Annoin miehelle luvan "pettää"

olisi mielenkiintoista saada vielä lisää kommentteja

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:14"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:11"]Eli mikä on pointti että olette edes yhdessä jos et ole kiintynyt häneen?
[/quote]

Mitähän tekemistä kiintumyksellä on minkään kanssa? Eikö se vasta ole aitoa rakkautta, ettei toista halua omistaa ja rajoittaa? Puuttua toisen oikeuteen määrätä omasta kehostaan?
[/quote]

Yleensä ihmiset ovat tietyin ehdoin parisuhteessa. Ei se ole pakottamista koska lähteä voi koska vaan.

Jos tälläinen lupa tulisi, panisin vaimon siskoa. Pientä ja vähän isompaa flirttiä on jo ollut.

Tuntuu, että kaikki ymmärsivät tämän nyt vain panolupana vaikka ensimmäisessä viestissä kerroin että lupa tarkoittaa lähinnä oikeutta nauttia myös muiden naisten seurasta, flirtistä ja läheisyydestä. Toki myös seksin harrastaminen jonkun muun kanssa olisi ok, mutta en millään tavalla kannusta tähän. Seksiin asti kummatkin ovat päätyneet vain 2-3 kertaa meidän yhdessäolomme aikana. Eli ei olla jatkuvasti naapurin pantavana ;)

Olemme molemmat matkustelleet paljon, yhdessä ja erikseen. Ehkä juuri tämä on avannut silmät sille, että meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä. Nautitaan siitä täysillä, tämä mentaliteetti pätee myös muuten elämässä.

Nauttikaa siis kaikki tästä päivästä, aurinko paistaa! Ollaan hyvällä tuulella ja tartutetaan se myös muihin perheenjäseniin, mennään ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta ja autetaan niitä, jotka apua tarvitsevat. 

-AP

Jos ap ja kumppanit tyytyvät suhteeseen, jonka rakkaus toiseen on tuolla tasolla. Minulle EI riittäisi laisinkaan. Haluan, että mieheni rakastaa vain minua ja sillä aikaa välittää vain minusta. Jos se loppuu, niin sitten on vapaa menemään muualle. En rajoita häntä siinä, en roiku. Haluan myös itse oppia rakastamaan miestäni sillä tasolla, että vain hän merkitsee minulle kumppanina, muut ovat sellaisella tasolla, ettei tarvitse päästä heitä panemaan. Meillä on niin päin, että mies jo tuohon kykenee, itse vasta opettelen, mutta MORAALINI sanoo, että mieheni edessä pelehtiminen toisten kanssa on väärin ts. se ei ainakaan edistä noita asioita, joista puhuin. Minulle keskeinen kiintymys on kaikkein tärkeintä parisuhteessa.

Luin jostain, että parasta seksiä on oikein läheinen seksi, ja niinhän se onkin, kyvyttömyys yltää siihen on päissänne ap ja muut, jos kiksejä pitää hakea muista, jotta seksielämä olisi hyvää. Annatte liian helpolla periksi himoillenne rakkauden kustannuksella. 

Sitä paitsi minusta et voi ap edes puhua miehestäsi, jos ette edes asu yhdessä. Eihän kumpikaan silloin olekaan selvästi sitoutunut toiseen tai kovin läheinen. Ette pysty läheisyyteen ja se on ihan okei mulle.

106

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:49"]

Ollaanpa sitä nyt niin hienoja ja hurskaita ihmisiä kun voidaan poiketa normista ja "antaa toisen nauttia", koska "ei se ole keneltäkään pois". 

Mielestäni seksuaalisuus on kaunis ja arvokas asia, jota pitäisi vaalia. Se on niin arvokas asia, että se tulisi jakaa vaan sen yhden tietyn kanssa, sen joka on kaiken sen arvoinen. Se on osoitus rakkaudesta, läheisyydestä, lämmöstä, ei pelkästään halusta ja niiden itsekkäästä tyydyttämisestä.

