tuhansia kaunokirjallisia teoksia. Aluksi tietenkin lasten ja nuortenkirjallisuutta (dekkareita, seikkailuja yms) ja sitten scifiä ja "vakavampaa" kirjallisuutta ehkä 4. luokasta eteenpäin. Yleensä lainasin noin vajaa 10 kirjaa kerrallaan ja kävin useammassakin kirjastossa samaan aikaan. Tässä vaiheessa jopa kirjojen laatua tärkeämpää on vain se että lukee.
Lukemisen ja äidinkielen merkitystä tuskin voi korostaa liikaa. Kieliä joutaa opetella myöhemminkin ja jo englannilla pärjää hyvin pitkälle. Ruotsi on tietenkin helpoin kieli ja sen osaaminen ei nyt paljoa vaadi. Ranska on huomattavasti vaikeamp ja ainakaan itselle siitä ei ole suurempaa hyötyä ollut. Ehdottomasti ruotsi ennen ranskan kieltä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että äidinkielen osaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Nuorten sanavarasto on pienempi kuin koskaan, tosi harvassa on nuoret, jotka lukevat paljon. Minä myös luin nuorena paljon ja olin erinomainen aineiden kirjoittaja, mutta olen juuri kuvailemasi kaltainen insinööri, en ole kovin taitava keskustelija. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen epäsosiaalinen introvertti. Hyökkäävässä ja itseään korostavassa seurassa en halua keskustella mistään. Se ei kuitenkaan kerro älykkyydestäni tai ajattelukyvystäni mitään.
En ymmärrä miten yhden asian osaaminen on pois jostakin toisesta. On täysin mahdollista olla taitava sekä äidinkielessä että useassa vieraassa kielessä. Ei minulta ole ollut mistään pois se, että osasin kaikkea. Minulle taas on ranskan osaamisesta ollut suurta hyötyä elämässäni. Onkin aika naiivia väittää, että koska itselle ei jostakin ole ollut hyötyä ei siitä voi olla kenellekään muullekaan.
Ranska. Englannin voi aloittaa seuraavana vieraana kielenä. Itsekin valitsin vuonna 2003 ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi saksan mun vanhimman isosiskon tapaan, joka opiskeli saksaa myöhemmin pääaineenaan Jyväskylän yliopistossa. Aloitin englannin opiskelun toisena vieraana kielenä seuraavana vuonna. Näin on ainakin Lahessa muttei välttämättä ihan jokaisella varsinkaan pikkupaikkakunnalla. Nykyään opiskelen ranskaa pääaineenani yliopistossa ja havittelen saksan kieltä yhdeksi sivuaineekseni jo neljännen kerran tulevana keväänä. Helsingin yliopistossa on korkea taso kieltenopiskelijoiden osaamisessa.
Alue: Aihe vapaa
Oli äidinkieli ihan mukä tahansa, kaikki kieltwn opiskelu vahvistaa sitä.