Kertokaa hyviä syitä mennä naimisiin?
Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on? Olen miestäni varakkaampi ja tienaan paremmin, joten sekään ei ole syy. Isyyden tunnustaminen on paljon pienempi rumba kuin naimisiinmeno. En ymmärrä avioliittoa alkuunkaan, mutta jotain päätöksiä pitäisi asian suhteen tehdä. En halua erota.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]
Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on?
[/quote]
Kannataisko keskustella siitä miehen kanssa mitä hyötyjä hän näkee avioliitossa vai palstan kanssako ajattelit avo- tai avioliittoon ryhtyä? Miehesi puolesta palsta tuskin kuitenkaan osaa vastat. Tosin itse en ryhtyisi varmasti kanssasi kumpaankaan jos tuotakin asiaa ensisijaisesti pitäisi kysyä muilta.
[/quote]
Kai se nyt on aivan normaalia kysyä laajempaa mielipidettä ihmisiltä joista osa on mennyt naimisiin, osa harkitsee ja osa ollut? ettei nyt kahdestaan vatvota tätä loputtomiin vailla minkään näköistä "tutkimusta" tai kokemuksien kysyntää? Että kumpikohan se on typerämpää?
[/quote]
Minusta teidän ei kannata harkita kumpaakaan siinä mielessä mies on järkevämpi halutessaan eroa mieluummin kuin kiistelyä ja väitelyä typerällä tavalla.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:31"]
Oma suhteeni kaatui juuri tuohon että minä halusin naimisikn ja mies ei. Mies kyllä kosi minua mutta sanoi ettei se tarkoita naimisiin menoa. Ainoa syy miksi naimisiin halusin että rakastin häntä ja halusin olla loppuelämän yhdessä. Ehkä olen vanhanaikainen mutta joistain periaatteista en luovu.
[/quote]
Loppuelämän voi olla yhdessä, jos HALUAA olla. Ei kai se tahdonasia muutu mihinkään.
Minä olin aina sitä mieltä että en halua naimisiin, kunnes rakastuin mieheen, joka on fyysisesti hyvin sairas. Hän on sairaalassa 3 kk vuodessa ja ainoat jotka saavat hänestä henkilökohtaista tietoa sairaalalta, ovat hänen vanhempansa. Minä olen lain silmissä tuntematon, koska olen vain avopuoliso. Haluan siis avioliittoon siksi, että voisin kirjata itseni lähiomaiseksi.
Myös perintöasiat laittoivat miettimään, koska mieheni on 34-vuotias ja itse olen 20, eli jos luonnon mukaan menee niin mieheni kuolee ensin. Avioliitto tuo siihen oikeuksia.
Komppaan, ei pidä tehdä vastoin omaa vaistoa. Miehelle ja teidän parisuhteelle ei ole mikään palvelus se että menet naimisiin vastentahtoisesti ja se kalvaa sinua ja ehkä alat kantaa hänelle siitä kaunaa että hän käytännössä pakotti tai kiristi sinut siihen uhkaamalla erolla. Ei lapsiakaan siltä pohjalta tehdä, tai muuteta yhteen. Ehkä voisit olla hänelle rehellinen ja sanoa että se instituutiona ahdistaa sinua. Minusta se ei olisi ihmeellistä koska historiassa monikaan instituutio ei ole suunniteltu naiselle reiluksi, mutta se nyt on minun mielipiteeni eikä välttämättä sinun. Jos se on miehelle kauhean tärkeää niin yhtä tärkeää olisi hänen sanoa että miksi. Näkeekö hänkin niin kuin moni tässä ketjussa, että vasta naimisiimeno vakuuttaa hänelle että rakastat häntä ja olet sitoutunut. Teillä voi olla tuossa kovakin arvoristiriita ja maailmankatsomusero. Minun maailmankatsomuksessani ihmisillä on lukuisia tapoja olla sitoutuneita ja vilpittömiä, ja mitkään niistä ei liity pakkoon. Eikä niiden tarvitse olla perinteisiä. Mutta niiden täytyy olla yhteisiä, yhteisesti sovittu, yhteinen luottamus. Teiltä näyttääisi tuossa kohtaa vähän puuttuvan yhteistä arvopohjaa ja maailmankatsomusta.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:35"]
Minä olin aina sitä mieltä että en halua naimisiin, kunnes rakastuin mieheen, joka on fyysisesti hyvin sairas. Hän on sairaalassa 3 kk vuodessa ja ainoat jotka saavat hänestä henkilökohtaista tietoa sairaalalta, ovat hänen vanhempansa. Minä olen lain silmissä tuntematon, koska olen vain avopuoliso. Haluan siis avioliittoon siksi, että voisin kirjata itseni lähiomaiseksi. Myös perintöasiat laittoivat miettimään, koska mieheni on 34-vuotias ja itse olen 20, eli jos luonnon mukaan menee niin mieheni kuolee ensin. Avioliitto tuo siihen oikeuksia.
