Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa sitä nuoruutta kerkeää elää?
17.05.2015 |
Olen reilu parikymppinen tyttö(nainen?). Tuntuu että elän tällä hetkellä jo oikeasti aikuisen ihmisen elämää. En tajua miten muilla mun ikäisillä on aikaa bailata, matkustella, käydä festareilla ja vaan olla vaan. Mun elämä koostuu tällä hetkellä vakitöistä ja AMK-opiskelusta. Älkää käsittäkö väärin, mulla menee tällä hetkellä hyvin, mutta päivät on aina samanlaisia kun ei kerkeä muuta tehdä kun käydä töissä arkisin ja tulla kotiin nukkumaan. Sillä välin kaverit päivittää miten olivat taas viikonloppuna aivan lärvit jne..
Mulla on maailman paras mies, meillä on oma asunto ja koira. Molemmilla töitä. Kaikki siis oikeasti hyvin. Mutta miten niillä muilla on aikaa? Töissä on pakko käydä jos haluaa asuntoa maksaa, elättää koiran ja meidät itse. Siihen vielä opiskelut päälle että saan itselleni toisen ammatin. Ei mulla oo virtaa lähtee viikonloppuna vetämään lärvejä, kun ensin olen koko alkuviikon ravannut töissä. Mun mielestä on parasta kokata ja viettää elokuvailtaa miehen kanssa.
Onko tämä sitä nuoren elämää? Lapsia en halua vielä koska ''haluan matkustella ja nauttia siitä että meitä on vaan me kaks'', mutta onhan tuo nyt aivan typerästi ajateltu koska en KERKEÄ tehdä mitään nuista!
Pitäiskö siis irtisanoutua ja vetää kelan tuet kurkusta alas ja riehua kaupungilla toinen kenkä hukassa mäkkärin tiskiltä hakien euron juustoja kello 3 yöllä.. Oon aivan hukassa..
TLDR; Onko normaalia parikymppisenä elää jo ''tylsää ja vakaata'' elämää?
Kommentit (69)
Aika nopeasti on asunto hankittu. Eihän sitä hirveesti jää aikaa, jos asunto on iso linna, joka on varustettu timantti lavuaareilla. Iso talo vie paljon rahaa, ja pitää tehdä töitä sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijana asuin pienessä yksiössä edullisesti ja kesät&joulut töissä. Bailaamiseen oli aina aikaa ja rahaa. Oi niitä aikoja :)
Kämpän ostin myöhemmin valmistuttuani. Eka yksin yksiön ja siitä sitten miehen kanssa yhdessä isompaa.
Sullahan on kaikki asiat todella hyvin. Ilmeisesti sinulla on ihana mies, ihanat koirat, ihanat koti-illat ja ihana asunto(laina). Tähän päälle vielä työ- ja opiskelupaikka, eikä rahahuolia. Olisit onnellinen! Jos haluat muuttaa elämääsi, sinuna karsisin jotain ed. mainituista pois. Näin saisit ehkä aikaa myös ryyppäämiselle ja roadtrippailulle kamujen kanssa. Eli joko jätät työsi ja otat tuet ja lainan ja hankit ehkä satunnaisia keikkoja tai sitten heivaat koirat, miehen tai asunnon tai sitten menet baariin koti-iltojen sijaan tai sitten jätät opiskelut kesken. Niillä sinun kavereillasi on aikaa just siks, kun niillä ei ole jotain noista sun elämän tärkeimmistä asioista! Ja ne on varmaan ihan onnellisia omasta elämästään.
Et ainakaan mun korvaan kuulosta yhtään niin aikuiselta kuin ulkoisten puitteiden puolesta luulisi sinun olevan.
no opiskelijaelämää vietettiin vähillä rahoilla vuokraluukussa. Festareilla juostiin ekan kunnon työpaikan turvin, kun miehen kanssa asuttiin kaksin samaisessa vuokraluukussa.
sitten kun sitä nuoruutta oli eletty riittävästi, niin sitten otettiin asuntolaina ja hankittiin lapsia.
onhan se itsestään selvää, että jos tekee täyttä työviikkoa ja opiskelee yhtäaikaa, niin aina ei enää riitä bilettämiseen ja reissaamiseen.
