Kertokaa hyviä syitä mennä naimisiin?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:28"]Hetkinen, kai avioehdolla voi suojata sekä ENNEN avioliittoa että avioliiton AIKANA hankittu omaisuus?

Tuleeko mulle nyt joku elatusvelvollisuus miehestä, jos se vaikka jää työttömäksi? Kun sillä ei ole mitään omaisuutta ole ja mulla on?

Alkaa vaikuttamaan kyllä ihan rahakuviolta tämä. Kiva kun on rakkautta, mutta ei elämä... nyt alan ymmärtämään miehiä, jotka eivät naimisiin halua.
[/quote]

Kadulleko ajattelit miehes laittaa jos se jää työttömäksi?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:39"]

Saat hyvät erorahat, jos liitto ei jatku. (Oletan, että mies on parempituloisempi)

[/quote]

Olen parempituloisempi ja varakkaampi (en varakas, mutta varakkaampi). Mieheltä ei juuri perintöä jäisi. 

En halua miehen sukunimeä, koen sen alentavaksi.

[/quote]

Alentavammaksi kuin isäsi nimen?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:55"]

Ap on ilmeisesti kuitenkin hankkimassa yhteisiä lapsia miehen kanssa. Kysymys kuuluukin, että miksi ap pitää avioliittoa jotenkin isompana asiana kuin lasten hankkimista? 

[/quote]

Lasten elatuksen sopimisessa ei ole mitenkään eduksi että on avioerokin ja ositus, kaikki juridisia toimia. Tottakai lasten hankkiminen on iso asia, mutta ei sen tarvitse liittyä avioliittoon. Joka siis on juridinen sopimus jolla halutaan turvata omaisuus sille heikommalle jos jotain sattuu. Jos halutaan että vaimo jää kotiin lasten kanssa ja yhteisestä sopimuksesta hyväksytään se että se on hänen osuutensa avioliitosta, ja mies tuo leivän, sopimus on ihan hyvä. Samoin jos on pelkoa että kun mies kuolee niin vaimo jää lasten kanssa puille paljaille. Mutta tästähän ei ole kyse.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:28"]Hetkinen, kai avioehdolla voi suojata sekä ENNEN avioliittoa että avioliiton AIKANA hankittu omaisuus?

Tuleeko mulle nyt joku elatusvelvollisuus miehestä, jos se vaikka jää työttömäksi? Kun sillä ei ole mitään omaisuutta ole ja mulla on?

Alkaa vaikuttamaan kyllä ihan rahakuviolta tämä. Kiva kun on rakkautta, mutta ei elämä... nyt alan ymmärtämään miehiä, jotka eivät naimisiin halua.
[/quote]

Kadulleko ajattelit miehes laittaa jos se jää työttömäksi?
[/quote]
Niin kai siitä työttömästä aviomiehestäkin voi eroon hankkiutua jos sen elättäminen käy raskaaksi.

Isän nimi ap:llä on ollut syntymästään saakka, se on hänen omansa ja osa hänen identiteettiään. Miksi siitä pitäisi luopua? Se on vanha tapa merkitä sitä että nainen on siirtynyt isänsä omaisuudesta miehensä omaisuudeksi. Eiköhän nykyaikana saa jo päättää pitää ihan oman nimensä koko ikänsä, sillä ihmiset tuntevat ja sillä tehdään ura. Rakkauden kanssa nimellä ei ole mitään tekemistä, sehän aina seuraavaksi vedetään esille. Ja lapset eivät kärsi siistä että perheessä on eri nimiä, eikä se opettajia kiinnosta, se on seuraava mihin aina vedotaan.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:49"]

Jos puoliso haluaisi niin kovasti naimisiin että toinen vaihtoehto on erota näkisin hyväksi syyksi naimisiin menolle sen että en halua menettää rakastamaani miestä vain siitä periaatteesta että näen avioliiton turhana asiana.