Mitä sitten jos joku kuuma persekissa baarissa ehdottaa seksiä mutta itse onkin varattu? Yhdenillan jutuissa kyse on omien halujen perässä juoksemisesta ja siitä että masturboidaan itseä johonkin satunnaiseen reikään, ei mistään jalosta ja "hyvän energian epäitsekkäästä levittämisestä."

Tässä on epäkypsän ja kypsän ihmisen ero. Epäkypsä ahmii kaikki namit pussista, kypsä ja vakaa valitsee sen yhden parhaan. 

[/quote]

Aika naiivi ja hurskahteleva käsitys ihmisen seksuaalisuudesta. Kyllä siinä on usein kyse ihan puhtaasta himosta. Yhdenillan jututkin voi olla hyvää ja hauskaa seksiä. Ei se silti tarkoita, ettei voi olla myös sitä yhtä ja ihanaa ja prasta seksikumppania, joka tuntee kehon ja nautinnon lähteen läpikotaisin.

Ei ole yksinkertaisesti biologisestikaan MAHDOLLISTA, että seksuaaliset halut voi pelkällä päätösvallalla kohdistaa vain yhteen ihmiseen. Tästä lähtien, lopunelämää, haluan vain tätä yhtä. Sama, kun yrittäisi päätösvallalla päättää, että tänään en käy pissalla. Sitten niistä muista haluista syyllistetään, se usein johtaa siihen, että seksihalut kokonaisuudessaan katoaa tai laimenee.

Joten kyllä - yksi ihminen mulle riittää rakkauteen ja parisuhteeseen. Ja ei, seksissä yksi ihminen ei riitä kovin moneksi vuodeksi putkeen. 

Olisi muuten mielenkiintoista saada aiheeseen miehiltä vastauksia, luulen, että ne olisivat naisten näkemyksistä hyvinkin poikkeavia. 

[/quote]

Joo, mutta vain naivi ihminen alistaa rakkauden seksihimoilleen. Niinkin voi toki tehdä, tee aivan vapaasti! Mä en tee ja olen etsinyt mihen, joka ei myöskään tunne mua kohtaan noin, vaan enemmän ja haluan itsekin oppia sellaiseksi. En ole pettänyt, mutta rakastuin suhteen aikana toiseen ja mies antoi sen tapahtua jättämättä minua  - en silti sano, että se oli sellainen asia, että hei jes, jäädään sille tasolle, jatketaan niin, että seuraavaksi mies rakastuu toiseen jonka mä sallin, ja oikeastaan voitaisiin paneskella ympäriinsä, vaan me päätettiin siitä kehittää MEIDÄN KAHDEN SUHDETTA.

 106

Miksei kehitetä sitä omaa suhdetta paremmaksi? Mä veikkaan, että se johtuu siitä, ettette osaa ettekä viitsi edes yrittää. Mä olen onnellinen kun mun mies haluaa kehittää meidän kahden suhdetta ja sama minulla. Ite oon rikkinäinen ihminen enkä osaisi sitä toisen rikkinäisen kanssa lähentää, mutta mies on ehjä ja yhdessä parannamme tämän suhteen, koska kumpikin haluamme juuri sitä. 

106

Tuollaista vakavempaa ihastumista on vain hyvin vaikea puhua etukäteen auki. Meillä ne seksikumppanit ovat jääneet usein ihan yhden illan jutuiksi eikä juuri sen vakavemmiksi, joten lievät ihastumisetkin ovat jääneet sille tielleen. Voimmehan sen tietysti etukäteen sopia ja päättää, mitä sitten tehdään, jos toinen ihastuu tulisesti, mutta en usko siinä tilanteessa sopimusen pitävän. Silloin pitänee tilanteen vain antaa olla (antaa miehen siis mennä, jos on mennäkseen). En usko, että toiseen rakastumista voi erityisen hyvin päätöksillä estää.

Enkä tiedä oikein mitä teidän tilanteessa tulisi tehdä. Tilanne vaikuttaa ikävältä ja hankalalta ja tuntuu, ettei ihastus ole laantumassa kovin helposti. Seksuaalisuhteen aloitus tuollaisessa tilanteessa johtaisi itselläni ainakin rakastumiseen. 