No semmoista se on jos väkisin pitää se asunto jo tossa iässä ostaa. Itse oon 24 ja nautin kyllä ihan täysinrinnoin tästä kun mikään ei sido, ei mies, ei lapset eikä asunto :) Ja ajattelin tällä menolla jatkaa tässä vielä kyllä muutaman vuoden. Varsinkin syksystä alkaen kun alkaa viimenen vuosi opsikeluja, ajattelin kyllä bilettää vielä täysillä! :D Jonkun mielestä tietysti olen jo "liian vanha" tähän ja pitäis jo ruveta miettiin sitä omistusasuntoa ym. mutta ihan sama mulle, nautin tällä hetkellä tästä elämäntavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:42"]Minä opiskelen nyt toista yliopistotutkintoani kokopäivätyön ohella (kehittääkseni asiantuntijuuttani ja saadakseni tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja mielenkiintoisia haasteita). Olen täysin tiukilla ajan kanssa. Hyvä jos jaksan harrastaa kunnolla, mutta se on minun valintani. Ikätoverit käyvät vain töissä, harrastavat ja perustavat perhettä.[/quote]
Ot mutta jos lapsi(a) jo on niin siitä on luppoaika kaukana.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:39"]Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana. [/quote] Sori, meillä elettiin yläasteella kyllä jo ihan täysillä koska kesäisin tai koulun jälkeen ei tarvinnut olla töissä. Olisi ehkä muidenkin kannattanut elää silloin koska minulla oli 16-vuotiaana jo työt koulun ohella. Mitenhän sitä olisi bilettänyt kun on viikonloput ja illat töissä? Silloin 16-19v bilettäminen oli hyvin satunnaista, silloin kun ei ollut töitä ja oli tarpeeksi rahaa (koska sitä ei opiskelijalle juuri jäänyt.) Säälin kaikkia jotka ovat aloittaneet elämänsä liian myöhään, itse en ole jäänyt mistään paitsi. Enkä todellakaan ole ikäryhmässäni ainoa, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
[/quote]
16-vuotiaan ei lain mukaan ole vielä pakko elättää itse itseään. Vanhempien kuuluu maksaa elatus 18 ikävuoteen asti ja ei tietenkään 16-vuotiaalle (opiskelijalle) tule rahaa tukien muodossa samalla tavalla kuin täysi-ikäiselle, koska alaikäisen tukiin vaikuttaa vanhempien tulot.
[/quote]
Täällä siis kannustetaan loisimista ja vanhempien lypsämistä? En ole kirjoittaja mutta ärsyttää tuollainen kermaperse asenne. Ei ne tuet kuule sillon 18-vuotiaanakaan ole ku max. vuokran verran. Sitä pitää olla pätäkkää säästössä tai sitten tosiaan vanhemmilla maksattaa kaikki ja jos vanhemmilla ei ole varaa niin entäs sitten?? Olen myös itse ottanut hyvinkin rennosti yläasteikäisenä milloin ei mitään töitä ollut tarjolla. Kerkesi olla kavereiden kanssa ja kaljaa maistella. 18v piti käydä pari kertaa baarissa, mutta todella, kun oli saanut jo silloin olla ja mennä vaikka kuinka paljon niin vähäisiksi kävi baarissa juoksut ja työt meni äkkiä edelle. Tiukkisvanhempien kullannuput repsahtivat pahoille teille vasta abiristeilyllä ja siitä asti ovat vain opiskelleet lisää ja pämpänneet, ei tietoa töistä tai omasta toimeentulosta, aina vanhempien kukkarolla ryyppyrahoja hakemassa. Sen siitä saa kun teininä pidetään neljän seinän sisällä, ne pommit räjähtää käsiin vasta myöhemmin. Itse olen myös tyytyväinen että biletin silloin kun sille oli eniten aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:42"]Minä opiskelen nyt toista yliopistotutkintoani kokopäivätyön ohella (kehittääkseni asiantuntijuuttani ja saadakseni tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja mielenkiintoisia haasteita). Olen täysin tiukilla ajan kanssa. Hyvä jos jaksan harrastaa kunnolla, mutta se on minun valintani. Ikätoverit käyvät vain töissä, harrastavat ja perustavat perhettä.[/quote] Ot mutta jos lapsi(a) jo on niin siitä on luppoaika kaukana.
