Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa hyviä syitä mennä naimisiin?
17.05.2015 |
Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on? Olen miestäni varakkaampi ja tienaan paremmin, joten sekään ei ole syy. Isyyden tunnustaminen on paljon pienempi rumba kuin naimisiinmeno. En ymmärrä avioliittoa alkuunkaan, mutta jotain päätöksiä pitäisi asian suhteen tehdä. En halua erota.
Kommentit (91)
No itselleni se tarkoittaa ikuista sitoutumista toiseen. Ja nimenomaan sitä että sitten ollaan yhdessä hautaan asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat hyvät erorahat, jos liitto ei jatku. (Oletan, että mies on parempituloisempi)
Ei avioliittosopimuksessa puhuta mitään rakkaudesta eikä ikuisesta yhdessäolosta. Se on ainoastaan juridinen sopimus etupäässä taloudellisista asioista. Kaikki muut on jokaisen omasta mielikuvituksesta tullutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:39"]
Saat hyvät erorahat, jos liitto ei jatku. (Oletan, että mies on parempituloisempi)
[/quote]
Olen parempituloisempi ja varakkaampi (en varakas, mutta varakkaampi). Mieheltä ei juuri perintöä jäisi.
En halua miehen sukunimeä, koen sen alentavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta "miksi ei" on tässä tapauksessa ihan hyvä syy. Siis miehesi haluaa, sä et ymmärrä miksi, mutta ei sulla ole myös syytä miksi ei. Ja haluat olla yhdessä. Niin eikös tuo silloin oo sama tehdä kuten toinen haluaa. Koska eihän siitä ilmeisesti sulle mitään haittaa ole, koska et sitä keksi.
Kyllä siinä eri tavalla sitoutuu olemaan yhdessä. Itse halusin ehdottomasti naimisiin juuri sen vuoksi. Tämä on myös se malli, jonka haluan antaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:39"]
Saat hyvät erorahat, jos liitto ei jatku. (Oletan, että mies on parempituloisempi)
[/quote]
Olen parempituloisempi ja varakkaampi (en varakas, mutta varakkaampi). Mieheltä ei juuri perintöä jäisi.
En halua miehen sukunimeä, koen sen alentavaksi.
[/quote]
Pätee myös toiseen suuntaan tuo perintöasia eli miehen olisi helpompi periä sinut. Vai etkö halua, että miehesi saa sinun omaisuuttasi, jos kuolet ennen miestä? Jos näin on, niin sitten ei varmaan kannatakaan mennä naimisiin, vaan erota. Eikä nyt tarvitse olla mitään jättiomaisuutta, mutta kumppanin ei tarvitse taisteilla sukulaisten kanssa mistään autosta tai irtaimistosta, jos perintöoikeus (tai kuoleman jälkeinen omaisuuden ositus) toisin sanelee.
Voithan ajatella että teet sen tehdäksesi hyvän teon rakkaallesi. Siksi.
Kai säkin oisit ihmeissäsi jos haluaisit vaikka akvaarion teille ja toinen ei näe syytä siihen. Mutta sä vaan haluat, eikä toisellakaan ole syytä miksi ei, niin kai nyt silloin suostuu siihen akvaarioon koska se on toiselle tärkeää. Ihan vaikka se itselle olisi se ja sama..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitto nyt on vähän eri asia kuin akvaario. minulla on jo testamentti, jossa omaisuus menee miehelle ja siskolleni, jos minulle jotain tapahtuu.
edelleenkin, vaikka mies haluaisi naimisiin, ei se minulle riitä syyksi.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:48"]
Ei avioliittosopimuksessa puhuta mitään rakkaudesta eikä ikuisesta yhdessäolosta. Se on ainoastaan juridinen sopimus etupäässä taloudellisista asioista. Kaikki muut on jokaisen omasta mielikuvituksesta tullutta.
[/quote]
Tämä oli meilläkin tärkein asia. Naimisiin menimme kirkkoherranvirastossa kahdestaan, paikalla oli meidän lisäksi pappi ja kaksi kirkkoherranviraston virkailijaa todistajina sekä meidän lapset. Kumpikin piti oman sukunimensä ja samalle teimme avioehdon avioeron varalta. Kaikki hoitui helposti, toki kuulutuksia varten piti käydä kerran aiemmin kirkkoherranvirastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka siksi sitten että se on miehellesi tärkeää? Hyvässä parisuhteessa tehdään välissä asioita jotka ovat puolisolle tärkeitä, ei aina vaan pelkästään itsellesi..
