Missä vaiheessa sitä nuoruutta kerkeää elää?

Jos ei ole vapaa-aikaa, niin ei kait sitä sitten kerkiä viettämään. Nuoruutta vietetään about 13-25-vuotiaina eikä se pelkkää biletystä ole. Minusta siihen sisältyy enemmän vapaus ja vastuuttomuus. :=))

Mut jos on sitonut ittensä työelämään ja asuntolainaan niin on ihan selvä, että fyysinen ikä ei ole mikään syy sille, että voisi jättää vastuunsa hoitamatta. Sillon ei eletä "nuoruutta" eli ei olla vapaasti ja vastuuttomasti (tosin monet ei-nuoretkin on vapaita ja vastuuttomia nykysin!).

Koska olet nuori, sulla on varsin kärjistyneet käsitykset nuoruuden viettämisestä ja käsittelet viestissäsi vain kahta ääripäätä. Se on huono lähtökohta miettiä koko asiaa.

Tuo on sun elämää ja hyvää sellaisena kuin se on. :) Ei sitä kannata vertailla muiden elämään, ja jos ei bilettämiset kiinnosta niin sitten ne ei kiinosta. Sullahan on asiat oikein hyvin, ja olet selvästi onnellisen kuuloinen.

Minulla oli aikanaan eri elämäntilanne, asuin solussa tosi edullisesti, luennoille menin vain jos huvitti (olen aina oppinut parhaiten itseopiskeluna) ja kesätöiden palkoilla ja opintotuella eli mukavasti talven, koska asumismenot tosiaan oli satasen luokkaa ja muita  menoja ei puhelinlaskun ja ruuan lisäksi juuri ollut. Minä rakastin sitä elämää, varsinkin solussa asumista, jatkuvaa uusien ihmisten tapaamista, kekkereiden järjestämistä, menemistä ja tulemista, pitkään nukkumista aamuisin ja myöhään kukkumista. Mutta, minulla oli monia kavereita joiden mielestä minun elämäni oli jotenkin säälittävää ja kamalaa kun ei ollut iittalaa kaapit täynnä ja miestä ja oiijoi ja voivoi, miten ihmeessä voit elää vieraiden ihmisten kanssa ja pestä pyykitkin samassa pyykkikoneessa niitten kanssa ja pitäisköhän sun jo pikkuhiljaa aikuistua. ;) Joten en itse ajatellut ollenkaan, että se olisi jotenkin isommassa mittakaavassa mikään tavoiteltava tila. Minulle sen vain oli aivan kaikkein parasta elämää. 

Joten jokainen tyylillään, pääasia että ympärillä on koti jossa viihtyy, ihmisiä joita rakastaa ja elämässä mielekkyyttä. Ei ole olemassa mitään kaavaa mitä pitää noudattaa.

Taisit vastata itse itsellesi. Teillä on asunto (siis myös asuntolaina?), sinulla vakityö, vakisuhde ja vielä koira, joka säännöllistää elämän pakostakin. Vuokralla asuva sinkku, joka tekee työvuoron siellä ja toisen täällä voi paljon helpommin rellestää monta iltaa viikosta. Tai joku paiskoo puoli vuotta hommia niska limassa ja elää makaronilla, jotta voi toisen puolen reppureissata Kaakkois-Aasiassa.

Ajankäyttö on priorisointia. En minäkään jaksa bailata joka viikonloppu, mutta se on oma valintani. Jos haluaisin, olisi siihen toki aikaa, mutta nyt minulla on kotona viihtyvä aviomies ja käytän viikonloppuisin mielummin aikaa liikuntaharrastuksiin kuin krapulan potemiseen. Kavereita ehtii nähdä sitten selvin päin. Kuitenkin matkustelemme kaksi kuukautta vuodesta, vaikka minulla on vakityö. Se vaatii rahan säästämistä pikkuisen sukanvarteen loppujen 10 kuukauden aikana ja työnantajaa, joka sallii palkattomien vapaiden pitämisen. Ja sitä, ettei meillä tässä vaiheessa vielä ole koiraa, vaikka sellaisesta haaveillaan enkä itse ole rynnännyt kouluttautumaan viikonloppukursseilla toiseen ammattiin, vaikka mieli tekisikin. 

