Lue keskustelun säännöt.
Annoin miehelle luvan "pettää"
16.05.2015 |
Annoin miehelleni luvan "pettää" minua mikäli kohdalle sattuu houkutteleva tapaus. Kahvittelu muiden naisten kanssa, viestittely, tanssiminen, halailu, suutelu ja jopa seksi olisi minulle ok. En tarkoita, että pitää hakemalla hakea mahdollisimman paljon seuraa muista naisista mutta en myöskään halua rajoittaa mieheni tekemisiä.
Olen sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia täysillä eikä se ole minulta millään tapaa pois vaikka mieheni joskus nauttiikin muiden naisten seurasta. Mielipiteitä?
Kommentit (153)
En ole AP, mutta eihäm tuossaole kyseessä loukkaaminen. Olen samaa mieltä, en halua, että mieheni tekee asioita, joiden tietää loukkaavan minua. Minua ei kuitenkaan loukkaa satunnaisseksi toisten kanssa. Kunnioitusta meillä ainakin on ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:07"]
Jos mieheni ihastuu tai rakastuu johonkin muuhun, niin kaikkea hyvää heille :) En omista miestäni vaan haluan hänelle vain parasta, oli se sitten minun kanssani tai jonkun muun. Mielestäni on myös imartelevaa, mikäli mieheni haluaa silti olla minun kanssani mikäli pääseekin välillä viettämään aikaa uusien, kiinnostavien persoonien kanssa. Se jos joku kertoo rakkaudesta :)
- AP
[/quote]
ai sekö on sinun mielestäsi rakkautta? Että käy vähän rimpsalla. No, sinun maailmassa mahtuu tuollainen. Minun ei. Kunnioitusta se ei ainakaan ole. Mielestäni rakkauteen kuuluu toisen kunnioittaminen, siten ettei tee asioita, jotka voisivat loukata. Ja rimpsalla oleminen olisi minusta loukkaavaa.
Meitä on moneksi. Suostuuhan moni olemaan se kolmaspyöräkin, joko liitossa tai sen ulkopuolella.
[/quote]
Vaikutat vähän yksinkertaiselta. Jos on sovittu että tuo asia on ok, niin miten se sitten on loukkaavaa ja kunnioituksen puutetta?
Ihmisiä on erilaisia. Minä tiedän ihmisen joka ei anna kumppaninsa viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa kahdestaan, ellei ole sukulainen tai ihan absoluuttinen pakko (tyyliin kiinteistönvälittäjä). Mutta esimerkiksi lounaalla ei saa käydä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa vaikka miten oltaisi kavereita.
Hänellä on tapana halveksia muiden parisuhteita juuri tuolla tavalla, että jos oikeasti rakastaa, ei ole tarvetta nähdä muita (kavereitaan??) ja että heillä on parisuhteessa kunnioitusta mikä esimerkiksi minun suhteestani puuttuu.
Tosiaan, sangen hurskasta sakkia täällä :D
Onhan sen nyt selvä, että usemmissa suhteissa kun vuodet vierii, ihminen muuttuu, samoin tunteet ja mielikin. On helppo päivitellä viiden vuoden yhdessäolon jälkeen toisten valintoja "kuinka ei se yksi riitä" kun itse eletään vielä siellä huumassa. Itse olin ihan samanlainen. En ymmärtänyt avoimia suhteita, en ollenkaan.
Ja sitten sitä kasvaa, osaa laajentaa näkökulmaa, saa itsevarmuutta, itseluottamusta, parisuhde voi hyvin, rakastaa toista, mutta rakkaus on muutunut. Se ei ole enää sitä kihelmöintiä ja kutkutusta, vaan syvää, rauhallista rakkautta, mikä ei enää horju kovin helposti. On luottamusta, tunnetaan toinen läpikotoisin.
Silti sitä kaipaa alkuajan huumaa, villiä intohimoa ja niitä hetkiä. Ja vaikka parisuhteen eteen tekeekin töitä että niitä hetkiä saisi takaisin. Alkuhuuma kuitenkin meni jo oman puolison kanssa. Eikä se vähennä rakkautta häneen.