Hyvi voi päätyä kyyneliin meidän suhde myös, niinhän suurin osa taitaa päätyä: avoliitot, avioliitot. Eroon tai toisen kuolemaan. Ihminen on rakastuneena niin arvaamaton, etten usko, että etukäteen sopiminen kantaa kauhean pitkälle. Tottakai olemme sopineet, ettei jokaista kutinaa kuulu raapia - jos tuntuu, että ihastuu liikaa, pitää suhde jättää siihen. Tosin meillä nämä seksikokemukset ovat olleetkin satunnaista, ei siis suhteita.

Lapsiasiasta olen eri mieltä. En usko, että meidän perheen täytyy elää parisuhteessa ollaksemme hyviä vanhempia tai hyvä perhe. Jos eroaiaimme, jäisi mahdolliset lapset molemmille. Tämä on minulle niin ehdoton ehto lasten teolle (onneksi myös miehelle, jopa tärkeämpi kuin minulle), että uskon, että perheemme pärjäisi oikein hyvn vaikka ero tulisikin. Yhteishuoltajuus on kaiken a ja o. Ei minulla ole koskaan ollut erityisiä haaveita nimenomaan ydinperheen arjesta muutenkaan. Mutta taas jälleen - me kun olemme ihmiset niin erilaisia.

Sanon vielä sen, että 127: sinun tilanteessani jättäisin miehen. Ei tuollaisista lähtökohdista mitään avointa suhdetta rakenneta. Kun se kuitenkin vaatii sen, että molemmat sitä tahtoo lähtökohtaisesti. Ei todellakaan niin, että mies haluaa sinut pitää madonnana ja kodinhoitajaäitinä ja sitten toista naista uutena ihana juttuna. Mies ei uskalla tehdä siirtoja, siksi hän yrittää pedata kaiken varman päälle. Ei avoimessa suhteessa ole kyse sellaisesta.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:07"]

Jos mieheni ihastuu tai rakastuu johonkin muuhun, niin kaikkea hyvää heille :) En omista miestäni vaan haluan hänelle vain parasta, oli se sitten minun kanssani tai jonkun muun. Mielestäni on myös imartelevaa, mikäli mieheni haluaa silti olla minun kanssani mikäli pääseekin välillä viettämään aikaa uusien, kiinnostavien persoonien kanssa. Se jos joku kertoo rakkaudesta :) 

- AP

[/quote]

Ap tiedän mistä puhut. Rakkautta.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 18:48"]

Sanon vielä sen, että 127: sinun tilanteessani jättäisin miehen. Ei tuollaisista lähtökohdista mitään avointa suhdetta rakenneta. Kun se kuitenkin vaatii sen, että molemmat sitä tahtoo lähtökohtaisesti. Ei todellakaan niin, että mies haluaa sinut pitää madonnana ja kodinhoitajaäitinä ja sitten toista naista uutena ihana juttuna. Mies ei uskalla tehdä siirtoja, siksi hän yrittää pedata kaiken varman päälle. Ei avoimessa suhteessa ole kyse sellaisesta.

[/quote]

Niin aionkin tehdä, vaikka se vaikeaa onkin ja joudun siinä samalla hautaamaan mm. mahdollisuuden saada koskaan omia lapsia (olen jo sen ikäinen, että en ehdi millään löytää uutta miestä ennen kuin lapsensaantivuodet ovat ohi). Pariterapiassa yritämme vielä katsoa, onko tässä mitään tehtävissä. :( Sanoin jo miehelle viikonloppuna, että erokin on parempi vaihtoehto minulle kuin tällainen elämä tarpeettomana ja syrjään työnnettynä hylkiönä.