[/quote]
Sekin on valinta. Lapset siis.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:39"]Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana. [/quote] Sori, meillä elettiin yläasteella kyllä jo ihan täysillä koska kesäisin tai koulun jälkeen ei tarvinnut olla töissä. Olisi ehkä muidenkin kannattanut elää silloin koska minulla oli 16-vuotiaana jo työt koulun ohella. Mitenhän sitä olisi bilettänyt kun on viikonloput ja illat töissä? Silloin 16-19v bilettäminen oli hyvin satunnaista, silloin kun ei ollut töitä ja oli tarpeeksi rahaa (koska sitä ei opiskelijalle juuri jäänyt.) Säälin kaikkia jotka ovat aloittaneet elämänsä liian myöhään, itse en ole jäänyt mistään paitsi. Enkä todellakaan ole ikäryhmässäni ainoa, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
[/quote]
16-vuotiaan ei lain mukaan ole vielä pakko elättää itse itseään. Vanhempien kuuluu maksaa elatus 18 ikävuoteen asti ja ei tietenkään 16-vuotiaalle (opiskelijalle) tule rahaa tukien muodossa samalla tavalla kuin täysi-ikäiselle, koska alaikäisen tukiin vaikuttaa vanhempien tulot.
[/quote]
Täällä siis kannustetaan loisimista ja vanhempien lypsämistä? En ole kirjoittaja mutta ärsyttää tuollainen kermaperse asenne. Ei ne tuet kuule sillon 18-vuotiaanakaan ole ku max. vuokran verran. Sitä pitää olla pätäkkää säästössä tai sitten tosiaan vanhemmilla maksattaa kaikki ja jos vanhemmilla ei ole varaa niin entäs sitten?? Olen myös itse ottanut hyvinkin rennosti yläasteikäisenä milloin ei mitään töitä ollut tarjolla. Kerkesi olla kavereiden kanssa ja kaljaa maistella. 18v piti käydä pari kertaa baarissa, mutta todella, kun oli saanut jo silloin olla ja mennä vaikka kuinka paljon niin vähäisiksi kävi baarissa juoksut ja työt meni äkkiä edelle. Tiukkisvanhempien kullannuput repsahtivat pahoille teille vasta abiristeilyllä ja siitä asti ovat vain opiskelleet lisää ja pämpänneet, ei tietoa töistä tai omasta toimeentulosta, aina vanhempien kukkarolla ryyppyrahoja hakemassa. Sen siitä saa kun teininä pidetään neljän seinän sisällä, ne pommit räjähtää käsiin vasta myöhemmin. Itse olen myös tyytyväinen että biletin silloin kun sille oli eniten aikaa.
[/quote]
En kutsuisi opiskelua ja opiskeluelämän viettoa pommin räjähtämiseksi, saati vanhempien avustusta loisimiseksi. Oma koulutuksesi lienee ainakin matala. Oletko siitä katkera? "Saitko" teininä mennä vapaasti vai oliko vain niin ettei vanhempiasi kiinnostanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:29"]No semmoista se on jos väkisin pitää se asunto jo tossa iässä ostaa. Itse oon 24 ja nautin kyllä ihan täysinrinnoin tästä kun mikään ei sido, ei mies, ei lapset eikä asunto :) Ja ajattelin tällä menolla jatkaa tässä vielä kyllä muutaman vuoden. Varsinkin syksystä alkaen kun alkaa viimenen vuosi opsikeluja, ajattelin kyllä bilettää vielä täysillä! :D Jonkun mielestä tietysti olen jo "liian vanha" tähän ja pitäis jo ruveta miettiin sitä omistusasuntoa ym. mutta ihan sama mulle, nautin tällä hetkellä tästä elämäntavasta.
[/quote]
Minäkään en vielä halua asuntolainaa. Mistä tiedän, missä päin maailmaa asun valmistumisen jälkeen tai muuta ja sitten olisi vekslaamista niiden kanssa. Olisi säästöt jo asuntoa varten, mutta voi ne muuhunkin käyttää ja aloittaa sitten säästäminen kolmekymppisenä uudestaan. Asun kaksiossa vuokralla ja ihan hyvin on rahaa silti bilettää. Ei me kaikki hulttiot nuoret aikuiset sillan alla asuta.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:42"]Minä opiskelen nyt toista yliopistotutkintoani kokopäivätyön ohella (kehittääkseni asiantuntijuuttani ja saadakseni tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja mielenkiintoisia haasteita). Olen täysin tiukilla ajan kanssa. Hyvä jos jaksan harrastaa kunnolla, mutta se on minun valintani. Ikätoverit käyvät vain töissä, harrastavat ja perustavat perhettä.[/quote] Ot mutta jos lapsi(a) jo on niin siitä on luppoaika kaukana.
