Kertokaa hyviä syitä mennä naimisiin?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:47"]

No ap on tyypillinen av-mamma. Mitään ei voi tehdä toisen takia/iloksi/vuoksi. Pitäisi vaan hyötyä itse. Seksiäkään ei voi harrastaa, niin että tekisi jotain toisen eteen, esim mies haluaa panna kun vaimolla on korkkarit jalassa (eli jotain "extraa"), niin se ei sovi koska se olisi sairasta, väärin ja naista alistavaa...

[/quote]

No voi jeesus. Seksi nyt on täysin eri asia kuin avioliitto. Olen sen verran seksuaalinen tyyppi, että ei ole vielä eteen tullut asiaa, joka ei sängyssä kiinnostaisi ja olisi jees. 

Mutta avioliitto ei innosta ollenkaan. Se on jo pelkkänä ajatuksena kuivan ja ahdistavan oloinen instituutio. Ahdistaisi olla jonkun vaimo. Koen, että sen jälkeen en ole MINÄ vaan jonkun vaimo, ikäänkuin joku takahahmo jonkun toisen elämässä. Huh. 

- isyyden tunnustaminen ei todellakaan ole vaikeaa

- En tarvitse keneltäkään mitään elatusta tai elatusvevollisuutta (luojan kiitos)

- Ei ole tähän asti ollut kertaakaan vaikeuksia hoitaa yhteisä asioita, vaikka on asuntolaina

- Leskeneläke on toki kiva juttu, jos tosiaan saa extrarahaa, jos mies kuolee. 

- Minulla on joka tapauksessa oikeus jäädä yhteiseen kotiin, kun sen kerran omistankin yksin

- omaisuudenjako on NYT selkeämpää, kun minun omaisuuteni on minun ja miehen omaisuus on miehen

- en koskaan ottaisi miehen nimeä

Näistä jäi siis käteen leskeneläke

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:47"]

No ap on tyypillinen av-mamma. Mitään ei voi tehdä toisen takia/iloksi/vuoksi. Pitäisi vaan hyötyä itse. Seksiäkään ei voi harrastaa, niin että tekisi jotain toisen eteen, esim mies haluaa panna kun vaimolla on korkkarit jalassa (eli jotain "extraa"), niin se ei sovi koska se olisi sairasta, väärin ja naista alistavaa...

[/quote]

No voi jeesus. Seksi nyt on täysin eri asia kuin avioliitto. Olen sen verran seksuaalinen tyyppi, että ei ole vielä eteen tullut asiaa, joka ei sängyssä kiinnostaisi ja olisi jees. 

Mutta avioliitto ei innosta ollenkaan. Se on jo pelkkänä ajatuksena kuivan ja ahdistavan oloinen instituutio. Ahdistaisi olla jonkun vaimo. Koen, että sen jälkeen en ole MINÄ vaan jonkun vaimo, ikäänkuin joku takahahmo jonkun toisen elämässä. Huh. 

- isyyden tunnustaminen ei todellakaan ole vaikeaa

- En tarvitse keneltäkään mitään elatusta tai elatusvevollisuutta (luojan kiitos)

- Ei ole tähän asti ollut kertaakaan vaikeuksia hoitaa yhteisä asioita, vaikka on asuntolaina

- Leskeneläke on toki kiva juttu, jos tosiaan saa extrarahaa, jos mies kuolee. 

- Minulla on joka tapauksessa oikeus jäädä yhteiseen kotiin, kun sen kerran omistankin yksin

- omaisuudenjako on NYT selkeämpää, kun minun omaisuuteni on minun ja miehen omaisuus on miehen

- en koskaan ottaisi miehen nimeä

Näistä jäi siis käteen leskeneläke

............ en keksi.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:01"]

no onhan ne täysin eri asia. Lasten hankkiminen on lasten hankintaa, siinä sitoudun pitämään huolta jostain toisesta ihmisestä vähintään 18 vuodeksi. Naimisiin mennessä sitoudun PARIsuhteeseen lasten isän kanssa ja teen myös taloudellisesti huonon ratkaisun. Mitä ihmeen tekemistä näillä on keskenään?