Joten ymmärrän ihan täysin. Miks ihmeessä heittää hukkaan vuosien hyvä parisuhde vain sen takia, että haluaisi joskus kokea sitä alkuhuumaa ja jännitystä? Ja tarkoitan tällä nyt vuosia jatkuvaa tunnetta.
Fiksuja te ihmiset, jotka pystytte tuohon ja saatte asian toimimaan. Peukut sille!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 12:43"]
Kuka on sanonut, ettei meillä kehitetä meidän kahden suhdetta? Meillä on hyvin intiimi ja läheinen ja hyvä suhde. Vietämme aikaa yhdessä, kun kummallakin sitä on. Emme asu yhdessä, koska emme halua asua yhdessä. Nautin omasta kodistani, tilastani ja rauhastani. Nautimme toistemme seurasta silloin, kun kummallakin on siihen aikaa ja energiaa panostaa. Se ei tarkoita, etteikö oltaisi läsnä kriisin aikana. Kun mieheltä kuoli läheinen, hän oli luonani pitkän aikaa, olin läsnä, autoin surutyössä. Hoidin hänen asioitaan ja tuin. Tietysti vastaavia tilanteita on ehtinyt tapahtua jo muitakin. Meillä on läheisyyttä vaikka muille jakaa, en ymmärrä, miksi olisi pakko asua yhdessä. Olen myös asunut exän kanssa yhdesä ja se ei todelkakaan takaa mitään läheisyyttä.
Älytöntä, miten naiivisti ajatellaan, että jos saa olla seksä toisen kanssa, me emme rakasta toisiamme. En ole koskaan ollut taipuvainen mustasukkaisuuteen. Luotan tähän suhteeseen ja mieheen. Uskon, että me teemme töitä tämän suhteen eteen ja käymme keskustellen läpi kipeät asiat. Suhde pysyy kasassa, vaikka joskus jotain muuta kävisikin. Ja hyvinhän tämä on toiminut, jo pidemmän aikaa. Meidän on PAKKO kehittää suhdetta ja puhua paljon, kun meillä ei voi luottaa siihen, että "ei se kuitenkaan löydä toista, koska sillä ei ole siihen mahdollisuutta". Tällöin minun (ja hänen) on pyrittävä olemaan mahdollisimman hyvä kumppani toiselle ja panostaa meidän yhteiseen elämään AIVAN eri tavalla. Onhan minulla kokemusta myös yksiavioisesta suhteesta 7 vuoden ajan ja siinä helposti unohtui se suhteeseen panostaminen. Erosimme ja olemme nyt hyviä ystäviä.
Ei seksihimoissa ole mitään pahaa. Ne ovat luonnollinen ihana osa ihmisyyttä. Ja ei avoimeen suhteesen kannata kaikkien ryhtyä numero 106, eihän tämä kaikille sovi niinkuin yksiavioinen suhdekaan ei sovi kaikille. Jos kokee olevansa rikkinäinen ihminen, kaipaa varmasti lähelleen erilaista turvaa. Minä taas koen oloni normaaliksi näin.
[/quote]
Ehkä sä tuitkin moestä, mutta tuskin hän tukisi sinua, koska ei varmaankaan OSAA. Mutta olet nuori, tulet vielä näkemään, että sä vain annat, mutta mitään et saa tilalle, mitä sulla ei nyt jo ole. Ei se minulta ole pois, jos sun elämäs on noin surkeaa. Enpä vaan itselle haluais noin surkeaa elämää. Enkä mäkään sano, että seksihimossa on sinänsä mitään pahaa, mutta te asetatte ne rakkauden edelle ja se on toki teidän oikeutenne. Jos rakkaus on muutakin kuin vain hyvää oloa niin kauan kun itsellä menee hyvin suhteessa.
106
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei koe mustasukkaisuutta niin ei sitten varmaan koe sitoutumistakaan?
106
Vähäkö olet jalo ihminen! Oi mistä tuollaisia voi tilata? Idiootti! Painu vittuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ei voi kokea sitoutumista, jos ei koe juuri mustasukkaisuutta? Eivät ne mitenkään korreloi - ne ovat kaksi täysin toisistaan irrallisia asioita. Toinen on tunne ja toinen on työtä, päätös ja periksiantamattomuutta - sekä rakkautta. Olemme hyvin sitoutuneet toisiimme ja teemme kaiken suhteemme eteen.