[/quote]
tämä on tosi eri tilanne kuin meillä. itsekin tuossa tilanteessa näkisin syitä. vaikka ainahan sitä voi sairastua.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:31"]
Oma suhteeni kaatui juuri tuohon että minä halusin naimisikn ja mies ei. Mies kyllä kosi minua mutta sanoi ettei se tarkoita naimisiin menoa. Ainoa syy miksi naimisiin halusin että rakastin häntä ja halusin olla loppuelämän yhdessä. Ehkä olen vanhanaikainen mutta joistain periaatteista en luovu.
[/quote]
Loppuelämän voi olla yhdessä, jos HALUAA olla. Ei kai se tahdonasia muutu mihinkään.
[/quote]
Niin voi olla en sitä sanonutkaan. Itselleni naimisikn meno on tärkeää eikä minun siitä tarvitse joustaa.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]
Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on?
[/quote]
Kannataisko keskustella siitä miehen kanssa mitä hyötyjä hän näkee avioliitossa vai palstan kanssako ajattelit avo- tai avioliittoon ryhtyä? Miehesi puolesta palsta tuskin kuitenkaan osaa vastat. Tosin itse en ryhtyisi varmasti kanssasi kumpaankaan jos tuotakin asiaa ensisijaisesti pitäisi kysyä muilta.
[/quote]
Kai se nyt on aivan normaalia kysyä laajempaa mielipidettä ihmisiltä joista osa on mennyt naimisiin, osa harkitsee ja osa ollut? ettei nyt kahdestaan vatvota tätä loputtomiin vailla minkään näköistä "tutkimusta" tai kokemuksien kysyntää? Että kumpikohan se on typerämpää?
[/quote]
Minusta teidän ei kannata harkita kumpaakaan siinä mielessä mies on järkevämpi halutessaan eroa mieluummin kuin kiistelyä ja väitelyä typerällä tavalla.
[/quote]
Sinusta kuulostaa siis järkevältä jos pariskunnasta toinen sanoo, että minä haluan että tehdään niin kuin minä haluan, ja jos niin ei tapahdu niin ero tulee.
Että ei keskustelua, perusteluja, kompromissia, toisen arvojen ja näkemyksen kuulemista ja kunnioittamista?
No se se nyt vasta surkea suhde olisikin jos tästä avioliittoasiasta ei voisi miehen kanssa edes PUHUA.
Ja tottakai haluan kuulla muiden mielipiteitä. Ei minulla ole avioliitosta mtään kokemusta.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]
Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on?
[/quote]
Kannataisko keskustella siitä miehen kanssa mitä hyötyjä hän näkee avioliitossa vai palstan kanssako ajattelit avo- tai avioliittoon ryhtyä? Miehesi puolesta palsta tuskin kuitenkaan osaa vastat. Tosin itse en ryhtyisi varmasti kanssasi kumpaankaan jos tuotakin asiaa ensisijaisesti pitäisi kysyä muilta.
[/quote]
Kai se nyt on aivan normaalia kysyä laajempaa mielipidettä ihmisiltä joista osa on mennyt naimisiin, osa harkitsee ja osa ollut? ettei nyt kahdestaan vatvota tätä loputtomiin vailla minkään näköistä "tutkimusta" tai kokemuksien kysyntää? Että kumpikohan se on typerämpää?