Elämä on valintoja, sellaista se vain on. Kaiken voi saada, mutta ei samaan aikaan. Täytyy miettiä, mikä itselle on tärkeintä. Parisuhteessa mukaan tulee sitten vielä toki toisen mielipide. Ilman miestäni bailaisin enemmän, harrastaisin vielä hieman innokkaammin ja näkisin ystäviäni useammin, mutta myös matkustelisin vähemmän, jäisi paljon vähemmän rahaa säästöön eikä minulla olisi imistä, jonka kanssa jakaa arkeni.

Mutta sillon kun asuttiin vielä vuokralla, niin jollakinhan sekin oli maksettava? Ei kelasta mitään saanut saati sossusta. Eli töitä oli ja on edelleen pakko tehdä.. Millä muut elää? Vanhemmatko elättää? Vai saako sossusta oikeasti itkemällä rahaa?

Tuntuu vaan pahalta kun ne kaverit tuntuu kokoajan lipuvan vaan kauemmas, kun eivät ymmärrä että krapula ei ole minulle syy hankkia saikkua töistä. Oikeasti. Joku järki on sentään oltava päässä. Olen heidän silmissään ''mummo'' joka ei kerkeä lähteä tunnin vartotusajalla Onnibussiin ja roadtrippaamaan.. Olishan se mahtavaa, mutta edelleen ne työt.. Rahallaa tulee, mutten sitten kerkeä niitä tuhlaamaan mihinkään.. :D Tyhmää.

Mäkään en tuossa iässä ehtinyt muuta kuin opiskella ja tehdä töitä. Nyt kolmekymppisenä kun koulut on käyty ja töitä tehty sen verran että on säästöjäkin, mulla on aikaa, jaksamista ja rahaa elääkin.

5 oli siis ap.

4, taisinpa vastatakin joo.. Ajattelin että kun hankin haluamani ammatin nyt nuorena, niin ehdin sitten ''elää'' kun pakollinen opiskelu työn ohessa on ohi. Mutta tuntuu että lykkään kaikkea kokoajan myöhemmälle.. ''Ehtii sitä sitten reissata kun olen valmistunut.'' ''Ehtiihän sitä sitten bailata vaikka 25-vuotiaanakin'' ''En viitsi nyt anella vapaata töistä kun tiedän että monet on tällä hetkellä saikulla, joten siirränpä omia suunnitelmia taas kauemmas..'' :/

ap

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:24"]

Mutta sillon kun asuttiin vielä vuokralla, niin jollakinhan sekin oli maksettava? Ei kelasta mitään saanut saati sossusta. Eli töitä oli ja on edelleen pakko tehdä.. Millä muut elää? Vanhemmatko elättää? Vai saako sossusta oikeasti itkemällä rahaa?

[/quote]

No tommosia ei kannata miettiä. Jokainen handlaa elämänsä miten parhaaksi näkee. Moni saa varmaan tukea vanhemmiltaan, moni asuu edullisesti opiskelija-asunnossa, osa vanhempien omistamassa asunnossa jne. Mistä me se tiedetään, et sinäkään sitä tiedä, eikä se oikeastaan ole sinun murheesi. Nallekarkit ei mene tasan tässä elämässä, aina joku pääsee vähän helpommalla, on vähän etuoikeutetumpi ihminen. Ei niitä kannata miettiä vaan keskittyä ihan siihen omaan elämään.

Mun mielestäni aikuisnuoruutta vietetään 20-30 vuotiaana. Silloin tehdään kovasti töitä, viimeistellään opintoja, hankitaan omistusasunto ja muitakin säästöjä MUTTA myös matkustetaan ja biletetään vapaa-ajalla ja minä ainakin matkustin myös työajalla koska työhöni kuului matkustaminen sen lisäksi että työtäni pystyy tekemänä matkallakin (olen tradenomi). Biletystä elämässäni oli tuon ikäisenä mutta vain muutaman kerran vuodessa.

Opiskelijasoluja saa ainakin täälläpäin 200 e /kk.Itse olen aina säästänyt asumisesta ja käyttänyt enemmän rahaa "elämiseen". Osa haluaa käyttää kaiken oman pesän rakentamiseen, minua taas se ei niin kiinnosta. Arvostan myös vapaa-aikaa, ja mielelläni sen takia teen vähemmän töitä.