Mistä ihmeestä päättelet, että en saisi mitään? Saan hyvin paljon. Saan kaikkea sitä, mitä suhteelta tarvitsen. rakkautta, tukea, läheisyyttä ja hyvää seksiä. Talousellista tukea en tarvitse, olen hyvin palkatussa ammatissa. Mies on tukenut minua omissa ongelmissani (kun sairastuin vuosi takaperin vakavasti). Olen kohta 30 - vuotias eli totta olen nuori, mutta en kuitenkaan mikään lapsi vaan aikuinen nainen.
Kyllä meillä rakkaus on nimenomaan enissijainen asia, seksi ei sitä horjuta. En ymmärrä, miksi itsepäisesti väität että elämäni on surkeaa, kerran itse tiedän varsin hyvin olevani onnellinen. Olen ollut yksiavioisessakin suhteessa ja olin paljon onnettomampi, vaikka teimme juuri niinkuin itse kuvasit sinun suhdettasi. Se ei sopinut juuri Minulle.
Paska homma, josta ei seuraa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan siitä seurannut pelkää hyvää omaan elämääni. Se riittää.
Ihmettelen joidenkin vastaajien aggressiivisuutta, kun ap kehtaa poiketa totutusta normista. Suomessa puolet avioliitoista päättyy eroon. Kukaan ei voi ennustaa, kestääkö suhde, vaikka alttarilla olisi luvattu rakastaa toista ikuisesti. Jos ap on löytänyt parisuhteen, jossa molemmat voivat hyvin ja kunnioittavat toisiaan, miksi hän ei saisi sellaisessa suhteessa olla? Ei ole varmuutta, että tähän ketjuun vastanneiden oma suhde olisi sen vahvemmissa kantimissa kuin ap:n, vaikka säännöt ovat erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:48"]
Miten ei voi kokea sitoutumista, jos ei koe juuri mustasukkaisuutta? Eivät ne mitenkään korreloi - ne ovat kaksi täysin toisistaan irrallisia asioita. Toinen on tunne ja toinen on työtä, päätös ja periksiantamattomuutta - sekä rakkautta. Olemme hyvin sitoutuneet toisiimme ja teemme kaiken suhteemme eteen.
Mistä ihmeestä päättelet, että en saisi mitään? Saan hyvin paljon. Saan kaikkea sitä, mitä suhteelta tarvitsen. rakkautta, tukea, läheisyyttä ja hyvää seksiä. Talousellista tukea en tarvitse, olen hyvin palkatussa ammatissa. Mies on tukenut minua omissa ongelmissani (kun sairastuin vuosi takaperin vakavasti). Olen kohta 30 - vuotias eli totta olen nuori, mutta en kuitenkaan mikään lapsi vaan aikuinen nainen.
Kyllä meillä rakkaus on nimenomaan enissijainen asia, seksi ei sitä horjuta. En ymmärrä, miksi itsepäisesti väität että elämäni on surkeaa, kerran itse tiedän varsin hyvin olevani onnellinen. Olen ollut yksiavioisessakin suhteessa ja olin paljon onnettomampi, vaikka teimme juuri niinkuin itse kuvasit sinun suhdettasi. Se ei sopinut juuri Minulle.
[/quote]
Oletteko ap puhuneet, mitä tehdään tilanteessa, jossa jompi kumpi ihastuu suhteen ulkopuoliseen henkilöön? Näinhän käy hyvin monille pitkän suhteen aikana ainakin kerran. Onko silloinkin ok harrastaa tuon henkilön kanssa seksiä? Jos ei, niin sittenhän tekin "rajoitatte" toistenne vapautta ja "haluatte omistaa" toisen jne.
Kysyn, koska itselläni on tilanne, että mies on ihastunut toiseen naiseen ja haluaisi nyt muuttaa suhteemme avoimeksi. Minulle tämä ei käy missään tapauksessa, vaikka olen yleisesti ottaen hyvinkin liberaalisti ajatteleva ihminen. Hyväksyisin mm. sen, että avaisimme suhdetta satunnaisen seksin harrastamista varten (jos voisi jotenkin olla varma, että se myös säilyy satunnaisena), ja hyväksyisin myös maksullisen seksin hankkimisen suhteen ulkopuolelta (kunhan olisi varmaa, ettei tilanteeseen liity ihmiskauppaa tai muita ihmisoikeusongelmia).
