Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa sitä nuoruutta kerkeää elää?
17.05.2015 |
Olen reilu parikymppinen tyttö(nainen?). Tuntuu että elän tällä hetkellä jo oikeasti aikuisen ihmisen elämää. En tajua miten muilla mun ikäisillä on aikaa bailata, matkustella, käydä festareilla ja vaan olla vaan. Mun elämä koostuu tällä hetkellä vakitöistä ja AMK-opiskelusta. Älkää käsittäkö väärin, mulla menee tällä hetkellä hyvin, mutta päivät on aina samanlaisia kun ei kerkeä muuta tehdä kun käydä töissä arkisin ja tulla kotiin nukkumaan. Sillä välin kaverit päivittää miten olivat taas viikonloppuna aivan lärvit jne..
Mulla on maailman paras mies, meillä on oma asunto ja koira. Molemmilla töitä. Kaikki siis oikeasti hyvin. Mutta miten niillä muilla on aikaa? Töissä on pakko käydä jos haluaa asuntoa maksaa, elättää koiran ja meidät itse. Siihen vielä opiskelut päälle että saan itselleni toisen ammatin. Ei mulla oo virtaa lähtee viikonloppuna vetämään lärvejä, kun ensin olen koko alkuviikon ravannut töissä. Mun mielestä on parasta kokata ja viettää elokuvailtaa miehen kanssa.
Onko tämä sitä nuoren elämää? Lapsia en halua vielä koska ''haluan matkustella ja nauttia siitä että meitä on vaan me kaks'', mutta onhan tuo nyt aivan typerästi ajateltu koska en KERKEÄ tehdä mitään nuista!
Pitäiskö siis irtisanoutua ja vetää kelan tuet kurkusta alas ja riehua kaupungilla toinen kenkä hukassa mäkkärin tiskiltä hakien euron juustoja kello 3 yöllä.. Oon aivan hukassa..
TLDR; Onko normaalia parikymppisenä elää jo ''tylsää ja vakaata'' elämää?
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:21"]
Oman asunnon myötä "nuoruus" kyllä katoaa, ellei se nyt ole peritty.
[/quote]
Millä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:21"]
Oman asunnon myötä "nuoruus" kyllä katoaa, ellei se nyt ole peritty. Tosin on kai omistajalla kuitenkin ihan eri huoli siitä kuin jos asuu opiskelija-asuntolassa...
[/quote]
Ei pidä paikkaansa, jos nuoruudella tarkoitetaan vapaata, mielihyvähakuista elämänvaihetta.
Mä säästän kesällä sen verran, että on varaa olla käymättä töissä opiskelujen aikana.
Miten sä ylläpidät parisudetta, jos teet vain töitä, opiskelet ja nukut?
Kyllä se eniten vaikuttaa onko parisuhteessa, vai ei, millaiseksi nuoruus muodostuu. Ei sitä perhettä niin vain yksin parikymppisenä perusteta.
Sun nuoruus taisi mennä jo kun olet sitonut itsesi asuntolainoihin ja miehiin. Itse elin täysin vapaana välin 20-30 v. jolloin vain opiskelin, pidin hauskaa kavereiden kanssa, elelin halvassa kimppakämpässä ja kävin satunnaisesti töissä.
Aika pitkään kai tuli elettyä nuoruutta mutta mitä sitten? Otin vain takaisin sitä menetettyä aikaa mitä ei junttilukiossa minulle sallittu. Ja toisaalta, ei sillä muutenkaan ole merkitystä koska ei sitä rahaa ja asuntoa saa mukaan kunhan henki lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:39"]Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana.
[/quote]
Sori, meillä elettiin yläasteella kyllä jo ihan täysillä koska kesäisin tai koulun jälkeen ei tarvinnut olla töissä. Olisi ehkä muidenkin kannattanut elää silloin koska minulla oli 16-vuotiaana jo työt koulun ohella. Mitenhän sitä olisi bilettänyt kun on viikonloput ja illat töissä? Silloin 16-19v bilettäminen oli hyvin satunnaista, silloin kun ei ollut töitä ja oli tarpeeksi rahaa (koska sitä ei opiskelijalle juuri jäänyt.) Säälin kaikkia jotka ovat aloittaneet elämänsä liian myöhään, itse en ole jäänyt mistään paitsi. Enkä todellakaan ole ikäryhmässäni ainoa, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen elää sellaisen nuoruuden kuin haluaa. :) Sain ap:n tekstistä sellaisen kuvan, ettei häntä kiinnosta biletys ja muut menot, vaan tykkää vakiintuneesta elämästään. Eihän silloin pitäisi olla mitään hätää? Eri asia, jos kaipaisi enemmän menoa ja meininkiä, mutta se ei olisi syystä X mahdollista. Itse pidin lukion jälkeen välivuoden ja kävin silloin töissä niin paljon että sain kerättyä säästöjä sen verran, että selvisin kaksi ensimmäistä yliopiston opiskeluvuotta käymättä töissä. Silloin itse siis elin "railakkainta" aikaa nuoruudestani, ja niin huikeita muistoja ja ihmisiä jäi käteen noista ajoista, että on niitä kiva miettiä nyt kun elämä koostuu kokopäivätyöstä ja muusta arjen pyörittämisestä.