[/quote]

Jos puoliso inhoaa avioliittoa instituutiona niin paljon että toinen vaihtoehto on erota, näkisin hyväksi syyksi olematta menemättä naimisiin koska en halua menettää rakastamaani ihmistä vain perinteen ja sovinnaisuuden vuoksi.

En tietenkään heitä miestä kadulle, jos se jää työttömäksi, mutta en kuitenkaan halua olla elatusvelvollinen jos vaikka tulisi tilanne, ettei työt maistumaan tai huvita työllistyä. En usko, että näin käy, mutta haluan varautua tällaisiin asioihin myös.

kyllä, miehen nimi on alentavamapi kuin isän. Isän nimelle nyt en voi yhtään mitään enää tässä vaiheessa. Ei paljoa huvita siirtää toisaan omistussuhdetta isältä miehelle, kun tämän nimen oman kuitenkin omasta mielestä itselleni jo "ominut".

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:39"]

Ap:n tapauksessa ei ole mitään syytä mennä naimisiin. Itselleni syyksi riittää rakkaus. Ap ei selvästikään sellaiseen tunteeseen kykene.

[/quote]

No voi herranjumala mitä dramatiikkaa. Vaikka sinulle ilmeisesti siis avioliitto on rakkauden huipentuma ja ilmentymä, ei se sitä kaikille muille ole. Rakastaa voi vaikka kuin paljon ilman sitä taloudellista ja juridista sopimusta, joka avioliitto on - muut asiat on sitten kulttuurien ja yksittäisten ihmisten sille antamia merkityksiä, eivätkä ne ole kaikilla ja kaikkialla samat.

-ohis

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:28"]Hetkinen, kai avioehdolla voi suojata sekä ENNEN avioliittoa että avioliiton AIKANA hankittu omaisuus?   Tuleeko mulle nyt joku elatusvelvollisuus miehestä, jos se vaikka jää työttömäksi? Kun sillä ei ole mitään omaisuutta ole ja mulla on?   Alkaa vaikuttamaan kyllä ihan rahakuviolta tämä. Kiva kun on rakkautta, mutta ei elämä... nyt alan ymmärtämään miehiä, jotka eivät naimisiin halua. [/quote] Kadulleko ajattelit miehes laittaa jos se jää työttömäksi? [/quote] Niin kai siitä työttömästä aviomiehestäkin voi eroon hankkiutua jos sen elättäminen käy raskaaksi.

[/quote]

naurettavaa kärjistystä, pysyvät avoparitkin yhdessä vuosikymmeniä vaikka kuinka toinen olisi työtön välillä. Yhtäkkiä vain avioliitossa olevat rakastavat kumppaniaan ja kaikki muut voivat heittää kumppaninsa hankeen koska vain.

Ja edelleen peräänkuulutan; Onko todella rakkautta tehdö sopimus, josta on vain miehelleni etua ja minulle vain haittaa? 

Minulla on hänelle jo testamentti kuitenkin olemassa, jossa jätän myös hänelle perintöä sisarukseni ohella.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:47"]

No ap on tyypillinen av-mamma. Mitään ei voi tehdä toisen takia/iloksi/vuoksi. Pitäisi vaan hyötyä itse. Seksiäkään ei voi harrastaa, niin että tekisi jotain toisen eteen, esim mies haluaa panna kun vaimolla on korkkarit jalassa (eli jotain "extraa"), niin se ei sovi koska se olisi sairasta, väärin ja naista alistavaa...

[/quote]

No voi jeesus. Seksi nyt on täysin eri asia kuin avioliitto. Olen sen verran seksuaalinen tyyppi, että ei ole vielä eteen tullut asiaa, joka ei sängyssä kiinnostaisi ja olisi jees. 

Mutta avioliitto ei innosta ollenkaan. Se on jo pelkkänä ajatuksena kuivan ja ahdistavan oloinen instituutio. Ahdistaisi olla jonkun vaimo. Koen, että sen jälkeen en ole MINÄ vaan jonkun vaimo, ikäänkuin joku takahahmo jonkun toisen elämässä. Huh. 