Miehelle tämä ei kuitenkaan käy, vaan hän haluaa harrastaa seksiä juuri sen ihastuksensa kohteen kanssa. Mies sanoo, ettei se muka mitenkään vaikuttaisi meidän parisuhteeseemme, mitä pidän lähinnä osoituksena miehen täydellisestä kyvyttömyydestä ymmärtää ihmissuhteiden dynamiikkaa. Meidän suhteeseemme on jo nyt vaikuttanut se, että hän on ihastunut, eikä osaa hallita tilannetta niin että minä en kokisi jääväni kakkoseksi. Aivan takuuvarmasti minä tosiasiassa olenkin hänen mielessään kakkonen tällä hetkellä. Kuka tahansa, joka on joskus ihastunut, tietää ettei siinä tilassa mieleen mahdu muita ihmisiä kuin se ihastuksen kohde, tai ei heitä ainakaan samalla intensiteetillä ajatella ja huomioida.
Oletteko siis puhuneet siitä, mitä teette kun tällainen tilanne osuu kohdalle? Kuvailit kauniisti sitä, miten tuette toisianne arjessa. Jos kuitenkin toinen teistä ihastuu toiseen, käy helposti niin että vakituisen kumppanin tukemisesta tulee ikävältä tuntuva velvollisuus, kun oikeasti ihastunut osapuoli haluaisi vain olla sen ihastuksensa kohteen kanssa ja se tosiaan myös olisi niin paljon hauskempaa, että on vain luonnollista ajatella noin. Jos ihastuksen kanssa harrastetaan vielä seksiäkin, niin ei mielestäni ole kovin todennäköistä, että siinä hötäkässä vanha parisuhde säilyisi hyvänä.
Meillä on jo alamäki alkanut, ja koska koen jääneeni paitsioon, minussa on noussut ensimmäistä kertaa elämässäni esiin ikävää ja mustasukkaista käyttäytymistä, josta mieheni ei pidä yhtään. Tämä tekee minusta vain entistä vähemmän haluttavan kumppanin miehelleni. En tiedä, voiko syöksykierrettä mitenkään pysäyttää. Terapiaan olemme menossa kokeilemaan, olisiko mitään tehtävissä vai saako terapeutti lähinnä tehtäväkseen tukea meitä eroprosessissa.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:24"]
Ihmettelen joidenkin vastaajien aggressiivisuutta, kun ap kehtaa poiketa totutusta normista. Suomessa puolet avioliitoista päättyy eroon. Kukaan ei voi ennustaa, kestääkö suhde, vaikka alttarilla olisi luvattu rakastaa toista ikuisesti. Jos ap on löytänyt parisuhteen, jossa molemmat voivat hyvin ja kunnioittavat toisiaan, miksi hän ei saisi sellaisessa suhteessa olla? Ei ole varmuutta, että tähän ketjuun vastanneiden oma suhde olisi sen vahvemmissa kantimissa kuin ap:n, vaikka säännöt ovat erilaiset.
[/quote]
No kunhan ei sönkötä tuon olevan hyvä ratkaisu muille niin senkun elää miten haluaa. Mutta minusta kirjoituksesta paistaa läpi toive, että saisi suhteelta vielä senkin, ettei kumpaakaan himottaisi muut. Tai jos himottaisikin niin osaisivat elää yhtä onnellisina senkin asian kanssa, kuin tällaisen että toista saa muutkin panna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä jos toimii teillä.
Meillä ei toimisi. Olemme puhuneet asiasta paljon teoreettisella tasolla ja meidän keskustelun kantava teema oli koko ajan se, ettei kumpikaan halua sitä itse, itselleen vaan siitä tulisi ällöttävä olo. Ei se, että ei haluaisi kumppanin käyvän vieraissa. Vaikka totuuden nimissä, ei se minusta hyvältä tuntuisi sekään. En siis todellakaan "kiellä" (kun ei aikuista kieltää voi) miestäni kokeilemasta muita naisia, mutta hän tietää, ettei se kuulu minusta meidän suhteeseemme (ja hän on onnekseni samaa mieltä) ja hän menettäisin siinä kokeillessaan minut.