Että heti ala-asteen jälkeen olisi pitänyt alkaa jo elää kreisisti kun 16-veenä ollaan jo naimisissa töiden kanssa. Omg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP sun teksti kuulostaa paikoittain siltä, ettei olisi mitään tuon "tylsän tavallisen arjen" ja tukiluuserina ryyppäämisen välillä.
Elämä on valintoja ja meitä on niin moneen junaan, siinä kai se yksinkertaisin syy. En jaksa enää ryypätä aamuneljään ja bilettää kuin satunnaisesti. Matkailu sen sijaan on mahtavaa. Iselläni on kavereita, jotka asuu Suomessa vuokralla 6kk ja reissaa seuraavat 6kk säästämillään rahoilla. Sitten on niitä, joilla on jo lapsi, jopa kaksi ja se asuntolaina. Toiset viettelee huoletonta opiskelijaelämää. Itse en halunnut heti yo-juhlien jälkeen lähteä siihen "kouluputkeen" vaan lähdin reissaamaan. Nyt neljä vuotta myöhemmin tuntuu ihan hyvältä ajatukselta aloittaa opinnot.
Mitä väliä sillä lopulta on, mitä tekee tai mitä muut tekee niin kauan kun omista tekemisistä ei koidu haittaa muille ihmisille? Sehän se on pääasia että ollaan kukin onnellisia omassa elämässä :)
Ongelma on tuo vakityö. Osa-aikaista voi ehtiä toki tekemään, jos opiskelee puolella painolla.
Itse opiskelin lainalla ja kesäduunituloilla. Hyvin riitti aikaa ja rahaa opiskelijaelämään, matkustamiseen yms.
Töissä aloitettuakin tuli ensimmäiset 10 vuotta juhlittua ja matkusteltua. Onnistui, kun ei tarvinnut opiskella tms. ja piti työnteon minimissä (jos arkena iltamenoa, niin töihin vasta puoliltapäivin, ei töitä viikonloppuisin tai lomilla jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:39"]Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana. [/quote] Sori, meillä elettiin yläasteella kyllä jo ihan täysillä koska kesäisin tai koulun jälkeen ei tarvinnut olla töissä. Olisi ehkä muidenkin kannattanut elää silloin koska minulla oli 16-vuotiaana jo työt koulun ohella. Mitenhän sitä olisi bilettänyt kun on viikonloput ja illat töissä? Silloin 16-19v bilettäminen oli hyvin satunnaista, silloin kun ei ollut töitä ja oli tarpeeksi rahaa (koska sitä ei opiskelijalle juuri jäänyt.) Säälin kaikkia jotka ovat aloittaneet elämänsä liian myöhään, itse en ole jäänyt mistään paitsi. Enkä todellakaan ole ikäryhmässäni ainoa, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
[/quote]
16-vuotiaan ei lain mukaan ole vielä pakko elättää itse itseään. Vanhempien kuuluu maksaa elatus 18 ikävuoteen asti ja ei tietenkään 16-vuotiaalle (opiskelijalle) tule rahaa tukien muodossa samalla tavalla kuin täysi-ikäiselle, koska alaikäisen tukiin vaikuttaa vanhempien tulot.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:55"]
Ongelma on tuo vakityö. Osa-aikaista voi ehtiä toki tekemään, jos opiskelee puolella painolla. Itse opiskelin lainalla ja kesäduunituloilla. Hyvin riitti aikaa ja rahaa opiskelijaelämään, matkustamiseen yms. Töissä aloitettuakin tuli ensimmäiset 10 vuotta juhlittua ja matkusteltua. Onnistui, kun ei tarvinnut opiskella tms. ja piti työnteon minimissä (jos arkena iltamenoa, niin töihin vasta puoliltapäivin, ei töitä viikonloppuisin tai lomilla jne).