Kysyisin sinulta, koetko kuitenkin olevasi miehellesi ehdottomasti tärkein ihminen? Itse kuvittelisin voivani innostua avoimesta suhteesta, jos olisin suhteessa miehen kanssa jolta saan niin ylitsevuotavasti rakkautta, että sitä ikään kuin riittäisi muillekin jaettavaksi. Jos voisin olla mahdollisimman varma siitä, että muilla naisilla ei tule olemaan mahdollisuuksia horjuttaa sitä, mitä meillä kahdella on. Oma mieheni taas sanoo odottavansa minulta itsenäisyyttä ja asennetta, jossa minun ei tarvitse kokea olevani tuolla tavalla tärkeä kenellekään. Ja kysyy, eikö se kävisi että minä ja se toinen olisimme yhtä tärkeitä. En usko, että niin oikeastaan voi olla. Jompi kumpi on se, joka tulee ensimmäiseksi aamulla mieleen. Jompi kumpi on se, jonka luokse lähdetään tilanteessa jossa kumpikin haluaisi tai tarvitsisi. Jomman kumman kanssa sovitaan lomasuunnitelmat ensin, sitten vasta toisen kanssa. Jne. jne.

127

Onko se mies pakko olla lasta varten? Pyydä jotain kaveria, laita nettiin ilmoitus (tarjoa korvausta esim.) tai käy hoidoissa. Kyllä moderni nainen voi lapsen tehdä yksinkin, jos lapsen haluaa. Ei se ydinperhe ole mikään pakottava tekijä.

Olen miehelleni tärkeä, tiedän sen ja tunnen sen. Ja jos hän näin hyvin onnistuisi minua "huijaamaan" (mtä hyvin vahvasti epäilen) niin olkoon niin, koska tämä toimii. Olisi todella shokki, jos tähän yhtäkkiä tulisi minulle jokin tasavertainen kumppani. Niinkuin aikaisemmin sanoin, en ole erityisen polyamoristinen kuitenkaan. Johtunee siitä ettei itselläni ole aikaa ja energiaa ylläpitää KAHTA parisuhdetta. Haluan kuitenkin elää itsellenikin (harrastaa jne). Tuo kuullostaa siltä, että miehesi ei uskalla erota ja käyttää sinua ponnistuskivenä. Ja suostuuko uusi nainen tähän kuvioon? 

Et sinä miestä tarvitse. Tee lapsi (keinoja on kuitenkin, kunhan on avoin) ja katso rakkausasiat sitten myöhemmin uudestaan läpi. Nyt eletään jo kuitenkin hieman eri vuosikymmeniä ja nainen voi aivan hyvin itsenäisesti tehdä asioita.

Ja siis, tarkoitus ei ole olla kylmä. Sydänsurut ovat hirveä juttu ja ne tuntuvat murskaavilta. Uskon vain, että onnesi voisi olla siellä, missä sinulla on taas mies, joka tekee SUN olosi hyväksi. Ja siitähän näissä suhdekuvioissa on kyse, että kun pitää se oma malli löytyä. Ja tee se lapsi sitä ennen, käy vaihtoehdot läpi. Et sinä fiksuna naisena ydinperhettä siihen tarvitse. Yli puolet niistä hajoaa jo nyt avioerojen merkeissä - mieti kuinka moni avoerojen. Ei ole mitenkään väärin miettiä asiaa jo lähtökohtaisesti yksin.

On paljon yksinäisiä fiksuja miehiä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät ole löytäneet rakkautta. Lapsen voi tehdä ystävänkin kanssa, kun sopii pelisäännöt. On sekä homoja että heteromiehiä. On miehiä, jotka voivat siittää lapsen jopa korvausta vastaan (jos eivät joudu isyysvastuuseen) ja sitten on toki ihan hedelmöityshoidot. Kyllä keinoja on, sinun pitää vain päättää ottaa ohjat omasta elämästäsi, toteuttaa omat unelmasi, eikä antaa kenenkään toisen seisoa niiden edessä. 

Kuka on sanonut, ettei meillä kehitetä meidän kahden suhdetta? Meillä on hyvin intiimi ja läheinen ja hyvä suhde. Vietämme aikaa yhdessä, kun kummallakin sitä on. Emme asu yhdessä, koska emme halua asua yhdessä. Nautin omasta kodistani, tilastani ja rauhastani. Nautimme toistemme seurasta silloin, kun kummallakin on siihen aikaa ja energiaa panostaa. Se ei tarkoita, etteikö oltaisi läsnä kriisin aikana. Kun mieheltä kuoli läheinen, hän oli luonani pitkän aikaa, olin läsnä, autoin surutyössä. Hoidin hänen asioitaan ja tuin. Tietysti vastaavia tilanteita on ehtinyt tapahtua jo muitakin. Meillä on läheisyyttä vaikka muille jakaa, en ymmärrä, miksi olisi pakko asua yhdessä. Olen myös asunut exän kanssa yhdesä ja se ei todelkakaan takaa mitään läheisyyttä.