On :)

Mä ainakin reissasin, ryyppäsin, festaroin, sähläsin ja kokeilin kaikkea 16-20-vuotiaana, ja sitten aloinkin odottaa esikoistani enkä ymmärrä sitä, kun av-palstalla huudellaan ettei ehdi elää nuoruuttaan jos tekee parikymppisenä lapsia. Meille nyt tulossa toinen lapsi ja enpä ole päivääkään katunut. Aloitin itsenäistä elämää jo 14-vuotiaana (sain reissata, ja taisinpa ekat kaljanikin juoda..) ja kyllä tossa kuudessa vuodessa aika paljon ehti näkemään ja kokemaan. Yks asia on jääny kokematta joka on ns. mun listalla; laskuvarjoliitäminen tai laskuvarjohyppy. :) mä oon reilannu, oon matkustanu suomen monesti päästä päähän, tavannu uusia ihmisiä ja kulttuureita, kokenu epäonnistumisia ja onnistumisia - kaiken minkä halusin.

Jos ihminen ite on tyytyväinen elämäänsä, on ihan sama paljonko on ryypänny tai nähny. Tai mitä muut sanoo. On monia aikuisia, siis 30-50 -vuotiaita, jotka ei edelleenkään oo tehneet tai nähneet paljoa vaikkei lapsiakaan edes olisi.

Se minkä itse haluan pitää jatkossakin mielessä, on etten halua ikinä urani menevän perheeni ja meidän ajan edelle. Surullisen monelle käy niin, ja omat vanhempani ovat sitä kovin katuneet (ja minä lapsuuttanu harmitellut..).

Kyllä sitä ehtii kaikenlaista töiden ja opiskelujenkin ohessa (erityisesti amk-opiskelujen), jos vaan tahtotila on oikea. APlta puuttuu rohkeus kun näköjään tämä asia kaivelee sinua. Elämä on valintoja, jotkut valitsee vielä vapauden ja toiset kahlitsee itsensä (mies, koira, omistusasunto) liian nuorena. Kuvailemasi elämä kuulostaa 30+ elämältä.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:39"]Mitä täällä puhutaan nuoruuden elämisestä 13-14-vuotiaana. Siinä iässä eletään vielä lapsuutta, ei nuoruutta. Nuoruuden eläminen alkaa aikaisintaan 16-17-vuotiaana.
[/quote]
Sori, meillä elettiin yläasteella kyllä jo ihan täysillä koska kesäisin tai koulun jälkeen ei tarvinnut olla töissä. Olisi ehkä muidenkin kannattanut elää silloin koska minulla oli 16-vuotiaana jo työt koulun ohella. Mitenhän sitä olisi bilettänyt kun on viikonloput ja illat töissä? Silloin 16-19v bilettäminen oli hyvin satunnaista, silloin kun ei ollut töitä ja oli tarpeeksi rahaa (koska sitä ei opiskelijalle juuri jäänyt.) Säälin kaikkia jotka ovat aloittaneet elämänsä liian myöhään, itse en ole jäänyt mistään paitsi. Enkä todellakaan ole ikäryhmässäni ainoa, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
[/quote]

Jotenkin säälittää nämä, jotka syystä tai toisesta joutuvat aikuistumaan liian aikaisin. Jossain vaiheessa se tyhjyys sitten iskee.

Euron juustoja ei saa kolmen aikaan yöllä

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:11"]

Olen reilu parikymppinen tyttö(nainen?). Tuntuu että elän tällä hetkellä jo oikeasti aikuisen ihmisen elämää. En tajua miten muilla mun ikäisillä on aikaa bailata, matkustella, käydä festareilla ja vaan olla vaan. Mun elämä koostuu tällä hetkellä vakitöistä ja AMK-opiskelusta. Älkää käsittäkö väärin, mulla menee tällä hetkellä hyvin, mutta päivät on aina samanlaisia kun ei kerkeä muuta tehdä kun käydä töissä arkisin ja tulla kotiin nukkumaan. Sillä välin kaverit päivittää miten olivat taas viikonloppuna aivan lärvit jne..

Mulla on maailman paras mies, meillä on oma asunto ja koira. Molemmilla töitä. Kaikki siis oikeasti hyvin. Mutta miten niillä muilla on aikaa? Töissä on pakko käydä jos haluaa asuntoa maksaa, elättää koiran ja meidät itse. Siihen vielä opiskelut päälle että saan itselleni toisen ammatin. Ei mulla oo virtaa lähtee viikonloppuna vetämään lärvejä, kun ensin olen koko alkuviikon ravannut töissä. Mun mielestä on parasta kokata ja viettää elokuvailtaa miehen kanssa.