[/quote]

Tämä vastaus taas vahvistaa:  sinä et halua PARIsuhteeseen tämän miehen kanssa. Haluat sitoutua vaikka lapsiin, mutta et mieheen.met ainakaan tähän mieheen. Jos sitoutumisesta olisi jotain hyötyä sinulle, niin sitten viisit sen tehdä, mutta koska se ei tuo hyötyä, niin et halua sitä tehdä. 

Minusta on väärin tehdä lapsia ihmisen kanssa, johon ei halua sitoutua. Mutta näinhän monet tekee. 

Minulla loppui edellinen pitkä suhde siihen, että mies ei lopulta halunnutkaan naimisiin. Kerroin hänelle selkeästi, että minä haluan, tietyllä aikarajalla ja jos hän ei tätä halua, jatkan ilman häntä jonkun sellaisen miehen kanssa, joka naimisiin haluaa. Tämä ihan siksi, että itselleni avioliitto ja ydinperhe on aina ollut tärkeä asia.

Ap, millä alalla olet? Monella alalla on esimerkiksi ura- ja palkkakehityksen kannalta hyödyllistä olla naimisissa ja perheellinen, sillä se antaa työnantajalle kuvan vakaasta ja luotettavasta ihmisestä. Mitä konservatiivisemmalla alalla ollaan, sitä merkittävämmässä määrin. Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että sinun ei todellakaan kannata mennä naimisiin eikä edes jatkaa miehesi kanssa, sillä selvästikään et kunnioita häntä niin kuin puolisoiden toisiaan tulisi kunnioittaa.

91: hevonvitut, tottakai kunnioitan ja rakastan. mutta mitä rakkautta se on, että pitää tehdä sopimus josta on minulle taloudelliseta haittaa? Vai onko sinunkin tilanteessasi niin, että tienasit vähemmän ja siksi on helppo vaatia avioliittoa? Tässä aika iso syy, miksi miehesi ei varmaan sinua nainut.  Ja ei sitä uraa millään parisuhteella rakenneta vaan ammattitaidolla. Olen it alalla johtoasemassa, hyvin on mennyt tähänkin asti. 

Mutta saatiin miehen kanssa puhuttua kyllä ja käytiin vielä testamanetti jne asiat läpi. Jätän asuntoni hänelle, joten hän voi siinä sitten asustella. Päätimme, ettei naimisiin mennä. Mieskin vaikutti loppupeleissä tyytyväiseltä, kun ei tipu kuitenkaan tyhjän päälle, jos minusta aika jättää kesken kaiken. Ja tottakai olen sitoutunut mieheen, mutta ei sillä ole yhtään mitään tekemistä lasten kanssa. Jos lapsia tehdään niin silloin me sitoudumme LAPSIIN ja toisimme huoltajina, mutta ei se parisuhde mikään edellytys ole - tietenkään. 

Aivan naurettavaa tästä tällaisia päätöksiä TUNNEpohjalta. Kyllä tässä pitää aivoja ja päätä ja harkintkykykä käyttää, kun tehdään mittavia juridisia sopimuksia, joilla on isoja taloudellisia seurauksia. 

Työsuhde on järkisuhde. Parisuhde on tunnesuhde. Totta kai nämä asiat tehdään tunteen pohjalta. 

Miten avioliitto huonontaa taloudellista tilannetta? Selasin ketjua läpi, mutta en löytänyt yksidelitteistä vastausta.

Hetkinen, kai avioehdolla voi suojata sekä ENNEN avioliittoa että avioliiton AIKANA hankittu omaisuus?

Tuleeko mulle nyt joku elatusvelvollisuus miehestä, jos se vaikka jää työttömäksi? Kun sillä ei ole mitään omaisuutta ole ja mulla on?

Alkaa vaikuttamaan kyllä ihan rahakuviolta tämä. Kiva kun on rakkautta, mutta ei elämä... nyt alan ymmärtämään miehiä, jotka eivät naimisiin halua.

Miehen ei kannata mennä naimisii ku sit loppuu helposti se pillun saanti ja joutuu menee vaikka huoriin

No sama kohtalo ei voi kuule kohdata naistakin. 

Juridiset + taloudelliset syyt. Rakastaa voi olla ilman liittojakin.