[/quote]
Minusta on aina fiksua tutkia asiaa ennen neuvottelua. Täälläkin on paljon argumentteja noussut esiin puolesta ja vastaan. Onhan parempi että on ehtinyt niitä sulatella. Usein omat ajatukset, ja ne parisuhdekeskustelut, alkaa kiertää kehää jos ei yhtään hae vertaistukea ulkopuolelta. Minusta on hassua että ei kysyisi neuvoa mistään tilanteessa jossa harkitsee, sanotaan se jälleen kerran, mittavaa juridista ja taloudellista päätöstä. Ai niin, tässähän olikin kyse rakkaudesta ja silloin on moraalitonta ja tunteetonta ajatella rationaalisesti.
Ei ole mitään parisuhdetta jossa oikeasti keskustella aiheesta vai typerä yritys provosoida aiheella.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:31"]
Oma suhteeni kaatui juuri tuohon että minä halusin naimisikn ja mies ei. Mies kyllä kosi minua mutta sanoi ettei se tarkoita naimisiin menoa. Ainoa syy miksi naimisiin halusin että rakastin häntä ja halusin olla loppuelämän yhdessä. Ehkä olen vanhanaikainen mutta joistain periaatteista en luovu.
[/quote]
Mies kosi muttei halunnut naimisiin? Miten tämä onnistui? :D
Ja minusta ei pidä luopua periaatteistaan, oli se sitten naimisiinmeno tai -menemättömyys.
Ei voi muuta sanoa kuin että jätä ap menemättä naimisiin, äläkä nillitä täällä kerta oot jo kantasi tehnyt selväksi. Selkeesti ajattelet kaikkea vain hyötymielessä, mikä on ihan älytöntä. No respect. Tee miehellesi palvelus ja päästä hänet menemään. Löytää varmasti naisen, joka haluaa naimisiin ja joka ei ajattele vain omaa hyötyä.
Sinä et halua saada sairaalasta suoraan tietoa, jos miehesi joutuu vaikka auto-onnettomuuteen ja joutuu teholle? Sinä et halua, että miehesi saa tietoja jos itsellesi käy samalla tavalla? Sinä et halua, että miehelläsi on pienempi perintövero, jos kuolet? Riittääkö hänellä varmasti varat verojen maksuun talosta, vai pitääkö hänen laittaa talo myyntiin, että voi maksaa verot? Sinä et halua, että miehesi ja tulevien lapsienne päivittäinen talous on turvattu leskeneläkkeen avulla, jos satut kuolemaan kun lapset ovat pieniä? Sinua kiinnostaa vain omat etusi, ei miehesi eikä tulevien lasten etu? Eron varalle voi tehdä avioehdon, niin ei tarvitse antaa miehelle mitään omistaan eron sattuessa. Ei avioliiton juridiikkaa ole niitä hyviä päiviä varten, vaan tilanteita, joissa jotain menee pahasti pieleen.
No kyllä mun mielestä tarvitaan joku myykin syy kuin rakkaus. Rakkautta nyt on muutenkin vaikka kuinka paljon. Onhan se kuitenkin lailinen sitominen toiseen ihmiseen. ei tällaisia päätöksiä voi tehdä sellaiselta pohjalta, että miksi ei. Se ei ole elämään onnen perusta.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:51"]
No kyllä mun mielestä tarvitaan joku myykin syy kuin rakkaus. Rakkautta nyt on muutenkin vaikka kuinka paljon. Onhan se kuitenkin lailinen sitominen toiseen ihmiseen. ei tällaisia päätöksiä voi tehdä sellaiselta pohjalta, että miksi ei. Se ei ole elämään onnen perusta.
[/quote]
jos haluat elää toisen kanssa loppuelämän, niin miksi ei? Miten aviossa olo eroaa avossa olosta?
Onko todella AINOA syy mennä naimisiin se, että Miksi ei? Se ei riitä minulle, haluan oikeasti, että siitä on jotain hyötyä tai hyvää.
Oma suhteeni kaatui juuri tuohon että minä halusin naimisikn ja mies ei. Mies kyllä kosi minua mutta sanoi ettei se tarkoita naimisiin menoa. Ainoa syy miksi naimisiin halusin että rakastin häntä ja halusin olla loppuelämän yhdessä. Ehkä olen vanhanaikainen mutta joistain periaatteista en luovu.