Kyllä, elämää pitää elää, mutta seksikokemukset useiden eri ihmisten kanssa voi hankkia sinkkuna ja muut kokemukset sitten parisuhteessa yksin. En ihan ymmärrä, miten seksi yhden ihmisen kanssa tekisi koko elämästä kapea-alaisempaa, kun ei se kuitenkaan ole niin, että seksi=elämä.
Tämä toimii meillä ja se kai on pääasia. Toisaalta ihailen sitä, että osaa antaa kumppanilleen täyden vapauden, toisaalta halveksin sitä, ettei ihmisellä itsellään ole kontrollia sitoutua yhteen ihmiseen.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:48"]
Miten ei voi kokea sitoutumista, jos ei koe juuri mustasukkaisuutta? Eivät ne mitenkään korreloi - ne ovat kaksi täysin toisistaan irrallisia asioita. Toinen on tunne ja toinen on työtä, päätös ja periksiantamattomuutta - sekä rakkautta. Olemme hyvin sitoutuneet toisiimme ja teemme kaiken suhteemme eteen.
Mistä ihmeestä päättelet, että en saisi mitään? Saan hyvin paljon. Saan kaikkea sitä, mitä suhteelta tarvitsen. rakkautta, tukea, läheisyyttä ja hyvää seksiä. Talousellista tukea en tarvitse, olen hyvin palkatussa ammatissa. Mies on tukenut minua omissa ongelmissani (kun sairastuin vuosi takaperin vakavasti). Olen kohta 30 - vuotias eli totta olen nuori, mutta en kuitenkaan mikään lapsi vaan aikuinen nainen.
Kyllä meillä rakkaus on nimenomaan enissijainen asia, seksi ei sitä horjuta. En ymmärrä, miksi itsepäisesti väität että elämäni on surkeaa, kerran itse tiedän varsin hyvin olevani onnellinen. Olen ollut yksiavioisessakin suhteessa ja olin paljon onnettomampi, vaikka teimme juuri niinkuin itse kuvasit sinun suhdettasi. Se ei sopinut juuri Minulle.
[/quote]
Oletteko ap puhuneet, mitä tehdään tilanteessa, jossa jompi kumpi ihastuu suhteen ulkopuoliseen henkilöön? Näinhän käy hyvin monille pitkän suhteen aikana ainakin kerran. Onko silloinkin ok harrastaa tuon henkilön kanssa seksiä? Jos ei, niin sittenhän tekin "rajoitatte" toistenne vapautta ja "haluatte omistaa" toisen jne.
Kysyn, koska itselläni on tilanne, että mies on ihastunut toiseen naiseen ja haluaisi nyt muuttaa suhteemme avoimeksi. Minulle tämä ei käy missään tapauksessa, vaikka olen yleisesti ottaen hyvinkin liberaalisti ajatteleva ihminen. Hyväksyisin mm. sen, että avaisimme suhdetta satunnaisen seksin harrastamista varten (jos voisi jotenkin olla varma, että se myös säilyy satunnaisena), ja hyväksyisin myös maksullisen seksin hankkimisen suhteen ulkopuolelta (kunhan olisi varmaa, ettei tilanteeseen liity ihmiskauppaa tai muita ihmisoikeusongelmia).
Miehelle tämä ei kuitenkaan käy, vaan hän haluaa harrastaa seksiä juuri sen ihastuksensa kohteen kanssa. Mies sanoo, ettei se muka mitenkään vaikuttaisi meidän parisuhteeseemme, mitä pidän lähinnä osoituksena miehen täydellisestä kyvyttömyydestä ymmärtää ihmissuhteiden dynamiikkaa. Meidän suhteeseemme on jo nyt vaikuttanut se, että hän on ihastunut, eikä osaa hallita tilannetta niin että minä en kokisi jääväni kakkoseksi. Aivan takuuvarmasti minä tosiasiassa olenkin hänen mielessään kakkonen tällä hetkellä. Kuka tahansa, joka on joskus ihastunut, tietää ettei siinä tilassa mieleen mahdu muita ihmisiä kuin se ihastuksen kohde, tai ei heitä ainakaan samalla intensiteetillä ajatella ja huomioida.