[/quote]
Sekin on valinta. Lapset siis.
[/quote]
Ihan totta? Pointtinani oli sanoa että jos on jo lapsia niin ei voi mielestäni sanoa että he _vain_ käyvät töissä, harrastavat ja viettävät perhe-elämää vrt. työssäköynti ja opiskelu samanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:42"]Minä opiskelen nyt toista yliopistotutkintoani kokopäivätyön ohella (kehittääkseni asiantuntijuuttani ja saadakseni tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja mielenkiintoisia haasteita). Olen täysin tiukilla ajan kanssa. Hyvä jos jaksan harrastaa kunnolla, mutta se on minun valintani. Ikätoverit käyvät vain töissä, harrastavat ja perustavat perhettä.[/quote] Ot mutta jos lapsi(a) jo on niin siitä on luppoaika kaukana.
[/quote]
Pointtini on, että minun elämääni ei nyt mahtuisi lapset. Jotta pystyn tekemään jotain nyt, joudun luopumaan toisesta asiasta. On myös ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät edes halua hankkia lapsia, vaan elävät todellakin hyvin vapaata elämää kokopäivätyön ohella.
Kyllä ne lapset ovat aina sellainen valinta (toivottavasti), ettei niitä tehdä vain välinearvon vuoksi, kuten esimerkiksi koulutuksen. Vaan niistä lapsista saa itselle jotain iloa. Lasten kanssa olo on sitä omaa vapaa-aikaa, jos sen näkee vain työnä/luppoajan menetyksenä, niin ei lapsia kannata hankkia. Kyllä se on tietääkseni aivan eri asia viettää omien lasten kanssa aikaa, kuin istua töissä tai koulussa. En tarkoita että lasten kanssa olisi helppoa, harva asia on helppoa, mutta ei sitä voi suoraa verrata työssäkäyntiin tai opiskeluun. Se on lopullinen elämänvalinta, vanhemmuus, jonka voi tehdä hyvin monella tavalla.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:24"]
Mutta sillon kun asuttiin vielä vuokralla, niin jollakinhan sekin oli maksettava? Ei kelasta mitään saanut saati sossusta. Eli töitä oli ja on edelleen pakko tehdä.. Millä muut elää? Vanhemmatko elättää? Vai saako sossusta oikeasti itkemällä rahaa?
Tuntuu vaan pahalta kun ne kaverit tuntuu kokoajan lipuvan vaan kauemmas, kun eivät ymmärrä että krapula ei ole minulle syy hankkia saikkua töistä. Oikeasti. Joku järki on sentään oltava päässä. Olen heidän silmissään ''mummo'' joka ei kerkeä lähteä tunnin vartotusajalla Onnibussiin ja roadtrippaamaan.. Olishan se mahtavaa, mutta edelleen ne työt.. Rahallaa tulee, mutten sitten kerkeä niitä tuhlaamaan mihinkään.. :D Tyhmää.
[/quote]
Monella tuon ikäisellä ei ole asuntolainaa ja soluasumisen vuoksi vuokra on sadasta eurosta pariin sataan. Opiskellessa saa vielä opintotuen, jolla saa vuokran maksettua ja jos osa-aikatöissä vielä käy, niin kyllä sitä rahaa jää "hurvitteluun". Kun tulot on pienet, niin täytyy myös asumiskulujen olla. Monella ei myöskään ole poikaystävää, eli sosiaalinen elämä on vilkasta ja siitä riittää aikaa useammalle ihmiselle. Sinua taas sitoo asuntolaina, koira ja poikaystävä. Ilman noita olisi sinunkin elämäsi luultavasti aika huoletonta :)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:29"] [quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:42"]Minä opiskelen nyt toista yliopistotutkintoani kokopäivätyön ohella (kehittääkseni asiantuntijuuttani ja saadakseni tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja mielenkiintoisia haasteita). Olen täysin tiukilla ajan kanssa. Hyvä jos jaksan harrastaa kunnolla, mutta se on minun valintani. Ikätoverit käyvät vain töissä, harrastavat ja perustavat perhettä.[/quote] Ot mutta jos lapsi(a) jo on niin siitä on luppoaika kaukana. [/quote] Sekin on valinta. Lapset siis. [/quote] Ihan totta? Pointtinani oli sanoa että jos on jo lapsia niin ei voi mielestäni sanoa että he _vain_ käyvät töissä, harrastavat ja viettävät perhe-elämää vrt. työssäköynti ja opiskelu samanaikaisesti.