Onko tämä sitä nuoren elämää? Lapsia en halua vielä koska ''haluan matkustella ja nauttia siitä että meitä on vaan me kaks'', mutta onhan tuo nyt aivan typerästi ajateltu koska en KERKEÄ tehdä mitään nuista!

Pitäiskö siis irtisanoutua ja vetää kelan tuet kurkusta alas ja riehua kaupungilla toinen kenkä hukassa mäkkärin tiskiltä hakien euron juustoja kello 3 yöllä.. Oon aivan hukassa..

TLDR; Onko normaalia parikymppisenä elää jo ''tylsää ja vakaata'' elämää?

[/quote] mitä valitat, heivaa mies ja ala bailaan.

Elämä on valintoja.

Mä elin nuoruuteni tossa 13-19v iässä ja se riitti mulle. Oikeestaan toi kavereiden kanssa rällääminen alko jo tuossa 16v aikoihin olemaan aika kulunu juttu. Nyt olen 25v perheellinen ja onnellinen. Nuoruus oli ja meni, enkä olisi sitä enää yhtään kauemmin jaksanut.

Kuulostaa kyllä kummalliselta. Mullakin on vakityö, mies, kaksi teini-ikäistä lasta, kaksi koiraa ja omakotitalo isolla puutarhalla sekä pari kertaa viikossa harrastuksia. Silti mulla on ihan hyvin aikaa matkustella, bilettää, kuntoilla ja nauttia elämästä. Ehkä se kiire onkin asenne- tai järjestelykysymys? 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:24"]

Mutta sillon kun asuttiin vielä vuokralla, niin jollakinhan sekin oli maksettava? Ei kelasta mitään saanut saati sossusta. Eli töitä oli ja on edelleen pakko tehdä.. Millä muut elää? Vanhemmatko elättää? Vai saako sossusta oikeasti itkemällä rahaa?

Tuntuu vaan pahalta kun ne kaverit tuntuu kokoajan lipuvan vaan kauemmas, kun eivät ymmärrä että krapula ei ole minulle syy hankkia saikkua töistä. Oikeasti. Joku järki on sentään oltava päässä. Olen heidän silmissään ''mummo'' joka ei kerkeä lähteä tunnin vartotusajalla Onnibussiin ja roadtrippaamaan.. Olishan se mahtavaa, mutta edelleen ne työt.. Rahallaa tulee, mutten sitten kerkeä niitä tuhlaamaan mihinkään.. :D Tyhmää.

[/quote]

Opintotuki + opintotuen asumislisä + opintolaina + satunnaiset keikkatyöt + kesäduuni  ovat monen opiskelijan tulonlähteet. Jos asuu edullisesti solussa, syö koululla mahansa täyteen eikä omista lemmikkejä, niin aikaa ja rahaa jää myös huvitteluun.

Sun elämäntapasi koirineen, miehineen, asuntolainoineen ja vakiduuneineen on oma valintasi. Sinä todennäköisesti huvittelet ja reissaat sitten, kun nämä kaverisi makselevat asuntolainojaan ja viettävät aikaansa puolison, koiran ja parin lapsen kanssa.  

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:11"]

TLDR; Onko normaalia parikymppisenä elää jo ''tylsää ja vakaata'' elämää?

[/quote]

Onhan se normaalia eli tavallista. Toinen juttu on sitten, kannattaako elämästä tehdä tylsää.

Töiden ei pitäisi väsyttää niin paljon, ettei viikonloppunakaan jaksa tehdä mitään. Jos olet tosissasi tuon väsymyksen kanssa, kannattaa käydä lääkärissä testauttamassa kilpirauhasarvot ja miettiä, miten omaa työtaakkaa voisi keventää.

Asuntolainan maksaminen ei millään tavalla euron juustojen ostamisen kolmelta yöllä. Olen kolmikymppinen, ja luonnollisesti käymme miehen haukkaamassa yöpalaa, kun kotiudumme tanssimasta. Me tykkäämme käydä kavereiden kanssa klubeilla, joten sitä myös teemme.

ap...sähän oot jo aikuinen...nuoruus on siinä 14-18. sä olet aikuinen nyt.