Ap:n tapauksessa ei ole mitään syytä mennä naimisiin. Itselleni syyksi riittää rakkaus. Ap ei selvästikään sellaiseen tunteeseen kykene.

Rakastan, mutta onhan se nyt aivan typerä syy sitoa itsensä taloudellisesti surkeaan jamaan. Vai rakastaako mieheni minua vain, jos saa minut rahoineni? Kyllä asia on AIVAN päinvastoin kuin 47 väittää.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:35"]

Juridiset + taloudelliset syyt. Rakastaa voi olla ilman liittojakin.

[/quote]

Taloudelliset syyt vaan kääntyy täysin sitä varakkaampaa vastaan eli tässä tilanteessa minua. 

Avioliitto on juridinen sopimus ja se kannattaa tehdä vain niistä juridisista syistä. Yhteinen nimi on soopaa eikä avioliitto tuo sen enempää rakkautta tai sitoutumista jos sitä ei muuten ole.

Jos siitä on juridisesti etua niin sitten kannattaa. Minä solmin avioliiton lastentekovaiheessa, koska avioliitto antaa siinä tapauksessa turvaa kuoleman sattuessa. Niin kuin joku sanoikin, sitä varten se lienee tehtykin.

Nyt olen 50 ja eronnut, enkä todellakaan aio uusiin naimisiin. Jos en ole naimisissa, lapseni perivät minut eikä erillisiä avioehtoja ja testamentteja tarvita. Omaisuutta voin hankkia miesystävän tai avopuolison kanssa ilman avioliittoa. Ainoa mikä mietityttää on mitä tapahtuu kun toinen kuolee - ilman juridisia järjestelyjä lesken koti menee myyntiin. Rehellisyyden nimissä myös miesystäväni lapset halunnevat periä hänet silloin.

"Miksi ei" ei ehdottomasti ole oikea eikä riittävä syy tehdä niin painavaa juridista sopimusta. Ainakaan ilman että harkitsee avioehdot ja muut samalla. Jos lapsia teette, se voi olla järkevää, mutta senkin ehtii tehdä sitten kun olet jo raskaana.

Jos puoliso haluaisi niin kovasti naimisiin että toinen vaihtoehto on erota näkisin hyväksi syyksi naimisiin menolle sen että en halua menettää rakastamaani miestä vain siitä periaatteesta että näen avioliiton turhana asiana.

Avioliiton jälkeen omaisuuden jako ei todellakaan ole helppoa. Tiedän riitaisen eron jossa taloa ei ole myyty vuoteen koska mies ei halua erota eikä myydä taloa. Jos ei ole avioliittoa ja toinen omistaa talon niin asia on paljon selkeämpi. Silti voi yhteisen elämän ajan elää niin että kaikki on yhteisessä käytössä ja omia varoja käytetään yhteiseen hyvään. Erotessa vain saa pitää omalla tilillään olevat rahat ja oman asuntonsa, autonsa ja tavaransa, kun taas avioerossa niistä kaikista tehdään ositus ja laitetaan puoliksi. Siinä menee myyntiin suvun kesämökki.

Avioliitto ja yhteinen sukunimi eivät välttämättä kulje yhdessä, voi olla avioliitossa ja pitää oman nimensä.

Kiitos todella fiksusta kommentista numero 50!

Ja taidanpa mieluummin mennettää rakkaan ihmisen, kuin ihmisen joka vaatii minua sopimaan vain ja ainoastaan HÄNELLE edullisen sopimuksen. Se kyllä kyseenalaistaa minun käsitykseni rakkaudesta.

Ap on ilmeisesti kuitenkin hankkimassa yhteisiä lapsia miehen kanssa. Kysymys kuuluukin, että miksi ap pitää avioliittoa jotenkin isompana asiana kuin lasten hankkimista? 

no onhan ne täysin eri asia. Lasten hankkiminen on lasten hankintaa, siinä sitoudun pitämään huolta jostain toisesta ihmisestä vähintään 18 vuodeksi. Naimisiin mennessä sitoudun PARIsuhteeseen lasten isän kanssa ja teen myös taloudellisesti huonon ratkaisun. Mitä ihmeen tekemistä näillä on keskenään?