Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa sitä nuoruutta kerkeää elää?
17.05.2015 |
Olen reilu parikymppinen tyttö(nainen?). Tuntuu että elän tällä hetkellä jo oikeasti aikuisen ihmisen elämää. En tajua miten muilla mun ikäisillä on aikaa bailata, matkustella, käydä festareilla ja vaan olla vaan. Mun elämä koostuu tällä hetkellä vakitöistä ja AMK-opiskelusta. Älkää käsittäkö väärin, mulla menee tällä hetkellä hyvin, mutta päivät on aina samanlaisia kun ei kerkeä muuta tehdä kun käydä töissä arkisin ja tulla kotiin nukkumaan. Sillä välin kaverit päivittää miten olivat taas viikonloppuna aivan lärvit jne..
Mulla on maailman paras mies, meillä on oma asunto ja koira. Molemmilla töitä. Kaikki siis oikeasti hyvin. Mutta miten niillä muilla on aikaa? Töissä on pakko käydä jos haluaa asuntoa maksaa, elättää koiran ja meidät itse. Siihen vielä opiskelut päälle että saan itselleni toisen ammatin. Ei mulla oo virtaa lähtee viikonloppuna vetämään lärvejä, kun ensin olen koko alkuviikon ravannut töissä. Mun mielestä on parasta kokata ja viettää elokuvailtaa miehen kanssa.
Onko tämä sitä nuoren elämää? Lapsia en halua vielä koska ''haluan matkustella ja nauttia siitä että meitä on vaan me kaks'', mutta onhan tuo nyt aivan typerästi ajateltu koska en KERKEÄ tehdä mitään nuista!
Pitäiskö siis irtisanoutua ja vetää kelan tuet kurkusta alas ja riehua kaupungilla toinen kenkä hukassa mäkkärin tiskiltä hakien euron juustoja kello 3 yöllä.. Oon aivan hukassa..
TLDR; Onko normaalia parikymppisenä elää jo ''tylsää ja vakaata'' elämää?
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:52"]
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[/quote]
Maksaa enemmän, kuin parinsadan soluasunto. Ja että ylipäänsä saa lainan, niin täytyy olla säästöjä ja suhteellisen vakituiset tulot. Näitähän ei nuorella opiskelijalla yleensä ole :) Eri asia varmaan istten, jos vanhemmat ovat niin varakkaita, että ovat ostaneet asunnon lapselleen ja muutenkin auttavat lainan maksamisessa.
[/quote]
En ole koskaan asunnut solussa, enkä haluaisikaan asua. Minusta se olisi tavattoman rajoittavaa. En kysynyt, miksei opiskelija ota tai saa asuntolainaa, vaan miksi vuokranantajan lainan lyhentäminen rajoittaa elämää vähemmän kuin oman lainan lyhentäminen. Jonkun asuntolainaa nimittäin lyhentää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:52"]
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[/quote]
Vuokra-asunnon voi parin kuukauden varoitusajalla vaihtaa halvempaan monissa kaupungeissa. Voit myös muuttaa esim ulkomaille samassa ajassa (jos otetaan vain asuntoon liittyvät asiat huomioon). Oman asunnon kanssa tilanne ei ole suurimmassa osassa tapauksia sama. Sinun pitää saada asunto myytyä, jotta voit vaihtaa halvempaan tarvittaessa. Jos on vielä yhteinen asuntolaina toisen kanssa, niin asia muuttuu usein monimutkaisemmaksi.
Omaa asuntoa maksaessa joutuu myös usein maksamaan enemmän kuin esimerkiksi kaksion vuokraan verrattuna.
[/quote]
Ymmärrätköhän sinä, että se lainan lyhentämiseen käytetty osa asumiskuluista on säästämistä? Vuokraan kuluvia rahoja et näe enää koskaan.
Jos haluan vaihtaa kaupunkia, laitan oman asunnon vuokralle. Olen tehnytkin näin pari kertaa.
Koska säästän asumiskuluissa, minulla jää enemmän rahaa kulutukseen. Se lisää vapauttani. Olen myös saanut remontoida ja sisustaa asuntoni sellaiseksi kuin haluan. Sekin on vapaus, jota minulla ei vuokra-asujana ollut.
[/quote]
Ymmärrän, omistan itsekin asunnon. Ymmärrätköhän sinä, että on aivan eri asia maksaa pari sataa euroa solusta, kuin lyhentää asuntolainaa 700 euroa? ja pystyä muuttamaan lopullisesti parin kuukauden päätöksellä toiseen kaupunkiin sen kummemmin säätämättä asunnon myymistä tai vuokralle laittoa? Puhumattakaan siitä, että pitäisi huolehtia asunnon vuokraamiseen liittyvistä asioista, ja varautua siihen että vuokralainen pilaa kämpän jne?