- isyyden tunnustaminen ei todellakaan ole vaikeaa

- En tarvitse keneltäkään mitään elatusta tai elatusvevollisuutta (luojan kiitos)

- Ei ole tähän asti ollut kertaakaan vaikeuksia hoitaa yhteisä asioita, vaikka on asuntolaina

- Leskeneläke on toki kiva juttu, jos tosiaan saa extrarahaa, jos mies kuolee. 

- Minulla on joka tapauksessa oikeus jäädä yhteiseen kotiin, kun sen kerran omistankin yksin

- omaisuudenjako on NYT selkeämpää, kun minun omaisuuteni on minun ja miehen omaisuus on miehen

- en koskaan ottaisi miehen nimeä

Näistä jäi siis käteen leskeneläke
[/quote]

Ymmärrän! Minäkään en tahdo naimisiin vaikka mies tahtoisi. Ahdistaa jotenkin avioliitto on niin sitova ja meidät ajateltaisiin aina yhtenä. Nyt voisi vain lähteä menemään ja sillä selvä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:39"]

Saat hyvät erorahat, jos liitto ei jatku. (Oletan, että mies on parempituloisempi)

[/quote]

Olen parempituloisempi ja varakkaampi (en varakas, mutta varakkaampi). Mieheltä ei juuri perintöä jäisi. 

En halua miehen sukunimeä, koen sen alentavaksi.

[/quote]

Alentavammaksi kuin isäsi nimen?

[/quote]

Varmaankin alentavaksi vaihtaa nimeä joka on useimmilla ollut syntymästä saakka, oli kyseessä sitten alunperin isän tai äidin nimi. Moni ei näe naimisiinmenossa sellaista identiteetin tai omistussuhteen muutosta, jollaisena nimensä vaihtamisen voi kokea.

-ohis

Me menimme naimisiin 10 vuoden yhteiselon jälkeen, meillä oli tuolloin lapset 7 ja 9. Rakkautta on, päätimme vaimon kanssa sinetöidä parisuhteemme ja painavia syitä oli myös leskeneläke, päätösvalta puolison tai lapsen hoidosta mahd onnettomuus / sairastumistilanteessa jne. Koska itselläni on erikoinen etunimi ja vaimolla erikoinen sukunimi, pidimme omat nimemme. Vaimo ei halua luopua sukunimestään, minä en vieroksu naisen nimen ottamista muuten mutta tässä tapauksessa nimeni kuulostaisi sarjakuvahahmolta.

Kukin taplaatkoon tavallaan, ei ole ainoaa oikeaa tai väärää. Jollei avioliitto tunnu itselle sopivan, miksi mennä naimisiin. Ja jos on noin viisas että on päättänyt haittapuolien olevan hyötyjä suuremmat, miksi kysyä neuvoa tai vahvistusta tälle joltain keskustelupalstalta?

Pidetään rakkaus ja raha erillään, ja parisuhde ja juridiikka. Jos halutaan turvata toinen siihen on tosiaan paljon keinoja kuten testamentti. Noin yleensä suuriin päätöksiin ei ole paras argumentti "miksi ei". Kuka valitse puolison tai hankkii lapsia sillä argumentilla? Suuriin asioihin täytyy olla vakaa harkinta ja vahva tahto. Jos niitä ei ole niin se on riittävä syy olla tekemättä sitä.

Nyky-yhteiskunnassa naisella on riittävä työ varmistaa oma itsenäisyytensä, tuli mitä tuli. Oma raha ja oma talous on ainoa mikä varmistaa että saat elää niin kuin haluat, eikä sinun tarvitse pysyä kaameassa avioliitossa vain koska sinulla ei ole varaa lähteä siitä. Minusta jo pelkästään se on hyvä syy olla menemättä naimisiin. Että voi olla varma että molemmat ovat siinä koska haluavat olla, ei siksi että ei ole varaa erota.

Näissä ketjuissa ei ole kukaan vielä konkreettisesti tullut kertomaan, kuinka paljon se leskeneläke sitten onkaan? Mä luulen, että mun tuloilla (noin 4000 euroo) sitä ei juuri minulle tule, vai olenko ihan pihalla?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]

Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on?