[/quote]
Eihän se vakityö nyt mikään ongelma ole. Itse pääsin kunnolla toteuttamaan itseäni vasta, kun minulla oli vakityö ja kunnon tulot. Silloin hankin kotiteatterilaitteet, objektiiveja kameraani, parin tonnin polkupyörän, ostin niitä ylähyllyn viinejä Alkosta, harrastin mieleni mukaan, toteutin pidempiä reissuja ja paljon muuta. Opiskeluajan köyhäily ei minusta ollut mitään "täysillä elämistä" vaan ainaista sentinvenytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:39"]Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana. [/quote] Sori, meillä elettiin yläasteella kyllä jo ihan täysillä koska kesäisin tai koulun jälkeen ei tarvinnut olla töissä. Olisi ehkä muidenkin kannattanut elää silloin koska minulla oli 16-vuotiaana jo työt koulun ohella. Mitenhän sitä olisi bilettänyt kun on viikonloput ja illat töissä? Silloin 16-19v bilettäminen oli hyvin satunnaista, silloin kun ei ollut töitä ja oli tarpeeksi rahaa (koska sitä ei opiskelijalle juuri jäänyt.) Säälin kaikkia jotka ovat aloittaneet elämänsä liian myöhään, itse en ole jäänyt mistään paitsi. Enkä todellakaan ole ikäryhmässäni ainoa, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
[/quote]
Mun ikäryhmässä kellään ei ollut töitä koulun ohessa 16-vuotiaana, paitsi kesäisin kesätyöt niillä harvoilla, jotka niitä sai. Mutta kesäisinhän ei koulua tietenkään ollutkaan.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:55"]
Ongelma on tuo vakityö. Osa-aikaista voi ehtiä toki tekemään, jos opiskelee puolella painolla. Itse opiskelin lainalla ja kesäduunituloilla. Hyvin riitti aikaa ja rahaa opiskelijaelämään, matkustamiseen yms. Töissä aloitettuakin tuli ensimmäiset 10 vuotta juhlittua ja matkusteltua. Onnistui, kun ei tarvinnut opiskella tms. ja piti työnteon minimissä (jos arkena iltamenoa, niin töihin vasta puoliltapäivin, ei töitä viikonloppuisin tai lomilla jne).
[/quote]
Eihän se vakityö nyt mikään ongelma ole. Itse pääsin kunnolla toteuttamaan itseäni vasta, kun minulla oli vakityö ja kunnon tulot. Silloin hankin kotiteatterilaitteet, objektiiveja kameraani, parin tonnin polkupyörän, ostin niitä ylähyllyn viinejä Alkosta, harrastin mieleni mukaan, toteutin pidempiä reissuja ja paljon muuta. Opiskeluajan köyhäily ei minusta ollut mitään "täysillä elämistä" vaan ainaista sentinvenytystä.
[/quote]
Vakityö on ongelma jos on tarkoitus tehdä opintoja samaan aikaan, kuten AP.
Pelkkä duuni ei sitä ole, kuten itsekin hehkutin.
Olen 22 v ja se ryyppäys loppui ajat sitten. Ei vaan ole mun juttu. Sitten kun ap valmistut niin sinulla on enemmän vapaa-aikaa ja otat lomaa ihan rohkeasti. Itse olen tänä vuonna käynyt kuudessa eri maassa ihan vaan koska opiskelijana minulla on aikaa, ja osaan säästää rahaa. Nollatuntisoppari mahdollistaa lomailun, ei se olisi yhtä helppoa jos olisin vakiduunissa. Olishan se kivaa asua miehen kanssa kunnollisessa asunnossa yksiökopin sijasta, mutta elämä on valintoja.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:22"]
Olen 22 v ja se ryyppäys loppui ajat sitten. Ei vaan ole mun juttu.
[/quote]
Minä vasta aloitin alkoholin juomista tuon ikäisenä.
Ihan rehellisesti sanottuna, niin nuohan ovat olleet sinun omia päätöksiä kaikki. Minä iässäsi opiskelin, asuin nykyisen aviomieheni kanssa ja tein osa-aikatöitä. Erona siis sinun tilanteeseen oli, että pystyin tekemään vähemmän työtunteja ja minulla ei ollut koiraa ja asuntoa maksettavana. Tämä on sinun ja ystäviesi ero; he eivät tuskin ole vielä ostaneet asuntoa ja heidän ei täydy myöskään tehdä yhtä paljon kuin sinun.
Sinä olet siis aivan itse valinnut sen, että oma aikasi on tiukilla. Ystäväsi ovat tehneet eri valinnat, ja he elävät todennäköisesti noin tiukilla kun ovat lähemmäs 30v. Tai sitten eivät silloinkaan, sillä silloin voi keskittyä vain töihin eikä opiskeluun. Minä opiskelen nyt toista yliopistotutkintoani kokopäivätyön ohella (kehittääkseni asiantuntijuuttani ja saadakseni tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja mielenkiintoisia haasteita). Olen täysin tiukilla ajan kanssa. Hyvä jos jaksan harrastaa kunnolla, mutta se on minun valintani. Ikätoverit käyvät vain töissä, harrastavat ja perustavat perhettä. Minä olen valinnut nyt tämän tien hetkellisesti, ja sen kanssa on elettävä. Mutta olen iloinen siitä, että nuorempana minulla ei ollut niin paljon vastuuta kuin nyt, ja pystyin elämään vapaammin. Sinäkin olet tehnyt tietoisesti valinnan opiskella ilmeisesti kokopäivätyön ohella, jota et voi jättää koska olet taloudellisesti sitoutunut. Se on ollut täysin sinun oma valintasi. Mikäli käy vain osa-aikatöissä, niin vika on asenteessasi, koska niin tekee myös ystäväpiiristäsi keskimäärin 60% tilastollisesti, ja he elävät kuitenkin sanojesi mukaan sitä nuoruuttaan.
Oman asunnon myötä "nuoruus" kyllä katoaa, ellei se nyt ole peritty. Tosin on kai omistajalla kuitenkin ihan eri huoli siitä kuin jos asuu opiskelija-asuntolassa...