Älytöntä, miten naiivisti ajatellaan, että jos saa olla seksä toisen kanssa, me emme rakasta toisiamme. En ole koskaan ollut taipuvainen mustasukkaisuuteen. Luotan tähän suhteeseen ja mieheen. Uskon, että me teemme töitä tämän suhteen eteen ja käymme keskustellen läpi kipeät asiat. Suhde pysyy kasassa, vaikka joskus jotain muuta kävisikin. Ja hyvinhän tämä on toiminut, jo pidemmän aikaa. Meidän on PAKKO kehittää suhdetta ja puhua paljon, kun meillä ei voi luottaa siihen, että "ei se kuitenkaan löydä toista, koska sillä ei ole siihen mahdollisuutta". Tällöin minun (ja hänen) on pyrittävä olemaan mahdollisimman hyvä kumppani toiselle ja panostaa meidän yhteiseen elämään AIVAN eri tavalla. Onhan minulla kokemusta myös yksiavioisesta suhteesta 7 vuoden ajan ja siinä helposti unohtui se suhteeseen panostaminen. Erosimme ja olemme nyt hyviä ystäviä.

Ei seksihimoissa ole mitään pahaa. Ne ovat luonnollinen ihana osa ihmisyyttä. Ja ei avoimeen suhteesen kannata kaikkien ryhtyä numero 106, eihän tämä kaikille sovi niinkuin yksiavioinen suhdekaan ei sovi kaikille. Jos kokee olevansa rikkinäinen ihminen, kaipaa varmasti lähelleen erilaista turvaa. Minä taas koen oloni normaaliksi näin.

Sanoisin vielä tuosta suhteen kehittämisestä sen, että meillä hyvin aikaisessa vaiheessa tuli käsittelyyn tietyt asiat: epävarmuutta aiheuttavat, luottamusasiat, toisen tunteminen. Niistä oli pakko puhua, ottaa selvää, mitä toinen tuntee minua kohtaan, mitä minä häntä. En ole koskaan missään suhteessa puhunut niin paljon kuin tässä. Meidän tulee varmistaa, että olemme toinen toisillemme parhaat mahdolliset kumppanit. Sen sijaan, että luottaisimme sihen, että hän on aina olemassa, me joudumme panostamaan ja miettimään, miten toiselle on hyvä, mitä toinen tarvitsee. Tämähän toimii vain kumpaankin suuntaan. Joten väite siitä, että avoimessa suhteessa ei panosteta siihen itse suhteeseen on aian absurdi, koska tilanne on aivan toisinpäin. Sanoisin siis, että kyseessä on seksuaalisesti salliva suhde, jossa ei tuomita biolgisesti ja inhimillisesti normaaleista asioista vaan niistä voi itse päättää vailla pelkoa rakkaussuhteen menettämisestä tai rikkoutumisesta. Me huollamme tätä suhdetta todella paljon puhumalla ja harrastamalla yhdessä -  ja seksielämällekin on pysynyt hyvin aktiivisena koko suhteen ajan. Ihan normaaleita riitoja ja kriisejä meilläkin on oltu - on riidelty rahasta, ajankäytöstä ja muusta vastaavasta. 

Tämä ei todellakaan ole poikkeuksellinen suhdemuoto. On edelleen harvinainen, mutta me emme ole ainoa pari, joka näin elää. Emmekä ole ainoita, jotka sen kokee hyväksi. Meillä ei ole ongelmia rakastaa, ymmärtää ja tukea. Mutta kaikki ihmiset eivät koe samalla tavalla mustasukkaisuutta, olen yksi heistä.

nosto

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:11"]

Sairaaksi menee maailma. Ei pysty ymmärtämään. N22

[/quote]

Täysin samaa mieltä :( N21

Millä perusteella se on sairasta?