Minä halusin naimisiin sen takia että koen avioliiton olevan myös turva huonoja päiviä varten, sitten kun sen toisen naama ärsyttää niin avioliitto toivottavasti estää tekemästä hätiköityjä päätöksiä. Avioliittohan on ennen kaikkea tahtomista, ei pelkkää rakkautta vaikka toki sitäkin meillä paljon on.
Siitä on myös juridisia etuja lapsen asemaa sekä kuolemaa ajatellen. Lisäksi on myös kiva että koko perheellä on yhteinen sukunimi. Miehen sukunimen ottaminen ei ole alentavaa jos sen ottaa omasta tahdostaan, se että koet sen alentavana on ihan omassa päässäsi..
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:02"]avioliitto nyt on vähän eri asia kuin akvaario. minulla on jo testamentti, jossa omaisuus menee miehelle ja siskolleni, jos minulle jotain tapahtuu.
edelleenkin, vaikka mies haluaisi naimisiin, ei se minulle riitä syyksi.
[/quote]
No sitte sää et varmaan mene naimisiin?! Ihme saatanan vänkäämistä ja nillittämistä, miks tulit tänne kysyyn neuvoja syitä, kun et selvästi halua niistä ottaa kiinni ja uudelkeenharkita kantaasi. Ei meitä oikeasti kiinnosta mitä loppujenlopuksi aijot tehdä, mutta ihme ämmäilyä tää sun käytös. Älä mene naimisiin, kun et sitä halua. Miehesi sitten joko jää luoksesi tai lähtee menemään, sen näkee sitte.
Jos se on jommallekummalle hyvin tärkeää. Naimisiinmeno on kuitenkin enimmäkseen tunneasia ja kohtuullisen vähän käytännön asia (sille joka sanoi että nyt kun ei ole naimisissa voi käskeä toisen vain painumaan vittuun - eihän naimisissa oleminen sellaista mitenkään estä! Ihmiset eroavat koko ajan ja puhuvat toisilleen hyvin ikävästi myös naimisissa ollessaan).
Itse olin aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin ap, ja menin naimisiin siksi että miehelleni se oli jonkinlainen kunniakysymys. Hänestä oli mahtavaa että pääsi järjestämään juhlat naimisiinmenonsa kunniaksi (ei tosin ikävä kyllä kovinkaan paljon osallistunut siihen konkreettiseen tekemiseen), hän kutsuu minua mielellään "vaimoksi" (ei nimellä, vaan vaimoni sitä ja vaimoni tätä), ja hänelle oli todella tärkeää että lapset syntyvät avioliitossa, vaikka hän ei edes ole uskonnollinen eikä pystynyt sanomaan mitään muuta syytä kuin että "no siksi", tms.
Ei siinä ole mitään järkeä tavallaan, mutta koska halusin että hän olisi onnellinen menin hänen kanssaan naimisiin. Miksi en olisi mennyt, kun se kerran oli hänelle tunnetasolla tärkeää? Avioehto meillä on, eikä mies vastustanut sen tekemistä.
No kerro AP, mitkä ne syyt ovat minkä takia ET halua naimisiin? Jos sinulle ei riitä naimisiinmenon syyksi se, että mies haluaa naimisiin, niin kai sinulla itselläsi on jokin muu syy olla menemättä naimisiin kuin se, että et halua naimisiin.
En näe avioliitosta mitään hyötyöä. Se on se ongelma. En koe, että tarpeeksi hyvä syy mennä naimisiin on se, että "miksi ei". En kuitenkaan halua erotakkaan. On myös surullista mennä naimisiin sellaisella "kai se on pakko..." mentaliteetilla, mutta voi hyvinkin olla, että se on edessä...
Ilmeisesri perintövero on pienempi, jos on naimisissa. Se on kyllä yksi hyvä pätevä syy.
Nyt vähän pipoa löysemmälle, äkkilähtö Havajille ja siellä meette naimisiin. Elämästä pitää tehä elämisen arvoista, kumpaa mietit mielummin kuolinvuoteella; niitä ihania häitäsi rakastamasi miehen kanssa vai sitä, ettet halunnut mennä naimisiin koska siitä ei ollut mitään "hyötyä".
Alue: Aihe vapaa
Leskeneläke