[/quote]

Kannataisko keskustella siitä miehen kanssa mitä hyötyjä hän näkee avioliitossa vai palstan kanssako ajattelit avo- tai avioliittoon ryhtyä? Miehesi puolesta palsta tuskin kuitenkaan osaa vastat. Tosin itse en ryhtyisi varmasti kanssasi kumpaankaan jos tuotakin asiaa ensisijaisesti pitäisi kysyä muilta.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:16"]

Me menimme naimisiin 10 vuoden yhteiselon jälkeen, meillä oli tuolloin lapset 7 ja 9. Rakkautta on, päätimme vaimon kanssa sinetöidä parisuhteemme ja painavia syitä oli myös leskeneläke, päätösvalta puolison tai lapsen hoidosta mahd onnettomuus / sairastumistilanteessa jne. Koska itselläni on erikoinen etunimi ja vaimolla erikoinen sukunimi, pidimme omat nimemme. Vaimo ei halua luopua sukunimestään, minä en vieroksu naisen nimen ottamista muuten mutta tässä tapauksessa nimeni kuulostaisi sarjakuvahahmolta. Kukin taplaatkoon tavallaan, ei ole ainoaa oikeaa tai väärää. Jollei avioliitto tunnu itselle sopivan, miksi mennä naimisiin. Ja jos on noin viisas että on päättänyt haittapuolien olevan hyötyjä suuremmat, miksi kysyä neuvoa tai vahvistusta tälle joltain keskustelupalstalta?

[/quote]

Koska mies asian koko ajan tuo esille, vihjailee ja välillä kertoo, että on tärkeää, haluaa, enkä ymmärrä jne jne.

Miestä ei tunnu kiinnostavan minun kantani ollenkaan.

Ap, sun ei missään nimessä kannata mennä naimisiin, koska ajatus tuntuu sinusta selvästi vastenmieliseltä. Ei vaan kannata tehdä omasta mielestään vastenmielisiä asioita.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]

Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on?

[/quote]

Kannataisko keskustella siitä miehen kanssa mitä hyötyjä hän näkee avioliitossa vai palstan kanssako ajattelit avo- tai avioliittoon ryhtyä? Miehesi puolesta palsta tuskin kuitenkaan osaa vastat. Tosin itse en ryhtyisi varmasti kanssasi kumpaankaan jos tuotakin asiaa ensisijaisesti pitäisi kysyä muilta.

[/quote]

Kai se nyt on aivan normaalia kysyä laajempaa mielipidettä ihmisiltä joista osa on mennyt naimisiin, osa harkitsee ja osa ollut? ettei nyt kahdestaan vatvota tätä loputtomiin vailla minkään näköistä "tutkimusta" tai kokemuksien kysyntää? Että kumpikohan se on typerämpää?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]

Mies haluaa naimisiin, mutta minä en. Rakastan häntä hyvin paljon, kyse ei ole siitä. Mutta mitä hyötyöä avioliitosta edes on?

[/quote]

Kannataisko keskustella siitä miehen kanssa mitä hyötyjä hän näkee avioliitossa vai palstan kanssako ajattelit avo- tai avioliittoon ryhtyä? Miehesi puolesta palsta tuskin kuitenkaan osaa vastat. Tosin itse en ryhtyisi varmasti kanssasi kumpaankaan jos tuotakin asiaa ensisijaisesti pitäisi kysyä muilta.

[/quote]

Kai se nyt on aivan normaalia kysyä laajempaa mielipidettä ihmisiltä joista osa on mennyt naimisiin, osa harkitsee ja osa ollut? ettei nyt kahdestaan vatvota tätä loputtomiin vailla minkään näköistä "tutkimusta" tai kokemuksien kysyntää? Että kumpikohan se on typerämpää?

[/quote]

Yleisellä tasolla toki, mutta siinäkin tapauksessa aloitus on aika typerä.