Oletteko siis puhuneet siitä, mitä teette kun tällainen tilanne osuu kohdalle? Kuvailit kauniisti sitä, miten tuette toisianne arjessa. Jos kuitenkin toinen teistä ihastuu toiseen, käy helposti niin että vakituisen kumppanin tukemisesta tulee ikävältä tuntuva velvollisuus, kun oikeasti ihastunut osapuoli haluaisi vain olla sen ihastuksensa kohteen kanssa ja se tosiaan myös olisi niin paljon hauskempaa, että on vain luonnollista ajatella noin. Jos ihastuksen kanssa harrastetaan vielä seksiäkin, niin ei mielestäni ole kovin todennäköistä, että siinä hötäkässä vanha parisuhde säilyisi hyvänä.
Meillä on jo alamäki alkanut, ja koska koen jääneeni paitsioon, minussa on noussut ensimmäistä kertaa elämässäni esiin ikävää ja mustasukkaista käyttäytymistä, josta mieheni ei pidä yhtään. Tämä tekee minusta vain entistä vähemmän haluttavan kumppanin miehelleni. En tiedä, voiko syöksykierrettä mitenkään pysäyttää. Terapiaan olemme menossa kokeilemaan, olisiko mitään tehtävissä vai saako terapeutti lähinnä tehtäväkseen tukea meitä eroprosessissa.
[/quote]
Meillä oli tuollainen tilanne, kun ihastuin suhteen ulkopuoliseen. Terapiassa mies näki haavoittuvaisuuttani, josta minun oli ollut vaikeaa puhua muuten koska en edes itse käsittänyt itseäni ja olemme saaneet suhdetta sillä eteenpäin. En halunnut ihastua, mutta se vain tuli, pum, aivan mieletön tunne jota oli todella vaikea hallita. Jos mieheni olisi silloin näyttänyt mulle ovea se olisi ollut tosi huono. Kyllä myös hänelle. Häntä ei ilmeisesti loukannut se, että ihastuin toiseen, mitä pidän täysin käsittämättömänä, mutta emme tuosta tosiaan lähteneet sitten kehittämään suhdetta avoimeksi. Ideana oli, että mä höyryilen höyryämoseni, mutta pysyn mieheni kanssa. Mieheltä tämä vaati paljon, mutta kun tosiaan ei omien sanojensa mukaan kokenut hätää missään vaiheessa. Seksiin asti ei päädytty, mutta se johtui aika paljon myös tästä kolmannesta osapuolesta, on todella vaikea sanoa, mikä ois ollut tilanne, jos hänelle olisi sopinut. Huh huh.... Menin aika keskeneräisenä naiseudessani tähän suhteeseen, joten katson sen olevan suuri syy koetulle tilanteelle (siis isot tunteet ulkopuolista (vanhaa keskenjäänytttä juttua) kohtaan.)
106
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:39"]
halveksin sitä, ettei ihmisellä itsellään ole kontrollia sitoutua yhteen ihmiseen.
[/quote]
Aika harvalla on kontrollia, kun miettii miten paljon ihmiset nykypäivänä pettää ja miten monet parisuhteet siihen kaatuu. Ap ja miesystävänsä ovat vain päättäneet olla asiasta avoimia.
127: Tilanne kuullostaa vaikealta. Ei avoinkaan suhde ratkaise tällaista tilannetta, jossa toinen on aiva selkestä ihastunut toiseen ja seksin aloittamisen myötä rakastuu. Se voi tosiaan tapahtua missä suhdemuodossa hyvänsä.