On aivan eri asia asua vuokralla kuin omassa asunnossa. Siitä ei pääse yhtään mihinkään. Se, kumpi on taloudellisesti fiksumpaa on toki eri asia. Mutta jos puhutaan vapautuneisuudesta/rajottuneisuudesta, niin vuokra-asunto sitoo ihmistä vähemmän.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:52"]
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[/quote]
Maksaa enemmän, kuin parinsadan soluasunto. Ja että ylipäänsä saa lainan, niin täytyy olla säästöjä ja suhteellisen vakituiset tulot. Näitähän ei nuorella opiskelijalla yleensä ole :) Eri asia varmaan istten, jos vanhemmat ovat niin varakkaita, että ovat ostaneet asunnon lapselleen ja muutenkin auttavat lainan maksamisessa.
[/quote]
En ole koskaan asunnut solussa, enkä haluaisikaan asua. Minusta se olisi tavattoman rajoittavaa. En kysynyt, miksei opiskelija ota tai saa asuntolainaa, vaan miksi vuokranantajan lainan lyhentäminen rajoittaa elämää vähemmän kuin oman lainan lyhentäminen. Jonkun asuntolainaa nimittäin lyhentää aina.
[/quote]
Voi herranisä teitä jankkaajia, jotka ette käsitä että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat erilaisia asioita elämältä. Sinä asut omassa asunnossa, se on hienoa, selvästi nautit siitä. Jollekin toiselle taas puolestaan on ihan ok maksaa parisataa vuokraa eläessään solussa (tai suurin osa tuosta tulee asuntolainasta ja opintotuesta, joten yhteiskunta sen oikeastaan maksaa). Joku kokee olonsa vapautuneeksi, kun hän ei ole materiaan sidottu. Sinä koet olosi vapautuneeksi, kun sinulla on oma asunto jotka maksta omilla rahoillasi jotka tienaat työstäsi. En ymmärrä mikä on ongelma? Ihmiset elävät juuri niin kuin haluavat, mutta sinä et voi uskoa, että joku (tai itse osassa suurin osa ihmisistä) kokee olonsa paljon vapaammaksi kun tietää että ei tarvitse vielä huolehtia oman asunnon markkina-arvosta, myymisestä, remontista, asuinalueen vetävyydestä, vuokralaisista jne. Usko jo, kaikki eivät halua elää vielä 20-vuotiaana niin, että pitää huolehtia omaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:32"]
On :) Mä ainakin reissasin, ryyppäsin, festaroin, sähläsin ja kokeilin kaikkea 16-20-vuotiaana, ja sitten aloinkin odottaa esikoistani enkä ymmärrä sitä, kun av-palstalla huudellaan ettei ehdi elää nuoruuttaan jos tekee parikymppisenä lapsia. Meille nyt tulossa toinen lapsi ja enpä ole päivääkään katunut. Aloitin itsenäistä elämää jo 14-vuotiaana (sain reissata, ja taisinpa ekat kaljanikin juoda..) ja kyllä tossa kuudessa vuodessa aika paljon ehti näkemään ja kokemaan. Yks asia on jääny kokematta joka on ns. mun listalla; laskuvarjoliitäminen tai laskuvarjohyppy. :) mä oon reilannu, oon matkustanu suomen monesti päästä päähän, tavannu uusia ihmisiä ja kulttuureita, kokenu epäonnistumisia ja onnistumisia - kaiken minkä halusin. Jos ihminen ite on tyytyväinen elämäänsä, on ihan sama paljonko on ryypänny tai nähny. Tai mitä muut sanoo. On monia aikuisia, siis 30-50 -vuotiaita, jotka ei edelleenkään oo tehneet tai nähneet paljoa vaikkei lapsiakaan edes olisi. Se minkä itse haluan pitää jatkossakin mielessä, on etten halua ikinä urani menevän perheeni ja meidän ajan edelle. Surullisen monelle käy niin, ja omat vanhempani ovat sitä kovin katuneet (ja minä lapsuuttanu harmitellut..).
[/quote]
16-20 vuotias mihinkään festareille vielä kuulu. Tai ainakaan 16-17 vuotias. Pitää olla vähintään täysi-ikäinen. Alle parikymppiset tai ainakin alle 18 vuotiaat reissaa vielä pääasiassa vanhempiensa kanssa.