[/quote]
Ei lasten kanssa oloa voi verrata työssäkäyntiin tai opiskeluun. Kyllä minulla on ainakin mukavempaa omien lasten kanssa kotona, kuin töissä ollessa. Sehän on minun elämääni, lasten kanssa olo. Työ taas on, noh se on työtä. Tottakai pikkulapsi aika on välillä rankkaa, mutta kyseessä on oma perhe. Kyllä minä ainakin rentoudun oman perheeni kanssa viettäessä aikaa, vaikka välillä on kiva olla ilman äidin rooliakin tietysti. Jos omien lasten kanssa olo on verrattavissa työntekoon, niin jotain on pielessä. Yhtään vanhemmuuden "työtä" väheksymättä.
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:52"]
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[/quote]
Vuokra-asunnon voi parin kuukauden varoitusajalla vaihtaa halvempaan monissa kaupungeissa. Voit myös muuttaa esim ulkomaille samassa ajassa (jos otetaan vain asuntoon liittyvät asiat huomioon). Oman asunnon kanssa tilanne ei ole suurimmassa osassa tapauksia sama. Sinun pitää saada asunto myytyä, jotta voit vaihtaa halvempaan tarvittaessa. Jos on vielä yhteinen asuntolaina toisen kanssa, niin asia muuttuu usein monimutkaisemmaksi.
Omaa asuntoa maksaessa joutuu myös usein maksamaan enemmän kuin esimerkiksi kaksion vuokraan verrattuna.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:52"]
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[/quote]
Maksaa enemmän, kuin parinsadan soluasunto. Ja että ylipäänsä saa lainan, niin täytyy olla säästöjä ja suhteellisen vakituiset tulot. Näitähän ei nuorella opiskelijalla yleensä ole :) Eri asia varmaan istten, jos vanhemmat ovat niin varakkaita, että ovat ostaneet asunnon lapselleen ja muutenkin auttavat lainan maksamisessa.
No ainakin jos viettää viikonloppuja mummotunnelissa, niin noin 40+ ikäisenä sitä eletään....
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:24"]
Mutta sillon kun asuttiin vielä vuokralla, niin jollakinhan sekin oli maksettava? Ei kelasta mitään saanut saati sossusta. Eli töitä oli ja on edelleen pakko tehdä.. Millä muut elää? Vanhemmatko elättää? Vai saako sossusta oikeasti itkemällä rahaa?
Tuntuu vaan pahalta kun ne kaverit tuntuu kokoajan lipuvan vaan kauemmas, kun eivät ymmärrä että krapula ei ole minulle syy hankkia saikkua töistä. Oikeasti. Joku järki on sentään oltava päässä. Olen heidän silmissään ''mummo'' joka ei kerkeä lähteä tunnin vartotusajalla Onnibussiin ja roadtrippaamaan.. Olishan se mahtavaa, mutta edelleen ne työt.. Rahallaa tulee, mutten sitten kerkeä niitä tuhlaamaan mihinkään.. :D Tyhmää.
[/quote]
Vaikutat vähän ikävältä ja ylimieliseltä tyypiltä. Ihan kuin kaipaisit kehuja siitä että sinä valitset oikein, toisin kuin tyhmät kaverisi. Ehkä se onkin syy siihen ettei kukaan vietä aikaa ja juhli kanssasi?
Ihmiset valitsevat eri tavalla. Sinä haluat käydä töissä, leikkiä mammaa ja maksaa asuntoa. Se on yksi tapa elää, ei toki ainoa autuaaksitekevä. Kannattaa olla onnellinen siitä mitä on. Ja jos ei pysty niin sitten aktiivisesti hakea muutosta.
Elämän juju on siinä että sinä itse määrität miten elät. Sun nuoruus on tuollainen kun olet itse sen sellaiseksi tehnyt. JA muut valitsee toisin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.