Olemme me siitä puhuneet, että mitä jos toinen ihastuu. Mitään vakavempia ihastumisia ei ole matkaan tullut. On mielestäni eri asia ensin ihastua ja tämän jälkeen toivoa avointa suhdetta, kun ihastua avoimen suhteen myötä. Kyllä meilläkin siitä silloin juteltaisiin, että miten edetään. Haluaako mies pistää ihastuksen kanssa pelin poikki ja jos ei niin, silloinhan ei olisi oikein vaihtoehtoa kuin katsoa, mihin se johtaa. En ole koskaan nähnyt itseäni polyamorisessa suhteessa, mutta ei kai sellaistakaan voi sulkea pois. Tosin tämä kaikkihan vaatisi sen, että mies edelleen rakastaisi minua. Mutta koska tätä ei ole omalle kohdalle sattunut, en voi asiaan ottaa sen tarkemmin kantaa :(
Mitä tilanteeseenne tulee, se on mielestäni väärä perustelu aloittaa avoin suhde. Avon suhde pitää olla kummankin halu ja yhteinen päätös, johon ei tule motivaatio jo "valmiikis katsotulta" ihastukselta. Kummankin suhteessa olijan pitää sitä haluta. Terapia varmaan tekee teillekin hyvää tässä tilanteessa, olen pahoillani puolestasi. Elämä tuo kaikissa suhdemuodoissa kyllä omat haasteensa eteen.
Ja mitä tulee tuohon aikuismaiseen kommenttiin tuossa 128: En "salaa" toivo, ettei muut himottaisi. Silloinhan hommaisin yksiavioisen suhteen! Helpompi sellaienn on löytää kuin tämä avoin. Ja tämä on keskustelupaltsa, jossa erilaiset ihmiset jakavat näkemyksiään erilaisista asioista - se on vähän niinkuin se idea, ei sönkötystä. Kuullostat itse jostaun syystä hyvin katkeralta, pelkäätkö oman suhteesi puolesta?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:51"]
En koe rajoittavani mitään, vaikka minulle ei olisi ok, jos mun poikaystävä harrastaisi seksiä toisen naisen kanssa. Minun poikaystävä kuitenkin seurustelee täysin omasta tahdostaan kanssani. N17
[/quote]
Mitä muuta se on kuin rajoitus? toisen oman henkilökohtaisen elämän ja päätäntävallan?
Täysin tarpeetonta. Kuitenin kun mies rakastaa ja haluaa olla yhdessä, mutta hinta on sitten se, että se määrää koko muutakin elämää.
[/quote]
Miehen ei ole pakko seurustella kanssani jos minun mallini parisuhteesta ei käy hänelle. Minä en rupea avoimeen suhteeseen, mutta en tuomitse niitä jotka haluavat olla.
Parisuhde on pitkä matka. Tietoinen, jopa pakonomainen sitoutuminen, voi joskus olla tarpeen kun tulee niitä vaikeita vuosia. Teillä ei ole vielä lapsia, mutta kuvittele mielessäsi skenaario, jossa sinä olet kahden pienen lapsen äiti ja olet sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Et jaksa huolehtia itsestäsi, et jaksa keskustella miehen kanssa, et jaksa harrastaa seksiä ja pyrit vain selviämään päivästä toiseen. Sillon sinussa voi herätä paha mieli ja mustaksukkaisuus kun mies viettää hauskaa aikaa muiden naisten kanssa samalla kun sinä olet sidottuna kotiin. Siksi uskon yksiavoisuuteen, se suojelee ja jopa kantaa vaikeiden aikojen ylitse jos vain kummallakin on selkärankaa.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:07"]
Jos mieheni ihastuu tai rakastuu johonkin muuhun, niin kaikkea hyvää heille :) En omista miestäni vaan haluan hänelle vain parasta, oli se sitten minun kanssani tai jonkun muun. Mielestäni on myös imartelevaa, mikäli mieheni haluaa silti olla minun kanssani mikäli pääseekin välillä viettämään aikaa uusien, kiinnostavien persoonien kanssa. Se jos joku kertoo rakkaudesta :)
- AP
[/quote]
ai sekö on sinun mielestäsi rakkautta? Että käy vähän rimpsalla. No, sinun maailmassa mahtuu tuollainen. Minun ei. Kunnioitusta se ei ainakaan ole. Mielestäni rakkauteen kuuluu toisen kunnioittaminen, siten ettei tee asioita, jotka voisivat loukata. Ja rimpsalla oleminen olisi minusta loukkaavaa.
Meitä on moneksi. Suostuuhan moni olemaan se kolmaspyöräkin, joko liitossa tai sen ulkopuolella.