Kaikkia haaveitaan ei kannata lykätä tuonnemmaksi, koska näin vanhemman rouvan näkökulmasta voin sanoa, että mikään ei koskaan tunnu niin hyvältä kuin nuorena hankitut uudet kokemukset. Mikään matka ei koskaan lyö laudalta matkoja, joita tein parikymppisenä. Tosin olin silloin myös sinkku ja sekin vaikuttaa siihen, mitä seikkailuja tai mahdollisuuksia etsii tai näkee ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:42"]
Kaikkia haaveitaan ei kannata lykätä tuonnemmaksi, koska näin vanhemman rouvan näkökulmasta voin sanoa, että mikään ei koskaan tunnu niin hyvältä kuin nuorena hankitut uudet kokemukset. Mikään matka ei koskaan lyö laudalta matkoja, joita tein parikymppisenä. Tosin olin silloin myös sinkku ja sekin vaikuttaa siihen, mitä seikkailuja tai mahdollisuuksia etsii tai näkee ympärillään.
[/quote]
Tämä on totta. Vaikka minulla ei ole lapsia, niin jo nyt 28-vuotiaana (vaikka tavallaan siis nuori olenkin) tuntuu aivan eriltä lähteä matkalle kuin 20-vuotiaana. Ei siitä pääse mihinkään. Tosi hankala selittää, mikä siinä tuntuu eriltä. Onko se sitä, että kaikki on uudempaa 20-vuotiaana ja ei ole elämäntapojensa vanki, vai sitä että 28-vuotiaana tiedostaa paremmin vastuunsa muita kohtaan, en tiedä. Mutta sen tiedän, että jo nyt tuntuu aivan eriltä matkustella, ja en edes uskalla arvella millaista se on taas 10 vuoden päästä.
Valintoja, valintoja... Voisit asua opiskelijasolussa tai muuten halvasti, jolloin rahaa jäisi enemmän kaikkeen muuhun, eikä asumisen rahoittamiseen olisi pakko käydä kokopäivätyössä. Sekin on oma valinta, että aloit opiskella uutta ammattia kokopäivätyön ohessa. Tai se, että otit koiran, joka rajoittanee esim. reissaamista ja muuta.
Jos taas opiskelee ja rahoittaa elämänsä kelan tuilla ja mahdollisilla työkeikoilla ja kesätöillä, elämässä on todennäköisesti aika paljon myös vapaa-aikaa ja ehtii bilettää ja reissata enemmän, mutta reissut menee yleensä kengännauhabudjetilla ja biletyskään harvemmin on mitään kalliiden drinkkien siemailua hienossa baarissa. Niihin uppoavan rahan joutuu yleensä säästämään ihan perusjutuista, kuten ruuasta. Makaroonidieetillä säästetään festarikassaan tai paikkaillaan baareilun budjettiin aiheuttamaa vajetta jne. :-)
Kaikkea ei yleensä voi saada. Joku ehkä onnistuu yhdistämään huolettoman opiskelijaelämän ja taloudellisesti vakaan tilanteen, mutta siihen tarvitsee yleensä esim. välivuoden (vuosien) aikana kerrytettyjä säästöjä, vanhempien suomaa taloudellista apua tai todella hyvin palkatun kesätyön tmv. mitkä eivät ole itsestäänselvyyksiä, joihin kaikilla olisi mahdollisuus.
Minusta sinun elämäsi kuulostaa ihan normaalilta ja mukavalta, "vakiinnuin" itsekin nuorena, koska halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ, opiskelu, lapsi, vapaa-aika: valitse kaksi, jos haluat mukavan elämän, ja kolme, jos haluat stressaavan elämän.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:52"]
Voisiko joku selittää, miksi on rajoittavampaa lyhentää omaa asuntolainaa kuin vuokranantajan asuntolainaa? En oikein ymmärrä.
[/quote]
Vuokra-asunnon voi parin kuukauden varoitusajalla vaihtaa halvempaan monissa kaupungeissa. Voit myös muuttaa esim ulkomaille samassa ajassa (jos otetaan vain asuntoon liittyvät asiat huomioon). Oman asunnon kanssa tilanne ei ole suurimmassa osassa tapauksia sama. Sinun pitää saada asunto myytyä, jotta voit vaihtaa halvempaan tarvittaessa. Jos on vielä yhteinen asuntolaina toisen kanssa, niin asia muuttuu usein monimutkaisemmaksi.
Omaa asuntoa maksaessa joutuu myös usein maksamaan enemmän kuin esimerkiksi kaksion vuokraan verrattuna.
[/quote]
Ymmärrätköhän sinä, että se lainan lyhentämiseen käytetty osa asumiskuluista on säästämistä? Vuokraan kuluvia rahoja et näe enää koskaan.
Jos haluan vaihtaa kaupunkia, laitan oman asunnon vuokralle. Olen tehnytkin näin pari kertaa.
Koska säästän asumiskuluissa, minulla jää enemmän rahaa kulutukseen. Se lisää vapauttani. Olen myös saanut remontoida ja sisustaa asuntoni sellaiseksi kuin haluan. Sekin on vapaus, jota minulla ei vuokra-asujana ollut.